Syksy tuo mukanaan vaikeasti ennustettavat sumupilvet

Julkaistu

Sisämaassa alkusyksy on luvattua sumujen aikaa. Kylmien, selkeiden ja heikkotuulisten öiden sivutuotteena syntyy näyttäviä aamusumuja peltojen, notkelmien ja vesistöjen ylle. Sumut ovat usein hyvin paikallisia ja haihtuvat iltapäiväksi, jolloin ne eivät aiheuta merkittäviä ennustusvirheitä. Syksyn edetessä sumujen haihtuminen vaatii kuitenkin enemmän aikaa, kun haihtumiseen tarvittavaa energiaa eli auringonsäteilyä, saadaan päivä päivältä vähemmän.

Pahimmassa tapauksessa syksyllä tilanne on seuraava: meteorologi on ennustanut sumujen mahdollisuutta aamulla, jonka jälkeen koittaisi lämmin ja aurinkoinen syyspäivä. Tyypillisesti sumu hälveneekin iltapäiväksi – vielä ainakin syksyn alkupuoliskolla. Joskus sumusta saattaa kuitenkin muodostua laaja-alaisempi, jolloin sumukehitys jatkuu pitkälle aamupäivään saakka. Tällöin sumu yleensä ”hälvenee” alaosiltaan, mutta jatkaa kehittymistään yläosistaan kohoten ja muodostaen tiiviin sumupilvilautan, joka saattaa alaosistaan tihuttaa vettä. Lupauksia aurinkoisesta ja lämpimästä päivistä ei tällöin lunasteta, sillä sumupilvi voi jäädä roikkumaan taivaalle koko päiväksi.

Sumupilvilautta voi viedä mennessään luvatun auringonpaisteen. Kuva: Markus M/Foreca

Sumujen paikallisuuden vuoksi niiden ennustaminen on hankalaa siinä missä kesäisten kuurosateidenkin. Tiedetään, että sumuja syntyy, mutta on hankala sanoa, mihin kohtaan tarkalleen. Jos sumusta muodostuu sitkeä ja laaja-alainen, se voi heilauttaa lämpötilaennustetta useilla asteilla alaspäin. Auringonsäteilyn lämmittävä vaikutus ei jaksa tunkeutua paksun sumupilvikerroksen alle, jolloin lämpötila jää ennustettua alhaisemmaksi. Syksyinen korkeapaine ei enää takaa aurinkoisia säitä, jos mukana ei ole tuulikomponenttia, joka hajottaa sumun tehokkaammin kuin syksyn edetessä vähenevä auringonsäteily.

Syksyisiä sumutyyppejä on kaksi: kiinteän maan ylle syntyvä säteilysumu ja järvien ylle syntyvä sekoitussumu. Säteilysumu syntyy nimensä mukaisesti säteilyjäähtymisen seurauksena, jolloin pitkäaaltosäteilyn karkaaminen maanpinnalta ilmakehään kylmentää maanpinnan läheisyydessä olevan ilmakerroksen ja saa siinä olevan vesihöyryn tiivistymään näkyväksi sumuksi. Sekoitussumuja tavataan puolestaan vesistöjen yllä, jolloin kylmä ilma sekoittuu veden yläpuolella olevaan kosteaan ja lämpimämpään ilmakerrokseen, ja erityyppisten ”ilmojen” sekoittuminen aikaansaa sumun.

Säteilysumuja syntyy sisämaassa selkeinä ja heikkotuulisina syysiltoina ja -öinä. Maanpinnalta ylöspäin ilmakehään karkaava lämpösäteily aiheuttaa maanpinnan kylmenemisen, jolloin myös sen yläpuolinen ilmakerros jäähtyy. Sumuja syntyy, jos ilman lämpötila laskee nk. kastepistelämpötilaan saakka, jolloin ilmassa oleva vesihöyry muuttuu näkyväksi.
Alkusyksyn säteilysumua auringonlaskun jälkeen (kuva: Markus Mäntykannas)

Poikkeuksellisen kolea kesän alkupuolisko – Helsingissä ei ainuttakaan hellepäivää

Julkaistu

 

