Perustimme viime toukokuussa Forecalle Instagram-tilin* [@forecaweather), johon ryhdyimme keräämään valokuvia säästä ja säähän liittyvistä asioista. Kun Markus viimeisimmässä blogikirjoituksessaan analysoi viime vuoden sääilmiöitä, niin minä puolestani selailin Forecan Instagram-kuvia.
Ajatukseni siirtyivät kesään, syksyyn ja alkutalveen. Harmaana, sateisena tammikuun päivänä on mukava muistella, millaisessa säässä viime vuotta vietettiin. Kuva-analyysini viime vuoden säästä ei ole tieteellinen. Pikemminkin voisin kuvailla metodiani tunteelliseksi.
Alkukesä oli yllättävän lämmin. Jo kesäkuun alkupuolella lapset leikkivät vesileikkejä.
Kesällä oli myös paljon pilviä, niin pouta- kuin ukkospilviäkin.
Olimme etukäteen sopineet, että kaikki kuvat eivät saa olla pilvistä, mutta minkäs meteorologi pilvilleen voi.
Pilvet kun ovat meteorologiassa niin kovin tärkeitä.
Kesää vietettiin maalla, merellä ja ilmassa. Ulkona vietettiin aikaa ystävien tai perheen parissa, kotimaassa ja ulkomailla.
Aurinko nousi ja laski usein.
Syksykin oli leuto, ja lunta on saatu odottaa Etelä-Suomessa pitkään. Alkutalvi ja tammikuu ovat olleet harmaita. Tuntuu, kuin olisimme pilvessä aivan koko ajan. Ainoat lumet täällä Helsingissä löytyvät kauppojen ikkunoista.
Mutta nyt, ehkä jo tulevana viikonloppuna, lunta saattaa tulla myös Etelä-Suomeen ihan rannikolle asti. Kylmää ainakin pitäisi olla.
Kaikki tämän blogikirjoituksen kuvat ovat nähtävissä myös Forecan Instagram-tilillä. Forecan Instagram-tiliä voi seurata osoitteessa: @forecaweather
*Instagram on maksuton kuvien ja videoiden jakamissovellus, jota voi käyttää Apple iOS- , Android- ja Windows-laitteissa. Käyttäjät voivat ladata kuvia tai videoita palveluun ja jakaa niitä. Käyttäjät voivat myös katsoa seuraamiensa Instagram-tilien jakamia julkaisuja, kommentoida niitä ja tykätä niistä.
Säävuosi 2013 tarjosi jälleen dramaattisia käänteitä ja ääri-ilmiöitä. Kokosin niistä tähän parhaimmat (ja pahimmat).
Tammikuu:
Suomen alkuvuoden säässä ei tapahtunut mitään ikimuistoista, mutta sen sijaan eteläisellä pallonpuoliskolla, Australiassa, hikoiltiin ennätyshelteissä. Ylin mitattu lämpötila oli 49.6 °C, mikä jäi vain muutaman desimaalin päähän Aussien kaikkien aikojen lämpötilaennätyksestä. Sen sijaan vuorokauden keskilämpötilaennätys meni uusiksi ja korkeimmillaan se oli 40.33 °C. Australian helleaallosta teki poikkeuksellisen sen laajuus, pitkä kesto ja ennätyksellisen korkeat lämpötilat. Tiettävästi ilmastonmuutos tulee lisäämään kuumia ääriolosuhteita, kun taas uusia kylmyysennätyksiä tuskin enää kovin montaa tehdään.
Helmikuu:
Helmikuusta minulle jäivät parhaiten mieleen etelärannikon sakeat lumisateet, aurausautojen kolinat sekä harvinaisen paksut nietokset. Tämä oli jo kolmas peräkkäinen talvi, kun esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoaseman lumensyvyydeksi mitattiin metriä lähenteleviä lukemia, parhaimmillaan noin 80 cm. Normaalisti etelärannikon lumensyvyys on helmikuussa vain neljäsosa näistä lukemista. Helmikuussa moni meteorologi joutui jo hetken pohtimaan, tulivatko runsaslumiset talvet jäädäkseen.
