En osaa sanoa, onko kevättä rinnassa, mutta olkoon sitten vähintään kainalossa. Kuva on oma tai vastaava.
Tämä pitkäperjantai oli maan eteläosan sisämaan paikoin yli 15 asteen maksimilämpötiloineen kevään tähän asti lämpimin päivä. Se antaa osviittaa myös muista pääsiäispyhistä ja nimenomaan etelässä – ja varmimmin sisämaassa. Ansaittua lämpöä on jo myös Suomessa. Vielä tarvitaan luonnon heräämistä, ja taas kerran kaikki talven jälki-ilmiöt on pitkäksi ajaksi pois pyyhitty. Tosin Suomi on niin pitkä maa pohjois-etelä -suunnassa, että on siinä muistamista, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon, jos mielii koko suomenkieliselle maailmalle puhua. Mutta ei se sää nyt pohjoisessakaan rumaa ole.
Alkuviikon kuluessa mennään myös etelässä kohti viileämpää versiota keväästä, kunnes viikon päästä on jälleen ainakin vähän lämpimämpää, ainakin maan länsiosassa. Näin siis tietokoneet ja sääkartat, mutta kai se kevät ja pääsiäinen jotain muutakin ovat. Lammasta ja suklaamunia kenties, ja entäs pitkien pyhien sukuloinnit ja muut sosiaaliset suhinat. Kevättä on saattanut lähteä myös karkuun tai matkalle jo pidemmälle kevääseen, sitä ikään kuin vastaanottamaan. Joka tapauksessa pääsiäinen on useimmille ihmisille edes jotain muuta kuin tuikinormaali arki – tai ainakin mahdollisuus siihen. Kesämökkiä voi katsastaa, terassitkin kutsuvat Ja onhan juhlassa sanomaa jo itsessään. Ainakin Helsingissä on ollut tietääkseni myös sellainen perinne, että on kokoonnuttu pääsiäisaamuna katsomaan, miten aurinko noustessaan tanssii.
Mutta välissä on vielä lankalauantai, jolloin voi sattua kaikenlaista; saavathan noidat siellä kyöpelinvuorellaan ja vähän muuallakin mellastaa rauhassa.
Pääsiäissunnuntain ajankohta voi vaihdella maaliskuun 21. pvän ja huhtikuun 25. pvän välillä. Eli tänä vuonna pääsiäinen osuu yhteen myöhäisimmistä mahdollisista ajankohdista sunnuntain ollessa huhtikuun 20. päivä. Osittain myös tästä syystä saamme nauttia melko lämpimästä pääsiäissäästä ja varsin lämpimästä auringonpaisteesta.
Viikolla 16, jota tänä pääsiäisenä elämme, päivälämpötilat vaihtelevat tavanomaisesti maassamme etelän +8 asteen ja pohjoisen +2 asteen välillä, yölämpötilat taas vastaavasti 0 ja -7 asteen välillä. Sää on lämpenemässä pääsiäistä kohden, sillä lämpöä työntyy meille etelästä, osittain lähi-idästä asti. Korkeapaineen vaikutuksesta saamme nauttia pääsiäisenä myös auringosta. Helteisiin asti ei nyt vielä päästä, mutta paikoin voi olla jopa poikkeuksellisen lämmintä. Eli tuo maaginen 15 astetta rikkoutuu lähes satavarmasti pääsiäisen aikana etenkin etelässä, mutta mahdollista on, että pääsiäisen loppupuolella käytäisiin jossain jopa +20 asteessa.
Pääsiäisen sääennuste 16.4. klo 7
Jottei nyt ihan menisi sääsiirapiksi, ja pääsiäismyyttiä sateisista pitkistäperjantaista vahvistaakseni – täytyy todeta, että mahtuuhan tuohon pääsiäiseen yksi laajempi sadealuekin. Näistä sateista saamme nauttia, tai kärsiä kuten kai pitkäperjantaina pitäisi, maan etelä- ja keskiosassa vesisateen muodossa, pohjoisessa myös räntä ja lumisateen muodossa.
