Category: Huomioita säästä

Jos rinteessä kuulee lumen humahtelevan, on syytä pötkiä pakoon. Tuhoisia lumivyöryjä sattuu joka talvi suurilla vuoristoilla, mutta valkoinen vaara vaanii myös omilla jyrkimmillä tuntureillamme. Pienehkökin vyörymäalue voi sysätä liikkeelle tonneittain junan vauhdilla jyräävää pyörteistä lumimassaa, joka silmänräpäyksessä hautaa alleen paikalle eksyneen hiihtäjän.

Rinteen jyrkkyys

 Lumivyöryn syntyyn vaaditaan aina varsin jyrkkä rinne ja  niinpä normaalissa ”koskemattomassa” metsämäessä ei lumivyöryn vaaraa juurikaan ole. Rinteen jyrkkyyden pitää olla yli 20 astetta ennen kuin vyöryt ovat ylipäänsä mahdollisia. Kun rinteen jyrkkyys ylittää 30 astetta, ovat vyöryt mahdollisia paikoissa, missä on epävakaata lumimassaa.  Eniten vyöryjä esiintyy rinteissä, joiden jyrkkyys on 35 ja 50 asteen välillä. Kaikkein herkimpiä kohtia vyöryille ovat ne kohdat, jossa rinne muuttuu yhtäkkiä jyrkemmäksi. Myös kapeat kivikko alueet tai muut paikalliset ohenemat lumipeitteessä aiheuttavat epäjatkuvuuskohtia ja näin potentiaalisia vyörymän alkupaikkoja.

Lumen asettuminen

Lumikerroksen vakaus rinteessä riippuu rinteen jyrkkyyden lisäksi myös lumikiteiden muodosta ja rakenteesta. Lumihiutaleiden pudotessa maahan niiden sakarat usein katkeilevat ja sulavat pois. Pyöristyneet kiteet asettuvat maassa tiiviisti vieriviereen toisiaan vasten. Mitä märempää lumi on, sitä nopeammin se asettuu paikoilleen. Kireässä pakkasessa satanut kuiva pakkaslumi pysyy pitkään ilmavana ja asettuminen voi kestää päiviä. Nopea lumentulo kasvattaakin lumivyöryriskiä vielä pari päivää satamisen jälkeen. Usein vyöryt käytännössä tapahtuvatkin lumimyräkän jälkeisenä ensimmäisenä aurinkoisena päivänä.

Tuulen vaikutus
Tuuli on toimelias apuri lumisateelle. Yhdessä ne voivat saada aikaan useiden kymmenien senttien lumikertymiä varsinkin suojan puoleisen huipun ylärinteille. Tuulen kinostamat lumilipat hajoavat herkästi ja aiheuttavat näin vyöryjä. Tuulella on varsin suuri rooli epävakaiden lumikerrosten luomisessa. Voimakas tuuli voi muokata suuria paikallisia lumieroja vielä pitkään sateen jälkeenkin. Erityisesti kevyt pakkaslumi liikkuu ja muokkautuu tuulessa niin pitkään kuin tuulta vaan riittää.

Irtolumivyöryt
Myös lauhtuminen ja auringonpaiste heikentävät lumen rakennetta. Kevätauringon ahnas säteily saa usein aikaan irtolumivyöryjä, joissa yksittäinen lumikokkare alkaa kieriä kasvaen  levenevänä kiilamaisena vanana alas rinnettä. Tällaiset irtolumivyöryt voivat saada suureen rinteen alaosissa aikaan käsittämätöntäkin tuhoa.  Hiihtäjälle ne antavat kuitenkin yleensä etukäteen varoitusmerkkejä.

