Tällä hetkellä elämme vuoden pimeintä ajanjaksoa. Päivän pituus alkaa kasvaa talvipäivänseisauksen jälkeen 21.12, jolloin valon määrä on vähäisimmillään. Eikä pimeyttä auta yhtään se, jos maa on lumeton. Moni muistaa, kuinka joskus talvella on keskiyöllä niinkin valoisaa, että ulkona voisi lukea vaikkapa kirjaa. Toisinaan taas on pilkkopimeää.
Harjavallassa oli yöllä erittäin valoisaa puhtaan valkean lumipeitteen vuoksi joulukuussa 2009.
Valoisuuteen talvella vaikuttaa huomattavasti lumipeite – tai sen olemattomuus. Alkutalvella odotankin lunta innokkaimmin juuri siksi, että pääsemme eroon synkästä syksystä. Pilvettömällä säällä lumi nimittäin tuplaa ja pilvisellä säällä jopa nelinkertaistaa valon määrän. Lumi on siis tavallaan luonnon oma kirkasvalolaite!
Millä tavalla lumi sitten lisää valon määrää?
Jotta ymmärtäisimme miksi, täytyy ensin tarkastella pinnan heijastavuutta, eli albedoa. Albedo kertoo sen kuinka paljon säteilyä pinta heijastaa. Puhtaan juuri sataneen valkean lumen albedo on jopa 90-95%, eli se heijastaa takaisin lähes kaiken valon, joka sen pinnalle saapuu. Tumma ja märkä maa luonnollisestikaan ei heijasta kovin paljoa (5-10%).
Puhdas lumipeite heijastaa noin 90% sen pinnalle saapuvasta valosta, täysi pilvipeite taas heijastaa noin 60-70 % maanpinnalta saapuvasta valosta ja läpäisee käytännössä loput avaruuteen. Valo poukkoilee pintojen välillä niin, että sen määrä moninkertaistuu.
Millä tavalla pilvet sitten vaikuttavat?
Kun otetaan mukaan pilvet, niin homma käy vieläkin mielenkiintoisemmaksi. Pilvettömällä säällä lumipeitteen tuplaama valomäärä karkaa kaikki lähes esteettä avaruuteen. Jos taivaalla sen sijaan onkin täysi pilvikatto, (jonka albedo on n. 60-70%), heijastaa se takaisin 2/3 maan pinnalta saapuneesta valosta takaisin. Ja niin edelleen lumipinta jälleen heijastaa takaisin lähes kaiken pilvistä alas saapuneen valon ja pilvipeite jälleen suuren osan siitä takaisin maan pinnalle. Kun valo jää näin vangiksi poukkoilemaan lumi- ja pilvipeitteen välille, mahdollistaa se valoisuuden moninkertaistumisen verrattuna pilvettömään sekä lumettomaan tilanteeseen.
Oli lunta eli ei, joulun lähestyessä voi bongata tonttuja myös yllättävistä paikoista. Ikkunan takaa ne puolestaan näkevät, miten kilttejä tai tuhmia lapset ovat – vanhempiakaan unohtamatta. Kuva: VirtuaaliAnu / flickr.
Lucian päivän myrsky meni, ja olihan sekin jo valontuoja: sää selkeni, ja muistini mukaan vasta tänään, Annan päivänä, oli taas kunnolla pilvistä ja vähän satoikin. Tosin tuo myrsky myös vei monien tavanomaiset valot. Niinhän se menee: tavanomaiseen aina palataan, eihän se muuten edes olisi tavanomaista, ainakaan tilastollisesti. Jouluna myös maan eteläosassa on keskimäärin heikkoa pakkasta ja jokunen senttti lunta. Pohjoisessa niin pakkasta kuin luntakin on arvattavasti enemmän. Kaukaa haettu ei siis ole vanha sanonta: ”Jouluna Jumala syntyi, pyhä poika pakkasella”. Varsinaisen tapahtuman olosuhteiden perimätiedosta on tuskin kyse, vaikka vasta jokunen päivä sitten lunta tuli niin Turkkiin kuin Levanttiinkin, siis sinne Välimeren itäpäähän. Istanbul on vieläkin lumesta lamassa.
