Kuten sanonta ”huipulla tuulee” antaa olettaa, on sää tunturin tai vuoren huipulla erilainen kuin sen juurella. Mitä ylemmäs ilmakehässä mennään, niin tyypillisesti tuulen nopeus kasvaa ja lämpötila laskee. Säännusteet annetaankin juuri maanpinnan tasolle ja tästä syystä sää saattaa poiketa laskettelurinteen yläpäässä ennusteesta paljonkin.
Näkymä Yllästunturin huipulta auringonlaskun aikaan maaliskuun alussa. Kuva: Aleksi Jokela
Esimerkiksi Yllästunturin huipulla on korkeuseroa maahan nähden puolisen kilometriä, tämän verran kun kivutaan ilmakehässä ylöspäin, laskee lämpötila noin kolmella asteella. Vastaavasti kilometrin matkalla lämpötila on jo 6 astetta kylmempi kuin maan pinnalla. Selkeällä ja todella kylmällä säällä huipulla on kuitenkin yleensä paljon lämpimämpää, johtuen siitä että kylmä ilma valuu raskaampana rinteitä pitkin aina alaspäin ja siitä että tuuli sekoittaa ilmaa huipulla enemmän kuin alhaalla. Tällaisessa tilanteessa ero saattaa olla jopa kymmeniä asteita. Tuuli voimistuu ylös mentäessä siksi että sillä ei ole esteitä kuten maan pinnalla. Eipä ole montakaan kuukautta siitä kun Pallaksen laella puhalsi tuuli lähes hirmumyrskyn nopeudella! Joskus vuoren huippu voi olla myös pilvien peitossa ja joskus taas toisinpäin, eli laakso on sankan sumun peitossa mutta huipulla taas paistaa aurinko.
Aina ennuste ei siis kerro koko totuutta siitä millainen sää vallitsee hiihtokeskuksen eri osissa. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin ajatella että talvella ja nyt hiihtolomien aikana pilvisellä säällä huipulla on kylmempi, mutta selkeällä ja heikkotuulisella (kylmällä) säällä taas lämpimämpi. Mitä suurempi korkeusero on huipun ja pohjan välillä, sitä isompi on myös ero säässä.
Hiihtolomalaisille on nyt tarjolla Forecan meteorologin tekemä sääennuste kaikkiin Suomen hiihtokeskuksiin Maikkarin sääsivuilla. Ennuste löytyy jopa kahdeksi viikoksi eteenpäin, joten sieltä näet näppärästi ennusteen, joka tällä hetkellä ulottuu koko ensi viikoksi eli ensimmäisen hiihtolomaviikon ajalle ja hieman sen ylikin.
Sääennusteet löytyvät osoitteesta mtv3.fi/saa, jossa etusivun oikeassa ylälaidassa on palkki, josta avautuu lista kaikista Suomen hiihtokeskuksista.
Ensimmäisten kuuden päivän sääennuste on hieman tarkempi. Päivää klikkaamalla avautuu tarkemmat tiedot kyseiseltä päivältä. Seuraavan viikon ennuste näyttää ennusteen päivän ja yön yleistilanteesta.
Kirjoitin jo aiemmin tällä viikolla ensimmäisen hiihtolomaviikon säästä, eikä ennuste ole siitä muuttunut vaan alkuviikon jälkeen jatkunee laajalti poutainen sää ja pakkaset säilyvät melko maltillisina.
Syksy on pitkällä, ja monet eläimet ovat talviunilla. Talviunella tarkoitetaan yli talven kestävää jaksoa, jolloin eläin nukkuu. Tyypillisiä talviunta nukkuvia nisäkkäitä ovat karhu, mäyrä tai supikoira. Nämä eläimet ovat tasalämpöisiä.
Esimerkiksi siilit tai lepakot eivät nuku talviunta vaan vaipuvat talvihorrokseen. Talvihorros on kylmänhorroksen tapainen tila sillä erolla, että talvihorroksessa eläimet pystyvät säätelemään itse ruumiinlämpöään polttamalla paljon energiaa sisältävää ruskeaa rasvakudosta.
Käärmeet, sammakot ja hyönteiset ovat vaihtolämpöisiä. Niiden ruumiinlämpö laskee talvella nollan tuntumaan. Elintoiminnot loppuvat melkein kokonaan, ja eläin on lähes kuollut.
