Suomi 100 vuotta: Nämä säätapahtumat ovat jääneet historiaan

Julkaistu

 

Forecan Suomi 100 -videosarjassa lennätämme kameraa Suomen upean luonnon yllä. Kuvaus: Markus Mäntykannas

100-vuotiaan Suomen kunniaksi on aika pysähtyä muistelemaan, mitä kaikkia poikkeuksellisia sääilmiöitä ja säähän liittyviä tapahtumia itsenäisyytemme aikainen säähistoria on tarjonnut. Epävirallisia säähavaintoja on Suomen alueella kirjattu jo 1800-luvulta lähtien, mutta puutteellisen havaintoverkoston ja nykyaikaisten havaintolaitteiden puuttuessa suurin osa näin varhaisista havainnoista ei ole vertailukelpoisia nykypäiväisten mittausten kanssa. Nämä säähistorian muistelmat pohjautuvat suurelta osin Markus Hotakaisen vuonna 2010 julkaistuun Suomen säähistoria -kirjaan ja Ilmatieteen laitoksen tilastotietoihin.

1917: Suomen syntymäpäivän sää 6.12.1917

Joulukuu alkoi kovilla, -15…-30 asteen pakkasilla ja lunta oli koko maassa useita kymmeniä senttejä. Suomen syntymäpäivänä säätyyppi muuttui äkillisesti Atlantilta saapuneen voimakkaan matalapaineen vuoksi, joka toi vesi-, räntä- ja lumisateita lauhduttaen sään suuressa osassa maata plussan puolelle. Vuoden 1917 itsenäisyyspäivä oli yksi niistä harvoista, jolloin lämpöasteita on mitattu aina Sodankylän korkeudella saakka.

1925: Hyvin helteinen kesä

Tilastoista ilmenee, että kesä 1925 on ollut hyvin helteinen. Tilastoihin on kirjattu, että kesäpäiviä (vuorokauden ylin lämpötila vähintään 20,1 astetta) kertyi suureen osaan maata tuplasti tavanomaista enemmän ja hellepäiviä oli poikkeuksellisen paljon, Inarissa jopa viisinkertainen määrä (10) normaaliin (2) nähden. Eniten hellepäiviä kertyi Jyväskylään ja Turkuun: 21 kappaletta.

1929: Kurun haaksirikko

Suomen sisävesiliikenteen pahin onnettomuus sattui 7.9.1929, kun höyrylaiva s/s Kuru kaatui Näsijärvellä myrskyssä. Yhteensä 138 menehtyi tässä myrskyssä. Tuulen nopeus oli tällöin 17-21 m/s ja kovimmat puuskat yli 32,7 m/s eli hirmumyrskyn lukemissa. Näsijärvellä merkittävä aallonkorkeus kohosi muutamaan metriin, jolloin korkeimmat yksittäiset aallot ovat saattaneet olla neljämetrisiä. Nykyisen Särkänniemen, entisen Mustalahden, satamassa oli kyseisenä päivänä useita aluksia valmiuslähdössä, mutta säätila arvelutti kapteeneita. Korkeat aallot osoittautuivat kuitenkin kohtalokkaiksi, kun pari suurempaa aaltoa iski suoraan keulakannelle täyttäen sen vedellä, jolloin kansi painui alaspäin ja vettä tulvi sisätiloihin.

1932: Oitin pyörremyrsky

Elokuun 4. päivänä Salpausselällä ja sen pohjoispuolella liikkui kirjan perusteella pyörremyrskyksi nimetty ilmiö, joka aiheutti reitillään mittavaa tuhoa. Oitin pyörremyrsky vastasi voimakkuudeltaan ”Euroopan suurimpia pyörremyrskyjä”. Kirjasta löytyvän kartan perusteella, johon on mallinnettu pyörteen kulkureitti, vaikuttaisi siltä, että kyseessä on ollut laaja-alaiseen ukkospilvijärjestelmään liittynyt trombi tai mahdollisesti useampikin trombi. Tuhojälkien perusteella trombi on ollut voimakkuudeltaan F4-luokan tornadoa vastaava eli tuulen nopeudet ovat olleet enimmillään jopa yli 100 m/s. Täten kyseessä olisi Suomen historian voimakkain trombi.

1936: Pidemmän aikavälin ennusteet

Nykyajan supertietokoneet ja nopeat automaattiset laskennat mahdollistavat sään ennustamisen yli viiden vuorokauden päähän, mutta toista se oli vielä 1930-luvulla. Kun nykyään pitkän aikavälin ennusteet yltävät jopa kuukausien päähän, aikaisemmin neljän vuorokauden päähän ennustamista pidettiin jo pitkän aikavälin ennusteena. Tällöin ennusteita tehtiin vertaamalla edellispäivän säätä tulevaan päivään ja tilastoihin (kuten tänäkin päivänä havainnot ja tilastot ovat tärkeässä asemassa), lisäksi huomioitiin auringon säteilyn vaihtelu ja maapallon akselin siirtyminen maapallon sisässä, mikä vanhan uskomuksen mukaan aiheutti ilmamassojen kasautumisia, mutta todellisuudessa näin ei ole.

