Nyt on korvasieniaika. Kiersin viikonloppuna tuttuja kangasmetsiä ja hakkuuaukeita saaliina vain muutama litra melko pienikokoisia korvasieniä. Vaikka sieni viihtyykin kuivalla hiekkamaalla, olisiko viime viikon kuivuus ollut liikaa?
Jos kuivuus on syynä sadon kokoon, niin tällä viikolla tilanne korjaantuu. Huomiseen asti jatkuvat sateet saavat sienet kasvamaan. Pitääkin käydä ensi viikonloppuna kiertämässä samat paikat uudelleen.
Nyt on hyvä aika poimia myös nokkoset, voikukat ja muut takapihan yritit. Mitä sinä keräät kevätluonnosta?
Tämä kuva ei liity tämän vuoden jääkiekkoon, vaan on Suomi-Slovakia -ottelusta Vancouverissa 27.2.2010. Kuva: s.yume.
Hyvässä lykyssä pilvipeite jopa rakoilee illalla. Yöllä taivas voi ripsiä vähän vettä.
Lämpötila mokoma vain saisi olla korkeampi: kun se ei iltapäivälläkään ollut Helsingin keskustassa kuin 8-9 astetta, niin sitä mennään sitten illan mittaan yhtä moneen asteeseen kuin tuli maaleja ja yöllä sitäkin alemmas.
Mutta sehän on vain ilman lämpötila, kuka siitä välittää tällaisena iltana! Ja vaikka vähän sataisi, ei tässä sokerista olla!
Ranta- ja muut aurinkokelit lähestyvät. Auringonpaisteesta useimmat nauttivat, ainakin aluksi – pimeän ja kylmän talven jälkeen. Auringonsäteily iholle merkitsee D-vitamiinivarastojen täydentymistä, myös monille ihotaudeille auringonvalo on hyväksi. Auringossa kuitenkin voi myös polttaa ihonsa. Varsinkin vähäpigmenttisten ja hyvin vaaleiden ihojen kannattaa saada auringonpaistetta vain kohtuullisesti. Liika auringon UV-säteilylle altistuminen lisää ihosyövän riskiä. Selvimmin tämä näkyy siellä, missä on paljon valkoihoista väestöä alueella, missä geneettinen sopeutuminen (tumma ihonväri) auringonsäteilyn ja sen sisältämän UV-säteilyn voimakkuuteen ei ole ehtinyt tapahtua. Australia lienee paras esimerkki.
Myös Suomessa auringonsäteilyn lyhytaaltoinen osa – UV-säteily (ultraviolettisäteily) – on toisinaan, varsinkin alkukesäisin, niin voimakasta, ettei auringossa kannata oleilla liian kauaa tai ilman että suojaa itsensä – ellei vaatteilla, niin ihovoiteella sitten. Ihovoiteessa tulee olla riittävä UV-suojakerroin. Erityisen tärkeää on huolehtia pienten lasten UV-suojasta. Oman ihotyypin ja palamisherkkyyden tunteminen auttaa. Silti kannattaa tiedostaa liiallisen auringonoton riskit.
Eri maiden sääviranomaiset antavat myös erikseen varoituksia voimakkaasta UV-säteilystä. Säteilytilanteita on mahdollista paitsi mitata, myös ennustaa. Ilmakehässä erityisesti stratosfäärin otsonikerros suodattaa auringonvalosta pois maapallon elämälle haitallista lyhytaaltoista UV-säteilyä. Otsonikerroksen paksuus ei ole vakio, vaan vaihtelee osana ilmakehän monimutkaista rakennetta. Lisäksi tietyt esim. aerosolipurkkien ponnekaasuina tai kylmäkoneissa käytetyt kemialliset yhdisteet tuhoavat otsonikerrosta. Ns. otsoniaukoista puhuttiin etenkin takavuosina.
Että mikä otsoni? Elämälle välttämätön happi esiintyy luonnossa yleensä kasiatomisina molekyyleinä, siitä kemiallinen merkki O2. Otsoni on hapen kolmiatominen muoto, siis O3. Otsoni on aineena hyvin reaktiivinen ja vahingollista esim. hengitettäessä. Otsonia syntyy myös maanpinnan lähellä auringonvalon reagoidessa tiettyihin ilmansaasteisiin, ja esim. Keski-Euroopassa voi törmätä myös tällaisiin ilmanlaatuun liittyviin otsonivaroituksiin.
Mutta tässä UV-asiassa on siis kysymys eri asiasta: otsonia syntyy ilmakehän ylemmissä osissa auringonsäteilyn aiheuttamien luonnollisten kemiallisten reaktioiden seurauksena. Syntynyt otsoni laskeutuu noin parinkymmenen kilometrin varastokorkeudelle ja muodostaasiellä suojakerroksen, joka osaltaan mahdollistaa elämän maapallolla. Tämän otsonikerroksen paksuus, tai oikeammin kokonaisotsonin määrä, vaikuttaa siihen, miten paljon auringonvalon mukana pääsee maanpinnalle myös sen UV-säteilyä.