Lauantaina sää on poutaisempaa mutta pilvisyys vaihtelevaa, sillä maan yllä kiemurtelee vanha säärintaman rötkäle. Joka saattaa siellä täällä ripsauttaa joitakin sadekuuroja, lähinnä pohjoisessa. Lämpötila kohoaa kuitenkin maan etelä- ja keskiosassa jo 10…15 asteen välille. Pohjoisessakin lämpöasteita on päivällä laajalti 5-10 astetta.
Sunnuntai on näillä näkymin pääsiäisen aurinkoisin päivä, sillä kuiva korkeapaine pötköttelee silloin maamme päällä. Se kuitenkin tuo aluksi lännestä saapuessaan viileämpää ilmaa pohjoiseen ja maan keskiosaan, ja näin ollen tuo 15 asteen raja ylittyy lähinnä maan eteläosassa. Ehkä jossain päin maan lounaisosaa saatetaan lähestyä jo 20 astetta.
Maanantaina eli 2. pääsiäispäivänä on ilmamassa maamme päällä lämpimintä, ja voi hyvinkin olla että lounaassa lämpötila kävisi 20 asteessa. Näin lämmin sää on hyvin harvinaista tähän aikaan vuodesta. Vuonna 2000 Helsinki-Vantaalla mitattiin kuitenkin pitkänäperjantaina 19,8 astetta. Maan keskiosassakin paistatellaan päivää 10-15 asteen lukemissa. Pohjoisessa jäädään viileämpiin lukemiin ja paikoin voi tulla sadekuuroja.
Aurinkoisina pääsiäispäivinä kannattaa pitää mielessä voimakas auringonsäteily. UV-säteilyn määrä on nimittäin maan etelä- ja keskiosassa jo luokkaa 3, jolta kannattaa terassilla oleillessaan siis jo suojautua, ellei halua punaista vappunenää jo pääsiäisenä!
Palmu- eli virposunnuntai on jo ovella. Virvon, varvon, tuoreeks terveeks,… ja sulle vitsa, mulle muna, vai mitenkä se nyt menikään. Kuva: Jyrki Salmi / flickr.com.
Kevät tuo meille pian pääsiäisen ajan. Palmusunnuntai osuu jo tähän viikonloppuun, ja se ensimmäinen kevätpäiväntasauksen jälkeinen täysikuu, joka pääsiäisen kohdan almanakassa määrää, on tiistaina. Toisaalta, jos muutetaan tarkastelukulmaa vielä paljon vanhemman kalenterijärjestelmän mukaiseksi, päivää ennen tuota täysikuun tiistaita on maanantai 14.4. – ”Suwi-Päiwä”, kuten Kustaa Vilkuna tietää kirjassaan kertoa.
Kun vuosi oli jaettu kahtia, niin tästä se kesäpuoli alkoi. Tärkeimpiä olivat kolme suviyötä 12.-14.4. Näiden ei toivottu olevan kylmiä, koska se olisi tiennyt kylmiä öitä vielä yhdeksällä viikolla tai vaihtoehtoisesti 40 vuorokautta ihan vaan kylmää, oli yö tai päivä.
No nyt nuo yöt eivät ole kylmiä, joskaan eivät erityisen lämpimiäkään. Sääkartat pursuavat muutenkin aika perusmättöilmaa, josko tähän saan vähän nykykieltä laittaa. Matalapainetta pitelee tämän viikonvaihteen. Eniten sataa palmusunnuntaina, ja siihen vielä maanantain paikallisemmat sateet päälle, tosin läntisimmässä Suomessa lienee maanantaina jo keväisempää. Niin ja onhan tässä vielä päivä ennen noita sunnuntain sateita: lauantai, virpomispäivän aatto. Siitä on tulossa jokseenkin aurinkoinen maan etelä- ja länsiosan jopa yli 10 asteen päivälämpöineen.
