Pohjanmaalla kaikki on suurempaa. Myös Kuu vaikuttaa näyttäytyvän tavanomaista suurempana.”Tähtitieteilijä ei mahda mitään sille, että hänestä Kuu näyttää suuremmalta juuri noustuaan kuin jonkin aikaa myöhemmin, vaikka tämä harha ei petkuta häntä.” –Immanuel Kant, Puhtaan järjen kritiikki (1781)
Kuu, tuo taivaan kivinen kiertolainen, näyttäytyi viikonloppuna superkuuksi nimettynä. Superkuun aikaan Kuu on kiertoradallaan lähinnä maapalloa ja näyttäytyy ehkäpä juuri siksi aivan erityisen suurena ja kirkkaana. Kansanuskomuksissa täysikuun tiedetään valvottavan ihmisiä. Kuu saa koirat ulvomaan koppiensa katoilla ja mieleltään herkemmät tanssahtelemaan kepeämmin kohti kesän kukkaketoa.
Kuu kiertää maata elliptisellä radalla, minkä seurauksena Kuun välimatka Maahan vaihtelee jatkuvasti. Perigeumiksi kutsutaan sitä kiertoradan pistettä, missä Kuu sijaitsee lähinnä Maata. Radan kaukaisinta pistettä kutsutaan apogeumiksi. Kuun kokoero kahden pisteen välillä voi olla silminkin nähtävissä. Tämä ei kuitenkaan täysin selitä sitä, miksi Kuu joskus tuntuu näyttävän tavattoman suurelta.
Yleisen käsityksen mukaan kyseessä on optinen illuusio. Lähellä taivaanrantaa oleva Kuu voi näyttää suuremmalta perspektiiviharhan vuoksi. Korkealla taivaalla loistavan Kuun suhteellista kokoa on vaikea määrittää, sillä mustaa taivasta vasten apuna ei ole mitään vertailukohtaa koon määrittämiseen. Kerrotaan, että Kuun voisi saada takaisin oikeaan mittasuhteeseen pyllistäen sille, eli kääntyen selin suureen Kuuhun katsoen sitä jalkojensa välistä.
Kuuta katsellessa on aina hyvä muistaa, että emme varsinaisesti katso Kuuta aivan silmiemme edessä, vaan hyvin kaukaa Kuun pinnasta heijastunutta auringonvaloa. Kuu heijastaa noin 12% pintaan osuneesta valosta. Maahan matkatessaan kuunvalon taival kestää noin reilun sekunnin.
Ilmakehään saapuessa kuunvalo saa optisessa mielessä oikein isän kädestä. Valkoisen valon eri osavärit siroavat ja taittuvat ilmakehässä mielenkiintoisella tavalla. Väreistä sininen siroaa voimakkaimmin ilmakehään, jolloin Kuu voi horisontin taa laskiessa näyttäytyä kellertävältä tai punaiselta, kenties muodoltaan jopa hivenen litteältä.
Kuuilluusioksi nimitetään kokemusta, jossa ihminen kokee Kuun suhteellisen koon muuttuneen sen noustessa tai laskeutuessa horisonttiin. Ajatuskin sitä, että ilmakehän eri lämpöiset ilmakerrokset toimisivat optisina linsseinä, jotka suurentaisivat meren horisonttiin laskeutuvan suuren Kuun, saa herkemmän ihmisen lähes kuuhulluuden partaalle. Varminta on kiristää pakkopaidan hihnoja, ja mitata asia itse peittämällä Kuu suoran käsivarren päähän nostetun viivoittimen tai kolikon avulla.
Rantaviiva voi näkyä myös samansuuntaisena pilvijonona kaukana sisämaassa. Tässäkin on jo meren ja pilven vuoropuhelua. Kuva: geograph.org.uk
Huh huh. Ei hellettä, vaan että päivystysvuorot sekoittivat taas mieltä niin, että nettipäiväkirjan täyttö jäi aidosti vapaapäivälle, sunnuntaille. Palkkatyö on paitsi välttämätöntä, usein sellaista, ettei sen tarjoamasta näkökulmasta näe metsää puilta. Pitäisi edes hetkeksi istahtaa kaikessa rauhassa, sitten kun asiaan on tarvittavaa etäisyyttä, ja miettiä vaikka, että kun on kuudes toukokuuta, niin mikä on juuri tähän aikaan vuodesta ja vielä kohta luonteenomaista vaikka jollekin sääpalvelun osa-alueelle. Mitä siellä luonnossa taas oikein tapahtuukaan?
