Pääsiäismatala jäi meistä etelään, mutta ulottuu sieltä vielä tänne, Länsi-Suomeen matalan solana, joka jo nyt pääsiäissunnuntain kunniaksi heilahtaa länteen kuin keinulauta. Idässä sää on jo selkeämpi, ainakin pilvipeite ohuempi, pohjoisessa myös. Yöstä tulee pakkasyö, ja pääsiäisemme toinen pyhäpäivä, maanantai, on etelän matalapaineen pilvistä jo suuresti kuoriutunut.
Vaan maamme pohjoisosa on saamassa uutta pilveä lännestä, myös vähän sateita. Ja jos oikein äityy yläpilveilemään, maalautuu siitä myös etelän taivas. Missään kovassa korkeapaineessa ei siis lokostella. Eikä sitä pidäkään tehdä, sillä jo vanhastaan, hyvin vanhastaan, pääsiäinen on kutsunut ulkoilmaiseen ilonpitoon kiikkulautoineen ja keinuineen. Nyt kannattaa tekemisiään pääsiäismaanantaina ajatella tältä pohjalta uudelleen, sillä lämpötilakin huidellee iltapäivällä etelässä jopa vähän yli 10 asteessa.
Ennen iloa pidettiin erityisesti myös uusien havujen päällä. Vanhojen yllä oli ollut jotain ihan muuta. Pääsiäiseksi hakotarhat oli tyhjennetty. Tässä siis pieni kurkistus menneeseen maailmaan, mutta ei se ulkona liikkuminen näin kevään edetessä nytkään kiellettyä ole. Pitää vain unohtaa ne järjettömät pelit ja vehkeet siellä sisällä.
Arjen koittaessa käyntiin lähtee läntinen ilmavirtaus, Norjan vuoriston yli tänne. Keskiviikkona se on voimakas ja kuiva. Päivälämpötila on etelässä ja lännessä ainakin noin kahdeksan astetta. Torstain ja etenkin perjantaina jää vain nähtäväksi, miten lämpimät voivat päivät etelässä jo olla, kunnes lauantaina sataa, tällä tietoa tosin vain lauantaina. Joten ”ei huono”, voisin lausahtaa muuatta tunnettua henkilöä mukaillen.
Säätä voi sihdata vaikka kymmenisen päivän päähän. On viitteitä siitä, että korkepaineen, joka meille pohjoiskauttansa kevätilmaa lännestä liidättää, selkä voisi silloin vähän notkahtaa. Noilla main, 14.4., oli vanhassa almanakassa ”Suwi-Päiwä”, Tiburtiuksen päivä ja kansan suussa suviyöt hyvin tärkeine sääenteineen. Mielenkiintoisia kilometripylväitä on keväässä, joka osaa olla myös pellontuoksuinen. Aivan ylivoimaisen kevättuoksun olen kokenut Saksan Baijerissa, missä ainakaan junanikkuna ei maaseudulla auttanut yhtään. Mutta mistäs muusta se uusi kasvu lähtee. Luonnon kiertokulku on myös keväässä läsnä.
Sää kiinnostaa aina, sillä se vaikuttaa elämäämme pakostikin jollain tavalla, vähintään siten, että joudumme miettimään mitä laitamme päälle kun astumme ovesta ulos. Pahimmassa tapauksessa sää voi olla tappava, kuten trooppisilla merillä riehuvat hirmumyrskyt.
Sää näkyy myös mediassa entistä enemmän, on huomattu että sillä voi tehdä rahaa. Rajut myrskyt ovat klikkihitti ja varmaa viihdettä – oli se sitten faktaa tai fiktiota. Sää näyttelee pääosaa siis myös lukemattomissa elokuvissa, jo elokuvien alkuajoista lähtien. Sään ääri-ilmiöiden aiheuttamat katastrofit kiinnostavat, koska ne ovat arkipäivää myös tosielämässä. Ai näinkin meille voi käydä? Monissa sääkatastrofielokuvissa on kuitenkin melko epärealistisia, jopa huvittavia piirteitä. Monet tapahtumat olisivat käytännössä tieteellisesti mahdottomia tai äärimmäisen epätodennäköisiä, mutta pitäähän sitä viihdettä repiä jostakin vaikka väkisin. Ehkä paras combo syntyykin siitä, kun faktaan heitetään sisään myös vähän fiktiota.