Säätilastojen tekeminen pääsiäisajalle olisi hupaisa juttu, koska pääsiäinen on toisinaan aikaisin, joskus taas myöhään eli jo pitkällä keväässä. Omalla olemuksellaan pääsiäinen korostaa myös kevään säiden keikkuvuutta. Mutta kylmää keväällä on, vaikka asian miten yrittäisi vääntää. Auringonsäteilyä tulee nyt yhtä paljon kuin juhannuksen tienoosta eli kesäpäivänseisauksesta myös eteenpäin laskien kohti syksyä kuin mitä nyt on matkaa sinne keskikesään. 11 viikkoa ennen on suunnilleen nyt, ja saman verran keskikesästä kohti syksyä, niin syyskuun ensimmäiseen viikkoon näitä lähiaikoja voi tässä mielessä verrata. Talvi siis aina hidastaa kesän tuloa – ja kesä talven. Paitsi jos kesäksi riittää auringon korkeuskulma eli päivän pituus.
Lumipeitteen puuttuminen on nyt puolellamme, jos olemme lämpöihmisiä: Näin auringonsäteily saadaan maksimaalisesti ilman lämpötilan hyväksi, hyvin lämpiävän maanpinnan kautta. Toisaalta tällä tavoin etenevän kevään voisi kuvitella tuovan paljon ja jo varhaisia merituulitilanteita, jolloin rannikkoseuduilla paljastuu, että meri on, vaikkakin kaunis, niin kylmä naapuri. Mutta on niitä hiirenkorvia vielä odottaminen. Pajunkissoja sen sijaan jo on.
Kuvan linkki: https://www.flickr.com/photos/salman2000/4349189334/
Puhuttaessa pilvistä tulee monelle ensimmäisenä mieleen valkoinen pilvenhattara sinisellä kesätaivaalla. Meteorologiassa tätä pilveä kutsutaan kumpupilveksi (Cumulus). Kumpupilvi liittyy kesäaikaan, eikä niitä talvella esiinnykään. Talvella on oikeastaan vaan kahdenlaisia pilviä, sadepilviä ja muuten vaan harmaita laajoja pilvimuodostelmia. Välillä on sentään täysin selkeääkin ja kärjistäen onkin helposti joko täysin pilvistä tai selkeää. Kesäpuoliskolla vuotta pilvisyyttä hallitsevat enemmänkin vuorokauden rytmin mukaan elävät kumpupilvet ja niiden sukulaiset. Tällaisilla pilvillä on myös oma tärkeä tehtävä muiden sääilmiöiden joukossa.
Kesäisiä kauniin ilman kumpupilviä (Kuva: P.Takala)
Eri vuodenaikojen pilvillä on omat tehtävänsä
Talvisten pilvien tehtävänä on suojata maanpintaa kylmenemiseltä. Aurinko ei talvella juurikaan lämmitä ja niin ilman pilviä maanpinta ja ilma pyrkisivät koko ajan jäähtymään. Pilvet toimivatkin talvella peiton tavoin suojaten lämmön karkaamista eli säteilyjäähtymistä. Toki matalapaineen paksummat sadepilvet tuovat talvella toisinaan myös annoksen lämpimämpää ilmaa. Kesäisillä kumpupilvillä on sen sijaan aivan omanlaisensa tehtävä, joka liittyykin lämmön siirtämiseen maanpinnasta ilmaan. Tätä tapahtumaa kutsutaan konvektioksi.
Auringon on vaikea lämmittää ilmaa
Ilma itsessään on hyvä eriste eli se ei juurikaan johda lämpöä. Auringon säteet saapuvat meille enimmäkseen valon muodossa ja niin itse ilma ei auringon säteilystä oleellisesti lämpene. Auringon säteiden osuessa maan pinnalle ja muihin esineisiin muuttaa se muotoaan lämmöksi ja niin auringon paisteessa maanpinta alkaa lämmetä. Aurinkoisessa säässä tumma maanpinta voi meillä Suomessakin kesällä lämmetä reiluun 50 asteeseen, vaikka itse ilma ei auringon paisteesta lämpenisikään. Koska ilma on hyvä eriste, lämpö ei voi siirtyä maanpinnasta johtumalla ilmaan, vaan siihen tarvitaan muita mekanismeja. Tehokkain tapa siirtää lämpöä maanpinnasta ilmaan on edellä mainittu konvektio. Tämä ilmiö lienee meille tutumpi veden keittämisen yhteydestä.