1939-1940: Talvisodan hyytävät pakkaset

Marraskuun viimeisenä päivänä Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja taisteluita käytiin ajoittain arktisissa olosuhteissa. Moni muistaakin puhuttavan talvisodan paukkupakkasista. Vielä marraskuu oli vuonna 1939 melko lauha, mutta vuodenvaihteesta lähtien Suomi valahti arktisen ilmamassan piiriin ja ajoittain valtaosassa maata pakkanen kiristyi 40 asteeseen. Tammikuun keskilämpötila oli 3,5-7,2 tavanomaista alhaisempi, ja Etelä-Suomessa rikottiin vanhoja pakkasennätyksiä. Helmikuu oli tammikuutakin hyytävämpi: maan lounaisosassa oli jopa 8-9 astetta tavanomaista kylmempää, eikä kylmyys vielä kunnolla hellittänyt maaliskuussakaan. Helmikuun keskilämpötilat olivat mittaushistorian alhaisimmat mm. Maarianhaminassa, Turussa ja Tampereella.

1949: Lokakuun pyörremyrskyt

Lokakuun ensimmäisenä päivänä kuvataan esiintyneen voimakkaita ukkosia maan keskiosassa ja niiden yhteydessä kehittyi Joutsan pohjoispuolella muutamiakin vesipatsaita, jotka maalle ajautuessaan kaatoivat metsää ja vahingoittivat rakennuksia ja muuta omaisuutta. Kolhon pyörremyrskyksi nimetty tapahtuma syntyi todennäköisesti syvän matalapaineen lämpimän ja kostean sektorin alueella kylmän rintaman kiilatessa päälle. Lokakuiset ukonilmat ovat Suomessa harvinaisia, mutta suotuisissa olosuhteissa mahdollisia, samoin myös vesipatsaat.

1959: Sääennusteita televisiosta

Paavo Salmensuu toimi nykyisen MTV:n (ent. Mainos-TV:n) ensimmäisenä tv-meteorologina Sääruutu-ohjelmassa. Paavo tunnettiin myös ”piippumiehenä”, mitä ei välttämättä tämän päivän televisiossa kovin hyvällä katsottaisi. Yleisradion ensimmäinen uutislähetys tuli 1.9.1959, jolloin mukana oli myös nykyisen Ylen ensimmäisen säälähetys.

1960: Ensimmäinen sääsatelliitti

1. huhtikuuta laukaistiin ensimmäinen sääsatelliitti TIROS1, jonka mukana oli kaksi kameraa, jotka ottivat 5-10 minuutin välein kuvia Maasta. Nykyisin satelliitit ovat merkittävässä roolissa sää- ja ilmastotutkimuksessa. Satelliitilla saadaan tärkeää tietoa myös mm. pinnan ja meren lämpötilasta alueilla, missä ei ole kiinteää mittauspistettä.

1961: Maire-myrsky

1. elokuuta raivonnut Maire-myrsky on tiettävästi Suomen säähistorian yksi rajuimmista ukkosmyräköistä. Salamointi aiheutti peräti neljä kuolonuhria ja aineellista vahinkoakin syntyi merkittävästi. Sääasetelma ja rajuilman kulkureitti vastasivat kutakuinkin v. 2010 rajuilmoja: Maire syntyi helteiseen ja kosteaan sektoriin ja liikkui kaakosta kohti luodetta. Maire rantautui Loviisan kohdalla ja jatkoi matkaansa kohti Orimattilaa. Voimakkaimmat tuulenpuuskat olivat arviolta yli 40 m/s.

1963: Maarianhaminan lento-onnettomuus

8. marraskuuta Aero O/Y:n matkustajakone lähti reittilennolle Helsinki-Turku-Maarianhamina. Onnistuneen Turun-laskeutumisen jälkeen lentokone törmäsi puihin Maarianhaminan lentoaseman lähellä ja syttyi palamaan. Kuolonuhreja oli 22, vain kolme selvisi tästä hengissä. Sakeaa sumua on onnettomuustutkinnassa pidetty yhtenä syynä, sillä näkyvyys on ollut alle 100 metriä.

1966: Vuosisadan tulvat

Poikkeuksellisen suuren lumimäärän sulaminen aiheutti Suomen mittakaavassa laaja-alaiset tulvat huhtikuussa. Menneenä talvena mm. Turussa rikottiin lumensyvyysennätys (77 cm) ja muuallakin etelässä lunta oli laajalti yli puoli metriä, enemmän kuin monella alueella Lapissa. Lumen sulamisprosessi käynnistyi vauhdilla huhtikuun loppupuolella, kun lämpötila kohosi 10-15 asteeseen. Lumen vesiarvo oli poikkeuksellisen suuri, mikä pahensi tulvimista. Vappuna veden alla oli kymmeniätuhansia hehtaareja maata ja useita teitä. Ihmisiä jouduttiin jopa evakuoimaan tulvien tieltä.

