Juhlapäivien toivotusta poikkeava sää jää usein mieleen. Kukapa ei muistaisi, jos on juhannuksena palellut muutaman asteen lämpötilassa tihkusateessa, yrittänyt nauttia yöttömän yön valosta paksun pilvipeitteen läpi tai palanut auringon paistaessa koko päivän? Tavallisesti juhannus ei kuitenkaan ole yhtä kylmä tai helteinen kuin muistoissa.
Ajankohdan tavanomainen sää määritellään 30 vuoden keskiarvosta, ja tällä hetkellä käytössä on vuosien 1981-2010 havainnoista koottu vertailukausi. Keskimääräinen juhannuksen ylin lämpötila Ilmatieteen laitoksen ylläpitämien tilastojen mukaan on maan etelä- ja keskiosassa 20 asteen tienoilla. Pohjoisempana jäädään yleensä hieman 20 asteen alle, ja pohjoisimmassa Lapissa jopa 15 asteen kylmemmälle puolelle. Yötkään eivät yleensä ole enää kesäkuun loppupuolella kovin kylmiä; vuorokauden alin lämpötila on Etelä- ja Itä-Suomessa noin kymmenen astetta. Länsi-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa yölämpötila on hieman kymmenen asteen alapuolella ja Lapissa kahdeksan asteen tienoilla. Kylmimmät yöt ovat keskimäärin Käsivarren Lapissa, jossa on noin viisi astetta tai vähemmän.
Iltapäiväkuurot ja ajoittaiset matalapaineet sateineen kuuluvat Suomen kesään, joten usein on myös sadellut ainakin jossakin päin maata. Tilastojen mukaan noin joka toinen tai kolmas juhannus on vietetty poutaisessa säässä. Etenkin kuurosateet ovat kuitenkin usein hyvin paikallisia, joten on mahdollista, etteivät muuten poutaisen päivän yksittäiset sateet osuneet mittausaseman kohtaan.
Kesäpäivänseisaus on tänä vuonna torstaina 21.6. iltapäivällä. Juhannuksen lähellä aurinko paistaa siis parhaimmillaan Suomen eteläisimmilläkin alueilla selvästi yli 18 tuntia. Napapiirin pohjoispuolella auringon keskipiste ei puolestaan laske ollenkaan horisontin alapuolelle. Tavallisesti sää ei ole juhannuksena koko maassa täysin pilvinen, joten valostakin voi nauttia nyt ennen vähitellen pimeneviä iltoja.
Tämän vuoden loppukevään helteiset ja poutaiset päivät saavat tavallisenkin kesäkuun sään tuntumaan kolealta. Ensi viikon sää näyttää tällä hetkellä vaihtelevalta ja jää nähtäväksi, osuvatko sateet juuri juhannuksen kohdalle.
Palataan raikkaampien kesäsäiden keskeltä hetkeksi toukokuun ennätyshelteisiin ja -kuivuuteen. Toukokuu oli mittaushistoriamme lämpimin ja lisäksi rikottiin useita muitakin ennätyksiä, kuten kaikkien aikojen toukokuun helle- ja auringonpaistetuntiennätys. Lisäksi poikkeuksellinen kuivuus vaivasi Suomea.
Kysymys kuuluukin: olemmeko valmiita kohtaamaan vastaavia tilanteita tulevaisuudessa? Ehdimmekö sopeutua entistäkin pidempiin helle- ja kuivuusjaksoihin? Toukokuun kaltaisen helle- ja kuivuusputken osuminen keskikesälle olisi ollut luonnolle entistäkin kovempi koettelemus – riskiryhmään kuuluville ihmisille myös.
Suursäätila voi lukkiutua useiksi kuukauksi
Pohjoisen pallonpuoliskon suihkuvirtauskuvioihin on arvioitu ilmastonmuutoksen myötä tulevan muutoksia. Suihkuvirtaukset saattavat heikentyä, jolloin niiden aallonpituus kasvaa. Tämä on ennen kaikkea seurausta pohjoisen napa-alueen ja tropiikin välisen lämpötilaeron pienenemisestä. Voimakkaat lämpötilaerothan ovat edellytyksenä suihkuvirtausten syntymiselle, ja mitä suurempi pohjois-etelä -suuntainen ero, sitä voimakkaampi suihkuvirtaus. Tulevaisuudessa heikentyneellä suihkuvirtauksella (”jet”) on pidempi aallonpituus, mikä tarkoittaa sitä, että kylmän ilman purkauksia voidaan nähdä yhä useammin niin etelässä, missä niihin ei ole totuttu ja vastaavasti keskileveysasteiden lämpimän ilman pulsseja vaeltaa toisaalla hyvinkin pohjoisille leveysasteille.
