Jos pitäisi valita vuoden ikävin kuukausi, olisi se aika monen mielestä marraskuu. Ulkona on pimeää, märkää ja väritöntä – lehtiä ei ole enää puissa ja valoa tuovaa luntakaan ei ole yleensä vielä maassa, Lappia lukuun ottamatta. On helppo keksiä moitteita marraskuisesta säätilasta – marraskuu kaipaa selvästikin imagonkohotusta! Siksi päätin alkaa miettimään marraskuun hyviä puolia.
Tässä syitä miksi marraskuu ei ole ikävä:
- Voit hyvällä omallatunnolla sytyttää takkaan tulen tai sytyttää kynttilät ja löhöillä sisällä vaikka kirjaa lukien.
- Voit asettaa tunnelma- tai jouluvaloja ulos tai ikkunaan ja nauttia niiden tuomasta valosta.
- Haravointi on hyvää hyötyliikuntaa.
- Ensilumi on aina odotuksen arvoinen, etenkin kun se lisää valoisuutta ja kaunistaa maisemaa.
- Kosteassa ilmassa ulkoilu on mukavaa, sillä on helpompi hengittää.
- Jäätyvät vesistöt luovat luonnon omia upeita taideteoksia.
Kerrothan jos keksit itse syitä, miksi marraskuu ei ole ikävä kuukausi, tai jos sinulla on jotain vinkkejä syksyn pimeyteen?
Kuva 1. Henri Karvonen, kuva 2. Aleksi jokela
Itse rakastan marraskuuta. Varsinkin kun syys- ja lokakuu olivat niin lämpimiä ja valoisia. Ihanaa kun pimeys on viimein laskeutunut Suomen ylle, eivätkä ötökät enää pörrää.
Tarkoitat ankea harmaus ja märkyys vaan pahentaa ankeutta lumi toisi valoa mutta kun ei niin ei.Paras konsti on vetää verhot kiinni ja välttää ulos katselua, kun olisi edes pakkasta sekin jo auttaisi
Pessimisti ei pety, joten en kyllä löydä oikein mitään todellista syytä, miksi marraskuu ei olisi ”eniten syvältä”, ainakin keskimäärin.
Se on mahtava kuukausi töiden tekemiseen. Voi tehdä huoletta pitkää päivää. Ulos ei viitsi pimeyden ja rumuuden takia vilkaistakaan joten katse pysyy kirjassa tai televisiossa. Voi keskittyä kotihommiin.
Täällä Toscanassakin tosin voi tehdä töitä ja käydä välillä ulkona nauttimassa runsaasta valosta, vihreydestä, kukista ja paikallisen syksyn merkeistä. Kuka tykkää mistäkin.
Lehtien haravointi on täysin turha syyshomma. Ruohonleikkurilla kun niittä syysruohoa, samalla silppuu nätisti varisseita lehtiä. Silputtu karike jää paikan päälle ja häviää näkyviltä yllättävän nopeasti, jopa parissa viikossa. Näin karikkeen sisältämä ravinnekin jää paikan päälle, eikä joudu monen vuoden turhaan kompostointiprosessiin. Ja syysruohikkokin kyllä kiittää virkistävästä lyhennyksestä. Siistiksi niitetty ruoho ei herkästi homehdu hangen alla. Ei kun viikate ruohon ja karikkeen tasasen syö…
ifj. Pályi Zoltán
(unkarilainen metsänhoitaja)
Viime lauantaina 15.11 lämpisi Näsijärven rannalla siirtolapuutarhan talvisauna.
Mikä oli ollessa pimeässä avoterassilla löylyjen välissä -mie join kahvia, toinen teetä märät uima-asut yllä!
Lämpötila oli jokseenkin sama kuin kesäkuun iltoina:)
Myös Rauhaniemen saunalla mukava tunnelma, kun Nässyn laineet laulaa ja veden jäähtyminen ei häiritse uimareiata.
Tervehdys Tampereelta.
Ainoa hyvä puoli mikä tuli mieleen, on se ettei hirvikärpäsiä ole enää marraskuussa. Muuten marraskuu on synkkääkin synkempi kuukausi. Ja kun tätä marraskuuta voi kestää tammikuulle asti, jos lunta ei tule. Niin ja yksi hyvä puoli meinasi unohtua. Pääsin aikoinaan marraskuussa armeijasta siviiliin.
Kyllä tämä on yhtä murhaa tää marraskuu. Marras-joulukuu on urheilulaji, totista selviämistaistelua yksinäiselle eläkeläiselle. Kaikki keinot täytyy ottaa marraskuussa aina käyttöön, viina, ylensyönti, tupakka, jne että jaksaa.
Paino nousee monta kiloa parissa kuukaudessa. Joulukuussa on jo lupaus tulevasta, mutta siinä on se aivan tolkuton pyhäkooma joulun tienoilla. Köyhänä yksinäisenä eläkeläisenä parhaimmillaan yhdeksän pyhäpäivän putkesta on huumori kaukana, ei auta hoosianna. Tammikuu on jo sitten paljon helpompi, vaikka on usein kylmempi.
Mikään levy ei sovi marraskuuhun niin hyvin kuin Eppujen Valkoinen Kupla. Siinä on just tää fiilis musiikkina. Kuuntelen sitä aina marraskuussa.