 

Heinäkuu on pian vaihtumassa elokuuksi ja vieläkin tuntuu ikään kuin kesä ei olisi kunnolla päässyt alkamaankaan. Tämä toki näkyy tilastoissakin, sillä kesäkuun alusta tarkasteltuna kesä on ollut monin paikoin Etelä-Suomessa poikkeuksellisen kolea (esimerkiksi Vihdin, Lahden ja Hämeenlinnan mittausasemilla) ja maan kaakkoisosassa, esimerkiksi Virolahdessa, jopa ennätyksellisen kolea. Kulunut kesä on ollut monin paikoin kylmin vuoden 1962 kesän jälkeen. Kolea kesä näkyy myös salamatilastoissa, sillä tästä kesästä on hyvää vauhtia muodostumassa mittaushistoriamme vaisuin ukkoskesä.

Pääkaupunkiseudulla ei vielä yhtään hellepäivää

Tämä päivä mukaan luettuna Suomessa on tänä kesänä ollut 14 hellepäivää, joka jää noin puoleen tavanomaisesta. Erikoista on myös se, että kesän korkein lukema, 27.0 astetta, on mitattu jo toukokuun puolella, eikä tämän jälkeen olla toistaiseksi korkeampiin lukemiin päästy.

Pääkaupunkiseudulla kulunut kesä on ollut noin kaksi astetta tavanomaista kylmempi, poikkeama kylmempään suuntaan on ollut laajalti 2-3 astetta maan etelä- ja keskiosassa. Sen sijaan pohjoisessa poikkeama on huomattavasti pienempi ja paikoin ollaankin Ilmatieteen tilastojen valossa lähellä tavanomaisia lukeamia. Utsjoki muodostaa tässä pienen poikkeuksen, sillä siellä kulunut heinäkuu on ollut 0,5 astetta tavanomaista lämpimämpi.

Erikoisena voidaan pitää myös sitä, ettei pääkaupunkiseudulla, eikä toisaalta monilla muillakaan paikkakunnilla olla tänä kesänä mitattu vielä yhtäkään hellepäivää, ei Helsinki-Vantaallakaan. Helsingin Kaisaniemen korkein lämpötila tähän päivään mennessä on 17. kesäkuuta mitattu 24,2 astetta, Kumpulan mittauspisteellä 24,5 ja Helsinki-Vantaalla 19. toukokuuta mitattu 25,0 astetta. Helsinki-Kaisaniemessä helteettömyys kesä-heinäkuussa ei ole poikkeuksellista meren viilentävän vaikutuksen vuoksi, sillä viimeksi vuosina 2012 ja 2004 heinäkuun 27. päivään mennessä ei myöskään ollut yhtään hellepäivää. Sen sijaan helteetön kesä olisi Helsinki-Vantaalla jo poikkeuksellista: viimeksi näin on käynyt v. 1974, jolloin koko kesä jäi pääkaupunkiseudulla helteettömäksi.

Kesäinen lämpö mahdollinen vielä elo- ja syyskuussakin

Tilastojen valossa elokuu on suuressa osassa maata hitusen kesäkuuta lämpimämpi kuukausi. Joinakin vuosina kesä on kunnolla näyttänyt kyntensä vasta loppukesästä, näin kävi viimeksi esimerkiksi vuonna 2015, jolloin elokuu oli kesän lämpimin kuukausi 15 hellepäivällänsä. Toisinaan kesäistä lämpöä on riittänyt vielä syyskuullekin saakka – Suomen leveysasteilla hellettä voi esiintyä syyskuun puoliväliin saakka. Vuonna 1968 peräkkäisiä syyskuisia hellepäiviä oli viisi kappaletta.