Konvektio siirtää maanpinnan lämpöä ilmaan
Konvektiota on moni ehkä tietämättäänkin tarkastellut omia keitoksiaan hämmennellessään. Kiehuminen on visuaalisena tapahtumana verrattavissa kumpupilvien syntymiseen. Asettaessamme vesikattilan kuumalle hellan levylle alkaa levyn kuumuutta siirtyä kattilan veteen. Vesi johtaa lämpöä ilmaa paremmin, mutta myös veden kiehumiseen konvektio on selvästi johtumista tehokkaampi lämmönsiirtomekanismi. Kiehuvassa vedessä nousevat ilmakuplat vastaavat kesäisten kumpupilvien syntymekanismia. Auringon kohotessa selkeälle sinitaivaalle alkaa maanpinta nopeasti lämmetä. Varsinkin selkeässä säässä maanpinta ”kuumenee” selvästi ilmaa lämpimämmäksi ja synnyttää konvektion samaan tapaan kuin lämmin hellan levy kiehuvan kattilan alla.
Konvektio sekoittaa ilmaa pystysuunnassa
Maanpinnan lämmetessä syntyy ympäristöään lämpimämpiä ”ilmakuplia”, jotka ympäristöään kevyempinä alkavat kohota ylöspäin. Näitä ylöspäin kohoavia ilmavirtauksia kutsutaan termiikeiksi. Niitä voi toki syntyä ilman kumpupilvien esiintymistäkin, mutta useimmiten termiikkien seurauksena ensimmäiset pienet pilvenhattarat syntyvät jo aamupäivän aikana. Kaiken kaikkiaan on kyse paljon muustakin kuin vain ilmakuplien kohoamisesta. Siinä, missä matalapaineet pitävät huolen maapallon lämpöerojen sekoituksesta pohjois-etelä ja länsi-itä suunnassa, huolehtivat konvektio ja kumpupilvet sekoituksesta ilmakehän pystysuunnassa. Päivällä maanpinnan lämpöä ja kosteutta kuljetetaan ylös ilmakehään ja vaihtokauppana tuodaan maanpinnalle tuulenpuuskia.
LÄHDE: SÄÄVUOSI 2014/AJASTO: Kumpupilven synty ja termiikki: Aamupäivän aikana aurinko lämmittää jo tuntuvasti maanpintaa ja samalla aivan maanpinnan lähellä olevaa ilmaa. Erilaiset pinnat lämpenevät eri tavalla. Siellä missä maan pinta ja sen läheinen ilma lämpenevät eniten syntyy ns. termiikkejä. Näissä ympäristöään lämpimämmät ilmakuplat alkavat kohota taivaalle kuumailmapallon tavoin. Aina kun ilmakupla kohoaa 100 metriä ylöspäin se jäähtyy yhden asteen verran. Kohoamista jatkuu niin kauan kuin ilmakupla pysyy ympäristöään lämpimämpänä. Samalla kun kohoava ilmakupla jäuähtyy, sen sisältämän näkymättömän vesihöyryn määrä pysyy muuttumattomana. Tämä tarkoittaa sitä, että kohoavan ilmakuplan Kastepistelämpötila (=Td) pysyy vakiona. Lopulta ilmakuplan lämpötila laskee samaksi kuin ilmakuplan Td ja silloin ilmakuplan kosteus alkaa tiivistyä näkyväksi pilveksi. Tälle korkeudelle syntyy pilven alaraja. Tästä ylöspäin ilman lämpötila laskee 0,6 astetta 100 metriä kohden ja samoin laskee myös Td. Pilveä ympäröivästä ilmasta riippuu kuinka paksu pilvestä syntyy. Niin kauan, kuin pilven ilma on ympäristöään lämpimämpää, pilvi kasvaa paksuuttaan. Mitä paksummaksi kumpupilvi kasvaa sitä todennäköisemmin siitä kehittyy kesäinen sadekuuro tai jopa ukkoskuuro. Toisin sanoen iltapäivän ukkospilvikin on vain ylipaisunut kumpupilvi. Tällaisia syntyy, jos lähellä maan pintaa ilma on kosteaa ja lämmintä ja/tai yläilmakehä on hyvin kylmää. (Kuva: P.Takala)
