Category: Huomioita säästä

Ilmastonmuutoskeskustelu on saanut jo vähän fanaattisia piirteitä, joissa varsin jyrkästi kielletään vastakkaiset aatteet. Keskustelu pysähtyy nopeasti kärkeviin kannanottoihin  puolelta kuin toiseltakin. Toisen puolen aatteet kivitetään alas usein jo ennen kuin niitä on kerrottu loppuun asti. Tilanne on kiusallinen, sillä keskusteluun ei  välttämättä uskalla osallistua neutraalina hämmästelijänä, sillä  kyselijä ajatuksineen leimataan nopeasti jompaan kumpaan ääriryhmään. Liisan ja Juhan blogien saama runsas palaute kertoo myös omalla tavallaan, ettei asiasta vieläkään ole keskusteltu tarpeeksi.

Ilmastoennustukset perustuvat tietokonelaskelmiin

Tiedettä ei voi tehdä huutoäänestyksellä. Sama pätee ennustuksiin. Jokaisen tieteenalan hienoin saavutus on ymmärtää asiat ja syy-yhteydet niin hyvin, että aiheesta voidaan luoda tulevaisuuden ennusteita. Luonnon lainalaisuudet ovat ihmiskunnalle vieläkin osin tuntemattomia eikä täydellisiä sää- tai ilmastoennusteita ole lupaa ehkä koskaan odottaa. Sääennusteiden suuret linjat pystytään kuitenkin nykyään ennustamaan ällistyttävän hyvin keskimäärin 5 vrk:n ajan. Epätarkkuus ennusteissa liittyy lähinnä paikallisuuteen. Sääennusteet perustuvat pitkälti tietokonelaskelmiin, joihin on syötetty kaikki fysiikan lainalaisuudet, joiden oletetaan tämänhetkisen tietämyksen mukaan vaikuttavan säähän ja sen muutoksiin. Samoja yhtälöitä käytetään myös ilmastoennusteisiin. Kaikki tällaiset ilmastolaskelmat ennustavat ilmaston lämpenevän.

 

 

Kyseenalaistusta tarvitaan

Emme ole aikaisemmin olleet vastaavassa tilanteessa, emmekä siksi voi olla täysin varmoja, että laskelmat olisivat täysin erehtymättömiä. Mikäli sääennusteissa olisi jokin systemaatinen pieni virhe, se ei välttämättä näkyisi lyhyissä sääennusteissa, mutta voisi kumuloitua pitkissä ennusteissa. Toisaalta ilmakehässä ja luonnossa on myös paljon monimutkaisia keskenäisiä kytkentöjä, joiden varmaa voimasuhdetta vuosikymmenien mittakaavassa on mahdotonta tietää täydellisesti etukäteen. Parhaiden mahdollisten ennusteiden laskemiseksi tarvitaan kyseenalaistusta ja uusia näkökulmia. Tieteen historiassa enemmistö on usein ollut väärässä, eikä ehdottomuus läheskään aina ole kannattanut. Tämä olettamus yksistään ei kuitenkaan voi pyyhkiä pois ilmastolaskelmia tai ilmastonmuutoksen uhkaa. Tieteelliseen kyyseenalaistukseen tarvitaan muutakin kuin mielipiteitä. Tarvitaan lainalaisuuksia ja yhtälöitä, joita voidaan syöttää ilmastolaskelmiin.