Ennen joulua on vielä Tuomaan päivä. Tuomas on nähty tuomassa jo joulurauhaa: ”Tule, tule, Tuomas-kulta, tuo joulu tullessas, oluttynnöri olallas, piimäjuusto pivossas!”. Ja kun sää on joulunaikana aina kiinnostanut: ”Mitä ennen Tuomasta tuiskaa, se jouluna vetenä luistaa” (Etelä-Suomi). Ken haluaa eläytyä menneeseen aikaan, syö Tuomaan päivänä siansorkkia.
Sääkartat näyttävät jotenkin tuiki tavallisilta, vai onkohan se niin, että siltä vain tuntuu taannoisten myrskyjen jälkeen. Vaikka pakkohan niidenkin on keskimäärin näyttää tavallisilta. Tämähän on kehäpäätelmää, tai ei oikeastaan edes sitä. Ei päätelmää lainkaan, vaan saman asian toistamista eri sanoin. Monen ihmisen small talkia, näin englantiaikana. Täällä pohjoisesssa sentään pitää puhua lämpimikseen.
Lauhanpuoleinen säätyyppi ”rulettaa”. Ja lounaastahan se lauha ilma tänne tulee, tällä tietoa myös jouluna. Siinä ilmassa on tähän aikaan vuodesta kekimäärin paljon pilviä, eivätkä sateetkaan näitä ilmavirtauksia mitenkään karta. Tosin nyt jää nähtäväksi, jaksaako keskiviikkona ja torstaina olla mahdollisesti miten selkeää. Siinä se sauma kuitenkin on. Joulunajan lämpötila lienee ainakin lounaisrannikolla, useana päivänä myös pitkällä sisämaassa, nollan yläpuolella. Ja kun sateitakin on jouluksi luvassa, voi myös niiden todennäköistä olomuotoa näistä lämpöoloista päätellä.
Monelle on pääkysymys, tuleeko joulusta (maan eteläosassa) valkea tai musta. Tulin jo veikanneeksi pari päivää sitten asiaa minulta kysyttäessä, että kirjava. Se on vähän samaa juurta kuin sateen olomuodon ennustaminen: jos ei tiedetä, sataako lunta vai vettä, on turvallisinta ennustaa räntää. Se tarkoittaisi oikeasti (sään termistöä), että sataisi yhtaikaa lunta ja vettä, mutta räntään on helppoa myös peittää epävarmuus sateen olomuodosta. Vaikka sekaisinhan ne puurot ja vellit joka tapauksessa menevät, koska räntä on myös tavallinen (Suomessa) yleiskielen sana, jolla havaintojeni mukaan tarkoitetaan paitsi tietysti sitä periaatteessa oikeaa räntää, niin paljon useammin märkää lunta.
Märkä lumisade on kuitenkin lumisadetta sekin. Vaikka mitä väliä, vaikka sade olisikin lunta, jos se joka tapauksessa sulaa maanpinnalla jättämättä minkäänlaista kertymää. Paitsi jos se ei kaikki sulakaan heti, silloin sitä pitää aurata teiltä. Varsinkin, jos märän lumisateen jälkeen on heti perään pakkasta. Huomaan, että luiskahdan heti näihin loputtomiin täydentäviin juttuihin kun vain ajattelenkin työasioita. Mutta kun harva asia maailmassa on kuvattavissa joko tai -logiikan voimin.
Joulunajan säätilastoja on valmiiksi koottuina sääviranomaisemme ilmastonettisivuilla. Etelä-Suomen sisämaassa lumipeitteisiä jouluja on keskimäärin kaksi kolmesta. Edelleen noiden tilastojen mukaan lämpötila on lauhimpina jouluina kohonnut etelässä 6 ja 8 asteen välille, Lapissakin jopa 3 lämpöasteeseen. Jouluyönä 2002 puolestaan etelässäkin oli 20…28 astetta pakkasta.