Säätilanteiden lukkiutumisen syynä on heikentynyt ja hitaampi suihkuvirtaus. Suihkuvirtauksen pitkät pohjois-etelä -suuntaiset aallot liikkuvat yhä hitaammin kohti länttä, jolloin samantyyppinen suihkuvirtauskuvio saattaa lukkiutua päälle kuukausiksi. Ääritapauksessa tämä voi tietää Suomen ylle hyvin kuivia ja helteisiä kesäkuukausia, kun taas vastaavasti tämän toukokuun tapaan läntinen Eurooppa ja Välimeri kärvistelivät harvinaisen viileässä ja sateisessa säässä. Kesällä 2017 puolestaan tilanne oli päinvastainen: suursääkuvio Euroopan yllä lukkiutui kielteiseksi Suomen kannalta ja sää oli meillä kuukausitolkulla epävakaista ja hyvin viileää.
Helle- ja kuivuusputkiin on syytä sopeutua
Kun asuu leveyspiirien 60 ja 70 välillä, ei välttämättä heti tulisi ajatelleeksi, että kuumuudesta ja kuivuudesta olisi koskaan liikaa riesaa. Tämä on kuitenkin virheellinen tulkinta, joka saattaa jo tulevina vuosikymmeninä konkretisoitua moneen otteeseen. Vuosisadan loppuun mennessä kesäkuukausien arvellaan Suomessa lämpenevän ainakin 2-4 asteella, joten olemme vaiheittain siirtymässä kohti tyypillistä nykyistä Keski-Euroopan kesäilmastoa.
Sadanta kesäpuolella on myös hieman lisääntymään päin erityisesti pohjoisessa Suomessa, mutta siitä huolimatta kuivuusputket yleistyvät. Lämpimämmässä ilmastossa todennäköisesti käy niin, että kesäsade tulee alas voimakkaina rankkasaderyöppyinä, jolloin siis sataa kerralla enemmän mutta kaiken kaikkiaan ehkä harvemmin. Taajama- ja kaupunkitulviin on siis syytä varautua, toisaalta korkeapainekaudet tuovat ennennäkemättömiä helle- ja kuivuusputkia.
Foreca Suomen Youtube-kanavalle on julkaistu video kesäkuun säästä, kannattaa käydä tarkistamassa.
Forecan Suomi 100 -videosarjassa lennätämme kameraa Suomen upean luonnon yllä. Kuvaus: Markus Mäntykannas
100-vuotiaan Suomen kunniaksi on aika pysähtyä muistelemaan, mitä kaikkia poikkeuksellisia sääilmiöitä ja säähän liittyviä tapahtumia itsenäisyytemme aikainen säähistoria on tarjonnut. Epävirallisia säähavaintoja on Suomen alueella kirjattu jo 1800-luvulta lähtien, mutta puutteellisen havaintoverkoston ja nykyaikaisten havaintolaitteiden puuttuessa suurin osa näin varhaisista havainnoista ei ole vertailukelpoisia nykypäiväisten mittausten kanssa. Nämä säähistorian muistelmat pohjautuvat suurelta osin Markus Hotakaisen vuonna 2010 julkaistuun Suomen säähistoria -kirjaan ja Ilmatieteen laitoksen tilastotietoihin.
1917: Suomen syntymäpäivän sää 6.12.1917
Joulukuu alkoi kovilla, -15…-30 asteen pakkasilla ja lunta oli koko maassa useita kymmeniä senttejä. Suomen syntymäpäivänä säätyyppi muuttui äkillisesti Atlantilta saapuneen voimakkaan matalapaineen vuoksi, joka toi vesi-, räntä- ja lumisateita lauhduttaen sään suuressa osassa maata plussan puolelle. Vuoden 1917 itsenäisyyspäivä oli yksi niistä harvoista, jolloin lämpöasteita on mitattu aina Sodankylän korkeudella saakka.
1925: Hyvin helteinen kesä
Tilastoista ilmenee, että kesä 1925 on ollut hyvin helteinen. Tilastoihin on kirjattu, että kesäpäiviä (vuorokauden ylin lämpötila vähintään 20,1 astetta) kertyi suureen osaan maata tuplasti tavanomaista enemmän ja hellepäiviä oli poikkeuksellisen paljon, Inarissa jopa viisinkertainen määrä (10) normaaliin (2) nähden. Eniten hellepäiviä kertyi Jyväskylään ja Turkuun: 21 kappaletta.
