Sään takaa

Vuosi 2014 on jo vierähtänyt pitkälle ja hiljalleen kolme neljäsosaa vuodesta alkaa olla takanapäin. Edelleen voimme nauttia kesän jälkilämmöstä, vaikka vääjäämättä yö pitenee ja pian on syksyn aika näyttää selvemmät merkkinsä. Syyspäiväntasaus on tänä vuonna 23. syyskuuta. Tuolloin aurinko laskee pohjoisnavalla horisontin alapuolelle ja nousee takaisin taivaalle seuraavan kerran maaliskuussa kevätpäiväntasauksen aikaan. Tästä alkaa siellä siis puolen vuoden mittainen yö. Niinpä pohjoiset alueet alkavat vauhdilla kylmentyä ja lämpötilaerot pohjoisnavan ja päiväntasaajan välillä kasvavat tuntuvasti. Tämä puolestaan on luomassa otollisemmat olosuhteet voimakkaiden myrskymatalapaineiden synnylle.

Myrskyn määritelmä

Myrsky-sanaa käytetään nykyään eri yhteyksissä varsin vaihtelevasti. Meteorologisesti sana tarkoittaa tuulta, joka puhaltaa yli 21 m/s. Tarkemmin tällöin puhutaan kymmenen minuutin tuulen keskiarvosta. Merellä 21 m/s keskituulessa puuskat ovat tyypillisesti 23-25 m/s luokkaa. Mantereella myrskytuulta ei mitata juuri koskaan, sillä tuuli on aina hyvin puuskaista ja voimakkaiden puuskien lisäksi esiintyy aina myös lyhyitä lähes tyyniä hetkiä. Niinpä sisämaan keskituulen saa usein kertoa kahdella, jotta saa selville puuskien nopeuden. Sisämaassa yli 10 m/s keskituulilla esiintyy siis jo yleisesti myrskypuuskia, jotka aiheuttavat metsätuhoja ja sähkökatkoja. Keskituuleen perustuva myrskyn määritelmä ei välttämättä ole sisämaassa se kaikkein parhain, mutta näin on yhteisesti maailmalla sovittu SI-järjestelmää luodessa.

Myrskyjä luvassa loppuvuodesta

Keskimäärin  merialueillamme esiintyy myrskyjä reiluna 20 päivänä vuodessa (vuodesta 1990 lähtien). Tällaisten tuulten rantauduttua maihin syntyy myrskytuhoja, vaikka keskituulet eivät enää sisämaassa ylläkään myrskylukemiin. Tänä vuonna merillämme on tähän mennessä esiintynyt vasta 4 myrskyä eli tilastojen valossa voimme vielä viimeisille kuukausille odottaa useampaakin myrskyä. Vähiten myrskyjä on meillä esiintynyt vuosina 2002 ja 2011, jolloin kumpanakin vuonna myrskyjä esiintyi 11. Mikäli tästä ei tule vähämyrskyisin vuosi, on siis vielä luvassa vähintään 7 myrskyä! Tämä tarkoittaisi suunnilleen myrskyä joka toiselle viikolle tästä hetkestä vuoden loppuun asti. Harvoin kuitenkaan myrskyt jakaantuvat tasaisesti ja siitä viime vuosi on hyvä esimerkki. Viime vuonna tähän päivään mennessä myrskyjä oli ollut vain 2, mutta marras-joulukuussa myrskyjä riittikin sitten 10 päivälle.

Ovatko myrskyt lisääntymässä?

Ilmastonmuutoksen mainitaan usein lisäävän myrskyjä ja yleinen mielipidekin tuntuu tukevan tätä. Tilastot kuitenkin kertovat  päinvastaista. Tuulitietoja mittaavat merisääasemat ovat ajan saatossa vähän muuttuneet ja niiden määrä on myös lisääntynyt ja siksi vuosien väliset vertailut eivät ole täysin luotettavia. Mittausten määrän lisääntymisen pitäisi  mieluumminkin lisätä myrskyjen määrää viimeisten vuosien osalta. Tilastojen valossa voidaan kuitenkin todeta myrskyjen meillä selvästi vähentyneen 90-luvun alusta. Osuiko sitten 80-90- luvuille normaalia enemmän myrskyjä, vai onko kyseessä ilmastonmuutokseen liittyvä myrskyjen väheneminen?  Kuvassa 3 näkyy, miten myrskyjen määrä on vähentynyt systemaattisesti lähes kaikkina kuukausina. Poikkeuksena on ollut joulukuu, jolloin myrskyjen määrä näyttäisi tilastollisesti lisääntyneen.