Kuva1: Helmikuu oli harvainaisen luminen etelärannikolla
Maaliskuu:
Vilunväristykset iskevät, kun muistelen maaliskuun aamujen paukkupakkasia ja kevään poissaoloa. Maaliskuu oli harvainisen kylmä kuukausi, keskimäärin harvemmin kuin kerran kymmenessä vuodessa koetaan yhtä kylmiä maaliskuita. Koko talvikauden alin lämpötilakin mitattiin vasta maaliskuun puolivälissä. Kuun lopussa hanget olivat monin paikoin vielä yli puolimetrisiä, eikä lämpenemistä ollut näköpiirissä. Kevättulvien vaara kasvoi päivä päivältä, sillä sään äkkinäinen lämpeneminen olisi sulattanut lumet salamannopeasti. Termisen talven jatkuessa vielä pitkälle huhtikuunkin puolelle terminen kevät uhkasi jäädä hyvin, hyvin lyhyeksi.
Huhtikuu:
Kevät saapui Suomeen 2-3 viikkoa myöhässä, mutta kevään tuloa saatiin odotella harvinaisen pitkään myös mm. Yhdysvalloissa. Huhtikuussa pakkaset ja lumisateet piinasivat vielä varsin eteläisiäkin osavaltioita, ja huhtikuu oli kylmin vuosikymmeniin. Huhtikuun viimeisinä päivinä lämpötilat kohosivat yllättäen helteisiin lukemiin rankkasateiden sävyttäminä, ja kevättulvat olivat keskisissä osavaltioissa hurjat. Myös Suomessa koettiin paikoin runsaitakin kevättulvia.
Toukokuu:
Kesä saapui varkain – toukokuu oli hyvin lämmin kuukausi, paikoin jopa poikkeuksellisen lämmin. Aloitin ennustusurani Forecalla ja MTV:lla toukokuun alussa ja viikosta toiseen muistan sanoneeni ja kirjoittaneeni sään jatkuvan tavanomaista lämpimämpänä. Utsjoki Kevo -asema oli siitä mielenkiintoinen, että siellä mitattiin kuun sekä matalin että korkein lämpötilalukema. Utsjoella lämpötila vaihteli -9,7 °C ja +30,5 °C välillä. Päivää myöhemmin, kesäkuun ensimmäisenä päivänä, Utsjoella mitattiin vieläkin korkeampi lämpötila: 31,7 astetta. Mikäli se olisi vielä mitattu toukokuun puolella, olisi siitä tullut Suomen kaikkien aikojen korkein toukokuussa mitattu lämpötila. Utsjoki Kevon asemalla, suojaisessa laaksopaikassa, on ennenkin kesäisin mitattu hyvin korkeita lämpötiloja. Ja talvisin puolestaan matalia. Mantereinen aseman sijainti suosii äärilämpötiloja.
F5-luokan tornado koetteli Moorea Yhdysvalloissa aiheuttaen 23 ihmisen kuoleman ja yli 2 miljardin dollarin taloudelliset vahingot. Tornado oli halkaisijaltaan harvinaisen laaja ja pyyhkäisi suoraan tiheään asutun alueen läpi.
Samaan aikaan, kun Suomessa kylvettiin ennätyshelteissä, kärsi osa Keski-Eurooppaa rajuimmista tulvista miesmuistiin. Pahimmillaan kolmen vuorokauden sadekertymät olivat puolen metrin luokkaa.
Kesäkuu:
Myrskybongareiden ja helteiden ystävien kannalta kesäkuu tarjosi jännitystä ja nautintoa. Kesäkuussa salamoi pitkästä aikaa selvästi tavanomaista enemmän, paikoin jopa ennätyksellisen paljon. Pelkästään 27. päivän aikana paikannettiin yhteensä 28 500 maasalamaa. Minulle parhaiten jäivät mieleen kosteannihkeät päivät ja taivaallisen lämpimät uimavedet. Useana päivänä lämpötila kohosi 27-30 asteeseen ja ilmankosteus oli luokkaa 60-70 % ja nämä olosuhteet vastasivat Thaimaan talvilomakauden oltavia. Kostea ja lämmin ilmamassa tarjosivat otolliset olosuhteet voimakkaille ukkosille.
Kuva2: Kesäkuun ensimmäisinä päivinä uimavedet olivat paikoin jopa poikkeuksellisen lämpimiä.
