Category: Huomioita säästä

Säävisa: Oletko säätietäjä? Testaa sää- ja ilmastotietosi!

Kirjoittaja Markus Mäntykannas Julkaistu

Testaa sää- ja ilmastotietosi Forecan säätietovisassa! Vedätkö osaamisellasi vertoja Pekka Poudalle vai olisiko vielä syytä hieman kerrata? Selvitä meteorologinen osaamisesi vastaamalla alla oleviin kysymyksiin, jaa tuloksesi ystävillesi ja pyydä heitäkin osallistumaan!

1. Mikä on tilastollisesti sateisin kuukausi Helsingissä?

Kuva Maarit Siitonen

2. Mikä on yleisin tuulensuunta Suomessa?

Kuva Matti Hietala

3. Mihin Köppen-ilmastoluokitukseen valtaosa Suomesta kuuluu?

4. Mitä tarkoitetaan, kun puhutaan ilmamassasta?

Kuva Matti Hietala

5. Milloin esitettiin Suomen tv-historian ensimmäinen säälähetys?

Kuva Karita Kontula-Sokka

6. Jos seuraavan kuvan tilanteessa matalapaine liikkuu kohti itää, minkälaista säätä on odotettavissa lähiaikoina Jyväskylään?

Kuva MTV Sää

7. Onko vastaavanlainen säätilanne mahdollinen Suomessa?

Kuva MTV Sää

8. Mitä tarkoitetaan “mesoskaalan sääilmiöillä”?

9. Kuvassa näkyy Mammatus- eli utarepilviä Suomen taivaan yllä. Mitä pilvistä voi päätellä?

Kuva Markus Mäntykannas

10. Missä Pohjoismaista on mitattu korkein lämpötila?

Kuva Matti Hietala

11. Jos Suomessa tuulee talvella idästä, minkälaista säätä on yleensä odotettavissa?

12. Jos Suomessa tuulee kesällä idästä, minkälaista säätä on yleensä odotettavissa?

13. Missä seuraavista Suomen kaupungeista ilmaston odotetaan lämpenevän kuluvalla vuosisadalla eniten talvikuukausina?

14. Mikä loppukeväälle ja alkukesälle tyypillinen ilmiö on odotettavissa, jos kylmän meren ylle virtaa hyvin lämmintä ilmaa?

15. Missä sijaitsee Suomen pohjoisin säähavaintoasema?

16. Millä nimellä kutsutaan lilaa rintamaa, jossa on sulkeutuvia puolipalloja ja kolmioita?

Kuva MTV Sää

17. Missä päin Suomea on 2000-luvulla esiintynyt eniten ukkosia?

18. Miten föhntuuli vaikuttaa Suomessa?

19. Miten Itämeren välitön läheisyys vaikuttaa pääkaupunkiseudun ilmastoon?

20. Kuinka kauas salama on iskenyt, jos kuulet jyrinän kolmen sekunnin päästä salamaniskusta?

Kuva Markus Mäntykannas

Uskaltaako jäälle vielä mennä?

Kirjoittaja Joanna Rinne Julkaistu

Kylmän sään ansiosta jäällä liikkumisesta on saanut nauttia jopa täällä pääkaupunkiseudun edustalla – viime aikoina ei talvisinkaan mitenkään itsestäänselvää!

Nyt sää alkaa lämmetä, aurinkokin paistaa jo korkeammalta kuin keskitalvella ja jäät alkavat vähitellen heiketä. Kuinka kauan jäällä uskaltaa (tai kannattaa) vielä kävellä?

Pienikokoinen jäälläliikkuja on todennut jään kantavaksi. (Kuva: Matti Hietala)

Jään synty

Jäätä alkaa syntyä vesistön pinnalle, kun pintaveden lämpötila laskee nollan alapuolelle. Pieni määrä vettä jäätyy nopeammin kuin suuri ja paikallaan pysyvä vesi nopeammin kuin liikkuva. Siksi jäätä syntyy ensin rannoille, syvemmälle vesialueelle jää syntyy hitaammin, virtauskohtiin viimeisenä. Jääkerros kasvaa alhaalta päin; siksi mitä paksumpi jääkerros on, sitä hitaammin sen paksuus kasvaa (jotta vesi voisi jäähtyä, ylimmän vesikerroksen lämmön on tunkeuduttava koko ajan paksumman jääkerroksen läpi ulos).