UV-säteilyn voimakkuutta kuvaava ns. UV-indeksi kertoo säteilyn voimakkuuden pilvettömässä säässä. Pilvet toki vähentävät myös UV-säteilyn määrää, mutta tässä ei ihan ohuimpien yläpilvien varaan kannata paljoa laskea, koska UV-säteily läpäisee pilviä paremmin kuin näkyvä valo. Huomioon kannattaa ottaa myös, missä olosuhteissa ulkosalla auringossa oleilee: kesällä ei niinkään lasketella hohtavalla lumipinnalla, mutta vesillä veden pinnasta heijastuva auringonsäteily lisää ihon saaman säteilyn määrää.
Internet mahdollistaa pääsyn alkuperäisen tiedon lähteille. Tässä UV-asiassa yhtenä sellaisena voi hyvin pitää Euroopan avaruusjärjestön (ESA) toimintaan perustuvia ja Alankomaiden ”ilmatieteen laitoksen” (Koninklijk Nederlands Meteorologisch Instituut, KNMI) isännöimiä TEMIS-nettisivuja:
http://www.temis.nl/ ja autan vielä sen verran, että tuolta sivulta ”Clear sky UV index”: http://www.temis.nl/uvradiation/UVindex.html Täältä saa myös UV-indeksin ennusteen tietämällä ja syöttämällä halutun paikkakunnan koordinaatit.
Kevät tekee kohisten tuloaan. Tuntuu kuin pihapuiden lehdet kasvaisivat lämpimän viikonlopun jälkeen aivan silmissä. Ja ensimmäisen kunnon kevätsateen jälkeen puiden lehdet hehkuvat alkukesän kirkkaan vihreissä väreissä.
Toinen kiinnostava seikka keväässä. Vaikka lumet lähtevät ensin rannikkoalueilta, niin sen jälkeen tulee viivyttelyn aika. Rannikkoalueiden kevään tulo hidastelee aivan kuin odottaen, että sisämaassakin lumet olisivat jo sulaneet. Ja aivan yhtäkkiä kevät on sisämaassa pidemmällä.
Sitä ihmetteleekin keväisin rannikolta sisämaahan mennessään, että kuinka pitkälle kevät on ehtinyt esimerkiksi Helsingin Itä-Pakilassa verrattuna Ruoholahteen. Etäisyyden ei tarvitse olla kuin kymmenen kilometria. Syynä on kylmän meren vaikutus, joka antaa kevään ja kesän odottaa rannikolla ja saaristossa.
Niin, mutta kasvavatko puiden lehdet silmissä? Ei, kyllä ne ihan puissa kasvavat!
Meteorologin ammatin kääntöpuoliin kuuluu, että säästä on vaikea puhua enää kepeään small talk -tyyliin. Jos joku aloittaa kanssani keskustelun ilmoista, olen hieman ymmälläni siitä, haluaako hän minun päivittelevän kanssaan, ettei ”miesmuistiin ole näin kuumaa heinäkuuta ollut” vai haluaako hän kenties kuulla tieteellisen viileän analyysin viime vuosien kesäsäistä. Välillä joudun muistuttamaan itseäni siitä, että todennäköisesti keskustelukumppani halusi vain katkaista hiljaisuuden, ei antautua monipolviseen säädebattiin.
Oma lukunsa on se, kuinka lähes päivittäin salakuuntelen viattomien kanssaihmisten jutustelua säästä julkisissa kulkuvälineissä. Etenkin silloin, kun takana istuvien puhe kääntyy siihen, mitä ”ne” lupasivat, tekee mieli kääntyä ympäri ja liittyä keskusteluun. Sille eräällekin tuohtuneelle herralle olisin voinut selittää, miksi hellepäivää ei tullutkaan, vaikka niin ennustettiin: pilvilautta jäi juuri pääkaupunkiseudun ylle majailemaan. Tai Amsterdamin lennolla olisin voinut lohduttaa takana istuvaa pariskuntaa, että tulevan päivän lämpötila taatusti on korkeampi kuin lentokapteenin kuulutuksessaan ilmoittama aamun lämpötilahavainto. Nyt jo harmittaa, etten avannut suutani.
Pidä siis varasi, kun puhut säästä, sillä meteorologi saattaa höristää korviaan lähistöllä.
Äitienpäiväsää ei voisi olla parempi. Aurinkoista ja lämmintä koko maassa!
Kotiparvekkeellani on niin kesäistä että nostin yrttilaatikot ikkunalaudalta ulos paistattelemaan päivää. Lähipäivien lämpötilat ovatkin kuin kesäkuussa, mutta yöt ovat vielä liian kylmiä hennoille taimille. Etelä-Suomessa myös yöt näyttäisivät lämpenevän keskiviikkoon asti, mutta hallan vaara ei ole vielä lopullisesti ohi.
Hyvää Äitienpäivää!
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