Listaan tässä omia suosikkejani ja sääaiheisia elokuvia joita muistan vuosien varrelta.
The Day After Tomorrow (2004)
Ehkä mieleen painunein näkemäni säähän liittyvä elokuva kertoo koko maapallon sääjärjestelmän sekoittavista valtavista mannerten kokoisista matalapaineista. Matalapaineet muodostuvat merivirojen pysähtyessä ja tuovat jääkauden maanpinnalle imaistessaan jäätävän kylmän ilman hetkessä avaruudesta maan pinnalle. Kovinkaan todennäköiseltä ja tieteellisesti mahdolliselta tällainen skenaario ei kuitenkaan vaikuta, joka on miinusta.
2012 (2009)
Mayojen ennustamaan maailmanloppuun pureutuvassa elokuvassa intialainen fyysikko huomaa auringon roihupurkausten aiheuttavan mikroaaltosäteilyn kaltaista säteilyä maapallon keskuksessa. Säteily kuumentaa maapallon sisusta ja aiheuttaa maanjäristyksiä, tulivuorenpurkauksia, tsunameja, ukkosmyrskyjä, kuivuutta, tulvia sekä nälänhätää. Elokuvassa on vaikuttavat erikoistehosteet, mutta se on lytätty epätieteellisyyden vuoksi – ajatus auringonpurkausten mikrosäteilyn vaikutuksesta maapallon ytimeen ja sitä kautta mannerlaattojen liikkeeseen on tieteellisesti mahdoton tapahtumaketju.
In To The Storm (2014)
Vaikuttava elokuva myrskynmetsästäjistä, jotka jahtaavat tornadoja Yhdysvaltain keskilännessä ja saavat hieman enemmän mitä toivoivat. Sääilmiöt ja efektit ovat positiivisena yllätyksenä meteorologisesti varsin todenmukaisia ja aidontuntuisia. Aluksi olin huvittunut tulitornadosta, mutta ilmeisesti sellaisetkin ovat mahdollisia. Vaikkakin kyse on tosielämässä lähinnä pölypyörteen kaltaisesta tapahtumasta, jossa pyörre syntyy tulipalon keskellä selkeällä säällä eikä pyörre yhdisty pilveen, kyseessä ei siis tässä tapauksessa ole tornado.
The Colony (2013)
Kauhuelokuva, jossa ilmaston lämpenemistä hillitsevien laitteet menevät epäkuntoon ja aiheuttavat jääkauden, jolta selvinneet ihmisjoukot yrittävät selvitä bunkkereissa, melko huonolla menestyksellä.
Säämies – The Weatherman (2005)
Draama-komedia kuuluisasta mutta arvostuksen puutteessa elävästä TV-meteorologista, joka kamppailee perheongelmien kanssa ja yrittää saada pirstaleiseen elämäänsä järjestystä.
Päiväni murmelina (1993)
Komedia meteorologista, joka jää jumiin Yhdysvaltalaiseen pikkukaupunkiin lumimyrskyn aikana herätessään samaan päivään yhä uudestaan ja uudestaan.
Meren raivo – The Perfect Storm (2000)
Tositapahtumiin perustuva elokuva hurrikaanin kouriin joutuneesta kalastusaluksesta ja sen miehistöstä.
To Die For (1995)
Musta komedia häikäilemättömästä Nicole Kidmanin tähdittämästä syöjättärestä, joka keinoja kaihtamatta raivaa itselleen uraa TV-meteorologina.
Twister (1996)
Klassikkopätkä, jonka tehosteet ovat kuitenkin omaa aikaansa.
Tuleeko sinulla mieleen muita mieleen painuneita sääelokuvia ja mikä on oma suosikkisi?
Keväinen korkeapaine vahvistuu meille loppuviikoksi, ja näin maaliskuussa se tietää yleensä myös lämpötilan suurta vuorokausivaihtelua. Viime viikkoina runsas pilvisyys ja tuulet pitivät hyvin huolen siitä, että lämpötila pysyi melko vakiona yötä päivää, mutta selkeässä ja heikkotuulisessa säässä vaihtelu tulee lähipäivinä kasvamaan tuntuvasti.