Jäätyypit

  • Teräsjää: lujaa ja yhtenäistä jäätä
  • Kohvajää: syntyy lumen ja sohjon jäätyessä, ei välttämättä kanna
  • Puikkojää: kevätjäätä, jossa pystysuoria onkaloita. Erittäin arvaamatonta, paksukin jääkerros voi yllättäen pettää alla.

Teräsjää muodostuu suoraan vedestä. Se on kirkasta ja vahvaa. Jäälle menemistä suositellaan vasta, kun teräsjäätä on 10 cm paksuinen kerros; ohuempi kerros saattaa yllättää ikävästi.

Kohvajää syntyy, kun jää pettää lumen painon alla. Jää, vesi ja lumi muodostavat sohjoa, joka jäätyy pakkasen kiristyessä. Kohvajää sisältää ilmakuplia ja on, toisin kuin kirkas teräsjää, himmeää ja maitomaista. Kohvajään kantokyky on noin puolet teräsjään kantokyvystä.

Puikkojää muodostuu, kun keväällä lämmön seurauksena jäähän alkaa muodostua pystysuoria ”käytäviä”, ikään kuin jää olisi läpeensä vain pystysuunnassa liikkuvien toukkien järsimää. Jopa puolen metrin paksuinen jääkerros saattaa yllättäen pettää alta, puikkojään kantokykyä on mahdoton arvioida. Jää saattaa muuttua turvallisesta hengenvaaralliseksi jopa yhden päivän aikana.

Jäätä heikentäviä seikkoja

  • Tuulella syntynyt jää on hauraampaa kuin tyynellä säällä syntynyt
  • Merijää on hauraampaa kuin makean veden jää
  • Halkeamat heikentävät jään kantavuutta silloinkin, kun ne eivät ulotu jään läpi
  • Runsas lumimäärä hidastaa jään paksuuskasvua
Sorsille sulaksi jäävät kohdat ovat tervetulleita. (Kuva: Matti Hietala)

Vaaranpaikat jäällä

Kuten edellä todettiin, jää ei paksuunnu koko vesialueella samaa tahtia, vaan joissakin paikoissa jää kantaa heikommin kuin toisissa. Kaikkia heikkoja paikkoja ei voi nähdä päällepäin, mutta seuraavien paikkojen lähellä kannattaa olla erityisen varovainen:

  • Veden virtaamapaikat: joet, vesistöjen ympäristöä kapeammat paikat, niemien kärjet, karikot ja paikat, joissa rantapenger viettää äkkijyrkästi veteen.
  • Asutuskeskusten ja teollisuusalueiden viemärien laskualueiden lähiympäristöt (sekä virtauksen että päästöveden lämmön takia)
  • Sillat, laiturit ja jäällä makaavat alukset (virtausten ja lämmön takia)
  • Vesistöjen syvänteiden kohdat (vesi jään alla jäähtyy hitaasti)
  • Laivaväylät, halkeamat ja avannot
  • Kaislikot (kaislat rei’ittävät jäätä ja tekevät siitä heikosti kantavan)

Helsingin edustalla suuret laivat muodostavat jäähän railoja. Laivojen vaikutus jäähän ei rajoitu itse päärailoon, sillä laivojen puskiessa jäätä saattaa syntyä hyvinkin pitkiä pienempiä railoja sivusuuntiin.

 

Tämänhetkinen jäätilanne

Länsirannikolla jäätä on meren rannalla maaliskuun alun keskiarvon molemmin puolin, paikoin tavallista vähemmän, muutamin paikoin tavallista enemmän. Etelärannikolla puolestaan jäätä on jonkin verran vähemmän kuin yleensä maaliskuun alussa.

Tämänhetkinen jäätilanne verrattuna normaaliin (Kuva: Foreca, lähde: Ilmatieteen laitos)

Järvien tilanne viimeisimmän mittauksen mukaan:

Vesistöjen jäänpaksuus kuun vaihteessa (Kuva: Foreca, lähde: Suomen ympäristökeskus)

 

Lähipäivinä sää alkaa lämmetä, sen seurauksena jään kantokyky luonnollisesti vähenee. Ensi viikon alkupuolella plusasteita on odotettavissa iltapäivisin jopa Lapissa asti!

