Atlantilla on tällä hetkellä kolme aktiivista trooppista myrskyä: Florence, Isaac ja Helene. Florence voimistui neljännen luokan hurrikaaniksi, mutta heikkeni viime yön aikana ainakin tilapäisesti toisen luokan hurrikaaniksi. Helene on tällä hetkellä 1. luokan hurrikaani. Isaac on trooppinen myrsky, mutta saattaa lämpimien merialueiden yllä vielä voimistua matkatessaan länteen; osa malleista ennakoi Isaacin voimistuvan myöhemmin hurrikaaniksi kohdatessaan Meksikonlahden 30-asteiset vedet.
Suurin tuhopotentiaali näistä myrskyistä on kiistatta Florencella, joka Pohjois-Carolinaan iskeytyessään on tuomassa jopa 500-800 mm sadetta ja tulva-aallokkoa. Rannikolla yli 50 m/s tuuli katkoo laajamittaisesti sähköjä ja puita, mutta hyvin runsas sade uhkaa hukuttaa alavan Pohjois-Carolinan rannikkoalueen veden alle muutamassa vuorokaudessa. Näin pohjoisille leveyasteille iskeytyvät hyvin voimakkaat hurrikaanit ovat harvinaisia, mutta johan aikoinaan New Yorkin edustalle saapunut Sandy-hurrikaanikin sen todisti, että hirmumyrskyrata saattaa tulevaisuudessa suuntautua yhä pohjoisemmas meriveden lämmetessä.
Atlantin myrskykolmikko ja myrskyjen ennakoidut reitit. Kuva: MTV Uutiset
Supertaifuuni Mangkhut uhkaa laittaa Kaakkois-Aasian sileäksi
Vaikka median huomio viime päivinä onkin vahvasti keskittynyt Florence-hurrikaaniin, riehuu maapallollamme parhaillaan vielä tätäkin ärhäkkäämpi hirmumyrsky, joka on nimetty supertaifuuni Mangkhutiksi. Se on liikkumassa Filippiinien pohjoisosan yli kohti Hong Kongia kaartaen lopulta Vietnamin suuntaan. Satelliittikuvissa supertaifuuni näytti täysin kehittyneeltä 5. luokan hirmumyrskyltä, jolla oli voimakkaille hirmumyrskyille tyypillinen silmä. Kaunista katsottavaa avaruudesta, mutta äärimmäisen rumaa ja raakaa maanpinnalla. Mangkhutin lopullinen reitti täsmentyy lähipäivinä, mutta Filippiinien pohjoisosa on pahasti vaaravyöhykkeellä, ja toisaalta taifuunin on arvioitu olevan mittaushistorian voimakkain Hong Kongiin iskeytyvä myrsky.
Mangkhut-taifuuni uhkaa Filippiinien pohjoisosaa ja myöhemmin Etelä-Kiinaa sekä Vietnamia. Kuva: MTV Uutiset
Hirmumyrskykausi voi jatkua aktiivisena – syynä lämpimät meret
Lähipäivien hirmumyrskyt voivat olla vasta alkusoittoa tulevasta. Atlantilla aktiivinen kausi jatkuu lokakuun ajan, Tyynellämerellä pidempäänkin. Järkytyin katsoessani NOOA:n satelliittianalyysia Atlantin pintaveden lämpötilapoikkeamista: Yhdysvaltain itärannikolla merivesi on jopa 3-5 astetta tavanomaista lämpimämpää, mikä luo Florence-hurrikaanin tavoin aggressiivisen kasvualustan voimakkaille myrskyille lähitulevaisuudessakin. Hirmumyrskykauden loppuessa Yhdysvaltain itärannikolla koettavat talvimyrskytkin voivat äityä tuhoisiksi, mikäli merivesianomalia pysyy näinkin korkeana. Myös Filippiinien itäpuolella meriveden pintalämpötila on jonkin verran tavanomaista lämpimämpi, joten uudet taifuunit eivät ole poissuljettuja.