Pian alkava elokuu näyttää epävakaiselta ja melko viileältä erityisesti maan keski- ja pohjoisosassa. Lähinnä etelässä on näköpiirissä kesäisempiä yli 20 asteen lämpötiloja, mutta melko satunnaiselta näyttävät aurinkoiset ja lämpimät hetket. Suursäätila Euroopan alueella on pysymässä muuttumattomana: olemme armotta jäämässä elokuun alkaessakin suihkuvirtauksen koleammalle ja epävakaisemmalle puolelle, kun taas helle pitää pintansa Etelä- ja Keski-Euroopassa. Helteisen ja kostean ilman pulsseja on kuitenkin aika ajoin saapumassa kohti Suomea, eikä ole täysin poissuljettua, että yksittäisinä päivinä osassa maata helteitä esiintyisi. Pitkäkestoinen ja lämmin korkeapainesää näyttää tällä hetkellä epätodennäköiseltä skenaariolta ainakin elokuun ensimmäisellä puoliskolla.

Välimeren helteet voivat laukaista vaaralliset syys- ja talvimyrskyt

Välimeren alueella kulunut kesä on ollut useamman asteen tavanomaista lämpimämpi, mikä näkyy myös tällä hetkellä Välimeren pintalämpötila-anomaliassa. Ranskan Rivieran ja Egeanmeren kumpuamisalueita lukuun ottamatta Välimeri on 2-4 astetta tavanomaista lämpimämpi ja saavuttaa huippulämpötilansa yleensä vasta elokuun loppupuolella. Äkillinen suursäätilan muuttuminen ja Välimeren joutuminen syksymmällä kylmemmän ilmamassan piiriin voivat laukaista tuhoisat syysmyrskyt tuuline ja tulvasateineen. Mikäli ennätyshelteet Välimeren alueella jatkuvat vielä pitkään ja merivesi lämpenee entisestään, voi eteläeurooppalaisilla olla edessään ennen näkemättömän rajuja syys- ja talvimyrskyjä.

Heinäkuun kukkiva piennar Lohtajalla. Kuva: Matti Hietala

Tilastotiedot: Ilmatieteen laitos

Kesälämpö hipaisee Suomea perjantaina – sitten taas paluu arkeen

Julkaistu

 

Kunnon kevättä on viimein ollut ilmassa tällä viikolla. Helsingin Kumpulassa lämpötila kohosi tiistaina tasan 16 asteeseen, joka on Manner-Suomen korkein tänä vuonna mitattu lukema. Hassua kyllä, Ahvenanmaalla jo yli kuukausi sitten mitattu 17,4 astetta on edelleen kevään korkein lukema, eikä lämpötila kertaakaan huhtikuussa kohonnut yli 15 asteeseen. Tilastojen kanssa enemmän tekemissä oleva Ilmatieteen laitos tviittasi taannoin, että huhtikuussa Suomesta löytyi paikkakuntia, joilla lämpötila ei ollut vielä kertaakaan ylittänyt 10 astetta – viimeksi näin on käynyt vuonna 1993.

Kaiken kaikkiaan huhtikuusta muotoutui 1-2 astetta tavanomaista kylmempi kuukausi, mutta paljon kylmemmältä se tuntui – ainakin näin subjektiivisesti. Olemmeko viime vuosina tottuneet liian lämpimiin huhtikuihin ja unohtaneet luonnollisen vaihtelun? Ei tämä mennyt huhtikuu nimittäin mitenkään poikkeuksellisen kylmä ollut, kylmempääkin kyytiä olisi voinut olla tarjolla.

Terveisiä Islannista: viikon lämpöhuippu perjantaina

Lähipäivinä korkeapaine vaikuttaa Suomen säähän ja lähinnä Lapissa on aika ajoin pilvisempää ja epävakaisempaa. Etelässä ja lännessä lämmintä auringonpaistetta riittää perjantaille saakka ja päivän ylimmät lukemat ovat keskiviikkona ja torstaina lähellä 15 astetta. Perjantaiksi maan etelä- ja länsiosaan kiertyy korkeapaineen pohjoispuolitse jopa kesäisen lämmintä ilmamassaa – sitä samaa, joka voi lähipäivinä nostaa Islannin päivälämpötilat jopa lähelle suomalaista hellerajaa. Harvemmin Islanti lähettää meille tähän aikaan vuodesta lämpimiä terveisiä, mutta tänä vuonna tämäkin asia on toisin. Selkeässä ja heikkotuulisessa tilanteessa edellytyksiä on perjantaina ilmamassan puolesta 20 asteen ylitykselle, mutta jää nähtäväksi, hillitsevätkö pilvisyys ja kohtalainen tuuli lämpötilan kohoamista. Joka tapauksessa, Ahvenanmaan 17,4 astetta ylitettäneen viimein tulevana perjantaina, mutta siihen se sitten jääkin.

