Category: Kesä

Hämärän pilviä

Kirjoittaja Anna Latvala Julkaistu
Valaisevia yöpilviä kesäyönä. Kuva: Anna Latvala

Kesäisin illan hämärtyessä taivaalla voi nähdä ohuita, sinertävänvalkoisia pilviä, jotka näyttävät hohtavan. Näitä valaisevia yöpilviä voi havaita auringonlaskun jälkeen pimenevällä taivaalla niin kauan, kun taivaanrannassa näkyy vielä kajoa.

Tavalliset pilvet muodostuvat vesihöyrystä tiivistyvistä pisaroista tai jääkiteistä ja sijaitsevat troposfäärissä eli ilmakehän alimmassa kerroksessa noin 0-15 kilometrin korkeudella maanpinnasta; tropiikissa korkeimmat ukkospilvet voivat ulottua noin 20 kilometrin korkeudelle. Valaisevat yöpilvet sen sijaan ovat jääkidepilviä reilun 80 kilometrin korkeudessa mesosfäärin ylärajalla, eli lähempänä revontulien muodostumisalueen alarajaa kuin tavallisia yläpilviä. Tuolla korkeudella ilmakehän lämpötila on noin -100 astetta.

Valaisevat yöpilvet muodostuvat suurimmaksi osaksi jääkiteistä. Ne syntyvät todennäköisesti meteoripölyn ympärille, kun kesäaikaan mesosfäärin ylärajalla lämpötila laskee ja ilmassa oleva pieni määrä kosteutta kiteytyy. Kun havaintopaikalla ilta alkaa jo hämärtyä, aurinko paistaa vielä ylempänä ilmakehässä. Tällöin auringon valaisemat pilvet erottuvat selvästi muuten pimenevältä taivaalta. Lopulta, kun aurinko on laskenut jo niin alas, ettei horisontissa enää näy kajoa, valo ei enää osu myöskään valaiseviin yöpilviin.

Auringon valo osuu ylhäällä oleviin valaiseviin yöpilviin, vaikka taivas jo hämärtyy. Kuva ei ole mittakaavassa.

Paras tapa erottaa valaisevat yöpilvet tavallisista yläpilvistä onkin havaintoaika. Auringonlaskun jälkeen tavalliset yläpilvet alkavat näyttää tummemmilta tai harmahtavilta, kun taas valaisevat yöpilvet näyttävät loistavan omaa valoaan. Valaisevien yläpilvien heijastama valo on myös polarisoitunutta, eli valoaalto ei värähtele joka suunnassa yhtä paljon. Tällöin esimerkiksi polarisoitujen aurinkolasien läpi katsottuna pilvien voimakkuus näyttää vaihtuvan eri katselukulmassa. Tätä voi testata päivällä katsomalla kirkasta, sinistä taivasta samalla, kun kiertää aurinkolaseja vähitellen pystysuunnasta vaakatasoon. Ennen auringonlaskua valaisevia yöpilviä ei voi nähdä, sillä ne ovat liian heikkoja erottuakseen valoisaan aikaan.

Kesäisen vaihtelevaa

Kirjoittaja Anna Latvala Julkaistu
Poutaista kesäsäätä. Kuva: Matti Hietala

Suomen kesäsäätä voi kuvailla vaihtelevaksi. Auringon lämmittämä, kostea ilma saa aikaan kuuropilviä, ja alueella liikkuu usein sekä matala- että korkeapaineita.

Korkeapaineen aikaan sää on kesällä yleensä poutainen ja hyvin lämmin. Jonkin verran pilviä voi esiintyä, mutta ne eivät tavallisesti kehity kuuropilviksi asti. Kuuropilvet tarvitsevat riittävän kosteuden lisäksi nousevia ilmavirtauksia, ja korkeapaineen aikaan ilma on keskimäärin laskevassa liikkeessä, mikä estää virtauksen suuntautumista ylöspäin. Tuuli on myös heikkoa, eikä se pysty sekoittamaan ilmaa tehokkaasti. Tällöin lämpötila nousee selvästi maanpintaa kohti ja pinnan lähellä oleva ilma voi joskus lämmetä hellelukemiin asti.

Epävakaalla säällä tulee paikoin kuurosateita. Kuva: Maarit Siitonen

Epävakaan sään aikaan paine on matalampi kuin korkeapaineen aikaan. Ilma pääsee helpommin nousemaan ylöspäin, ja säätyypin voikin tunnistaa paikoin korkeiksi kasvavista kumpupilvistä ja paikallisista kuurosateista. Myös ukkoskuurojen muodostuminen on mahdollista, jos nouseva ilmavirtaus on tarpeeksi voimakas.