Foreca aloitti jälleen vapulta veneilysäiden tuotannon – siis nyt puhun sanallisista, meteorologin laatimista ihan perinteisen Merisään (oma tuotteensa varoituksineen tietyillä kriteereillä, sääviranomaisen tekemä!) tapaisista teksteistä, joita on sitten mahdollisuus kuulla osana asiakasradioittemme ohjelmaa. On ihan toinen juttu, että tuotannossa on laajemmin monenlaisia kuva- ja karttamuotoisia automaattisesti tuotettuja tuuliennusteita. Tähänkin blogiin taisit tulla Foreca.fi -etusivun kautta. Sieltä kannattaa etsiä näitä merialueiden tuuliennusteita, vasemmasta laidasta.
Näitä tarkoittamiani meteorologien kirjoittamia tuuliennusteita laadimme myös joillekin sisämaaradioasiakkaillemme. Tällöin arvioimme tuulen kehittymistä lähinnä suurilla järvenselillä. Pienillä vesillä monenlaiset paikallisilmiöt muuttavat tuulta voimakkaasti. Mutta sama koskee veneilysäitä merialueille: ei ole mahdollista tehdä ennustetta – varsinkaan lyhyttä ja ytimekästä – niin, että sen olisi tarkoituskaan päteä joka ikisessä laiturinnokassa. Tuulelle esteetön avomeri painottuu aina, toisaalta emme voi tietää, ja josko veneilijä aina itsekään, tuleeko pysytelleeksi visusti rannikon suojassa vai suuntaako myös ulapalle ja kuinka pitkälle. Ellei tuule liikaa tai ole merenkäyntiä, Helsingistäkin matka voi olla vaikka Tallinnaan, jolloin vastaan tulee taatusti myös varsinaisen avomeren tuuli.
Mutta se tarkoittamani vuodenaikaisasia, se on maa- ja merituuli-ilmiö, tai lyhyemmin ehkä vain merituuli, koska sen tuulensuunnallinen vastakkaisilmiö maatuuli sattuu yölle. Yleisemmin meidän leveysasteillamme ilmanpaineen maanpinnan suuntainen jakautuma, ilmanpainekenttä, määrää tuulikentän. Suoraan ilmanpaine-eroista johtuvaa tuulta kulloisessakin tilanteessa voitaneen kutsua vaikka perustuuleksi. Sen päälle tulee muita tuulen nopeuteen ja suuntaan kohdistuvia vaikutuksia, etenkin rannikon lähellä, mutta myös siitä johtuvia, onko vesi kylmää vai lämmintä suhteessa yläpuoleiseen ilmaan.
Ehkä laaja-alaisin paikallistuuleen vaikuttava ilmiö rannikolla on merituuli. Se voi yksinkin kehittää oman tuulikenttänsä, siis ilman perustuulta, mutta muuttaa usein perustuulen suntaa ja nopeutta rannikon lähellä ja vieläpä niin, että tuulen suunta muuttuu päivän kuluessa. Maalla merituulen vaikutus ulottuu kunnon merituulitilanteissa helposti kymmeniä kilometrejä sisämaahan päin, jolloin keväinen ja alkukesäinen merituuli viilentää ja kuivattaa tiettyä aluetta vaikuttaen esim. maataloudessa alueen suotuisuuteen. Rannikolla voi iltapäivisin usein nähdä, miten paitsi meren yllä on selkeää ja rannikolla merituulen myötä seljennyt, myös kaukana sisämaassa valkean pilvivallin, joka voi sisältää myös kuuropilviä. Sinne johonkin on ehtinyt merituulirintama, ja sinne asti tuulee mereltä kylmää ilmaa.
Ilmakehä on monimutkainen, mutta tästä on rautalankamallia käyttäen kyse: Meri on kylmä, nytkin esim. Suomenlahdella vain n. +5 -asteista. Aurinko lämmittää maanpinnan, jolloin myös maanpinan läheinen ilma lämpenee ja alkaa kylmää kevyempänä kohota ylöspäin. Korvaavaa ilmaa alkaa virrata kylmältä mereltä. Syntyy kiertoliike, sirkulaatio, missä satojen metrien korkeudella vastaavasti tulee maalta merelle, missä puolestaan on laskevaa ilman likettä. Hyvin hienojakoisessa tarkastelussa on kyse myös siitä, että merellä on kylmän alustan synnyttämää korkeapainetta ja maalla vastaavasti matalapainetta.