1929: Kurun haaksirikko
Suomen sisävesiliikenteen pahin onnettomuus sattui 7.9.1929, kun höyrylaiva s/s Kuru kaatui Näsijärvellä myrskyssä. Yhteensä 138 menehtyi tässä myrskyssä. Tuulen nopeus oli tällöin 17-21 m/s ja kovimmat puuskat yli 32,7 m/s eli hirmumyrskyn lukemissa. Näsijärvellä merkittävä aallonkorkeus kohosi muutamaan metriin, jolloin korkeimmat yksittäiset aallot ovat saattaneet olla neljämetrisiä. Nykyisen Särkänniemen, entisen Mustalahden, satamassa oli kyseisenä päivänä useita aluksia valmiuslähdössä, mutta säätila arvelutti kapteeneita. Korkeat aallot osoittautuivat kuitenkin kohtalokkaiksi, kun pari suurempaa aaltoa iski suoraan keulakannelle täyttäen sen vedellä, jolloin kansi painui alaspäin ja vettä tulvi sisätiloihin.
1932: Oitin pyörremyrsky
Elokuun 4. päivänä Salpausselällä ja sen pohjoispuolella liikkui kirjan perusteella pyörremyrskyksi nimetty ilmiö, joka aiheutti reitillään mittavaa tuhoa. Oitin pyörremyrsky vastasi voimakkuudeltaan ”Euroopan suurimpia pyörremyrskyjä”. Kirjasta löytyvän kartan perusteella, johon on mallinnettu pyörteen kulkureitti, vaikuttaisi siltä, että kyseessä on ollut laaja-alaiseen ukkospilvijärjestelmään liittynyt trombi tai mahdollisesti useampikin trombi. Tuhojälkien perusteella trombi on ollut voimakkuudeltaan F4-luokan tornadoa vastaava eli tuulen nopeudet ovat olleet enimmillään jopa yli 100 m/s. Täten kyseessä olisi Suomen historian voimakkain trombi.
1936: Pidemmän aikavälin ennusteet
Nykyajan supertietokoneet ja nopeat automaattiset laskennat mahdollistavat sään ennustamisen yli viiden vuorokauden päähän, mutta toista se oli vielä 1930-luvulla. Kun nykyään pitkän aikavälin ennusteet yltävät jopa kuukausien päähän, aikaisemmin neljän vuorokauden päähän ennustamista pidettiin jo pitkän aikavälin ennusteena. Tällöin ennusteita tehtiin vertaamalla edellispäivän säätä tulevaan päivään ja tilastoihin (kuten tänäkin päivänä havainnot ja tilastot ovat tärkeässä asemassa), lisäksi huomioitiin auringon säteilyn vaihtelu ja maapallon akselin siirtyminen maapallon sisässä, mikä vanhan uskomuksen mukaan aiheutti ilmamassojen kasautumisia, mutta todellisuudessa näin ei ole.
1939-1940: Talvisodan hyytävät pakkaset
Marraskuun viimeisenä päivänä Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja taisteluita käytiin ajoittain arktisissa olosuhteissa. Moni muistaakin puhuttavan talvisodan paukkupakkasista. Vielä marraskuu oli vuonna 1939 melko lauha, mutta vuodenvaihteesta lähtien Suomi valahti arktisen ilmamassan piiriin ja ajoittain valtaosassa maata pakkanen kiristyi 40 asteeseen. Tammikuun keskilämpötila oli 3,5-7,2 tavanomaista alhaisempi, ja Etelä-Suomessa rikottiin vanhoja pakkasennätyksiä. Helmikuu oli tammikuutakin hyytävämpi: maan lounaisosassa oli jopa 8-9 astetta tavanomaista kylmempää, eikä kylmyys vielä kunnolla hellittänyt maaliskuussakaan. Helmikuun keskilämpötilat olivat mittaushistorian alhaisimmat mm. Maarianhaminassa, Turussa ja Tampereella.
1949: Lokakuun pyörremyrskyt
Lokakuun ensimmäisenä päivänä kuvataan esiintyneen voimakkaita ukkosia maan keskiosassa ja niiden yhteydessä kehittyi Joutsan pohjoispuolella muutamiakin vesipatsaita, jotka maalle ajautuessaan kaatoivat metsää ja vahingoittivat rakennuksia ja muuta omaisuutta. Kolhon pyörremyrskyksi nimetty tapahtuma syntyi todennäköisesti syvän matalapaineen lämpimän ja kostean sektorin alueella kylmän rintaman kiilatessa päälle. Lokakuiset ukonilmat ovat Suomessa harvinaisia, mutta suotuisissa olosuhteissa mahdollisia, samoin myös vesipatsaat.