Heinäkuu:
Tällä erää ennätyshelteet koettelivat Yhdysvaltojen länsiosia – Kuolemanlaaksossa lähenneltiin kaikkien aikojen maailman lämpötilaennätystä, kun eräs heinäkuinen iltapäivä lämpötila kipusi 53,9 asteeseen. Texasissa ja Arizonassa vuorokauden keskilämpötilat olivat paikoin yli 40 asteessa, sillä yölläkin lämpömittari pysytteli yli 35 asteessa.
Elokuu:
Elokuun 8. päivänä odoteltiin kesän rajuimpia ukkosia saapuvaksi Etelä- ja Keski-Suomeen. Potentiaalia oli jopa vuoden 2010 kaltaiselle Asta-myrskylle, kun loppukesän kunniaksi erittäin kosteaa ja kuumaa ilmamassaa levisi Etelä-Euroopasta Baltian kautta kohti Suomea. Ukkosia edeltävä päivä oli monin paikoin kesän nihkein – etelässä lämpötila- ja kosteusyhdistelmä vastasi jopa yli 35 asteen lukemia. Loppujen lopuksi rajuimmat ukkoset ja sateet jäivät Suomenlahden ja Baltian puolelle.
Kuva3: Ukkosrintama Helsingin päällä elokuun alussa
Syyskuu:
Lapin kesä ei ollutkaan nimikkokappaleensa mukaisesti lyhyt – kesästä muodostuikin harvinaisen pitkä sen jatkuessa vielä syyskuun puolivälin ylikin. Kaiken kaikkiaan syyskuu olikin Lapissa lämpimin sitten 1960-luvun alkupuolen.
Kuva4: Syyskuu oli lämmin ja aurinkoinen.
Usagi-taifuuni koetteli Kaakkois-Aasiaa rankkasateineen ja hirmumyrkytuulineen. Ilmanpaine laski alimmillaan 910 hPa:han ja tuulet puhalsivat pahimmillaan 72 m/s.
Lokakuu:
Länsi- ja Pohjois-Euroopassa riehunut hirmumyrsky vaati yli 10 ihmisen hengen mm. Tanskassa, Puolassa, Saksassa ja Ruotsissa. Suomeenkin odoteltiin syksyn ensimmäistä kunnon myrskyä, mutta ennen Suomeen saapumista myräkkä laantui selvästi. Näin käy usein, kun myrsky siirtyy lämpimän Atlantin päältä mantereelle, jossa se nopeasti kylmän alustan yllä heikkenee.
Marraskuu:
Supertaifuuni Haiyan. Siinä tämän vuoden järkyttävin säätapahtuma. Kyseessä oli tiettävästi yksi kaikkien aikojen voimakkaimmista hirmumyrskyistä, jossa mitattiin pahimmillaan 87,5 m/s raivoavia tuulennopeuksia. Ilmanpaine myrskyn silmässä oli vain 890 hPa! Taifuuni aiheutti jopa 6000 filippiiniläisen kuoleman ja satoja tuhansia jäi vaille kotejansa. Erityisen tuhoisan Haiyanista teki sen laajuus, poikkeuksellisen rajut tuulennopeudet ja sen reitti suoraan tiheään asutun saarivaltion yli.
Suomessakin havaittiin yksi 2000-luvun voimakkaimmista syysmyrkyistä. Eino-myrsky oli varsin voimakas erityisesti sisämaassa, missä oli laajoilla alueilla myrskypuuskia. Kovin yksittäinen sisämaan puuska oli Savonlinnan 27,3 m/s. Pahimmillaan toistasataa tuhatta taloutta oli sähköittä. Mallit eivät olleet yksimielisiä Einon voimakkuudesta, ja lopulta myrsky osoittautuikin ennakoitua rajummaksi.
Kuva5: Vuoden 2013 myrskyt painottuivat marras- ja joulukuuhun. Kaiken kaikkiaan myrskyjä oli selvästi tavanomaista vähemmän.