Periaatteessa vastaavanlainen alustojen välisestä lämötilaerosta alkunsa saava, tosin ajallisesti ja paikallisesti (vuodenaikaisvaihtelu, valtameri-manner -jakautuma) hyvin paljon isomman mittakaavan kiertoliike on monsuuni-ilmiö.
Suomenlahden rannikko ei ole aivan länsi-itä -suuntainen, vaan kun mereltä tuulee suoraan, tuulee enempi kaakosta kuin etelästä. Tällaisena merituulikin aamupuolella usein alkaa (siis tilanteessa, missä on lähes pelkkä merituuli, perustuuli on vähäistä). Vaan kun pästään iltapäivään, jolloin merituuli on sanotun kiertoliikkeen kehittyessä myös voimistunut, tuuleekin lounaasta.
Tuulen sunta on siis kääntynyt myötäpäivään. Tämä johtuu ns. coriolisvoiman vaikutuksesta kiertoliikkeeseen vähitellen. Mutta tuulta tarkkailevalle entisajan kalastajalle selvisi ainakin, että koska aurinkokin vaihtaa paistosuuntaansa aivan samalla tavalla, taivaalla päivän kuluessa vasemmalta oikealle, näyttää aina tuulevan auringon suunnasta. Siitä tuulen vanha nimi: solgångsvind. Pohjanlahdella merituulen iltapäivätuulensuunta on tyypillisesti luoteinen.
Auringon painuessa mailleen merituuli sammuu, ja sellaisissa oloissa, missä maanpinta yöllä kylmennee vastaavasti suhteessa merenpinan lämpötilaan, syntyy kiertoliike toisin päin ja tuulee maalta merelle. Joskus aika hauskoja asioita voi pätellä esim. vertaamalla toisiinsa eri korkuisten savupiippujen savujen liikesuuntia.
Helsingin keskusta saa osansa merituulesta myös niin, että terassilla tuskin tarkenee, vaikka sisämaassa olisi jo täysi kesä ja Keravallakin heitetty jo tuulipuvut nurkkaan ajat sitten. No, oma valinta, muttei kannata vilustuttaa itseään.
Kuvan linkki: http://www.geograph.org.uk/photo/547996
Ilmapalloja Huomenta Suomen studiossa tänä aamuna. Angry Bird taitaa olla tämän vapun hitti.
Tänään vappuaattona Lapissa on liikkeellä sateita. Ylä-Lapissa tulee lunta, muualla lapissa vettä tai räntää. Sade on kuitenkin aika ohimenevä ilmiö, sillä sadealue liikkuu nopeasti kaakkoon ja Länsi-Lappiin virtaa kuivempaa ilmaa. Ensi yönä saattaa sataa vähän Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa.
Mutta mitä minä sateista jauhan, kun pääosin vapun sää on siis poutainen! Pilvisyys kyllä lisääntyy tänään maan etelä- ja keskiosassa. Se tarkoittaa, että taivaalle ilmestyy yhä paksunevaa ylä- ja keskipilveä, josta aurinko kyllä saattaa pilkotella paikoin läpi. Lämpötila nousee ylimmillään Etelä-Suomessa 14-15 asteeseen. Aivan rannikolla on kyllä merituulen vuoksi useita asteita viileämpää. 10 asteen raja kulkee likimain akselilla Oulu-Jyväskylä-Lappeenranta. Lapissa lämpötila on 5 asteen vaiheilla.
Ensi yönä sää selkenee koko maassa ja lämpötila käy maan pohjoisosassa pakkasella, etelässäkin on vain muutama aste lämmintä. Aamukin on siten melko viileä.
Vappustudiota
Vappupäivänä on koko maassa poutaa. Lapissa kuitenkin pilvisyys lisääntyy päivän myötä, kun taas Oulun eteläpuolisessa Suomessa on aurinkoista, jopa selkeää. Lämpötilat ovat pari astetta alempana kuin vappuaattona, eli haarukka on Lounais-Suomen 13 asteesta Lapin vain muutamaan lämpöasteeseen.
