Sää lämpenee usealla asteella loppuviikon aikana, mutta juhannussäästä on tulossa melko vaihteleva. Välillä paistaa aurinko, välillä voi niskaan tulla taas reipaskin sade- tai ukkoskuuro, rakeetkin ovat mahdollisia. Ukkoskuurot painottuvat viikonloppuna maan etelä- ja keskiosaan.
Suomen lounaispuolelle on jäämässä juhannuksen ajaksi matalapaine joka heikkenee hitaasti viikonlopun aikana. Kovia tuulia tämä matalapaine ei aiheuttane, mutta sadekuuroja sekä ukkosia sen sijaan esiintyy melko yleisesti. Kuurot elävät päivällä, mutta yöaikaan on poutaisempaa.
Juhannusaatto
Perjantai alkaa maan etelä- ja keskiosassa melko pilvisenä ja paikoin sateisena, iltapäivällä pilvisyys hieman vähenee eli auringostakin voidaan nauttia ainakin hetkittäin, mutta sadekuuroja tulee silti monin paikoin ukkosineen. Pohjoisessakin kuurottelee paikoin, mutta ukkoset eivät ole niin todennäköisiä. Lämpötila kohoaa päivällä 13-18 asteen välille, Kainuun seudulla sekä Pohjois-Lapissa voi olla hieman viileämpää. Illan aikana sadekuurot hiipuvat ja lämpötila laskee maan etelä- ja keskiosassa 10 asteen vaiheille ja paikoin voi esiintyä sumua. Pohjoisessa yö on kylmempi, Lapissa lämpötila voi tipahtaa paikoin nollaan.
Juhannusaatto oli epävakainen myös vuonna 2014. Kuva Helsingin Marjaniemen siirtolapuutarhasta. Kuva: Aleksi Jokela
Juhannuspäivä
Lauantainakin pilvisyys on vaihtelevaa, mutta aamu on vielä melko poutainen. Päivän aikana sade- ja ukkoskuurot jälleen yleistyvät etenkin Etelä-Suomessa sekä Pohjanmaalla, sadekuuroja ei esiinny niin yleisesti koko maan osalta kuin perjantaina. Etelä-Suomessa sateisinta lienee lounaassa. Lapissa on pääosin poutaa. Lauantaina on myös ehkä aavistuksen verran lämpimämpää – auringon paistaessa lämpötila voi kohota 20 asteeseen. Päivän ylimmät lämpötilat ovat koko maassa pääosin 16 ja 21 asteen välillä. Paras mahdollisuus yli 20 asteen lämpötiloille lienee maan etelä- ja keskiosassa kaakkoispainotteisesti. Pohjois-Lapissa päivälämpötila voi jäädä alle 15 asteeseen. Illalla kuurot menevät jälleen nukkumaan ja lämpötila tipahtaa yöllä suurimmassa osassa maata noin 10 asteeseen.
2. Juhannuspäivä
Sunnuntaista on tulossa juhannusviikonlopun lämpimin päivä. Maan etelä- ja keskiosassa päivän ylin lämpötila kohoaa monin paikoin 20 asteen vaiheille tai sen yläpuolelle – idässä jopa 23 asteen lukemat ovat mahdollisia. Pohjoisessakin on 15-20 astetta. Täysin aurinkoista tuskin on sunnuntainakaan missään ja sateitakin tulee paikoin, suurimman riskin ollessa lännessä, myös maan keskiosassa ja Lapissa tulee kuuroja paikoin.
Viikonlopun sateet ja ukkosriski ovat viime päivinä hakeneet paikkaansa sekä voimakkuuttansa ja etenkin sunnuntain sade-ennuste voi vielä muuttua.
Epävakaisesta ennusteesta huolimatta iloista juhannusta kaikille!