1959: Sääennusteita televisiosta
Paavo Salmensuu toimi nykyisen MTV:n (ent. Mainos-TV:n) ensimmäisenä tv-meteorologina Sääruutu-ohjelmassa. Paavo tunnettiin myös ”piippumiehenä”, mitä ei välttämättä tämän päivän televisiossa kovin hyvällä katsottaisi. Yleisradion ensimmäinen uutislähetys tuli 1.9.1959, jolloin mukana oli myös nykyisen Ylen ensimmäisen säälähetys.
1960: Ensimmäinen sääsatelliitti
1. huhtikuuta laukaistiin ensimmäinen sääsatelliitti TIROS1, jonka mukana oli kaksi kameraa, jotka ottivat 5-10 minuutin välein kuvia Maasta. Nykyisin satelliitit ovat merkittävässä roolissa sää- ja ilmastotutkimuksessa. Satelliitilla saadaan tärkeää tietoa myös mm. pinnan ja meren lämpötilasta alueilla, missä ei ole kiinteää mittauspistettä.
1961: Maire-myrsky
1. elokuuta raivonnut Maire-myrsky on tiettävästi Suomen säähistorian yksi rajuimmista ukkosmyräköistä. Salamointi aiheutti peräti neljä kuolonuhria ja aineellista vahinkoakin syntyi merkittävästi. Sääasetelma ja rajuilman kulkureitti vastasivat kutakuinkin v. 2010 rajuilmoja: Maire syntyi helteiseen ja kosteaan sektoriin ja liikkui kaakosta kohti luodetta. Maire rantautui Loviisan kohdalla ja jatkoi matkaansa kohti Orimattilaa. Voimakkaimmat tuulenpuuskat olivat arviolta yli 40 m/s.
1963: Maarianhaminan lento-onnettomuus
8. marraskuuta Aero O/Y:n matkustajakone lähti reittilennolle Helsinki-Turku-Maarianhamina. Onnistuneen Turun-laskeutumisen jälkeen lentokone törmäsi puihin Maarianhaminan lentoaseman lähellä ja syttyi palamaan. Kuolonuhreja oli 22, vain kolme selvisi tästä hengissä. Sakeaa sumua on onnettomuustutkinnassa pidetty yhtenä syynä, sillä näkyvyys on ollut alle 100 metriä.
1966: Vuosisadan tulvat
Poikkeuksellisen suuren lumimäärän sulaminen aiheutti Suomen mittakaavassa laaja-alaiset tulvat huhtikuussa. Menneenä talvena mm. Turussa rikottiin lumensyvyysennätys (77 cm) ja muuallakin etelässä lunta oli laajalti yli puoli metriä, enemmän kuin monella alueella Lapissa. Lumen sulamisprosessi käynnistyi vauhdilla huhtikuun loppupuolella, kun lämpötila kohosi 10-15 asteeseen. Lumen vesiarvo oli poikkeuksellisen suuri, mikä pahensi tulvimista. Vappuna veden alla oli kymmeniätuhansia hehtaareja maata ja useita teitä. Ihmisiä jouduttiin jopa evakuoimaan tulvien tieltä.
1981: Espoon Nupurin sade-ennätys: 1109 mm/vuosi
1982: Mauri-myrsky
Mauri-myrsky oli 4. luokan Debby-hurrikaanin jäänne, joka iski heikentyneenä Suomeen syyskuussa 1982, jolloin Pohjois-Suomessa metsää kaatui miljoonia kuutiometrejä. Puhelinyhteydet katkesivat laajoilla alueilla ja aineellistakin tuhoa esiintyi runsaasti. Myrskyn keskus liikkui Skandien vuoriston yli kohti Perämerta ja edelleen kohti koillista. Oulussa keskituulen nopeus oli 19 m/s ja merialueilla peräti 29 m/s. Puuskissa tuulen nopeus oli kuitenkin maa-alueillakin pohjoisessa paikoin 30-35 m/s ja merialueilla jopa 40 m/s. Mauri-myrsky vaati kaksi kuolonuhria.
1987: Ankarat pakkaset
Suomi kuului suurimman osan vuodesta kylmään polaari-ilmamassaan ja erittäin kylmää talvea seurasi kolea ja epävakainen kesä. Vuosi 1987 onkin monen mielestä yksi ankeimpia Suomen historiassa. Talven ajan Siperian korkeapaine vaikutti Suomen säähän ja mm. Helsingin Kaisaniemessä mitattiin uusi pakkasennätys -34,2 astetta. Tammikuussa maan etelä- ja keskiosassa poikkeama kylmempään suuntaan oli jopa yli 10 astetta. Tiettävästi tammikuu olikin koko Suomen mittakaavassa Suomen mittaushistorian kylmin. Helsingin keskilämpötila oli -16,5 C, Jyväskylän -21,6 C ja Sodankylän -22,6 C. Helmikuussa sää lauhtui, mutta jatkui yhä tavanomaista kylmempänä. Kylmää talvea ei seurannut helteinen kesä, kuten joskus on tapana sanoa, vaan elokuusta muotoutui mittaushistorian kylmin.