Puuskainen luoteistuuli tekee vappupäivästä hieman kolean oloisen, kannattaa pitää ilmapallosta tiukasti kiinni. Tuulen suunta on kuitenkin mm. Suomen suosituimman vappupiknikpaikan eli Kaivopuiston kannalta edullinen, sillä tuuli käy mantereen puolelta. Näin meren yläpuolinen kylmä ilma ei pääse puskemaan rannikolle (kuten tänään vappuaattona käy).
Tässäpä oli minun työpäiväni tällä erää. Nappasin teille muutaman kuvan Huomenta Suomen studion vappusomistuksista. Kehtaisinkohan mennä lähetyksen jälkeen kärkkymään noita macaron-leivoksia… Hyvää vappua, kevään ja työn juhlaa kaikille lukijoille!
Lisää karnevaalin henkeä kevätjuhlaan, vähemmän viinaa, örinää, eritteitä ja roskia. Kuva: Gret@Lorenz/flickr
Useat kalenterimme isommat juhlapyhät ja muut tärkeät päivät ovat lähestyessään sääpalvelun ”sesonkia”. Vappu vielä erikseen sisksi, että sitä on juhannuksen ohella tapana viettää ulkosalla, mikä ei meidän ilmastossamme aina ole sitä hienointa herkkua. Yleiseksi kevään aloittajaiskarnevaaliksi vappu on oikeastaan aivan liian aikaisin; vanha akateeminen Flooran päivä (13.5.) olisi keskimäärin jo paljon suotuisampi ajankohta. Muutos kohti kesää kun on tähän aikaan vuodesta sen verran nopeaa.
Etelän sisämaassa (Helsinki-Vantaa) keskimääräisen päivälämpötilan muutos vapusta kuun puolivälin kieppeille on peräti nelisen (11:stä 15:een) astetta. Lisäksi ainakin Helsingin vapunviettoa (lienee se ylivoimaisesti suurin yksittäinen) koettelee vielä yksi tärkeä asia: kylmä meri. Suomenlahden pintavesi oli Ilmatieteen laitoksen eilisen jääkartan mukaan 3-4 -asteista, eikä Helsingin keskusta, Ullanlinnanmäestä puhumattakaan, ole kovin kaukana tuosta valtaisasta kylmyyden lähteestä, kauniista kyllä.
Ei siis saisi tuulla mereltä, jotta olisi lämpimintä mahdollista. Mutta kai sihen suomalaisen vapun olemukseen liittyykin myös jotain uhmakkuutta: luonnon uhmaamista. Kyllä me vietämme vappumme, perkele, vaikka räntää tulisi napaan asti. Sitä varten on viina. Jo eilen oli katukuvassa tavallista enemmän käytännössä umpipäihtyneitä, tänään olen yövuoroa odotellessa pysynyt kotosalla.
Alussa mainitsemani ”sesonki” tarkoittaa sitä, että säätä kysytään tavalista selvästi enemmän, työpaikan puhelin siis soi. Kaukaa viisaasti olen töissä vapunaaton iltavuorossa ja vapunpäivänä, jolloin siitä ei kukaan enää ole kiinnostunut: on jo muuta tekemistä.
Euroopan tietyt osat ovat jo hyvin lämpimän ilman vallassa, aivan helteisen lämpimän. Se ulottuu idästä Välimeren alueen ja Keski-Europan itäosaan niin, että raja kulkee suunnilleen Balkanilta Saksan itäosaan ja siitä Eteä-Itämerta viistäen itään niin, että Valko-Venäjä jää vielä selvästi hellealueeseen.. Lähes 25 asteen lukemat ovat mahdollisia tänään ja huomenna myös ihan eteläisimmässä Ruotsissa. Eteläisimmän Suomen sisämaassa voi olla vappuaattona iltapäivällä n. 15 lämpöastetta, mutta se edellyttää riittävästi auringonpaistetta. Olemme sen verran lähellä ilmamassojen raja-alueytta, että pilvisyys voi olla vaikea ennustettava.
