Kölivuoristosta huomasin juuri, että se ainakin Wikipedian mukaan onkin mieluiten ”Skandit”, mutta en nyt siihen juutu, vaan totean tarkoittavani Skandinavian niemimaan vuoristoa, josta Norja tunnetaan paremmin kuin Ruotsi. Pääasia, ettei meitä ijoitettaisi Skandinaviaan, vaan sen ja Venäjän väliin. Pohjoismaisuus on sitten asia erikseen, sittenhän mennään jo Islantiin asti – puoleenväliin uutta mannerta. Pohjois-Atlantti on se osa valtamerta, joka vauhkona velloo meistä katsoen tuon vuoriston takana. Siellä on myös se kuuluisa Golf-virta, joka lämmittää vuoristosta huolimatta myös meitä. Tosin ei aina. Me sijaitsemme suuren mantereen luoteisosassa lähellä Pohjois-Atlanttia mutta siihen nähden Kölivuoriston takana – vähän niin kuin suojassa Atlantin tyrskyiltä ja myrskyiltä. Tämän voisi kuvailla monella tavalla, mutta Suomen säätä ei voi ymmärtää asemoimatta sitä planeettamme kokonaisuuteen. Tai voi sitä yrittää, mutta laihaksi ja latteaksi jää tulos.
Skandinavian vuoriston vanha nimi, Kölivuoristo, innoittaa vaikka mihin. Meillä on keskimäärin läntinen ilmavirtaus – siis ilma virtaa meille tuon vuoriston yli. Eikä sieltä tule pelkästään ilmaa, vaan vuoden mittaan suuri määrä sääjärjestelmiä, esimerkiksi säärintamia ja matalapaineita. Kaikki ne vuoriston ylitettyään ensin kuivahtavat, ja vasta ollessaan tilanteeseen nähden riittävän etäällä vuoristosta alkavat taas elää eli vaikkapa sataa. Vähän hankala juttu sään ennustamisen kannalta. Ilman Kölivuoristoa meillä ainakin sataisi enemmän, ja voisi olla kesähelteidenkin kanssa vähän niin ja näin. Ilmakehä on kokonaisuus, joten pelkkä yhden paikallisen vuoriston poistaminen ei kuitenkaan välttämättä kerro mitään sen jälkeisistä kokonaisolosuhteista. Ja Pohjois-Amerikan Kalliovuoret ovat tämä koko Kölivuoristoasia potenssiin ties mitä. Länsivirtausten vyöhykettä sekin on. Kalliovuorten vaikutus ulottuu koko pallonpuolikon keskimääräiseen ilmavirtaukseen.
Kun pitäydytään asioiden yksinkertaistetussa ilmaisemisessa, minkä olen tämän blogin myötä ottanut haasteekseni, on vuoristo ilmavirtaukselle maastoeste, joka pakottaa ilman kulkemaan vuorten yli eli ensin nousemaan pitkin vuorenrinnettä ja vastaavasti laskeutumaan alaspäin vuoriston suojanpuolella. Kun ilma nousee näin pakotetusti ylöspäin, se jäähtyy, koska ilmanpaine ylöspäin mentäessä laskee. Vuoristojen tuulenpuolella sataa tästä syystä keskimäärin paljon, kuten vaikka Norjan Bergenissä. Suojanpuolella eli Ruotsissa käy päin vastoin, ja vielä Suomessa vuotuiset sademäärät ovat lännessä vähäisemmät kuin idässä.
Pohjois-Norjan Lofoottien äskeisen ärhäkän matalapaineen on määrä liikkua tänä yönä kaakkoon ja olla aamulla jo Pohjois-Karjalassa. Lofooteilla ollessaan sen voimakkaimmat länsituulet ovat saattaneet esimerkiksi sopivasti osuessaan Norjan vuonoihin nostaa niissä vedenpintaa niin, että vaikkapa laivoja on saattanut huuhtoutua maalle. Näin on tapahtunut ennenkin, ääritilanteissa. Kölivuoriston suojanpuolella tällainen matalapaine menettää voimaansa, jo pelkästään jouduttuaan lämpimältä mereltä kylmälle maalle. Siitä huolimatta se saattaa vielä hyvinkin jaksaa aiheuttaa jäljessään jopa myrskypuuskaisia pohjoistuulia myös Suomessa nyt sunnuntaina. Viisas varautuu, tietäähän tulevaisuutta ei voi ennen kuin se on eletty.
Mainittu matalapaine eli suuri ilmapyörre heittää perässänsä kylmää ilmaa aina Etelä-Suomeen asti, mutta vain lyhyeksi aikaa, sillä ensi viikkoa hallitsee melko voimakas ja lauha läntinen ilmavirtaus. On siinä kunnon talvi edelleen hakusessa, ja liukkaita kelejä riittää. Mutta nyt madekeiton pariin, saakoot matalapaineet sen, mikä niille kuuluu. Jos ei kölin ali, niin sitten yli. Tulos on sama.
Kuvan linkki: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/6f/Maelstrom%2C_Carta_Marina.png