Vuorokausivaihtelu maaliskuussa suurimmillaan
Auringon lämmittävä vaikutus alkaa jo näkyä lämpötiloissa helmikuun alkupuolella, mutta kevään mittaan vaikutus kasvaa ja itse asiassa juuri maalis-huhtikuussa päivän nopeasti pidetessä myös keskilämpötilan kohoaminen on voimakkainta. Tällä hetkellä auringon teho on samaa luokkaa kuin syys-lokakuun vaihteessa, mutta ilmakehä ja maaperä ovat vielä talven jäljiltä kylmiä, ja niinpä lämpötilatkaan eivät yllä samoihin lukemiin. Syys-lokakuun vaihteessahan meillä on välillä nähty miltei 20 asteen lämpötiloja, mutta kevätpuolella vastaavat lukemat ovat mahdollisia vasta huhtikuun puolella.
Aurinko lämmittää iltapäivisin jo tuntuvasti, mutta selkeinä öinä säteilyjäähtyminen on voimakasta. Tällöin lämpöä poistuu tehokkaasti pitkäaaltosäteilynä takaisin avaruuteen ja maanpinta jäähtyy voimakkaasti. Selkeässä ja heikkotuulisessa korkeapainetilanteessa varhaisen aamiaisesi ja myöhäisen lounaasi välinen lämpötilaero voi olla parhaimmillaan jopa yli 20 astetta. Suurimmat vuorokausivaihtelut koetaan maan pohjoisosassa, missä lumihangesta heijastuva säteily lisää lämmityksen vaikutusta maanpinnan läheisyydessä. Etelämpänä ero on hieman pienempi (n. 10-12 astetta), ja tänä(kin) vuonna rannikkoalueilla sula meri pitää huolen siitä, ettei pakkanen pääse enää yöaikana paljoakaan kiristymään.
Kuva 1: Lämpötilan vuorokausivaihtelu kuukausittain selkeässä ja pilvisessä säässä Helsinki-Kaisaniemessä ja Sodankylässä (lähde: Ilmatieteen laitos; kuva: Markus Mäntykannas)
Pilvisessä säässä lämpötilavaihtelu huomattavasti pienempää
Pilvisyys estää lämpösäteilyn karkaamisen heijastamalla sen takaisin kohti maanpintaa, jolloin säteily jää ikään kuin poukkoilemaan maanpinnan ja pilvipeitteen välille. Keväisin lämpötilan vuorokausivaihtelu pilvisessä säässä on pienimmillään vain muutaman asteen luokkaa, talvisin tätäkin vähäisempää. Kesäisin ero kuitenkin kasvaa hajasäteilyn lisääntyessä. Näin meteorologin näkökulmasta pilvisyys ja sen ennustaminen erityisesti talviaikana tuottavat harmaita hiuksia: yksittäinen pilvilautta voi läsnä- tai poissaolollaan nimittäin aiheuttaa useamman kymmenen asteen ennustusvirheen. Onneksi se aika vuodesta alkaa olla jo ohi – kevätsään ennustaminen on huomattavasti mielekkäämpää. Kesä tuo puolestaan omat haasteensa kuurosateiden osalta.
Loppuviikon ennuste: melko lämpöisiä päiviä, kylmiä öitä
Korkeapaineen alue pysyttelee Suomen yllä sitkeästi koko loppuviikon ja pitää huolen siitä, että tiedossa on upeita, keväisen aurinkoisia ja melko lämpimiä päiviä, mutta kylmiä öitä. Lämpötila kohoaa päivisin valtaosassa maata plussan puolelle, etelässä maksimilämpötilat huitelevat päivittäin n. +5…+8 asteessa. Öisin kuitenkin mennään pakkaselle: etelärannikolla pysytään kuitenkin lähellä nollaa, mutta heti sisämaassa pakkasta on useita asteita, ja kylmimmät yöt näyttäisivät osuvan maan keskivaiheille, jossa pakkanen voi paikoin kiristyä 10-15 asteeseen. Pohjoisempana ajoittain voimakas länsituuli pitää pakkaset maltillisimpana.