Joka tapauksessa heti vapunpäivänä tulee jo muutos etenkin maan pohjoisosan, ehkä idänkin säähän: kohti sateita ja viileämpää. Lounaan sisämaassa voi vielä hyvinkin olla lähes 15 astetta. Niin ikään vielä keskiviikkona etelän sää pitää juuri ja juuri pintansa takatalvea vastaan, mutta torstaista eteenpäin se on menoa. Vielä on palttoiden aika. Luvasa on epävakaista, suorastaan satesta ja viileää säätä. Lämpöennätysten sijaan voisimme alkaa jännätä sitä, kuinka alas päivälämpötila onnistuu jossain jäämään. Viikon päästä alkuviikolla olisi aina vain suurempien sateiden vuoro. Katsotaan, toteutuuko tämä. Jos, niin kannattaa muistaa vanha sanonta: sataen suvet tulee.
Kuvan linkki: http://www.google.fi/imgres?q=venedig+carnival&num=10&hl=fi&as_st=y&biw=1426&bih=777&tbs=sur:fc&tbm=isch&tbnid=-n4uzxbsJQHmXM:&imgrefurl=http://www.fotopedia.com/items/flickr-2236055781&docid=bR2PTAxOFof5mM&imgurl=http://images.cdn.fotopedia.com/flickr-2236055781-hd.jpg&w=886&h=650&ei=JRydT-_uIoSk4ASetPCpDg&zoom=1&iact=rc&dur=1&sig=101103424852866614006&sqi=2&page=1&tbnh=143&tbnw=195&start=0&ndsp=7&ved=1t:429,r:0,s:0,i:74&tx=332&ty=357
Vappusääennuste on pysynyt koko viikon aika samanlaisena, tässä tarkennukset:
Vappuaattona sää on monin paikoin poutaista ja lämmintä. Maan etelä- ja keskiosaan näyttää kuitenkin leviävän päiväksi ylä- ja keskipilvisyyden kilpi. Vaikka se ei juuri mitään sada, varjostaa se silti vapputerasseja. Niinpä aattona kaikkein auinkoisinta entisen Oulun läänin alueella ja hieman sen molemmin puolin. Lappiinkin leviää päivällä pilvisyyttä ja paikoin tulee vettä tai lunta. Sateet ovat kuitenkin varsin ohimeneviä luonteeltaan.
Aaton päivälämpötila on maan eteläosassa 10-15 astetta, Oulun ja Kainuun seutuvilla 10 asteen vaiheilla ja Lapissa 5 asteen molemmin puolin.
Varsinainen vappu on komean aurinkoinen maan etelä- ja keskiosassa. Maan pohjoisosassa pilvisyys lisääntyy, mitä ylemmäksi mennään, ja Ylä-Lapissa on lumikuurojen mahdollisuus. Lämpötila on päivällä etelässä 10-13 astetta, maan keskivaiheilla 5-9 astetta ja pohjoisessa enimmäkseen alle 5 astetta. Tuuli käy aavistuksen viimaisena luoteen puolelta. (Auringossa ja tuulensuojassa tuntuu lämpöisemmältä, lukekaa Peten edellinen postaus.) Suomi on siis vappuna lämpötilan muutosvyöhykkeellä, kuten viime tiistainakin kirjoittelin. Se tarkoittaa, että aivan pohjoispuolellamme on pakkassäät ja etelässä ei tarvitse mennä Puolaa pitemmälle, jotta lämpötila kohoaa jo Suomalaisittain hellelukemiin. Jo Suomen sisälläkin vapun lämpötiloissa on aika iso haarukka: Lapin muutamasta asteesta lounaan liki 15 asteeseen.
Olen itse vappuaaton aamuna ruutuhommissa ja ajattelin sen jälkeen päivittää tänne blogiin viimeiset vappukuulumiset!
Huhtikuun lopulla aurinko nousee jo yhtä korkealle kuin elokuussa. Aurinkoisena heikkotuulisena päivänä aurinko myös lämmittää meitä ihmisiä yhtä paljon kuin elokuussa, vaikka itse ilman lämpötila onkin usein selvästi elokuuta alhaisempi. Huhtikuussa aurinkoisena päivänä ilman lämpötila vaihtelee usein vielä 10 asteen molemmin puolin, mutta maan pinta voi jo lämmetä 30 asteeseen. Yhtä paljon voi lämmetä myös meistä ihmisistä se puoli, joka on aurinkoon päin. Aurinkoisena päivänä huhtikuussa onkin usein vaikea uskoa, että ilman lämpötila on vain vähän yli 10 astetta.
