Sään takaa

Sääennusteet perustuvat yhä enenevässä määrin tietokonelaskelmiin. Tietokoneelle kaikki sääennusteet ovat vain laskutehtäviä.  Niinpä pitkä sääennuste on vain vähän isompi laskutoimitus kuin lyhyt sääennuste. Periaatteessa tietokoneella voisi siis laatia sääennusteen jopa tuhannen vuoden päähän.

Perinteinen sääennuste ei tietenkään näin pitkälle olisi kovin mielekäs, mutta todella pitkiä ”sääennusteita” käytetään jo hyväksi tällä hetkellä ilmastoennusteissa.  Ilmastoennusteissa ei kuitenkaan haluta tietää yhtä hetkellistä säätilaa jonakin tiettynä päivänä ja tiettynä kellonlyömänä, vaan enemmänkin ollaan kiinnostuneita, onko useammista eri laskelmista mahdollista löytää jotain yhteistä trendiä vuosien välillä.

Pitkissä sääennusteissa sää lasketaan moneen kertaan

Viimeisten vuosien aikana myös sääennusteissa on alettu käyttää useampia yhtäaikaisia tietokonelaskelmia. Myös  Forecan 15 vrk:n ennusteessa käytetään hyväksi tällaisia ns. parviennusteita.   Tällöin yhden tietokonelaskelman sijasta ennuste lasketaan yli 50 kertaa samoilla fysiikanyhtälöillä, mutta hieman eri lähtötilanteella. Tiedetään, että toisinaan pienikin ”perhosen siiven isku” voi johtaa viikkojen kuluttua suureen muutokseen säätilanteessa.  Juuri tätä ennusteen alkutilan herkkyyttä yritetään näin arvioida useamman yhtäaikaisen laskelman perusteella.  Mitä pidemmälle kaikki laskelmat ovat saman henkisiä, sitä pidemmälle säätä voidaan ennustaa. Vastaavasti mitä herkemmin eri laskelmat poikkeavat toistaan, sitä vähemmän ennusteessa on ”varmaa” kerrottavaa.

Pitkissä ennusteissa yksityiskohdat katoavat

Tehokkaimpien tietokoneiden ja parhaimpien säälaskentamallienkaan ei ole mahdollista laskea yksittäisten sadealueiden ja matalapaineiden aikataulua enää viikon päähän.  Aikataulun lisäksi yksittäisten saderintamien muoto ja koko ei myöskään enää ole laskettavissa.  Toisaalta usein yli kahden viikon ennusteissakin on mahdollista tietää suuri linjoja matalapaineiden reitistä ja alueista, jolla ilma on keskimääräistä lämpimämpää tai kylmempää sekä vastaavasti, millä alueilla on keskimääräistä sateisempaa tai kuivempaa.

ECMWF (Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus) laskee tällaisia pidempiä ennusteita kaksi kertaa viikossa.  Syksyn mittaan  Foreca aloittaa julkaisemaan tällaisia viikkoennusteita omilla sivuillaan, Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä. Ennusteita julkaistaan aluksi lämpötilalle ja sateelle.

Sade-ennusteet

Sade-ennusteissa näytetään ensimmäiseltä viikolta koko tulevan viikon sademäärä Euroopan alueelle.  Sen jälkeen näytetään kuinka paljon kyseinen sademäärä poikkeaa normaalista. Poikkeama keskimääräisestä näytetään neljälle seuraavalle viikolle. Normaalia sateisemmat alueet esitetään vihreän ja sinisen sävyinä sekä kuivat alueet keltaisen ja ruskean sävyinä.

Lämpötilaennusteet

Myös lämpötilaennusteissa näytetään viikoittainen poikkeama keskimääräisistä lämpöoloista seuraavalle neljälle viikolle.  Keskimääräistä lämpimämmät alueet näytetään keltaisen ja punaisen sävyinä ja kylmemmät alueet sinisen eri sävyinä.

Kahden viikon jälkeen ennustettavuus useimmiten heikkenee selvästi

Haastavin tilanne pitkissä ennusteissa on silloin, kun suursäätila muuttuu useampaan otteeseen. Usein pitkät ennusteet osaavat arvioida suuret sään muutokset varsin hyvin vielä reilun viikon päähän, mutta mikäli muutoksia on luvassa useampia jäävät jälkimmäiset muutokset helposti huomaamatta.   Käytännössä kahden viikon jälkeen parviennusteet poikkeavat toisistaan jo tuntuvasti ja tällöin ennusteet eivät enää ota voimakkaasti kantaa suuntaan eikä toiseen.