Mitä suurempi on lämpötilaero maanpinnan ja ilman välillä, sitä voimakkaampaa konvektio on. Se, kuinka komeiksi kumpupilvet päivällä pullistuvat, riippuu kahdesta asiasta: ilman kosteudesta ja ylemmän ilmakehän lämpöoloista. Suuri kosteus lähellä maan pintaa ja kylmä ilma ylempänä ilmakehässä voimistavat kumpikin kumpupilvien kasvua. Yhdessä nämä tekijät johtavat kesällä helposti iltapäiväsadekuuroihin ja äärimmilleen vietynä aina ukkospilviksi asti. Koska kumpupilvien synnylle on olennaista suuri lämpötilaero maanpinnan ja ilman välillä, esiintyy näitä pilvenhattaroita meillä lähinnä kesäpuolella vuotta. Kumpupilviä syntyy siis vain päiväsaikaan, kun aurinko lämmittää maata eivätkä muut pilvet peitä sinitaivasta. Kumpupilviä ei myöskään päivällä synny merien yllä, koska aurinko ei päivän aikana juurikaan saa lämmitettyä vedenpintaa. Niinpä meret ovat kesällä varmimmin aurinkoista aluetta ja tämä onkin monille vesilläliikkujille tuttu ilmiö.
Ylemmässä kuvassa näkyy korkeaksi kasvanut kumpupilvi ja aika pian siitä on kehittymässä virkistävä iltapäivän sadekuuro. Alemmassa kuvassa näkyy kumpupilvestä kypsynyt kuuropilvi. Tämä pilvi on jo satanut ja ehkä ukkostanutkin. (Kuvat: P.Takala)
Kumpupilvien kehitystä voi jokainen ennustaa
Tyypillinen vuorokausivaihtelu konvektion ja kumpupilvien suhteen tapahtuu seuraavasti. Aamu on aurinkoinen ja maan pinta alkaa lämmetä nopeasti. Syntyy termiikkejä ja konvektiota ja näiden seurauksena ilmakin alkaa lämmetä. Mitä enemmän maanpinta lämpenee sitä korkeammalle termiikit kohoavat. Kesällä tyypillisesti kello 10 ja 11 välillä syntyvät ensimmäiset pienet kumpupilven poikaset. Ne kasvavat täyteen mittaansa iltapäivän tai alkuillan aikana ja kuihtuvat nopeasti pois auringon laskiessa ja maan pinnan jäähtyessä. Keväällä ilma on kuivempaa ja kumpupilvet syntyvät selvästi myöhemmin ja jäävät toisinaan syntymättä kokonaan. Mitä pidemmälle kesään mennään, sitä varmemmin päivällä syntyy kumpupilviä. Kesällä onkin melko harvinaista, että iltapäivällä ei syntyisi lainkaan kumpupilviä. Näin käy lähinnä vain tilanteissa, jossa ilmavirtaus tuo mukanaan koko ajan entistä lämpimämpää ilmaa.
Keväällä ja kesällä myös tuulella on selvä vuorokausirytmi
Samalla, kun termiikit kuljettavat auringon lämpöä ja ilman kosteutta kumpupilvinä taivaalle, syntyy ilmaan pyörteitä, jotka tuovat ylemmän ilmakehän tuulia tuulenpuuskina maanpinnalle. Maanpinnalla kokemamme tuulenpuuskat ovat tämän takia usein vähän eri suuntaisia kuin normaali vallitseva tuuli. Vaikka keväällä kumpupilviä ei ihan yhtä helposti synny kuin kesällä, ovat termiikit kuitenkin aurinkoisina päivinä voimakkaita ja tuulenpuuskat pääsevät päivällä hyvin pintaan. Kevät onkin sisämaassa usein kaikkein tuulisinta aikaa. Aurinkoisena kevätpäivänä 1-2 kilometrin korkeudessa puhaltavat tuulet pääsevät päivällä puuskina maanpinnalle. Illalla auringon laskiessa ja maanpinnan jäähtyessä termiikkien mukana myös pyörteet heikkenevät ja niin tuulikin menee yleensä yöksi nukkumaan.