Usein matalapaineen yhteydessä sää on pilvinen ja monin paikoin sateinen. Kuva: Matti Hietala

Matalapaineen alueella säätyyppi on vielä epävakaistakin sateisempi. Etenkin kylmän rintaman yhteydessä kesällä muodostuu paikoin voimakkaitakin kuurosateita ja ukkoskuuroja, sillä maanpinnan lähelle työntyvä kylmä ilma pakottaa lämpimän ilman nousuliikkeeseen. Sateita ja ukkosia esiintyy matalapaineen aikaan usein juuri rintaman ympäristössä, mutta myös sen jälkeen ilmakehä voi olla epävakaassa tilassa ja paikoin voi edelleen sadella.

Ensi viikolla sää on juuri kesäisen vaihteleva. Suomen lähistöllä on sekä matalapaineita että korkeapaineen selänne, ja ajoittaiset kuurosateet ovat mahdollisia, etenkin matalapaineen kulkiessa läheltä. Jos korkeapaineen alue pysyy Suomen kohdalla, sää on enimmäkseen poutainen ja paikoin on hellettäkin.

Aktiivisin ukkoskausi on alkanut

Kirjoittaja Markus Mäntykannas Julkaistu

Suomessa ukkostaa eniten heinäkuussa: juhannuksesta elokuun alkuun on yleensä aktiivisin ukkoskausi sisämaassa, rannikoilla ja merialueilla ukkoset ajoittuvat enemmänkin elokuuhun. Tilastojen valossa viime vuosikymmenien aikana eniten on ukkostanut Länsi-Suomessa Satakunnasta Pohjois-Pohjanmaalle yltävällä vyöhykkeellä. Voimakkaimmat ukonilmat ovat osuneet iltapäiviin ja alkuiltaan.

Salamointia ilmassa. Kuva: Karita Kontula-Sokka, Tuusula, kesäkuu 2018.

Merialueilla ukkoset ovat harvinaisia alkukesästä

Kuuropilvet syntyvät auringon lämmittämän mantereen yllä, joten erityisesti alkukesällä kuuropilviä muodostuu herkemmin maa-alueiden yläpuolella, sillä suuret vesistöt ja merialueet ovat vielä varsin kylmiä, eikä niiden yllä pääse muodostumaan kuuropilvelle välttämättömiä nousevia ilmavirtauksia. Kuuropilvet saattavat kuitenkin ilmavirtausten mukana ajautua mantereelta vesistöjen ylle, mutta meriveden lämpötilan ollessa mannerta matalampi, menettää kuuropilvi nopeasti energiansa ja heikkenee. Tämän vuoksi esimerkiksi Helsingissä ukkospäiviä on huomattavasti vähemmän kuin sisämaan puolella pohjoisempana.

Sitä vastoin rintamasysteemeihin liittyvät laaja-alaiset ja nopeasti liikkuvat monisoluiset kuuropilvet eivät välitä alustasta piirun vertaakaan, ja liikkuvat kylmän merenkin yli heikentymättä. Näin kävi esimerkiksi viime kesänä Kiira-myräkän yhteydessä.

Tyypillisiä ukkostilanteita Suomessa

  • Kylmä rintama: kylmän rintaman ylitys laukaisee ilmakehässä nousevia ilmavirtauksia, jotka ruokkivat ukkospilvien syntymistä laajoilla alueilla. Jos etupuolella on helteistä ja kosteaa ilmaa, voi rintaman kohdalle muodostua voimakkaita ja laaja-alaisia ukkoskuuroja.
  • Yksittäinen kuuropilvi: näihin liittyvä salamointi on usein paikallista ja nopeasti ohimenevää. Kuuron elinikä on korkeintaan muutamia tunteja. Yksittäisiä kuuropilviä syntyy, kun lämpötila laskee korkeuden mukana tarpeeksi, jolloin ilmakehä on epävakainen. Näin käy yleensä kesäpäivänä mantereen yllä.
  • Lämmin meri, kylmä ilma: loppukesällä ja alkusyksystä lämpimien vesistöjen yllä voi syntyä ukkoskuuroja, sillä pinnassa on huomattavasti lämpimämpää kuin ylempänä ilmakehässä. Ukkosia syntyy erityisesti nk. ”kylmien pisaroiden” eli matalapaineen solan yhteydessä, jolloin lämpötilaero maanpinnan ja ylemmän ilmakehän välillä on hyvin suuri ja tilanne on suotuisa ukkoskehitykselle.
  • Matalapaineen sola: ylemmän ilmakehän virtauskentän muutokset ja ylhäällä ilmakehässä oleva matalapaine voivat laukaista voimakkaitakin ukkoskuuroja varsinkin jos tuulen suunta eri ilmakerroksissa vaihtelee voimakkaasti. Tällöin on voimakas tuuliväänne, joka on suotuisa pitkäkestoisille ukonilmoille, jopa supersoluille.

