Sään takaa

Jos kalenteriin on uskomista, on talvi jo yli puolivälissä – näin voisi todeta myös optimisti. Pessimistit sanovat talven vasta alkaneen, mutta realistina minun on vilkaistava tilastoja ja todettava, että talvi on suunnilleen puolivälissä. Ensi viikko on tilastollisesti talven kylmin ja tämän jälkeen suunta on väistämättä kohti kevättä.

Tammikuun sää on ollut kahtiajakoinen: alkukuu oli synkkä, harmaa ja leuto, kun taas loppukuu on näyttäytynyt upeana kontrastina alkukuun pimeydelle. Tekin lienette jo huomanneet päivän pidentymisen; esimerkiksi eteläisessä Suomessa päivä on jo puolitoista tuntia ja Lapissa peräti viitisen tuntia pidempi kuin joulukuun pimeimpinä hetkinä. Ja tästähän se tahti vain kiihtyy!

Vaikka aurinko alkaakin jo tammi-helmikuun vaihteessa hieman lämmittää, eivät lämpötilat puhu suoraviivaisesti tämän puolesta. Talven kylmin hetki ajoittuu tilastollisesti helmikuun ensimmäiselle viikolle, mikä johtuu ilmakehämme viiveestä seurata muutoksia luonnossa. Ajoittuuhan kesänkin lämpimin hetki keskimäärin reilun kuukauden päähän siitä, kun aurinko on korkeimmillaan ja sen lämmitysteho suurimmillaan. Talven kylmimmän viikon keskilämpötilat vaihtelevat lounaisrannikon -5 Pohjois-Lapin reilun -15 asteen välillä.

Selkeinä päivinä aurinko nostattaa lämpötiloja maan etelä- ja keskiosassa päivisin jo liki 10 asteella.

Vähäluminen tammikuu

Tammikuun alku oli siitä harvinainen, että lumiraja huiteli Pohjois-Karjala – Oulu -linjalla, kun tyypillisesti lunta olisi pitänyt olla koko maassa. Näin tammikuun lopullakin lunta on vuodenaikaan nähden hyvin vähän erityisesti maan keskivaiheilla. Jyväskylän mittausasemalla lunta on tänään 7 cm, ja tämä lukema on vain noin viidesosa tilastollisista normaalilukemista. Löytyypä Pohjanmaalta pari mittausasemaa, jossa lunta on niukin naukin vain muutama senttimetri. Laajalti etelärannikollakin lunta on alle puolet normaalilukemista. Ainoastaan maan pohjoisosassa lumitilastoissa ollaan lähempänä keskiarvoja. Käsivarren Lappi muodostaa poikkeuksen sääntöön: siellä lunta on tavanomaista enemmän.

Loppukuun kylmänpurkauksessa olisivat olleet erinomaiset olosuhteet suoranaiselle lumikaaokselle eteläisessä Suomessa, mikäli ilmavirtaus olisi koillisen sijasta hivuttautunut hieman kohti itää. Näinhän kävi mm. talvina 2009-2010 ja osittain myös seuraavana talvena. Nyrkkisääntönä olemme pitäneet, että yli 15 asteen ero Suomenlahden pintaveden ja ilmamassan lämpötilan välillä on selvä hälytyssignaali konvektiivisille (kuurottaisille) lumisateille. Viime viikolla ero oli parhaimmillaan yli 20 asteen luokkaa. Suomen etelärannikon kohdatessaan nämä lumikuurot tuppaavat vielä voimistumaan hieman, kun tapahtuu nk. rannikkokonvergenssi. Tämä ilmiö aiheutuu, kun kitka alkaa hidastaa mereltä päin saapuvaa ilmavirtausta rannikon edustalla ja kääntää sitä vastapäivään rantaviivan suuntaiseksi (esimerkiksi Suomenlahdella puhaltava kaakkoistuuli kääntyy mantereella itään päin). Prosessi aiheuttaa sen, että tietyssä aikayksikössä kapealle rantaviivalle saapuu enemmän ilmaa kuin mitä sitä ehtii siirtyä pois. Ylimääräinen ilma joutuu pakotettuun nousuliikkeeseen ja tämä lisää osaltaan lumisateiden intensiteettiä. Etelärannikko on toistaiseksi säästynyt lumikuurojonoilta, sillä ne ovat koillistuulessa ajautuneet Viron rannikolle ja siellä lunta onkin kertynyt 10-25 cm.