Liikutko itse jäällä? Kuljetko tuttuja reittejä vai haetko vaihtelua, miten tunnistat turvalliset reitit?

 

Tässä blogitekstissä ei kerrottu, mitä tehdä, jos jää pettää alta – siitä lisää tässä oivassa ohjevihkosessa (jota käytin yhtenä tämän tekstin lähteenä).

Tiesitkö nämä faktat maaliskuun säästä?

Kirjoittaja Markus Mäntykannas Julkaistu

Maaliskuu on kalenterin mukaan jo ensimmäinen kevätkuukausi, mutta meteorologisesti kevään alkua odotellaan suuressa osassa maata huhtikuun puolelle. Listasin tähän kymmenen faktaa maaliskuun säästä – mitä maaliskuu tuo sinulle mieleen?

1. Terminen kevät alkaa tilastojen valossa maan eteläosassa maaliskuun viimeisellä viikolla.

2. Maaliskuussa lumipeite on yleensä paksuimmillaan maan keski- ja pohjoisosassa, mutta häviää etelä- ja lounaisrannikolta kuun loppuun mennessä.

3. Kuukauden loppupuolella päivän keskilämpötila kohoaa etelässä jo nollan yläpuolelle, pohjoisessa maaliskuu on vielä täysi talvikuukausi.

4. Maaliskuun lämpöennätys on 17,5 astetta Helsinki-Vantaalta vuodelta 2007 ja pakkasennätys 44,3 astetta Sallasta vuodelta 1971.

5. Maaliskuussa keväiset ja talviset hetket vaihtelevat. Aurinko lämmittää jo samalla teholla kuin syyskuussa, mutta ilmakehä on vielä talven jäljiltä kylmä.

6. Maaliskuu on vuoden vähäsateisimpia kuukausia.

7. Kevätpäiväntasauksena päivä ja yö ovat yhtä pitkiä kaikkialla. Lapissa valoisa aika pitenee jopa yli neljä tuntia kuukauden aikana.

8. Ilmastonmuutos on lämmittänyt kevätkuukausista eniten maaliskuuta.

9. Jääpeite on yleensä laajimmillaan maaliskuun alussa Suomen merialueilla.

10. Päivän ja yön välinen lämpötilaero on suurimmillaan maaliskuun aikana: kuun alussa etelässä 10-15 astetta ja Lapissa kuun lopulla jopa 20 astetta.

Ja asiasta viidenteen: Tuon yllä olevan videon ja muita säävideoita löydät nyt myös Youtubesta Foreca Suomi -kanavalta, otahan sekin seurantaan!


Kevään tuntua Raippaluodon sillan luona Mustasaaressa 28. maaliskuuta 2017. Kuva Matti Hietala

Helmikuussa kylmyys hiipi Suomeen

Kirjoittaja Joanna Rinne Julkaistu

Siirryimme jälleen uuteen kuukauteen, kuukaudet tuntuvat ainakin minusta vaihtuvan yhä nopeammin ja nopeammin! Pitäisi löytää jostakin hidastusnappula.

Tänään blogissa katsotaan taaksepäin ja tutkitaan kuluneen helmikuun säätä tilastojen valossa. Minkälaisessa säässä kuukausi vietettiin?

Kuva: Maarit Siitonen

Suursäätila

Helmikuun ensimmäisellä viikolla Suomen ylle vahvistui pohjoinen ilmavirtaus ja kylmä korkeapaine. Kuun keskivaiheilla sää muuttui vaihtelevammaksi eli sateita liikkui maamme yli ajoittain. Siitä huolimatta Suomi pysyi kylmän, talvisen ilmamassan vaikutuspiirissä. Kuun viimeisellä kolmanneksella palattiin kylmään korkeapainesäähän, joka ulottui tänne maaliskuun puolelle.

Kuva: Anne Keskivinkka

Lämpötila

Helmikuun alin mitattu lämpötila löytyi ensimmäiseltä kylmältä jaksolta, 4.2. Utsjoki Kevon Kevojärven asemalla mitattiin aamuyhdeksältä lukema -37,1ºC. Suomen mittaushistorian kylmimmästä helmikuun lämpötilasta -49ºC (Sodankylä 5.2.1912) jäätiin vielä kauas.

