Kesäkuu: Hallaa ja hellettä

Julkaistu
Kuva: Maarit Siitonen

Kuukauteen mahtui epävakaisen ja ajoittain koleankin sään lisäksi kaksi selvästi normaalia lämpimämpää jaksoa, joiden aikana lämpötila nousi korkeimmillaan 32,3 asteeseen!

Helteestä yöpakkasiin

Kesäkuun sää oli suuressa osassa Suomea hieman tavallista lämpimämpi kahden hellejakson ansiosta. Hellepäiviä on kesäkuun aikana keskimäärin kahdeksan, mutta tänä vuonna niitä kertyi yksitoista ja hellettä mitattiin lähes koko maassa Inaria myöten. Korkein lämpötila oli Oulun Oulunsalossa 7. kesäkuuta mitattu 32,3 astetta. Kesäkuun mittaushistorian korkein lämpötila on Ähtärin vuonna 1935 mitattu 33,8 astetta, joten Oulun lämpötila jäi siitä vain puolentoista asteen päähän.

Lue lisää → ”Kesäkuu: Hallaa ja hellettä”

Lokakuussa rikottiin lämpöennätys

Julkaistu

Marraskuun alkaessa on aika luoda lyhyt katsaus menneen kuukauden säähän. Lokakuu oli maan etelä- ja keskiosassa tavanomaista lämpimämpi, kuukauden keskilämpötila oli noin asteen verran tavanomaista korkeampi. Maan pohjoisosassa keskilämpötila oli tavanomaisissa lukemissa, Lapissa oli paikoin jopa normaalia kylmempää.

Näin kesäiseltä näytti vielä 16.10. Keski-Suomessa. Kuva Maarit Siitonen

Lokakuun lämpimin jakso osui kuukauden puoliväliin. Tuolloin Itä-Euroopassa ollut laaja korkeapaine työntyi myös meille ja toi mukanaan lämmintä ilmamassaa. Lokakuun 14. päivä lämpötila kohosi Kruunupyyssä 20,9 asteeseen, kyseessä oli kaikkien aikojen korkein lokakuussa mitattu lämpötila. Poikkeuksellista oli myös ennätyksen ajankohta, yleensä syyspuolen lämpötilaennätyksiä rikotaan kuukauden alkupäivinä sään viilentyessä talvea kohti mentäessä.

Lue lisää → ”Lokakuussa rikottiin lämpöennätys”

Suomi 100 vuotta: Nämä säätapahtumat ovat jääneet historiaan

Julkaistu

 

Forecan Suomi 100 -videosarjassa lennätämme kameraa Suomen upean luonnon yllä. Kuvaus: Markus Mäntykannas

100-vuotiaan Suomen kunniaksi on aika pysähtyä muistelemaan, mitä kaikkia poikkeuksellisia sääilmiöitä ja säähän liittyviä tapahtumia itsenäisyytemme aikainen säähistoria on tarjonnut. Epävirallisia säähavaintoja on Suomen alueella kirjattu jo 1800-luvulta lähtien, mutta puutteellisen havaintoverkoston ja nykyaikaisten havaintolaitteiden puuttuessa suurin osa näin varhaisista havainnoista ei ole vertailukelpoisia nykypäiväisten mittausten kanssa. Nämä säähistorian muistelmat pohjautuvat suurelta osin Markus Hotakaisen vuonna 2010 julkaistuun Suomen säähistoria -kirjaan ja Ilmatieteen laitoksen tilastotietoihin.

1917: Suomen syntymäpäivän sää 6.12.1917

Joulukuu alkoi kovilla, -15…-30 asteen pakkasilla ja lunta oli koko maassa useita kymmeniä senttejä. Suomen syntymäpäivänä säätyyppi muuttui äkillisesti Atlantilta saapuneen voimakkaan matalapaineen vuoksi, joka toi vesi-, räntä- ja lumisateita lauhduttaen sään suuressa osassa maata plussan puolelle. Vuoden 1917 itsenäisyyspäivä oli yksi niistä harvoista, jolloin lämpöasteita on mitattu aina Sodankylän korkeudella saakka.