Monet suomalaiset ihmisetkin viettävät talven jonkinmoisessa unessa tai horroksessa. Pimeä vuoden aika lisää unen tarvetta. Kylmä tai märkä sää saa jotkut kääriytymään peittoon ja kaivautumaan sohvan kulmaan. Ja ne, jotka eivät pimeyttä kestä lentävät etelään kuten muuttolinnut palatakseen jälleen Suomeen, kun päivät pitenevät ja lämpenevät.
Oletko sinä talven horroksessa, jopa unessa? Vai onko talvi sinulle tekemisen aikaa?
Max Salminen ja Martin Gahmberg mitaliseremonian jälkeen.
Palataan vielä olympialaisiin ja purjehdukseen. Suomen olympiapurjehdustiimin meteorologi Martin Gahmberg kertoo, millaista Weymouthissa oli.
Miten helppoa tai vaikeaa sään ennustaminen Weytmouthissa oikeastaan oli?
– Neljä vuotta sitten tuntui, että Weymouth on todella vaikea paikka ennustaa. Tuuliolosuhteet sekä merivirrat muuttuivat nopeasti, eikä meillä ollut lainkaan selvää kuvaa siitä, että miksi ja miten. Tärkeintä on ollut se, mitä neljän vuoden aikana treenileireillä ja kisoissa on opittu. Sitä kautta teimme empiirisiä teorioita erilaisista olosuhteista. Loppujen lopuksi tuntui siltä, että homma oli hyvin hanskassa.
Olympialaisten aikana oli ihan loistava sää. Ennen kisoja oli kokonainen viikko korkeapainetta ja tosi heikkoja tuulia. Mutta kisojen aikana tuulta oli ihan sopivasti ja oli kuitenkin suhteellisen aurinkoista. Eli sää ei ollutkaan ihan sitä tyypillistä Englannin perussäätä sateineen ja tuulineen.
Kuinka hyvin sääennustemallit pitävät paikkansa?
– Useimmiten suhteellisen hyvin. Kisojen aikana oli vain muutama aika vaikeasti ennustettava päivä. Tärkeintä oli oma kokemus siitä, että miten tuulet käyttäytyvät pienessä mittakaavassa eri olosuhteissa yhdistettynä säämallien ennustuksiin, koska ratapurjehduskisat käydään pienellä alueella.
Se, että meillä oli käytössä ”oma” Foreca-malli antoi kyllä lisää itseluottamusta sekä minulle että purjehtijoille. Tykkään käyttää mahdollisimman montaa eri mallia, joten oli tosi hyvä, että käytössäni oli myös Foreca-ETA sekä ECMWF -malli, jotka ovat stabiileja ja luotettavia sääennustemalleja.
Miten tai missä tilanteessa sääennustamisesta ja etenkin sinun ammattitaidosta oli eniten hyötyä?
– Koska olen itse ollut kilpapurjehtija ja olen valmentanut täysipäiväsesti, niin tiedän hieman paremmin minkälaista tietoa kannattaa kertoa purjehtijoille ja mitä taas valmentajille. Kerroin usein tarkemmat ennusteet valmentajille ja jotain vinkkejä urheilijoille. Näin valmentajat saattoivat tuntemuksensa perusteella valita mitä, miten ja milloin kertovat säästä urheilijalleen.
Martinin omat valmennettavat (ruotsalaiset Fredrik Lööf ja Max Salminen) osallistuivat olympilaisissa Star-luokkaan. Miten sinun omat valmennettavat pärjäsivät?
– He voittivat kultaa! Valmensin Fredrik Lööfiä ja Max Salmista vesillä viimeiseen treenipäivään saakka. Amerikkalainen Mark Ivey oli kisojen aikana valmentajana. Suunnittelin myös kisapurjeet, jotka valmistettiin Suomessa. Eli ihan superloistava kisa!
Tuuli Petäjän mitalijuhlaa, Martin oikealla vihreässä pipossa.