Tätä kirjoittaessani puoleltapäivin lämpötila on ehtinyt jo kohota mm. Nurmijärvellä yli 23 asteeseen. Voi olla, että hellerajaakin kolkutellaan jossain päin maan etelä- ja kaakkoisosaa iltapäivällä. Jos helleraja ylittyy lauantaina, kyseessä on 2000-luvun tähän mennessä myöhäisin ensimmäinen hellepäivä ja 8. myöhäisin sitten vuoden 1959. Mikäli helleraja ei ylity vielä, seuraavaa kertaa joudutaan odottamaan todennäköisesti juhannuksen jälkipuolelle, ja tällöin tämän kesän ensimmäinen tuleva hellepäivä kilpaileekin mittaushistoriamme myöhäisimmän ensimmäisen hellepäivän tittelistä. Jo huomenna matalapaine sateineen huuhtoo kesäisen lämmön etelästäkin pois ja säätyyppi palaa totuttuun vilpoiseen ja epävakaiseen. Lyhyeksi ja ainoastaan eteläisen Suomen asiaksi jääkin kesälämpö tällä kertaa.
Viileän kesäsään tarjoaa Britteinsaarten korkeapaine
Alkuviikolla Britteinsaarten ylle on muodostumassa pitkäkestoisen oloinen korkeapaine, jolloin Skandinavia ja Suomi ovat jäämässä jälleen matalapaineiden reitille. Helleilma väistyy viikonvaihteessa totuttuun tapaan Pohjois-Venäjälle ja meillä vallitsevana tuulensuuntana on pitkälle ensi viikkoon luode, joka pitää huolen siitä, että kesäisistä lukemista on turha haaveillakaan. Useana päivänä 15 astettakin on tiukassa alkuviikolla etelässä, pohjoisessa matalapaineen jälkipuolella jäädään sateessa alimmillaan 5 asteen vaiheille. Lohdutettakoon sillä, että viime vuoden tapaan lumi- ja räntäsateita ei kuitenkaan ole juhannusviikolla odotettavissa.
Kuva 1: Brittein saarille muodostuva korkeapaine tiputtaa Suomen kylmään kuoppaan. Suomi on useana päivänä ensi viikolla Euroopan kylmin kolkka – jopa Islannissa on ajoittain lämpimämpää.
Erilaisia juhannuksia
Myös muiden juhlapyhien tapaan juhannuksen sää on Suomessa vaihteleva. Juhannuksia on vietetty 30 asteen helteissä ja ainakin viime vuonna Lapissa koettiin toinen ääripää, kun maa oli paikoin juhannusaamuna valkeana.
Kuva 2: Juhannusaamu 2014 valkeni paikoin Enontekiöllä ja Utsjoella valkeana (kuva: Liikennevirasto)
Tyypillisesti juhannuksena päivälämpötila kohoaa Etelä- ja Keski-Suomessa 20 asteen vaiheille, kaakossa ja etelän sisämaassa hieman sen yläpuolellekin. Pohjoisessakin juhannuksena mitataan 16-19 asteen lukemia. Juhannuksen sateet alkavat olla jo kesäiseen tapaan enemmänkin kuurotyyppisiä; tilastollinen todennäköisyys täysin poutaiseen ja aurinkoiseen juhannukseen on noin 30-40 %. Todennäköisemmin siis ainakin kuurottelee.
Viimeisin erittäin lämmin juhannus koettiin vuonna 1999, jolloin lämpötila kohosi eteläisessä Suomessa jopa yli 30 asteeseen. Merialueita ja pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta hellettä oli koko maassa. Juhannusviikonloppuna esiintyi samaisena vuonna myös rajuja ukkoskuuroja ja esimerkiksi Kokemäellä satoi ukkoskuuron yhteydessä peräti 71,5 mm.
Kuva 3: Juhannusta 1999 sävyttivät poikkeuksellinen helle ja voimakkaat ukkoset.
Juhannuksen ajankohta on meteorologisessa mielessä mielenkiintoinen, sillä vuosien välinen sään vaihtelu voi olla suurtakin. Ilmakehä on lämpimimmillään vasta heinäkuun loppupuolella, joten jos haluttaisiin pelata varman päälle ja saada maksimaalinen hyöty kesälämmöstä, pitäsi juhannuksen ajankohtaa siirtää kuukaudella eteenpäin. Toisaalta silloinhan keskikesän juhla menettäisi merkityksensä. Onhan juhannus jo vakiintunut kesäpäivänseisaukseen liittyvänä juhlana.