Parempi ylivarautua kuin tulla yllätetyksi

Tietokonelaskelmat ja nykytiede ennustavat ilmaston siis edelleen lämpenevän. Hetkellisestä säästä on kuitenkin lähes mahdotonta erottaa ilmastonmuutoksen vaikutusta, koska sään vaihtelu on vähintäänkin kertaluokkaa ilmaston vaihtelua suurempaa. Yksittäisillä säätilanteilla ei voi kiistää eikä todistaa ilmastonmuutoksen olemassaoloa. Yksittäisten helteiden ja myrskyjen liittämisellä ilmastonmuutokseeen on tehty paljon hallaa asian uskottavuudelle. Maalaisjärjellä ajateltuna tällöin vastaavasti voidaan kylmillä ja heikkotuulisilla tilanteilla yhtä hyvin perustella ilmastonmuutoksen olemattomuutta. Parempi indikaattori ilmastonmuutokselle on esimerkiksi lämpimien ja kylmien ennätysten esintyvyyden seuraaminen. Tämän vuoden touko-, kesä-, ja elokuu ovat olleet koko mittaushistoriassa lämpimimpiä kyseisiä kuukausia. Kaikkien vuoden eri kuukausien lämpöennätys on mitattu 1997 vuoden jälkeen. Tuorein kylmyysennätys sen sijaan on jäänyt niinkin kauas kuin vuoteen 1916. Varmasti näissä ennätyksissä keskilämpötilan kymmenyksistä voidaan kiistellä, mutta kokonaisuutena tilastot kertovat varsin selvää suuntausta. Tässä valossa on siis aika rohkeaa kyseenalaistaa koko ilmastonmuutos vain johonkin yhteen yksityiskohtaan esimerkiksi ilmastonhistoriaan perustuen.

Ilmastonmuutoksen häviäjät ja voittajat

Ilmastonmuutos koskee koko maapalloa, eikä se katso maiden rajoja niin kuin me ihmiset usein katsomme. Tässä mielessä ilmastonmuutos ei tule kohtelemaan meitä kaikkia tasavertaisesti. Näyttää vahvasti siltä että se tulee kohtelemaan kaikkein raaimmin niitä, joilla jo tällä hetkellä asiat ovat heikoimmin. Tämä johtaa helposti myös siihen, ettei asioille haluta tehdä nopesti mitään, koska sillä ei ole itselle niin välitöntä uhkaa. Todelliset vaikutuksen mahdollisuudet ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta liittyvät yhteisiin kansainvälisiin sopimuksiin ja niiden noudattamiseen. Siksi asioista on tärkeä sopia yhdessä ja nopeasti.

Vain jäävuoren huippu?

Ilmastonmuutos on siis tiedostettu ja sen vastaisiin toimiin on otettu jopa ensimmäisiä yhteisiä askelia. Tämä on varmasti tärkeää harjoittelua tulevalle, sillä ikuinen talouskasvu yhdistettynä väestönkasvuun tuntuu rajallisella maapallolla täysin matemaattiselta mahdottomuudelta.

Liisa sohaisi äskeisellä kirjoituksellaan kusiaispesää. Tämän päivän ilmastokeskustelu on vielä joskus herkkupala humanistiselle tutkimukselle, vaikka nyt se on olevinaan ihan toisella tavalla tieteellistä. Tai onkin, jos se rajataan tiedeyhteisön sisälle ja siellä perustelluin argumentein käytäväksi. Sen sijaan sieltä irti ryöpsähtäneenä ja jo ajat sitten läpipolitisoituneena koko aihe on lähinnä riesa. Toki tiedeyhteisöä on lupa epäillä ja kyseenalaistaa, ja oikeastaan on hyvä, että niin tehdään, mutta sitten tulee vastaan sellainen asia, että pitäisi sentään jotain edes yrittää tietääkin asioista, joihin ottaa kantaa. Tai muuten ollaan vaan ties mistä oikeista syistä ja loppuun asti periaatteesta joko punaisia tai valkoisia. Joillekuille tiedeyhteisökin on varmasti eliitti, joka on salaliitossa muiden eliittien kanssa. Ja köyhää kansaa vastaan, tietysti.

Ymmärrän enemmän niitä, jotka kantavat keskusteluun röykkiön tutkimustuloksia, kuin niitä, jotka vastustavat periaatteesta. Paitsi että melkein mistä tahansa asiasta voi vapaassa maassa sanoa sanottavansa ja olla sitä mieltä, ettei se ja se todista yhtään mitään. Kenelle todistaa, kenelle ei. Jo kotimainen asenneilmastomme osoittaa, kuinka vaikeata on ensinnäkään vakuuttaa ihmismassoja jostain, ja puhumattakaan, että kokonaiset suuret, vaikka Aasian kehittyvät, maat ja kansat luopuisivat vaurastumistavoitteistaan yhteisen ilmakehän eduksi. Ei taida auttaa, vaikka ne jo yskivät siellä omissa ilmansaasteissaan.

