Joulun sääennuste alkaa kiteytyä! Mitä se pitää sisällään?
Ensin hyviä uutisia valkean joulun ystäville: näyttäisi siltä, että ainakin lähes koko maassa joulu tulee olemaan valkea. Siitä pitää huolen aatonaaton ja aaton eli lauantain ja sunnuntain aikana Suomen yli liikkuva sadealue.
Käydäänpä ennustetta läpi päivä kerrallaan. Kuvat itse juttelemastani videosta, video löytyy kokonaisuudessaan tekstin alta.
Perjantai
Mikäli olet lähdössä autolla pidemmälle reissuun, se kannattaa aikataulun salliessa ehdottomasti tehdä perjantaina. Perjantaina sää on koko maassa poutainen ja lämpötila mukavasti pienellä pakkasella. Aurinkokin (tai tähdet) pääsee paikoin näyttäytymään, muualla on pilvipoutaista.
Perjantai (kuva: Foreca)
Lauantai (aatonaatto)
Lauantaina Suomeen leviää laaja sadealue lännestä. Iltapäivään mennessä sateet ovat ehtineet vasta maan länsiosaan sekä pohjoiseen, mutta iltaa kohden ne liikkuvat idemmäksi. Valtaosa sateista tulee lumena, mutta etelärannikolla ja lounaassa on odotettavissa sadealueen jälkipuolella myös vesisadetta.
Joulun valkoisuus on epävarmin juuri aivan etelä- ja lounaisrannikolla. Se riippuu kokonaan siitä, kuinka pitkään lunta ehtii tulla ennen sateen olomuodon muutosta – sitä saadaankin ihmetellä lauantaille asti! Kovin pieni ero olomuodon muutoksen ajoituksessa vaikuttaa siihen, jääkö lunta maahan vai ei.
Lauantai (Kuva: Foreca)
Sunnuntai (jouluaatto)
Jouluaattona heikkoja lumisateita tulee vielä idässä ja pohjoisessa, mutta lännessä ja etelässä on jo poutaista. Lämpötila on koko maassa nollan vaiheilla tai pikkupakkasilla.
Sunnuntai (Kuva: Foreca)
Tässä vielä tietokonemallin näkemys jouluaaton lumitilanteesta (käytännössä koko maassa valkoinen!):
20.12. annettu ennuste jouluaaton 2017 lumitilanteesta (Kuva: Foreca)
Joulupäivä ja Tapaninpäivä
Tämän hetken ennusteissa joulupäivä on enimmäkseen poutainen päivä, koko maassa on pakkasta ainakin vähän; Lapissa kireämminkin. Tapaninpäivänä Suomea, ainakin maan eteläosaa, lähestyy sadealue, joka saattaa tuoda mukanaan selvästi lauhempaa ilmaa. Sateen olomuoto ja se, kuinka syvälle se Suomeen leviää (vai tuleeko tänne lainkaan), tarkentuvat vielä tulevien päivien ennusteissa.
Mukavaa joulun odotusta kaikille, tässä vielä ennuste videomuodossa!
Forecalla seurataan tiiviisti lähestyvän joulun sää- ja lumitilannetta. Tuoreimpien sääennusteiden mukaan suuressa osassa maata valkea joulu on mahdollinen, mutta mitä kertovat tilastot valkeista jouluista?
Takuuvarma valkea joulu Itä- ja Pohjois-Suomessa
Tilastotietojen valossa joulunaika on takuuvarmasti valkea laajalti maan pohjoisosassa, Kainuussa ja Koillismaalla. Mitä etelämmäs ja lähemmäs rannikkoja mennään, sitä suurempi on mustan joulun todennäköisyys.
Meren läheisyys korreloi voimakkaasti valkean joulun todennäköisyyden kanssa: eron voi huomata jopa Lapissa, jossa voisi kuvitella jokaisen joulun olevan valkea. Jo Perämeren rannikolla on harvakseltaan ollut mustia jouluja ja mitä etelämmäs rannikkoaluetta mennään, sitä enemmän mustia jouluja on esiintynyt. Suurin osa Suomen merialueista on vielä joulun aikoihin sulana ja pohjoisella Itämerellä pintaveden lämpötila on noin viisi astetta. Meren lauhduttava vaikutus tuntuu erityisesti Ahvenanmaalla, lounaissaaristossa ja -rannikolla, missä 2000-luvun jouluista vain alle puolet on ollut valkeita.
Valkean joulun todennäköisyys tarkastelukaudella v. 1981-2010.
