Sään takaa

Ihanaa olla vielä myöhäisellä lomalla – ja ilmamassassa, joka hätyyttelee alkuviikolla myös Suomea. Käännänpä osat toisin päin: minä kysyn säästä ja tuo toinen vastaa. Ohikulkija – ei, pakotan pysähtymään – siis vastaantulija. Lyhyen vielä läpinäkyvämmän ns. small talkin jälkeen puhe on helppo kääntää sääksi. Siitähän saa puhua kaikkialla.

-Mistä nyt tuulee? (vasta pitkän syvän hiljaisuuden jälkeen) – Ei näköjään mistään. -Jos tuulisi, niin mistä tuuli syntyy? – (lisäyksenä vielä edelliseen )Toivottavasti vielä hetken aikaa etelästä tuulisi. -Mutta sen synty? – Ettäkö mistä tuuli syntyy, niinkö? – Juuri niin. Syntyykö se sitten eri ilmamassojen lämpötilanvaihteluista että ne lähtevät liikkeelle? – Tarvitsetko elämässäsi sääpalvelua? – Yleensä riittää, että katson ikkunasta ulos, millaista siellä on. Harvoin tulee katsotttua erikseen mitään ennusteita. – Kastutko tällä tavalla vasten tahtoasi usein? – En. Ulkona tulee oltua yleensä noin tunti kerrallaan, joten sen kyllä näkee. – Onko säitä, joista pidä tai et pidä? – Ehkä pidän melkein säästä kuin säästä. Helle on suosikki, mutta osaan nauttia myös vesisateesta tai pakkasesta. Pahimpia ovat syksyn sateet ja räntäsade. (pahus, mitenkähän tässä pitää edetä…)

-Jos nyt kuitenkin sataa juuri silloin, kun olet suunnitellut jotain muuta, miten reagoit? – Niin, se riippuu siitä, mitä on suunnitellut, mutta jos ulkona olemista, niin sitten pitää vain varustautua sateeseen. Ja ennemmin sitä jää sisälle kuin kylmää sadetta ottaa niskaansa. (ahaa, selvästi jäyhä kuin suomalainen, ainakaan tunteilla ei pelata)

Mikä on matalapaine? -Voi ei!…  Eikös matalapaine juuri tuo ne sateet? Näin on, suuren osan sateista. – Mutta oliskos käsitystä siitä, miksi juuri matalapaineissa sataa usein? – Ei minkäännäköistä hajua. – Mitä sinulle merkitsee kuurosade tai sadekuuro? –  Lyhytkestoista sadetta. – Entä hajanainen tai yhtenäinen sade? (vierestä kuuluu kikatusta, vastaantulijani ei siis ole yksin) – Outoja termejä. Hajanaisessa tulee kai välillä vettä, välillä ei, yhtenäinen sade voisi ola tasaista sadetta. (kommentti vastaantulijan vierestä: voiko hajanainen sade olla sitä, että sadepisarat lentävät tuulessa eri suuntiin?).

– Onko Forecan täsmäsää tuttu? – On tullut joskus käytyä sivuilla. Kätevää kännykällä. – Miten tulkitset ennusteen, jos klo 15 on pelkkä aurinkosymboli ja klo 21 pilvi ja monta sadetippaa sen alla? – Jos ilmamassat menevät siihen suuntaan kuin on ennustettu, on todennäköistä, että vettä tulee, muttei se kiveen kirjoitettu juttu ole: tilanne saattaa muuttua ennen sitä (hämmästyttävää, mikseivät ne kaikki, jotka niitä katsovat, ole yhtä fiksuja…). -Ihanko varmasti ei esim.  niin, että sade alkaa vasta klo 21? -Ei kai sitä nyt niin tarkkaan pysty ennustamaan, ja esim. kuurot voivat olla hyvinkin paikallisia… (ei ole mahdollista, tämäkö on satunnainen vastaantulija…)

– Mitä tiedät sadetutkasta? – Ei mitään käsitystä. (autan ja näytän Foreca.fi -sivuston sadetutkaa, otsikolla salamatutka http://www.foreca.fi/Finland/Tampere/veneilysaa/salamat  ),…eikös siitä näe suurin piirtein, minne satavat pilvet ovat menossa? – Kyllä vain. Voisitko ajattella joskus käyttäväsi tällaista hyväksi? – Jos jossain työhommissa tarvii tietää.