Vastakohtana vuoden 1999 juhannukselle oli vuosi 2014, jolloin juhannuspäivän ylin lämpötila jäi vaivaiseen 14,6 asteeseen. Yöllä hallaa oli eteläisintä Suomea myöden ja yöpakkasiakin esiintyi paikoin.
Kuva 4: Juhannuspäivän maksimi- ja minimilämpötiloja v. 2014.
Miltä näyttää juhannus 2015?
Tuoreimpien ennusteiden valossa olen rajannut kaksi ääripäätä tulevan juhannuksen säästä pois: keskikesän juhlasta ei ole tulossa yhtä koleaa kuin viime vuonna, mutta toisaalta helteetkin näyttävät epätodennäköisiltä. Ensi viikon kolein hetki ajoittunee viikon alkuun ja puoliväliin, mutta juhannusta kohden ilmamassa ehkä aavistuksen verran lämpenee. Toisaalta Suomi kuuluu koko ensi viikon ajan matalapaineiden reitille, joten juhannuksen lämpötilat määräytyvät sen mukaan, sataako vai paistaako.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että matalapaine jää pyörimään juhannusviikonlopuksi Suomen eteläpuolelle, jolloin juhannuksesta muotoutuu epävakainen ja hieman tavanomaista viileämpi. Sateet kuitenkin olisivat enemmänkin kuurotyyppisiä, joten aurinkoakin varmasti mahtuu joukkoon. Toisaalta kuurosateet voivat olla runsaita ja mukana on kesäiseen tapaan myös ukkosia; maan eteläosassa on suurin riski jatkuville sateille. Siinä missä viime juhannuksen maksimilämpötilat jäivät vain 15 asteeseen, on tänä juhannuksena mahdollisuus yltää aurinkoisessa säässä kesäisempiin, 20 asteen lukemiin. Toisaalta sateiden alla on tuntuvasti viileämpää.
Meteorologeille esitetään usein enemmän tai vähemmän kiperiä sääaiheisia kysymyksiä. Yksi yleisimmistä kysymyksistä liittyy kesäisiin sade-ennusteisiin ja on muodoltaan jotakin seuraavankaltaista:
”Miksi (sijoita paikkakunnan nimi tähän)n paikallissääennusteessa väitettiin että koko päivän paistaa, mutta sadekuuro tuli ja pilasi päivän?”
Ketuttaahan tuo, jos sadekuuroa ei ole paikallisennusteessa näkynyt. Omallekin kohdalle on osunut useampi poutaiseksi oletettu kesäjuhlapäivä, jonka aikana on juostu korkokengissä ja juhlamekossa viivana kohti lähintä sateensuojaa kakkulautanen kädessä.
Meteorologin näkökulmasta kesäiset sadekuurot ovat paikallissään suhteen yksi vaikeimmin ennustettavia säätilanteita. Tutkakuvassa kesäinen sadekuurotilanne näyttää usein allaolevan kuvan mukaiselta (kuvittele lisäksi mielessäsi, että jokainen pikku sadetäplä elää ehkä puolesta tunnista tuntiin, uusia syntyy koko ajan, vanhoja kuolee, osa kuuroista fuusioituu möykyiksi ihan vaan kiusallaan ja kaikki liikkuvat tuulen mukana)
Kuva 1: Tyypillinen sadekuurotilanne (kuva: Foreca)
Käyttäjän näkökulmasta sama tilanne näyttää puolestaan allaolevalta. Itse muistan ainakin pari kertaa todistaneeni tilannetta, jossa talon toisella puolella sataa, toisella paistaa; kuurot ovat erittäin paikallisia. Meteorologi ei syyttä käytä sanoja ”paikoin sadekuuroja”.
Kuva 2: Sadekuurot ovat paikallisia (kuva: Paint-taide by Joanna Rinne)
Kuuropilvet ovat varsin pienikokoisia, leveydeltään kilometrin luokkaa. Tietokoneiden sääennustemallien hilaväli (eli erotustarkkuus) on parhaimmillaankin useita kilometrejä, joten ennustemalli ei mitenkään pysty erottamaan yksittäisiä pilviä toisistaan. Sen sijaan tietokoneet ovat nykyään ja varsin taitavia erottamaan alueen, jolla kuuroja tulee tulemaan. Foreca onkin ensimmäisenä Suomessa, ehkä jopa maailmassa, jakanut ennusteissaan sateet kahteen tyyppiin: jatkuvaan sateeseen ja sadekuuroihin. Kuurot näkyvät sade-ennustekartoissamme palluroina ja graafeissamme mahdollisen sateen raidoitettuina palkkeina (kuva alempana).