Helmikuun korkein mitattu lämpötila oli 14.2. (ystävänpäivänä!) Utössä eli saaristosta mitattu +3,6ºC. Ennätyksiä ei tässäkään hivottu, korkein helmikuun lämpötila mittaushistoriassa on 28.2.1943 Helsingin Ilmalassa mitattu +11,8ºC.

Kuun puoliväliin asti maan eteläosassa sekä päivä- että yölämpötilat vaihtelivat keskiarvon molemmin puolin. Kuun puolivälissä laskettiin keskiarvon alapuolelle – kuun lopussa Helsingissä havaitut maksimilämpötilat jäivät ajankohdan keskiarvoisia yölämpötiloja kylmemmiksi!

Pohjoisemmaksi mentäessä kuun alun kylmä jakso erottuu helmikuun lämpötilakäyriltä paremmin. Kuun alun kylmä jakso koskettikin pääasiassa maan pohjoisosaa – etelämpänä sää ei kylmennyt yhtä voimakkaasti.

Kylmistä lämpötiloista huolimatta ilmastonmuutosta ei ole peruttu. Mediassa sai paljon huomiota polaaripyörteen jakautuminen eli ylempänä ilmakehässä olevien tuulien, myös lämpötilojen, jakauman muuttuminen keskimääräiseen nähden. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että sekä meille että muualle Eurooppaan työntyi hyvin kylmää ilmaa, mutta vastaavasti pohjoisnapa-alueelle tunkeutui Atlantin suunnalta erittäin lämmintä ilmaa. Samaan aikaan, kun meillä hytistiin pakkasissa, jääkarhut ihmettelivät jopa yli +5ºC lämpötilaa!

Kuva: Matti Hietala

Sade

Sateet jäivät helmikuussa vähäisiksi. Korkein mitattu kuun kokonaissademäärä (lumisade vedeksi muutettuna) oli Hämeenlinnan Pirttikoskella, jossa sadetta tuli 36,9 mm. Helmikuun suurin koskaan mitattu sademäärä Suomessa on Kouvolan vuoden 2016 131,6 mm, mutta keskimäärin Helsingin Kaisaniemessä sataa helmikuussa 36 mm; siihen verrattuna kuu oli Helsingissä sateinen.

Kuva: Maarit Siitonen

Tuuli

Yhtään myrskypäivää ei helmikuussa koettu. Keskimäärin myrskypäiviä mitattiin helmikuissa 1994-2017 1,9 kpl, myrskypäiviä oli siis hieman keskimääräistä vähemmän (kuten melko korkeapaineisessa kuukaudessa on odotettavissa).

Kuun voimakkain tuulilukema 19,8 m/s mitattiin 5.2. Pyhätunturilla. Lähelle pääsi 1.2. Hangon tulliniemessä mitattu 19,6 m/s.

Tuulenpuuskissa käväistiin myrskyn puolella, voimakkain puuska oli Bogskärissä 12.2. mitattu 24,7 m/s.

Kuva: Maarit Siitonen

Mitä sinulle jäi mieleen helmikuun säistä?

Suomen ylle leviää poikkeuksellisen kylmää ilmamassaa – maaliskuusta talven kylmin kuukausi?

Kirjoittaja Markus Mäntykannas Julkaistu

Paukkupakkasia on saatu tänä vuonna odotella etelässä aivan talvikuukausien loppumetreille saakka. Pohjoisessa kipakat pakkaset ovat käyneet tutuiksi jo useamman kuukauden ajan, mutta etelässä kylmimmät päivät ovat vasta edessä arktisen ilmamassan purkauksen myötä. Arktiseksi ilmamassaksi määritellään tilanne, jossa n. 1,5 km:n korkeudella ilma on -18 -asteista tai kylmempää. Alkuviikolla eteläisen Suomen ylle koillisesta leviävä ilmamassa voi kylmimmillään olla -25 -asteista, kaikista kylmin kohta näyttäisi liikkuvan Baltian yli kohti Ruotsia. Kaiketi nyt voidaan puhua siis poikkeuksellisen kylmästä ilmamassasta; näin kylmä helmi-maaliskuun vaihde toistuu keskimäärin vain kerran tai pari vuosisadassa.

Aurinko lämmittää jo – onneksi!