1994: Estonian onnettomuus
M/S Estonia lähti 27. syyskuuta illalla seilaamaan Tallinnasta kohti Tukholmaa. Alkuvaiheessa tuulen nopeus oli 8-10 m/s, mutta kasvoi vähitellen ja lopulta oli avomerellä arviolta 20-24 m/s. Laskennallisesti on arvioitu, että korkeimmat yksittäiset aallot ovat olleet 5-6 metriä korkeita ennen onnettomuutta, mutta sen jälkeen mahdollisesti jopa 8-metrisiä. Estonia upposi Utön edustalla, jolloin aallot iskivät sen keulaan etuviistosti vasemmalta lounaismyrskyssä. Aluksen keulavisiirin kiinnitys rikkoutui ja autokannelle pääsi tulvimaan vettä. Vesimassat saivat aluksen tulvimaan ja se upposi nopeasti. Jo puolessa tunnissa alus oli uponnut kokonaan. Meriveden lämpötila onnettomuuspaikalla oli n. 10 astetta. Estonian-turma oli rauhanajan pahin onnettomuus vaatien 852 kuolonuhria (matkustajia yhteensä 989).
1999: Pitkä kuuma kesä ja pakkasennätys
Vuosi alkoi hyytävissä merkeissä, kun Kittilän Pokassa mitattiin Suomen uusi kylmyysennätys -51,5 astetta. Aikaisempi ennätys oli mitattu vuonna 1985 Sallan Naruskassa, missä lämpötila laski -50,4 asteeseen.
Kesäkuusta 1999 muodostui maan kaakkoisosassa poikkeuksellisen lämmin ja monilla paikkakunnilla maan keskivaiheilla jopa vuosisadan lämpimin. Kuukauden keskilämpötila oli joillain alueilla lähellä 20 astetta, mihin viimeksi päästiin vuonna 1936. Myös juhannus oli tällöin helteinen: juhannuspäivänä mitattiin maan etelä- ja keskiosassa 30-32 asteen lämpötiloja. Eniten hellepäiviä vuonna 1999 kertyi Lappeenrannassa: 31 kappaletta.
2005: Kaatosade MM-kilpailuissa
9. elokuuta rankkasade sotki Helsingissä järjestetyt MM-kilpailut. Vettä kertyi parissakymmenessä minuutissa jopa yli 20 mm, ja tilastollisesti yhtä voimakkaita rankkasateita sattuu keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Kahdeksan päivää kestäneiden kisojen aikana sadetta kertyi Helsingissä 102 mm ja Espoossa 142 mm.
2010: Suomen uusi lämpöennätys
Suomessa mitattiin useita uusia lämpöennätyksiä: uusi kaikkien aikojen, uusi heinäkuun ja uusi elokuun lämpöennätys. Kaikkien aikojen ja samalla uudeksi heinäkuun lämpöennätykseksi mitattiin Liperin 37,2 astetta, ja Helsingissä heinäkuu oli helteisin yli 165 vuoteen. 7. elokuuta ja uudestaan 8. päivänä elokuuta Puumalassa, Heinolassa ja Lahdessa mitattiin elokuun uudeksi lämpöennätykseksi 33,8 astetta. Helteiseen ilmamassaan liittyivät myös useat rajuilmat, mm. Sylvi, Asta ja Veera. Sääolosuhteet vastasivat meillä keskimäärin Mustanmeren ympäristön tyypillistä kesäsäätä.
2011: Jälleen helteinen kesä ja Tapani-päivän myrsky
Kesäkuusta muodostui harvinaisen lämmin ja heinäkuustakin yksi lämpimimmistä 50 vuoteen. Koko kesästä muotoutuikin neljänneksi lämpimin, kun tarkastellaan tilastoja 1900-luvun alkupuolelta. Tapaninpäivänä 26.12. Tapani-myrsky kuritti maan etelä- ja länsiosaa, voimakkaimmat puuskat olivat tällöin pääkaupunkiseudulla yli 30 m/s.
2013: Joulukuun laaja-alaiset myrskyt
Erittäin lauhan joulukuun kääntöpuolena tulivat voimakkaat talvimyrskyt. Eino-, Oskari- ja Seija-myrskyt kylvivät maa-alueillakin tuhoa. Kaskisissa keskituulen nopeus oli 30,7 m/s.
