Nenä paloi auringossa ja katupöly on narskunut hampaissa jo monta viikkoa. Mutta eilen näin kevään ensimmäisen leskenlehden. Sen kunniaksi Kirsi Kunnaksen Leskenlehti-runo (Tiitiäisen pippurimylly, 1991)
on siihen hyvä syy:
painotuore lehtinen
kertoo meille uutisen
ja otsikoi sen huolella:
OLLAAN KESÄN PUOLELLA!
Mistä sinä tunnistat kevään?
Vuotuinen ajantieto, Kustaa Vilkunan kirjoittama oiva opus kertoo, että helmikuu on varsin naisvaltainen kuukausi, koska helmikuuhun osuu myös karkauspäivä.
”Sehän on poikkeus tavallisesta päiväjärjestyksestä ja sellainen kiihoittaa jatkamaan tavallisesta järjestyksestä poikkeavia tapauksia, kuten juuri naisten kosintaoikeutta, vaikka karkauspäivän sattuminen helmikuun 24. päivään johtuu tietenkin aivan muista syistä. Päivän määräsi tälle paikalle jo pari tuhatta vuotta sitten Rooman ensimmäinen keisari Caius Julius Caesar, joka järjestytti roomalaisen ajanlaskun.”
Siihen asti oli noudatettu ikivanhaan tapaan taivaallisen kuun mukaisia kuukausia, joten joka vuosi tarvittiin erityinen karkauskuukausi, jotta olisi jotenkuten pysytty tasoissa aurinkovuoden kanssa. Uudessa juliaanisessa ajanlaskussa tarvittiin enää vain yksi karkauspäivä joka neljäs vuosi. Sen paikaksi määrättiin entistä karkauskuukautta seuraava päivä, joka on 24. helmikuutta.
Mutta säähän. Liisan viimeisimmässä kirjoituksessa keskustellaan talven selän taittumisesta. Vuotuisessa ajantieto -kirja tietää, että ”säiden suhteen Talvi-Matti on kevättalven alku.” Matin päivälle (24.helmikuuta) on monia mainintoja säästä:
”Matti pitkällä parrallaan viekoittelee lapset seinuksille.” Matin pitkällä parralla tarkoitetaan räystäiden jääpuikkoja. Mutta mitä pitempi parta Matilla räystäässä riippui, sitä pidemmäksi kevät venyi, joten Matin aikainen suoja yöpakkasineen ei ollut mikään edullinen enne.
Lumimäärän suhteen Talvi-Mattia on pidetty jonkinlaisena rajana. ”Matti avaa lumiportit ja lyö yhdeksän lakkia kannon päähän.” Tulee siis vielä yhdeksän lumisadetta. ”Jos Matin päivänä pyryttää tai on kova lumituisku, niin lunta tulee vielä monta kertaa ennen kevättä, puhutaan seitsemästä ukkopyrystä ja neljästätoista poikapyrystä.”
Myös Mattiin vielä liittyy, vaikka harvinaisena, sanonta talven selän katkeamisesta ja karhun kääntymisestä toiselle kyljelle.
Vielä karkauspäivästä. Vuodesta 2000 alkaen ei Suomessa enää noudateta Julius Caesarin määräystä, vaan karkauspäivä on 29. helmikuuta, joten naimattomat miehet pitäkää varanne ja hamekankaat valmiina.
Juha kirjoitti eilen blogissa, että Helsingissä ”on kuin kesä ilman vihreyttä”. Niinpä.
Lisään tuohon vielä, että on sitä vihreyttäkin hiukan. Eilen lenkillä ollessani havainnoin, että ruoho on vihreää aivan kuin Keski-Euroopassa talvella. Ja tarkemmin katsoessani huomasin, että joissain pensaissa oli pienen pieniä vihreitä silmuja. No onkos tullut kevät?
Kuitenkin esimerkiksi Pohjois-Karjalassa on voitu iloita jo lumilyhdyistä. Mutta Juhan eilisen ennusteen mukaan lumilyhdytkin saattavat tämän viikon sateissa sulaa. Harmi.
Koko Suomen lumitilannetta voi tarkkailla Forecan nettisivuilta.
Ajelin tänään Seinäjoelta kotiin Helsinkiin. Matkalla näkyi useammassakin kohtaa Pohjanmaan pelloille noussutta tai sulamistuotteena jäänyttä vettä, mutta pysäyttävin näkymä tuli vastaan hieman ennen Jalasjärveä. Vettä oli pitkällä matkalla molemmin puolin niin, että tie kulki kapealla kannaksella.
Google Street Viewistä voi käydä kurkkaamassa, miltä kuvauspaikalla normaalisti näyttää.
Tänään myös tuuli navakasti, kuten yläpuolisesta kuvasta ilmenee. Piti ihan pitää itsestään kiinni.
Ystäväni Yoko Tokiosta muistutti minua kirsikankukista. Tokiossa kirsikankukka-aika on juuri nyt parhaimmillaan. Japanilaiset tungeksivat puistoihin ihailemaan vaaleanpunaisia kukintoja. Kirsikankukkien kauneus ja nopea kuihtuminen kuvaavat elämän väliaikaisuutta.
Ensimmäisenä kirsikkapuut kukkivat etelässä Okinawan saarella viikon verran. Sitten kukintoaika siirtyy pohjoisemmaksi Tokioon ja Kiotoon ja lopulta Hokkaidon saarelle.
Japanilaiset pitävät kirsikankukkia niin suuressa arvossa, että Japanin meteorologinen laitos tekee kirsikankukka-aikana (yleensä tammikuusta huhtikuun puoleen väliin) erityisiä kirsikankukkaennusteita koko Japaniin.
Kukintaennusteita voi tarkkailla keväisin myös Forecan Japanin MSN:lle tuottamassa sääpalvelussa.
Aiemmassa kirjoituksessani kerroin säähavaintoinstrumenttien, mm. lämpömittarien sijoituspaikoista. Palaan aiheeseen vielä esittelemällä väärin pysäköidyn lämpömittarin ihan omalta ikkunaltani.
+10,5 astetta on hieman optimistista siihen nähden, että läheinen Malmin lentoaseman mittari näyttää tällä hetkellä +4. Malmin mittaus ei kuitenkaan muuta sitä tosiseikkaa, että omalla terassillani istuskelu tuntuu hyvinkin kymmenasteiselta – taidanpa lähteä siitä nauttimaan. Muuallakin maassa on tänään varsin aurinkoista säätä tiedossa, joten etsikää sunnuntaipäivän ratoksi oma tuulensuojainen paikkanne auringossa!