Selkeässä ja heikkotuulisessa korkeapainetilanteessa vastaavan ilmamassan saapuminen meille joulu-tammikuussa, jolloin auringon teho on heikoimmillaan, olisi voinut antaa edellytyksiä jopa paikallisten pakkasennätysten rikkoutumiselle. On siis ajoitusta kiittäminen: tammikuussa vastaavassa ilmamassassa on mitattu Lapissa alle -45 ja etelässäkin -35 asteen lukemia. Tällä hetkellä aurinko nostaa lämpötiloja yön alimmista lukemista parhaimmillaan jopa 20 asteella, eikä keskitalven voimakasta inversiotilannetta – missä maanpinta kylmenee selkeällä säällä auringon lämmittävän vaikutuksen puuttuessa – pääse enää tähän vuodenaikaan iltapäivästä syntymään niin herkästi. Nyt selvitään siis “helpommalla” kuin vielä vaikkapa kuukausi sitten. Kohtalainen tuuli estää myös pakkasta kiristymästä entisestään, joskin tiistain lämpötila-tuuli -yhdistelmä on jopa hyvin hyytävä vastaten etelärannikon tuntumassa -30…-33 asteen pakkasta tyynessä säässä.

Lumikaaos Skandinavian itärannikoille?

Ilmamassan anomalia eli poikkeama normaaliin on alkuviikolla erittäin suuri: Etelä-Suomen yllä yli 15 astetta. Kaikista kylmin ilmamassa näyttäisi kuitenkin liikkuvan Baltian ja Itämeren altaan yli kohti Ruotsia, missä anomalia voi parhaimmillaan olla 20 astetta. Sulan meren ja hyvin kylmän ilmamassan yhteisvaikutuksesta Itämeren yllä voi syntyä erittäin sakeita lumisateita tai jopa oma “arktinen matalapaine”, joka tuo pahimmassa tapauksessa Ruotsin itärannikolle hyvin suuria lumikertymiä. Myös mm. Tanskan suunnalla ja Isossa-Britanniassa suuret lumikertymät ovat mahdollisia tämän ilmiön myötä. Lämpötilaero ilmamassan ja Itämeren pintaveden lämpötilan välillä on tiistaina pohjoisella Itämerellä yli 30 astetta – jo 15 asteen ero riittää synnyttämään sakeita lumisateita. Lämmön ja kosteuden haihdunta sulasta merestä tulee olemaan erittäin voimakasta.

GFS-malliin pohjautuva ilmamassa-anomalia ti 27.2. Kaikista kylmin aalto näyttää kulkevan juuri ja juuri Suomen eteläpuolitse kohti Ruotsia. Kuva: Pivotal Weather

Vielä kylmempää ilmamassaa v. 1987 ja talvisodan aikoihin

Pikainen vilkaisu NOOA:n historiallisiin ilmamassa-analyyseihin paljasti, että eteläisen Suomen yllä on ollut vieläkin kylmempää ilmamassaa mm. Helsingin pakkasennätyksen aikoihin tammikuussa 1987 ja talvisodan aikana. Tammikuun 10. päivänä vuonna 1987 Helsinki-Kaisaniemessä mitattiin -34,3 astetta. Tällöin ilmamassan lämpötila oli n. -28 astetta eli noin neljä astetta kylmempää kuin tiistaina saapuva kylmin annos.

Tammikuussa 1987 Suomen yllä oli hieman kylmempää ilmamassaa kuin tulevalla viikolla. Tällöin syntyi mm. pääkaupunkiseudulla uusia pakkasennätyksiä. Eteläisessä Suomessa pakkasta oli laajalti 35 astetta. Kuva: Wetterzentrale

Talvisodan aikoihin Etelä- ja Keski-Suomen yllä on mahdollisesti ollut edellisen vuosisadan kylmin ilmamassa. Tällöin Helsingissä ilmamassan lämpötila on ollut vuonna 1940 17.-18. tammikuuta -30…-32, maan itä- ja kaakkoisosassa jopa -35…-37 astetta. Huomionarvoista on se, että Suomen kaikkien aikojen pakkasennätys, Kittilän -51,5 astetta, ei edellyttänyt läheskään näin kylmiä ilmamassoja. Heikkotuulisessa ja selkeässä tilanteessa talvisin voi muodostua voimakas inversio, jolloin maanpinnalla on jopa yli 20 astetta kylmempää kuin ilmamassakorkeudessa eli 1,5 kilometrissä. Kittilän pakkasennätys mitattiin ilmamassan ollessa noin -22 astetta eli maanpinnalla kahden metrin korkeudella oli tällöin jopa 30 astetta kylmempää kuin 1,5 kilometrin korkeudella. Tämä kielii voimakkaasta inversiosta.