Harvinasen vaisusti alkanut myrskyvuosi 2013 sai huimasti lisäpotkua loppuvuodesta, kun myrskyjen esiintymistiheys moninkertaistui kertaheitolla. Eino ja Oskari ovat näyttäneet jo mahtinsa, huomenna on Seijan vuoro.
Tätä kirjoittaessani myrskykeskus on torstai-iltapäivänä vielä Norjan luoteisrannikolla. Norjan Ilmatieteen laitos on antanut korkeimman luokan Extreme Weather –säävaroituksen mm. yli 30 m/s puhaltavista keskituulista, 40-45 m/s raivoavista puuskatuulista ja puolen metrin lumikertymistä. Ruotsin Ilmatieteen laitoksen sivuilla on myös korkeimman tason varoitus, Varning klass 3, maan keskivaiheille. Enpä muista hetkeen nähneeni korkeimman luokan varoituksia naapurivaltiomme sisämaa-alueille.
Myrskyn olemus ja reitti muistuttaa kovasti Eino- ja Oskari-myrskyjä. Itse myrskymatalapaineen halkaisija on pieni, mutta nimenomaan pienet myrskyt pääsevät voimistumaan yllättävänkin nopeasti ja ovat nopealiikkeisiä. Senpä takia mallitkaan eivät aina osaa ennakoida myrskyn todellista voimaa ja reittiä, kun taas suurten matalapaineiden käyttäytyminen on paremmin ennakoitavissa.
Tuuli yltyy myrskylukemiin läntisillä merialueilla jo torstai-illan aikana, mutta kaikista voimakkaimmat tuulet ajoittuvat perjantaiyölle ja -aamulle.
Kuva1: Puuskatuulet ovat sisämaassa pahimmillaan perjantaina aamuyöllä
Forecan nettisivuiltakin löytyvän mainion puuskaennusteen perusteella vaarallisimmat tuulet ajoittuvat Etelä- ja Länsi-Suomen sisämaahan perjantaiaamuyölle, jolloin sisämaassakin yksittäiset tuulenpuuskat voivat yltyä myrskylukemiin – paikoin voidaan mitata jopa 25 m/s raivoavia puuskia. Näin raju puhuri kaataa helposti puita, sillä maa on jälleen sulanut monin paikoin lumettomaksi ja routa on olematonta. Sähkökatkot uhkaavat kymmeniä tuhansia talouksia erityisesti Uudeltamaalta kohti Pohjanmaata ulottuvalla alueella.
Myrskytuulet tulevat myös nostattamaan korkeita aaltoja erityisesti Selkämerelle, pohjoiselle Itämerelle ja paikoin myös Suomenlahdelle.
Kuva2: Merkitsevät aallonkorkeudet perjantaina aamuyöstä ovat paikoin yli 4 metriä.
Kuvastä näät merkittävät aallonkorkeudet, jotka tulevat olemaan suosituilla risteilyreiteilläkin luokkaa 3-4 metriä, mutta yksittäiset aallot voivat kasvaa kuusimetrisiksi (yksittäinen aalto = ~1.8 * merkitsevä aallonkorkeus).
Todennäköisesti Seijaksi ristitty 13. päivän myrsky etenee kuitenkin hyvin nopeasti Suomen itäpuolelle, ja perjantai-iltapäivällä vaarallisimmat puuskat ovat jo ohi. Myrsky tuo maan keskivaiheille runsaita vesi- ja räntäsateita, tosin Etelä-Lapissa, Kainuussa ja Koillismaalla lunta voi pyryttää päivän mittaan 20 senttimetriä.
Harvinaisen korkeita lämpötiloja keskiviikkona
Eilen mitattiin maan keski- ja pohjoisosassa vuodenaikaan nähden paikoin jopa harvinaisen korkeita lämpötiloja. Koko maan länsipuoliskolla lämpötila kohosi viiden asteen tuntumaan ja korkein lämpötila mitattiin Oulunsalossa: 8,4 astetta!
