Loppuviikosta Suomessa puhaltaa lämmin föhntuuli ja lämpötila kohoaa lähes koko maassa nollan yläpuolelle, paikoin jopa +5…+7 asteeseen!
Keväisen lämmintä ja kovia puuskatuulia
Category: Yleistä säästä
Joko talvi alkaa?
Vuoden lyhyin päivä on tasan kuukauden päässä eli vielä siis vähän nipistetään päivän valosta, mutta pian olemme voiton puolella. Kirkkaammat korkeapainesäät ovat kuitenkin tuoneet vähän piristystä harmaaseen ja lumettomaan marraskuuhun. Moni toivoisi lunta marraskuun maiseman väriksi; kuun keskivaihe oli Suomessa jopa ennätyksellisen vähäluminen. Talvi saattaa päästä alkamaan jo valtaosassa maata, mutta vallitsevat kylmät ja kuivat tuulet eivät ole suotuisia lumentulon kannalta.
Talven alkamisajankohta
Tilastoissa talvi alkaa etelä- ja lounaisrannikolla näinä päivinä ja muualla maassa se on jo alkanut. Termisten vuodenaikojen alkamisessa käytetään lämpösummamääritelmää, ja jotta terminen talvi voidaan laskea alkaneeksi, täytyy vuorokauden keskilämpötilan olla tarpeeksi pitkään nollan alapuolella. Seuraavan 10 vuorokauden ennusteissa lämpötila pysyy yötä päivää pakkasella valtaosassa maata, joten ainakin periaatteessa termisen talven määritelmä täyttyy.
Mikä on lumen kohtalo?
Välimeren medikaani uhkaa suomalaisten suosimia lomakohteita
Välimeren keskiosassa Italian ja Libyan välillä on kehittynyt matalapaine, joka muistuttaa syntymekanismiltaan trooppista myrskyä. Joskus nämä myrskyt saavuttavat ensimmäisen luokan hurrikaanin voimakkuuden eli tuulen nopeus on yli 33 m/s. Tällöin puhutaan medikaanista (Mediterranean hurricane). Tämän viikonlopun aikana Zorbas -nimiseksi ristitty myrsky runtelee suomalaisten suosimia lomakohteita Etelä-Kreikassa ja Kreetan saarella. Keskituulen nopeus saattaa pahimmillaan käväistä hirmumyrskylukemissa ja kovimmat puuskat ovat jopa yli 45 m/s. Eniten harmia aiheuttavat kuitenkin runsaat sateet.
Medikaanin syntymekanismi
Välimeren medikaanit tai trooppiset myrskyt ovat harvinaisia: niitä on keskimäärin vain joka toinen vuosi. Trooppisten alueiden myrskyistä ja hurrikaaneista poiketen medikaanit eivät vaadi syntyäkseen erityisen lämmintä vettä – niitä on esiintynyt toisinaan 15-asteisen meriveden yllä, kun taas muualla maapallolla hirmumyrskyt vaativat syntyäkseen vähintään 26-asteista merivettä. Medikaanien vilkkain kausi ajoittuu syyskuusta tammikuuhun.
Medikaanit syntyvät, kun ilmakehä muuttuu instabiiliksi eli epävakaaksi Välimeren yllä. Tänä viikonloppuna Pohjois-Euroopan kylmää ilmamassaa valahtaa ylempänä ilmakehässä erittäin lämpimän Välimeren ylle, mikä tekee ilmakehästä epävakaan: alhaalla on jopa 30-asteista merivettä ja ylempänä ilmakehässä Skandinavian kylmää ilmaa. Voimakas pystysuuntainen lämpötilaero edesauttaa myrskyn kehittymistä. Trooppisten myrskyjen tapaan medikaanin syntyminen vaatii pientä tuuliväännettä eli tuulen suunta ei saisi kovinkaan paljoa muuttua eri ilmakerrosten välillä.
Kylmän ilman purkaukset, heikko tuuliväänne ja suuri pystysuuntainen lämpötilaero näyttäisivät olevan välttämättömiä elementtejä Välimeren myrskyjen syntymiselle. Nämä ehdot toteutuvat parhaiten syksyllä ja alkutalvesta, kun meri on vielä ilmaa lämpimämpi.