Mustat joulut yleistyvät
Ilmastonmuutos tuntuu ja näkyy jo Suomen talvissa. Lumikausi on lyhentynyt ja erityisesti pysyvän lumipeitteen saapuminen on viivästynyt 2000-luvulla maan eteläosassa usein tammikuun puolelle. Pohjoisessa ilmastonmuutos ei ainakaan lähitulevaisuudessa ole uhkaamassa valkeita jouluja, mutta maan etelä- ja keskiosassa mustien joulujen määrä lisääntyy. Erityisesti etelä- ja lounaisrannikolla valkeiden joulujen todennäköisyys pienenee kiihtyvällä vauhdilla lisääntyvien vesisateiden ja lämpimämmän Itämeren vuoksi.
2000-luvulla Lapin sisämaassa kaikki joulut ovat olleet valkeita, mutta Oulussa on koettu yksi musta joulu. Jyväskylässä mustia jouluja on ollut muutama kappale ja Helsingissä liki puolet jouluista on ollut lumettomia. Hangossa meren vaikutus on tuntunut eniten, sillä mustia jouluja on ollut valkeita enemmän.
Mustat joulut 2000-luvulla (lähde: Ilmatieteen laitos)
Suuressa osassa maata tänä vuonna valkea joulu
Tällä hetkellä maa on musta lähinnä paikoin etelä- ja lounaisrannikolla, suuressa osassa maata on lumipeite. Maan eteläosaan ei ole tiedossa suurempia sadekertymiä ennen joulua, lähinnä pohjoisen yli kulkee runsaampia lumisateita alkuviikolla, joiden jälkeen Suomeen virtaa lännestä erittäin leutoa ilmaa. Jo tiistaina lämpötila kohoaa etelä- ja länsirannikolla suojan puolelle ja keskiviikkona lämpöasteita on lähes koko maassa. Näiden päivien aikana lumipeite saattaa osittain sulaa pois etelä-, lounais- ja länsirannikolta, mutta sisämaasta lumi ei ehdi sulaa. Juuri ennen joulua maa saattaa siis olla mustana esimerkiksi Helsingissä, Hankoniemellä ja paikoin lounaisrannikollakin.
Joulun ennustetta päivitetty 17.12.2017:
Juuri ennen joulua sää näyttäisi kylmenevän pohjoisesta alkaen ja ainakin muutaman päivän ajan koko maassa on pakkasta. Säämallit ovat muuttaneet kantaansa jouluaaton ja -päivien ennusteesta leudompaan suuntaan. Tiedossa on mahdollisesti useampikin sadealue lauhassa länsivirtauksessa. Ennuste on tällä hetkellä vielä epävarma, joten tarkennamme tilannetta ensi viikon kuluessa.
Tämän hetkisen ennusteen valossa suuressa osassa maata on edelleen mahdollisuus valkeaan jouluun, lähinnä etelä- ja lounaisrannikon kohtalo on vielä avoin.
Toimittajat ovat jo kovasti kyselleet, mitä tuleman pitää – ymmärrettävästi, joulun säätilanne ja erityisesti väri vaikuttavat joulunviettäjien juhlatunnelmaan. Monien mielestä valkea joulu houkuttaa ajatuksena enemmän kuin sellainen, jona päästään poimimaan suppilovahveroita (vaikka jälkimmäiselläkin on ystäviä!).
Kumpaa sorttia nyt on tulossa?
Viime päivinä sääennusteiden kehittymistä seuranneena meteorologina on sanottava, että tilanne on ennustamisen kannalta harvinaisen kinkkinen. Viimeisen parin päivän ennustemalleissa on esiintynyt karkeasti ottaen kolme ehdotusta joulun suursäätilaksi eli suuren mittakaavan sääkuvioksi:
Joulun sääennuste ECMWF:n mukaan – vaihtoehto 1Joulun sääennuste ECMWF:n mukaan – vaihtoehto 2Joulun sääennuste ECMWF:n mukaan – vaihtoehto 3
Päällisin puolin ja äkkiä katsottuna kaikki näyttävät suurinpiirtein samalta: Ennusteissa Espanjan ja Ranskan länsipuolelle kehittyy korkeapaine ja Länsi-Euroopan yllä on lämmin ilmamassa. Sen koillispuolella on kylmä ilmamassa ja ilmamassojen välissä kulkee sateita.
Tietokone-ennusteissa Espanjan ja Ranskan länsipuolisen korkeapaineen voimakkuus vaihtelee eri malliajojen välillä – seurauksena vaihtelee myös se, kuinka kauas kohti Suomea lämpimän ilmamassan kieleke ulottuu. Ääripään vaihtoehtoina siis ovat:
Eteläistä Suomea myöten vähäsateinen joulu ja pakkasta muutamasta asteesta Lapissa ehkäpä melko kireäänkin pakkaseen
Sateinen joulu, jossa etelässä kaikki sateen olomuodot ovat mahdollisia ja pohjoisempana sataa lunta
Lauha joulu, jossa ainakin etelässä lämpötila nousee plussan puolelle ja mahdolliset sateet tulevat vähintään etelässä vetenä.