Merivesien lämpötilapoikkeama NOOA:n analyysin perusteella 10.9.2018. Erityisesti Yhdysvaltojen itärannikolla vesi on selvästi tavanomaista lämpimämpää, mikä luo otollisen alustan myrskyjen voimistumiselle ja syntymiselle. Kuva: NOOA
Hirmumyrsky vaeltaa Azoreiden yli kohti Irlantia?
Helene-hurrikaani sijaitsee tällä hetkellä Kap Verden länsipuolella, mutta voimakkaat lounaisvirtaukset imaisevat sen mukanaan ja matkan varrella ovat sekä Azorit että myöhemmin Irlanti. Merivesi tosin kylmenee useilla asteilla Azoreiden jälkeen, mutta vielä tässä vaiheessa tuulet voivat olla lähellä hirmumyrskyluokkaa, ja myöhemmin viikonvaihteessa heikentynyt myrsky voi aiheuttaa ongelmia Irlannissa.
Tuulen nopeuksia ja sademääriä maailmalta voit seurata Forecan täsmäsäästä, www.foreca.fi
Helteisen lämmin ja ukkosherkkä ilma viistää lähipäivinä maan etelä- ja kaakkoisosaa, mutta lämpimin kieleke jää näillä näkymin Suomen rajojen kaakkoispuolelle. Siitä huolimatta viikonlopun sää on etelässä viitisen astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi, pohjoisessa ollaan lähempänä keskiarvoja.
Lämpimintä lauantaina
Kaikista lämpimin ilma ulottuu Etelä- ja Keski-Suomeen lauantaina, jolloin suotuisissa olosuhteissa on vielä mahdollisuus kertaalleen ylittää helleraja, mutta hyvin kostea ilma ja heikohko tuuli jättävät taivaalle pilviä, mikä torppaa lämpötilan nousemisen. Huomionarvoista lauantain tilanteessa on se, että eteläisen Suomen yllä majaileva ilmamassa on niin lämmintä, että keskikesällä lämpötila nousisi 30 asteeseen heikkotuulisessa ja aurinkoisessa säässä.
Muutos säähän tiistaina
Jo muutaman päivän ajan numeeriset ennusteet ovat indikoineet säätyypin muutosta ensi viikon alkupuolelle. Käytännössä tämä tarkoittaa pitkäkestoisen korkeapainejakson loppumista ja useammankin Atlantin matalapaineen vyörymistä Suomeen. Samalla lämpimin ilma väistyy ja sää muuttuu enemmän siihen suuntaan, joka syyskuun puolivälille on ominaista. Ensi viikosta lähtien sää on meillä hyvin vaihtelevaa: ajoittain sateista, tuulista ja viileämpää.
Tiistaista alkaen runsaitakin sateita näyttäisi tulevan pitkin maata ja erityisesti lounais- ja eteläosassa maata lämpimän Itämeren sateita voimistava vaikutus voi näkyä voimakkainakin saderyöppyinä. Ensi viikon synoptinen tilanne mahdollistaa jopa syysmyrskyjen syntymisen Suomen lähettyvillä, joten iso harppaus kohti syksyä on edessä. Muutos näkyy myös lämpötiloissa, sillä viikonlopun 20 asteen lukemat vaihtuvat ensi viikolla koko maassa 10…15 asteeseen.
Syksyn alkamisesta voidaan puhua, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi 10 ja 0 asteen välille. Näin käy Lapissa yleensä jo elokuun aikana ja eteläisimmässä Suomessa syyskuun jälkimmäisellä puoliskolla. Voi olla, että syksy pääsee ensi viikolla starttaamaan keskisessä Suomessa saakka, mutta etelässä korkeahkot yölämpötilat pitävät termisen syksyn vielä loitolla. Lämmin Itämeri yleensä viivästyttää syksyn saapumista erityisesti rannikoiden tuntumassa.