Talvisodan aikoihin v. 1940 tammikuussa maan etelä- ja itäosan yllä oli mahdollisesti viime vuosisadan kylmintä ilmamassaa. Pakkanen paukkui suuressa osassa maata 30 ja 40 asteen välillä usean päivän ajan. Kuva: Wetterzentrale

Ilmamassa-analyysit pohjautuvat Wetterzentrale.de -sivuston 850 hPa:n lämpötilan historialliseen dataan (NOOA).

Kuinka kauan kylmä voi jatkua?

Kuten jo aikaisemmin todettu, polaaripyörteen hajoamisen myötä tavanomaista kylmemmän sään todennäköisyys on kohonnut erityisesti Euroopan pohjoisosassa. Jos siis laitetaan tämä kylmä sää heikenneen polaaripyörteen piikkiin, lohdullista on se, ettei tilanne voi kestää loputtomiin. Kevään edetessä ja pohjoisen napa-alueen lämmetessä polaaripyörre ja sen vaikutukset häviävät. Tyypillisesti näin käy huhti-toukokuun aikana. Tällöin vastaavia arktisen ilmamassan purkauksia ei enää yleensä meidän leveysasteille yllä, sillä napa-alue lämpenee kesää kohden voimakkaasti.

Maaliskuusta voi tulla tämän talven kylmin kuukausi

ECMWF:n pitkien ennusteiden mukaan tavanomaista selvästi kylmempi sää jatkuu pitkälle maaliskuuhun ja vielä kuun loppupuolellakin Pohjois-Euroopassa on selvä signaali kylmempään suuntaan. Maan etelä- ja keskiosassa ja Baltiassa maaliskuusta voi tänä vuonna muodostua tämän talven kylmin kuukausi. Viimeksi näin on käynyt talvina 2007-2008 ja 2004-2005.

Pitkän ajan ennusteet indikoivat maaliskuusta talven kylmintä kuukautta maan etelä- ja keskiosaan. Kuva: Maarit Siitonen, Äänekoski

Sää suosii hiihtolomalaisia

Kirjoittaja Kristian Roine Julkaistu

Etelä-Suomen koululaisten talvilomat pyörähtivät juuri käyntiin ja talvisää näyttää parhaat puolensa. Pohjoisesta Jäämereltä virtaa Suomeen varsin kylmää ja kuivaa ilmaa. Samalla Suomeen muodostuu pikku hiljaa heikko korkeapaineen alue, joka pitää loitolla niin isommat lumisateet kuin lauhan ilmamassankin.

Hiihtäjä Alvajärvellä (kuva Maarit Siitonen)

Hiihtolomalaisille tällainen säätila tarkoittaa poutaisia pakkaspäiviä, pakkaslukemat vaihtelevat aluksi etelän reilusta 5 asteesta maan keskiosan 10 asteeseen, pohjoisessa pakkasta on reilummin, jopa 20…30 astetta. Hiihtolomien edetessä pakkaset hieman kiristyvät, etenkin öisin. Päivisin auringon lämmittävän vaikutuksen nimittäin jo huomaa, aikaisen aamun kireimmät pakkaset kyllä hellittävät iltapäivällä.

Korkeapaineen myötä tiedossa on myös aurinkoa, aluksi lähinnä pilvipeitteen rakoilua, mutta eiköhän hiihtolomaviikkoihin mahdu useita ihan selkeitäkin päiviä. Kuten tyypillistä, kireämmillä pakkasilla ohuistakin pilvilautoista satelee kevyttä pakkaslunta, tosin lumipeite ei näistä juuri vahvistu.

Lumipeitteen paksuus 18.2.

Kuukausiennusteemme mukaan kylmä ja kuiva ilmamassa näyttäisi pysyttelevän Suomen yllä jopa useamman viikon. Poutaisesta ja toivottavasti aurinkoisesta pakkassäästä pääsevät siis nauttimaan myös myöhemmin hiihtolomiaan aloittelevat.