1925: Hyvin helteinen kesä

Tilastoista ilmenee, että kesä 1925 on ollut hyvin helteinen. Tilastoihin on kirjattu, että kesäpäiviä (vuorokauden ylin lämpötila vähintään 20,1 astetta) kertyi suureen osaan maata tuplasti tavanomaista enemmän ja hellepäiviä oli poikkeuksellisen paljon, Inarissa jopa viisinkertainen määrä (10) normaaliin (2) nähden. Eniten hellepäiviä kertyi Jyväskylään ja Turkuun: 21 kappaletta.

1929: Kurun haaksirikko

Suomen sisävesiliikenteen pahin onnettomuus sattui 7.9.1929, kun höyrylaiva s/s Kuru kaatui Näsijärvellä myrskyssä. Yhteensä 138 menehtyi tässä myrskyssä. Tuulen nopeus oli tällöin 17-21 m/s ja kovimmat puuskat yli 32,7 m/s eli hirmumyrskyn lukemissa. Näsijärvellä merkittävä aallonkorkeus kohosi muutamaan metriin, jolloin korkeimmat yksittäiset aallot ovat saattaneet olla neljämetrisiä. Nykyisen Särkänniemen, entisen Mustalahden, satamassa oli kyseisenä päivänä useita aluksia valmiuslähdössä, mutta säätila arvelutti kapteeneita. Korkeat aallot osoittautuivat kuitenkin kohtalokkaiksi, kun pari suurempaa aaltoa iski suoraan keulakannelle täyttäen sen vedellä, jolloin kansi painui alaspäin ja vettä tulvi sisätiloihin.

1932: Oitin pyörremyrsky

Elokuun 4. päivänä Salpausselällä ja sen pohjoispuolella liikkui kirjan perusteella pyörremyrskyksi nimetty ilmiö, joka aiheutti reitillään mittavaa tuhoa. Oitin pyörremyrsky vastasi voimakkuudeltaan ”Euroopan suurimpia pyörremyrskyjä”. Kirjasta löytyvän kartan perusteella, johon on mallinnettu pyörteen kulkureitti, vaikuttaisi siltä, että kyseessä on ollut laaja-alaiseen ukkospilvijärjestelmään liittynyt trombi tai mahdollisesti useampikin trombi. Tuhojälkien perusteella trombi on ollut voimakkuudeltaan F4-luokan tornadoa vastaava eli tuulen nopeudet ovat olleet enimmillään jopa yli 100 m/s. Täten kyseessä olisi Suomen historian voimakkain trombi.

1936: Pidemmän aikavälin ennusteet

Nykyajan supertietokoneet ja nopeat automaattiset laskennat mahdollistavat sään ennustamisen yli viiden vuorokauden päähän, mutta toista se oli vielä 1930-luvulla. Kun nykyään pitkän aikavälin ennusteet yltävät jopa kuukausien päähän, aikaisemmin neljän vuorokauden päähän ennustamista pidettiin jo pitkän aikavälin ennusteena. Tällöin ennusteita tehtiin vertaamalla edellispäivän säätä tulevaan päivään ja tilastoihin (kuten tänäkin päivänä havainnot ja tilastot ovat tärkeässä asemassa), lisäksi huomioitiin auringon säteilyn vaihtelu ja maapallon akselin siirtyminen maapallon sisässä, mikä vanhan uskomuksen mukaan aiheutti ilmamassojen kasautumisia, mutta todellisuudessa näin ei ole.