Kuva 2: Kevätaurinkoa on tarjolla koko loppuviikolle – nauttikaa! (kuva: Markus Mäntykannas, Mustikkamaa/Helsinki, 8.3.2015)
Koululaisten loma-aika on jälleen koittanut. Hiihtolomia vietetään tulevan kolmen viikon kuluessa portaittain: ensin huilaa etelä, viimeisimpänä itä ja pohjoinen. Googletinpa vähän hiihtolomakäytännön historiaa, joka sai alkunsa muuan kouvolaisen voimistelunopettajan ehdotuksesta vuonna 1926 Kasvatus ja koulu -lehdessä, missä hän ehdotti ”koululaisille sisätiloissa työskentelyn vastapainoksi viikon mittaista lomaa, jotta lapset pääsisivät hiihtämään keväthangille ja saisivat raitista ilmaa ja jaksaisivat puurtaa loppulukuvuoden.” Ensimmäisenä käytäntö otettiin käyttöön Grankullassa vuonna 1927 ja viisi vuotta myöhemmin talviloma tuli pakolliseksi kaikissa Suomen kansa- ja oppikouluissa.
Lapsuudestani muistan, kuinka hiihtolomien aikoihin ensimmäiset tulevan kevään merkit olivat jo havaittavissa: lämpötilan vuorokausivaihtelu selkeässä säässä voimistuu, valoisa aika pitenee ripeästi ja auringon teho riittää jo sulattamaan lunta räystäiltä ja tien pientareilta. Aurinkolaseillakin alkaa olla käyttöä.
Hiihtoloma alkaa talvisena
Tänä vuonna eteläsuomalaisten hiihtolomat käynnistyvät hieman viime päiviä talvisemmassa säässä, mutta tämä vaihe on jäämässä hyvin lyhyeksi. Viikonlopun aikana korkeapaineen keskus vaeltaa Suomen yli kohti kaakkoa tuoden mukanaan kirkkaat, talviset ja vuodenajalle tyypilliset pakkassäät. Lauantaina on vielä etelässä suojasäätä, mutta sunnuntaiksi pakastuu: pikkupakkasta ja aurinkoa taivaan täydeltä. Pohjoisessa pakkanen voi yön ja aamun aikana kiristyä 20-30 asteeseen, mutta päivän kuluessa viriävä lounaistuuli alkaa lauhduttaa.
Lähitulevaisuuden kylmin hetki ajoittuu etelässä maanantaiyöhön ja -aamuun, jolloin pakkasta voi olla 15 astetta, mutta iltapäivällä lounaistuuli viriää ja lämpötila kohoaa lounaasta alkaen jo lähelle nollaa. Sunnuntai ja maanantai ovatkin hiihtämisen kannalta upeita päiviä kautta maan – kuivaa, aurinkoista pakkassäätä.
Tiistaiksi lounaistuuli tuo kosteampaa ilmaa koko maahan, eikä aurinkoa voi enää mennä takaamaan. Pakkanen on koko maassa tässä vaiheessa heikkoa, länsirannikolla voi olla jo lämpöasteita.
Uusi keväinen jakso
Keskiviikon ja loppuviikon aikana erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa näyttäisivät voimistuvan hyvin lauhat lännen puoleiset ilmavirtaukset ja ilmassa saattaa olla useanakin päivänä kevään tuntua. Mikäli föhntuuli pääsee valloilleen, edessä voi olla varsin keväisiä päiviä. Aika ajoin maamme yli itään liikkuu sateita, jotka tulevat etelässä pääosin vetenä, mutta itään ja pohjoiseen uutta lunta voi kertyä useitakin senttejä.
Keväiset föhntuulipäivät ovat ensi viikolla mahdollisia Etelä- ja Keski-Suomessa. Lämpötila voi kohota yli +5 asteen. Tämä kuva Helsingin Eiranrannasta ti 9.2. jolloin lämpötila kohosi föhntuulen johdosta parhaimmillaan +9 asteen tuntumaan.
Kaiken kaikkiaan ensimmäisellä hiihtolomaviikolla suursäätila Euroopassa on hyvin tämän viikon kaltainen: Skandinavian molemmin puolin etelässä on korkeapaineiden alueita, joiden pohjoispuolitse ilma virtaa meille lännestä. Voimakas länsivirtaus kuljettaa Atlantin kosteaa ja lauhkeaa ilmaa kohti Norjan rannikkoa, joten klassiselle föhnilmiölle on ensi viikon puolivälin jälkeen hyvät edellytykset. Ruotsin puolella lämpötila voi kohota jopa 10 ja 12 asteen välille.
Mitä ensi viikon jälkeen?