Näin lasket salaman etäisyyden

Äänen nopeus on 330 m/s eli vain murto-osa valonnopeudesta. Ääni kulkee siis kilometrin kolmessa sekunnissa. Salaman välähdyksestä ukkosen jyrinään kuuluva aika jaetaan kolmella ja täten saadaan selvitettyä salamaniskun etäisyys kuulijasta. Pisimmillään ukkosen jyrähdyksen kantama on n. 20 km, tämän jälkeen ääniaallot alkavat jo taipua voimakkaasti, eikä jyrinää enää välttämättä kuulu.

Videolla meteorologimme Anna Latvala piirtää ukkospilven kehityksen.

Juhannus tilastojen valossa

Kirjoittaja Anna Latvala Julkaistu

 

Koli kesäpäivänä (kuva: Anna Latvala)

Juhlapäivien toivotusta poikkeava sää jää usein mieleen. Kukapa ei muistaisi, jos on juhannuksena palellut muutaman asteen lämpötilassa tihkusateessa, yrittänyt nauttia yöttömän yön valosta paksun pilvipeitteen läpi tai palanut auringon paistaessa koko päivän? Tavallisesti juhannus ei kuitenkaan ole yhtä kylmä tai helteinen kuin muistoissa.

Ajankohdan tavanomainen sää määritellään 30 vuoden keskiarvosta, ja tällä hetkellä käytössä on vuosien 1981-2010 havainnoista koottu vertailukausi. Keskimääräinen juhannuksen ylin lämpötila Ilmatieteen laitoksen ylläpitämien tilastojen mukaan on maan etelä- ja keskiosassa 20 asteen tienoilla. Pohjoisempana jäädään yleensä hieman 20 asteen alle, ja pohjoisimmassa Lapissa jopa 15 asteen kylmemmälle puolelle. Yötkään eivät yleensä ole enää kesäkuun loppupuolella kovin kylmiä; vuorokauden alin lämpötila on Etelä- ja Itä-Suomessa noin kymmenen astetta. Länsi-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa yölämpötila on hieman kymmenen asteen alapuolella ja Lapissa kahdeksan asteen tienoilla. Kylmimmät yöt ovat keskimäärin Käsivarren Lapissa, jossa on noin viisi astetta tai vähemmän.

Iltapäiväkuurot ja ajoittaiset matalapaineet sateineen kuuluvat Suomen kesään, joten usein on myös sadellut ainakin jossakin päin maata. Tilastojen mukaan noin joka toinen tai kolmas juhannus on vietetty poutaisessa säässä. Etenkin kuurosateet ovat kuitenkin usein hyvin paikallisia, joten on mahdollista, etteivät muuten poutaisen päivän yksittäiset sateet osuneet mittausaseman kohtaan.

Kesäpäivänseisaus on tänä vuonna torstaina 21.6. iltapäivällä. Juhannuksen lähellä aurinko paistaa siis parhaimmillaan Suomen eteläisimmilläkin alueilla selvästi yli 18 tuntia. Napapiirin pohjoispuolella auringon keskipiste ei puolestaan laske ollenkaan horisontin alapuolelle. Tavallisesti sää ei ole juhannuksena koko maassa täysin pilvinen, joten valostakin voi nauttia nyt ennen vähitellen pimeneviä iltoja.

Tämän vuoden loppukevään helteiset ja poutaiset päivät saavat tavallisenkin kesäkuun sään tuntumaan kolealta. Ensi viikon sää näyttää tällä hetkellä vaihtelevalta ja jää nähtäväksi, osuvatko sateet juuri juhannuksen kohdalle.