Joulukuu:
Itsenäisyyspäivää edeltävä raju myrsky Länsi-Euroopassa vaati 10 ihmisen hengen ja toi hirmumyrskyn voimalla puhaltavia tuulia Skotlantiin, Tanskaan, Pohjois-Saksaan, Etelä-Ruotsiin ja Pohjois-Puolaan. Pahimmat puuskat havaittiin Skotlannissa: noin 60 m/s. Itsenäisyyspäiväksi Suomi sai myrskyn jäänteet – ensilumi satoi vihdoin eteläänkin, mutta tuulet eivät voimistuneet edes myrskylukemiin.
Perjantai 13. päivä: Seija-myrsky oli miltei yhtä voimakas kuin Eino – puita kaatui sähkölinjojen ja junaratojen päälle, yli 100 000 taloutta menetti sähköt.
Kaiken kaikkiaan säävuosi 2013 on ollut Suomessa mittaushistorian kuudenneksi lämpimin. Peräti kolme lämpimintä vuotta on mitattu 2000-luvun puolella, mitähän tästä voimme päätellä?
Mikä sääilmiö jäi sinulle parhaiten mieleen vuodelta 2013? Olitko itse tyytyväinen kuluneen vuoden sääantiin? Mitä olisit kaivannut enemmän, mitä vähemmän?
Tämä kuva ei ole Suomesta, mutta merkki voisi olla vaikka varoitus liiasta juhlimisesta väärässä säässä. Kuva: Michael Pereckas / Wikimedia Commons
Joulusta jo päästiin, tosin minulla se meni enimmäkseen töissä eli sangen rattoisasti. Vaan vielä riittää ainakin pyhiä ja niiden aattoja, sattuuhan vielä uusivuosi keskelle viikkoa ja loppiainen maanantaille. Joulunaika jatkuu. Uudenvuodenaaton tinanvalanta ja muut taiat vasta odottavat. Uudenvuodenpäivän aamurusko tietää pyryistä talvea. Ja ”jos loppiaisena sataa lunta niin paljon, että hiiren jäljet peittyvät, niin sinä vuonna ei tule lumesta puutetta” (Jämsä). Joulurauha päättyy oikeastaan vasta Nuutin päivänä, joka tosin on vuodesta 1708 ollut meidän almanakassamme 13. tammikuuta aiemman 7.1. asemesta.
Kansanperinne myös vanhoine sääenteineen voi täyteläistää viivoja, joilla piirrämme tiettyä ajankuvaa ympärillemme ja mieleemme. Saamme ajallista ulottuvuutta irrottamaan itsemme liian vahvoista siteistä tähän hetkeen ja vaikka työkiireisiin. Jokaisesta vuoden päivästä ja viikosta tulee moniulotteisempi. Ilmakehä esimerkiksi tekee juuri niin kuin tekee, ja sään seuraamiseksi ja ennustamiseksi on toki oma viritteistönsä itseään toistavine elementteineen ja puhuvine päineen. Variksenpelättimiä. Minäkin olin kerran sellainen. Nyt olen varis. Variksen raakunta aamuisin tietää huonoa ilmaa.
Kun on näin lauhaa, voi sää enää muuttua käytännössä vain yhteen suuntaan. Tai ainakin jokainen yhtä lauhana jatkuva päivä tekee tilanteesta aina vain poikkeuksellisemman. Eniten luonnossa tapahtuu lämpötilan laskiessa pakkaselle. Ei esim. helleraja aiheuta yhtään mitään, kunhan vain tuijotetaan lämpömittareita hullunkiilto silmissä. Celsiusasteikon nollaraja puolestaan on jo niin määritelty, että siinä lämpötilassa puhdas vesi jääty tai sulaa. Seuraukset esim. maanteillä voivat olla jopa dramaattisia. Tässä mielessä sää muuttuu maan pohjoisosassa jo ennen vuodenvaihdetta: pakkastalviseksi, pois suojasäästä.
Uudenvuoden yönä pienehkön matalapaineen lasketaan kulkevan Pohjois-Pohjanmaan yli itään. Viimeistään sen jälkipuolella myös maan keski- ja itäosassa alkaa olla nollakeliä tai heikkoa pakkasta. Lounaassa kaikkein lauhin sinnittelee pisimpään, ja lounaisarannikolla voi olla suojaa vielä ties kuinka pitkään. Ei kuitenkaan enää useita lämpöasteita. tällä säällä on varaa muuttua kylmemmäksi, eikä se silti vielä siitä varsinaisesti kylmäksi muutu, jos kylmällä tarkoitetaan tilastollisesti kylmää eikä sitä, että talven tilastonormaali on itsessään monen mielestä kylmää säätä. Talvihan on tietyssä mielessä aina kylmä.