Rantaviiva voi näkyä myös samansuuntaisena pilvijonona kaukana sisämaassa. Tässäkin on jo meren ja pilven vuoropuhelua. Kuva: geograph.org.uk
Huh huh. Ei hellettä, vaan että päivystysvuorot sekoittivat taas mieltä niin, että nettipäiväkirjan täyttö jäi aidosti vapaapäivälle, sunnuntaille. Palkkatyö on paitsi välttämätöntä, usein sellaista, ettei sen tarjoamasta näkökulmasta näe metsää puilta. Pitäisi edes hetkeksi istahtaa kaikessa rauhassa, sitten kun asiaan on tarvittavaa etäisyyttä, ja miettiä vaikka, että kun on kuudes toukokuuta, niin mikä on juuri tähän aikaan vuodesta ja vielä kohta luonteenomaista vaikka jollekin sääpalvelun osa-alueelle. Mitä siellä luonnossa taas oikein tapahtuukaan?
Foreca aloitti jälleen vapulta veneilysäiden tuotannon – siis nyt puhun sanallisista, meteorologin laatimista ihan perinteisen Merisään (oma tuotteensa varoituksineen tietyillä kriteereillä, sääviranomaisen tekemä!) tapaisista teksteistä, joita on sitten mahdollisuus kuulla osana asiakasradioittemme ohjelmaa. On ihan toinen juttu, että tuotannossa on laajemmin monenlaisia kuva- ja karttamuotoisia automaattisesti tuotettuja tuuliennusteita. Tähänkin blogiin taisit tulla Foreca.fi -etusivun kautta. Sieltä kannattaa etsiä näitä merialueiden tuuliennusteita, vasemmasta laidasta.
Näitä tarkoittamiani meteorologien kirjoittamia tuuliennusteita laadimme myös joillekin sisämaaradioasiakkaillemme. Tällöin arvioimme tuulen kehittymistä lähinnä suurilla järvenselillä. Pienillä vesillä monenlaiset paikallisilmiöt muuttavat tuulta voimakkaasti. Mutta sama koskee veneilysäitä merialueille: ei ole mahdollista tehdä ennustetta – varsinkaan lyhyttä ja ytimekästä – niin, että sen olisi tarkoituskaan päteä joka ikisessä laiturinnokassa. Tuulelle esteetön avomeri painottuu aina, toisaalta emme voi tietää, ja josko veneilijä aina itsekään, tuleeko pysytelleeksi visusti rannikon suojassa vai suuntaako myös ulapalle ja kuinka pitkälle. Ellei tuule liikaa tai ole merenkäyntiä, Helsingistäkin matka voi olla vaikka Tallinnaan, jolloin vastaan tulee taatusti myös varsinaisen avomeren tuuli.
Mutta se tarkoittamani vuodenaikaisasia, se on maa- ja merituuli-ilmiö, tai lyhyemmin ehkä vain merituuli, koska sen tuulensuunnallinen vastakkaisilmiö maatuuli sattuu yölle. Yleisemmin meidän leveysasteillamme ilmanpaineen maanpinnan suuntainen jakautuma, ilmanpainekenttä, määrää tuulikentän. Suoraan ilmanpaine-eroista johtuvaa tuulta kulloisessakin tilanteessa voitaneen kutsua vaikka perustuuleksi. Sen päälle tulee muita tuulen nopeuteen ja suuntaan kohdistuvia vaikutuksia, etenkin rannikon lähellä, mutta myös siitä johtuvia, onko vesi kylmää vai lämmintä suhteessa yläpuoleiseen ilmaan.
Ehkä laaja-alaisin paikallistuuleen vaikuttava ilmiö rannikolla on merituuli. Se voi yksinkin kehittää oman tuulikenttänsä, siis ilman perustuulta, mutta muuttaa usein perustuulen suntaa ja nopeutta rannikon lähellä ja vieläpä niin, että tuulen suunta muuttuu päivän kuluessa. Maalla merituulen vaikutus ulottuu kunnon merituulitilanteissa helposti kymmeniä kilometrejä sisämaahan päin, jolloin keväinen ja alkukesäinen merituuli viilentää ja kuivattaa tiettyä aluetta vaikuttaen esim. maataloudessa alueen suotuisuuteen. Rannikolla voi iltapäivisin usein nähdä, miten paitsi meren yllä on selkeää ja rannikolla merituulen myötä seljennyt, myös kaukana sisämaassa valkean pilvivallin, joka voi sisältää myös kuuropilviä. Sinne johonkin on ehtinyt merituulirintama, ja sinne asti tuulee mereltä kylmää ilmaa.