Viikonlopuksi kylmää kyytiä

Viikonloppuna ja ensi viikolla koillisvirtauksen myötä koittaa paluu takaisin arkeen: epävakaista, lumi- ja räntäkuuroja ja vuodenaikaan nähden jopa yli 5 astetta tavanomaista kylmempää. Tuttua ja turvallista jatkumoa siis huhtikuulle. Aikaisintaan ensi viikon loppupuolella sää saattaisi jonkin verran lämmetä, mutta tähän liittyy vielä paljon epävarmuustekijöitä. Nautitaan nyt siis lähipäivinä kevään lämmöstä ja luonnon heräämisestä henkiin.

Sinivuokkoja Vaasassa. Kuva: Matti Hietala

Näin ennustetaan sateen olomuoto

Julkaistu

 

Sateen olomuodon ennustaminen aiheuttaa välillä meille meteorologeille harmaita hiuksia. Yleisesti ottaen nyrkkisääntönä pidetään sitä, että plussakelillä sade tulee vetenä ja pakkassäällä lumena, mutta aivan näin yksiselitteistä tämä harvoin on. Sateen olomuotoon nimittäin vaikuttavat ilman lämpötilan lisäksi erityisesti kastepistelämpötila ja ylempien ilmakerrosten lämpötila.

Kastepistelämpötila vaikuttaa sateen olomuotoon eniten

Kastepistelämpötila on se lämpötila, missä ilman näkymätön vesihöyry alkaa tiivistyä esimerkiksi kasteeksi tai kuuraksi maanpinnalla ja ilmassa sumuksi tai pilveksi. Jos ilman lämpötila ja sen kastepistelämpötila saavuttavat saman arvon, on ilman suhteellinen kosteus 100 % eli siihen ei mahdu yhtään enempää vesihöyryä. Talviaikana meteorologit käyttävätkin kastepistelämpötilaa apuna sateen olomuotoa ennustaessa. Mikäli kastepiste on nollan alapuolella, on sade hyvin todennäköisesti lunta ja mikäli se on yli +1 °C, sataa melko varmasti vettä. 0…+1 C välille sijoittuvat arvot ovatkin haasteellisia – tällöin sateen olomuoto voi olla mitä tahansa, useimmiten kuitenkin räntää. Sateen olomuotoon vaikuttaa myös ylempien ilmakerrosten lämpötila. Yleisesti ottaen tiedetään, että mikäli ilman lämpötila on 1,5 kilometrin korkeudella (850 hPa painepinta) alle -4 °C, tulee sade maahan asti lumena. Toisaalta ennusteessa voidaan tarkastella myös vajaan kilometrin korkeutta (925 hPa painepinta): mikäli tällä korkeudella on vielä pakkasta, ei lumisade ehdi sulaa vedeksi maahan sataessaan.

Jäätävän sateen ennustaminen haastavinta

Haastavinta on ennustaa jäätävän sateen ja erityisesti jäätävän tihkusateen saapumista. Jäätävä sade vaatii syntyäkseen lämpötilaoloiltaan erilaisia ilmakerroksia ja vähintään yhden kerroksen, missä lämpötila käväisee nollan yläpuolella. Pilvestä pudotessaan sade on yleensä lunta, mutta alempana sijaitseva lämpimämpi ilmakerros voi sulattaa lumen vedeksi. Jos puolestaan lämpimän ilman alapuolella on pakkaskerros, jossa pisaran lämpötila laskee nollan alapuolelle, syntyy alijäähtynyttä vettä eli jäätävää sadetta. Pinnoille pudotessaan tämä alijäähtynyt vesi jäätyy kiinni nopeasti ja aiheuttaa erityisesti tieliikenteelle haasteita. Jäätävä tihkusade on harvinaisempi ilmiö, mutta sitä voi esiintyä vielä jopa 10-15 asteen pakkasella sumupilvien yhteydessä. Tällöin sateen syntymekanismi poikkeaa olennaisesti muista sateen olomuodoista, sillä sumupilvi ei sisällä lainkaan lumijyväsiä vaan jäätävä tihkusade syntyy suoraan pilvipisaroista.