Vielä ei olla termisen syksyn eikä tähtitieteellisen syksyn puolella, ilmamassakartatkaan eivät puolla syksyn alkua; hellelämpötiloja näyttäisi vielä olevan tulossa, vaikka ollaan jo syyskuun puolella. Kuukauden nimen perusteella syksy on sentään alkanut, käytän sitä hyvänä tekosyynä katsella taaksepäin ja pistää kesä 2018 jonkinlaiseen pakettiin. Kunhan muistutan, että paketin nurkassa on reikä, josta saattaa vielä livahtaa sisään kesäasioita lähiviikkojen aikana.
Jo toukokuu oli lämmin kuin mikä – ensimmäinen hellepäivä mitattiin 11.5. ja yhteensä hellepäiviä tuli toukokuun aikana 14 kpl. Tunne lämpimästä kuukaudesta oli aivan oikea, ennätyksiä rikkoutui vino pino: kyseessä oli Suomen mittaushistorian lämpimin toukokuu, sen aikana mitattiin korkein havaintoasemakohtainen toukokuun keskilämpötila, hellepäiviä oli suurin koskaan mitattu määrä toukokuussa, sateita tuli jopa poikkeuksellisen vähän ja auringonpaistetta mitattiin niin ikään ennätysmäärä. No onkos tullut kesä nyt kevään keskelle, voisi laulaa.
Kesäkuu ei ollut yhtä dramaattinen, silloin pysyttiin ainakin keskilämpötilan osalta lähellä pitkän ajan keskiarvoa ja ennätyksiä ei rikottu. Sää oli meikäläisittäin tavallista eli vaihtelevaa, sadealueet tulivat ja menivät. Joillain alueilla Suomessa sademäärät jäivät vähäisiksi, toisilla taas ne kasvoivat runsaiksi. Keskituulen avulla mitattu kesämyrskykin saatiin. (Murphyn lakiin uskova osa minusta haluaisi väittää, että viilein ja vaihtelevasäisin kuukausi saatiin siksi, että vietin lomani kesäkuussa. Voi silti olla, että säätilat eivät määrity yksittäisen meteorologin lomapäivien perusteella.)
Heinäkuussa palattiin ennätysraiteille: kyseessä oli mittaushistorian lämpimin heinäkuu Suomessa. Huimin poikkeama normaalilämpötiloihin verrattuna oli Lapissa, mutta muuallakin Suomessa lämpötilat olivat reilusti keskimääräistä korkeampia. Heinäkuussa mitattiin myös korkeimmat lämpötilat: tässä kesän 2018 lämpötilamittausten top 5.
Korkeimmat lämpötilat kesällä 2018 (kuva: Foreca)
Elokuukin oli yhä lämmin, hellepäiviä oli vielä 13 kpl. Elokuun ääriarvoista useampi osui Lappiin:
Elokuun ääriarvot 2018 (kuva: Foreca)
Koko kesän aikana hellepäiviä on tähän asti kertynyt yhteensä 63. Sillä päästään mittaushistoriassa hopeasijalle, ykköseksi kipuaa vuosi 2002 huimalla 65 hellepäivällä. Tässä kohdassa muistanette, että tekstin alussa kirjoitin hellepäiviä vielä tulevalla viikolla olevan todennäköisesti edessä, eli nyt on meteorologisen loppukirin aika! Vielä (2.9.) ei ole varmaa, tuleeko hellepäiviä olemaan mittaushistoriassa toiseksi eniten vai peräti eniten. Kummin tahansa kävi, tilastojen mukaan voidaan suosiolla sanoa, että takana on kuuma kesä.
Miltä tämä kesä on näyttänyt aiempiin kesiin verrattuna? Raapustin kasaan viiden peräkkäisen kesän keskilämpötilat ja pistin kartalle. Tällainen kartta on vain suuntaa-antava: keskilämpötila on jokaiselta vuodelta laskettu ajanjaksolla 1.6.-31.8. Esimerkiksi tänä kesänä lämpötila nousi kesäiseksi jo reilusti toukokuun puolella, joten nuo lämpötilat eivät pääse mukaan lainkaan. Keskilämpötilat on laskettu vain 13 pisteestä (Jomala, Helsinki Kaisaniemi, Hki-Vantaa, Turku, Tampere, Pori, Vaasa, Kuopio, Joensuu, Oulu, Rovaniemi, Ivalo ja Kilpisjärvi) ja alueet on piirretty näiden tulosten mukaan kartalle ns. sinnepäin. Kartat näyttävät silti mainiosti, miten kolmen kuukauden lämpötilakeskiarvo on vaihdellut vuosittain.