Laattalumivyöryt
Vaarallisen laattalumivyöryn voi laukaista vaatimatonkin poikittainen suksen sivallus rinteessä. Siinä kokonainen rinne voi riisuutua lumesta yhdessä rysäyksessä. Säänvaihtelut muodostavat rinteeseen  kerrostumia, joiden rakenne vaihtelee. Kahden tiheämmän lumikerroksen väliin jäävä ontto tai huokoinen kerros on riski lumilaatan liikkeellelähtöön. Erityisen herkästi laatta lähtee liikkeelle heikon keskikerroksen alla majailevan lumen ollessa hyvin liukaspintaista. Kohtalokas liukupinta syntyy, jos vanhan lumen päälle on muodostunut kuuraa. Syvä kuura aiheuttaa kidesokerilumeksi kutsuttua rakennetta, joka antaa liukumaan lähtevälle laatalle ikään kuin kuulalaakerit alleen. Näin jopa kilometrin levyinen lumilaatta singahtaa liikkeelle ja kasvattaa edetessään valtavat voimat. Sen kaamealta syleilyltä soisi jokaisen sivakoijan ehtivän karkuun.

Palautesähköpostiimme on jälleen kerran tullut viesti jossa esitetään tuttu kysymys: “Mistä teille maksetaan palkkaa!?”. Syy on se sama vanha, eli ennuste on mennyt pieleen. Jossain on satanut vaikka ei pitänyt, meterologihan oli luvannut että päivä on poutainen. Tai päinvastoin. Ilmankos palautteen antaja on sydänjuuriaan myöten loukkaantunut.

Sään ennustaminen pyörii nykyään tietokonemallien ympärillä. Maapallo-ilmasto-järjestelmä on liian monimutkainen jotta matala- ja korkeapaineiden liikettä voisi ennustaa millään muulla tavalla. Hetken, ehkä muutaman tunnin eteenpäin, se onnistuu, mutta pian tulee vaihe jossa jotain odottamatonta tapahtuu.

Säätä ennustavat tietokonemallit ovat kehittyneet huikeasti. Ne ovat nykyään niin hyviä, että ennusteiden parantaminen on jo vaikeaa. Erehtymättömiä ne eivät kuitenkaan ole. Ajatellaanpa tilannetta jossa viikon päähän laadittu ennuste on mennyt pieleen: Pohjois-Euroopassa piti olla laaja korkeapaine, sinne syntyikin kiukkuinen matalapaine. Ennustettu aurinkoinen sää muuttui sateeksi. Mitkä tekijät saivat ennustemallin epäonnistumaan?

Meidän leveysasteillamme vallitsee keskimäärin voimakas läntinen ilmavirtaus. Karkeasti voidaan sanoa että ilma kiertää maapallon ympäri itä-länsi -suunnassa noin parissa viikossa. Pohjois-etelä -suunnassa ilma vaihtuu hitaammin, parissa kuukaudessa. Viikon päästä meille saapuvan matalapaineen syntyhetkiä joudutaan siis jäljittämään toiselle puolelle pohjoista pallonpuoliskoa. Sieltä löytyykin eräs tietty säätyyppi, joka näitä virheellisiä ennusteita erityisen tehokkaasti tuottaa.

Tuo säätyyppi liittyy Pohjois-Amerikan Kalliovuorten alueelle syntyvään matalapaineen solaan. Kun tämän solan alle virtaa etelästä Meksikonlahdelta lämmintä ja kosteaa ilmaa, syntyy otolliset olosuhteet konvektiivisille sateille, kotoisammin sade- ja ukkoskuuroille. Tosin tässä kohtaa emme puhu yksittäisistä kuuropilvistä, vaan hieman laajemmalle levittäytyvistä kuuroryppäistä. Niille on annettu tieteellinen termi MCS, joka tulee sanoista Mesoscale Convective System. MCS on hyvin laveasti määritelty, sillä voidaan tarkoittaa melkein mitä tahansa kokoluokaltaan yksittäisen kuuron ja pienen matalapaineen väliin mahtuvaa sadealuetta.

 

Toki ennustemallit pystyvät myös nämä MCS-sadealueet ennustamaan, mutta koska ne saavat alkunsa ukkospilvien tapaan varsin rajatuilla alueilla, tapahtuu ennusteissa väistämättä pieniä virheitä. Lisäksi konvektiivinen sadepilvi yltää varsin korkealle ilmakehään, yleensä läheltä maanpintaa aina tropopausiin, jopa 15 km korkeudelle saakka. Tässä tapauksessa nuo MCS:n sateet sattuvat osumaan niiden yläpuolella mutkittelevaan suihkuvirtaukseen.