ECMWF:n kuukausiennuste enteilee jonkin sortin säätyypin muutosta toisen hiihtolomaviikon käynnistyessä. Tähän täytyy suhtautua varauksella, suurella sellaisella. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että helmikuun loppu voisi tuoda talvisemman ja lumisemman sään, jos matalapaineet kulkisivat ennusteen mukaan Fennoskandian halki kohti kaakkoa. Toisaalta jenkkimallit ennakoivat lauhan ja keväisen sään jatkumista hamaan tulevaan, joten vielä onkin iso kysymysmerkki, miten todellisuudessa käy.
ECMWF:n ennustamat ilmanpainepoikkeamat (500 hPa taso) lähiviikkoina pohjoisella pallonpuoliskolla. Ensimmäinen viikko on Fennoskandiassa selvästi tavanomaista lauhempi ja matalapaineiden reitti suntautuu Skandinavian pohoispuolitse kohti itää. Toisella viikolla lämpötilapoikkeama heikkenee ja matalapaineiden reitti saattaa muuttua. / kuva: ECMWF/Markus Mäntykannas
Etelän maillakin tarkenee
Osalle suomalaisista on tullut perinteeksi viettää hiihtolomansa etelän mailla. Kanariansaarilla koillisen puoleiset pasaatituulet pitävät huolen siitä, ettei suurempia sateita ole lähiaikoina tulossa, mutta saarten pohjoisosat voivat ajoittain olla tuulisia ja epävakaisempia sadekuuroineen. Suosituissa lomakohteissa (mm. Playa de las Americas, Playa del Ingles), jotka sijaitsevat saarten suojapuolella etelässä, sää on suomalaisittain yleensä varsin kesäistä jo helmikuun loppupuoliskolla. Päivälämpötilat alkavat kohota säännöllisesti reilusti yli 20 asteen, mutta yöt ovat vielä vilpoisia. Ensi viikon loppua kohden Saharalta näyttäisi tulevan annos lämpimämpää ilmaa Kanarialle – suomalaisittain hellelukemiakin varmasti mitataan. UV-säteily on helmikuun loppupuolella luokkaa 4-5 eli saman verran kuin Etelä- ja Keski-Suomessa touko-kesäkuun tai heinä-elokuun vaihteessa. Merivesi on tähän aikaan vuodesta kylmimmillään, noin 18-asteista.
Egyptin ja Etelä-Israeliin suuntaaville on tiedossa takuuvarmaa aurinkoa ja parinkymmenen asteen päivälämpötiloja ensi viikolla. Punainenmeri on ihan uimakelpoinen: pintalämpötila reilussa 20 asteessa.
Kaakkois-Aasiassa lähestytään vuoden kuumimpaa ajankohtaa ennen monsuunikauden alkamista. Päivät ovat pilvisyydeltään vaihtelevia, hiostavan kuumia ja yksittäisten sade- ja ukkoskuurojen todennäköisyys kasvaa maaliskuulle mentäessä. Esimerkiksi Phuketin päivälämpötila voi ajoittain yltää jopa 35 asteeseen ja kyllä yölläkin tarkenee.
Välimerellä puolestaan lähitulevaisuus on varsin epävakainen ja ajoittain runsaitakin sateita on tiedossa. Aurinko- ja rantalomaa ei sieltä suunnilta kannata vielä siis hakea, mutta aurinkoisina hetkinä aurinko lämmittää jo esimerkiksi Malagan tai Etelä-Turkin suunnilla samalla teholla kuin eteläisessä Suomessa huhtikuun puolivälissä tai syyskuun alussa.
Lumikuormaa on isoa ja pientä, ja eri tavoin sitä voi kannatella. Kuva: smerlkal/flickr.
Lipsahti Paavalin päivän puolelle tämä blogi, joten talvennavalla taivallamme. Ken keksii noudattaa vanhaa lounaissuomalaista Paavalin päivän ruokavaliota, keittää kunnon papusopan eli minkäs muun kuin hernekeiton – ja laittaa höysteeksi sekaan siansorkkia. Kulttuurikonfliktin uhalla. Sitä paitsi keittäminen aloitetaan oikeaoppisesti jo aamukolmelta. Ei sovi useimpien sunnuntaiaamun askareeksi. Paavalin pyry ei tiedä hyvää, mutta sitä nyt on juuri ja juuri aamulla Lapissa. Sitten kaikki lumisateet vain vähenevät. Toisaalta hyvän vuoden merkiksi tarvittaisiin jopa ihan aurinkoa, jota on lähes olemattomasti saatavilla. On toki mahdollista, että ainakin lännessä jo illaksi pilvipeite rakoilee, kuten yksi juonikkaista sääilmauksista kuuluu. Ja päivähän on jo pikkuisen pidempi kuin jouluvalojen aikaan.