Usein voisi olla perusteltua näyttää ennustetta vain parille seuraavalle viikolle, mutta koeluonteisesti aloitamme ainakin aluksi 4 viikon ennusteilla.  Näin jokainen voi itsekin arvioida kuinka paljon hyötyä näistä pidemmistä ennusteista on.

Tärkeämpi seurata enemmän eri alueiden kokoa kuin voimakkuutta

On tärkeää tiedostaa, että vaikka tyhjät alueet kartalla tarkoittavat periaatteessa keskimääräistä säätä (ei selvästi lämmintä/kylmää tai sateista/kuivaa), useimmiten yli 2 viikon ennusteessa tyhjät alueet tarkoittavat, että  laskelmat ovat säätilanteesta eri mieltä.  Tämä puolestaan tarkoittaa, ettei sää ole enää kovin suurella varmuudella ennustettavissa.

Pitkissä ennusteissa on myös tärkeämpää tarkkailla, missä lämpimät tai sateisemmat alueet sijaitsevat, kuin kuinka voimakkaita erot ovat.   Ensimmäisen viikon jälkeen laajat heikotkin alueet lämmintä/kylmää (tai sateista/kuivaa) ovat varmempi ennusmerkki kuin voimakkaat pienet alueet.  Tämän johdosta viikkoennuste ainakin aloitetaan Euroopan mittakaavassa. Pienellä karttapohjalla myös helposti huomio keskittyisi epäolennaisiin pieniin yksityiskohtiin.

 

Mediassa ja keskustelupalstoilla käydyssä sääkeskustelussa, kuten muidenkin alojen keskusteluissa, nousee aika ajoin pintaan ”hitti-ilmiöitä”, jotka herättävät erityisen paljon kiinnostusta. Sääkeskustelussa viime vuosina tällaisia ilmiöitä ovat olleet mm. polaaripyörre, erilaiset indeksit ja omega-korkeapaineet.

Yksi näistä ilmiöistä, omega-korkeapaine, näkyy mahdollisuutena ensi viikon sääkartalla Suomen yllä, joten nyt on sopiva aika käydä läpi, mistä oikein on kyse.

Suomi matalapaineiden reitillä

Suomen leveysasteilla ilmavirtaus käy keskimäärin lännestä kohti itää. Keskimääräisessä tilanteessa Suomen eteläpuolelle jäävän keskileveysasteiden ilmamassan ja pohjoispuolisen polaarisen ilmamassan rajavyöhyke kulkee ylitsemme. Liikkuvat matalapaineen keskukset liikkuvat tuota rajavyöhykettä pitkin, joten sää on meillä usein epävakainen ja vaihteleva.

Keskileveysasteiden ja polaarisen ilmamassan välinen rajavyöhyke ei suinkaan käyttäydy hyvin ja pysy kartalla siististi paikallaan, vaan todellisuudessa se mutkittelee kuin käärme. Kartalta katsottuna näyttää välillä siltä, kuin matalapaineiden reittiä työntäisi paikoin eteläpuolelta ja paikoin pohjoispuolelta iso, näkymätön sormi, joka saa reitin pullahtamaan uuteen suuntaan.

Silloin tällöin matalapaineiden reitille pääsee muodostumaan korkeapaine. Korkeapaine on matalapaineille kuin niiden eteen rakennettu este, jonka läpi ne eivät pääse, vaan joka on pakko kiertää. Kuvana tilanne näyttää osapuilleen tältä:

Virtaus ja matalapaineen keskukset pääsevät mustia viivoja pitkin, mutta korkeapaine estää niiden kulkemisen lävitseen.

Tällaista korkeapainetta nimitetään esimerkiksi sulkukorkeapaineeksi, blocking-korkeapaineeksi tai omega-korkeapaineeksi (omegaksi siksi, että matalapaineiden reitin muoto muistuttaa kreikkalaista omega-kirjainta). Tällainen tilanne voi olla yllättävän stabiili, se saattaa pysyä paikallaan jopa pari viikkoa.