2015: Suomen mittaushistorian lämpimin vuosi
Ilmatieteen laitoksen tilastojen valossa vuodesta 2015 muotoutui mittaushistoriamme lämpimin. Viiden lämpimimmän vuoden joukossa ovat myös vuodet 1938, 2014, 1989 ja 2011. Vuoden 2015 keskilämpötila oli koko maan mittakaavassa 4,2 astetta eli noin 1,9 astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeampi.
2016: Lumenkertymän ennätys Merikarvialla
Merikarvialla lunta kertyi 8. tammikuuta vuorokaudessa ennätykselliset 73 cm, kun merellä syntyneet sakeat lumikuurot ajautuivat kapealle kaistaleelle Satakunnan rannikkoseudulle peräti kokonaisen vuorokauden ajan. Merellä syntyneet lumimyräkät ovat yleisiä tilanteissa, kun Suomen yllä on kylmää ilmamassaa ja meri on vielä sula ja verrattain lämmin.
Mikä sääilmiö Suomen historiassa on jäänyt sinun mieleesi parhaiten? Mikäli sinulla on ikuistettuna historiallisia säätapahtumia, lähetä kuva osoitteeseen kuvat@foreca.fi. Julkaisemme kuvia tämän tekstin yhteydessä sekä sosiaalisen median kanavissamme.
***
Korjattu 5.12.2017 (v. 2011-kohta): ”Koko kesästä muotoutuikin 1900-luvun neljänneksi lämpimin.” –> Koko kesästä muotoutuikin neljänneksi lämpimin, kun tarkastellaan tilastoja 1900-luvun alkupuolelta.”
Lisätty 5.12.2017 v. 1999 pakkasennätys: ”Vuosi alkoi hyytävissä merkeissä, kun Kittilän Pokassa mitattiin Suomen uusi kylmyysennätys -51,5 astetta. Aikaisempi ennätys oli mitattu vuonna 1985 Sallan Naruskassa, missä lämpötila laski -50,4 asteeseen.”
Sisämaassa alkusyksy on luvattua sumujen aikaa. Kylmien, selkeiden ja heikkotuulisten öiden sivutuotteena syntyy näyttäviä aamusumuja peltojen, notkelmien ja vesistöjen ylle. Sumut ovat usein hyvin paikallisia ja haihtuvat iltapäiväksi, jolloin ne eivät aiheuta merkittäviä ennustusvirheitä. Syksyn edetessä sumujen haihtuminen vaatii kuitenkin enemmän aikaa, kun haihtumiseen tarvittavaa energiaa eli auringonsäteilyä, saadaan päivä päivältä vähemmän.
Pahimmassa tapauksessa syksyllä tilanne on seuraava: meteorologi on ennustanut sumujen mahdollisuutta aamulla, jonka jälkeen koittaisi lämmin ja aurinkoinen syyspäivä. Tyypillisesti sumu hälveneekin iltapäiväksi – vielä ainakin syksyn alkupuoliskolla. Joskus sumusta saattaa kuitenkin muodostua laaja-alaisempi, jolloin sumukehitys jatkuu pitkälle aamupäivään saakka. Tällöin sumu yleensä ”hälvenee” alaosiltaan, mutta jatkaa kehittymistään yläosistaan kohoten ja muodostaen tiiviin sumupilvilautan, joka saattaa alaosistaan tihuttaa vettä. Lupauksia aurinkoisesta ja lämpimästä päivistä ei tällöin lunasteta, sillä sumupilvi voi jäädä roikkumaan taivaalle koko päiväksi.
Sumujen paikallisuuden vuoksi niiden ennustaminen on hankalaa siinä missä kesäisten kuurosateidenkin. Tiedetään, että sumuja syntyy, mutta on hankala sanoa, mihin kohtaan tarkalleen. Jos sumusta muodostuu sitkeä ja laaja-alainen, se voi heilauttaa lämpötilaennustetta useilla asteilla alaspäin. Auringonsäteilyn lämmittävä vaikutus ei jaksa tunkeutua paksun sumupilvikerroksen alle, jolloin lämpötila jää ennustettua alhaisemmaksi. Syksyinen korkeapaine ei enää takaa aurinkoisia säitä, jos mukana ei ole tuulikomponenttia, joka hajottaa sumun tehokkaammin kuin syksyn edetessä vähenevä auringonsäteily.