Keskien keskilämpötilat 2014-2018 (Kuva Foreca) Vihreä: alle 16ºC Keltainen: 16-17ºC Oranssi: Yli 17ºC
Keskiarvojen kohdalla haluan muistuttaa siitä, että näistä ei lainkaan näe, miten keskiarvo on muodostunut. Onko lämpimän keskiarvon alueella ollut yksi valtavan lämmin jakso ja muu on ollut viileää, vai onko keskilämpötila pysytellyt koko ajan ihan vähän keskiarvon yläpuolella? Sitä ei voi tietää. Silti kuva kertoo aika mainiosti, että kesät 2014 ja 2018 olivat lämpimiä, kesä 2016 suhteessa lämpimähkö ja 2015 ja 2017 muihin kolmeen verrattuna viileitä.
Vielä ei siis tiedetä, plopsahtavatko ennätyksestä puuttuvat kolme hellepäivää tulevan viikon aikana laatikkoon, sitä jäämme odottelemaan jännityksellä.
Minkälaiseksi sinä olet kokenut päättymäisillään olevan kesän?
Trooppisten syklonien sesonki on käynnissä pohjoisella pallonpuoliskolla, kuten näkyy tämänhetkisistä uutisista: Taifuunit Soulik ja Cimaron iskeytyvät pian Etelä-Koreaan ja Japaniin, kun taas Havaijin saariryhmää uhkaa hurrikaani Lane, joka pahimmillaan oli kategoriaa 5 eli voimakkainta luokkaa.
Miksi hurrikaaneja esiintyy vain tiettyihin vuodenaikoihin ja miksi niitä ei (onneksi) tule Suomeen?
Hurrikaani, Taifuuni ja trooppinen sykloni ovat kaikki samanlaisia, ne nimetään ilmestymisalueensa mukaan. Voidakseen syntyä nämä jättimäiset myrskyt vaativat mm. seuraavia asioita:
Riittävän lämmin merivesi (väh. 26,5ºC)
Vähintään 500 km etäisyys päiväntasaajalta, jotta Coriolisvoima alkaisi kääntää ilmavirtausta jättimäisen myrskyn muotoiseksi. Coriolisvoimaa ei päiväntasaajan lähellä juuri ole.
Tuulen pystyväänne eli voimakkuuden muutos ala- ja ylätroposfäärin välillä ei saa olla liian suuri
Sopiva säähäiriö (matalapaine tai ITCZ, auringon säteilymaksimin seudun konvergenssituulivyöhyke) myrskyn ”siemeneksi”
Meillä homma kaatuu jo ensimmäiseen kohtaan, merivesi ei näin pohjoisessa pääse laajalla alueella riittävän lämpimäksi. Meikäläiset merialueet eivät hurrikaanin kokonaisen järjestelmän syntymiseen riitä, siihen vaaditaan laaja merialue eli Atlantin tulisi näillä leveysasteilla lämmetä riittävästi.
Merivesi lämpiää pienellä viiveellä: lämpimimmillään se on pari kuukautta auringon säteilymaksimin eli pohjoisella pallonpuoliskolla juhannuksen jälkeen. Siksi pohjoisella pallonpuoliskolla otollisinta aikaa hurrikaaneille ja taifuuneille on loppukesä ja syksy, tosin saattaa sopivissa olosuhteissa jättimyrskyjä muihinkin vuodenaikoihin syntyä.
Riittävän lämpimillä merialueilla lähellä (mutta ei liian lähellä) päiväntasaajaa trooppisia sykloneja voi syntyä ympäri vuoden. Eteläisellä pallonpuoliskolla niiden huippuaikaa on sikäläinen kesä ja syksy.