Tämän johdatuksen kautta itse asiaan: Miten tunnistat sääennusteistamme, onko sadekuuroja odotettavissa? Eli
PIKAOHJE – PYSYNKÖ KUIVANA VAI KASTUNKO LÄPIMÄRÄKSI?
1. Avaa selaimellasi sivumme www.foreca.fi ja etsi sieltä paikkakunta, jonka saderiskin haluat tietää.
2. Voit vilkaista symboliennusteita, mutta älä luota pelkästään niihin! Tietokoneiden sääennustemallit eivät näe yksittäisiä kuuroja. Symbolit otetaan automaattisesti mallin yksittäisistä pikseleistä eikä ole takeita, etteikö oman paikkakunnan pikseli satu olemaan aurinkoinen koko päivän ympäristön kuuroista huolimatta.
Ensimmäinen vilkaisu kannattaa tehdä täsmäsäägraafiin: jos jonkin kellonajan kohdalla näkyy viivoitettu vaaleansininen palkki, kyseistä ajanhetkeä edeltävän 6 tunnin ajalle on ennustettu sadekuuroja. Sadetta on siis ennustettu mikä tahansa määrä viivoitetun palkin alareunasta yläreunaan. Kuuroja on odotettavissa alueella, mutta ei tiedetä, tuleeko niitä osumaan ennusteen katsojan omalle kohdalle vai ei.
Kuva 3: Sadekuurojen esitystapa Forecan sivuston täsmäsääennusteissa. Raidoitettu sininen palkki kertoo, että sadekuuroista saattaa tulla vettä enimmillään palkin yläreunan osoittama määrä, mutta sadetta ei välttämättä osu kohdalle lainkaan. (Kuva: Foreca)
3. Seuraavaksi kannattaa avata allaolevan kuvan mukainen sade-ennustekartta (joihin linkit sivustomme vasemmassa pystypalkissa) ja katsoa, löytyykö oman paikkakunnan ympäristöstä pallomaisia saderakkuloita. Lähivuorokauden ennusteissa kannattaa luottaa ”Sadetutka ja -ennuste”-karttaan, pidemmälle ulottuvissa ”Sade 3 vrk”-karttaan. Meteorologin todellisuutta on se, että muutaman kymmenen kilometrin ennustusvirhe on säämallilta täysin mahdollinen; mikäli kuuroja on ennustettu lähiympäristöön, niihin kannattaa varautua, vaikka oma piste-ennuste sanoisi toista.
Kuva 4: Sadekuurojen esitystapa Forecan sivuston karttamuotoisissa sade-ennusteissa (kuva: Foreca)
4. Pysytkö kuivana sekä kohtien 2 ja 3 ennusteiden mukaan? Jos pysyt, mahtavaa! Kastumiseen on vain pieni mahdollisuus. Jos et, kannattaa varautua näyttämään tältä…
Kuva 5: Näinkin voi käydä. (Kuva: Georgie Pauwels, Flickr)
Suomi sijaitsee kahden merkittävän ilmastotekijän välissä: lännessä on Atlantin valtameri ja idässä suuri Venäjän manner. Suomen ilmastossa ja kesäsäässäkin on piirteitä molemmista, ja kuluneena alkukesänä olemme kuuluneet selvemmin läntiseen, merelliseen ilmastotyyppiin, jolle on ominaista epävakainen, nopeasti vaihteleva ja kesäisin tavanomaista viileämpi sää. Mantereinen ja helteinen säätyyppi on puolestaan jäänyt toistaiseksi Venäjälle ja Suomen eteläpuolelle.