Ilmakehä on monimutkainen, mutta tästä on rautalankamallia käyttäen kyse: Meri on kylmä, nytkin esim. Suomenlahdella vain n. +5 -asteista. Aurinko lämmittää maanpinnan, jolloin myös maanpinan läheinen ilma lämpenee ja alkaa kylmää kevyempänä kohota ylöspäin. Korvaavaa ilmaa alkaa virrata kylmältä mereltä. Syntyy kiertoliike, sirkulaatio, missä satojen metrien korkeudella vastaavasti tulee maalta merelle, missä puolestaan on laskevaa ilman likettä. Hyvin hienojakoisessa tarkastelussa on kyse myös siitä, että merellä on kylmän alustan synnyttämää korkeapainetta ja maalla vastaavasti matalapainetta.
Periaatteessa vastaavanlainen alustojen välisestä lämötilaerosta alkunsa saava, tosin ajallisesti ja paikallisesti (vuodenaikaisvaihtelu, valtameri-manner -jakautuma) hyvin paljon isomman mittakaavan kiertoliike on monsuuni-ilmiö.
Suomenlahden rannikko ei ole aivan länsi-itä -suuntainen, vaan kun mereltä tuulee suoraan, tuulee enempi kaakosta kuin etelästä. Tällaisena merituulikin aamupuolella usein alkaa (siis tilanteessa, missä on lähes pelkkä merituuli, perustuuli on vähäistä). Vaan kun pästään iltapäivään, jolloin merituuli on sanotun kiertoliikkeen kehittyessä myös voimistunut, tuuleekin lounaasta.
Tuulen sunta on siis kääntynyt myötäpäivään. Tämä johtuu ns. coriolisvoiman vaikutuksesta kiertoliikkeeseen vähitellen. Mutta tuulta tarkkailevalle entisajan kalastajalle selvisi ainakin, että koska aurinkokin vaihtaa paistosuuntaansa aivan samalla tavalla, taivaalla päivän kuluessa vasemmalta oikealle, näyttää aina tuulevan auringon suunnasta. Siitä tuulen vanha nimi: solgångsvind. Pohjanlahdella merituulen iltapäivätuulensuunta on tyypillisesti luoteinen.
Auringon painuessa mailleen merituuli sammuu, ja sellaisissa oloissa, missä maanpinta yöllä kylmennee vastaavasti suhteessa merenpinan lämpötilaan, syntyy kiertoliike toisin päin ja tuulee maalta merelle. Joskus aika hauskoja asioita voi pätellä esim. vertaamalla toisiinsa eri korkuisten savupiippujen savujen liikesuuntia.
Helsingin keskusta saa osansa merituulesta myös niin, että terassilla tuskin tarkenee, vaikka sisämaassa olisi jo täysi kesä ja Keravallakin heitetty jo tuulipuvut nurkkaan ajat sitten. No, oma valinta, muttei kannata vilustuttaa itseään.
Kuvan linkki: http://www.geograph.org.uk/photo/547996
Matalapaineiden liikettä voi varmasti helpoiten seurata television säätiedotuksista tai internetistä, mutta on se mahdollista ilman nykyaikaisia ”vempaimiakin”. Luonnossa liikkuessa voi pelkistä taivaan merkeistä usein lukea paljonkin matalapaineiden liikkeistä. Riittää, kun opettelee seuraavat kaksi sääntöä.
Sääntö 1
Matalapaine sijaitsee vasemmalla ja korkeapaine oikealla puolella. Kuitumaisten yläpilvien liikesuunnasta voi päätellä, minne matala- ja korkeapaine ovat liikkeellä
Kun seisot selkä tuuleen päin, matalapaine sijaitsee aina vasemmalla puolellasi. Sääntö jää ehkä paremmin mieleen, jos nouset nyt seisomaan ja kuvittelet tuulen puhaltavan selkääsi. Nosta vasen käsi vaakatasoon. Tällöin kätesi osoittaa kohti matalapainetta. Nostamalla oikean kätesi vaakatasoon kätesi osoittaa kohti korkeapainetta.