1981: Espoon Nupurin sade-ennätys: 1109 mm/vuosi

1982: Mauri-myrsky

Mauri-myrsky oli 4. luokan Debby-hurrikaanin jäänne, joka iski heikentyneenä Suomeen syyskuussa 1982, jolloin Pohjois-Suomessa metsää kaatui miljoonia kuutiometrejä. Puhelinyhteydet katkesivat laajoilla alueilla ja aineellistakin tuhoa esiintyi runsaasti. Myrskyn keskus liikkui Skandien vuoriston yli kohti Perämerta ja edelleen kohti koillista. Oulussa keskituulen nopeus oli 19 m/s ja merialueilla peräti 29 m/s. Puuskissa tuulen nopeus oli kuitenkin maa-alueillakin pohjoisessa paikoin 30-35 m/s ja merialueilla jopa 40 m/s. Mauri-myrsky vaati kaksi kuolonuhria.

1987: Ankarat pakkaset

Suomi kuului suurimman osan vuodesta kylmään polaari-ilmamassaan ja erittäin kylmää talvea seurasi kolea ja epävakainen kesä. Vuosi 1987 onkin monen mielestä yksi ankeimpia Suomen historiassa. Talven ajan Siperian korkeapaine vaikutti Suomen säähän ja mm. Helsingin Kaisaniemessä mitattiin uusi pakkasennätys -34,2 astetta. Tammikuussa maan etelä- ja keskiosassa poikkeama kylmempään suuntaan oli jopa yli 10 astetta. Tiettävästi tammikuu olikin koko Suomen mittakaavassa Suomen mittaushistorian kylmin. Helsingin keskilämpötila oli -16,5 C, Jyväskylän -21,6 C ja Sodankylän -22,6 C. Helmikuussa sää lauhtui, mutta jatkui yhä tavanomaista kylmempänä. Kylmää talvea ei seurannut helteinen kesä, kuten joskus on tapana sanoa, vaan elokuusta muotoutui mittaushistorian kylmin.

1994: Estonian onnettomuus

M/S Estonia lähti 27. syyskuuta illalla seilaamaan Tallinnasta kohti Tukholmaa. Alkuvaiheessa tuulen nopeus oli 8-10 m/s, mutta kasvoi vähitellen ja lopulta oli avomerellä arviolta 20-24 m/s. Laskennallisesti on arvioitu, että korkeimmat yksittäiset aallot ovat olleet 5-6 metriä korkeita ennen onnettomuutta, mutta sen jälkeen mahdollisesti jopa 8-metrisiä. Estonia upposi Utön edustalla, jolloin aallot iskivät sen keulaan etuviistosti vasemmalta lounaismyrskyssä. Aluksen keulavisiirin kiinnitys rikkoutui ja autokannelle pääsi tulvimaan vettä. Vesimassat saivat aluksen tulvimaan ja se upposi nopeasti. Jo puolessa tunnissa alus oli uponnut kokonaan. Meriveden lämpötila onnettomuuspaikalla oli n. 10 astetta. Estonian-turma oli rauhanajan pahin onnettomuus vaatien 852 kuolonuhria (matkustajia yhteensä 989).

1999: Pitkä kuuma kesä ja pakkasennätys

Vuosi alkoi hyytävissä merkeissä, kun Kittilän Pokassa mitattiin Suomen uusi kylmyysennätys -51,5 astetta. Aikaisempi ennätys oli mitattu vuonna 1985 Sallan Naruskassa, missä lämpötila laski -50,4 asteeseen.

Kesäkuusta 1999 muodostui maan kaakkoisosassa poikkeuksellisen lämmin ja monilla paikkakunnilla maan keskivaiheilla jopa vuosisadan lämpimin. Kuukauden keskilämpötila oli joillain alueilla lähellä 20 astetta, mihin viimeksi päästiin vuonna 1936. Myös juhannus oli tällöin helteinen: juhannuspäivänä mitattiin maan etelä- ja keskiosassa 30-32 asteen lämpötiloja. Eniten hellepäiviä vuonna 1999 kertyi Lappeenrannassa: 31 kappaletta.

2005: Kaatosade MM-kilpailuissa

9. elokuuta rankkasade sotki Helsingissä järjestetyt MM-kilpailut. Vettä kertyi parissakymmenessä minuutissa jopa yli 20 mm, ja tilastollisesti yhtä voimakkaita rankkasateita sattuu keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Kahdeksan päivää kestäneiden kisojen aikana sadetta kertyi Helsingissä 102 mm ja Espoossa 142 mm.

2010: Suomen uusi lämpöennätys

Suomessa mitattiin useita uusia lämpöennätyksiä: uusi kaikkien aikojen, uusi heinäkuun ja uusi elokuun lämpöennätys. Kaikkien aikojen ja samalla uudeksi heinäkuun lämpöennätykseksi mitattiin Liperin 37,2 astetta, ja Helsingissä heinäkuu oli helteisin yli 165 vuoteen. 7. elokuuta ja uudestaan 8. päivänä elokuuta Puumalassa, Heinolassa ja Lahdessa mitattiin elokuun uudeksi lämpöennätykseksi 33,8 astetta. Helteiseen ilmamassaan liittyivät myös useat rajuilmat, mm. Sylvi, Asta ja Veera. Sääolosuhteet vastasivat meillä keskimäärin Mustanmeren ympäristön tyypillistä kesäsäätä.