Tehtävä: Päättele alla olevan kastepistelämpötilaennusteen perusteella mahdollisen sateen olomuoto seuraavissa kaupungeissa: Turku, Jyväskylä, Oulu. Mikä on lopputulemasi?

Kuvassa näkyvät mm. ilmanpaineen samanarvonkäyrät ja ennustetut kastepistelämpötilat. Osaisitko tämän perusteella päätellä, missä olomuodossa mahdollinen sade tulee alas a) Turussa b) Jyväskylässä c) Oulussa ?
Kuvassa näkyvät mm. ilmanpaineen samanarvonkäyrät ja ennustetut kastepistelämpötilat. Osaisitko tämän perusteella päätellä, missä olomuodossa mahdollinen sade tulee alas a) Turussa b) Jyväskylässä c) Oulussa ?

Ps. Forecan nettisivuilta voit kätevästi seurata sateen olomuotoa – klikkaa itsesi tänne!

Atlantin lämpö saapuu Suomeen, miten käy lumelle?

Julkaistu

Ehdin jo tottua aikaiseen talveen ja valoisaan marraskuuhun, mutta viikon päästä siitä taitaa eteläisessä Suomessa olla enää vain muisto jäljellä. Pohjois-Euroopan päällä majaillut kylmä ilmamassa on väistymässä viikonvaihteessa Atlantin matalapaineiden tieltä ja säätyyppi on Suomessa muuttumassa vuodenaikaan nähden tyypillisemmäksi – harmaaksi, tuuliseksi ja verrattain lauhaksi.

Viikonloppu vielä talvinen

Tuleva viikonloppu on vielä talvinen ja pakkasen puolella pääasiassa pysytään lounaisrannikkoa lukuun ottamatta. Lauantaiyöstä on tulossa erittäin kylmä: etelässä saakka voidaan mitata alle -15 asteen lukemia, pohjoisessa luulisi -20 asteen alittuvan useallakin mittauspisteella. Valokuvauksen ja kauniiden talvimaisemien ystävien kannattaa harkita varhain lauantaiaamusta hakeutumista sulien vesistöjen lähettyville: näkymä voi olla henkeäsalpaavan upea, sillä nk. merisavu -ilmiö pääsee todennäköisesti syntymään suuren lämpötilaeron seurauksena. Auringon noustessa voi yrittää bongailla myös haloilmiöitä!

eiranranta
Merisavua Helsingin edustalla tammikuussa 2016. Kuva: Markus Mäntykannas
Viikonlopun ajan Pohjois- ja Itä-Eurooppa kuuluvat vielä kylmän polaarisen ilmamassan piiriin.
Viikonlopun ajan Pohjois- ja Itä-Eurooppa kuuluvat vielä kylmän polaarisen ilmamassan piiriin.

Lauhtuminen alkaa viikonvaihteessa

Tuulet alkavat vähitellen alkuviikolla kääntyä lounaan puolelle. Ensin lauhtuu pohjoinen ja länsi, vähitellen myös muu Suomi. Voimakas lauhtuminen tietää alkuviikoksi myös voimistuvaa tuulta ja sadealueita. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että sisämaan puolella erityisesti maan keskivaiheilla koetaan lauhtumisen yhteydessä lumipyry tiistain-keskiviikon tienoilla, rannikkoalueilla sateet tulevat pääosin vetenä tuulen kääntyessä puhaltamaan mereltä.

Uudet mallit eivät ennakoi lauhtumista aivan yhtä voimakkaana kuin edelliset, ja saattaakin olla niin, että ainakin maan itä- ja pohjoisosassa talvinen sää jatkuu ensi viikollakin, vaikka pakkanen kyllä heikkenee. Lämpöasteet ja vesisateet koskevat enemmänkin aivan eteläisintä ja läntisintä Suomea.