Sään pienikin kuivahtaminen sillä seurauksella, että pilvipeite helposti ohenee ellei peräti rakoile, selkeistä päivistä puhumattakaan, johtaa helposti paljon isompaan muutokseen tienpinnalla, joka pakkaselle mennessään jäädyttää pinnallaan olevan mahdollisen kosteuden. Tai kun pakkastienpinnalle virtaa lauhaa ja usein kosteampaa ilmaa, liukkautta tuo puolestaan kuura. Suolattujen pääteiden ja muiden tieosuuksien, myös jalankulun alueiden, välillä voi olla iso ero. Pääteitä koskeva kelitiedottaminen painottuu usein pääteihin. Liukkaus tullee vähitellen myös etelän vieraaksi.
Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Slippery_when_wet_icon.jpg
Jopa Sputnik-koira Laika saadaan helposti kurkistamaan myös sään takaa. Kuva: historybyzim.com
Tässä vaiheessa marraskuuta, maanantaina jo Kaisan eli Katariinan nimipäivänä, vanhana Katariina Alexandrialaisen muistopäivänä, on jo lupa tähyillä tulevaa talvea. Siis tulevina maanantaina ja jouluna tulisi olla samanlainen sää. Ja koska näin ei aina käy, on jo ammoin tajuttu, että näille pikku enteille on hyvä kehittää vastapari, ihan toinen tieto tulevasta: Kun Kattina kapsaa, niin jouluna napsaa (vesisade), on kansanperinnettä tallessa Jämsästä. Kaisan päiväksi on yleisesti odotettu lauhaa, oikeastaan suojasäätä. Koska näin ei tällä kertaa käy, lienevät taas maailmankirjat nurinniskoin. Alamäki taisi alkaa siitä tunnetusta Sputnikista, joka sotki säät, mutta toi lopulta internetin: sen verran Amerikka tuosta idän ilotulituksesta säikähti. Kannatti laukaista, vaikka tähtien sota toi vararikon. Ja missä hangessa tarpoisi sääpalvelu ilman satelliittikuvia ja kehittyneitä tietokoneyhteyksiä? Mitä, etteikö säätä muka saa sotkettua mihin tahansa ja etteikö kilpavarustelukin voi saada jotain aikaiseksi…
Rakas lukijani, toivottavasti et pysynyt kärryillä, sillä silloin loputtomat matalapaineet, vaihtelevat pilvisyydet ja poudat ovat juuri kuin sinulle tehtyjä. Teen tietoisen irtioton arjesta ja olen monimutkaisempi. Eikä näytä talven tulokaan olevan niitä yksioikoisimpia asioita – ainakaan tänä vuonna ja tietysti tänne vetelään etelään, missä asun. Minäkin olen vetelä ennen kuin paukkupakkasessa vasta kangistun. Kylmiä ilmoja on hivuttautunut vähän niin kuin Suomelta salaa vielä paljon etelämmäksi kuin missä Suomen etelä on. Keskisen Välimeren alueella on jo jonkin aikaa ollut matalapaine eli kuurosateisen sään alue. Ilma ei siellä ole ollut suomalaisittain kylmää, tietenkään, mutta ylemmässä ilmakehässä suhteellisen kylmää vastakohtanaan lämmin Välimeri. Vielä tämän viikonlopun yli tilanne on samankaltainen. Tähän mennessä Sardiniassa on tulvinut, Kreikkaa ovat riepotelleet ukonilmat (kuinkas muuten), Ranskan kaakkoisosan vuoristoisilla alueilla on koettu lumikaaos ja Italiassa lunta on satanut marraskuulle harvinaisesti Toskanaa myöten, pohjoisen alppilaaksoista puhumattakaan.