Kuvan linkki: http://www.geograph.org.uk/photo/2463442

Alkusyksyn aurinko paistaa, läheinen lentokenttä ilmoittaa lämpötilaksi 19 astetta. Siinä on kaksi astetta yli tavanomaisen. Vajaa puolet taivaasta on kumpupilviä, jotka kurkottelevat itään. Sinne ne yölliset sateetkin menivät, tihkua tulee vielä pitkin Itä-Suomea. Navakat länsituulen puuskat suhisuttavat puita ja puskia. Huomenna on maanantai, jolloin tullevat koko kuluneen kesän ilmastotiedot. Taitavat olla sateet pääosassa, mutta kylmää ei sentään ollut.

Nyt alkavan viikon myötä ilmamassa Suomessa muuttuu viileämmäksi, eli hyvä jos tuossa torstain-perjantain maissa päästään maan eteläosassakaan edes 15 asteeseen. Sateitakin riittää, samoin tuulia. Vielä ensi viikonloppu olisi tätä. Mistään ”lopullisesta” sään viilenemisestä ei sääennustusmallin mukaan kuitenkaan olisi kyse, vaan erityisesti seuraavan viikon alussa Suomeen virtaisi vielä kesäisen lämmintä ilmaa. Hyvin alustavaahan tämä tässä vaiheessa on, mutta toivoa antavaa. Tai ainakin oma toiveeni on pitkä ja lämmin syksy. Jokaisesta lämpimästä päivästä kannattaa ottaa vielä kaikki ilo irti; vielä on pakkastenkin ja viiman aika. Äsken kirjoittamani perustuu ns. Euroopan keskuksen globaaliin sääennustemalliin, mutta kun kurkkasin vielä USA:n vastaavaa, sain huomata sen laskevan käytännössä ihan samalla tavalla.

Tämän kirjoituksen osa on olla havainnosta ennusteeksi -trilogiani tällä kertaa viimeinen osa. Pikku blogit jättävät kuvan isosta asiasta toki fragmentaariseksi, mutta tässä kai onkin tarkoitus, että lopulta samoja sään ja sääpalvelun teemoja valotetaan vähä vähältä ja aina pikkuisen eri näkökulmasta.  Näin voi kuitenkin vähitellen muodostua sellaista maailmankuvan laajennusta, joka lisää tietämystä ja tietoisuutta arkiympäristöstämme ja auttaa meitä parantamaan omaa ja toistemme elämänlaatua.

Ilmakehän sääjärjestelmien rakenteen ja liikkeen jatkuva ja mahdollisimman tarkka seuraaminen on siis koko ajan jatkuva ja monimuotoinen prosessi. Pohjana ovat säähavainnot, jotka tehdään kaikkialla samoilla kellonlyömillä ja samoin kriteerein ja jotka alunperin omia viestiyhteyksiä pitkin välitetään eteenpäin valtioiden rajoista välittämättä. Säätietojen vapaa liikkuvuus on siis ollut turvattu jo pitkään. Myöhemmillä havaintovälineillä kuten satelliiteilla ja tutkilla on tässä omat kehityskaarensa, ja samoin tietysti tietokoneilla, niiden laskentakapasiteetilla ja säätä ennustavilla ilmakehää jäljittelevillä numeerisilla malleilla.

Mutta eipä mennä nyt erittelemään näiden historiallista kehitystä, vaan siihen kokonaisuuteen ja maailmaan, jota nykyaikaisen sääpalvelun menestyksellisen käyttäjän on syytä tuntea.

Ei ole maailmassa mitään yhtä ja ainoaa pönttöä, joka esimerkiksi kerran päivässä tietyllä kellonlyömällä sylkäisisi ulos ennusteen, joka on sitten se ainoa ja virallinen ennuste ja johon pitää uskoa, kunnes huomenna tulee seuraava. Ei viiden päivän ennusteiden logiikkakaan niin mene, että ennuste tehtäisiin vain viiden päivän välein, vaikka näinkin on luultu ja lähdetty korpivaellukselle ja sitten ihmetelty, miten ennuste voikaan olla aina vain enemmän ja enemmän pielessä.