Suihkuvirtaukset taas ovat merkki suuresta vaakasuuntaisesta lämpötilaerosta. Ilmakehä yrittää näitä lämpötilaeroja parhaansa mukaan tasoittaa, ja eräs tehokkaimmista mekanismeista on meidän kaikkien tuntema matalapaine. Suuren vaakasuuntaisen lämpötilaeron alueelle syntyy matalapaine, aivan siihen suihkuvirtauksen alle.

Nyt tuo aavistuksen epätarkasti mallinnettu MCS-sadealue tönäisee suihkuvirtausta hieman eri asentoon kuin tietokonelaskelmien mukaan piti. Alkaa ketjureaktio: pieni virhe suihkuvirtauksen suunnassa ja voimakkuudessa alkaa pikkuhiljaa kertautua alla kulkevien matalapaineiden ennustetussa reitissä. Muutaman päivän kohdalla Yhdysvaltojen itärannikolla matalapaine on jo havaittavasti väärässä paikassa. Vielä kun odotellaan muutama päivä lisää, tuo matalapaine on jo tullut hyvän matkaa yli Atlantin, ja seurauksena ennuste näyttää aivan erilaiselta kuin todellisuus.

Moni on varmaan kuullut perhosilmiöstä, siis siitä että perhonen räpäyttää siipiään, ja ilmakehän kaoottisuudesta johtuen toisella puolella maapalloa voi syntyä myrsky. Ihan niin dramaattisesta tapahtumasta ei tässä ole kyse, mutta karkeasti ottaen pienimittakaavainen sääilmiö Pohjois-Amerikassa voi pilata viikon päähän ulottuvan sääennusteen toisella puolella maapalloa. Tämä ei suinkaan ole se yksi ja ainoa mekanismi joka kaataa ennusteen kuin korttitalon, mutta antaa hyvän kuvan siitä miten kaukaa syitä joudutaan etsimään.

On hyvä muistaa että sääennuste ei ole lupaus, eikä etukäteen toimitettu säähavainto.

Lähde ja kuvat (jos ei toisin mainittu): Rodwell et al., 2013: Characteristics of occasional poor mediumrange weather forecasts for Europe, Bull. Amer. Meteor. Soc., 9, 1393-1405

Hiihtolomat alkavat pian!

Suomen hiihtolomat pidetään tänä(kin) vuonna kolmessa erässä: ensi viikolla eli viikolla 8 lomailevat maan eteläosan koululaiset, viikolla 9 maan keskiosan ja viikolla 10 maan pohjoisosan pulpettiväestö. Hiihtolomien sää, erityisesti lumitilanne, kiinnostaa monia; tässä katsaus tämän hetken ennusteisiin.

Tässä kuvassa näkyy lumitilanne nyt:

Tällä hetkellä lunta on runsaimmin Lapissa, lähes koko osassa maata on hiihtäjien onneksi ainakin jonkinlainen lumipeite. Vähäisin lumimäärä on rannikon tuntumassa; esimerkiksi Helsingin keskustassa katukuva on lumettomuuden takia jo huhtikuun kaltainen.

Seuraavan viikonlopun aikana lumisateita on odotettavissa seuraavasti:

Eniten uutta lunta on siis odotettavissa maan itäosaan, mutta vähälumiseen maan etelä- ja lounaisosaankin on odotettavissa pientä lumitäydennystä.

Ensi viikon ennusteissa on näkyvissä alkuviikolla kaksi maamme ylittävää matalapaineen keskusta lumisateineen. Aivan etelä- ja lounaisrannikolla olomuotoennuste on vielä epävarma, mutta lähes koko maassa sateet tulevat silkkana lumena. Tämän hetken tiedon mukaan runsaimmat sateet tulevat maan etelä- ja keskiosassa, mutta nopeasti liikkuvien matalapaineiden reittiennusteet ovat taipuvaisia muuttumaan vielä viime tinkaan asti, joten paikkakuntakohtaisia tietoja kannattaa malttaa odotella vielä muutaman päivän ajan. Ensi viikon jälkipuolella sateissa lienee päivän – parin tauko, jonka jälkeen uusia sateita on odotettavissa etelästä.