Syksyisiä sumutyyppejä on kaksi: kiinteän maan ylle syntyvä säteilysumu ja järvien ylle syntyvä sekoitussumu. Säteilysumu syntyy nimensä mukaisesti säteilyjäähtymisen seurauksena, jolloin pitkäaaltosäteilyn karkaaminen maanpinnalta ilmakehään kylmentää maanpinnan läheisyydessä olevan ilmakerroksen ja saa siinä olevan vesihöyryn tiivistymään näkyväksi sumuksi. Sekoitussumuja tavataan puolestaan vesistöjen yllä, jolloin kylmä ilma sekoittuu veden yläpuolella olevaan kosteaan ja lämpimämpään ilmakerrokseen, ja erityyppisten ”ilmojen” sekoittuminen aikaansaa sumun.
Kunnon kevättä on viimein ollut ilmassa tällä viikolla. Helsingin Kumpulassa lämpötila kohosi tiistaina tasan 16 asteeseen, joka on Manner-Suomen korkein tänä vuonna mitattu lukema. Hassua kyllä, Ahvenanmaalla jo yli kuukausi sitten mitattu 17,4 astetta on edelleen kevään korkein lukema, eikä lämpötila kertaakaan huhtikuussa kohonnut yli 15 asteeseen. Tilastojen kanssa enemmän tekemissä oleva Ilmatieteen laitos tviittasi taannoin, että huhtikuussa Suomesta löytyi paikkakuntia, joilla lämpötila ei ollut vielä kertaakaan ylittänyt 10 astetta – viimeksi näin on käynyt vuonna 1993.
Kaiken kaikkiaan huhtikuusta muotoutui 1-2 astetta tavanomaista kylmempi kuukausi, mutta paljon kylmemmältä se tuntui – ainakin näin subjektiivisesti. Olemmeko viime vuosina tottuneet liian lämpimiin huhtikuihin ja unohtaneet luonnollisen vaihtelun? Ei tämä mennyt huhtikuu nimittäin mitenkään poikkeuksellisen kylmä ollut, kylmempääkin kyytiä olisi voinut olla tarjolla.
Terveisiä Islannista: viikon lämpöhuippu perjantaina
Lähipäivinä korkeapaine vaikuttaa Suomen säähän ja lähinnä Lapissa on aika ajoin pilvisempää ja epävakaisempaa. Etelässä ja lännessä lämmintä auringonpaistetta riittää perjantaille saakka ja päivän ylimmät lukemat ovat keskiviikkona ja torstaina lähellä 15 astetta. Perjantaiksi maan etelä- ja länsiosaan kiertyy korkeapaineen pohjoispuolitse jopa kesäisen lämmintä ilmamassaa – sitä samaa, joka voi lähipäivinä nostaa Islannin päivälämpötilat jopa lähelle suomalaista hellerajaa. Harvemmin Islanti lähettää meille tähän aikaan vuodesta lämpimiä terveisiä, mutta tänä vuonna tämäkin asia on toisin. Selkeässä ja heikkotuulisessa tilanteessa edellytyksiä on perjantaina ilmamassan puolesta 20 asteen ylitykselle, mutta jää nähtäväksi, hillitsevätkö pilvisyys ja kohtalainen tuuli lämpötilan kohoamista. Joka tapauksessa, Ahvenanmaan 17,4 astetta ylitettäneen viimein tulevana perjantaina, mutta siihen se sitten jääkin.
Viikonlopuksi kylmää kyytiä
Viikonloppuna ja ensi viikolla koillisvirtauksen myötä koittaa paluu takaisin arkeen: epävakaista, lumi- ja räntäkuuroja ja vuodenaikaan nähden jopa yli 5 astetta tavanomaista kylmempää. Tuttua ja turvallista jatkumoa siis huhtikuulle. Aikaisintaan ensi viikon loppupuolella sää saattaisi jonkin verran lämmetä, mutta tähän liittyy vielä paljon epävarmuustekijöitä. Nautitaan nyt siis lähipäivinä kevään lämmöstä ja luonnon heräämisestä henkiin.
Tämän hetken sääennusteiden valossa Suomeen ja pohjoiseen Eurooppaan on lankeamassa vuodenaikaan nähden sangen kylmä pääsiäisviikonloppu. Valtaosassa Suomea, Ruotsia ja Norjaa vuorokauden keskilämpötila on jäämässä nollan alapuolelle; Keski- ja Pohjois-Suomessa pääsiäisviikonloppuna on pakkasta yötäpäivää, mikä on tähän aikaan vuodesta melko harvinaista. Kaiken kaikkiaan voidaankin siis puhua jonkin sortin takatalvesta ja talvisesta pääsiäisestä. Mahdolliset sateet, pääsääntöisesti heikot kuuroluonteiset, ovat tulossa yksinomaan lumena alas, mutta pääsiäiseksi povattu lumipyry näyttää tuoreimpien ennusteiden valossa jäävän Suomen eteläpuolelle.