Sääennustemallit ovat tarjonneet parin päivän sisällä jokaista näistä vaihtoehdoista, joten pitää vielä odotella sitä, mihin suuntaan vaakakuppi kallistuu.
Markus kirjoittaa muutaman päivän päästä siitä, kuinka todennäköisiä valkeat joulut Suomessa ovat ja kertoo samalla, miltä ennusteet siinä vaiheessa näyttävät. Pidetään peukkua, että saadaan mahdollisimman monelle hyvä joulusää! Minkälainen sää olisi sinulle ihanteellinen?
Forecan Suomi 100 -videosarjassa lennätämme kameraa Suomen upean luonnon yllä. Kuvaus: Markus Mäntykannas
100-vuotiaan Suomen kunniaksi on aika pysähtyä muistelemaan, mitä kaikkia poikkeuksellisia sääilmiöitä ja säähän liittyviä tapahtumia itsenäisyytemme aikainen säähistoria on tarjonnut. Epävirallisia säähavaintoja on Suomen alueella kirjattu jo 1800-luvulta lähtien, mutta puutteellisen havaintoverkoston ja nykyaikaisten havaintolaitteiden puuttuessa suurin osa näin varhaisista havainnoista ei ole vertailukelpoisia nykypäiväisten mittausten kanssa. Nämä säähistorian muistelmat pohjautuvat suurelta osin Markus Hotakaisen vuonna 2010 julkaistuun Suomen säähistoria -kirjaan ja Ilmatieteen laitoksen tilastotietoihin.
1917: Suomen syntymäpäivän sää 6.12.1917
Joulukuu alkoi kovilla, -15…-30 asteen pakkasilla ja lunta oli koko maassa useita kymmeniä senttejä. Suomen syntymäpäivänä säätyyppi muuttui äkillisesti Atlantilta saapuneen voimakkaan matalapaineen vuoksi, joka toi vesi-, räntä- ja lumisateita lauhduttaen sään suuressa osassa maata plussan puolelle. Vuoden 1917 itsenäisyyspäivä oli yksi niistä harvoista, jolloin lämpöasteita on mitattu aina Sodankylän korkeudella saakka.
1925: Hyvin helteinen kesä
Tilastoista ilmenee, että kesä 1925 on ollut hyvin helteinen. Tilastoihin on kirjattu, että kesäpäiviä (vuorokauden ylin lämpötila vähintään 20,1 astetta) kertyi suureen osaan maata tuplasti tavanomaista enemmän ja hellepäiviä oli poikkeuksellisen paljon, Inarissa jopa viisinkertainen määrä (10) normaaliin (2) nähden. Eniten hellepäiviä kertyi Jyväskylään ja Turkuun: 21 kappaletta.
1929: Kurun haaksirikko
Suomen sisävesiliikenteen pahin onnettomuus sattui 7.9.1929, kun höyrylaiva s/s Kuru kaatui Näsijärvellä myrskyssä. Yhteensä 138 menehtyi tässä myrskyssä. Tuulen nopeus oli tällöin 17-21 m/s ja kovimmat puuskat yli 32,7 m/s eli hirmumyrskyn lukemissa. Näsijärvellä merkittävä aallonkorkeus kohosi muutamaan metriin, jolloin korkeimmat yksittäiset aallot ovat saattaneet olla neljämetrisiä. Nykyisen Särkänniemen, entisen Mustalahden, satamassa oli kyseisenä päivänä useita aluksia valmiuslähdössä, mutta säätila arvelutti kapteeneita. Korkeat aallot osoittautuivat kuitenkin kohtalokkaiksi, kun pari suurempaa aaltoa iski suoraan keulakannelle täyttäen sen vedellä, jolloin kansi painui alaspäin ja vettä tulvi sisätiloihin.
1932: Oitin pyörremyrsky
Elokuun 4. päivänä Salpausselällä ja sen pohjoispuolella liikkui kirjan perusteella pyörremyrskyksi nimetty ilmiö, joka aiheutti reitillään mittavaa tuhoa. Oitin pyörremyrsky vastasi voimakkuudeltaan ”Euroopan suurimpia pyörremyrskyjä”. Kirjasta löytyvän kartan perusteella, johon on mallinnettu pyörteen kulkureitti, vaikuttaisi siltä, että kyseessä on ollut laaja-alaiseen ukkospilvijärjestelmään liittynyt trombi tai mahdollisesti useampikin trombi. Tuhojälkien perusteella trombi on ollut voimakkuudeltaan F4-luokan tornadoa vastaava eli tuulen nopeudet ovat olleet enimmillään jopa yli 100 m/s. Täten kyseessä olisi Suomen historian voimakkain trombi.
1936: Pidemmän aikavälin ennusteet
Nykyajan supertietokoneet ja nopeat automaattiset laskennat mahdollistavat sään ennustamisen yli viiden vuorokauden päähän, mutta toista se oli vielä 1930-luvulla. Kun nykyään pitkän aikavälin ennusteet yltävät jopa kuukausien päähän, aikaisemmin neljän vuorokauden päähän ennustamista pidettiin jo pitkän aikavälin ennusteena. Tällöin ennusteita tehtiin vertaamalla edellispäivän säätä tulevaan päivään ja tilastoihin (kuten tänäkin päivänä havainnot ja tilastot ovat tärkeässä asemassa), lisäksi huomioitiin auringon säteilyn vaihtelu ja maapallon akselin siirtyminen maapallon sisässä, mikä vanhan uskomuksen mukaan aiheutti ilmamassojen kasautumisia, mutta todellisuudessa näin ei ole.
1939-1940: Talvisodan hyytävät pakkaset
Marraskuun viimeisenä päivänä Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja taisteluita käytiin ajoittain arktisissa olosuhteissa. Moni muistaakin puhuttavan talvisodan paukkupakkasista. Vielä marraskuu oli vuonna 1939 melko lauha, mutta vuodenvaihteesta lähtien Suomi valahti arktisen ilmamassan piiriin ja ajoittain valtaosassa maata pakkanen kiristyi 40 asteeseen. Tammikuun keskilämpötila oli 3,5-7,2 tavanomaista alhaisempi, ja Etelä-Suomessa rikottiin vanhoja pakkasennätyksiä. Helmikuu oli tammikuutakin hyytävämpi: maan lounaisosassa oli jopa 8-9 astetta tavanomaista kylmempää, eikä kylmyys vielä kunnolla hellittänyt maaliskuussakaan. Helmikuun keskilämpötilat olivat mittaushistorian alhaisimmat mm. Maarianhaminassa, Turussa ja Tampereella.
1949: Lokakuun pyörremyrskyt
Lokakuun ensimmäisenä päivänä kuvataan esiintyneen voimakkaita ukkosia maan keskiosassa ja niiden yhteydessä kehittyi Joutsan pohjoispuolella muutamiakin vesipatsaita, jotka maalle ajautuessaan kaatoivat metsää ja vahingoittivat rakennuksia ja muuta omaisuutta. Kolhon pyörremyrskyksi nimetty tapahtuma syntyi todennäköisesti syvän matalapaineen lämpimän ja kostean sektorin alueella kylmän rintaman kiilatessa päälle. Lokakuiset ukonilmat ovat Suomessa harvinaisia, mutta suotuisissa olosuhteissa mahdollisia, samoin myös vesipatsaat.
1959: Sääennusteita televisiosta
Paavo Salmensuu toimi nykyisen MTV:n (ent. Mainos-TV:n) ensimmäisenä tv-meteorologina Sääruutu-ohjelmassa. Paavo tunnettiin myös ”piippumiehenä”, mitä ei välttämättä tämän päivän televisiossa kovin hyvällä katsottaisi. Yleisradion ensimmäinen uutislähetys tuli 1.9.1959, jolloin mukana oli myös nykyisen Ylen ensimmäisen säälähetys.
1960: Ensimmäinen sääsatelliitti
1. huhtikuuta laukaistiin ensimmäinen sääsatelliitti TIROS1, jonka mukana oli kaksi kameraa, jotka ottivat 5-10 minuutin välein kuvia Maasta. Nykyisin satelliitit ovat merkittävässä roolissa sää- ja ilmastotutkimuksessa. Satelliitilla saadaan tärkeää tietoa myös mm. pinnan ja meren lämpötilasta alueilla, missä ei ole kiinteää mittauspistettä.
1961: Maire-myrsky
1. elokuuta raivonnut Maire-myrsky on tiettävästi Suomen säähistorian yksi rajuimmista ukkosmyräköistä. Salamointi aiheutti peräti neljä kuolonuhria ja aineellista vahinkoakin syntyi merkittävästi. Sääasetelma ja rajuilman kulkureitti vastasivat kutakuinkin v. 2010 rajuilmoja: Maire syntyi helteiseen ja kosteaan sektoriin ja liikkui kaakosta kohti luodetta. Maire rantautui Loviisan kohdalla ja jatkoi matkaansa kohti Orimattilaa. Voimakkaimmat tuulenpuuskat olivat arviolta yli 40 m/s.
1963: Maarianhaminan lento-onnettomuus
8. marraskuuta Aero O/Y:n matkustajakone lähti reittilennolle Helsinki-Turku-Maarianhamina. Onnistuneen Turun-laskeutumisen jälkeen lentokone törmäsi puihin Maarianhaminan lentoaseman lähellä ja syttyi palamaan. Kuolonuhreja oli 22, vain kolme selvisi tästä hengissä. Sakeaa sumua on onnettomuustutkinnassa pidetty yhtenä syynä, sillä näkyvyys on ollut alle 100 metriä.
1966: Vuosisadan tulvat
Poikkeuksellisen suuren lumimäärän sulaminen aiheutti Suomen mittakaavassa laaja-alaiset tulvat huhtikuussa. Menneenä talvena mm. Turussa rikottiin lumensyvyysennätys (77 cm) ja muuallakin etelässä lunta oli laajalti yli puoli metriä, enemmän kuin monella alueella Lapissa. Lumen sulamisprosessi käynnistyi vauhdilla huhtikuun loppupuolella, kun lämpötila kohosi 10-15 asteeseen. Lumen vesiarvo oli poikkeuksellisen suuri, mikä pahensi tulvimista. Vappuna veden alla oli kymmeniätuhansia hehtaareja maata ja useita teitä. Ihmisiä jouduttiin jopa evakuoimaan tulvien tieltä.
1981: Espoon Nupurin sade-ennätys: 1109 mm/vuosi
1982: Mauri-myrsky
Mauri-myrsky oli 4. luokan Debby-hurrikaanin jäänne, joka iski heikentyneenä Suomeen syyskuussa 1982, jolloin Pohjois-Suomessa metsää kaatui miljoonia kuutiometrejä. Puhelinyhteydet katkesivat laajoilla alueilla ja aineellistakin tuhoa esiintyi runsaasti. Myrskyn keskus liikkui Skandien vuoriston yli kohti Perämerta ja edelleen kohti koillista. Oulussa keskituulen nopeus oli 19 m/s ja merialueilla peräti 29 m/s. Puuskissa tuulen nopeus oli kuitenkin maa-alueillakin pohjoisessa paikoin 30-35 m/s ja merialueilla jopa 40 m/s. Mauri-myrsky vaati kaksi kuolonuhria.
1987: Ankarat pakkaset
Suomi kuului suurimman osan vuodesta kylmään polaari-ilmamassaan ja erittäin kylmää talvea seurasi kolea ja epävakainen kesä. Vuosi 1987 onkin monen mielestä yksi ankeimpia Suomen historiassa. Talven ajan Siperian korkeapaine vaikutti Suomen säähän ja mm. Helsingin Kaisaniemessä mitattiin uusi pakkasennätys -34,2 astetta. Tammikuussa maan etelä- ja keskiosassa poikkeama kylmempään suuntaan oli jopa yli 10 astetta. Tiettävästi tammikuu olikin koko Suomen mittakaavassa Suomen mittaushistorian kylmin. Helsingin keskilämpötila oli -16,5 C, Jyväskylän -21,6 C ja Sodankylän -22,6 C. Helmikuussa sää lauhtui, mutta jatkui yhä tavanomaista kylmempänä. Kylmää talvea ei seurannut helteinen kesä, kuten joskus on tapana sanoa, vaan elokuusta muotoutui mittaushistorian kylmin.
1994: Estonian onnettomuus
M/S Estonia lähti 27. syyskuuta illalla seilaamaan Tallinnasta kohti Tukholmaa. Alkuvaiheessa tuulen nopeus oli 8-10 m/s, mutta kasvoi vähitellen ja lopulta oli avomerellä arviolta 20-24 m/s. Laskennallisesti on arvioitu, että korkeimmat yksittäiset aallot ovat olleet 5-6 metriä korkeita ennen onnettomuutta, mutta sen jälkeen mahdollisesti jopa 8-metrisiä. Estonia upposi Utön edustalla, jolloin aallot iskivät sen keulaan etuviistosti vasemmalta lounaismyrskyssä. Aluksen keulavisiirin kiinnitys rikkoutui ja autokannelle pääsi tulvimaan vettä. Vesimassat saivat aluksen tulvimaan ja se upposi nopeasti. Jo puolessa tunnissa alus oli uponnut kokonaan. Meriveden lämpötila onnettomuuspaikalla oli n. 10 astetta. Estonian-turma oli rauhanajan pahin onnettomuus vaatien 852 kuolonuhria (matkustajia yhteensä 989).
1999: Pitkä kuuma kesä ja pakkasennätys
Vuosi alkoi hyytävissä merkeissä, kun Kittilän Pokassa mitattiin Suomen uusi kylmyysennätys -51,5 astetta. Aikaisempi ennätys oli mitattu vuonna 1985 Sallan Naruskassa, missä lämpötila laski -50,4 asteeseen.
Kesäkuusta 1999 muodostui maan kaakkoisosassa poikkeuksellisen lämmin ja monilla paikkakunnilla maan keskivaiheilla jopa vuosisadan lämpimin. Kuukauden keskilämpötila oli joillain alueilla lähellä 20 astetta, mihin viimeksi päästiin vuonna 1936. Myös juhannus oli tällöin helteinen: juhannuspäivänä mitattiin maan etelä- ja keskiosassa 30-32 asteen lämpötiloja. Eniten hellepäiviä vuonna 1999 kertyi Lappeenrannassa: 31 kappaletta.
2005: Kaatosade MM-kilpailuissa
9. elokuuta rankkasade sotki Helsingissä järjestetyt MM-kilpailut. Vettä kertyi parissakymmenessä minuutissa jopa yli 20 mm, ja tilastollisesti yhtä voimakkaita rankkasateita sattuu keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Kahdeksan päivää kestäneiden kisojen aikana sadetta kertyi Helsingissä 102 mm ja Espoossa 142 mm.
2010: Suomen uusi lämpöennätys
Suomessa mitattiin useita uusia lämpöennätyksiä: uusi kaikkien aikojen, uusi heinäkuun ja uusi elokuun lämpöennätys. Kaikkien aikojen ja samalla uudeksi heinäkuun lämpöennätykseksi mitattiin Liperin 37,2 astetta, ja Helsingissä heinäkuu oli helteisin yli 165 vuoteen. 7. elokuuta ja uudestaan 8. päivänä elokuuta Puumalassa, Heinolassa ja Lahdessa mitattiin elokuun uudeksi lämpöennätykseksi 33,8 astetta. Helteiseen ilmamassaan liittyivät myös useat rajuilmat, mm. Sylvi, Asta ja Veera. Sääolosuhteet vastasivat meillä keskimäärin Mustanmeren ympäristön tyypillistä kesäsäätä.
2011: Jälleen helteinen kesä ja Tapani-päivän myrsky
Kesäkuusta muodostui harvinaisen lämmin ja heinäkuustakin yksi lämpimimmistä 50 vuoteen. Koko kesästä muotoutuikin neljänneksi lämpimin, kun tarkastellaan tilastoja 1900-luvun alkupuolelta. Tapaninpäivänä 26.12. Tapani-myrsky kuritti maan etelä- ja länsiosaa, voimakkaimmat puuskat olivat tällöin pääkaupunkiseudulla yli 30 m/s.
2013: Joulukuun laaja-alaiset myrskyt
Erittäin lauhan joulukuun kääntöpuolena tulivat voimakkaat talvimyrskyt. Eino-, Oskari- ja Seija-myrskyt kylvivät maa-alueillakin tuhoa. Kaskisissa keskituulen nopeus oli 30,7 m/s.
2015: Suomen mittaushistorian lämpimin vuosi
Ilmatieteen laitoksen tilastojen valossa vuodesta 2015 muotoutui mittaushistoriamme lämpimin. Viiden lämpimimmän vuoden joukossa ovat myös vuodet 1938, 2014, 1989 ja 2011. Vuoden 2015 keskilämpötila oli koko maan mittakaavassa 4,2 astetta eli noin 1,9 astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeampi.
2016: Lumenkertymän ennätys Merikarvialla
Merikarvialla lunta kertyi 8. tammikuuta vuorokaudessa ennätykselliset 73 cm, kun merellä syntyneet sakeat lumikuurot ajautuivat kapealle kaistaleelle Satakunnan rannikkoseudulle peräti kokonaisen vuorokauden ajan. Merellä syntyneet lumimyräkät ovat yleisiä tilanteissa, kun Suomen yllä on kylmää ilmamassaa ja meri on vielä sula ja verrattain lämmin.
Mikä sääilmiö Suomen historiassa on jäänyt sinun mieleesi parhaiten? Mikäli sinulla on ikuistettuna historiallisia säätapahtumia, lähetä kuva osoitteeseen kuvat@foreca.fi. Julkaisemme kuvia tämän tekstin yhteydessä sekä sosiaalisen median kanavissamme.