Sääntö 2
Mikäli sinun on samalla mahdollista nähdä taivaalla hentorakenteisia kuitumaisia yläpilviä, pystyt päättelemään, minne päin matalapaine ja korkeapaine ovat liikkeellä => Ne liikkuvat samaan suuntaan kuin nämä kuitumaiset yläpilven juovatkin.
– Matalapaine on tulossa, jos yläpilven ”koukut”, ”reenjalakset”, ”kalanruodot” ja ”rastaanrinnat” saapuvat vasemmalta puolelta sinua kohti.
– Korkeapaine on puolestaan tulossa ja matalapaine väistymässä, mikäli yläpilvet lähestyvät oikealta puolelta sinua kohti.
Tuuli kiertää matalapainetta vastapäivään
Tuuli kiertää matalapainetta vastapäivään. Mikäli tuuli puhaltaa kohti selkää, on matalampi paine aina vasemmalla puolella.
Aluksi voi tuntua oudolta, miten matalapaine voisi aina sijaita juuri vasemmalla puolella. Näin kuitenkin on, ellei kyse ole hyvin pienestä tai lyhytaikaisesta ilmiöstä. Maapallon pyöriminen aiheuttaa Coriolis-voiman, jonka ansiosta pohjoisella pallonpuoliskolla tuuli kiertää matalapainetta vastapäivään ja korkeapainetta myötäpäivään. Tästä johtuen asettumalla selkä tuuleen päin on matalampi paine vasemmalla puolella ja korkeampi paine oikealla puolella (eteläisellä pallon puoliskolla tilanne on päinvastoin ja korkeapaine siis sijaitsee vasemmalla puolella).
Yläpilven tunnistaminen
Yläpilvet sijaitsevat yli 5 km:n korkeudella ja ne koostuvat jääkiteistä. Yläpilven erottaakin helpoiten jääkiteiden aiheuttaman kuitumaisen rakenteensa ansiosta. Alempana sijaitsevat pilvet, kuten esimerkiksi kumpupilvet, koostuvat pienistä vesipisaroista ja ovat siten selvärajaisempia ja yläosastaan ”kukkakaalimaisia”. Yläpilvet ovat myös muita pilviä läpikuultavampia ja aurinko näkyy niiden läpi aivan terävärajaisena. Yläpilvet sijaitsevat samalla korkeudella kuin suihkuvirtaukset eli juuri ne tuulet, jotka kuljettavat ja ohjailevat matalapaineita. Niinpä yläpilvien liikesuunta on varsin luotettava arvio siitä, minne päin lähistöllä sijaitseva matala- tai korkeapaine on seuraavaksi liikkeellä.
Yläpilven kuitumainen rakenne johtuu jääkiteistä. Toisinaan yläpilvi voi kattaa koko taivaan harsollaan. Välillä se voi esittää reenjalasta, koukkua, kalanruotoa tai vaikkapa sulkaa.
Tuuli on ilman liikettä. Välillä ilma liikkuu vauhdilla ja toisinaan seisoo vain paikallaan. Mistä tämä sitten johtuu? Otetaan esimerkkinä auton rengas, johon painetaan terävällä esineellä pieni reikä. Näin ilma alkaa liikkua ja reiän kohdalle syntyy erittäin paikallinen tuuli. Tuuli puhaltaa renkaan sisältä ulospäin. Aluksi tuuli on voimakasta, mutta vähitellen tuuli kuitenkin alkaa heikentyä. Lopulta, kun rengas on ”tyhjä”, myös tuuli tyyntyy.
Tuuli johtuu paine-erosta
Rengaskokeessa tuuli johtuu paine-erosta renkaan sisä- ja ulkopuolella. Aluksi renkaan sisällä on selvästi suurempi paine kuin renkaan ulkopuolella, mutta renkaan ”tyhjennyttyä” paine-eroa ei enää ole lainkaan. Samalla tavalla myös ilmakehässä tuuli on sitä voimakkaampaa, mitä suurempaa on paine-ero eri alueiden välillä. Ilmakehässä paine-erot johtuvat ilmanpaineen vaihtelusta.
Paljonko ilma painaa?