Suurten myrskyjen kanssa ei ole leikkimistä; niiden yhteydessä tuhot saattavat olla valtavat ja kuolonuhrien määrä niin ikään. Jos satut myrskyalueelle, kannattaa pysyä kiltisti suojassa eikä ryhtyä uskaliaaksi ulkokuvaajaksi; siinä voi ihan oikeasti käydä huonosti.
Kesän loppu alkaa vähitellen lähestyä. Elokuun lopussa valoisan ajan pituus on samaa luokkaa kuin huhtikuun loppupuolella ja aurinko paistaa päivä päivältä matalammalta. Auringonsäteilyn väheneminen viilentää säätä etenkin öisin, mutta päivien välillä on suurta vaihtelua. Elokuun loppupuolella yön keskilämpötila on etelässä noin kymmenen astetta, mutta laskee pohjoisimmassa Lapissa jo alle viiteen asteeseen.
Sään jäähtyessä hallan ja yöpakkasten todennäköisyys kasvaa, ja etenkin selkeinä öinä maan lämpösäteily jäähdyttää maanpintaa.
Kuuraisia lehtiä. Kuva: Maarit Siitonen
Yöpakkanen määritellään siten, että lämpötila on nollan alapuolella kahden metrin korkeudella, kun taas hallan aikaan vain maanpinnan läheinen ilma jäähtyy pakkasen puolelle. Sekä yöpakkasen että hallan aikaan maassa voi nähdä kuuraa, joka on viileän ilman vesihöyrystä pinnoille kiteytynyttä jäätä.
Vaikka viileinä öinä lämpötila ei laskisikaan pakkasen puolelle, sumuja voi silti esiintyä. Sumut ovat käytännössä maanpinnan lähellä sijaitsevia pilviä, jotka syntyvät kostean ilman jäähtyessä ja tiivistyessä hyvin pieniksi pisaroiksi.
Sumussa näkyvyys on alle kilometri. Kuva: Matti Hietala
Sumut jaetaan syntytapansa perusteella eri luokkiin, ja kesän lopussa sekä syksyllä maa-alueilla on etenkin säteily- ja haihtumissumuja. Säteilysumussa maanpinta säteilee lämpöä ulospäin, jolloin sekä pinta että sen lähellä oleva kostea ilma jäähtyvät, ja haihtumissumussa lämpimältä ja kostealta pinnalta haihtuu vettä, joka tiivistyy viileässä ilmassa.
Järvestä haihtuu kosteutta, joka tiivistyy pisaroiksi viileässä ilmassa. Kuva: Esa Kuru
Sumuisessa säässä voi myös nähdä erilaisia optisia ilmiöitä. Auringon paistaessa sumuun aurinkoa vastapäätä voi muodostua esimerkiksi sateenkaarta muistuttava sumukaari. Sumussa heijastavien pisaroiden koko on sadepisaroita pienempi ja selkeän, värikkään kaaren sijasta syntyykin pehmeärajainen, kalpean vaalea kaari. Sumuvarjo eli glooria, joka on havaitsijan varjon ympärillä oleva värikäs kehä, on hieman vaikeammin havaittavissa. Todennäköisimmin sen voi nähdä korkealta havaintopaikalta, esimerkiksi lentokoneesta, jolloin sumu jää havaitsijan alapuolelle.
Viileässä ja kosteassa ilmassa on myös varjopuolensa. Yöpakkasten aikaan myös kuuran ja mustan jään todennäköisyys tienpinnoilla kasvaa ja etenkin sillat voivat olla liukkaita.
Elokuu on alkanut ja pitkä hellekausi on päättymäisillään.
Nyt, kun meikäläisittäin kuumaa säätä on kestänyt pitkään ja lämpöennätyksiä rikotaan ympäri pohjoista pallonpuoliskoa, päätin sohaista herhiläispesää ja pitkästä aikaa kirjoittaa lyhyesti ilmastonmuutoksesta.