Vaan kaiken sää- ja ilmastotiedon mukaan, ellei siis tosi outoja tapahdu, tuhdein talvi on tässä vaiheessa vielä edessä. Tilastoille ovat tietokonesäämallit tukena. Tosin alkava viikko on lauha, ja kaikkein lauhinta on torstain maissa. Silloin nollakelin on määrä käväistä jopa entisen Oulun läänin puolella asti, mutta vain käväistä. Lumisateita liikkuu alkuviikolla ylitsemme itään – tai miten niin ylitsemme? Mehän olemme silloin siinä sateessa sisällä! Onko se sää siellä pilvissä vai täällä maassa? No, kyse on siitä, että sataa lunta, mutta se taas kuulostaa helposti siltä, että koko alkuviikon sataa. Liikkeen ja ajoituksen rooli olisi vielä enemmän piilossa. Mutta kun monimutkainen asia pitää sanoa hyvin lyhyesti, niin tällaista se sitten on.
Torstain tienoon sää on etelätuulista, kuinkas muuten. Lumipeite vahvistunee eniten Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Lapissa, mutta kyllä lumisateita myös muualle riittää, ainakin vähän. Suojasää kylläkin syö lumipeitettä ainakin lounaassa. Lauantaiksi tänne Fennoskandiaan (vähän sanahirviö, mutta miten muuten esitetään, että Skandinaviaan ja Suomeen, nehän ovat eri asioita) saadaan etelästä kunnon matalapaine. Älköön vielä kukaan uskoko, mihin kohtaan täsmälleen, mutta häijy lumipyry sieltä on hyvinkin tulossa. Ja näyttäisi kestävän, ennen kuin sen rippeistä päästään.
Vähän suuremmassa mittakaavassa käy ensi viikon mittaan niin, että ilmamassa etenkin tuolla vähän ylempänä loppuviikolla kylmenee, ja itse asiassa kylmää ilmaa on melkein koko Euroopassa, joten pakkasen kiristymiseen tarvitaan vain pilvistä ja lumisateista eroon pääsemistä. Suursäätila on helmikuun alkaessa vuodenajan mukaisesti selvästi talvinen.
Kuvan linkki: https://www.flickr.com/photos/smerikal/8260508685/
Kaikki tiet eivät ole yhtä talvikunnossapidettyjä, eikä ajokeliäkään niillä voi siksi automaattisesti yleistää. Mutta tämä tie on ainakin suora kuin symboli. Kuva: Wikimedia Commons.
Viimeksi tänään, tai siis oikeastaan jo eilen, mietin taas suhdettani säähän. Se kun on niin erilainen kuin ainakin myrskybongareilla, tilastofriikeillä tai ilmastohihhuleilla. Yritän tehdä tasalaatuista ammattityötä ilman antautumista ihmeellisyyksiin. Empiirinen luonnontiede tässä työssä on taustalla, ja mielettömiä edistysaskelia on tiede tietokoneineen myös sääalalla ottanut. Myös niin, että automaatio tekee ihan samaa kuin muuallakin: ihmisen, ja tässä nyt tarkoitan itseni kaltaista toimenkuvaa, osuus myös sääpalveluiden tuotantoprosesseissa muuttuu ja hyvin selvästi vähenee, ei ainakaan lisäänny. Näin siis käytännön perinteisen sääpalvelutyön osalta. Varsinainen tiede, perus- ja soveltava tutkimus, myös tuoteinnovaatiot, ovat eri asia. Mutta minä tunnen itseni reliikiksi. Tosin kehitys ei mielestäni ole pelkästään hyvä näin; myös vikasuuntia on, ihmeteltäviä.
Takavuosikymmeninä eräs pitkän linjan meteorologi jo nimitti tiettyä kehitystä ”numeeriseksi syöväksi”. Tietokoneet eivät ole pelkästään tarpeellisia, vaan sääpalvelua ajatellen välttämättömiä. Ne eväät, joilla vuosikymmeniä sitten tehtiin ja esitettiin vaikka viiden vuorokauden ennusteita, ovat nykykatsannossa lähinnä raakaa huuhaata. Vasta tietokoneiden ja tietokonesäämallien kehitys oikeasti on mahdollistanut ja mahdollistaa tieteellisen sään ennustamisen ja nimenomaan niin, että tuloksista on hyötyä.