Maapalloa ympäröi kaasukerros, jota kutsutaan ilmakehäksi. Ilmakehä on sekoitus noin kymmentä erilaista luonnollista kaasua. Pääasiassa seos sisältää typpeä (78%) ja happea (21%). Tämä ilman kaasuseos on kovin huomaamaton ja usein ajatellaankin, ettei ilmakehä myöskään paina mitään. Kaikilla kaasuilla on kuitenkin oma painonsa ja niin on ilmakehän kaasuseoksellakin. Tämä paino on jopa huomattavan suuri. Ilmakehä aiheuttaa 1 m² alueelle keskimäärin noin 10 000 kg painon.
Ilman paino aiheuttaa ilmanpaineen
Ilmakehä ei ole tasapaksu. Korkeapaineessa ilmakehässä on kumpu ja matalapaineessa kuoppa. Tästä johtuu meteorologiset sanonnat "matalapaine syvenee", silloin kun matalapaine voimistuu sekä "matalapaine täyttyy" silloin kun matalapaine heikkenee.
Ilmakehän maanpinnalle kohdistama paino aiheuttaa paineen, jota kutsutaan ilmanpaineeksi. Kylmä ilma on raskaampaa kuin lämmin ilma ja näin syntyy paine-eroja. Pohjimmiltaan ilmanpaine-erot johtuvatkin maapallon epätasaisesta lämpenemisestä. Aurinko lämmittää päiväntasaajan seutua enemmän kuin napaseutuja. Mantereet lämpenevät päivällä huomattavasti enemmän kuin merialueet. Erilaiset pinnat lämpenevät myös eri tavalla. Yöllä ja talvella erot saattavat olla juuri päinvastaisia. Lisäksi maapallo pyörii ja tämän kaiken seurauksena maapallon ilmanpaineessa on suurta vaihtelua niin paikallisesti, kuin ajallisestikin. Mitä suurempi paine-ero on eri paikkojen välillä, sitä voimakkaampaa on myös tuuli.
Ilmanpaine ja tuulensuunta
Rengaskokeessa tuuli puhalsi renkaan sisältä ulospäin eli korkeapaineesta matalapaineeseen päin. Näin tuulelle kävisi ilmakehässäkin, jos maapallo ei olisi pyöreä eikä se pyörisi. Maapallo kuitenkin pyörii ja on pallon muotoinen. Tästä aiheutuvan ns. coriolis-voiman seurauksena tuuli kiertää matalapaineita vastapäivään ja korkeapaineita myötäpäivään pohjoisella pallonpuoliskolla. Eteläisellä pallonpuoliskolla tilanne on päinvastoin.
Tuuli on mantereella voimakkainta päiväsaikaan
Maanpinnan kitka heikentää tuulta ja tekee tuuleen pyörteitä. Sisämaassa kitka on suurempaa kuin merellä. Niinpä tuuli on maa-alueilla puuskaisempaa ja heikompaa kuin merialueilla. Myös maan tai vesistön lämpötila vaikuttaa tuulisuuteen. Parhaiten tuuli pääsee laskeutumaan pintaan tilanteissa, joissa ilma on kylmempää kuin maan tai vesistön lämpötila. Maa-alueet jäähtyvät yöaikaan ja niin tuuli usein yöaikaan ”irtoaa” maan pinnasta. Seuraavana päivänä auringon lämmittäessä maanpintaa puuskat taas hiljalleen laskeutuvat pintaan ja tuuli voimistuu uudelleen.
ILMANPAINEKERTTA: Kartassa näkyvät viivat ovat isobaareja eli paineen saman arvon käyriä. Siellä, missä viivat ovat lähellä toisiaan: Paine-ero on suuri ja tuuli voimakasta. Siellä , missä viivat ovat kaukana toisistaan: Paine-ero on pieni ja tuuli heikkoa. Kun lisäksi muistaa, että tuuli kiertää matalapainetta vastapäivää ja korkeapainetta myötäpäivää, voi tällaisista vähän tylsänkin näköisistä meteorologisista viivoista saada paljonkin tietoa tuulesta. Mainittakoon, että kartan viivoilla Suomessa etelätuulen nopeus lähentelisi jo kovan tuulen rajaa eli 14 m/s, kun taas Islannin itäpuolella tiheiden viivojen alueella pohjoistuuli puhaltaisi jo myrskyn voimalla. Venäjällä korkeapaineen eteläpuolella itätuuli puhaltaisi tuskin edes 5 m/s nopeudella.
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