Kohti säätyypin muutosta – lumipyry viikonlopuksi?

Tammikuun lumitilanteeseen ei ehdi enää tulla radikaalia muutosta, mutta jospa helmikuu toisikin muutoksen tullessaan. Suomi on pitkään kuulunut idän kylmän ja mantereisen korkeapaineen vaikutuspiiriin; lännen lauhemmat matalapaineet sateineen ovat liikkuneet Pohjois-Atlantilta Brittein saarten yli kohti Välimerta. Viikonloppuna korkeapaine saattaa antaa sen verran periksi, että ainakin maan etelä- ja länsiosaan saadaan ihan kunnon lumipyry. Lumikertymät ovat vielä vähän kysymysmerkin alla, mutta mallit ennakoivat selvää tuulten voimistumista ja lauhtumista kylmän viikon päätteeksi.

Mikäli lumipyry pääsee raivaamaan tiensä kylmän korkeapaineen päälle, ennakoisi tämä uutta ajanjaksoa Euroopan suursäätilanteeseen. Meillä kylmät ja selkeät päivät vaihtuisivat lähitulevaisuudessa pilvisiin, lauhoihin ja lounaistuulivoittoisiin päiviin ja lämpötilat alkaisivat hilautua jo lähelle nollaa.

Suurimpana epävarmuustekijänä säätyypin muuttumisessa näkisin yhä meidän sitkeän korkeapaineen. Se suurimmilta osin on dominoinut koko pohjoisen ja itäisen Euroopan säätä jo viimeiset pari viikkoa, enkä yhtään yllättyisi, jos tämä korkea päättäisikin lössähtää päällemme vielä pidemmäksikin aikaa. Paukkupakkaset käyvät kuitenkin perjantain jälkeen epätodennäköisiksi – pilvisyys alkaa lisääntyä ja tuulet voimistuvat, joten kylmimmät päivät lienevät ohi tiistai-perjantai -akselin jälkeen.

Ps. Jos nyt olisi kesä, olisimme jo parin viikon ajan nauttineet kunnon hellejaksosta.

—

Kuva1&2: Foreca/Markus Mäntykannas
Kuva3: ECMWF/Foreca

Näinä reaalisen ansionlaskun aikoina saatiin edes lämpötilaan jokseenkin pysyvä tasokorotus. Tosin ensi viikolla mennään ainakin idässä taas vähän kylmempään päin. Niin ja Pohjois-Lapissa on ainakin vielä parinkymmenen asteen pakkasia. Talvenselän taitteen tekosia, pakkasen heikkeneminen osui Paavalin päivään.

Oleellisia sateita saamme vielä odotella, joten talvi jatkuu suuressa osassa maata vähälumisena. Kun pakkaset tulivat lauhan ja vesisateisen alkutalven päälle näinkin rajuina ja nopeasti, piti virtaavan veden monissa vesistöissä jäätyä. Ja tästähän on seurannut hyydepato-ongelma, kun vesi ei sitten yhtäkkiä enää virtaakaan vapaana.

Pahimmillaan kyse on tulvista. Ja päättelisin, että jos korkealla oleva vesi jäätyy, siis pinnastaan, ei jääpeite välttämättä kanna, jos vesi sitten laskee siellä jään alla. Jäät voivat olla pitkään petollisia. Talvikalastus sentään on saatu käyntiin, ja muikkua nousee.