Päästöjen saaminen oikeasti kuriin koko planeetalla ja vieläpä järkevässä ajassa on mahdoton tehtävä, sanoo realisti. Ei se ole luovuttamista; tiedetyötä pitääkin jatkaa. On parempi, että tiedeyhteisö jatkaa päättäjien ja valistuneen kansanosan pitämistä ajan tasalla, mutta demokratia ei tähän pure, koska aina on iso joukko asioita, jotka vaikka äänestyspäätöstä tehtäessä ajavat ilmastonmuutoksen ohi.

En yleensä lainaa meteorologeja, mutta Liisan ”taistelu ollaan häviämässä, ja seuraukset ovat peruuttamattomia” -tulkinta IPCC:ssä esitetyistä tuloksista on mielenkiintoinen. Kun luin sen, ajattelin heti, että mikä ihmeen taistelu. Taisteluksi sitä varmaan nimittävät mieluusti ne, jotka haluavat korostaa omaa tähänastista toimintaansa ja saavuttamiaan tuloksia, siis niitäkin on, mutta maailmassa näyttää selkeästi olevan meneillään monen mielestä paljon isompia taisteluita, eivätkä nekään välttämättä ole johtaneet tai johda kovin isoihin asioihin.

Ihmiselle lienee lajityypillistä, ettei  mistään omasta vapaaehtoisesti luovuta, ja jos joku on jotain saavuttanut (kuten ns. länsimaat nykyisen kehitys- ja elintasonsa), on samaa oikeus muillakin tavoitella. Sitä vain ei sanota niin päin, että meillä on oikeus syytää ihan samat aineet ilmakehään kuin noilla toisillakin. Ja kun maailmantalouden painopiste on jo selvästi heilahtanut maihin, joissa vaikka teljetään työvoima varkauksien pelossa työpaikalle, joka sitten palaa, on kenelle tahansa selvää, ettei päällimmäiseksi voi nousta ilmastonmuutos.

Järkevin kuulemani kommentti tuli korviini Satu Hassilta, joka jo aikoja sitten eräässä tilaisuudessa huomautti, että päästöjä kannattaa vähentää jo sen takia, että ilma olisi puhdasta. Kuka haluaa hengittää saasteita? Nyt tämä argumentti vain toimii huonosti täällä, missä ilma on melko puhdasta, koska se teollisuus, joka ilmaa eniten pilaa, on muualla. Lisäksi kylmässä ilmastossa ei ensimmäisenä tehoa uhkaus ilmaston lämpenemisestä. Ja kehittynein maailma on suhteellisen kylmällä ilmastoalueella ja haikailee mielessään helteitä.

Ei myöskään auta yrittää kääntää joka ikistä hurrikaania tai rankkasadetta ilmastonmuutoksen syyksi. Ensinnäkään sitä ei kukaan usko, ja toiseksi käy niin, että kun menee vuosia eikä satukaan yhtään Katarina-hurrikaania, päästään sanomaan, että ähä kutti, eipäs se ilmasto sitten enää lämpenekään. Ja tilastot ylipäätään ovat hyvin pettäviä ja suhteellisia: ne saadaan näyttämään melkein miltä vain, jos halutaan.

Ei ihmisiin ole ennenkään järki uponnut tai vedonnut, ellei lasketa pois joitain aatekausia, ja silloinkin järki on vedonnut lähinnä eliitteihin. Mutta tunteet ja usko, ellei Jumalaan niin viimeistään kansallisvaltioon (ns. isänmaahan), ovat eri maata. Nyt pitäisi vain löytää sopiva imaami tai muu, joka sanoisi ihmisille ilman rajoja, miten tehdään ja sillä siisti. Minä en pelkää mustaakaan miestä enkä ilmastonmuutosta.