Korkeapaine ensi viikolla

Sääkartoilla ensi viikolla omega-korkeapaine näyttää kovasti yrittävän muodostua Fennoskandian ylle. Alkuviikolla sellainen käväisee kääntymässä lyhyesti, mutta viikon puolivälin matalapaine puskee sen pois. Tämän hetken ennusteissa lopullinen läpimurto näkyy ensi viikonloppuna:

Tilanne näyttää lähes koulukirjamaisen tyylikkäältä. Lauantaiaamun ECMWF-mallin ennusteissa korkeapaine on parkkeerannut Fennoskandian ylle ja matalapaineiden reitti kulkee sen molemmin puolin. Mikäli tämä ennuste toteutuu, on luvassa poutainen, laajalti aurinkoinenkin viikonloppu koko maahan!

Valitettavasti tätä ennustetta ensi viikonlopulle ei voi pitää vielä täysin varmana, sillä korkeapaineen muoto ja tarkka sijoitus on vielä vaihdellut jokin verran ennusteissa. Jonkunlaisen muodon korkeapaine varmasti ottaa, mutta jos se jää esimerkiksi liian länteen, matalapaineiden reitti siirtyy Suomen itäpuolelta kulkemaan suoraan ylitsemme ja aurinkoennuste muuttuu sade-ennusteeksi.

Jäämme seuraamaan tilannetta!

 

 

Rauli-myrsky etenee parhaillaan Suomen yli, tätä kirjoittaessani tuuli on voimakkain Pohjanlahden rannikolla, erityisesti Pietarsaaressa. Tilanne elää ja kehittyy yhä.

Siksi on ajankohtaista täsmentää – mistä on paras seurata tulevien tuntien tuulihavaintoja ja -ennustetta?

Vastaus löytyy sivustomme vasemman laidan palkista, pari laatikkoa bloginaaman alapuolelta. Sieltä löytyy sinivihreä otsikko ”veneilysää”. Nimestään huolimatta se on hyvä väline ei vain vesialueiden, vaan myös maa-alueiden tuulitilanteen seuraamiseen.

Klikataanpa tuota veneilysää-otsikkoa ja katsotaan, mitä aukeaa:

Tadaa! Kartta näyttää tuuliennusteen lähipäiville. Koska kartta kulkee veneilysää-nimellä, ensimmäisessä näkymässä tarjolla on tuuliennuste merialueille. Kuten kuvasta näkyy, reipasta tuulta on luvattu tällekin hetkelle.

Entä jos haluaisin tietää, kuinka kovaa rannikolla pahimmillaan voi tuulla? Tässä kuvassa näkyy ennustettu keskituuli, mutta keskituuli tarkoittaa, että puhutaan mitattujen tuulien keskiarvosta, eli mittaustuloksissa on mukana ollut todellisuudessa sekä matalampia että korkeampia lukemia. Keskituuli on 15 m/s riippumatta siitä, onko mitattu 14 ja 16 m/s vai 0 ja 30 m/s!

Tähän löytyy vastaus klikkaamalla kartan yläpuolelta ”puuskat” ja vielä ”riskirajat”.

Johan värit muuttuivat! (Myönnettäköön, muutin draaman takia vielä ajanhetken täksi illaksi puolenpäivän sijaan.) Violetti väri paljastaa nopeasti, että myrskypuuskia on ennustettu Perämerelle ja Suomenlahden itäosaan. Myrskypuuskien riski näkyy tiheästi raidoitetulla alueella, kovan tuulen riski harvemmin raidoitetulla. Näiden alueiden lähellä rannikollakin kannattaa varautua myrskypuuskien tuomiin ongelmiin.

Entä maa-alueet? Suurin osa Suomen pinta-alasta on maata, ei merta. Vieläpä Lappi, joka on nyt täysin piilossa?

Ei hätää! Klikataanpa kartan ”Vaihda alue”-näppäintä ja valitaan sen alta alueeksi Fennoskandia. Kartan yläpuolisesta palkista puolestaan valitaan alueeksi meren sijaan maa. Miltä nyt näyttää?

Heti auttoi! Kartan mukaan kolmelta iltapäivällä myrskypuuskia on odotettavissa maan länsiosassa, kovan tuulen puuskia lähes koko maassa. Tilanteen muuttumista ajan kanssa voi seurata oikean reunan aikapalkilla liikkumalla.