Ensi viikolla suurimmat ja varmimmat lumimäärät löytyvät Pohjois-Karjalan tienoilta ja maan pohjoisosasta, mutta suuressa osassa maata on ainakin jonkinlainen lumipeite. Tarkemmat tiedot kannattaa tarkistaa keskuksittain, mutta näyttäisi, että lähes kaikki hiihtokeskukset ovat vähälumisessa maan eteläosassakin avoinna, eikä näkyvissä ole merkittävää lauhtumista tai vesisateita tilannetta sekoittamaan.

Entä viikkojen 9 ja 10 hiihtolomat?

Paikkakuntakohtaiset ennusteet eivät ulotu vielä niin pitkälle asti, mutta pitkän ajan ennusteiden mukaan voimakkaita korkeapaineita ei ole tiedossa, vaan Suomi pysyy liikkuvien matalapaineiden keskusten (eli ajoittaisten sadealueiden) reitillä. Sää on tällä hetkellä vuodenaikaan nähden keskimääräistä lämpimämpää ja pysyy sellaisena seuraavien viikkojen ajan. Odotettavissa on siis ajoittaisia sateita, väleissä hieman aurinkoa ja kevään auringonsäteilyn lisääntyessä vähitellen lämpenevää säätä. Lumirajan liikkuminen on niin riippuvainen hetkellisestä lämpötilasta ja sateiden olomuodosta, että siitä ei vielä voi tehdä päätelmiä; jäämme odottamaan ennusteiden tarkentumista jännityksellä.

Mukavaa hiihtolomaa sitä viettäville! Oletko lähdössä hiihtolomalla johonkin, onko sinulla sään suhteen odotuksia?

Matkailu avartaa, sanovat. Sekä tänä että ensi viikonloppuna tieni vei/vie sellaisiin osiin Suomea, joissa en ole ennen käynyt. Eri paikkakuntien ilmastotietoja on hauska tutkia ja löytyneitä tietoja on myös hauska välittää eteenpäin, päätin siis jakaa omaksi viihteekseni tekemäni pienimuotoisen ilmastotietokahlauksen satoa myös täällä blogissa. Tervetuloa virtuaaliselle ilmastotutkimusmatkalle!

Tänään ensiksi vuorossa

PORI

Pori sijaitsee länsirannikolla n. 140 km Turun pohjoispuolella, Satakunnan maakunnassa. Merenpuoleisilla eli läntisillä ilmavirtauksilla meri tasoittaa Porin lämpötiloja, syksyllä ja talvella sulan meren aikaan mereltä kulkeutuu maalle ukkosiakin sisältäviä sadekuuroja ja rannikkokonvergenssilumisateita. Toisaalta itäisillä ilmavirtauksilla meren vaikutus kulkeutuu vastakkaiseen suuntaan ja sää saa mantereisempia piirteitä.

Taulukoituna Porin ilmastotiedot näyttävät seuraavalta:

Vuorokauden keskilämpötila on korkeimmillaan heinäkuussa, jolloin keskilämpötila on +16,8°C. Lukema on hieman korkeampi kuin koko Suomen heinäkuun lämpötilan vuorokausikeskiarvo +15,6°C. Vaikka meri tasaa Porissa (ja yleensä meren rannikolla) useimmiten pois korkeimmat hellelukemat, Porin koko Suomeen suhteessa eteläinen sijainti riittää lämpötilan kohottamiseen koko maan keskiarvoa korkeammaksi. Heinäkuussa Porin keskimääräinen päivän ylin lämpötila on +21,7°C.

Alimmillaan Porin vuorokauden keskilämpötila on helmikuussa, lukemana -5,4°C. Suomen vuorokauden keskimääräinen lämpötila on alimmillaan tammi- ja helmikuussa, jolloin keskiarvo jää -9,3 Celsiusasteeseen. Kuten edellä, Pori on eteläisen sijaintinsa, nyt myös osin meren vaikutuksen takia koko maan keskiarvoa lämpimämpi. Keskimääräinen vuorokauden alin lämpötila on kylmimmillään eli helmikuussa -5,4°C. Keskilämpötilaltaan pakkaskuukausia on Porissa neljä, joulukuusta maaliskuuhun.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuukausien keskimääräiset sademäärät ovat Porissa hyvin samankaltaiset kuin muualla Suomessa. Suurimmat sademäärät saadaan kesällä ja syksyllä, alhaisimmat puolestaan talvella ja keväällä. Silti, tämäntalvinen Suomen kaikkien aikojen lumisade-ennätys tapahtui Merikarvialla vain n. 50 km Porin pohjoispuolella! Syynä oli paikalleen parkkeerannut sulan meren synnyttämä merikonvergenssilumisade, joka oli hyvin paikallinen; Porissa sää pysyi suuren osan päivää poutaisena.

Itse en ollut käynyt Porissa aiemmin, tämän käynnin ja sitä seuranneen kevyen ilmastoon tutustumisen perusteella suuntaan sinne mieluusti uudelleen. Sää toi myös Porista lähtemiseen oman vivahteensa: Porissa sää oli mukavan aurinkoinen, kun taas sieltä lähtiessä matka suuntasi auringonlaskun hämyssä uhkaavan tummaksi värittyneen pilven alle…

Ensi viikonloppuna vastaava tarkastelu ilmastoltaan hyvin erilaisesta osasta Suomea, mukavaa viikkoa kaikille!

 

 

 

Viikonloppu toi Suomeen jälleen lauhat lounaiset ilmavirtaukset, jotka nostivat lämpötilan nollan yläpuolelle aina Sodankylän korkeudelle saakka. Sunnuntai-iltapäivän hölkkälenkkini taittui tihkusateessa ja tiukassa sumussa. Iltapäivän aikana maan eteläosaan levisi lämmintä ilmamassaa ja seurauksena oli sakea advektiosumu. Ja mitenkäs sellainen oikein syntyy?

Advektio- eli siirtymäsumu

Advektiosumu on yksi yleisimmistä Suomessa esiintyvistä sumutyypeistä ja sitä esiintyy yleisimmin keväällä. Eilen olosuhteet olivat otolliset tämän sumutyypin syntymiselle. Meille virtasi hyvin lauhaa ja kostea ilmaa etelästä: esimerkiksi heti Suomen eteläpuolella ilmamassa oli noin viisiasteista. Lumisen ja jäisen maanpinnan välittömässä läheisyydessä ilman lämpötila on lähellä nollaa, mutta kylmän maanpinnan vaikutus yltää ylemmäskin. Tällöin ilmakerros kylmenee alhaalta käsin, eikä lämpötila pääse kohoamaan lämpimän ilmamassan edellyttämälle tasolle. Jäähtyvässä ilmakerroksessa kosteus tiivistyy sumuksi ja mikäli maanpinnan aiheuttama jäähtyminen kestää tarpeeksi kauan, voi sumupilvestä tulla eiliseen tapaan paksu, ja tihkusadettakin esiintyy. Advektiosumussa näkyvyys voi laskea alle 50 metriin. Eilen sakeimman sumun vallitessa arvioisin näkyvyyden ollen noin 100 metrin luokkaa.

Advektiosumut ovat yleisimpiä keväällä, kun lämmintä ilmaa virtaa kylmän alustan päälle. Paksu lumi- ja jääpeite sekä toisaalta kylmä merenpinta edistävät sumun syntymistä. Kohtalaisella tuulella sumu pysyy vielä hyvin kasassa ja voi siirtyä eli advektoitua pitkiäkin matkoja.

Lauha sää jatkuu vielä ainakin hetken

Lauha, harmaa ja tuulinen sää jatkuu vielä ainakin lähipäivinä. Suomen yli liikkuu sadealueita keskimäärin yksi päivässä ja olomuodoltaan sateet voivat olla ihan mitä tahansa – etelässä enimmäkseen vettä tai räntää, Keski- ja Pohjois-Lapissa lunta. Etelästä ja lännestä lumet uhkaavat lähipäivinä monin paikoin sulaa kokonaan pois, mutta viikonlopun kohtalo on vielä arvoitus.