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/en/protest-demo-climate-protest-action-455717/

 

 

Kun blogikirjoituksen aiheena on ilmastonmuutos, tiedän osan painavan välittömästi takaisin-nappulaa. Epämiellyttävistä totuuksista kun ei ole mukava lukea, kirjoittakaa enemmän sellaisia leppoisia juttuja hellesäistä ja lumisista talvista ja hirmumyrskyistä jossain muualla. IPCC:n eli hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin viidennen arviointiraportin yhteenveto ilmestyi viime sunnuntaina, joten koen velvollisuudekseni tuoda asian myös Sään takaa -blogin valistuneiden lukijoiden tietoon. Meteorologisesta näkökulmasta kiinnostavin eli ilmiön fysikaalista taustaa valottava jättiraportti ja alan viimeinen sana ilmestyi jo viime vuonna ja osoitti jälleen kiistattomasti sen, minkä aiemmatkin arviointiraportit: ilmasto lämpenee nopeasti ihmisen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen seurauksena. Nyt ilmestyneen, päättäjille osoitetun yhteenvedon sanoma on huolestuttava: taistelu ollaan häviämässä ja seuraukset ovat peruuttamattomia.

Kun minulta on aiheesta kysytty, olen yrittänyt pitää yllä varovaista optimismia siitä, että ihmiskunta kykenee ratkaisemaan ongelman teknologian avulla. Ilmastosopimuksissa kun ei tunnu tapahtuneen merkittäviä edistysaskelia kuluneen vuosikymmenen aikana.Silti turhauttaa se että tämän ajan suurimpaan ongelmaan ei suhtauduta vakavasti ja ydinvoimaloidenkin rakentaminen on työn ja tuskan takana.

Eniten tätä meteorologia ärsyttää, että vielä vuonna 2014 niin sanotut ilmastoskeptiset tahot saavat puheenvuoron mediassa. Kommenttiosastoissa ja somessa toivorikkaan huutelun ilmastonmuutoksen pysähtymisestä vielä kestää ammatillisella viileydellä, mutta ei valtamediassa, jota seuraavat ja uskovat sadattuhannet ihmiset. Minustakin olisi ihan älyttömän hauska saada tietää, että ilmastomuutos olikin vain satua, mutta ”uskotko ilmastonmuutokseen” -gallupien aika on ohi.

Siteeraan vielä Leo Straniusta, joka on lausunut haastattelussa: ”Jos ilmaston lämpeneminen jatkuu tätä tahtia, maapallo pystyy elättämään vain 1–2 miljardia ihmistä. Se tarkoittaa, että nykylapsista vain joka kymmenes selviää.”

Tekstin mainiot infografiikat ovat peräisin ilmasto-opas.fi -sivustolta, jota ylläpitävät Ilmatieteen laitos ja Ympäristöministeriö. Tuli silti mieleen, että olisiko niissä pitänyt olla ne kymmenen lasta, jäätiköt ja sen sellaiset kun ovat niin kovin kaukaisia.

Marraskuu on alkanut. Ja hyvin se alkoi vuoden pilvisimmäksi kuuksi, kun suuressa osassa maata paistoi aurinko. Idässä oli pilvisiä alueita, lännestä leviävän pilven etureuna näkyi Tampereen läntisellä taivaalla. Sade sieltä tulee, pohjoisessa pyryttää viimeistään sunnuntaiaamuna lunta. Ja lauhaa säätä riittää ainakin maan etelä- ja keskiosassa vielä moneksi päiväksi.