***
Korjattu 5.12.2017 (v. 2011-kohta): ”Koko kesästä muotoutuikin 1900-luvun neljänneksi lämpimin.” –> Koko kesästä muotoutuikin neljänneksi lämpimin, kun tarkastellaan tilastoja 1900-luvun alkupuolelta.”
Lisätty 5.12.2017 v. 1999 pakkasennätys: ”Vuosi alkoi hyytävissä merkeissä, kun Kittilän Pokassa mitattiin Suomen uusi kylmyysennätys -51,5 astetta. Aikaisempi ennätys oli mitattu vuonna 1985 Sallan Naruskassa, missä lämpötila laski -50,4 asteeseen.”
Marraskuussa ei Suomessa juuri korkeapaineita katseltu.
Meteorologiaksi sanottuna: viileän polaarisen ilmamassan ja lämpimämmän keskileveysasteiden ilmamassan rajavyöhyke kulki osapuilleen koko kuukauden ajan Suomen yllä tai läheltä.
Suomeksi? Sadealueita kulki Suomen yli harva se päivä, pitkää poutajaksoa ei päässyt syntymään. Koko kuussa ei ollut yhtä ainoaa päivää, jolloin ei olisi satanut ainakin jossakin päin maata! Koko aikaa ei kuitenkaan ollut taivas pilvessä, kuun alussa nähtiin revontulia maan eteläosassa asti.
Revontulia Helsingissä 6.11.2017 (Kuva: Joanna Rinne)
Tutkitaanpa marraskuun kulkua sääparametri kerrallaan.
Lämpötila
Suuren osan kuusta lämpötila oli vuosien 1981-2010 keskiarvon yläpuolella. Itse asiassa Helsingissä, kuten muussakin maan etelä- ja keskiosassa, oli vain kolme parin päivän pätkää, jolloin lämpötila laski edes keskiarvon tasalle, saati sen alapuolelle. Maan pohjoisosassa oli kuun puolivälin jälkeen hieman viileämpi viikko, jolloin lämpötila pysyi keskiarvon tasalla tai jäi jopa sen alle.
Lukemia:
Marraskuun korkein lämpötila oli Helsingin Kumpulan asemalla 4. marraskuuta mitattu 9,8ºC. Lähes suomalaisen juhannuksen (ainakin pessimistisen sellaisen) lämpöinen lukema ei kuitenkaan ollut ennätyslämmin, samalla asemalla on vuonna 2000 mitattu marraskuussa 10,9ºC lämpötila ja koko maan marraskuun ennätys vuodelta 2015 on peräti 14,3ºC.
Kuun toistaiseksi kylmin lämpötila -28,4ºC mitattiin Utsjoki Kevon asemalla 22. marraskuuta. Kittilässä oli 30. marraskuuta -28,3ºC. Kirjoitan tätä kuun viimeisenä päivänä, ensi yönä eli kuun viimeisenä yönä elohopea saattaa Pohjois-Lapissa laskea vielä alemmaksi. (Päivitys 1.12.2017: Marraskuun kylmimmät lukemat jäivät ennalleen, mutta talven tähän asti kylmin lämpötila mitattiin aamulla 1. joulukuuta: -30,6ºC, Utsjoki Kevo Kevojärvi.)
Kuten lämpimimmän lämpötilan kohdalla, ennätyksiä ei rikottu: Utsjoen aseman marraskuun kylmyysennätys on vuoden 1984 -35,4ºC lämpötila, koko maan marraskuun kylmyysennätys puolestaan vuoden 1915 Sodankylän -42,0ºC. Hyr. (Päivitys 1.12.2017: Korjattu koko maan kylmyysennätyksen lukemaa)
Kuva: Matti Hietala
Sade
Marraskuu tuntui sateiselta. Ainakin minusta. Tilastot ovat samaa mieltä – Espoon Nuuksiossa on tähän päivään mennessä satanut 128,7 mm. Luku noussee vielä tämän päivän aikana.
Maan eteläosassa, melko lähellä etelärannikkoa, marraskuun keskimääräinen sademäärä vuosina 1981-2010 oli 70-75 mm. Vettä tuli siis Espoossa kymmeniä millejä enemmän kuin keskimääräisenä vuonna. Tässäkään asiassa ei silti käväisty lähelläkään ennätystä, koko maan ennätys on vuodelta 1996 – 216 mm!
Sateettomia päiviä ei marraskuussa koko maan mittakaavassa ollut yhtä ainutta, paikallisesti ei sentään satanut ihan joka päivä. Sadepäivien lukumäärä oli katsomissani paikoissa melko lähellä keskiarvoa, mutta hieman sen yläpuolella. Helsingissä satoi 24 päivänä, Turussa 23, Tampereella 24, Jyväskylässä ja Kouvolassa 26 päivänä. Pohjoisessa sademäärä jäi vähemmäksi, kuten keskiarvon mukaan kuuluukin: Rovaniemellä sadepäiviä oli 21 ja Ivalossa vain 15.