1939-1940: Talvisodan hyytävät pakkaset

Marraskuun viimeisenä päivänä Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja taisteluita käytiin ajoittain arktisissa olosuhteissa. Moni muistaakin puhuttavan talvisodan paukkupakkasista. Vielä marraskuu oli vuonna 1939 melko lauha, mutta vuodenvaihteesta lähtien Suomi valahti arktisen ilmamassan piiriin ja ajoittain valtaosassa maata pakkanen kiristyi 40 asteeseen. Tammikuun keskilämpötila oli 3,5-7,2 tavanomaista alhaisempi, ja Etelä-Suomessa rikottiin vanhoja pakkasennätyksiä. Helmikuu oli tammikuutakin hyytävämpi: maan lounaisosassa oli jopa 8-9 astetta tavanomaista kylmempää, eikä kylmyys vielä kunnolla hellittänyt maaliskuussakaan. Helmikuun keskilämpötilat olivat mittaushistorian alhaisimmat mm. Maarianhaminassa, Turussa ja Tampereella.

1949: Lokakuun pyörremyrskyt

Lokakuun ensimmäisenä päivänä kuvataan esiintyneen voimakkaita ukkosia maan keskiosassa ja niiden yhteydessä kehittyi Joutsan pohjoispuolella muutamiakin vesipatsaita, jotka maalle ajautuessaan kaatoivat metsää ja vahingoittivat rakennuksia ja muuta omaisuutta. Kolhon pyörremyrskyksi nimetty tapahtuma syntyi todennäköisesti syvän matalapaineen lämpimän ja kostean sektorin alueella kylmän rintaman kiilatessa päälle. Lokakuiset ukonilmat ovat Suomessa harvinaisia, mutta suotuisissa olosuhteissa mahdollisia, samoin myös vesipatsaat.

1959: Sääennusteita televisiosta

Paavo Salmensuu toimi nykyisen MTV:n (ent. Mainos-TV:n) ensimmäisenä tv-meteorologina Sääruutu-ohjelmassa. Paavo tunnettiin myös ”piippumiehenä”, mitä ei välttämättä tämän päivän televisiossa kovin hyvällä katsottaisi. Yleisradion ensimmäinen uutislähetys tuli 1.9.1959, jolloin mukana oli myös nykyisen Ylen ensimmäisen säälähetys.

1960: Ensimmäinen sääsatelliitti

1. huhtikuuta laukaistiin ensimmäinen sääsatelliitti TIROS1, jonka mukana oli kaksi kameraa, jotka ottivat 5-10 minuutin välein kuvia Maasta. Nykyisin satelliitit ovat merkittävässä roolissa sää- ja ilmastotutkimuksessa. Satelliitilla saadaan tärkeää tietoa myös mm. pinnan ja meren lämpötilasta alueilla, missä ei ole kiinteää mittauspistettä.

1961: Maire-myrsky

1. elokuuta raivonnut Maire-myrsky on tiettävästi Suomen säähistorian yksi rajuimmista ukkosmyräköistä. Salamointi aiheutti peräti neljä kuolonuhria ja aineellista vahinkoakin syntyi merkittävästi. Sääasetelma ja rajuilman kulkureitti vastasivat kutakuinkin v. 2010 rajuilmoja: Maire syntyi helteiseen ja kosteaan sektoriin ja liikkui kaakosta kohti luodetta. Maire rantautui Loviisan kohdalla ja jatkoi matkaansa kohti Orimattilaa. Voimakkaimmat tuulenpuuskat olivat arviolta yli 40 m/s.

1963: Maarianhaminan lento-onnettomuus

8. marraskuuta Aero O/Y:n matkustajakone lähti reittilennolle Helsinki-Turku-Maarianhamina. Onnistuneen Turun-laskeutumisen jälkeen lentokone törmäsi puihin Maarianhaminan lentoaseman lähellä ja syttyi palamaan. Kuolonuhreja oli 22, vain kolme selvisi tästä hengissä. Sakeaa sumua on onnettomuustutkinnassa pidetty yhtenä syynä, sillä näkyvyys on ollut alle 100 metriä.