Sateet tulevat jälleen kerran lauhan ilman etureunalla. Sitä meille pumppaa matalapaine, joka on maanpinnan lähellä Islannissa, ylempänä ilmakehässä lähempänä Brittein saaria. Ja etelään päin se matalapaineenalue jatkossa kasvaa, ei niinkään tänne meille, mitä nyt tiistain-kesikiviikon maissa yksi matalapaineenkeskus liikkuu Perämeren yli itäkoilliseen. Sen sateet ovat Etelä-Lappia myöten pääosin vettä, pohjoisempana ja matalan perässä voi tulla myös lunta. Etelässä sateet ovat sunnuntain jälkeen vähäisiä, josko niitä ainakaan enää tiistaina tulee etelässä juuri ollenkaan.

Mutta matkoille mieliviä voi kiinnostaa, että kuten jo vihjasin Pohjois-Atlantin matalapaineenalueen kasvavan etelään päin, sää sateistuu reippaasti ensin läntisessä Euroopassa ja ensi viikon mittaan Välimerellä lännestä alkaen. Maanantaina puhutaan jo monin paikoin runsaista sateista Portugalissa, Espanjassa, Ranskassa, Belgiassa ja Alankomaissa.  Tiistaina runsaimpien sateiden vyöhyke kattaa vielä Etelä- ja Länsi-Espanjan, kaakkoisen Ranskan ja jo Pohjois-Italian.

Keskiviikkona ovat vuorossa Italia ja Alpit, torstaina sateisinta on Tunisiasta Italian yli Balkanille. Ensi viikonloppua kohti tämän edelleen tavallaan saman matalapaineenalueen sateita tulee Italiassa ja Kreikassa, vähitellen myös Turkissa. Meillä lähinnä etelärannikolla saattaa sadella, muuten on korkeapainepoutaa.

Forecan nettisivulla parin lähipäivän sään kehitystä Euroopan tasoisesti voi seurata Ilmanpaine ja sää -animaatiosta http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/map/pres_rain . Siitä saa yksittäisiä piste-ennusteita laajemmin tietoa ainakin suurten sadealueiden liikkeistä. Ja mitä lähempänä maanpintailmanpaineen samanarvonkäyrät eli ns. isobaarit ovat toisiaan, sitä tuulisempaa sää on. Tällaisesta voisi jalostaa ylipäätään nykyaikaisen tavan esittää vaikka viiden päivän säätä, koska radiota lukuun ottamatta kuvallinen esitys on helppoa.

Toisaalta esim. radioiden toimitukset, jos olisivat vähääkään kiinnostuneita asiasta, voisivat hieman harjaannuttuaan käyttää tällaista esitystä varsin monipuolisesti hyväkseen, viimeistään sadetutkan kanssa. Mutta aina törmää siihen, että sää on mukamas niin ja niin kiinnostava asia, kunhan se vain päästään sivuuttamaan parilla lauseella, ja sitten taas ties mihin viihdepöpötykseen, jolla ilmeisesti on kysyntää. Voi, ihmiset, jos haluatte tietää enemmän säästä, antakaa se palaute kuuntelemallenne, katsomallenne tai lukemallenne medialle. Siellä se sääntely ja valinta tehdään, kuten toki tärkeämpienkin maailmankuvan rakennuspalikoiden osalta.

Mutta nyt on vielä pyhäinpäivää jäljellä, joten siirrän aivoni ja ajatukseni ihan muualle.

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/fi/talvi-puu-lehdet%C3%B6n-puu-243690/

 

Hurrikaanikausi on hyvää vauhtia hiipumassa, se kestää tyypillisesti kesäkuusta marraskuun loppuun. Muuna aikana hurrinkaaneja esiintyy Atlantilla äärimmäisen harvoin. Taifuuneja voi kuitenkin esiintyä ympäri vuoden, mutta useimmin niitäkin on loppukesällä. Eteläisellä pallonpuoliskolla esiintyviä trooppisia sykloneita pyörii useimmiten taas juuri pohjoisen pallonpuoliskon talvisaikaan, jolloin eteläisellä pallonpuoliskolla on kesä.