Ylimmästä palkista voi siirtyä seuraamaan vesistöjen tuulihavaintoja, aaltoennustetta ja muita mielenkiintoisia asioita.

Tämän avulla Raulia ja muita tuulia seuraamaan, pysykää ehjinä!

 

Lämmin viikonloppu lähestyy!

Lähestyvä lämpö on herättänyt myös toimittajat kyselemään yksityiskohtia. Yksi yleisesti kysytty asia on ”voiko tätä kutsua jo intiaanikesäksi?”

Intiaanikesä-sana on peräisin Pohjois-Amerikasta ja sitä käytetään, kun syksyn viileiden säiden alettua sää muuttuukin takaisin kesäisen lämpimäksi. Siis takatalven vastakohta.

Elokuu on monille (myös itselleni) tuntunut viileältä sadekuurojen ja ajoittain tuulisen sään takia, Facebookin uutisvirran täyttyminen tuttujen sienikuvista ei yhtään vähennä tunnetta syksyn alkamisesta. Sikäli ei ole ihme, että lämpeneminen tuntuu paluulta kesään syksyn jo alettua.

Mutta miten syksyn alkaminen oikeasti määritellään? Yhteen paikkaan sidottujen ihmisten ”mutu” ei tietenkään vielä riitä tieteelliseksi määritelmäksi.

 

Vuodenajan alkaminen voidaan määritellä useilla eri tavoilla, mediassa ehkäpä yleisimmin käytetty määritelmä on termiset vuodenajat. Perinteisesti termiset vuodenajat on määritelty seuraavasti:

• Kevät alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi yli 0 Celsiusastetta
• Kesä alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi yli 10 Celsiusastetta
• Syksy alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi alle 10 Celsiusastetta
• Talvi alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi alle 0 Celsiusastetta

Termiset vuodenajat vaihtuvat eri osissa Suomea eri aikoihin ja niiden vaihtuminen on nähtävissä aina vasta jälkikäteen. Suomessa lämpötilat eivät etene suoraviivaisesti päivien edetessä, vaan heittelehtivät vuoristoradan lailla erilaisten ilmamassojen ja säätyyppien ylittäessä maatamme. Vuodenaikojen vaihdokset todetaan virallisesti Ilmatieteen laitoksella edellisten viikkojen ja kuukausien lasketun lämpösumman perusteella.

Siksi niinkin yksinkertaisiin kysymyksiin kuin ”onko syksy jo alkanut” tai ”milloin syksy alkaa” on hankala vastata, virallisesti voidaan sanoa syksyn alkaneen vasta sen ollessa jo pitkällä!

Mukavaa viikonloppua kesäisessä säässä!

 

Heippa!

Viime viikkojen sää on ainakin itselleni tuntunut tipahdukselta suoraan syksyyn – viileitä päivälämpötiloja ja kuurosateita päivittäin.

Ensi viikon sääkartoilla on näkyvissä ainakin lämpenemisen mahdollisuus, yläilmakehän laaja matalapaineen alue yllämme hellittää otettaan ja kaakosta saattaa päästä meille lämpimämmän ilman aalto. Mikäli tämä ennuste toteutuu, ei kyse ole sentään ihan seksivaumegahelteistä (iltapäivälehtihenkistä sanamuotoa lainatakseni), vaan loppuviikolla lämpötila nousee yleisesti 20-24 Celsiusasteen paikkeille.

Katsotaanpas vielä Euroopan ensi viikon sääennustetta kuvina:

Viime päivät Suomen yllä palloillut matalan keskus sateineen heikkenee aluksi, mutta saa uusia voimia yhdistyessään Kaspianmeren itäpuolelta purskahtavan ilmavirtauksen etureunaan. Tiistai on siis tuulinen, sateinen ja viileä.

Keskiviikkona ja torstaina lämpimän ilmavirtauksen vaikutus näkyy jo karttaväreissä, oranssi saa tummempia sävyjä. Tämän hetken ennusteissa sää ei täysin poutaannu, vaan kuuroherkkä sää jatkuu edelleen. Silti sateiden välissä lämpötila nousee etenkin viikonloppua lähestyessä yli 20 asteen, mikä ainakin itselleni on tervetullutta vaihtelua, edessä on kuitenkin taas kolme viileämpää vuodenaikaa.

Ennuste on pysynyt tämänkaltaisena jo useamman peräkkäisen malliajon, jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä jännityksellä!