Miten ilmastonmuutos vaikuttaa myrskyihin?

Ilmastonmuutoksen vaikutus myrskyjen esiintymiseen on epäselvä. Tilastojen mukaan ilmastonmuutos näyttäisi meillä mieluumminkin vähentävän kuin lisäävän myrskyjen määrää. Kaksikymmentä vuotta on ilmaston historiassa mitättömän lyhyt aika, eikä siitä voi tehdä lopullisia päätelmiä. Silmiinpistävää kuitenkin on myrskyjen vähentyminen juuri aikana, jolle osuu maapallon lähihistorian parikymmentä lämpimintä vuotta.

Olisiko sitten myrskyjen väheneminen fysikaalisessa mielessä mahdollista? Yksinkertaistetulla ajatteluketjulla tämä olisi hyvinkin mahdollista. Myrskyjä esiintyy meillä eniten talviaikaan, jolloin päiväntasaajan ja pohjoisnavan välinen lämpötilaero on voimakkaimmillaan. Matalapaineiden tehtävä on sekoittaa suuria lämpötilaeroja. Suurimmillaan lämpötilaerot ovat talvisin ja niin matalapaineet yltyvät yleisemmin myrskyiksi asti juuri talviaikaan. Ilmastomuutoksen myötä lämpötilaero päiväntasaajan ja pohjoisnavan välillä tulee kuitenkin heikkenemään, jolloin matalapaineille on jatkossa vähemmän tehtävää. Näin voisi maalaisjärjellä päätyä juuri tämän hetken tilastojen kaltaiseen tulokseen eli myrskyjen harvenemiseen. Ihan näin yksinkertaista asia ei välttämättä tietenkään ole, mutta välillä on hyvä vähän yksinkertaistaa.

Myrskyennuste

Mikäli lähivuosien myrskyjä ennustettaisiin pelkästään tilastoihin perustuen, olisivat myrskymatalapaineet meillä edelleen jonkin verran harvenemassa. Toisaalta näyttäisi myös siltä, että joulukuussa myrskyt voisivatkin edelleen vähän lisääntyä. Tämä johtaisi myrskytuhojen osalta aiempaa huonompaan tilanteeseen. Mikäli pahimmat myrskyt myllertävät ennen kuin maa on ehtinyt routia, on puiden helpompi kaatua juurineen ja näin puita kaatuisi aiempaa enemmän. Vaikka myrskyt kokonaisuutena harvenisivat, voisivat puustotuhot samoin kuin sähkönjakelun ongelmat tulevaisuudessa kasvaa.

Nyt pohjoisella pallonpuoliskolla aurinko on jäämässä päivä päivältä taivaanrannalla yhä  alemmaksi ja niin loppuvuoden ajan lämpötilaero päiväntasaajaan on hyvää vauhtia kasvamassa. Myrskyjen todennäköisyys siis hiljalleen kasvaa ja vielä on monta myrskyä luvassa ennen kuin uusi vuosi vaihtuu!

Vaikka kalenterikuukausi vaihtuikin jo syyskuun puolelle, on suuressa osassa maata vielä meteorologisessa mielessä kesä. Kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi 10 asteen alapuolelle, voidaan terminen syksy julistaa alkaneeksi, ja näin on tähän mennessä alustavasti käynyt ainoastaan Keski- ja Pohjois-Lapissa. Suuressa osassa Lappia terminen syksy alkaakin keskimäärin jo elokuun puolella; tällä viikolla sen kuuluisi alkaa Oulun korkeudella, ensi viikolla keskisessä Suomessa, mutta etelä- ja lounaisrannikolla vasta syyskuun loppupuolella. Myöhäisimmillään kesä on päättynyt esimerkiksi Helsinki-Kaisaniemessä vasta 15. lokakuuta!

Suomen yltä kohti etelää lurahtaneen korkeapaineen pohjoispuolella lännen ja lounaan puoleiset tuulet voimistuvat lähipäivinä,  samalla pilvipeite antaa periksi. Torstaista on tulossa viikon lämpimin ja aurinkoisin päivä valtaosaan maata: pitkästä aikaa mitataan laajalti 20 asteen lukemia, päivän maksimit kipuavat ehkä aina 23 asteeseen saakka.