Kuva3: Suomen korkeimmat lämpötilat 11.12.2013
Suomeen kiertyi erittäin lauhaa ilmamassaa; keskitroposfäärissä voimakas ilmavirtaus kävi suoraan Kanariansaarilta kohti Skandinavian pohjoisosaa.
Ylläolevassa kuvassa näkyy Jokioisten luotauskäyrä eiliseltä päivältä. Luotauskäyrä kuvaa lämpötilaa eri korkeuksissa. Maanpintatasolla lämpötila jäi vain +1 asteeseen, mutta noin kilometrin korkeudella lämpötila oli eilen jopa yli +10 asteessa, joten ilmamassa oli varsin lämmintä vuodeaikaan nähden. Normaalisti ilmakehä kylmenee maanpinnan yläpuolella troposfääriin saakka, mutta talvisin nähdään usein tilanteita, jolloin ilma on esimerkiksi kilometrin-kahden korkeudella selvästi lämpimämpää. Voimakas tuuli pääsee sekoittamaan lämmintä ilmamassaa maanpintatasollekin, joten usein talven korkeimmat lukemat mitataankin tuulisissa olosuhteissa. Inversiotilanteiksikin näitä kutsutaan.
On kuitenkin mahdollista, että kuluneen joulukuun korkein lämpötila mitataan myöhään tänä iltana tai ensi yönä uusiksi, nimittäin etelä- ja lounaisrannikolla käväistään parhaimmillaan +7…+8 asteessa.
Ja vuoden 2014 joulun sää on.. rouskis rouskis: 42. ”Analyyttinen kone ei pysty tekemään mitään omaperäistä. Se voi tehdä vain mitä me käskemme sen tehdä.”
— Ada Lovelace
Joulukuun 10. päivä, eli aatonaatonaatonaatonaaton-aatonaatonaatonaatonaatonaatonaatonaatonaatonaatto, on yhtä malttamatonta joulun odotusta! Joulukalenterin jokainen luukku on jo tässä vaiheessa joulukuuta takuuvarmasti auki, mutta tuskissaan vielä järsitty ja revitty koko kalenteri aivan riekaleiksi! Voi tätä kihinää ja kutkuttavaa joulun odotusta! On keitelty puurot, kaulittu huolella piparia ja leivottu torttua moneenkin otteeseen. Lahjatoiveista on kirjoitettu joulupukille jo useampikin harakanvarpaiden täyttämä kirje, mutta pukki tuskin istahtaa tänäkään vuonna porovaljakon rekeen kassit täynnä pehmeitä paketteja. Ehei. Ei kelpaa villasukat ja käpylehmät. Käpylehmiä on mukavampi juoksuttaa tablettitietokoneen ruudulla.
Ei tiennyt maailman ensimmäiseksi nörtiksi tituleerattu englantilainen matemaatikko, kreivitär Ada Lovelace (s. 10. joulukuuta 1815 – k. 27. marraskuuta 1852), että millaisen Pandoran lippaan meni avaamaan, kun kirjoitti ensimmäisen algoritminsa Charles Babbagen visioimalle differenssikoneelle. Nyt nämä tietokoneiksi nimetyt differenssikoneen jälkeläiset hurisevat ja kaatuilevat aina ja kaikkialla.
No ei. Kyllä ne koneet suhteellisen hyvin pysyvät pystyssä. Pitää vaan tietää, että mitä tekee. On edes turha kuvitella, että säähavaintoja kyettäisiin mittaamaan, välittämään ja prosessoimaan nykyisellä nopeudella ilman tietokoneita. Lukuisat sääennustemallit olisivat myös melko nihkeää laskettavaa kynällä ja paperilla.
Mihin tässä siis enää tarvitaan ihmisiä? Eikö konesalin uumenissa majailevalle keskusaivolle voisi jo 365 päivää ennen joulua esittää kainon kysymyksen, että tuleeko musta vai valkoinen joulu?
Voe tokkiinsa! Muutaman millisekunnin jälkeen kone toteasi savoa murtaen: ”Suottaapi tuo olla, vuon suottaapi olla olemattakin!”, tai sitten vastauksena tulisi kylmä lukuarvo: 42. Vastauksen tulkinta olisi kuuntelijan vastuulla, mutta niinhän sen pitääkin olla.