Syy trooppisten pyörremyrskyjen kausiluontoiseen esiintyvyyteen on meriveden lämpötila ja siinä esiintyvät vaihtelut vuodenajan mukaan sekä auringon zeniittiaseman (vyöhyke, jossa aurinko paistaa kohtisuoraan ylhäältä) siirtyminen vuoden mittaan eri paikkaan. Keskikesällä aikaan zeniittiasema on pohjoisella pallonpuoliskolla Kravun kääntöpiirillä, ja keskitalvella aikaan eteläisellä pallonpuoliskolla Kauriin kääntöpiirillä. Hurrikaanien, taifuunien ja troopisten syklonien esiintymisalueista ja eroista tarkemmin aiemmassa blogikirjoituksessani.

Trooppisia pyörremyrskyjä voi syntyä vain päiväntasaajan lähettyvillä, jossa vallitsee pysyvä heikohko itävirtaus ja aina sopivan lämmin meri. Merivesi on nimittäin trooppisten pyörremyrskyjen pääasiallinen energian ja voiman lähde.

Voimakkaimmat hirmumyrskyt herkuttelevat kosteutta lämpimimmissä vesissä, ja parhaat kasvuedellytykset pyörremyrskyn voimistumiseen hirmumyrskyksi asti on yli 26 asteen pintalämpötila. Lisäksi tarvitaan sopivan suuruinen virtauskenttä, eli ilmakehässä vallitseva perustuuli, joka ei saa olla liian kovaa, sekä virtaukseen syntyvä häiriö, josta trooppinen myrsky saa alkunsa. Näitä häiriöitä syntyy mm. tuulen puhaltaessa mantereiden yli, jotka lämpiävät auringon vaikutuksesta synnyttäen häiriöiden alkulähteenä tarvittavaa konvergenssia. Esimerkiksi hurrikaanit saavat tavallisimmin alkunsa loppukesällä auringon zeniittiaseman ollessa Saharan yllä, jolloin kuuman aavikon yllä syntyy konvergenssista häiriöitä, jotka ajautuvat itävirtauksen mukana Atlantille.

Kun trooppinen hirmumyrsky on syntynyt, voi se kulkeutua lämpimien merivesien yllä pois päiväntasaajalta kohti pohjoista ja Atlantilla näin voi siis käydä kesällä ja syksyllä, kun merivedet lämpenevät kesän aikana. Kylmän meriveden yllä pyörremyrsky heikkenee ja kulkiessaan tarpeeksi pohjoiseen häviää myös sen tyypillinen spiraalimainen rakenne ilmakehässä vallitsevien voimakkaampien tuulien ja coriolisvoiman takia, tämän vuoksi hurrikaani ei voisi koskaan saapua esimerkiksi Suomeen. Talvisaikaan merivesi on Pohjois-Atlantilla sen verran kylmää, etteivät hurrikaanit selviä sielläkään hengissä. Atlantin eteläosakin on kylmien merivirtojen vuoksi niin viileää, että siellä hurrikaaneja ei esiinny juuri koskaan.

Tyynellämerellä esiintyy taifuuneita myös muina vuodenaikoina kuin kesällä ja syksyllä, joka on kuitenkin niiden huippusesonkia.  Talvella auringon zeniittiasema siirtyy etelämmäs kohti Kauriin kääntöpiiriä ja taifuunien esiintymistiheys pienenee merkittävästi samalla kun merivesi viilenee. Eteläisellä pallonpuoliskolla trooppisten pyörremyrskyjen esiintymishuiput osuvat pohjoisen pallonpuoliskon talvi- tai kevätaikaan, jolloin auringon zeniittiasema sijaitsee eteläisellä pallonpuoliskolla.

Lukumäärällisesti pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyy kuitenkin jopa kaksinkertainen määrä trooppisia pyörremyrskyjä verrattuna eteläiseen pallonpuoliskoon – luultavasti sen vuoksi, että pallon pinnanmuoto on pohjoisemmilla leveysasteilla mantereisempi kuin eteläisellä puoliskolla, jossa sijaitsee pääasiassa vain vettä ja jossa tuuli puhaltaa liian kovaa pyörremyrskyjen syntymiselle. Manneralueiden vähyyden vuoksi myös konvergenssista syntyviä häiriöitä on vähemmän, joista myrskyt voivat saada alkunsa.