Keskiviikosta perjantaihin Etelä- ja Keski-Suomessa majailee helleilmamassaa. Keskikesällä aurinkoisessa ja heikkotuulisessa säässä lämpötila voisi kohota ylimmillään lähelle 30 astetta, mutta syyskuussa auringon säteilyenergia on enää alle puolet heinäkuisesta, ja päivälämpötilatkin jäävät jo viitisen astetta keskikesän lukemia alhaisemmiksi.

Päivitetty 4.9.2014: Tavanomaista lämpimämpi syyssää näyttäisi jatkuvan vielä pitkälle ensi viikkoakin, sillä ilmavirtaukset käyvät lämpimältä kantilta lounaasta tai etelästä. Tämä tarkoittaa Etelä- ja Keski-Suomeen 20 asteen päivälämpötiloja, pohjoiseenkin ajoittain selvästi yli 15 asteen lukemia. Lapissa tosin on hieman epävakaisempaa.

Rannikoilla kesä jatkuu pidempään

Rannikkoasukkaana sain pitkin kesää tottua siihen, että päivät alkoivat heikkotuulisina ja aurinkoisina, mutta iltapäivisin virisi viilentävä merituuli, joka laski rannikkoedustan lämpötilaa useilla asteilla. Nyt tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi, sillä meri alkaa jo olla mannerta lämpimämpi. Itämeri on kauttaaltaan vielä 15-18 -asteinen, ja sen ympäristöään lämmittävä vaikutus jatkuu aina meriveden jäätymiseen saakka. Viime viikkoina lämpimähkö merivesi on voimistanut rannikon edustalla kuurosateita ja otolliset olosuhteet ovat poikineet myös vesipatsaita eli vesistön yllä olevia trombeja.

Lämmin merivesi voi voimistaa syyssateita ja viivästyttää termisen syksyn alkamista rannikkoseuduilla yli viikolla. Suuret vesistöt ovat varastoineet lämpöä kesän aikana ja luovuttavat sitä hitaasti ilmakehään ja ympäristöönsä syksyn edetessä. Syyssateet puolestaan voivat merialueiden yllä voimistua seuraavan mekanismin seurauksena: suuri vedenpinnan ja ilmakehän välinen lämpötilaero voimistaa nousuliikkeitä ja siirtää vedenpinnasta tehokkaasti lämpöä ja kosteutta ylöspäin ilmakehään, missä se lopulta tiivistyy pilviksi ja sateiksi. Sisämaassa puolestaan sateiden voimakkuus pienenee kesäisten kuurosateiden jäljiltä, samoin myös salamointi. Merellä ja rannikoilla salamoinnille on edellytyksiä vielä lokakuussakin.

Lähiaikoina kunnon syyssateista tai -matalapaineista ei ole pelkoa – korkeapainevoittoinen sää jatkuu vielä pitkälle ensi viikkoon.

Tavanomaista lämpimämpi Pohjois-Atlantti voi vaikuttaa syys- ja talvisäähämme

Grönlannin ja Islannin edustalta ja varsinkin Islannin pohjoispuolelta löytyy tällä hetkellä tavanomaista lämpimämpää merivettä. Tällä saattaa olla myös vaikutusta Suomen syys- ja talvisäähän. Erään tutkimuksen mukaan (http://www.eurekalert.org/pub_releases/2014-04/iop-wna040114.php) lämmin Pohjois-Atlantti saattaa aiheuttaa suursäätilan jämähtämistä paikoilleen, jolloin tietty säätyyppi jää vallitsevaksi pidemmäksi aikaa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Tutkimuksen mukaan tavanomaista lämpimämpi Pohjois-Atlantti näyttäisi aiheuttavan negatiivisen NAO-indeksin, mikä tarkoittaa tavanomaista matalampaa ilmanpainetta Azoreilla ja tavanomaista korkeampaa ilmanpainetta Islannin edustalla, jolloin Manner-Euroopassa on varsin kylmät oltavat ja Välimerellä kaatosateita.

Syksyisin ja talvisin voimakkaiden matalapaineiden ja länsivirtausten syntymistä ruokkii pohjoisen arktisen alueen ja päiväntasaajan välinen suuri lämpötilaero. Mikäli jääpeite hupenee ja merivesi Atlantin pohjoisosassa lämpenee entisestään, voi matalapainetoiminta hiipua. Kauhuskenaarioni: lyhyemmät syksyt, aikaisin alkavat kylmät ja mantereiset paukkupakkastalvet.

Kollegani Petri Takala käsittelee aihetta kattavammin täällä.

Twitter: @markusmanty

Päivitetty 4.9.2014: Lämmin sää jatkuu ennakoitua pidempään.