Tässä tuloksien järkevyystarkastelussa tarvitaaan meteorologia ja joskus jopa täysin ilman luonnonvaloa elävää ja loisteputkien sirinästä elinvoimansa keräävää tekniikan henkilöä tarkkailemaan ennusteita sillä silmällä.
Säässä siis riittää haastetta, kuten sadealueiden tarkka liike ja määrä tiettynä ajanhetkenä tietyssä paikassa. Pullonkaula ei ehkä nykypäivänä ole niinkään sään fysiikassa, mutta ongelma on saada tarkkaresoluutioinen käsitys niin ilmakehän, maan kuin merien nykytilasta ennusteen alkuarvoiksi. Kun lähtötiedot tarkentuvat, tarkentuu myös tieto siitä, että minne olemme menossa.
Niin tai näin. Lunta tai ei. Visiitti kauppakeskukseen kertoo kyllä takuuvarmasti joulun tulleen. On kirkkaita värejä, pyörryttäviä parfyymejä, on sukkaa, on sukkanauhaa sekä pilteille mitä ihmeellisempiä hilavitkutin-ikiliikkuja -houkutuksia, jotka hakkaavat käpylehmät 10-0. Vielä kun ratiritiralla ja talvihalla raikaa taukoamatta radiosta, niin kyllä siinä vähemmästäkin saa pään pehmenemään mielen jouluisaksi ja kukkaronnyörin löystymään!
Onneksi valkoinen joulu on myös mielentila – ja piparia!
Valokuva:
A photo of the Difference Engine constructed by the Science Museum based on the plans for Charles Babbage’s Difference Engine No. 2 , Creative Commons -lisenssi, User: Geni commons.wikimedia.org/wiki/File:Babbage_Difference_Engine.jpg
Ei ihan enää ajankuva Suomesta, mutta olkoot ruusut sään tiedonvälitykselle. Kuva: 3268zauber / wikimedia commons.
Avasin television, ja siellä oli menossa uutislähetys. Ruotsia koetellut talvimyrsky oli kuulemma kulkenut ainakin Britannian, Saksan, Puolan ja Tanskan kautta. Melkoinen hyppyheikki se myrsky siis. Lienee sinänsä suositeltavaa, että kieltä varioidaan, eikä samoista asioista aina kerrota samalla tavalla, samoin sanoin. Mutta miten edes yrittää hoitaa vaikka tieteen popularisointia, tässä tapauksessa säähän liittyvien asioiden, kun lähes jatkuvasti kuulee tässä mielessä järkyttävyyksiä ja vieläpä valtakunnan ykköstiedotusvälineistä? Välillä myrskyt ”etenevät” niin ja niin monen metrin sekuntinopeudella, kun kyseen tulisi olla mitatusta tuulennopudesta. Ja nyt tämä Ruotsin ruma ilma kulki niiden ja niiden paikkojen tai alueiden, tässä tapauksessa lueteltujen valtioiden ”kautta”.
Tuon uutisen todellinen aiottu sisältö oli arvattavasti, että se yksi ja sama matalapaine aiheutti voimakkaita tuulia, tosin eri aikaan, kyseisillä alueilla. Tanskassa tilanne voi olla ihan todellinenkin, mutta jättiläiskokoisista Saksasta ja Puolasta tuskin oli myrskyn kourissa kovinkaan suuri osa pinta-alasta. Mutta vaikka nyt sitten olisikin myrskynnyt puolessa Euroopassa, niin edelleen se ”kulkeminen kautta” myrskyn tapauksessa tulee asettaa luupin alle. Onko se hyvä tapa kertoa myrskystä ottaen huomioon myös todellisen asiasisällön? Eikö myrskyuutiset tulisi pyrkiä muotoilemaan niin, että ne samalla tukisivat myös myrskymatalapaineiden maailman ymmärtämistä?