2011: Jälleen helteinen kesä ja Tapani-päivän myrsky

Kesäkuusta muodostui harvinaisen lämmin ja heinäkuustakin yksi lämpimimmistä 50 vuoteen. Koko kesästä muotoutuikin neljänneksi lämpimin, kun tarkastellaan tilastoja 1900-luvun alkupuolelta. Tapaninpäivänä 26.12. Tapani-myrsky kuritti maan etelä- ja länsiosaa, voimakkaimmat puuskat olivat tällöin pääkaupunkiseudulla yli 30 m/s.

2013: Joulukuun laaja-alaiset myrskyt

Erittäin lauhan joulukuun kääntöpuolena tulivat voimakkaat talvimyrskyt. Eino-, Oskari- ja Seija-myrskyt kylvivät maa-alueillakin tuhoa. Kaskisissa keskituulen nopeus oli 30,7 m/s.

2015: Suomen mittaushistorian lämpimin vuosi

Ilmatieteen laitoksen tilastojen valossa vuodesta 2015 muotoutui mittaushistoriamme lämpimin. Viiden lämpimimmän vuoden joukossa ovat myös vuodet 1938, 2014, 1989 ja 2011. Vuoden 2015 keskilämpötila oli koko maan mittakaavassa 4,2 astetta eli noin 1,9 astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeampi.

2016: Lumenkertymän ennätys Merikarvialla

Merikarvialla lunta kertyi 8. tammikuuta vuorokaudessa ennätykselliset 73 cm, kun merellä syntyneet sakeat lumikuurot ajautuivat kapealle kaistaleelle Satakunnan rannikkoseudulle peräti kokonaisen vuorokauden ajan. Merellä syntyneet lumimyräkät ovat yleisiä tilanteissa, kun Suomen yllä on kylmää ilmamassaa ja meri on vielä sula ja verrattain lämmin.

Mikä sääilmiö Suomen historiassa on jäänyt sinun mieleesi parhaiten?
Mikäli sinulla on ikuistettuna historiallisia säätapahtumia, lähetä kuva osoitteeseen kuvat@foreca.fi. Julkaisemme kuvia tämän tekstin yhteydessä sekä sosiaalisen median kanavissamme.

Meteorologi havainnollistamassa Merikarvian ennätyshankia 8.1.2016.

***
Korjattu 5.12.2017 (v. 2011-kohta): ”Koko kesästä muotoutuikin 1900-luvun neljänneksi lämpimin.” –> Koko kesästä muotoutuikin neljänneksi lämpimin, kun tarkastellaan tilastoja 1900-luvun alkupuolelta.”

Lisätty 5.12.2017 v. 1999 pakkasennätys: ”Vuosi alkoi hyytävissä merkeissä, kun Kittilän Pokassa mitattiin Suomen uusi kylmyysennätys -51,5 astetta. Aikaisempi ennätys oli mitattu vuonna 1985 Sallan Naruskassa, missä lämpötila laski -50,4 asteeseen.”

Lumipyry saapuu torstaiksi

Julkaistu

 

Syksyn ensimmäinen lumipyry uhkaa maan etelä- ja länsiosaa keskiviikkoillasta perjantaiyöhön yltävällä ajanjaksolla. Lunta voi enimmillään kertyä sisämaahan yli 15 cm, mikäli tämänhetkinen ennuste toteutuu. Ennusteeseen liittyy vielä kuitenkin epävarmuuksia, tarkastellaan niitä tässä.

Lähipäivien synoptinen tilanne

Atlantilla olevasta laajasta matalapaineen alueesta on erkanemassa keskiviikkona matalapaineen osakeskus, joka liikkuu Etelä-Ruotsin yli kohti Baltiaa. Varsinaisen osakeskuksen etupuolella Suomea lähestyy keskiviikkona Ruotsista vanha rintamarakenne, jonka matalapaineen osakeskuksen yhteyteen syntyvä uusi sadealue ja rintama ajavat kiinni. Suomeen saapuva sadealue voimistuu keskiviikkoillan ja torstaiyön kuluessa ja samalla etelänpuoleinen tuuli voimistuu selvästi, kun matalapaineen osakeskus puskee kohti Venäjän korkeapainetta ja kylmempää ilmamassaa. Pohjoisella Itämerellä tuuli voi yltyä myrskylukemiin. Osakeskus heikkenee nopeasti torstain aikana Baltian yllä ja siihen liittyvän okluusiorintaman sateet jäävät pyörimään maan etelä- ja keskiosan ylle koko torstain ajaksi, joten lumikertymä voi paikoin kasvaa suureksi.