Suomen ilmastolle on maantieteellisen sijainnin vuoksi siis ominaista suuri vaihtelu. Kesäsäämme määräytyy sen perusteella, kuulummeko lännen vai idän vaikutuspiiriin. Viimeisin länsivoittoinen kesäsäätyyppi vallitsi vuonna 2008, jolloin kesästä muotoutuikin tavanomaista viileämpi. Tämän jälkeen Suomessa on ollut viisi tavanomaista lämpimämpää kesää (kesä 2012 lämpöoloiltaan tavanomainen) ja erityisesti 2010-luvun kesissä on ollut vaikutteita idän mantereisesta ilmastotyypistä.
Atlantti tuo viileät kesät
Viileiden kesien sääasetelma on hyvin verrattavissa tämän hetken sääasetelmaan (kuva 1). Tällöin Pohjois-Atlantin NAO-indeksiksi kutsuttu ilmanpainejakaumaa kuvastava suure on positiivinen, eli Islannin seudulla on tavanomaista matalamapi ilmanpaine ja Azoreiden kohdalla tavanomaista korkeampi. Tällöin matalapainetoiminta on Pohjois-Atlantilla vilkasta ja meillä vallitsevat länsivirtaukset. Pohjois-Atlantin pintalämpötila vaihtelee vuodenajasta riippuen hieman 10 asteen molemmin puolin, joten kesäisin sieltä päin saapuvat ilmavirtaukset ovat varsin vilpoisia ja kosteita. Länsivirtauskesinä sää Suomessa vaihtelee nopeasti ja pidemmät poutajaksot ovat harvassa. Sadealueita voi kulkea maamme yli lähes päivittäin, mutta toki niiden välissä aurinkokin ehtii paistaa. Kesäkuun puolella sateet matalapaineiden yhteydessä ovat vielä melko jatkuvia, mutta juhannuksen jälkeen heinäkuulle siirryttäessä muuttuvat enemmänkin kuurotyyppisiksi.
Kuva 1: Positiivisen NAO-indeksin vaiheessa Länsi- ja Pohjois-Euroopassa sää on kesäisin epävakaista, vaihtelevaa ja tavanomaista viileämpää. Pohjois-Atlantilta on viime aikoina irtaantunut useita matalapaineen osakeskuksia, jotka ovat liikkueet Skandinavian yli itään. Helteet ovat jääneet Etelä-Euroopan ja Venäjän asiaksi.
Merelliset länsivirtaukset pitävät lämpötilat kurissa. Erityisesti juhannusta edeltävä alkukesä voi olla kolea, mutta yleensä heinäkuuksi lämpötilat kohoavat jo kesäisempiin lukemiin ilmakehän lämmetessä. Länsivirtauskesinä ukkosia esiintyy tavanomaista vähemmän, sillä ne eivät ole tyypillisiä jatkuvien sateiden yhteydessä.
Kun Atlantin matalapaineet dominoivat Suomen kesäsäätä, jäävät helteet kauas Etelä- ja Itä-Eurooppaan. Kuva 2 kuvastaa mielestäni erinomaisesti tällaista kesää. Matalapaineiden alue Länsi- ja Pohjois-Euroopassa näkyy tavanomaista viileämpänä laikkuna, kun taas korkeapaineiden myötä tavanomaista lämpimämpi ja helteinen kieleke yltää eteläisestä Euroopasta aina Pohjois-Venäjälle.
Kuva 2: Tyypillinen säätilanne länsivirtauskesänä: epävakaista, ajoittain sateista ja tuulista, tavanomaista viileämpää (kuva: MTV/Markus Mäntykannas)
Venäjä tuo kuumat kesät
2010-luvulla on koettu useampi itävirtauskesä, jolloin Suomi on kuulunut Venäjän mantereisen ilmamassan piiriin. Tällöin Pohjois-Atlantin NAO-indeksi on yleensä heikompi, mahdollisesti negatiivinen, eli Islannin seudun tienoilla ilmanpaine saattaa olla tavanomaista korkeampi, ja toisaalta Atlantin matalapainetoiminta ei ole niin vilkasta.
Kuumina hellekesinä Suomen itäpuolelle Venäjälle on muotoutunut korkeapaine, jonka myötä meille saapuu Venäjän aroilta kuumaa ja kosteaa ilmaa. Tällöin sään kaava on päivästä toiseen vähän samanlainen: päivät alkavat aurinkoisina, mutta iltapäivän helteissä kehittyy voimakkaitakin sade- ja ukkoskuuroja. Lämpötila voi kohota ylimmillään jopa yli 30 asteeseen ja hellepäiviä kertyy runsaasti, kuten esimerkiksi kesinä 2010 (Kouvola 48 kpl) ja 2014 (Kouvola 43 kpl). Itävirtauskesinä sää muistuttaa kovasti tyypillistä kesäsäätä Mustanmeren ympäristössä.