No, media sikseen. Paitsi että mediaahan tämäkin on, koskapa tulee julkseksi, blogiksi, nappia painamalla. Ja onpa arvo silläkin, että saamme kirjoittaa ja lukea suomen kielellä. Mielestäni kaikkein tärkeintä ja oleellisinta Suomessa on juuri tämä suomen kieli. Eilinen itsenäisyyspäivä se taas innoitti ajattelemaan tällaisia. Mutta eilisen ja tämän vuorokauden kuluessa on maa valkoistunut. Eikä vain mainitun juhlapäivän vuoksi ja sielunmaisemassa, vaan ihan tuolla ulkona kaupunkiluonnossa. Valkoisuus oli vastassa, kun ulos astui. Mutta aika jännittävä valkoisuus, koska se on ainakin vielä täällä Malmilla epätäydellistä; vajaan sentin lumikerroksesta törröttävät toisin paikoin vielä vihreät, joskin kauan aikaa sitten leikatut ruohonkorret, toisin paikoin ruskean eri sävyt.
Lumi tekee tienoollemme kaikenlaista. Maailma tulee heti valoisamman oloiseksi, mutta lumi imee itseensä paitsi kosteutta, myös ääniä. Luminen maisema on lumetonta hiljaisempi. Saa nähdä, jaksaako kovasti vielä heiveröinen lumipeite pysyä. Suursäätila tuo viikon sisään melkoista vaihtelua ilmakehän lämpöoloihin meidän yllämme. Osa siitä koituu myös maanpinnan lähelle. Alkuviikko on kylmä, maan eteläosassakin on helposti kymmenisen pakkasastetta, ainakin sisämaassa.
Sateita ei ensin juurikaan tule, sen sijaan tiistaina Suomeen leviää lännestä lumisade. Se enteilee sään lauhtumista, ja taas jää nähtäväksi, ehtiikö kaikki sade tulla lumena ennen kuin lämpötila kohoaa tarpeeksi, vai ehtiikö osa sateesta muuttua märäksi lumeksi tai vedeksi. Tässä on myös lämpimällä merellä merkitystä. Lauhinta sää on keskiviikkona. Silloin on suojaa ties kuinka monen lämpöasteen voimalla, mutta maan keskiosassa voinee olla paikoin nollakeliä. Jos sumupilvipeite rakoilee tai sää muuttuu paikoin selkeäksi, voivat tienpinnat olla helposti pakkasella, jolloin tulee kuuraliukkautta.
Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Rosen_im_ersten_Schnee.jpg
Vuosi lähestyy vääjäämättä loppuaan, kun joulukuu pääsi alkamaan. Myös tärkeät juhlapyhät, kuten itsenäisyyspäivä, joulu ja uusi vuosi saapuvat. Vaikka en lumesta liiemmin välitäkään, niin jotenkin sitä toivoisi näin pimeimpänä vuodenaikana, että eteläisinkin Suomi saisi jo lumipeitteensä ja päivät kirkastuisivat. Lumi nimittäin heijastaa tehokkaasti valon ja jopa kaksinkertaistaa sen määrän.
Lunta haikaileville onkin tiedossa kiva yllätys itsenäisyyspäivän kunniaksi, sillä Suomen eteläpuolitse kulkeva ärhäkkä matalapaine saattaa tuoda ihan kunnon lumipyryn maan etelä- ja keskiosaan, ja myös ensilumen alueille, joilla sitä ei olla vielä rekisteröity. Mutta jääkö tämä lumi jo pysyväksi?
Ennen loppuviikon kylmenemistä lämpötilat sahaavat vielä Etelä- ja Keski-Suomessa nollan molemmin puolin. Tiistai on viikon lauhin päivä, mutta keskiviikkoa luode taivaan putsaa. Suomen etelärannikkoa viistää lumi- ja räntäsateita, mutta todennäköisesti ne jäävät baltialaisten riesaksi. Oikein mukava ja talvinen, selkeänkin oloinen pakkaspäivä on keskiviikosta kehkeytymässä.