Myös meille virtaa pian luoteesta ihan oikeasti kylmää ilmaa, jonka tuuli kuitenkin pitää liikkeessä eli sekoittaa eri ilmakerroksia. Sunnuntaista alkaen etelässäkin on pakkasta, mutta ensin varovasti aste tai pari kolme. Aurinkoisinta (jos marraskuun säästä nyt kannattaa moista määrettä käyttää, mutta selkeintä ainakin) on maanantaina, idässä vielä tiistainkin puolella. Maanantaina luoteistuuli hidastaa pakkasen kiristymistä mutta tekee siitä sitäkin purevamman, etenkin kun ilmiöön ei ole vielä tänä syksynä kunnolla totuttu. Päällepantavansa kannattaa miettiä kahdesti. Ilmavirtauksen heikettyä pakkanen voisi olla kireintä tiistaiaamua kohden, kunnes lännestä lähestyvät sateet nostattavat edellänsä lauhemman lounaistuulen.
Keskiviikko ja torstai ovat etelässä paluuta suojasäähän, ja sitten on taas uuden talvisemman yrityksen vuoro. Sateita on keskiviikon ja torstain maissa liikkeellä useitakin, ja saa nähdä, onko lopputulema niistä jo valkoinen maa myös etelässä vai ei. Pakkasen merkkejä voi itse kukin tarkkailla vaikka näin: ”Jos pikku lintuja, talwen tullessa, kokoontuu parwittaisin mettistöön, puihin ja pensaisiin, niin aawistetaan pakkasta” (Talon-pojan sää- eli ilma-kirja, taikka Tarpeellisia tietoja maanwiljeliöille ilman-muutteista. [Turku]: [Frenckell], 1848, sivu 12. Teos on suomenkielinen versio alunperin Saksassa vuonna 1508 ilmestyneestä sääkirjasta Die Bauernpraktik. Suomenkielisenä se ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1773 Tukholmassa.)
Helteet päättyvät ukkosiin – tälläkin kertaa. Lännestä saapuva viileä ilma ja etelästä virtaava trooppisen kuuma ilma kohtaavat toisensa ja sytyttävät rajavyöhykkeelleen mutkittelevan ukkosrintaman, varsinaisen ilotulitussarjan, josta saamme monet joko nauttia (tai kärsiä) lähipäivinä etenkin Oulun eteläpuolisessa Suomessa.
Joskus ukkosia syntyy ihan vain itsestään tarpeeksi kuumassa ja kosteassa paikallaan pysyvässä ilmamassassa kunhan vain aurinko pääsee lämmittämään tarpeeksi maanpintaa, jotta kohoava ilma saa ukkospilven syntymään.
Ukkospilvi Helsingistä pohjoiseen n. 80 km päässä kesäkuussa 2013.
Tällaisella selkeällä säällä syntyvän ukkospilven tunnistaa helposti tyypillisestä alasimen tai sienen muotoisesta pilvestä, joka syntyy kun tavallinen kumpupilvi alkaa kohota kukkakaalimaisesti kohti yläilmoja auringon lämmityksen vaikutuksesta. Pilvi paisuu niin kauan kuin se kohtaa lopullisen esteensä inversiokerroksen, eli tropopaussin. Tropopaussin kohdatessaan pilvi samalla jäähtyy ja jäätyy yläosastaan ja alkaa leviämään sivusuunnassa kun ylöspäin ei enää pääse. Näin muodostuu ukkospilvelle tyypillinen alasimen muoto ja harsomainen yläosa. Helpoimmin tällaisen alasimen voi bongata järven tai meren rannalta taikka peltoaukealta, josta on esteetön näkyvyys horisonttiin.
Kehittyvä ukkospilvi Pyhäjoella 29.7.2013
Aina ukkospilveä ei kuitenkaan erota paljain silmin, varsinkaan silloin kun ukkospilvi liittyy säärintamaan jossa pilvet estävät näkyvyyden horisonttiin, kuten todennäköisesti nyt lähipäivien aikana. Siinä tapauksessa voi ottaa lisäksi korvat käyttöön. Ukkosen läheisyyden voi nimittäin laskea äänennopeuden avulla, joka kulkeutuu n. 340 m/s. Kolmessa sekunnissä ääni on kulkeutunut kilometrin. Mikäli salaman iskusta on kulunut vaikkapa 30 sekuntia – tarkoittaa se sitä, että ukkosalue on noin 10 kilometrin päässä. Mikäli salamaniskun ja siitä kantautuvan äänen välinen aika koko ajan lyhenee, voi päätellä että ukkosalue on tulossa kohti ja rynnistää ulos ihailemaan tulitusta, tai vetää pois töpselit seinästä ja painua kellariin. Itse ryntäisin ulos!