Kuva 3: Kesäisin Suomen itäpuolelle muotoutuva korkeapaine tuo maistiaisia mantereisista ja kuumista kesistä. Matalapaineet sateineen suuntautuvat Atlantilta kohti Keski- ja Etelä-Eurooppaa.
Suomen kaikkien aikojen lämpöennätys mitattiin hellekesänä 2010, jolloin 29. heinäkuuta Liperissä mitattiin 37,2 astetta. Sääasetelma oli kuvan 4 mukainen.
Kuva 4: Ääriesimerkki mantereisesta kesäsäätyypistä 29.7.2010 (kuva: Markus Mäntykannas/MTV)
Muistan muutamankin itävirtauskesän, jolloin Suomi on ollut useana päivänä Euroopan lämpimin paikka. Tällöin idän korkeapaine blokkaa tehokkaasti lännen matalapaineet ja pakottaa ne hieman epätyypillisemmälle reitille kohti Keski- ja Etelä-Eurooppaa. Usein onkin käynyt niin, että samaan aikaan kun Suomi kylpee helleaallossa, kantautuu keskisestä Euroopasta tulvauutisia. Näin kävi viimeksi esimerkiksi kesäkuussa 2013.
Harvinaisen myöhäinen ensimmäinen hellepäivä?
Kuluneen kesän ja kevään korkein lämpötila on edelleen hyvin maltillinen 21,7 astetta, joka mitattiin Mikkelissä 26. toukokuuta. Nyt näyttäisi siltä, että ensimmäinen hellepäiväkin on tulossa harvinaisen myöhään, ja mikäli se tulee vasta juhannuksen jälkeen, voidaan puhua jo melkeinpä poikkeuksellisen myöhäisestä ajankohdasta. Ruotsissa vuoden ensimmäinen hellepäivä oli tänään lauantaina – lämpötila kohosi Gladhammarissa 26,2 asteeseen.
Ilmatieteen laitoksen tilastojen valossa myöhäisin hellepäivä vuodesta 1961 alkaen on ollut vasta 6. heinäkuuta. Tässä kiinnostuneille tarkempi listaus myöhäisimmistä ensimmäisistä hellepäivistä:
Maapallon pinnasta on pilvien peitossa arviolta jopa 2/3. Erityisesti valtameret ovat hyvin pilvisiä. Merten yllä ainoastaan 10 prosentin alueella on tietyllä hetkellä täysin selkeää. Maa-alueilla sen sijaan noin 30 prosenttia taivaasta on pilvetöntä tiettynä ajanhetkenä.
Aqua-satelliitin MODIS-mittausten perusteella luotu karttakuva näyttää missä maapallolla on keskimäärin pilvisintä ja selkeintä. Satelliitin päivittäinen mittausdata perustuu 13 vuoden mittauksiin.
Maapallolla on kolme laajaa aluetta, joissa taivas on todennäköisimmin pilvinen: kapea nauha päiväntasaajan lähettyvillä ja kaksi laajempaa aluetta keskileveysasteilla.
Maapallon keskimääräinen pilvisyys aikavälillä heinäkuu 2002 – huhtikuu 2015. Mitä vaaleampi on väritys, sen pilvisempää alueella on ja mitä sinisempi on alueen väri, sitä selkeämpää alueella on keskimäärin.
Päiväntasaajan alueella oleva pilvisyys on seurausta ilmakehän kiertoliikkeen Hadley-soluista, joiden alueella kylmä ilma laskeutuu lähellä 30 asteen leveyspiirejä päiväntasaajan pohjois- ja eteläpuolella ja kohoaa takaisin päiväntasaajan lähettyville palatessaan ja lämmettyään ylöspäin. Kun tämä lämmennyt kostea ilma alkaa kohota ympäröivää ilmaa kevyempänä ylöspäin, se samalla jäähtyy ja kykenee sisältämään entistä vähemmän kosteutta. Tästä syystä näkymätön vesihöyry alkaa tiivistyä pilviksi. Tämän kyseisen vyöhyke tunnetaan nimellä ITCZ, eli Inter Tropical Convergence Zone, suomeksi Intertroopinen konvergenssivyöhyke.