Torstaina maa voi jo jossain kohtaa etelää saada enemmänkin valkoista väriä, kun kapeahko sadenauha liikkuu kohti koillista. Mutta ei tuo ole vielä mitään verrattuna perjantaihin. Lähinnä pientä esileikkiä.
Itsenäisyyspäivänä voimakas matalapaineen keskus liikkuu Itämeren yli kohti keskistä Baltiaa ja pyöräyttää maan etelä- ja keskiosaan sadealueen. Läntisillä merialueilla tuulet voimistunevat myrskylukemiin ja tuuli on melko puuskaista muuallakin Etelä- ja Länsi-Suomessa. Samainen matalapaine saattaa voimistaa torstaina tuulet hirmumyrskylukemiin Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa, joten ikäviä sääuutisia odotellessa. Itsenäisyyspäivän liikenne näyttää tuoreimman ennusteen valossa aika kurjalta erityisesti Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa – näillä alueilla lumikertymätkin tulevat olemaan suurimmat, luokkaa 10-20 cm.
Kuva 1: Itsenäisyyspäivän lumipyry tuo lunta Suomeen, Baltiaan ja Puolaankin.
Etelärannikko on vieläkin melko epävarma sateiden olomuodon suhteen. Aluksi sateet näyttäisivät tulevat miltei silkkana vetenä tai räntänä, kunnes iltapäivän kuluessa tuulet kääntyvät puhaltamaan etelän sijasta kylmältä mantereelta itä-koillisesta (kts. kuva1). Viimeistään lauantaiyön aikana maan pitäisi muuttua valkoiseksi myös pääkaupunkiseudulla. Jyväskylästä pohjoiseen päin itsenäisyyspäivää vietetään selvästi rauhallisemmissa ja poutaisemmissa merkeissä. Pakkasta on kuitenkin useampikin aste. Itsenäisyyspäivän jälkeen selvästi talvisempi moodi valtaa koko Suomen – ainakin muutamaksi päiväksi. Talven pakkasennätykset tulevat paukkumaan ja etelässäkin pakkanen voi öisin käväistä 20 asteessa.
Onko toivoa valkeasta joulusta?
Vilkaisin aamulla tuoreimman ECMWF:n kuukausiennusteen joulukuulle. Ennuste on hieman kylmentynyt edellisestä ennusteesta eli valkean joulun todennäköisyys on kasvanut. NAO-indeksikin on vähitellen painumassa negatiiviseksi. Säätyyppi tulee jatkumaan melko samantapaisena kuin tähänkin asti – lauhemmat ja kylmemmät jaksot vuorottelevat, mutta trendi on kylmenevä ja ehkä hieman vähäsateisempi. Pohjoisessa pakkanen voi ajoittain paukkua yli 30 asteessa, mutta toisaalta erityisesti maan länsi- ja pohjoisosaan voisi aika ajoin kiertyä lauhempaakin ilmaa.
Valkean joulun todennäköisyydet ovat pääkaupunkiseudulla ja Turussa keskimäärin luokkaa 65-70 %, keskisessä Suomessa 90 %, Itä- ja Pohjois-Suomessa joulut ovat takuuvarmasti valkeita. Näitä keskiarvoja voisi hyvin soveltaa myös tämän vuoden alustavaan jouluennusteeseen (tai jouluarvaukseen). Etelä- ja lounaisrannikon kohtalon määrää se, saapuuko joulua edeltävälle ajalle tai jouluksi lauhempi jakso, joka voisi sulattaa lumen, mutta todennäköisempänä skenaariona pitäisin valkoista kuin mustaa joulua.
Kuva2: Valkea joulu on sisämaassa todennäköinen.
Kuukausiennusteet puskevat Brittein saarten korkeapaineen joulukuun kuluessa kohti pohjoista, jolloin lännestä saapuvien lauhduttavien tuulten ja matalapaineiden saapuminen Suomeen vaikeutuisi. Sen sijaan enemmänkin olisi tarjolla kuivaa pakkassäätä.
Joko paikkakunnallasi on maa valkoisena?
—
Kuva 1: MTV Sää
Kuva 2: Markus Mäntykannas
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