Lue lisää → ”Välimeren medikaani uhkaa suomalaisten suosimia lomakohteita”
Loppukesän viileät yöt ja sumut – oletko nähnyt sumukaarta?
Kesän loppu alkaa vähitellen lähestyä. Elokuun lopussa valoisan ajan pituus on samaa luokkaa kuin huhtikuun loppupuolella ja aurinko paistaa päivä päivältä matalammalta. Auringonsäteilyn väheneminen viilentää säätä etenkin öisin, mutta päivien välillä on suurta vaihtelua. Elokuun loppupuolella yön keskilämpötila on etelässä noin kymmenen astetta, mutta laskee pohjoisimmassa Lapissa jo alle viiteen asteeseen.
Sään jäähtyessä hallan ja yöpakkasten todennäköisyys kasvaa, ja etenkin selkeinä öinä maan lämpösäteily jäähdyttää maanpintaa.
Yöpakkanen määritellään siten, että lämpötila on nollan alapuolella kahden metrin korkeudella, kun taas hallan aikaan vain maanpinnan läheinen ilma jäähtyy pakkasen puolelle. Sekä yöpakkasen että hallan aikaan maassa voi nähdä kuuraa, joka on viileän ilman vesihöyrystä pinnoille kiteytynyttä jäätä.
Vaikka viileinä öinä lämpötila ei laskisikaan pakkasen puolelle, sumuja voi silti esiintyä. Sumut ovat käytännössä maanpinnan lähellä sijaitsevia pilviä, jotka syntyvät kostean ilman jäähtyessä ja tiivistyessä hyvin pieniksi pisaroiksi.
Sumut jaetaan syntytapansa perusteella eri luokkiin, ja kesän lopussa sekä syksyllä maa-alueilla on etenkin säteily- ja haihtumissumuja. Säteilysumussa maanpinta säteilee lämpöä ulospäin, jolloin sekä pinta että sen lähellä oleva kostea ilma jäähtyvät, ja haihtumissumussa lämpimältä ja kostealta pinnalta haihtuu vettä, joka tiivistyy viileässä ilmassa.
Sumuisessa säässä voi myös nähdä erilaisia optisia ilmiöitä. Auringon paistaessa sumuun aurinkoa vastapäätä voi muodostua esimerkiksi sateenkaarta muistuttava sumukaari. Sumussa heijastavien pisaroiden koko on sadepisaroita pienempi ja selkeän, värikkään kaaren sijasta syntyykin pehmeärajainen, kalpean vaalea kaari. Sumuvarjo eli glooria, joka on havaitsijan varjon ympärillä oleva värikäs kehä, on hieman vaikeammin havaittavissa. Todennäköisimmin sen voi nähdä korkealta havaintopaikalta, esimerkiksi lentokoneesta, jolloin sumu jää havaitsijan alapuolelle.
Viileässä ja kosteassa ilmassa on myös varjopuolensa. Yöpakkasten aikaan myös kuuran ja mustan jään todennäköisyys tienpinnoilla kasvaa ja etenkin sillat voivat olla liukkaita.
Hämärän pilviä
Kesäisin illan hämärtyessä taivaalla voi nähdä ohuita, sinertävänvalkoisia pilviä, jotka näyttävät hohtavan. Näitä valaisevia yöpilviä voi havaita auringonlaskun jälkeen pimenevällä taivaalla niin kauan, kun taivaanrannassa näkyy vielä kajoa.
Tavalliset pilvet muodostuvat vesihöyrystä tiivistyvistä pisaroista tai jääkiteistä ja sijaitsevat troposfäärissä eli ilmakehän alimmassa kerroksessa noin 0-15 kilometrin korkeudella maanpinnasta; tropiikissa korkeimmat ukkospilvet voivat ulottua noin 20 kilometrin korkeudelle. Valaisevat yöpilvet sen sijaan ovat jääkidepilviä reilun 80 kilometrin korkeudessa mesosfäärin ylärajalla, eli lähempänä revontulien muodostumisalueen alarajaa kuin tavallisia yläpilviä. Tuolla korkeudella ilmakehän lämpötila on noin -100 astetta.