 

Kuvat NOAA:n (National Oceanic and Atmospheric Administration) sivuilta:

http://www.aoml.noaa.gov/hrd/tcfaq/G1.html

 

En ymmärrä, mitä synkkää tai surumielistä joku näkee syksyssä. Ehkä sitten, jos maailma lakkaa sen jälkeen olemasta, mutta vuodenajat ovat kiertokulku. Ei talvikaan ole kuolemista, vaan ainoastaan hetki levätä. Vällyjen alla pakkasta paossa pirtissä pienoisessa on tunnetila. Se helpottaa keskittymistä itseensä ja uusiutumista. Pois maailman kiireistä vaikka kirjojen tai internetin äärelle. Uusia ajatuksia ei välttämättä tule kesäkuumalla, vaan syksyllä ja talvella.

Eilen Malmilla kuului bussipysäkille mennessä kumma kahina. Tuuli, kuten tuulee vielä monta päivää, ja tuulenpyörteet olivat täyttyneet kuivista vaahteranlehdistä. Ne raapivat kuivaa asfalttia kaikilla lehtiruodoillaan, siitä lähti huomattava syystuulen ääni. Ei humina puissa, vaan ihan omansa, uusi ääni. Kuivankäpertyneet lehdet paljastivat tuulenpyörteiden tavat. Havainnoitavaa on kaikkialla ja joka aistille. Kuivat lehdet eivät edes tuoksu kuten märät ja jo vähän lahot.

Vaan pohjoisessapa on jo lunta, Kainuun ja Koillismaan korvilla jo parin vaaksankin verran. Mutta miten lumen käy, kun vettä lorottaa jo nyt päälle ja lämpöasteet hoitavat loput. Syysloma oli jo talviloma, mutta käykö myös toisinpäin, sen näyttää vain aika ja tuleva talvi. Nyt tuulee lauhasti, ja syksyllähän kuuluu tuulla. Ihan tuttu kuva syyspäivästä ja -yöstä. Ilman liikkuessa se sekoittuu itsensä kanssa. Jos on selkeä yö, tienpinta jäähtyy. Jos pakkaselle asti ja jos lämpönsä pitävä ilma on kosteaa, saa tienpinta kuuraisen peitteen. Siinä on autonrenkaille, mitä kiillottaa aina vain jäisemmäksi. Kun ei ole autoa, ei tarvitse päättää, millä renkailla ratsastaa. Ei ole enää kesä.

Mustasta jäästä olen kuullut, että sen nimi tulee asfaltin väristä. Mutta hetkinen – harmaahan se kuiva asfalttinen tienpinta on eikä musta. Mustana se on jo ainakin valmiiksi märkä jäätymään, jos yläpuolelta lähtee lämmittävä pilvipeite sopivissa oloissa pois. Ei ilman tarvitse olla pakkasella, ja silti märkä tie voi äkkiä jäätyä. Katse siis myös ylös, vaikka useimmiten tiehen. Havainnoitavaa on kaikkialla, ja maailma on kokonaisuus. Sen pirstaloivat vain näkökulmat. Jokainen vuodenaika on itsessään näkökulma.

Samoin kellonaika on sopimus, joka ei sinänsä sido, mutta maailmamme, vaihteleva osa itse kunkin elämäämme, on sen varaan rakennettu. Kuinkahan moni havahtuu nyt sunnuntaiaamuna siihen, että on yhtäkkiä ja vasten tapojaan aikaansa edellä. Tulevaisuuteenkin voi unohtua. Varhaisaamun kylmin hetki hyppää tuntia aikaisemmaksi. Näin tekee myös iltapäivän lämpimin tunti – tietysti vain niin kauan kuin auringolla suoraa lämmitystehoa riittää. Niin ovela on maailma.

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/en/snow-winter-roof-white-clock-blue-15919/