Noh, tämähän onkin oiva paikka kopioida suoraan mitä kirjoitin aikaisemmin Markuksen blogiin, eiköhän se kiteytä tarpeeksi hyvin:
”Meitä on kyllä moneen lähtöön, itse olen täysin päinvastaista mieltä.. marraskuu nimenomaan on kaikista vuoden kuukausista se romanttisin ja kaunein. Eikä tässä ole hiventäkään ”läppää” mukana, olen täysin tosissani. Kesää, lämpöä ja auringonpaistetta yliarvostetaan aivan liikaa. En minäkään kesää vihaa, mutta sillä on ennestään niin paljon hehkuttajia, että olen ottanut asiakseni tarkoituksella syksyn ja talven hehkuttamisen. Se pimeämpi vuodenpuolisko on nimenomaan se ”omin” minulle. Valittiin ihan tarkoituksella vaimon kanssa Halloween häidenkin ajankohdaksi, koska kummankin mielestä nyt on vuoden tunnelmallisin aika meneillään. Pimeys ja luonnon karuus on joillekkin masennuksen lähde, toisille se on voimavara, inspiraation, rakkauden ja mielenrauhan lähde. Oli pakottava tarve kommentoida juuri siksi, kun halusin omalta osaltani tuoda ilmi, että meitä tosiaan on erilaisia ihmisiä. Ja hyvä niin.”
Hyvä kuulla, että joku on aidosti samaa mieltä. Pimeys on niin kaunis ja lohduttava elementti. Aurinko uuvuttava ja armoton pilkkaaja, jolla on loputtomasti henkiä.
Ei hemmetti, tää on kyllä yltiöpositiivisuuden huippu! Marraskuussa vääjäämättä tulee mieleen, että onko tosiaan lottovoitto asua Suomessa. Toivoa sopii, että nyt satava lumi jää pysyväksi ainakin täälläpäin.
Vaikea keksiä mitään hyviä puolia, on vain pimeää, märkää ja kylmää. Järjetöntä on asuttaa näitä leveysasteita.
50cm uutta koskematonta puuteri lunta ja kipakka pakkanen. Kyllä kelepaa puotella ekat ajot uudella kelkalla pitkin kairoja. Illan pimentyessä sitten tehä tulet, paistella makkarat ja lämmittää glögit nuotiolla. Sitten lähteä ajelee takas mökille ja alkaa revontulet loimuta. Ai, että marraskuu on hienoa aikaa!
Ja tämä tarina ei ollut kuvitelma, vaan koettu viikonloppuna lukuunottamatta revontulia. Mutta on nekin koettu :)
Positiivista on se, ettei ole kovin usein sateenvarjoa tarvinnut kaivaa esiin. Erilaiset pienet valonlähteet luovat ihanaa tunnelmaa kotiin. Kesällä ei kynttilöistä oikein pääse nauttimaan. Oma suosikki syksyn kylmetessä on kuurainen maa pakkasyön jälkeen; ulkona kirpeä ja raikas ilma ja kaikki ympärillä hopean hohteella värjätty. Kylmän kostea sumu on myös tunnelmallinen, kaikki tuntuu silloin pysähtyvän. Marraskuussa voi rentoutua. Tuntuu siltä, että kollektiivisesti kaikki antavat toisillensa luvan olla vähän väsyneitä ja nuutuneita. Kenenkään ei tarvitse selitellä miksi ei pursua energiaa ja mullistavia ideoita.
Olen oppinut vasta tänä vuonna katsomaan marraskuuta toisin silmin. Marraskuu antaa aikaa eikä vaadi mitään. Voit oikeasti tulla töistä ja olla tekemättä mitään, odottaa nukkumaanmenoa. Voit mennä nukkumaan vaikka yhdeksältä, valo ei haittaa. Jos haluat, voit laittaa takkaan tulet ja lueskella. Voit olla allapäin ihan rauhassa, ei ole pakko esittää. Ei tarvitse pitää yhteyttä, joulukortit ovat vielä piirongin laatikossa. Ei tarvitse olla reipas ja liikuskella ulkosalla touhuten jotain; ajatella, että jossain korttelin päässä tapahtuu taas jotain, mikä olisi pakko kokea…. Marraskuu on kuin uni, kuin lepo valottomassa kohdussa. Ja kun valo taas keväällä palaa, syntyy jotain uutta. Marraskuu on pakollinen lepo, ja ajatusten hautomo.
Joulukuuhun verrattuna marraskuu on varsin oiva, ainakin kaikkein eteläisimmässä Suomessa.
Tuo on muuten totta,yleensä aivan etelässä ovat joulukuun ilmat ja kelit kaikkein ikävimpiä.Valitettavasti usein tammikuukin menee samaa rataa.
Kiitos marraskuun puolesta! Turha sitä on moittia, se kuuluu Suomen vaihtelevaan vuodenaikojen rytmiin. Silloin saa nauttia hämäryyden suojasta, ei näy pöly, ei lika ”pirtissä”😃. Voi keskittya olemisesta nauttimiseen, hiljentyä. Ja mikä ihana tunne tulla ulkoa sisälle, kun ottaa mukillisen höyryävää yrttiteetä. Ajattomuuden usvassa aika pysähtyy.💖
. . . parasta marraskuussa on se, että olen silloin aina Etelä-Espanjassa harmaata paossa.
Siskolla on marraskuussa synttärit ja no ne ovat tänään ja Siskoni tykkää juuri enemmän syksystä ja Talvesta kuin keväästä ja Kesästä. Ja itsekin tykkään kun tulee vihdoin lunta maahan ja yleensä se tulee marraskuussa tänne
Minulla on syntymäpäivä marraskuussa. (En ole yllä olevan Tuulin sisko.) Muistelen lapsuuden synttäreitä ja silloin oli täällä Varsinais- Suomessa paljon lunta. Toista se on nykyään. Synttärit, alkava adventin aika, siinä on ihan mukavia puolia marraskuuhun.
Miinan viimeisestä kirjoituksesta sään takaa- blogiin on kulunut liian pitkä aika. Miksi Miinaa pidetään karanteenissa?
P***A keli, sano karhu nukkumaan mennessä.