Miten käy lumipeitteelle?

Pääkaupunkiseutu ja maan itäosa ovat tällä hetkellä Suomen lumisinta seutua, lumensyvyys on ollut aamun havainnoissa paikoin yli 20 cm. Etelän ja idän lumipyryistä huolimatta vielä löytyy yksi paikkakunta, Pori, jossa ensilumi ei ole satanut maahan.

Lumipeite alkaa viimeistään keskiviikkona huveta vauhdilla maan etelä- ja länsiosassa. Mitä lähempänä rannikkoja ollaan, sitä voimakkaampana meren lämmittävä vaikutus tuntuu ja sitä nopeammin lumi on sulamassa pois. Todennäköisesti jo viikon päästä esim. pääkaupunkiseutu ja osa Etelä- ja Länsi-Suomesta ovat jälleen lumettomia. Sen sijaan näyttäisi siltä, että laajoilla alueilla maan keski- ja pohjoisosassa lumipeite pääsee ensi viikon aikana vahvistumaan. Kaikki riippuu matalapaineiden lopullisesta reitistä, joten tarkempia ennusteita on syytä seurata lähempänä.

Lämpimämpi ilmamassa kurottautuu kohti Suomea alkuviikolla. Länsi-Eurooppa lämpenee tuntuvasti.
Lämpimämpi ilmamassa kurottautuu kohti Suomea alkuviikolla. Länsi-Eurooppa lämpenee tuntuvasti.

 

 

Tunnistatko syksyiset sääilmiöt?

Julkaistu

Suomen syksy on vuodenajoista toisiksi lyhyin, tosin useana vuotena ns. meteorologinen syksy on ainakin eteläisessä Suomessa jatkunut pitkälle joulukuun puolelle. Terminen syksy lasketaan alkaneeksi, kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi +10 ja 0 asteen välillä. Syksy vaihtuu termiseksi talveksi silloin, kun vuorokauden keskilämpötila tipahtaa pakkasen puolelle. On olemassa myös muita sykysisiä termejä, joista tärkeimmät käydään tässä läpi.

1. Halla

Selkeinä ja heikkotuulisina syysöinä maanpinta kylmenee nopeasti, mutta ylempänä oleva ilmakerros jäähtyy hitaammin. Hallaksi lasketaan ilmiö, jolloin maanpintatasossa lämpötila laskee kasvukauden aikana pakkasen puolelle. Ankaran hallan vallitessa lämpötila laskee alle -4 asteeseen maanpinnalla.

2. Yöpakkanen

Ensimmäisistä yöpakkasista aleltaan yleensä puhua maan pohjoisosassa jo elo-syyskuun puolella, etelämpänäkin viimeistään lokakuussa. Yöpakkasen vallitessa lämpötila on pakkasen puolella myös kahden metrin korkeudessa, missä viralliset lämpötilamittaukset tehdään.

3. Kuura

Kuuraa syntyy vesihöyryn härmistyessä suoraan kiinteään muotoon eli jääksi. Kun ilmassa tai pintojen lähettyvillä on tarpeeksi vesihöyryä ja lämpötila laskee pakkasen puolelle, voi kuuraa muodostua. Kuuraliukkaus on talvisin ongelma liikenteessä: vaikka ilman lämpötila olisikin plussan puolella, voivat tienpinnat käväistä pilvipeitteen repeilyn seurauksena pakkasen puolella ja kuuranmuodostus alkaa. Suurena haasteena onkin talvisin ennakoida, missä tämä tapahtuu. Suuret ja sulat vesistöt kuitenkin edesauttavat ilmiön syntymistä.

4. Huurre

Huurre saatetaan välillä sekoittaa kuuraan. Huurretta muodostuu, kun pienet alijäähtyneet pisarat synnyttävät nk. jääsumua ja tarttuvat kiinni rakenteisiin tai pintoihin. Huurretta muodostuu vain, kun ilman suhteellinen kosteus on 100 %.