Sisämaassa kannattaa eteenkin keväällä tuuliennusteet katsoa aina puuskaennusteista. Keskituuli on helposti alle puolet puuskatuulien nopeudesta. Ulkona ollessamme ja touhutessamme koemme tuuleksi juuri ne voimakkaimmat puuskahetket eikä virallinen tuulen mittayksikkö eli 10 min keskiarvo kuvaa kovinkaan hyvin tuulioloja.
Suomessa ilma on moneen alueeseen maailmassa verrattuna puhdasta, mutta esim. keväisessä tuulessa lentävä katupöly voi olla terveysriski. Kuva: Soaj / Wikimedia Commons.
Keväät tapaavat olla kuivia. Kuivia kuivan ilman vuoksi, usein vähäsateisuuden, eikä tänä keväänä ole laajoilla alueilla edes lunta, mikä tehokkaimmin lähtisi haihtumalla. Kosteutena ilmaan. Ilmavirtauksemme, ei välttämättä aina maanpinnan läheinen tuuli, käy lännen ja luoteen kantilta. On jo vanha virsi, miten Norjan vuoristo kuivattaa tällaista ilmaa.
Eli vaikka sateitakin ylitsemme liikkuu, esimerkiksi sunnuntain maissa maan etelä- ja keskiosan yli, ei ilmassa ole sellaisia määriä vesihöyryä, että siitä mitään reippaita sateita tulisi. Enempi kainoja kevätsateita. Onpahan joinain päivinä runsaamman pilvisyyden myötä aurinkoisia päiviä alemmat iltapäivälämpötilat. Kunnon matalapaineen lasketaan vaikuttavan meillä vasta viikon päästä viikonloppuna.
Rannikolla lämpötilan ratkaisee enemmän tuulen suunta. Melkein jääkylmältä mereltä kun ei oikein voi lämmintä tuulta odottaa. Jokseenkin kylmiä isoja lätäköitä riittää myös Sisä-Suomeen. Vettä kyllä ovat täynnä, Saimaa ainakin.
Yksi ei niin miellyttävä kevään merkki on kaupunkien katupöly. Huomasin, että minun eniten käyttämäni katuosuus, siis kotoa bussi- tai junapysäkille, on puhdas kuin pesty. Ehkä lumen lähdöstä on jo sen verran aikaa, että asia on ehditty hoitaa. Voi kuitenkin kuvitella, että tuulinen sää nostaa pölyä isommalta alueelta, joten ilmanlaatu kyllä heikkenee, ainakin vähän ellei sitten enemmänkin.
Ilmiö on pahin kaupungeissa, joissa on talven mittaan hiekoitettu. Lauhana talvenosana ei ehkä niin tarvinut, mutta kyllä sitä hiekkaakin kului. On tärkeää, ettei pölyä enää lisää ehdoin tahdoin ilmaan lennätä, vaikkapa lehtipuhaltimilla. Märkänä se hiekka on parasta talteen kerätä. Se on kuin pölyjä pyyhkisi ulko-olohuoneestaan. Ei ilmaan, vaan kosteaan liinaan.
Toki ilmanlaatua heikentävät liikenteen päästöt, tähän aikaan vuodesta eniten heikkotuulisissa säissä iltaisin ja öisin sekä tietysti vielä varhain aamulla, jolloin sitä liikennettä vasta onkin. Lumeton maanpinta lämpiää auringonpaisteessa, jolloin syntyy pystysuuntaisia ilmavirtauksia ja maanpinnan ilma sekoittuu ylempään, puhtaampaan.
Yhteiskuntamme on teknisesti niin kehittynyt, että myös ilmanlaatua seurataan mittaamalla. Ja tietysti tähän tarkoitukseen on kansalaisia varten myös nettisivu, jota voi vaikka aamulla töihin lähtiessä vilkaista – tietysti Forecan nettisivujen ohella… Oheistan sen tähän loppuun.
http://www.hsy.fi/seututieto/ilmanlaatu/tietoa/varautumissuunnitelma/Sivut/default.aspx ja sieltä edelleen kohtaan ”ilmanlaatu Suomessa”: http://www.ilmanlaatu.fi/
Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Kuopio_City_Hall.JPG
Vaikka verkko on oivallinen paikka opiskella sääasioita, kannattaa aiheesta kiinnostuneen hankkia käsiinsä myös alan yleistajuista kirjallisuutta. Esimerkiksi kuvitus on kirjoissa yleensä monipuolisempaa ja laadukkaampaa kuin verkkosivuilla. Toisekseen verkosta löytyy niukasti materiaalia, joka käsittelisi sääasioita nimenomaan suomalaisesta näkökulmasta. Suomeksi on sitä paitsi kirjoitettu säästä yllättävän paljon: esimerkiksi 2000-luvulla on ilmestynyt useita yleistajuisia säätä käsitteleviä kirjoja. Listaan tähän viisi sellaista suosikkiani, joista arvelen olevan eniten iloa ja hyötyä blogin lukijoille:
Karttunen, Koistinen, Saltikoff, Manner: Ilmakehä, sää ja ilmasto
Jos täytyy suositella vain yhtä suomenkielistä sääaiheista kirjaa, on se tämä teos. Ursan kustantama 500-sivuinen järkäle ei jätä mitään arvailun varaan. Vuonna 2008 julkaistu kirja on roimasti laajennettu uusintapainos aiemmasta Ilmakehä ja sää -kirjasta. Varoitus: vain todellisille sään ystäville.
Seija Paasonen: Sää (Lähde luontoon -sarja)
Niille, jotka kaipaavat hieman kevyempää ja käytännönläheisempää opusta, suosittelen tätä kirjasta. Hauskasti kuvitettu ja kirjoittajan omilla oivalluksilla höystetty kirja soveltuu hyvin säätä ulkoilun, mökkeilyn tai muiden harrastuksien ohella seuraavan kumppaniksi. Ainoa ongelma on, että koska kirja on julkaistu jo vuonna 2001, eikä siitä ole tietääkseni otettu viime aikoinen uusintapainoksia, sen saatavuus on heikko. Eräiden verkkokauppojen listoilla kirja kuitenkin vielä keikkuu – ja käytettynäkin näyttäisi olevan myynnissä muutama kappale.
Lea Saukkonen: Suomalainen sää
Tuoreempi yleistajuinen selvitys sääasioista tulee meteorologi Lea Saukkosen näppäimistöltä. Kirjan alaotsikon ”Ilmastonmuutos ja ääri-ilmiöt” mukaisesti siinä käsitellään myös ilmastonmuutosasioita ja sitä, miten Suomen sää tulee muuttumaan vuosikymmenten kuluessa.
Gavin Pretor-Pinney: Pilvibongarin taskuopas
Kyseessä on käännöskirja, mutta pilvilajit ja -suvut ovat onneksi samanlaisia kaikkialla maailmassa. Jotkut bongaavat lintuja, toiset tunnistavat sieniä – tämän kirjan avulla voit nimetä kaikki taivaalla näkemäsi pilvet ja kerätä jopa pisteitä harvinaisimpien ilmiöiden havaitsemisesta. Näppärä pikkukirja kulkee pilvibongarin mukana minne vain.
Seija Paasonen: Pois Espanjan edestä
Tämä on henkilökohtainen suosikkini, vaikkei se suoranaisesti meteorologiaa käsittelekään. Paasosen kirja on nimittäin Yleisradion TV-säätiedotusten historiikki vuosilta 1959-2009. Kirjan sivuilla seikkailevat niin Erkki Nysten kuin Martti ”Räntä” Mäkelä. Ja kyllä, edelleen lähes viikottain tulee meillekin palautetta, jossa meteorologia komennetaan siirtymään pois Espanjan tai Kanarian saarten edestä.
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