Myrskypäiviä oli marraskuussa vain yksi, 23. marraskuuta. Myrskypuuskia sen sijaan havaittiin huomattavasti useammin, yhteensä 12 päivänä. En laskenut myrskypäiviin tai myrskypuuskapäiviin lainkaan mukaan tunturiasemahavaintoja, muuten myrskypäivälaskuri olisi pompannut pilviin. ”Huipulla tuulee” -sanonta ei ole syntynyt syyttä!
Kokonaisuutena marraskuu oli keskimääräistä lämpimämpi ja melko sateinen. Seuraavaksi jäämme seuraamaan, minkälainen joulukuu on tulossa! Minkälainen olisi sinulle ihanteellinen joulukuun sää?
Toivotus ”siirry sinne, missä ei aurinko paista” voidaan tänään tulkita kehoituksena matkustaa Nuorgamiin. Aurinko laski siellä tänään viimeisen kerran tänä vuonna, seuraavan kerran aurinko piipahtaa taivaanrannan yläpuolelle vasta 17.1. Melkein 8 viikkoa vailla aurinkoa, hurjaa!
Tällä kertaa blogissa asiaa kaamoksesta.
Kuva: Markus Mäntykannas
Kaamoksen syy
Maapallon akseli, siis se suora, jonka ympäri pallomme pyörii edetessään radallaan vuotuista kierrosta auringon ympäri, ei ole suorassa, vaan 23,5º kallellaan. Tuon kallistuskulman takia aurinko paistaa puolet vuodesta pääosin eteläiselle, puolet pääosin pohjoiselle pallonpuoliskolle. Tuo epätasainen auringonsäteilyn saanti johtaa siihen, että meillä on vuodenajat ja vuotuinen vaihtelu valon määrässä.
Sekä eteläisellä että pohjoisella pallonpuoliskolla on vyöhyke, jolla aurinko pysyy valoisimpaan vuodenaikaan taivaalla koko vuorokauden läpi, pimeimpään se ei nouse lainkaan. Vyöhykkeen rajana pohjoisella pallonpuoliskolla on Rovaniemen keskustan pohjoispuolella kulkeva napapiiri ja tuota täyspimeää aikaa kutsutaan meillä kaamokseksi, valoisaa yöttömäksi yöksi.
Napapiirin sisällä: faktoja
Suomessa kaamos (ja yötön yö) kestää pisimmillään lähes kahdeksan viikkoa, lyhimmillään vain yhden päivän / yön.
Norjan Huippuvuorten Longyearbyenissä kaamos alkoi tänä vuonna lokakuun 27. ja päättyy helmikuun 15. päivä. Vuodesta siis karkeasti kolmasosa on pelkkää pimeyttä, kolmasosa pelkkää valoa ja vain kolmasosan vuodesta vuorokauteen mahtuu sekä päivä että yö.
Ainakin laskennallisesti sekä pohjois- että etelänavalta löytyy paikka, jossa aurinko on horisontin yläpuolella puoli vuotta ja alapuolella toiset puoli vuotta! Vuosi kestää siellä yhden ”vuorokauden”.
Arktis / Antarktis on yhtä leveä eteläisellä ja pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta pohjoisella pallonpuoliskolla sen sisällä on enemmän asutusta. Etelänapamanner on ihmisten pysyvästi asutettavaksi liian kylmä ja sen ulkopuolella maa-alueet ovat etelän napapiirin sisällä vähissä.
Hömötiaiskuva lapintiaiskuvan sijaisena (kuva: Teemu Lehtinen / Flickr)
Auringonvalon vähyys vaikuttaa tutkitusti sekä ihmisten että muiden eläinten mielialaan ja käytökseen. Juuri sinä vuodenaikana, jolloin itsensä lämpimänä pitäminen ulko-olosuhteissa vaatisi eniten energiaa, ruoan hankinta on erityisen hankalaa sekä ruoan puutteen että pimeyden takia. Biologiasta ainoastaan koulutiedot omaavana en voi olla ihmettelemättä, miten vaikkapa pikku lapintiaiset onnistuvat pitämään itsensä hengissä läpi pitkän kylmän vuodenajan. Aika sankareita.
Viihdytkö sinä vaihtelevien valo-olosuhteiden maassa vai riittäisikö pienempikin vuodensisäinen vaihtelu?
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