Lämpötila varjossa ja ”auringossa”
Lämpömittarikaan ei välttämättä kuvaa hyvin ilman lämpötilaa, etenkään jos mittari on suorassa auringonpaisteessa. Usein kuulee puhuttavan ilman lämpötilasta varjossa ja ”auringossa”. Todellisuudessa ilman lämpötila on sama sekä varjossa että auringossa. Auringonpaisteessa suoritettu lämpötilamittaus ei kuvasta ilman lämpötilaa. Mittarin lukema kertoo vain, kuinka lämmin on itse lämpömittari. Niinpä lämpömittari kuvaa hyvin ilman oikeaa lämpötilaa ainoastaan, kun mittari on sellaisessa paikassa, jossa se on saman lämpöinen kuin ilma. Ilman lämpötilaa mitattaessa mittarin tulisi siis aina olla varjossa suoralta auringonpaisteelta. Auringonpaisteessa oleva mittari kuvaa paremminkin, kuinka korkeaksi lämpötila kohoaa esineissä tai vaatteissa, jotka ovat samanvärisiä kuin lämpömittarin neste tai digitaalisen mittarin anturi.
Aurinko saa sään tuntumaan lämpimämmältä
Keväällä ennusteet ja viralliset havainnot saattavat usein tuntua liian alhaisilta omiin tuntemuksiin ja lämpömittauksiin nähden. Usein myös varjossa olevat lämpömittarit saavat vähän hajasäteilyä, joka nostattaa mittarin lämpötilaa vähän ilman lämpötilaa korkeammaksi ja siten helposti johtaa liian korkeisiin lukemiin. Toisaalta, vaikka ilman lämpötilalla ei ole eroa varjossa ja auringossa, kyllä meillä ihmisillä on paljon lämpimämpää oleillessamme auringonpaisteessa. Tämä johtuu siis siitä, että aurinko lämmittää meitä ihmisiä usein huomattavasti ilmaa lämpimämmäksi. Kun tuulisessa säässä usein kerrotaan, että tuuli saa sään tuntumaan lukemia kylmemmältä, pitäisi oikeastaan myös aurinkoisessa säässä kertoa, että aurinko saa ilman tuntumaan lukemia lämpimämmältä.
Auringonpaiste ja kevätflunssa
Huhtikuussa ilman lämpötilan ollessa 12 C astetta, voi aurinko jo helposti lämmittää erilaisia pintoja jopa yli 30-asteiseksi. Kevätauringon huumassa me ihmiset helposti unohdamme, että vaikka aurinko jo mukavasti lämmittää, voi ilma vielä olla varsin viileä. Kuvan tilanteessa auringosta nauttiva henkilö kokee kahta hyvin erilaista lämpötilaa. Aurinkoinen puoli on paikoin jopa 30-asteinen, kun taas varjoinen selkäpuoli on samanlämpöinen kuin ilmakin eli tässä tapauksessa 12 C astetta. Juuri näin me saatamme helposti palelluttaa itsemme varjopuolelta ja aika usein se johtaa kevätflunssaan tai ainakin pieneen kurkkukipuun.
Pukeutuminen kevätsäähän on usein haastavampaa, mitä nopeasti tulee ajatelleeksi. Auringonpaisteessa puuhastelemalla normaaleissa ulkovaatteissa tulee helposti liian kuuma, mutta toisaalta t-paidallakaan ei välttämättä vielä oikein pärjää. Isoin ristiriita vaatetuksen suhteen tulee, kun aurinkoisena päivänä tuuli on heikkoa ja ilman oikea lämpötila on lähellä 10 astetta. Tällöin auringonpaisteessa tulee helposti jo tukalan kuuma, sillä aurinko voi lämmittää meitä jopa yli 30 C asteeseenkin. Tämä on kuitenkin vain osa totuutta. Nimittäin 30 asteeseen meistä lämpenee vain se auringonpuoleinen osa, toinen puoli on yhä saman lämpöinen kuin ilmakin eli jopa 20 astetta viileämpi. Me ihmiset yleensä tunnemme voimakkaammin tämän lämpimämmän puolemme ja helposti pukeudumme sen mukaan. Eivätkä epäilykset pukeutumisen liiallisesta rohkeudesta välttämättä herää, vaikka seuraavan aamuna heräisimme niska jäykkänä tai kurkku kipeänä.
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