Toukokuun kaltaiset helle- ja kuivuusputket yleistyvät tulevaisuudessa

Kirjoittaja Markus Mäntykannas Julkaistu

Palataan raikkaampien kesäsäiden keskeltä hetkeksi toukokuun ennätyshelteisiin ja -kuivuuteen. Toukokuu oli mittaushistoriamme lämpimin ja lisäksi rikottiin useita muitakin ennätyksiä, kuten kaikkien aikojen toukokuun helle- ja auringonpaistetuntiennätys. Lisäksi poikkeuksellinen kuivuus vaivasi Suomea.

Kysymys kuuluukin: olemmeko valmiita kohtaamaan vastaavia tilanteita tulevaisuudessa? Ehdimmekö sopeutua entistäkin pidempiin helle- ja kuivuusjaksoihin? Toukokuun kaltaisen helle- ja kuivuusputken osuminen keskikesälle olisi ollut luonnolle entistäkin kovempi koettelemus – riskiryhmään kuuluville ihmisille myös.

Suursäätila voi lukkiutua useiksi kuukauksi

Pohjoisen pallonpuoliskon suihkuvirtauskuvioihin on arvioitu ilmastonmuutoksen myötä tulevan muutoksia. Suihkuvirtaukset saattavat heikentyä, jolloin niiden aallonpituus kasvaa. Tämä on ennen kaikkea seurausta pohjoisen napa-alueen ja tropiikin välisen lämpötilaeron pienenemisestä. Voimakkaat lämpötilaerothan ovat edellytyksenä suihkuvirtausten syntymiselle, ja mitä suurempi pohjois-etelä -suuntainen ero, sitä voimakkaampi suihkuvirtaus. Tulevaisuudessa heikentyneellä suihkuvirtauksella (”jet”) on pidempi aallonpituus, mikä tarkoittaa sitä, että kylmän ilman purkauksia voidaan nähdä yhä useammin niin etelässä, missä niihin ei ole totuttu ja vastaavasti keskileveysasteiden lämpimän ilman pulsseja vaeltaa toisaalla hyvinkin pohjoisille leveysasteille.

Säätilanteiden lukkiutumisen syynä on heikentynyt ja hitaampi suihkuvirtaus. Suihkuvirtauksen pitkät pohjois-etelä -suuntaiset aallot liikkuvat yhä hitaammin kohti länttä, jolloin samantyyppinen suihkuvirtauskuvio saattaa lukkiutua päälle kuukausiksi. Ääritapauksessa tämä voi tietää Suomen ylle hyvin kuivia ja helteisiä kesäkuukausia, kun taas vastaavasti tämän toukokuun tapaan läntinen Eurooppa ja Välimeri kärvistelivät harvinaisen viileässä ja sateisessa säässä. Kesällä 2017 puolestaan tilanne oli päinvastainen: suursääkuvio Euroopan yllä lukkiutui kielteiseksi Suomen kannalta ja sää oli meillä kuukausitolkulla epävakaista ja hyvin viileää.

Suihkuvirtausten muutos Euroopan yllä saattaa tuoda jatkossa yhä kylmempiä ilmoja kohti eteläisiä leveysasteita ja toisaalla lämpöä kulkeutuu taasen hyvinkin kauas kohti pohjoista. Suihkuvirtaukset saattavat lukkiutua paikoilleen pitkiksikin ajoiksi, jolloin samantyyppinen sää voi jatkua kuukausitolkulla. / Kuvitus: Foreca/Markus Mäntykannas

Helle- ja kuivuusputkiin on syytä sopeutua

Kun asuu leveyspiirien 60 ja 70 välillä, ei välttämättä heti tulisi ajatelleeksi, että kuumuudesta ja kuivuudesta olisi koskaan liikaa riesaa. Tämä on kuitenkin virheellinen tulkinta, joka saattaa jo tulevina vuosikymmeninä konkretisoitua moneen otteeseen. Vuosisadan loppuun mennessä kesäkuukausien arvellaan Suomessa lämpenevän ainakin 2-4 asteella, joten olemme vaiheittain siirtymässä kohti tyypillistä nykyistä Keski-Euroopan kesäilmastoa.

Sadanta kesäpuolella on myös hieman lisääntymään päin erityisesti pohjoisessa Suomessa, mutta siitä huolimatta kuivuusputket yleistyvät. Lämpimämmässä ilmastossa todennäköisesti käy niin, että kesäsade tulee alas voimakkaina rankkasaderyöppyinä, jolloin siis sataa kerralla enemmän mutta kaiken kaikkiaan ehkä harvemmin. Taajama- ja kaupunkitulviin on siis syytä varautua, toisaalta korkeapainekaudet tuovat ennennäkemättömiä helle- ja kuivuusputkia.