Mutta suurin epäkohta on mielestäni siinä, että erilaiset ”ajantasaiset” pääosin tietokonemalleista enemmän tai vähemmän suoraan saatavat ja ajassa vaikka kuinka pitkälle ulottuvat ja aina vain yhtä tarkannäköiset ennusteet ovat sillä tavalla osa mediavirtaa ja informaatiotulvaa, että helposti unohtuu, että niiden tulkinta ja niihin suhtautuminen vaativat sitä samaa, mitä muukin median silmille heittämä ja nykyinen informaatiotulva: medialukutaitoa.
Ennen meteorologi tulkitsi siinä välissä, nyt juurikaan ei. Kuunteleepahan korkeintaan valituksia siitä, miten ”taas meni pieleen”. Ja on tiedonvälityksen kehityksen hedelmä, että saamme hetkessä tietää jokaisesta tulvasta tai trooppisesta hirmumyrskystä, joita kuitenkin on ollut maailman sivu. Ja kun näitä uutisia valikoidaan mm. niiden myyvyyden perusteella, saa helposti sen käsityksen, että maailmassa on ties mikä ennen näkemätön katastrofi juuri nyt menossa. Politiikassakin eletään aina juuri nyt sitä erityistä murrosaikaa.
Ajassa kovin pitkälle eteenpäin tehdyt ja ennustettavuuden suhteen aivan liian tarkannäköiset ennusteet vaativat tulkintaa siltä pohjalta, että ne tulevat tietokoneelta, eivätkä ne automaattisesti sisällä tietoa esimerkiksi siitä, laskeeko tietokone kyseisen paikkakunnan tiettynä päivänä ja tietyllä kellonlyömällä keskelle isoa sadealuetta vai ainoastaan pienen kuuron reunalle. Kummassakin tapauksessa säätä kuvaava symboli on sama. Ja kun useimmat ihmiset eivät – tietenkään – mieti asiaa sen enempää, kokevat tietyin väliajoin, vähintään, pettyvänsä helponnäköiseen sääennusteeseen. Kuitenkin sää on todellisuudessa mitä monimutkaisin asia. Ongelmaksi tulee se, että ajatellaan, että yhdellä pikku vilkaisulla johonkin tarkannäköiseen käyrään tai diagrammiin on jo saatu omaan tarpeeseen riittävä säätieto.
Kohta taas menevät helposti ajalliset ja paikalliset lämpötilapiste-ennusteet ”pieleen”, kun luoteesta muljahtaa maan itä- ja pohjoisosaan korkeapaine. Kyseisessä tulevassa kireän pakkasen säätilassa paikallinen pilvisyys määrää paikallisen lämpötilan. Ja tuota pilvisyyttä ei oikeasti noin vain menestyksellä ennusteta joka paikkakunnalle ja ajassa oikein. Paitsi että totta kai se laskelma tietokoneesta tulee, ja yritä nyt siinä sitten miettiä, että jospa se pilvilautta ei kolmen päivän päästä olekaan Kuopiossa, vaan Joensuussa, ja mitä siitä voi seurata.
Muutakin säähän liittyvää haastavaa kehitystä on ilmassa. Tosin en itse autoile, mutta olen jo pitkään ihmetellyt kelitiedotuksen ja -seurannan keskittymistä vain niihin tieosuuksiin, jotka tieverkossamme kuuluvat esimerkiksi suolattaviin pääteihin, tai en tiedä, mitä terminologiaa tässä kohtaa pitäisi käyttää. Tilanteessa, missä aivan selvästi on ajokeliä heikentäviä elementtejä, on ajokeli helposti ”hyvä” vain sillä perusteella, että ”päätiet” on suolattu, mutta sitten herää ajatukseni siitä, että kuinka moni lopulta selviää matkastaan ajamalla pelkkiä suolattuja tai muuten erityisen talvikunnossapidettyjä teitä pitkin. Kuka tässä on lopulta ajatellut ja ketä: viranomaiset autoilijaa vai viranomaiset toisiaan.
Mutta nyt menen nukkumaan, toivottavasti en ajatellut ääneen aivan turhaan. Minulla sentään yrittää aina olla piilo-opetussuunnitelma. Tarmoa itse kullekin talvenselkään!
Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Highway_20_Kuusamo_Finland.jpg
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