Pilviä tapaa myös muodostua keskileveysasteilla 60 astetta päiväntasaajasta pohjoiseen ja etelään. Suomi kuuluu tälle alueelle, jossa ilmakehän keskileveysasteiden ja polaarialueen kiertoliikkeen Ferrel-solut kohtaavat ja saavat ilman kohoamaan ylöspäin. Tällä alueella tapahtuu paljon matalapaineiden muodostumista.
Laskevan ilmavirtauksen alueella on taas usein pilvetöntä, sillä laskeutuessaan ilma lämpenee ja kykenee sisältämään enemmän kosteutta. Tällainen alue sijaitsee 15-30 astetta päiväntasaajalta etelään ja pohjoiseen. Esimerkiksi Saharan aavikko sijoittuu tälle leveyspiirille.
Merivirrat ovat myös yksi syy, jonka vuoksi jotkut alueet ovat pilvisempiä kuin toiset. Esimerkiksi Etelä-Amerikan, Afrikan ja Pohjois-Amerikan länsipuolella maapallon pyörimisliikkeestä johtuen meren pintakerros ajautuu pois rannikolta päin, jolloin kylmempää vettä kumpuaa syvemmältä ja viilentää ilmaa merenpinnan yläpuolella: kostea ilma jäähtyy ja vesihöyry tiivistyy pilviksi.
Myös maan pinnanmuodot vaikuttavat pilvisyyteen etenkin vuoristoisilla alueilla, jotka pakottavat ilman kohoamaan ylöspäin ja jäähtymään. Tyypillisesti pilvet satavat kosteuden alas ennen vuoren toiselle puolelle siirtymistään (tunnetaan meillä Föhn-ilmiönä).
Tulee pitää mielessä että kyseinen kuva kuvaa vain keskimääräistä pilvisyyttä koko mittausajalta. Eri vuodenaikoina pilvisyysjakauma voi olla hyvinkin erilainen.
Päivitetty 30.5.2015 aamulla: helle-ennuste muuttunut viileämpään suuntaan
Kevät on edennyt meillä maltillisesti toukokuussakin, eikä hellesaldoa ole toistaiseksi kertynyt tälle vuodelle. Tämä on harvinaista, sillä helteettömiä toukokuita ei ole ollut yli 15 vuoteen.
Ylin lämpötilakin on jäänyt suhteellisen matalaksi: tähän mennessä lämpimintä on ollut Mikkelissä 26. päivä, jolloin päästiin 21,7 asteeseen. Kovin paljoa tätä korkeampiin lukemiin tuskin enää ehditään päästäkään toukokuun puolella. Ilmatieteen laitoksen mukaan terminen kesä (vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi yli 10 asteen) ei ole vielä alkanut missään päin maata.
Epätavallisen suuria, jopa poikkeuksellisia, sadekertymiä on mitattu toukokuussa mm. läntisessä ja pohjoisessa Suomessa. Eniten tähän päivään mennessä oli satanut Kittilän Kenttärovalla: 108,2 mm. Myös Vaasan mittausasemalla sadekertymät ovat olleet yli 100 mm. Sekä Vaasan että Kittilän toukokuun keskimääräinen sadekertymä on n. 35 mm.
Lakkiaspäivänä poutaista kevätsäätä
Hurjasti onnea jo etukäteen lakkiaspäivän sankareille! Tänä vuonna juhlanne alkavat suuressa osassa maata poutaisessa, mutta pilvisyydeltään vaihtelevassa säässä. Lounaasta on kuitenkin lähestymässä sadealue, jonka aikataulu on hieman vaihdellut viime päivien ennusteissa. Tuoreimpien ennusteiden valossa sadealue levittäytyy lounaisrannikolle vasta myöhään lauantai-iltana tai vasta sunnuntaiyön puolella ja sunnuntaiyönä sataakin laajalti Etelä- ja Länsi-Suomessa. Sadealue on kuitenkin melko nopealiikkeinen ja kapoinen, joten sateiden alettua ne päättyvät n. kolmen tunnin sisällä.