Sadealue saapuu keskiviikkoillaksi

Sadealue on levittäytymässä lounais- ja länsirannikolle myöhään keskiviikkoiltapäivästä, jolloin myös tuulet ovat voimakkaammillaan. Lounaisrannikkoa lukuun ottamatta sateiden olomuoto näyttää olevan yksinomaan lunta, joten lumipyry alkaa kovan tuulen saattelemana lännessä jo aikaisin keskiviikkoiltana. Pääkaupunkiseudulle ja esimerkiksi Tampereelle lumisade näyttäisi yltävän myöhään keskiviikkoiltana. Torstain aikana sateet heikkenevät vähitellen ja siirtyvät kohti Baltiaa. Sadealueen jälkipuolella sää pakastuu ja tienpinnat jäätyvät, joten ajokeli on laajalti huono valtaosassa Etelä- ja Keski-Suomea torstain ja perjantain ajan.

Epävarmuustekijät: sadealueen lopullinen reitti, ilman lämpötila ja lumikertymän suuruus

Aikaisemmat malliajot ovat tuoneet lumisateen pääosin vain läntisen Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Satakunnan ylle, mutta uusimmat mallit ajavat sadealueen huomattavasti idemmäs. Sadealueen edellä on kylmää ja kuivaa ilmamassaa, mikä muuttaa sateen olomuodon Suomen puolella nopeasti lumeksi. On selvää, että tämä skenaario tuo sisämaahan useita senttejä lunta, mutta lounais- ja etelärannikolla lumikertymän suuruus on vielä epävarma. Voi nimittäin olla, että lämpimältä mereltä puhaltava tuuli pitää rannikkokaistaleen reilusti plussan puolella, jolloin valtaosa lumesta sulaa maahan pudotessaan. Osa malleista pitää ilman ja maanpinnan lämpötilan plussan puolella osin myös sisämaassa, mikä pienentäisi maahan jäävän lumen osuutta. Ennustettu lumikertymä ei välttämättä vastaa siis todellisuutta: ennustetusta yli 15 sentin lumikertymästä maahan jää todennäköisesti pienempi osuus, rannikoilla huomattavasti pienempi, mikäli meren lämmittävä vaikutus otetaan huomioon.

Joka tapauksessa keskiviikkoillasta perjantaihin on maan etelä- ja keskiosassa syytä varautua paikoin jopa erittäin huonoon ajokeliin, eikä kesärenkailla ole menemistä liikenteeseen. Mahdollinen lumipeite jää kuitenkin lyhytkestoiseksi, sillä jo lauantain aikana lämpötila kohoaa reilusti plussan puolelle ja odotettavissa on vesisateita.

Ennustettu lumikertymä perjantaiyöhön mennessä ECMWF-mallin perusteella.

Syksy tuo mukanaan vaikeasti ennustettavat sumupilvet

Julkaistu

Sisämaassa alkusyksy on luvattua sumujen aikaa. Kylmien, selkeiden ja heikkotuulisten öiden sivutuotteena syntyy näyttäviä aamusumuja peltojen, notkelmien ja vesistöjen ylle. Sumut ovat usein hyvin paikallisia ja haihtuvat iltapäiväksi, jolloin ne eivät aiheuta merkittäviä ennustusvirheitä. Syksyn edetessä sumujen haihtuminen vaatii kuitenkin enemmän aikaa, kun haihtumiseen tarvittavaa energiaa eli auringonsäteilyä, saadaan päivä päivältä vähemmän.

Pahimmassa tapauksessa syksyllä tilanne on seuraava: meteorologi on ennustanut sumujen mahdollisuutta aamulla, jonka jälkeen koittaisi lämmin ja aurinkoinen syyspäivä. Tyypillisesti sumu hälveneekin iltapäiväksi – vielä ainakin syksyn alkupuoliskolla. Joskus sumusta saattaa kuitenkin muodostua laaja-alaisempi, jolloin sumukehitys jatkuu pitkälle aamupäivään saakka. Tällöin sumu yleensä ”hälvenee” alaosiltaan, mutta jatkaa kehittymistään yläosistaan kohoten ja muodostaen tiiviin sumupilvilautan, joka saattaa alaosistaan tihuttaa vettä. Lupauksia aurinkoisesta ja lämpimästä päivistä ei tällöin lunasteta, sillä sumupilvi voi jäädä roikkumaan taivaalle koko päiväksi.

Sumupilvilautta voi viedä mennessään luvatun auringonpaisteen. Kuva: Markus M/Foreca

Sumujen paikallisuuden vuoksi niiden ennustaminen on hankalaa siinä missä kesäisten kuurosateidenkin. Tiedetään, että sumuja syntyy, mutta on hankala sanoa, mihin kohtaan tarkalleen. Jos sumusta muodostuu sitkeä ja laaja-alainen, se voi heilauttaa lämpötilaennustetta useilla asteilla alaspäin. Auringonsäteilyn lämmittävä vaikutus ei jaksa tunkeutua paksun sumupilvikerroksen alle, jolloin lämpötila jää ennustettua alhaisemmaksi. Syksyinen korkeapaine ei enää takaa aurinkoisia säitä, jos mukana ei ole tuulikomponenttia, joka hajottaa sumun tehokkaammin kuin syksyn edetessä vähenevä auringonsäteily.