Arktisen oskillaation (AO) vaikutus Suomen säähän
NAO- ja AO-indeksi eli eri leveysasteiden välistä ilmanpaineanomaliaa kuvaavat parametrit kulkevat vahvasti käsi kädessä ja vaikuttavat olennaisesti myös Suomen säähän. Keskitytään tässä tarkastelemaan arktista oskillaatiota (AO) eli pohjoisen napa-alueen ja pohjoisten keskileveysasteiden välistä ilmanpaine-eroa. Negatiivisen AO:n aikana ilmanpaine-ero on pienentynyt, jolloin napa-alueella vallitsee tavanomaista korkeampi ilmanpaine ja keskileveysasteilla matalapainetoiminta voi olla heikompaa. Tällöin keskileveysasteiden suihkuvirtaukseen voi tulla laajempiakin mutkia, ja kuluneen huhtikuun aikana yksi suihkuvirtauksen mutka on muodostunut läntisen Euroopan ylle. Suihkuvirtauksen kylmä kuoppa on asettumassa nyt pidemmäksi aikaa Pohjois- ja Keski-Euroopan ylle, joten kevään eteneminen tyssää erityisesti Skandinaviassa ja Suomessa. Vastaavasti positiivisen AO:n aikoihin arktisilla alueilla ilmanpaine on tavanomaista matalampi ja suihkuvirtaus voimakkaampi ja suoraviivaisempi. Positiivisen AO:n aikoihin myös Atlantin NAO-indeksi on tyypillisesti positiivinen indikoiden lämpimämpiä lännen tai lounaan puoleisia ilmavirtauksia myös Suomeen.
Kesää kohden mentäessä ilmamassoja jakava suihkuvirtaus pohjoisella pallonpuoliskolla heikkenee, kun napa-alueen ja keskileveysasteiden väliset lämpötilaerot pienenevät. Tällöin matalapaineet ja tuulet keskimäärin heikkenevät, ja arktisen oskillaation vaikutus Suomen ja Euroopan säähän pienenee. Napa-alueen jääpeitteen laajuudella, arktisen meriveden lämpötilalla sekä AO-vaihtelulla on todettu olevan korrelaatio: tällä hetkellä pitkäkestoisempia ja negatiivisia AO-vaiheita saattaa herkemmin syntyä napa-alueen jääpeitteen pinta-alan ollessa lähes ennätyksellisen alhainen.
GFS-malliin pohjautuvien ennusteiden valossa nyt on alkamassa AO:n negatiivinen vaihe, joka on ensi viikkoa kohden voimistumassa. Tämä tietää mutkittelevaa suihkuvirtausta, jossa Pohjois-ja Itä-Eurooppa asettuvat selvästi kylmemmälle puolelle. Ilmamassa Suomen yllä on pääsiäisen ajan niin kylmää kuin tähän aikaan vuodesta vain on mahdollista. Keskitalvella heikkotuulisessa korkeapainetilanteessa pakkanen voisi vastaavassa sääasetelmassa kiristyä yli 30 asteeseen. Merkittäviä lämpimämmän ilman virtauksia ei välttämättä ole tiedossa ensi viikollakaan.
Pääsiäistä kohden kylmenee
Pääsiäisviikonlopun sään voisi tiivistää muutamaan lauseeseen. Suihkuvirtausakselin kylmemmällä puolella polaarisessa ilmamassassa sää on meillä melko pilvistä, aika ajoin lumikuurot ovat mahdollisia. Pääsiäisen aikoihin maamme ylle asettuva ilmamassa on paikoin lähes arktisen kylmää. Erityisesti yöt ovat hyvin kylmiä, jolloin pakkasta on laajalti 5-20 astetta, pohjoisessa paikoin enemmänkin. Päivisin lähinnä eteläisimmässä ja läntisimmässä Suomessa ollaan plussan puolella, muualla maassa päivälämpötilatkin pysyvät pakkasen puolella, mikä on useamman päivän jatkuessaan huhtikuun puolivälille jo harvinaista. Lämmittäähän meillä aurinko pian jo samalla teholla kuin elokuun loppupuolella.
Laajemmat sadealueet näyttävät kuitenkin jäävän Suomen länsi- ja eteläpuolelle eli pääsiäispäiväksi kaavailtu lumipyry jäänee aluksi Ruotsin ja myöhemmin Baltian asiaksi. Lumikuurot voivat hetkellisesti värjätä maan valkoisemmaksi myös etelässä pääsiäisen aikoihin, joten talvirenkaille on varmasti vielä käyttöä.
Talvisesta säästä huolimatta hyvää pääsiäistä!
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok