Category: Huomioita säästä

Viime päivinä Suomessa on ollut kovin sateista, huominen on sateiden osalta jo edellisiä rauhallisempi päivä, vaikkei täysin sateeton olekaan.

Sateisen viikonlopun päätteeksi päätin kirjoittaa tänään sateiden silloin tällöin näyttäytyvästä sivutuotteesta: sateenkaarista. Itse en ole tainnut sateen yhteydessä nähdä sellaista vielä tänä vuonna, pitänee ulkoilla enemmän!

(Vielä tiedoksi, tämä teksti on tarkoitettu pikaoppaaksi sateenkaariin. Jos haluat lisää ja tarkempaa informaatiota, sitä löytyy esimerkiksi Wikipedia-artikkelista)

Sateenkaari on ilmiö, joka johtuu auringonvalon taittumisesta sadepisaroista ja jonka voi nähdä, kun olosuhteet ovat sopivat. Sateenkaaren näkemistä varten tarvitaan

• Aurinko, joka paistaa suoraan oman selän takana, mieluiten melko matalalla
• Sadepilvi suoraan edessä (muutkin pisaralähteet kelpaavat – esimerkiksi suihkulähteissä tai sadettimen suihkussa voi nähdä pikkuisen sateenkaaren)

Näissä sopivissa olosuhteissa sateenkaari muodostuu 42° kulman etäisyydelle aurinkoa ”vastapäätä” olevan pisteen ympärille. Sateenkaari on jokaiselle näkijälleen henkilökohtainen eli näkyy kuin mittatilaustyönä juuri tuolla etäisyydellä auringosta.

Sateenkaaresta voi näkyä joko pätkä tai hyvällä onnella kokonainen maasta maahan ulottuva kaari. Itse asiassa tuo kokonaisen tuntuinen kaarikin on vain osa totuudesta, lentokoneesta tai vuorenhuipulta katsottuna sateenkaari voi muodostaa täyden ympyrän!

Sen lisäksi joskus sateenkaaren ulkopuolelle, 10° päähän siitä muodostuu toinen sateenkaari, jonka värit kulkevat päinvastaisessa järjestyksessä kuin pääsateenkaaren.

Sateenkaarien metsästysonnea kaikille! Vaikka kaaren päästä ei löytyisi aarretta, itse kaaresta saa silti mieleenpainuvan näkymän ja ehkäpä muistoksi valokuvan.

Juhannuksen ja joulun sää herättää mediassa aina kiinnostusta. Monien, vaikkei tietenkään kaikkien, toiveena olisi valkea joulu ja kesäisen lämmin ja aurinkoinen juhannus. Lehdet kilpailevat siitä, kuka saa julkaistua ajankohdan sääennusteen ensimmäisenä.

Siksi meteorologina onkin erityisen harmillista, kun ennusteet käyttäytyvät kuten juuri nyt: jokainen uusi tietokonemalliajo tarjoaa juhannuksen säästä täysin erilaisen version kuin edellinen. Viimeisen puolentoista vuorokauden ajan mallien tarjoukset ovat olleet (kronologisessa järjestyksessä)

1. Hellejuhannus, kaunista ja aurinkoista
2. Kaatosade ilman ukkosta to-pe, la-su kauniimpaa
3. Poutaista ja osin aurinkoista to-pe, la-su kaatosadetta ukkosen kera
4. Sekalaisia ukkossateita pitkin juhannusta, väleissä aurinkoista

Mistä tämä johtuu ja mitä juhannuksen säästä voidaan nyt sanoa?

Juhannuksen ajan ennusteissa seuraavat asiat ovat tiedossa:

• Suomen eteläpuolisen Euroopan alueelle muodostuu korkeapaine
• Korkeapaineen pohjoispuolella liikkuu matalapaineen keskuksia, joihin liittyy runsaitakin sateita

Juuri tuo korkeapaine on ennusteiden ongelmakohta. Jokaisessa ennusteessa se on erimuotoinen ja -vahvuinen kuin edeltäjässään, joten sen pohjoispuolitse liikkuvat sateet liikkuvat vuoroin Suomen yli, vuoroin pohjoispuolelta, vuoroin vain osin Suomen yli.

Ennen kuin tuo korkeapaineen muoto ja paikka stabiloituu ennusteissa edes jollakin tavalla, on meidän meteorologienkin pakko sanoa pitkän yliopistokoulutuksen syvällä rintaäänellä ”voi sataa tai voi paistaa”. Mikä on onneksi melko varmaa, räntää ei tule, vaan jos hetki poutaa löytyy, lämpötilat nousevat monin paikoin yli kahdenkympin. Hellekään ei ole vielä poissuljettu vaihtoehto.

Tällä hetkellä ja toistaiseksi juhannuksen ennuste näyttää siis tältä:

Hei, kaikki!

Sivuillemme lisättiin kesän kunniaksi uutta – reittisää!

Palvelu löytyy sivujemme vasemman reunan palkista pari lootaa blogilinkin yläpuolelta, ”Ajankohtaista” otsikon alta. Tai tätä lukiessa yksinkertaisimmin täältä.

Homman nimi on yksinkertainen: kirjoita kartan yläreunan ruutuun lähtöpaikka ja valitse sen vierestä lähtöaika, sen jälkeen kirjoita alle ilmaantuneeseen ruutuun määränpää. Mikäli haluat reitin kulkevan jonkin tietyn paikkakunnan kautta, voit painaa määränpää-lootan vierestä plus-näppäintä; saat lisälaatikon välietapin valintaa varten.

Tässä näytteeksi kuva reitin säästä fiktiivisellä matkalla Oulusta Kööpenhaminaan. Sää näytetään reitillä kahden tunnin välein. Tällä zoomausetäisyydellä säätäpät ovat osin toistensa päällä, mutta tilanne korjautuu heti sisäänpäin siirryttäessä.

Alareunasta (kuvassa Kööpenhaminan vierestä) voi valita ajotavaksi pyöräilyn autoilun sijaan ja kameraa klikkaamalla näkyviin tulevat kelikamerat. Alueilla, joilla kameroita on tiheästi, kamerasymbolien määrä lisääntyy karttaan sisään zoomattaessa.

Kartan alle ilmaantuu Google mapsin ilmoittama matkan pituus ja kesto, sen alle voi avata myös reittiohjeet.

Kartalla näkyvien sääsymbolien määrää on toistaiseksi hieman rajoitettu, joten hirmu pitkillä matkoilla (kuten joltakin Suomen paikkakunnalta Reykjavikiin tai Etelä-Afrikan Kapkaupunkiin) symbolit katoavat jossain muutamannen vuorokauden kohdalla näkyvistä; tällöin on parempi katsoa reitti parissa osassa. Harva ihminen päättää oikeasti ajaa täältä Kapkaupunkiin asti kaverikuskin kanssa vuoroissa pysähtymättä lainkaan, joten tämä ominaisuus tuskin aiheuttaa suurta haittaa.

Mutta, siitä vaan kokeilemaan sekä järkeviä että omituisia reittejä! Palautteet palvelun käytettävyydestä ja erilaiset parannus- ja muutosehdotukset ovat tervetulleita, jotta palvelu olisi kaikille mahdollisimman käyttökelpoinen.

Mukavaa viikonloppua!

”Suomen kesä on lyhyt, mutta vähäluminen”, isäni tapasi sanoa.

Huomisen ja ylihuomisen, siis keskiviikon ja torstain, aikana Suomen ylle kulkeutuu matalapaineen keskus, johon liittyen on odotettavissa kaikkea mahdollista: sadetta, ukkosia, myrskytuulia, kylmää ilmaa ja Lapissa todennäköisesti myös räntää ja lunta.

Näin monipuoliset sääpäivät eivät ole ihan jokapäiväisiä edes meidän lyhyessä, mutta vähälumisessa kesässämme, joten käynpä tässä tarkemmin läpi, mitä odotettavissa on.

 

Keskiviikkoaamu 8.6.

Matalapaineen keskus liikkuu Suomen ylle jo edellisyön aikana, joten aamulla sateet ovat jo hyvää vauhtia matkalla maamme yli. Maan etelä- ja keskiosassa sadealue on hajanainen ja sateiden mukana on odotettavissa paikoin myös ukkosia. Pohjoisessa sadealue on yhtenäisempi.  Pohjanmaan tienoilla sää alkaa jo sateiden jäljiltä muuttua selkeämmäksi, lähitunteina selkeä alue levittäytyy idemmäksi.

 

Keskiviikkoiltapäivä 8.6.

Iltapäivään mennessä maan etelä- ja keskiosan sateet ovat jo lähes väistyneet Suomen yltä, tosin Pohjanmaan seutuville levittäytyy kuuroja, jotka kuvassa näkyvät melko heikosti. Sää on monin paikoin aurinkoinen. Pohjoisessa sen sijaan sateet intoutuvat entisestään – Lapissa on odotettavissa vetinen päivä.

 

Keskiviikon ja torstain välinen yö 8-9.6.

Yöllä etelässä sää pysyy vielä kuivana, mutta maan keskivaiheille levittäytyy uusia sateita. Lapissa sataa edelleen – nyt jopa lunta ja räntää! Kesäistä…

 

Torstai-iltapäivä 9.6.

Sadealue jää ajelehtimaan Suomen ylle, etelässä sää pysyttelee varsin kuivana, mutta muualla on odotettavissa ainakin kuuroja. Pohjois-Lapissa on edelleen räntä- ja lumisateen mahdollisuus, vaikka pääosa sateista muuttuukin Lapissa takaisin vedeksi.

 

Tuuli

Tuulesta en vielä maininnut mitään, vaikka myrskymatalapainetta on kovasti mainostettu. Tuuli tulee tosiaankin voimistumaan erityisesti maan pohjoisosassa, voimakkaimmillaan tuuli tulee olemaan keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Kuten allaolevasta kuvasta näkyy, voimakkaimmat tuulet puhaltavat Perämerellä; odotettavissa on 21-24 m/s luokkaa olevia keskituulennopeuksia, puuskissa jopa lähes 30 m/s! Maallakin tuulta riittää erityisesti kuvan sinivihreillä alueilla, reippaat tuulet jatkuvat vielä torstaille asti. Pitäkää siis hatuistanne kiinni.

Kaikenkaikkiaan Suomen sää osoittaa taas oikullisuutensa. Jouluna poimittiin suppilovahveroita, miksikäs ei kesäkuussa Lappiin hiihtämään vaakaräntämyrskyn keskelle?

 

 

Aiemmin tällä viikolla Markus kertoi täällä  Cumulonimbus-pilvistä. Aioin jättää lentokoneen ikkunasta otetut kuvat viime viikonlopun blogitekstiini, mutta paluulennolla ikkunanäkymät sopivat niin hyvin Markuksen viime tekstin aiheeseen, että en malta olla jakamatta niitä täällä (valitettavasti kuvista ei tullut kovin hyvälaatuisia, kuten matkustajakoneen ikkunasta otetuille kuville helposti käy).

Kuten Markus kirjoitti, Cumulonimbus-pilvet hajoavat alareunastaan, käytännössä satavat oman alaosansa maahan. Alasin jää ilmaan killumaan pidemmäksi aikaa, kunnes vähitellen hajoaa. Toissailtana lennolla Norjan ja Ruotsin päällä näkyi hienosti useita juuri hajoamistilassa olevia Cumulonimbuksia. Ne erottuivat ympäristöstään hienosti paljon muita pilviä korkeampina.

(Tummensin alkuperäistä kuvaa reilusti, jotta siitä saisi edes jotenkin selvää.) Kuvassa näkyy Norjan päällä kolme selkeää Cumulonimbus-pilveä. Vasemmanpuoleisin on jo hajoamistilassa; sen sijaan, että sen ”jalka” ulottuisi lähelle maata, pilvi on muuttunut alaosastaan repaleiseksi. Seuraavien parinkymmenen minuutin aikana repaleet haihtuivat lisää ja pilvestä jäi jäljelle enää pelkkä haituvamainen alasinosa – meteorologian oppikirjamateriaalia suoraan silmien edessä! Kuvan oikean reunan kaksi pilveä ovat vielä kokonaisemman näköisiä, mutta nekin irtosivat selvästi maasta koneen ohittaessa ne.

Cumulonimbus-pilvet eivät ole lentäjän ystäviä; niiden sisällä olevat nousevan ja laskevan ilman virtaukset ovat hyvin voimakkaita ja aiheuttavat matkustajille epämukavaa turbulenssia, pahimmillaan koneen lentäessä matalalla jopa vaaratilanteita. Siksi matkustajakoneet kiertävät kuuropilvet; kuuropilven parkkeeratessa lentokentän päälle lentoliikenne peräti pysäytetään siihen asti, kunnes pilvi hälvenee tai siirtyy. Itselleni on jäänyt mieleen vuosien takaa tilanne, jossa olin matkustajana koneessa, joka laskeutui Kööpenhaminaan. Cumulonimbus-pilvi oli juuri koneen laskureitillä, joten sen sijaan, että kone olisi laskeutunut suoraa linjaa pitkin, se teki laajan, tyylikkään kaarroksen pilven ympäri ja sen jälkeen laskeutui kentälle ongelmitta.

Näiden pilvien lisäksi vielä pari kuvaa Helsinki-Vantaalle laskeutumisesta: läntistä Suomea peitti keski- tai yläpilvilautta, joka peitti auringon täysin näkyvistä ja muutti näkymän pelkäksi valkeaksi. Koneen poistuessa pilvestä näkymäksi tuli ”auringonnousu nurinpäin”, aurinko ilmaantui pilven takaa näkyviin koneen laskeutuessa, mutta normaalisuunnan sijaan ylhäältä alaspäin!

Muutamaa minuuttia myöhemmin pääsimme ihastelemaan oikeaa auringonlaskua, mutta parin kilometrin korkeudesta:

Pian kone laskeutuikin jo pehmeästi iltahämyiselle kentälle.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Monet meteorologit ovat varsinaisia pilvifanaatikkoja ja osaavat nimetä ihan minkä tahansa pilvilajin. Minun mielenkiintoni kohdistuu kesäpilvityyppeihin ja erityisesti Cumulonimbukseen eli (ukkos)kuuropilveen. Cumulonimbukset ovat hyvin vakuuttavan näköisiä: ne kohoavat jopa yli 10 km:n korkeuteen ja mikäli näkyvyys on hyvä, voi kesäpäivänä Suomen etelärannikolta bongailla näitä komistuksia usean sadan kilometrin takaa, aina Viron sisämaasta saakka. Ja voi pojat – se vasta hienoa onkin, kun pääset tarkkailemaan näitä pilviä yläprofiilista!

Cumulonimbuksen elinkaari

Kuuropilvi vaatii muodostuakseen nousevia ilmavirtauksia, joita syntyy lämpiminä kesäpäivinä, kun aurinko lämmittää voimakkaasti maanpintaa. Lisäksi tarvitaan myös negatiivinen lämpötilavähete eli lämpötilan on laskettava korkeuden mukana, jotta pilviä pääsee kehittymään. Mitä voimakkaammin lämpötila laskee korkeuden mukana, sitä epästabiilimpi ilmakehä on. Epästabiili tilanne luo otolliset olosuhteet Cumulonimbus-pilvien kehitykselle.

Cumulonimbus-pilvien kehitys lähtee liikkeelle ihan tavallisista, viattoman näköisistä, kesäisistä kumpupilvistä. Kun maanpinnalta ylöspäin kohoava lämmin ja kostea ilma saavuttaa nk. tiivistymiskorkeuden, alkaa pilvien muodostus. Aamupäivällä taivaalle ilmaantunut lempeä, hattaramainen kumpupilvi saattaa muutamassa tunnissa kehittyä voimakkaaksikin ukkoskuuropilveksi. Hälyttävä merkki on kumpupilven nopea korkeuden kasvu: jos pilven korkeus alkaa olla sen leveyttä suurempi, on ukkosen mahdollisuus kasvanut. Mikäli kukkakaalimaisen pilven yläosaan ilmestyy alasinmainen rakenne, on kyseessä täysikasvuinen ja voimakas kuuropilvi, jonka yhteydessä voi salamoida ja sataa rakeita.

Kuuropilven elinikä on verrattaen lyhyt ja tyypillisesti yksittäinen kuuropilvi säilyy hengissä vain tunnin, pari. Pilveen ilmaantuvat kylmät laskuvirtaukset syövät nopeasti energiaa pilveltä ja näin ollen se hiljalleen kuolee pois. Pilvi ikään kuin haihtuu pois alaosastaan ja jättää jälkeensä vain tasapaksun untuvapilviverhon.

Kesän rajuimmat ukkosmyräkät eivät kuitenkaan Suomessa yleensä liity yksittäisiin kuuropilviin, vaan kyseessä on useampien ukkoskuuropilvien järjestäytynyt rykelmä, MCS (mesoskaalan konvektiivinen järjestelmä). Helteisen ja kostean ilmamassan päälle kiilaava kylmärintama voi synnyttää MCS:n, joka on yksittäistä ukkoskuuropilveä huomattavasti pitkäikäisempi ja laaja-alaisempi.

Cumulonimbuksen tyypit

Cumulonimbus-pilvet voidaan jakaa kolmeen alalajiin:

1. Cumulonimbus calvus

Tämä pilvityyppi on ns. heikoin kuuropilven tyyppi. Pilveen ei ole muodostunut alasinta, mutta siinä on selkeä, kukkakaalimainen rakenne. Cumulonimbus calvus sataa ja ehkä ukkostaakin.

2. Cumulonimbus capillatus

Capillatus on hieman edeltäjäänsä kehittyneempi kuuropilvi. Se on korkeampi, mutta siitä puuttuu vielä alasinmainen rakenne. Capillatuksessa on jo todennäköisesti ukkostakin.

3. Cumulonimbus incus

Kuuropilvien äiti! Incus on täysin kehittynyt kuuropilvi, jossa on selvä alasinmainen rakenne. Tämä kuuropilvi ukkostaa ja saattaa sylkeä myös rakeita. Mitä korkeammalla pilven alasin on, sitä todennäköisemmin ukkostaa.