Syksyisiä sumutyyppejä on kaksi: kiinteän maan ylle syntyvä säteilysumu ja järvien ylle syntyvä sekoitussumu. Säteilysumu syntyy nimensä mukaisesti säteilyjäähtymisen seurauksena, jolloin pitkäaaltosäteilyn karkaaminen maanpinnalta ilmakehään kylmentää maanpinnan läheisyydessä olevan ilmakerroksen ja saa siinä olevan vesihöyryn tiivistymään näkyväksi sumuksi. Sekoitussumuja tavataan puolestaan vesistöjen yllä, jolloin kylmä ilma sekoittuu veden yläpuolella olevaan kosteaan ja lämpimämpään ilmakerrokseen, ja erityyppisten ”ilmojen” sekoittuminen aikaansaa sumun.

Säteilysumuja syntyy sisämaassa selkeinä ja heikkotuulisina syysiltoina ja -öinä. Maanpinnalta ylöspäin ilmakehään karkaava lämpösäteily aiheuttaa maanpinnan kylmenemisen, jolloin myös sen yläpuolinen ilmakerros jäähtyy. Sumuja syntyy, jos ilman lämpötila laskee nk. kastepistelämpötilaan saakka, jolloin ilmassa oleva vesihöyry muuttuu näkyväksi.
Alkusyksyn säteilysumua auringonlaskun jälkeen (kuva: Markus Mäntykannas)

Poikkeuksellisen kolea kesän alkupuolisko – Helsingissä ei ainuttakaan hellepäivää

Julkaistu

 

 

Heinäkuu on pian vaihtumassa elokuuksi ja vieläkin tuntuu ikään kuin kesä ei olisi kunnolla päässyt alkamaankaan. Tämä toki näkyy tilastoissakin, sillä kesäkuun alusta tarkasteltuna kesä on ollut monin paikoin Etelä-Suomessa poikkeuksellisen kolea (esimerkiksi Vihdin, Lahden ja Hämeenlinnan mittausasemilla) ja maan kaakkoisosassa, esimerkiksi Virolahdessa, jopa ennätyksellisen kolea. Kulunut kesä on ollut monin paikoin kylmin vuoden 1962 kesän jälkeen. Kolea kesä näkyy myös salamatilastoissa, sillä tästä kesästä on hyvää vauhtia muodostumassa mittaushistoriamme vaisuin ukkoskesä.

Pääkaupunkiseudulla ei vielä yhtään hellepäivää

Tämä päivä mukaan luettuna Suomessa on tänä kesänä ollut 14 hellepäivää, joka jää noin puoleen tavanomaisesta. Erikoista on myös se, että kesän korkein lukema, 27.0 astetta, on mitattu jo toukokuun puolella, eikä tämän jälkeen olla toistaiseksi korkeampiin lukemiin päästy.

Pääkaupunkiseudulla kulunut kesä on ollut noin kaksi astetta tavanomaista kylmempi, poikkeama kylmempään suuntaan on ollut laajalti 2-3 astetta maan etelä- ja keskiosassa. Sen sijaan pohjoisessa poikkeama on huomattavasti pienempi ja paikoin ollaankin Ilmatieteen tilastojen valossa lähellä tavanomaisia lukeamia. Utsjoki muodostaa tässä pienen poikkeuksen, sillä siellä kulunut heinäkuu on ollut 0,5 astetta tavanomaista lämpimämpi.

Erikoisena voidaan pitää myös sitä, ettei pääkaupunkiseudulla, eikä toisaalta monilla muillakaan paikkakunnilla olla tänä kesänä mitattu vielä yhtäkään hellepäivää, ei Helsinki-Vantaallakaan. Helsingin Kaisaniemen korkein lämpötila tähän päivään mennessä on 17. kesäkuuta mitattu 24,2 astetta, Kumpulan mittauspisteellä 24,5 ja Helsinki-Vantaalla 19. toukokuuta mitattu 25,0 astetta. Helsinki-Kaisaniemessä helteettömyys kesä-heinäkuussa ei ole poikkeuksellista meren viilentävän vaikutuksen vuoksi, sillä viimeksi vuosina 2012 ja 2004 heinäkuun 27. päivään mennessä ei myöskään ollut yhtään hellepäivää. Sen sijaan helteetön kesä olisi Helsinki-Vantaalla jo poikkeuksellista: viimeksi näin on käynyt v. 1974, jolloin koko kesä jäi pääkaupunkiseudulla helteettömäksi.

Kesäinen lämpö mahdollinen vielä elo- ja syyskuussakin

Tilastojen valossa elokuu on suuressa osassa maata hitusen kesäkuuta lämpimämpi kuukausi. Joinakin vuosina kesä on kunnolla näyttänyt kyntensä vasta loppukesästä, näin kävi viimeksi esimerkiksi vuonna 2015, jolloin elokuu oli kesän lämpimin kuukausi 15 hellepäivällänsä. Toisinaan kesäistä lämpöä on riittänyt vielä syyskuullekin saakka – Suomen leveysasteilla hellettä voi esiintyä syyskuun puoliväliin saakka. Vuonna 1968 peräkkäisiä syyskuisia hellepäiviä oli viisi kappaletta.