Noita pönttöjä onkin sitä vastoin monta, ja ne laskevat vähän eri tavalla asioita. Vain osa tietokonemalleista laskee koko maapallon ilmakehän rakennetta. Erikseen on esim. Euroopan aluetta tarkentamaan rakennettuja malleja, jotka ottavat reuna-arvonsa tällaisista eri globaalisista malleista. Suomenkin sääpalvelua ajatellen uusia laskelmia ilmekehän rakenteeksi niin täksi päiväksi kuin vaikka huomiseksi ja ylihuomiseksi saadaan useita kertoja päivässä. Kun aika kuluu, ilmakehäkin tietää ja aiempaa varmemmin, miten asettua, näin voisi sanoa, eli aina uudet ja uudet malliajot sisältävät aina uutta tietoa siitä, minne vaikkapa matalapaineet ovat tarkalleen menossa ja minkälainen sadealue Suomeen on seuraavaksi tulossa ja milloin.

Sääennusteita siis päivitetään jatkuvasti. Mutta se on vielä eri asia kuin se, miten mikin sääpalvelu siten lopulta päivittyy. Paperisten sanomalehtien sääsivujen tuoreus päiväytyy painoteknisistä syistä edelliselle päivälle, ja jos radiokanava on ostanut vain yhden tekstin luettavaksi aamuisin, jää tieto sään saman päivän myöhemmästä jatkokehityksestä luonnollisesti pois. Sääpalvelu tarvitsee median, jota on monenlaista. Internetin avulla päästään periaatteessa helposti nopeaan ja jatkuvaan päivitykseen, mutta sielläkin on eroja sen mukaan, miten eri palvelukokonaisuuksia on toteutettu. Tuntien heitot eri sääpalvelutuotteiden päivityksessä ovat vielä tavallisia.

Sääpalvelun loppukäyttäjän päässä herättää helposti ihmetystä, miten vaikkapa Forecan ”Täsmäsää”-tyyppinen ennuste vielä aamulla näytti täksi iltapäiväksi sadetta, ja sitten siinä onkin yhtäkkiä pelkkä auringon kuva. Tullaan nopeasti siihen tärkeään asiaan, että säätä pitäisi koettaa hallita ja olla siitä selvillä aina vähän suuremmassa mittakaavassa kuin mitä yhdestä malliajosta saatu sääsuureen ajallinen ja paikallinen pistearvo pystyy kertomaan. Sadealue esimerkiksi voi kuivua jollain alueella todella vähäisiksi paikallisiksi sateiksi, suorastaan muutamiksi tipoiksi tai hävitä kokonaan, eikä tietokonemalli välttämättä osaa tätä sadealuetta niin tarkasti. Eli jos ei sadakaan, kannattaa katsoa sadetutkan näytöltä (esim.  http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/veneilysaa/salamat ), mitä sateelle on todellisuudessa tapahtumassa eikä jäädä odottelemaan sitä ”luvattua” sadetta.

Tämä on siis vähän sama asia kuin ettei valistunut veneilijä jää vain tumput suorina ihmettelemän, jos hänen ympärillään ei tuulekaan niin kuin ennusteen mukaan piti, vaan hän esittää mielessään kysymyksen ”miksi” ja alkaa miettiä luonnontuntemuksensa valossa, mistä voi olla kyse (esim. säärintama on mennyt jo yli) ja mistä saisi lisätietoa. En uskalla sanoa, että meteorologille soittaminen kannattaa aina, mutta ainakin periaatteessa tietoa säästä on paljon saatavilla. Median aiheuttama pullonkaula voisi ratketa vaikka television omalla sääkanavalla, joskin siitäkin on helpointa tehdä vain pinnallinen. Medialukutaitoa sää vaatii kuitenkin jo nyt. Säätiedon maksimaalinen perillemeno on tärkeää haettaessa sitä kautta vaikkapa säästöjä kansantalouteen. Mutta myös se tietävän ihmisen elämänlaatu.

Kuvan linkki: http://www.celesteh.com/pics/September06/September06-Pages/Image6.html