1966: Vuosisadan tulvat

Poikkeuksellisen suuren lumimäärän sulaminen aiheutti Suomen mittakaavassa laaja-alaiset tulvat huhtikuussa. Menneenä talvena mm. Turussa rikottiin lumensyvyysennätys (77 cm) ja muuallakin etelässä lunta oli laajalti yli puoli metriä, enemmän kuin monella alueella Lapissa. Lumen sulamisprosessi käynnistyi vauhdilla huhtikuun loppupuolella, kun lämpötila kohosi 10-15 asteeseen. Lumen vesiarvo oli poikkeuksellisen suuri, mikä pahensi tulvimista. Vappuna veden alla oli kymmeniätuhansia hehtaareja maata ja useita teitä. Ihmisiä jouduttiin jopa evakuoimaan tulvien tieltä.

1981: Espoon Nupurin sade-ennätys: 1109 mm/vuosi

1982: Mauri-myrsky

Mauri-myrsky oli 4. luokan Debby-hurrikaanin jäänne, joka iski heikentyneenä Suomeen syyskuussa 1982, jolloin Pohjois-Suomessa metsää kaatui miljoonia kuutiometrejä. Puhelinyhteydet katkesivat laajoilla alueilla ja aineellistakin tuhoa esiintyi runsaasti. Myrskyn keskus liikkui Skandien vuoriston yli kohti Perämerta ja edelleen kohti koillista. Oulussa keskituulen nopeus oli 19 m/s ja merialueilla peräti 29 m/s. Puuskissa tuulen nopeus oli kuitenkin maa-alueillakin pohjoisessa paikoin 30-35 m/s ja merialueilla jopa 40 m/s. Mauri-myrsky vaati kaksi kuolonuhria.

1987: Ankarat pakkaset

Suomi kuului suurimman osan vuodesta kylmään polaari-ilmamassaan ja erittäin kylmää talvea seurasi kolea ja epävakainen kesä. Vuosi 1987 onkin monen mielestä yksi ankeimpia Suomen historiassa. Talven ajan Siperian korkeapaine vaikutti Suomen säähän ja mm. Helsingin Kaisaniemessä mitattiin uusi pakkasennätys -34,2 astetta. Tammikuussa maan etelä- ja keskiosassa poikkeama kylmempään suuntaan oli jopa yli 10 astetta. Tiettävästi tammikuu olikin koko Suomen mittakaavassa Suomen mittaushistorian kylmin. Helsingin keskilämpötila oli -16,5 C, Jyväskylän -21,6 C ja Sodankylän -22,6 C. Helmikuussa sää lauhtui, mutta jatkui yhä tavanomaista kylmempänä. Kylmää talvea ei seurannut helteinen kesä, kuten joskus on tapana sanoa, vaan elokuusta muotoutui mittaushistorian kylmin.

1994: Estonian onnettomuus

M/S Estonia lähti 27. syyskuuta illalla seilaamaan Tallinnasta kohti Tukholmaa. Alkuvaiheessa tuulen nopeus oli 8-10 m/s, mutta kasvoi vähitellen ja lopulta oli avomerellä arviolta 20-24 m/s. Laskennallisesti on arvioitu, että korkeimmat yksittäiset aallot ovat olleet 5-6 metriä korkeita ennen onnettomuutta, mutta sen jälkeen mahdollisesti jopa 8-metrisiä. Estonia upposi Utön edustalla, jolloin aallot iskivät sen keulaan etuviistosti vasemmalta lounaismyrskyssä. Aluksen keulavisiirin kiinnitys rikkoutui ja autokannelle pääsi tulvimaan vettä. Vesimassat saivat aluksen tulvimaan ja se upposi nopeasti. Jo puolessa tunnissa alus oli uponnut kokonaan. Meriveden lämpötila onnettomuuspaikalla oli n. 10 astetta. Estonian-turma oli rauhanajan pahin onnettomuus vaatien 852 kuolonuhria (matkustajia yhteensä 989).

1999: Pitkä kuuma kesä ja pakkasennätys

Vuosi alkoi hyytävissä merkeissä, kun Kittilän Pokassa mitattiin Suomen uusi kylmyysennätys -51,5 astetta. Aikaisempi ennätys oli mitattu vuonna 1985 Sallan Naruskassa, missä lämpötila laski -50,4 asteeseen.