Pian alkava elokuu näyttää epävakaiselta ja melko viileältä erityisesti maan keski- ja pohjoisosassa. Lähinnä etelässä on näköpiirissä kesäisempiä yli 20 asteen lämpötiloja, mutta melko satunnaiselta näyttävät aurinkoiset ja lämpimät hetket. Suursäätila Euroopan alueella on pysymässä muuttumattomana: olemme armotta jäämässä elokuun alkaessakin suihkuvirtauksen koleammalle ja epävakaisemmalle puolelle, kun taas helle pitää pintansa Etelä- ja Keski-Euroopassa. Helteisen ja kostean ilman pulsseja on kuitenkin aika ajoin saapumassa kohti Suomea, eikä ole täysin poissuljettua, että yksittäisinä päivinä osassa maata helteitä esiintyisi. Pitkäkestoinen ja lämmin korkeapainesää näyttää tällä hetkellä epätodennäköiseltä skenaariolta ainakin elokuun ensimmäisellä puoliskolla.

Välimeren helteet voivat laukaista vaaralliset syys- ja talvimyrskyt

Välimeren alueella kulunut kesä on ollut useamman asteen tavanomaista lämpimämpi, mikä näkyy myös tällä hetkellä Välimeren pintalämpötila-anomaliassa. Ranskan Rivieran ja Egeanmeren kumpuamisalueita lukuun ottamatta Välimeri on 2-4 astetta tavanomaista lämpimämpi ja saavuttaa huippulämpötilansa yleensä vasta elokuun loppupuolella. Äkillinen suursäätilan muuttuminen ja Välimeren joutuminen syksymmällä kylmemmän ilmamassan piiriin voivat laukaista tuhoisat syysmyrskyt tuuline ja tulvasateineen. Mikäli ennätyshelteet Välimeren alueella jatkuvat vielä pitkään ja merivesi lämpenee entisestään, voi eteläeurooppalaisilla olla edessään ennen näkemättömän rajuja syys- ja talvimyrskyjä.

Heinäkuun kukkiva piennar Lohtajalla. Kuva: Matti Hietala

Tilastotiedot: Ilmatieteen laitos

Kesälämpö hipaisee Suomea perjantaina – sitten taas paluu arkeen

Julkaistu

 

Kunnon kevättä on viimein ollut ilmassa tällä viikolla. Helsingin Kumpulassa lämpötila kohosi tiistaina tasan 16 asteeseen, joka on Manner-Suomen korkein tänä vuonna mitattu lukema. Hassua kyllä, Ahvenanmaalla jo yli kuukausi sitten mitattu 17,4 astetta on edelleen kevään korkein lukema, eikä lämpötila kertaakaan huhtikuussa kohonnut yli 15 asteeseen. Tilastojen kanssa enemmän tekemissä oleva Ilmatieteen laitos tviittasi taannoin, että huhtikuussa Suomesta löytyi paikkakuntia, joilla lämpötila ei ollut vielä kertaakaan ylittänyt 10 astetta – viimeksi näin on käynyt vuonna 1993.

Kaiken kaikkiaan huhtikuusta muotoutui 1-2 astetta tavanomaista kylmempi kuukausi, mutta paljon kylmemmältä se tuntui – ainakin näin subjektiivisesti. Olemmeko viime vuosina tottuneet liian lämpimiin huhtikuihin ja unohtaneet luonnollisen vaihtelun? Ei tämä mennyt huhtikuu nimittäin mitenkään poikkeuksellisen kylmä ollut, kylmempääkin kyytiä olisi voinut olla tarjolla.

Terveisiä Islannista: viikon lämpöhuippu perjantaina

Lähipäivinä korkeapaine vaikuttaa Suomen säähän ja lähinnä Lapissa on aika ajoin pilvisempää ja epävakaisempaa. Etelässä ja lännessä lämmintä auringonpaistetta riittää perjantaille saakka ja päivän ylimmät lukemat ovat keskiviikkona ja torstaina lähellä 15 astetta. Perjantaiksi maan etelä- ja länsiosaan kiertyy korkeapaineen pohjoispuolitse jopa kesäisen lämmintä ilmamassaa – sitä samaa, joka voi lähipäivinä nostaa Islannin päivälämpötilat jopa lähelle suomalaista hellerajaa. Harvemmin Islanti lähettää meille tähän aikaan vuodesta lämpimiä terveisiä, mutta tänä vuonna tämäkin asia on toisin. Selkeässä ja heikkotuulisessa tilanteessa edellytyksiä on perjantaina ilmamassan puolesta 20 asteen ylitykselle, mutta jää nähtäväksi, hillitsevätkö pilvisyys ja kohtalainen tuuli lämpötilan kohoamista. Joka tapauksessa, Ahvenanmaan 17,4 astetta ylitettäneen viimein tulevana perjantaina, mutta siihen se sitten jääkin.