Ukkosen syntymisen pystyy itsekin ennustamaan. Mikäli näet taivaalla seuraavanlaista palleromaista pilviharsoa, voi ukkonen riehua päällä muutaman tunnin, tai viimeistään 12 tunnin kuluttua.
Taivas ennen 3 tuntia ennen ukonilmaa Helsingissä 7.8.2013
Onko ukkonen osunut jo omalle kohdallesi tänä kesänä? Ihaliletko vai inhoatko ukkosta? Minä rakastan!
Christian Radich purjeet pulleina. Isot purjelaivat herättävät ajatuksia myös säästä. Kuva: Commons Wikimedia
Isot purjelaivat täällä Helsingissä (The Tall Ships Races, 17.-20.7.) saivat minut eilen illalla ajattelemaan paitsi merenkulun historiaa ja merkitystä etenkin jo varhaisen globalisaation kannalta, myös sään ja sääpalvelun merkitystä merenkululle. Sääpalvelun historia on luku sinänsä, eikä sen esittely mahdu pikku blogikirjoituksiin, mutta asiasta kiinnostuneita lukijoitani varten laitan tuonne loppuun linkkejä, joiden kautta pääsee niin halutessaan laajempaan säähistoriamaailmaan.
Aina pitää silti mainita tärkeä alkusysäys. 14.11.1854 Krimin sodan aikana Mustallamerellä haaksirikkoutui 41 ranskalaista ranskalaista alusta myrskyn vuoksi. Jälkeenpäin huomattiin, että myrsky oli kulkeutunut sinne lännestä, koko asutun Euroopan yli. Mutta järjestelmä sään seuraamiseksi puuttui, vaikka yksittäisiä mittausjaksoja paikallisista säistä jo oli, samoin observatorioita, nykyisten tutkimuslaitoksen edeltäjiä.
Esimerkiksi jo maaliskuussa 1838 Helsingin yliopiston yhteyteen perustettiin magneetinen observatorio – keisari Nikolai I:n julistuksella. Tätä samaa juurta on nykyinen kansallinen tutkimuslaitoksemme. Tärkeimmät virstanpylväät nykyaikaisen säätieteen kehittymisessä olivat kuitenkin vasta 1900-luvun maailmansodat sekä niiden vauhdittama teknologinen kehitys.
Tutkatekniikan läpimurto tapahtui vähän ennen toista maailmansotaa ja sen aikana, ja satelliittikuvia on saatu systemaattisesti 1960-luvulta lähtien. Varsinkin toisen maailmansodan aikana lennettiin paljon, mikä tuotti mittausdataa ilmakehän rakenteen selvittämiseksi ja esim. ilmakehän suihkuvirtausten löytämiseksi.
Tässä kunnostautui erityisesti Chicagon yliopistossa työskennellyt tutkijaryhmä, jonka keskeinen hahmo oli suomalainen Erik Palmén. Muistan hänet 1970/80 -lukujen vaihteesta; hän kävi vielä eläkepäivinään säännöllisesti yliopiston meteorologian laitoksella ja mm. tervehti aina kaikkia, jopa minua erikseen. Wikipedia- ja muita tiedonhakumuotoja silmällä pitäen mainitsen vielä kaksi muuta nimeä: Carl-Gustaf Rossby ja Vilhelm Bjerknes. Hyvä edustus siis pohjoismailla tässä.
Toisessa maailmansodassa myös säätietojen väärentämisestä tuli osa Pohjois-Atlantin alueen operaatioita. Ja jopa itse Normandian maihinnousun suunnittelussa säätiedoilla oli merkittävä rooli.
Tänä päivänä jo ainakin säätutka on osa jokamiehen kansalaistaitoa (tai joutuu tyytymään vähempään) ja internetin tai älypuhelinten avulla lähes kaikkien tiedonhaluisten ulottuvilla. Satelliittikuvat sen sijaan vaativat hieman enemmän tulkintaa, mutta se on arkipäivän tarpeita tyydyttävällä tasolla täysin kenen tahansa opeteltavissa.