5. Kaste

Erityisesti syysaamuisin kylmän yön jäljiltä maanpinnalla ja kasvustossa voi olla nk. kastetta. Kastetta syntyy, kun ilman lämpötila laskee tarpeeksi alas ja kohtaa kastepistelämpötilan, jolloin ilmassa oleva vesihöyry alkaa tiivistyä pieniksi pisaroiksi. Usein tämä tapahtuu juurikin maanpintatasolla, joka kylmenee ilmakerrosta nopeammin.

6. Säteilysumu

Tämä sumutyyppi on syyssumuista yleisin ja sitä esiintyy sisämaassa erityisesti syys-lokakuussa. Säteilysumun syntyminen voi alkaa jo illalla heikkotuulisella ja selkeällä säällä. Tällöin maanpinnalta karkaa voimakkaan ulossäteilyn seurauksena lämpöenergiaa ja lämpötila laskee yötä kohden. Lämpötilan laskettua tarpeeksi ja saavutettua nk. kastepistelämpötilan voi sumua suotuisissa olosuhteissa syntyä. Säteilysumua syntyy erityisesti laaksoalueilla, jonne kylmä ja raskas ilma yöaikana valuu. Aurinko hälventää aamupäivän aikana vähitellen säteilysumut, mutta syksyn edetessä ne voivat olla pitkäkestoisiakin.

7. Intiaanikesä

Suomessa varsinaisesta intiaanikesästä voidaan puhua, mikäli jo termisen syksyn alettua saadaan uusi kesäinen jakso. Intiaanikesästä ei siis oikein voi puhua vielä esimerkiksi elokuussa, mutta syys-lokakuun puolella Suomeen saapuva kesäinen tuulahdus sopii hyvin intiaanikesän määritelmään.

8. Myrsky ja myrskypuuskat

Syksy ja alkutalvi ovat Suomessa ja pohjoisilla leveysasteilla syysmyrskyjen aikaa. Myrskyksi luokitellaan tilanne, jolloin tuulen nopeuden 10 minuutin keskiarvo ylittää 21 m/s. Myrskypuuskissa tuuli käväisee myrskylukemissa vain hetkellisesti. Kovimmat puuskatuulet voivat olla yli 1.5 kertaa keskituulen nopeutta voimakkaampia. Suomen merialueilla esiintyy keskimäärin eniten myrskyjä marras- ja joulukuussa, mutta tiettävästi maa-alueilla myrskyä ei ole koskaan esiintynyt tunturiasemia lukuun ottamatta.

9. Föhn-tuuli

Föhntuuli on Skandien ja Alppien rinteiden yli puhaltava lämmin ja kuiva tuuli. Kun ilmavirtaus joutuu pakotettuun nousuun kohdatessaan vuorijonon, tiivistyy ylempänä ilmassa oleva kosteus pilviksi ja sateiksi ja ilma viilenee. Kun ilma vuoren toisella puolella laskurinteellä laskee, kuivuu ja lämpenee se matkallaan selvästi. Suomessa on talvisin toisinaan föhn-tuulitilanteita, jolloin läntisessä Suomessa ja Tornionjokilaaksossa lämpötila on kohonnut jopa lähes kymmeneen asteeseen. Marraskuussa 2015 Suomessa syntyi uusi kuukausikohtainen lämpöennätys föhn-tuulen ansiosta. Tällöin lämpötila kohosi Kemiössä 14,3 asteeseen.

10. Ensilumi

Ensilumi on käsitteenä hiukan hämäävä. Meteorologisesti ensilumeksi ei suinkaan lasketa tilannetta, jolloin maa on ensimmäistä kertaa valkoinen. Lunta täytyy olla aamun virallisissa mittauksissa talviaikana klo 8 ja kesäaikana klo 9 vähintään yhden senttimetrin paksuinen kerros. Ensilumen määritelmä ei täyty, jos esimerkiksi illalla satanut paksumpikin lumivaippa ehtii sulaa aamuun mennessä pois.

Syksyn väriloistoa riitti vielä marraskuun puolelle v. 2015 Helsingin Kaivopuistossa. (Kuva: Markus M.)
Syksyn väriloistoa riitti vielä marraskuun puolelle v. 2015 Helsingin Kaivopuistossa. (Kuva: Markus M.)