Meren jäästä tulee mieleen mateen pilkkiminen, siis madekeitto tämän ajan sesonkiherkkuna. Myös maksa ja mäti maistuvat. Voisikohan siitä maksasta ennustaa… Heti huomenna metsästämään vonkaleita kalatiskiltä! Kansanperinteinen talvenselän pakkasruoka on hernekeitto, tai papusoppa, kuten ainakin lounaassa on sanottu.

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Isborr.jpg

Pakkasilma saavuttaa viimeistään tänä yönä myös etelärannikon viimeiset niemet, jollaisella sijaitsee myös pääkaupunkimme keskusta. Vielä äsken olin töissä, iltavuorossa, ja kelikameroiden kautta saatoin nähdä, että lumenrippeitä on sadellut laajoille alueille myös maan etelä- ja keskiosaan, tosin itäpainotteisesti. Mutta vähänpuoleiseksi se jäi, ja varsinkin etelärannikko välttyi pyryltä, joka selvästi aiemmin uhkasi. Ilmamassa ei ehtinyt sille riittävän kylmäksi, mutta nyt kylmää ilmaa virtaa myös etelään. Lumeksi muuttuneista sateista sen sijaan on jäljellä enää heikot jämät. Toisaalta paikallisia lumisateita on esim. Pohjanmaalla. Selkeintä ja kylmintä on Lapissa, sen pohjoisosasssa.

Säässä on siis alkanut kylmä jakso, jolle ei loppua näy. Ainakin alkuviikolle mentäessä sää vain kylmenee entisestään. Pohjoisenpuoleinen tuuli saattaa purevoittaa pakkasta monenakin päivänä, tosin voi olla vaikeata ennakoida, kumpi voittaa, pakastuminen pakkasasteissa vai tuo tuuli, joka pitää yhdessä pilvisyyden kanssa pakkasen kiristymistä kurissa mutta tekee viimasta vastaavasti kylmän. Ihan selvää korkeapainettta emme heti saa, joten pilvisyys pysyy laajoilla alueilla runsaana ja heikkoja lumisateita tulee siellä täällä. Meri on vielä suhteellisen lämmin, joten se synnyttää helposti heikkoja lumikuuroja, jotka sopivalla tuulensuunnalla kulkeutuvat sisämaahan.

Sääpalvelussa tällainen pakkaskausi merkitsee jokapakkastalvista palautteiden tulvaa koskien piste-ennusteiden lämpötiloja, joita on vaikeata pitää ajan tasalla, koska lämpötilan paikalliset vaihtelut ovat tyypillisesti suuria ja nopeitakin. Pienetkin vaihtelut paikallisessa pilvisyydessä tai maastonmuodoissa tuovat suuria eroja jo naapurikylien välille, näin etenkin Lapissa.

Sanallisissa ennusteissa tilanne on ”kireää pakkasta” tai ”pakkanen on kireää”, mutta sitten yhtäkkiä pitää muka osata jokaisen notkelman jokainen pakkaspiikki. Ei sitä kukaan osaa, eikä sitä pakkasta joka kolossa edes mitata niin, että meteorologikaan sen tietäisi – siellä kolossa olija sen sijaan tietysti kyllä. Ennusteet ovat ennusteita ja sellaisina aina suuntaa antavia, eivät lämpömittareiden kilpailijoita. Säästä on syytä olla selvillä laajemminkin kuin pelkkien piste-ennusteiden varassa.

Suuria lumisateita ei ainakaan nyt näytä olevan tulossa mihinkään päin maata, joten lumipeitteen kasvu jää varsin vähäisten lumisateiden varaan. Toisaalta maa jäätyy tehokkaasti, kun lämpöä eristävä lumikerros edelleen käytännössä puuttuu. Tästä on nyt revittävä, vaikka olisi tullut saatua kalliita talviurheiluvälineitä joulupukilta. Mutta pirtsakoita pakkasia!

Oheistanpa linkin noihin mainioihin kelikameroihin: http://www2.liikennevirasto.fi/alk/kelikamerat/

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Arctic_hare.jpg