Ilmastonmuutos tuppaa olemaan aihe, josta kirjoitetut uutisartikkelit ja blogitekstit herättävät lähes aina pitkän (hyvä) ja yllättävän asiattoman (huono) keskustelun kommentoijien kesken. Siksi muistutan, että julkaisemme vain asialliset kommentit eli sellaiset, jotka liittyvät aiheeseen ja joissa ei haukuta kirjoittajaa tai muita kommentoijia.
Ilmaston tutkiminen ei meteorologina ole omaa erikoisalaani, itse olen erikoistunut päivittäissään ilmiöiden tutkimiseen ja ennustamiseen. Siksi en tässä tekstissä vetoa tutkimuksiin tai nimeä indeksejä, niistä löytyy tietoa pilvin pimein netistä. Niitä etsiessään kannattaa muistaa lähdekritiikki, netttiin kun saa kirjoittaa kuka tahansa.
Kuva: Anne Keskivinkka
Siis, aiheeseen. On joitakin ilmastonmuutokseen liittyviä kriittisiä kommentteja, jotka esiintyvät lähes jokaisessa aiheeseen liittyvässä keskustelussa. Haluan tässä tekstissä oikoa niihin liittyviä väärinkäsityksiä.
Kommenttityyppi 1: ”Meidän takapihalla oli viime viikolla kylmä, mitään ilmastonmuutosta olemassa ole.”
Ilmaston ja sään käsitteet menevät helposti keskenään solmuun, jos asiaan ei ole perehtynyt pitkään ja hartaasti. Tätä aihetta ei ainakaan omassa lapsuudessani käsitelty koulussa kovin pitkästi ja siihen liittyvät oppitunnit ovat varmasti unohtuneet jo suurimmalta osalta meistä. Siis, opintojen äiti, kertaus:
Sää = Hetkellinen säätila. Nyt sataa, nyt on kylmä, nyt on kuuma. Ei kerro melkein mitään alueen ilmastosta.
Ilmasto = Keskiarvo valtavasta määrästä hetkellisiä säätiloja. Esimerkiksi koko vuoden keskilämpötila saadaan laskemalla ihan kaikki vuoden aikana mitatut lämpötilahavainnot yhteen ja ottamalla niistä keskiarvo. Mukaan mahtuu kesät ja talvet, yöt ja päivät, kaikki se vaihtelu typistettynä yhteen lukuun. Jos nähdään lukuna tuntemattoman paikan vuoden keskilämpötilana vaikkapa +10 astetta eikä mitään muuta tietoa, ei ole mitään keinoa tietää, onko koko vuoden ollut tasainen +10 asteen lämpötila alusta loppuun asti, vai onko puolet vuodesta ollut +40 astetta ja puolet -20 astetta. Molemmissa tapauksissa keskilämpötila näyttää samalta.
Suomen sää on luonnostaan vaihtelevaa johtuen Suomen sijainnista maapallolla liikkuvien matalapaineiden alueiden keskimääräisellä reitillä. Täällä on ollut, ja tulee tämän hetken tiedon mukaan olemaan myös pitkälle tulevaisuuteen, säässä paljon vaihtelua. Toiset vuodet ovat lämpimiä, toiset viileitä. Sama pätee kuukausiin, viikkoihin ja päiviin.
Mistä siis kaikki haloo? Miten tämän vaihtelun keskeltä voi huomata mitään?
Se onkin yksittäisen säähän ja ilmastoon perehtymättömän ihmisen kannalta hankalaa. Ilmastonmuutos ei saa päivittäissäätämme olemaan kuin uuni, joka muuttuu hetki hetkeltä lämpimämmäksi. Välillä tuntuu kylmältä ja välillä lämpimältä, kuten ennenkin. Ilmastonmuutoksen pieni, mutta sitäkin merkittävämpi muutos ei tunnu jokapäiväisessä elämässä, mutta näkyy mittauksista otetuissa keskiarvoissa. Välillä, mutta vain välillä, mitataan ennätyslukemia. Niitä mitataan hieman tiheämmin kuin aiemmin, mutta kuitenkin niin harvakseltaan, että se unohtuu päivittäiselämän keskellä.