Viikonlopuksi kylmää kyytiä

Viikonloppuna ja ensi viikolla koillisvirtauksen myötä koittaa paluu takaisin arkeen: epävakaista, lumi- ja räntäkuuroja ja vuodenaikaan nähden jopa yli 5 astetta tavanomaista kylmempää. Tuttua ja turvallista jatkumoa siis huhtikuulle. Aikaisintaan ensi viikon loppupuolella sää saattaisi jonkin verran lämmetä, mutta tähän liittyy vielä paljon epävarmuustekijöitä. Nautitaan nyt siis lähipäivinä kevään lämmöstä ja luonnon heräämisestä henkiin.

Sinivuokkoja Vaasassa. Kuva: Matti Hietala

Näin ennustetaan sateen olomuoto

Julkaistu

 

Sateen olomuodon ennustaminen aiheuttaa välillä meille meteorologeille harmaita hiuksia. Yleisesti ottaen nyrkkisääntönä pidetään sitä, että plussakelillä sade tulee vetenä ja pakkassäällä lumena, mutta aivan näin yksiselitteistä tämä harvoin on. Sateen olomuotoon nimittäin vaikuttavat ilman lämpötilan lisäksi erityisesti kastepistelämpötila ja ylempien ilmakerrosten lämpötila.

Kastepistelämpötila vaikuttaa sateen olomuotoon eniten

Kastepistelämpötila on se lämpötila, missä ilman näkymätön vesihöyry alkaa tiivistyä esimerkiksi kasteeksi tai kuuraksi maanpinnalla ja ilmassa sumuksi tai pilveksi. Jos ilman lämpötila ja sen kastepistelämpötila saavuttavat saman arvon, on ilman suhteellinen kosteus 100 % eli siihen ei mahdu yhtään enempää vesihöyryä. Talviaikana meteorologit käyttävätkin kastepistelämpötilaa apuna sateen olomuotoa ennustaessa. Mikäli kastepiste on nollan alapuolella, on sade hyvin todennäköisesti lunta ja mikäli se on yli +1 °C, sataa melko varmasti vettä. 0…+1 C välille sijoittuvat arvot ovatkin haasteellisia – tällöin sateen olomuoto voi olla mitä tahansa, useimmiten kuitenkin räntää. Sateen olomuotoon vaikuttaa myös ylempien ilmakerrosten lämpötila. Yleisesti ottaen tiedetään, että mikäli ilman lämpötila on 1,5 kilometrin korkeudella (850 hPa painepinta) alle -4 °C, tulee sade maahan asti lumena. Toisaalta ennusteessa voidaan tarkastella myös vajaan kilometrin korkeutta (925 hPa painepinta): mikäli tällä korkeudella on vielä pakkasta, ei lumisade ehdi sulaa vedeksi maahan sataessaan.

Jäätävän sateen ennustaminen haastavinta

Haastavinta on ennustaa jäätävän sateen ja erityisesti jäätävän tihkusateen saapumista. Jäätävä sade vaatii syntyäkseen lämpötilaoloiltaan erilaisia ilmakerroksia ja vähintään yhden kerroksen, missä lämpötila käväisee nollan yläpuolella. Pilvestä pudotessaan sade on yleensä lunta, mutta alempana sijaitseva lämpimämpi ilmakerros voi sulattaa lumen vedeksi. Jos puolestaan lämpimän ilman alapuolella on pakkaskerros, jossa pisaran lämpötila laskee nollan alapuolelle, syntyy alijäähtynyttä vettä eli jäätävää sadetta. Pinnoille pudotessaan tämä alijäähtynyt vesi jäätyy kiinni nopeasti ja aiheuttaa erityisesti tieliikenteelle haasteita. Jäätävä tihkusade on harvinaisempi ilmiö, mutta sitä voi esiintyä vielä jopa 10-15 asteen pakkasella sumupilvien yhteydessä. Tällöin sateen syntymekanismi poikkeaa olennaisesti muista sateen olomuodoista, sillä sumupilvi ei sisällä lainkaan lumijyväsiä vaan jäätävä tihkusade syntyy suoraan pilvipisaroista.

Tehtävä: Päättele alla olevan kastepistelämpötilaennusteen perusteella mahdollisen sateen olomuoto seuraavissa kaupungeissa: Turku, Jyväskylä, Oulu. Mikä on lopputulemasi?

Kuvassa näkyvät mm. ilmanpaineen samanarvonkäyrät ja ennustetut kastepistelämpötilat. Osaisitko tämän perusteella päätellä, missä olomuodossa mahdollinen sade tulee alas a) Turussa b) Jyväskylässä c) Oulussa ?
Kuvassa näkyvät mm. ilmanpaineen samanarvonkäyrät ja ennustetut kastepistelämpötilat. Osaisitko tämän perusteella päätellä, missä olomuodossa mahdollinen sade tulee alas a) Turussa b) Jyväskylässä c) Oulussa ?

Ps. Forecan nettisivuilta voit kätevästi seurata sateen olomuotoa – klikkaa itsesi tänne!