Sääpalvelu on nykyisin myös Euroopassa, markkinataloudessa kun elämme, yhä enemmän liiketoimintaa. Myös Suomessa ollaan säädataa vapauttamassa niin, että se, joka keksii sen pohjalta sopivan innovaation, jonka tuoteistaa ja jonka varaan rakentaa kilpailukykyisen bisneksen, voi työllistää itsensä ja muita ja tietysti jopa menestyä. Foreca on esimerkki suomalaisesta yksityisestä sääpalveluyrityksestä, jonka markkina-alueena on koko maailma. Edelleen saa välillä selittää, ettemme ole laitos.
Meteorologis-tietojenkäsittelyteknisesti tärkein kehitys on tapahtunut ilmakehää kuvaavien numeeristen ilmakehämallien saralla. Niin kuin säätä seurataan jatkuvasti, myös näitä malleja ajetaan koko ajan uudestaan ja uudestaan, esim. ECMWF-mallia rutiinisääpalvelun tarpeita varten kahdesti vuorokaudessa. Monet sääpalvelutuotteet päivittyvät sitä mukaa kuin viimeisimmät laskelmat ovat käytettävissä, sen vuoksi ennuste voi jo päivän mittaan olla erilainen kuin aamulla.
Malliin kerätään joka kerta erilaiset kaikkialla samaan aikaan tehdyt säähavainnot alkuarvoiksi, minkä jälkeen se laskee ilmakehän rakenteen muutoksia aika-askeleittain tasavälisessä kolmiulotteisessa hilapisteikössä. Näistä tuloksista ovat peräisin ”Täsmäsää”-tyyppiset yhden maanpintahilapisteen pistearvoennusteet. Meteorologit sen sijaan jäsentävät kutakin säätilannetta yksittäisiä pisteitä selvästi laajemmin. Pelkät piste-ennusteet esitysmuotoineen ovat helposti omiaan hämärtämään tämän näkökulmaeron.
Jäsennettäessä ilmakehän kokonaisuuksia ja etsittäessä ja seurattaessa ilmakehän sääjärjestelmiä, niiden rakennetta ja liikettä, päästään puhumaan siitä, mitä ilmakehässä on tapahtumassa ja millaisia vaihtoehtoja esim. paikalliseksi tai alueelliseksi sääksi voidaan odottaa ja millä ennustettavuudella juuri kyseisessä tilanteessa. Tässä on sääennusteiden esitysmuodolle vielä suuria haasteita, olkoon muka kaiken pyhittävä tekniikka itsessään miten pitkällä hyvänsä.
Ylin pluumi on lämpötila 850 hehtopascalin eli millibaarin painepinnan korkeudella (vähän yli kilometrissä). Lisäämällä siihen n. 15 päsee lähelle aurinkoisen kesäpäivän päivälämpötilaa. Kuva: ECMWF jäsensivut.
Kätken tulevan sään nyt Helsingin pluumiennusteen esittämiseen (ks. edelliset kirjoitukseni). Oleellinen muutos siis on, että ilmamassa maan etelä- ja keskiosassa lämpenee merkittävästi tiistaista alkaen, jolloin siis lämmintä ilmaa virtaa idästä. Maanpintalämpötiloihin, jotka voisivat kohota viimeistään loppuviikolla lounaassa jopa helteeksi asti, ottaisin sen varauksen, että ainakin lämpenemiskehityksen alkuvaiheessa maanpinnan läheisessä ilmakerroksessa on koillisesta ilmavirtauksesta johtuen suhteellisen viileää ilmaa, joten pilvisyys voi jäädä runsaaksi, mikä alentaa päivälämpötiloja. Sateisinta on juuri lämpenemisen edellä eli maanantaina etenkin maan itäosassa, mahdollisesti myös etelässä.
Kuvien linkit:
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Tall_ship_Christian_Radich_under_sail.jpg ja http://www.ecmwf.int
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
Syksykin oli leuto, ja lunta on saatu odottaa Etelä-Suomessa pitkään. Alkutalvi ja tammikuu ovat olleet harmaita. Tuntuu, kuin olisimme pilvessä aivan koko ajan. Ainoat lumet täällä Helsingissä löytyvät kauppojen ikkunoista.