Kuva 1: Lakkiaiaspäivän sää hellii valmistuneita. Auringonpaistetta ja keväisiä lukemia tiedossa suureen osaan maata (kuva: MTV/Liisa Rintaniemi)
Suursäätila pysymässä samanlaisena ensi viikolla
Suihkuvirtaukset yläilmakehässä hallitsevat Euroopan suursäätilaa. Jo pidemmän aikaa tilanne on ollut Kuvan 2 mukainen eli suihkuvirtaus on suunnannut Suomen yli tai itäpuolitse kohti koillista jättäen meidät viileämmälle ja epävakaisemmalle puolelle. Sen sijaan heti Suomen rajojen itä- ja kaakkoispuolella lämpötila on kohonnut jo useaan otteeseen 25 ja 33 asteen välille. Suomen runsaat sateet, epävakainen ja tuulinen sää selittyvät juuri sillä, että olemme sijainneet kahden ilmamassan rajavyöhykkeellä, jota pitkin on liikkunut ärhäköitäkin matalapaineita runsaine sateineen.
Kuva 2: Polaarinen ja subtrooppinen suihkuvirtaus Euroopassa tällä hetkellä (ja keskimäärin myös viime aikoina). Helteet ovat jääneet Venäjälle, Länsi- ja Pohjois-Euroopassa on ollut viileämpää (kuva: MTV/Markus Mäntykannas).
Kuva 3: Vielä torstaina näytti siltä, että helle pääsisi vierailemaan myös Suomen puolelle ensi viikolla, mutta suursäätila on sen verran jumittunut, ettei muutosta näillä näkymin tapahdukaan (kuva: MTV/Markus Mäntykannas)
Vielä tämän viikon torstaina näytti siltä, että Suomi saa maistiasia kesäisemmästä säästä ensi viikolla suursäätilan muuttuessa. Uudet ennustemallit toivat kuitenkin järkytyksen monelle meteorologille, sillä kesäisestä lämpenemisestä ei ollut merkkiäkään.
Suursäätila Euroopan yllä on jo pitkän aikaa pysynyt samana, joten toisaalta ei olekaan mitenkään yllättävää, että muutosta ei tullut tällä kertaa. Suomi kuuluu siis jatkossakin matalapaineiden vyöhykkeelle: sää on ajoittain tuulista, sateita liikkuu maamme yli ja kovin kesäisiä lukemia ei ole tiedossa. Tavanomaista viileämpi sää jatkuu ja helteet näyttäisivät jäävän maamme etelä- ja itäpuolelle totuttuun tapaan.
Toisinaan samantyyppinen säätila voi jumiutua hyvin pitkäksi aikaa: kuukausiksi, jopa yli puoleksi vuodeksi. Tällöin globaaleilla säämalleilla voi olla vaikeuksia ajoittaa suursäätilan muutokset oikein, joten virheitä esiintyy tavanomaista enemmän juuri tällaisissa tilanteissa, kun ennustetaan pitkän, säätyypiltään samanlaisen jakson vaihtumista säätyypiltään aivan päinvastaiseen. Toukokuun aikana yli viiden vuorokauden päähän yltävissä ennusteissa on useampaan otteeseen näkynyt lämpenemisen merkkejä Suomen yllä, mutta ajankohdan lähestyessä lämpeneminen onkin siirtynyt aina pykälää idemmäs. Viimeisimmässä helle-ennusteessa useat mallit tukivat helteiden vierailua Suomeen, mutta vanha suursäätila onkin pitämässä pintansa.
Ilmakehän lämmetessä kesän mittaan suursäätilaankin tulee helpommin muutoksia. Toisinaan juhannus on ollut ns. taitehetki, jolloin mahdollisesti koko alkuvuoden samanatyyppisenä jatkunut suursäätila – esimerkiksi lounaisvirtaukset matalapaineineen ja kesällä viileine säineen – antaa murtumisen merkkejä ilmakehän lämmetessä.
Joko kesähelteet saisivat puolestasi alkaa?
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