Kesäkuusta 1999 muodostui maan kaakkoisosassa poikkeuksellisen lämmin ja monilla paikkakunnilla maan keskivaiheilla jopa vuosisadan lämpimin. Kuukauden keskilämpötila oli joillain alueilla lähellä 20 astetta, mihin viimeksi päästiin vuonna 1936. Myös juhannus oli tällöin helteinen: juhannuspäivänä mitattiin maan etelä- ja keskiosassa 30-32 asteen lämpötiloja. Eniten hellepäiviä vuonna 1999 kertyi Lappeenrannassa: 31 kappaletta.

2005: Kaatosade MM-kilpailuissa

9. elokuuta rankkasade sotki Helsingissä järjestetyt MM-kilpailut. Vettä kertyi parissakymmenessä minuutissa jopa yli 20 mm, ja tilastollisesti yhtä voimakkaita rankkasateita sattuu keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Kahdeksan päivää kestäneiden kisojen aikana sadetta kertyi Helsingissä 102 mm ja Espoossa 142 mm.

2010: Suomen uusi lämpöennätys

Suomessa mitattiin useita uusia lämpöennätyksiä: uusi kaikkien aikojen, uusi heinäkuun ja uusi elokuun lämpöennätys. Kaikkien aikojen ja samalla uudeksi heinäkuun lämpöennätykseksi mitattiin Liperin 37,2 astetta, ja Helsingissä heinäkuu oli helteisin yli 165 vuoteen. 7. elokuuta ja uudestaan 8. päivänä elokuuta Puumalassa, Heinolassa ja Lahdessa mitattiin elokuun uudeksi lämpöennätykseksi 33,8 astetta. Helteiseen ilmamassaan liittyivät myös useat rajuilmat, mm. Sylvi, Asta ja Veera. Sääolosuhteet vastasivat meillä keskimäärin Mustanmeren ympäristön tyypillistä kesäsäätä.

2011: Jälleen helteinen kesä ja Tapani-päivän myrsky

Kesäkuusta muodostui harvinaisen lämmin ja heinäkuustakin yksi lämpimimmistä 50 vuoteen. Koko kesästä muotoutuikin neljänneksi lämpimin, kun tarkastellaan tilastoja 1900-luvun alkupuolelta. Tapaninpäivänä 26.12. Tapani-myrsky kuritti maan etelä- ja länsiosaa, voimakkaimmat puuskat olivat tällöin pääkaupunkiseudulla yli 30 m/s.

2013: Joulukuun laaja-alaiset myrskyt

Erittäin lauhan joulukuun kääntöpuolena tulivat voimakkaat talvimyrskyt. Eino-, Oskari- ja Seija-myrskyt kylvivät maa-alueillakin tuhoa. Kaskisissa keskituulen nopeus oli 30,7 m/s.

2015: Suomen mittaushistorian lämpimin vuosi

Ilmatieteen laitoksen tilastojen valossa vuodesta 2015 muotoutui mittaushistoriamme lämpimin. Viiden lämpimimmän vuoden joukossa ovat myös vuodet 1938, 2014, 1989 ja 2011. Vuoden 2015 keskilämpötila oli koko maan mittakaavassa 4,2 astetta eli noin 1,9 astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeampi.

2016: Lumenkertymän ennätys Merikarvialla

Merikarvialla lunta kertyi 8. tammikuuta vuorokaudessa ennätykselliset 73 cm, kun merellä syntyneet sakeat lumikuurot ajautuivat kapealle kaistaleelle Satakunnan rannikkoseudulle peräti kokonaisen vuorokauden ajan. Merellä syntyneet lumimyräkät ovat yleisiä tilanteissa, kun Suomen yllä on kylmää ilmamassaa ja meri on vielä sula ja verrattain lämmin.

Mikä sääilmiö Suomen historiassa on jäänyt sinun mieleesi parhaiten?
Mikäli sinulla on ikuistettuna historiallisia säätapahtumia, lähetä kuva osoitteeseen kuvat@foreca.fi. Julkaisemme kuvia tämän tekstin yhteydessä sekä sosiaalisen median kanavissamme.