Muutokseen reagoivat, ja ovat jo reagoineet, kasvien kasvualueet ja eläinten levinneisyysalueet. Joitakin lajeja kuolee sukupuuttoon, toiset siirtyvät ja kolmannet voivat paremmin ja levittäytyvät suuremmalle alueelle. Kasvit, joiden viljely onnistui hyvin yhdellä alueella, muuttuu vaikeaksi ja päinvastoin. Puhumattakaan napajäiden sulamisesta, merenpinnan noususta ja muutoksista myrskyjen ja sateiden määrissä, jotka yhtälailla tulevat paketissa mukana.
Kommenttityyppi 2: On täällä Suomessa ennenkin ollut lämmin, lämpimämpi kuin nyt.
Aivan totta, on ollut lämpimämpi. Koko maapallo on ollut useissa vaiheissa historiassa reilusti nykyistä lämpimämpi. Napajäätä ei ole ollut ja, jos en väärin muista, Suomi on sijainnut kauan sitten, mannerlaattojen liikkeitä taaksepäin kelaten, päiväntasaajalla ja jopa sen toisella puolella.
Maapallo on kestävä, iso kivipallo ja elämä kokonaisuutena sen päällä niin ikään on kestävää. Aikana, jolloin Suomessa on ollut selvästi nykyistä lämpimämpää, elämä on ollut hyvin erinäköistä kuin nyt mm. ilmakehän suuremmasta hiilidioksidipitoisuudesta johtuen. Maapallon lämpimimmän tiedetyn kauden aikana, eli n. 100 000 000 vuotta sitten, täällä viihtyivät mm. dinosaurukset.
Elämä itse maapallolla on kestävää, mutta yksittäiset lajit hauraita muutokselle. Elämme tällä hetkellä suurta lajien joukkosukupuuttokautta ihmisen aiheuttamana. Sukupuuttoa aiheuttavat sekä ennennäkemättömän nopea ilmastonmuutos, johon eläimet ja kasvit eivät ehdi reagoida, että ihmisten aluevaltaukset, jotka vievät muulta elämältä elintilaa.
Ilmastonmuutoksen jälkeen elämä aivan varmasti jatkuu, mutta osa eläin- ja kasvilajeista katoaa. Tässä kohdassa kannattaa muistaa ihmisen olevan yksi eläinlajeista; ei ole mahdotonta, että ihmiset tötöävät maapallon itselleen elinkelvottomaksi ja vähitellen katoavat maan päältä, mutta lahjoittavat pallomme samalla muunmuotoiselle elämälle. Tässä skenaariossa elämä jatkuu, ihminen lajina ei. Asiaan kannattaa puuttua ennen kuin on liian myöhäistä.
Kommenttityyppi 3: Täällä Suomessahan ilmasto muuttuu vain parempaan päin!
Aivan mahdollista (tosin ei varmaa – varmaa tietoa tulevista paikallismuutoksista ei ole, sillä muuttuvia tekijöitä on niin paljon), että Suomen ilmasto muuttuu lähemmäksi Keski-Eurooppalaista. Viljelyolosuhteet saattavat parantua, viljeltävävissä oleva lajisto monipuolistua. Lämpötilat muuttuvat lomailijoille mukavammiksi. Miksi huolestua?
Ilmastonmuutoksessa saattaa hyvinkin olla paikallisvoittajia, joiden elämä muuttuu ilmaston puolesta parempaan suuntaan. Tässä ajatuksessa tuppaa unohtumaan yksi olennainen tekijä: muut ihmiset. Suomessa ilmasto saattaa jopa parantua, mutta maailmassa on valtava määrä asuttuja alueita, jotka uhkaavat muuttua elinkelvottomiksi. Ihmisillä ei ole tapana jäädä elinkelvottomalle alueelle kuolemaan tekemättä mitään, vaan jos vanhalla alueella ei voi olla, on etsittävä uusi asuinpaikka.