Tällä hetkellä ylemmän ilmakehän suihkuvirtaus kulkee melko symmetrisesti Atlantilta kohti koillista ja Pohjois-Eurooppaa puskien meille matalapaineita lounaasta. Viikonloppua kohden suihkuvirtaus näyttäisi venyvän kohti eteläisempää Eurooppaa ja Suomi saattaa joutua lauhemman ja kylmemmän ilman rajamaille. Matalapaineet sadealueineen näyttäisivät saapuvan meille lounaan sijasta etelästä tai jopa kaakosta, jolloin valtaosa sateista muuttuisi lumeksi ja lämpötila saattaa käväistä selvästi pakkasen puolella. Kahden merkittävän numeerisen säämallin välillä on kuitenkin vielä ristiriita perjantain jälkeisissä ennusteissa, joten viikonlopun kylmeneminen ja lumisateiden mahdollisuus on vielä jokseenkin epävarma.

Mediassa aikaisen kevään hehkuttamisvillitys on ollut jo havaittavissa, vaikka toisaaltahan tässä eletään vielä tilastollisesti talven kylmimmän viikon jälkeistä aikaa. Joskus maaliskuu on ollut se kylmin talvikuukausi, joten mikä tahansa on vielä mahdollista. Vuosi sitten terminen kevät alkoi maan etelä- ja keskiosassa jo 17.-19. helmikuuta.

Kummalle puolelle sinä asetut – onko aikainen kevät tervetullut vai vieläkö saisi tulla kunnon pakkasjakso?

 

Happy Weatherperson’s day! (Hyvää säähenkilöpäivää!)

Juhlapäiviä on nykyään joka lähtöön; tiesitkö, että tänään, 5.2, vietetään lähinnä Yhdysvalloissa National Weatherperson´s Day -päivää? Ei ihme jos et, itsellenikin tuo selvisi vasta juuri äsken. Meteorologina arvostan työpanoksemme huomioimista.

”Weatherperson” ei rajoitu pelkästään meteorologeihin, vaan kaikkiin sääalalla työskenteleviin. Sitä vietetään John Jeffriesin syntymäpäivänä. Jeffries oli yksi Yhdysvaltojen ensimmäisistä säännöllisten säähavaintojen tekijöistä; hän kirjasi ylös mittaamansa säätiedot päivittäin vuodesta 1744 alkaen.  Hän myös lensi ensimmäisenä maailmassa vuonna 1784 Lontoon yli ilmapallolla, tarkoituksenaan tutkia ilman käyttäytymistä ylempänä ilmakehässä.

 

Hiljattain Yhdysvalloissa vietettiin toistakin sääliittoista merkkipäivää: 2.2. on ”Groundhog Day” eli ”murmelinpäivä”. Päivän pääjuhlallisuudet pidetään Pennsylvanian Punxsutawneyssä, jossa seurataan, kun murmeli ilmaantuu aamulla ulos kolostaan. Perinnetiedon mukaan ilmaantumishetken pilvisyys määrittää tulevien kuuden viikon sään: jos on aurinkoista eli murmeli näkee varjonsa ilmaantuessaan kolostaan, murmeli palaa pesäänsä ja talvisää jatkuu vielä seuraavan kuuden viikon ajan.

Nykyään Punxsutawneyn murmeli ei ole enää ainoa säätä ennustava köpöttelijä. Tänä vuonna virallisia ennustavia murmeleita on ollut Yhdysvalloissa vähintään 8 kpl, niiden ennusteet näyttävät Wikipedian mukaan seuraavalta:

Ennusteiden keskiarvo viittaa siis aikaiseen kevääseen Yhdysvalloissa. Stormfax-sivuston tilaston mukaan vuosien 1969-2010 ennusteiden onnistumisprosentti oli 36%, eli tämän tuloksen perusteella kannattaisi ennusteet kannattaisi tehdä tähänastiseen verrattuna päinvastaisina! Eri nettisivut tarjoavat hieman erilaisia tuloksia murmelin luotettavuudesta, mutta minkään löytämäni mukaan murmeli ei toistaiseksi kykene päihittämään sääennustetietokoneita.

*Muokattu 7.2, murmelin ennusteen tulkinta oli tekstissä livahtanut päinvastaiseksi