Valaisevat yöpilvet muodostuvat suurimmaksi osaksi jääkiteistä. Ne syntyvät todennäköisesti meteoripölyn ympärille, kun kesäaikaan mesosfäärin ylärajalla lämpötila laskee ja ilmassa oleva pieni määrä kosteutta kiteytyy. Kun havaintopaikalla ilta alkaa jo hämärtyä, aurinko paistaa vielä ylempänä ilmakehässä. Tällöin auringon valaisemat pilvet erottuvat selvästi muuten pimenevältä taivaalta. Lopulta, kun aurinko on laskenut jo niin alas, ettei horisontissa enää näy kajoa, valo ei enää osu myöskään valaiseviin yöpilviin.
Paras tapa erottaa valaisevat yöpilvet tavallisista yläpilvistä onkin havaintoaika. Auringonlaskun jälkeen tavalliset yläpilvet alkavat näyttää tummemmilta tai harmahtavilta, kun taas valaisevat yöpilvet näyttävät loistavan omaa valoaan. Valaisevien yläpilvien heijastama valo on myös polarisoitunutta, eli valoaalto ei värähtele joka suunnassa yhtä paljon. Tällöin esimerkiksi polarisoitujen aurinkolasien läpi katsottuna pilvien voimakkuus näyttää vaihtuvan eri katselukulmassa. Tätä voi testata päivällä katsomalla kirkasta, sinistä taivasta samalla, kun kiertää aurinkolaseja vähitellen pystysuunnasta vaakatasoon. Ennen auringonlaskua valaisevia yöpilviä ei voi nähdä, sillä ne ovat liian heikkoja erottuakseen valoisaan aikaan.
Kesäisen vaihtelevaa
Suomen kesäsäätä voi kuvailla vaihtelevaksi. Auringon lämmittämä, kostea ilma saa aikaan kuuropilviä, ja alueella liikkuu usein sekä matala- että korkeapaineita.
Korkeapaineen aikaan sää on kesällä yleensä poutainen ja hyvin lämmin. Jonkin verran pilviä voi esiintyä, mutta ne eivät tavallisesti kehity kuuropilviksi asti. Kuuropilvet tarvitsevat riittävän kosteuden lisäksi nousevia ilmavirtauksia, ja korkeapaineen aikaan ilma on keskimäärin laskevassa liikkeessä, mikä estää virtauksen suuntautumista ylöspäin. Tuuli on myös heikkoa, eikä se pysty sekoittamaan ilmaa tehokkaasti. Tällöin lämpötila nousee selvästi maanpintaa kohti ja pinnan lähellä oleva ilma voi joskus lämmetä hellelukemiin asti.
Epävakaan sään aikaan paine on matalampi kuin korkeapaineen aikaan. Ilma pääsee helpommin nousemaan ylöspäin, ja säätyypin voikin tunnistaa paikoin korkeiksi kasvavista kumpupilvistä ja paikallisista kuurosateista. Myös ukkoskuurojen muodostuminen on mahdollista, jos nouseva ilmavirtaus on tarpeeksi voimakas.
Matalapaineen alueella säätyyppi on vielä epävakaistakin sateisempi. Etenkin kylmän rintaman yhteydessä kesällä muodostuu paikoin voimakkaitakin kuurosateita ja ukkoskuuroja, sillä maanpinnan lähelle työntyvä kylmä ilma pakottaa lämpimän ilman nousuliikkeeseen. Sateita ja ukkosia esiintyy matalapaineen aikaan usein juuri rintaman ympäristössä, mutta myös sen jälkeen ilmakehä voi olla epävakaassa tilassa ja paikoin voi edelleen sadella.
Ensi viikolla sää on juuri kesäisen vaihteleva. Suomen lähistöllä on sekä matalapaineita että korkeapaineen selänne, ja ajoittaiset kuurosateet ovat mahdollisia, etenkin matalapaineen kulkiessa läheltä. Jos korkeapaineen alue pysyy Suomen kohdalla, sää on enimmäkseen poutainen ja paikoin on hellettäkin.