Meteorologi havainnollistamassa Merikarvian ennätyshankia 8.1.2016.

***
Korjattu 5.12.2017 (v. 2011-kohta): ”Koko kesästä muotoutuikin 1900-luvun neljänneksi lämpimin.” –> Koko kesästä muotoutuikin neljänneksi lämpimin, kun tarkastellaan tilastoja 1900-luvun alkupuolelta.”

Lisätty 5.12.2017 v. 1999 pakkasennätys: ”Vuosi alkoi hyytävissä merkeissä, kun Kittilän Pokassa mitattiin Suomen uusi kylmyysennätys -51,5 astetta. Aikaisempi ennätys oli mitattu vuonna 1985 Sallan Naruskassa, missä lämpötila laski -50,4 asteeseen.”

Talviajan lämpöennätykset

Julkaistu

Tällä viikolla lämpöennätykset ovat olleet puheenaiheina ympäri Euroopan, sillä esimerkiksi Saksassa (3.11.2015, Garmishc-Partenkirchen, 22.7 °C), Iso-Britanniassa (1.11.2015, Wales, 22.3 °C) sekä Suomessa (3.11.2015, Kemiönsaari, 14.3 °C) on mitattu mittaushistorian korkeimmat marraskuun lämpötilat. Jatketaan vielä tämän kirjoituksen myötä lämpöennätysaiheella ja pohditaan vähän Suomen talviajan lämpöennätysten yhdistäviä tekijöitä. Talviajaksi laskettakoon marras-helmikuu, jolloin auringon vaikutus päivälämpötiloihin on suhteellisen pieni.

Suomen talviajan lämpötilaennätykset ovat seuraavat:

Marraskuu: Kemiönsaari, 14.3 °C, 3.11.2015 (ed. Jomala Maarianhamina, 13.0 °C, 12.11.1999)
Joulukuu: Salo Kärkkä, 10.8 °C, 6.12.2006
Tammikuu: Jomala Maarianhamina, 10.9 °C, 6.1.1973
Helmikuu: Helsinki Ilmala, 11.8 °C, 28.2.1943

Kuva 1: Suomentammi- ja helmikuun lämpöennätykset ovat syntyneet hyvin samantyyppisessä suursäätilassa voimakkaan länsi- tai luoteisvirtauksen aikana (todennäköisesti föhn). Kuva: Wetterzentrale
Kuva 1: Suomessa tammi- ja helmikuun lämpöennätykset ovat syntyneet hyvin samantyyppisessä suursäätilassa voimakkaan länsi- tai luoteisvirtauksen aikana (todennäköisesti föhn). Kuva: Wetterzentrale

Erittäin korkeat, yli 10 asteen talvilämpötilat, vaativat Suomessa aina joko voimakkaan lämpimän ilman advektion tai merkittävän föhntilanteen. Talvisin lämpö karkaa nopeasti maanpinnalta avaruuteen, mikäli taivas on edes osittain selkeä ja tuuli heikkoa. Kaikkiin Suomen talviajan lämpötilaennätyksiin on liittynyt melko voimakas tuuli, ja joulukuun lämpöennätystä lukuun ottamatta föhnilmiö on ollut marras-, tammi- ja helmikuun ennätysten takana.