Foreca Suomen Youtube-kanavalle on julkaistu video kesäkuun säästä, kannattaa käydä tarkistamassa.

Kesä voi alkaa jopa kuukauden etuajassa

Kirjoittaja Markus Mäntykannas Julkaistu

Kylmän lopputalven ja alkukevään tomut on vihdoin karisteltu ja nyt pohjolan ylle on asettumassa suorastaan kesäinen korkeapaine. Vastaavaa korkeapaineasetelmaa saadaankin hakea muutaman vuoden takaa, sillä esimerkiksi viime kesänä tällaista ei tapahtunut kertaakaan. Lämpimien ilmojen ja mahdollisesti jopa toukokuisten hellepäivien kannalta korkeapaine sijaitsee idyllisesti juuri Suomen itäpuolella päästäen länsipuolitseen Manner-Euroopan lämpöä Fennoskandian ylle.

Kesä alkaa kertaheitolla

Tilastot kertovat, että terminen kesä alkaa Oulun korkeudella saakka yleensä kesäkuuhun mennessä, eteläisimmässä Suomessa toukokuun puolessa välissä. Lapissa kesän alkamista saadaan yleensä odotella kesäkuulle saakka, pohjoisimmassa Lapissa juhannukseen.

Tämän ja mahdollisesti ensi viikonkin korkeat lämpötilat antavat edellytyksen termisen kesän starttaamiselle etuajassa lähes tulkoon koko maassa. Etelässä kesä saattaa alkaa 1-2, maan keskivaiheilla 2-3 viikkoa ja pohjoisessa paikoin jopa yli kuukauden etuajassa, jos vuorokauden keskilämpötila asettuu nyt yhtäjaksoisesti yli 10 asteeseen. Aurinkoinen ja heikkotuulinen korkeapainesää saa myös luonnon heräämään vauhdilla – lähiviikkoina erityisesti koivun siitepöly aiheuttaa oireita sadoille tuhansille suomalaisille.

Luonto puhkeaa kukkaan tällä viikolla. Tämä kuva on Turusta, toukokuu 2017.

Ensimmäinen hellepäivä?

Tiistai näyttäisi olevan tämän viikon viilein päivä, ja ainoa päivä, jolloin 20 asteen rajapyykkiä ei ylitetä, mutta tämän jälkeen ilmamassa jälleen lämpenee meillä päivä päivältä loppuviikkoa kohden. Jo perjantaina on pieni mahdollisuus sille, että jossain päin maan länsiosaa helleraja, eli 25 astetta, menisi ensimmäistä kertaa rikki. Tämän jälkeen uusi yritys on ehkä viikonvaihteessa.

Kesäisen lämpimien päivien kontrastina ovat kylmät yöt erityisesti alkuviikosta, jolloin yöpakkasia esiintyy maan keskivaiheilla saakka. Loppuviikosta meille virtaa yhä lämpimämpää ja vähitellen myös kosteampaa ilmaa, jolloin myös yöt selvästi lämpenevät.

Toukokuiset hellepäivät eivät mitenkään olisi harvinaisia saatika sitten poikkeuksellisia: keskimäärin suuressa osassa maata mitataan toukokuussa yksi hellepäivä.

Lämpö starttaa myös ukkoskauden

Rajuimmat ukonilmat ovat tänä keväänä jääneet vielä Suomen eteläpuolelle, joskin jo Etelä-Ruotsissa ja -Virossa saakka on koettu merkittävää salamointia. Suomessa salamointi on jäänyt toistaiseksi vielä vähäiseksi ja keskittynyt lähinnä yksittäisiin salamaniskuihin, mutta ensi viikon sääasetelma on suotuisa suuremman skaalan salamoinnille.

Jos korkeapaine pitää vielä ensi viikolla pintansa ja asettuu Suomen itäpuolelle, käy ilmavirtaus meillä etelän ja kaakon väliltä. Matalapaine on jossain vaiheessa nousemassa Manner-Euroopasta kohti Suomea ja saattaa etupuolellaan pullauttaa annoksen kosteampaa ukkosherkkää ilmaa Mustaltamereltä. Ensi viikolla aktiivinen ukkoskausi saattaa siis startata Suomessa, mikäli matalapaine ja kosteampi ilma saapuvat hätistelemään Venäjän korkeapainetta.

Hyvin kesäinen asetelma joka tapauksessa tiedossa, seurataan mielenkiinnolla ukkostilanteen kehittymistä.