Jos viimevuotisten kaltaiset ihmisvirrat ovat aiheuttaneet näin paljon keskustelua ja tunteita, mitä tapahtuu, kun satoja miljoonia, jopa miljardi ihmistä tarvitsee uuden asuinpaikan? Mukavan ilmaston harvaan asutut maat ja alueet, Suomi yhtenä, tuntuvat aivan varmasti ainakin osalle heistä houkuttavilta kohteilta. Ihmisillä kun on tapana haluta asua paikassa, jossa saa elää rauhassa ja jossa lapsille on näkyvissä riittävän hyvä tulevaisuus.
Eli – koko maailman ilmasto-ongelmat koskettavat myös Suomea, vaikka haluaisimmekin välillä eristyä omaan kuplaamme irrallisiksi muista. Vaikka meille tulisikin kiva ilmasto siinä sivussa.
Kommenttityyppi 4: Hyvä kvartaalitulos on tärkeämpi kuin ilmastotoimenpiteet
Ilmastonmuutoksen jarruttaminen vie rahaa. Joo, totta. Joitakin elämäntapojakin pitäisi muuttaa, tai ainakin tarkastella niiden ilmastoystävällisyyttä ja ekologisuutta. Epämukavaa.
Ilmastonmuutosskeptikkoja riittää yhä siitä huolimatta, että tieteentekijät alkavat olla yksimielisiä ilmastonmuutoksen olemassaolosta, onhan muutos jo mitattu ja todisteet jo nähty. ”Minun rahoja käytetään turhiin asioihin, p***ele” -kommenttia kuulee yhä.
Leikitään pienen hetken ajan, että skeptikot ovat oikeassa (kaikki todisteet kertovat päinvastoin). Ilmastonmuutoksen estäminen on pitkälti ilman puhdistamista ihmisten, erityisesti teollisuuden, päästöjä suitsimalla. Ilmastonmuutosta aiheuttaa ilmakehään päässyt sinne kuulumaton sälä (kaasut ja hiukkaset), jota ei haluta sinne enempää.
Suuri osa tuosta ilmaan päässeestä sälästä aiheuttaa ihmiselle terveyshaittoja, jopa ennenaikaisia kuolemia. Maailmalla on kaupunkeja, joissa ei pysty hengittämään ilman hengityssuojainta ja aurinko ei välttämättä näy saastepilven läpi. Mikä siis on pahinta, mitä tässä skenaariossa voi tapahtua? Ilmastonmuutosta ei estetty, koska sitä ei ollut. Ainoastaan puhdistettiin ilmaa eli tuotettiin ihmisille terveyttä, hyvinvointia ja lisää elinvuosia. Oi ei.
Leikki sikseen, ilmastonmuutos on totta. Rahaa menee väistämättä ilmastonmuutoksen suitsimiseen ja uusien teknologioiden etsimiseen, tietenkään sitä ei ole kiva käyttää. Mutta entä vaihtoehto? Käännetään teollisuuden nupit kaakkoon puhtaudesta välittämättä, rahaa tulee heti ja pian. Tuontivienti rullaa ja tavaraa liikkuu. Ikävä kyllä tämä raha on kuin 1000000% vuosikorolla otettu laina: nyt saadun rahan hinta on niin kova, että sen maksamiseen ei enää välttämättä kohta pysty koko ihmiskuntakaan. Onko sen arvoista?
Mitä tehdä?
Mitä yksittäinen ihminen voi tehdä? Puhutaan koko maapallosta ja me olemme kuin pikku muurahaisia sen pinnalla.
On paljon pieniä asioita, joita yksittäinen ihminen voi tehdä. Jokainen auttaa omalla tavallaan. Silti merkittävin vaikutusmahdollisuus on: äänestä seuraavissa, ja sitä seuraavissa ja sitä seuraavissa, vaaleissa aina ehdokasta, jolla ympäristöasiat ovat sydämellä ja joka myös lähtee viemään niitä eteenpäin. Sopivia ehdokkaita löytynee puolueesta riippumatta. Mikäli poliitikot unohtavat kauniit sanansa vaalien jälkeen, lähetä sähköpostia ja muistuta.
Meteorologin puheenvuoro tästä asiasta päättyy tähän. Kiitos.
Kuva: Pixabay
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