Talvisten lämpöennätysten kannalta suursäätila on suotuisa, kun keskisessä Euroopassa on laaja korkeapaineen alue ja voimakas suihkuvirtaus kulkee Skandinavian halki kohti itää. Matalapaineet liikkuvat tällöin melko pohjoista reittiä Skandinavian pohjoisosan tai Jäämeren kautta kohti itää. Tällöin Suomi kuuluu yleensä keskileveysasteiden lämpimämpään ilmamassaan, jolloin sää on muutoinkin tavanomaista leudompaa. Norjan rannikko ja Skandi-vuoriston länsirinteet saavat runsaita sateita merellisessä ja kosteassa länsivirtauksessa. Ylempänä vuoristossa vesihöyryn tiivistyminen vapauttaa valtavasti lämpöä, ja ilman laskeutuessa itärinteitä alas se lämpenee ja kuivuu. Näin syntyy föhntuuli, joka tarpeeksi voimakkaan perusvirtauksen vallitessa jaksaa kulkeutua myös Suomeen saakka. Usein föhn tuntuu paremmin Norjassa ja Ruotsissa – Norjan talviset lämpöennätykset ovatkin aivan eri luokkaa kuin Suomessa. Föhnilmiön vallitessa lämpötila on kohonnut Norjassa joulu-helmikuussa jopa 18-19 asteeseen.

Kuva 1: Suurin osa Suomen talvisista lämpöhuipuista on syntynyt föhntuulen avittamina. Tämä suursäätila vallitsi myös 3.11.2015, kun uusi marraskuun lämpöennätys syntyi (kuva: Markus Mäntykannas/MTV)
Kuva 2: Suurin osa Suomen talvisista lämpöhuipuista on syntynyt föhntuulen avittamina. Tämä suursäätila vallitsi myös 3.11.2015, kun uusi marraskuun lämpöennätys syntyi (kuva: Markus Mäntykannas/MTV)

Föhnilmiö ja keskileveysasteiden lämmin ilmamassa antavat hyvät edellytykset lämpöennätysten syntymiselle talviaikana, mutta pari muutakin tekijää vaaditaan mukaan pakkaan. Leuto jäätalvi, sulat tai tavanomaista lämpimämmät merialueet ja lumeton manner edesauttavat lämpötilan kohoamista, sillä jäinen tai luminen alusta sitoo sulaessaan lämpöä itseensä ja kylmentää ylläolevan ilman. Tuoreimmassa marraskuun lämpöennätyksessä kaikki edellä mainitut tekijät olivat läsnä: voimakas föhn, vuodenaikaan nähden lämmin ilmamassa, 1-3 astetta tavanomaista lämpimämpi meri ja lumeton manner. Lisäksi marraskuun alussa aurinko jaksaa vielä vähän nostattaa päivälämpötiloja selkeässä säässä.

Kuinka korkealle lämpötila sitten voisi talviaikana kohota Suomessa? Tähän ei ole mitään yksiselitteistä vastausta – kaikki riippuu tuurista ja suursäätilasta. Kaiketi ilmaston lämpeneminen lisää talvisten keskilämpötilaennätysten ja lämpöhuippujen todennäköisyyttä. Samalla kun lumikauden ja jäätalven kestot lyhenevät, lämpimät ilmavirtaukset pääsevät ”paremmin perille” Suomen kamaralle ja lisäävät hyvin korkeiden lämpötilojen todennäköisyyttä. Lämpenemisen myötä talviaikana lisääntyvä ilman kosteus hillitsee lämpötilan laskemista, joten uudet kylmyysennätykset käyvät epätodennäköisemmiksi.

Ei voida siis sanoa, että olisi olemassa teoreettista maksimilämpötilaa – enemmänkin kyse on tuurista ja siitä, miten ennätystekijät loksahtelevat paikoilleen. Siinä, missä ennätyslauhojen, esim. vuoden 2007-2008 kaltaisten talvien esiintymistodennäköisyys 2000-luvun alun ilmastossa oli vain 0,5 % luokkaa, on ilmastonmuutoksen myötä todennäköisyyden arvioitu kohoavan n. 3 %:iin vuosisadan viimeiseen kolmannekseen mennessä.

Kuva 3: Kuvitteellinen talvisääennuste vuosisadan lopulle (kuva: Markus Mäntykannas/MTV)
Kuva 3: Kuvitteellinen talvisääennuste vuosisadan lopulle (kuva: Markus Mäntykannas/MTV)

Lähteet: ACCLIM-hankkeen raportti 2009

Foreca Twitterissä: @forecasuomi

Markus Twitterissä: @markusmanty