Seuraa myräkkää Forecan Täsmätutkalta…

Julkaistu

Forecan sivustolta löytyy nyt uutuutena ”Täsmätutka”-niminen osio.  Moni on sitä jo ehkä ehtinyt kokeillakin, sillä se ilmestyi sivustollemme jo tammikuun alkupäivinä.  Samassa yhteydessä sivun vasemmassa laidassa olevaa ennusteiden ja havaintojen järjestystä myös vähän siivottiin.  Suosituimpien ennusteiden sijainti pysyi ennallaan, mutta esimerkiksi kaikki sateeseen liittyvät ennusteet ja havainnot kerättiin saman ”Sadekartat”-otsakkeen alle, jotta ne olisivat helpommin löydettävissä.  Jatkossa sivupalkin sääosioiden järjestys muuttuu vähän myös vuodenajan mukaan. Esimerkiksi ”Veneilysää” on talvikaudella siirretty alemmaksi ja vastaavasti ”Lumensyvyys”, ”Ajokeliennuste” ja ”Hiihtokeskusten sää” on nostettu ylemmäksi. Mikäli jotain aiemmin käyttämääsi osiota ei enää löydy sivupalkista, se löytynee aivan sivustomme alalaidasta, jonne on kerätty linkkilista kaikista sääpalveluistamme.  Sivustoa kehitetään jatkuvasti ja uusimmat sääpalvelut merkitään aina violetilla ”Uutta”-tähdellä. Tällä hetkellä uusin sääpalvelumme on Täsmätutka . Tässä blogissa on tarkoitus kertoa Täsmätutkan ominaisuuksista  ja antaa vähän käyttövinkkejäkin.

Täsmätutkassa on tarkin mahdollinen tutkadata ja uudet  tarkemmat kartat

Täsmätutkan tutkatieto on tarkinta mahdollista, jota Suomesta on tällä hetkellä saatavilla. Myös karttapohjaa on tarkennettu ja Suomi on tuotteessa jaettu 11 alueeseen, jotta kaikki sateen pienetkin yksityiskohdat olisi mahdollista havaita. Kartta-alueet on nimetty alueilla sijaitsevien isoimpien kaupunkien mukaan. Haluamansa karttapohjan voi valita Täsmätutkan ylälaidassa näkyvästä sinisestä ”Vaihda alue”-napista. Moni paikkakunta saattaa löytyä useammaltakin karttapohjalta, jolloin käyttäjä voi valita vallitsevaan säätilanteeseen sopivimman karttapohjan. Päätarkoitus on kuitenkin ollut, että kaikille Suomen paikkakunnille löytyisi tarkempaa tietoa ainakin joltakin karttapohjalta. Pienenä poikkeuksena tähän on kuitenkin aivan pohjoisin Lappi, jonne tällä hetkellä ei vielä kaikkialle ole saatavilla tarkempaa tutkadataa.  Tarkempien karttapohjien lisäksi Täsmätutkasta löytyy myös koko Suomen karttapohja.  Usein onkin ehkä hyvä katsoa tilannetta ensin koko Suomen koossa ja vasta sitten tarkentaa haluamalleen tarkemmalle karttapohjalle. Varsinkin laajojen sadealueiden tilanteessa voi olla vaikea hahmottaa itseään tarkennetulla karttapohjalla, joka on saattanut peittyä kokonaan ”sateen” alle.  Tosin hahmottamisen helpottamiseksi karttapohjalle ilmestyy aina valkoinen pallo paikkakunnalle, jonka säätietoja käyttäjä on viimeksi tarkkaillut.

dfhsgf
Kuvassa näkyy Täsmätutkan koko Suomen näkymä. Alueen voi valita Täsmätutkan oikeasta ylälaidasta sijaitsevasta sinisestä nappulasta tai suoraan sivupalkin tuoteosiosta. Varsinaisen tutkakuvan yläpuolelta voi puolestaan valita haluamansa havaintotyypin. Havaintopaikan nimen saa selville viemällä hiiren kyseisen havaintolukeman päälle.

 

Täsmätutkasta löytyy lähes kaikki Suomen säähavainnot

Tarkemman tutkatiedon lisäksi Täsmätutkasta nähdään aina myös säähavainnot. Käytännössä kaikki Suomessa tehtävät säähavaintopaikat on nähtävissä tarkemmissa karttapohjissa. Poikkeuksena ovat kuitenkin muutamat hyvin lähekkäin tai samassa paikassa suoritettavat havaintomittaukset.  Havaintoaseman nimen saa selville kuljettamalla hiiren kohdistimen havaintolukeman päälle. Oletushavaintona tuotteessa on lämpötila, mutta käyttäjä voi halutessaan vaihtaa lämpötilan tilalle myös tuulen, suhteellisen kosteuden tai kastepistelämpötilan.  Oman paikkakuntansa lämpötilan käyttäjä tietää varsin hyvin, mutta usein ja melko lähelläkin saattaa olla suuria eroja lämpötiloissa. Näin on etenkin rannikon läheisyydessä ja tunturialueilla. Havainnoista on mahdollista nähdä myös kuinka hyvin ennustettu kylmeneminen tai lauhtuminen on pysynyt aikataulussa.  Näin käyttäjä pystyy myös itse vähän ennustamaan säätä aivan lähimpien tuntien osalta.

dhgf
Tarkemmassa kartassa näkyy kaikki alueen viralliset havaintoasemat. Tässä on valittu Rovaniemen karttapohja ja havaintotyypiksi kastepistelämpötila. Viimeksi on tutkailtu Pyhän säätä ja siksi Pyhän hiihtokeskuksen kohdalla näkyy valkoinen pallo. Tutkasta puolestaan nähdään, että kaikkein muhkeimmat lumisateet ovat menneet vähän hiihtokeskuksen pohjoispuolelta. Koska kastepistelämpötila on negatiivinen, voidaan huoletta uskoa tutkan sateen tulleen lumena ja näin olettaa rinteessä olevan ainakin jokunen senttimetri uutta luonnonlunta, jonka nopein pääsee ensimmäisenä kokemaan ;)

Suhteellinen kosteus on hyödyllinen suure monissa ulkoharrastuksissa (esim. suksien voitelu talvella) tai vaikkapa rakennusten ulkomaalauksessa (kesällä). On kuitenkin hyvä muistaa, että suhteellinen kosteus muuttuu yleensä vuorokauden aikana. Suhteellinen kosteus on alhaisimmillaan iltapäivällä, kun lämpötila on korkeimmillaan. Suurimmat suhteellisen kosteuden arvot puolestaan mitataan usein aamuyöllä, kun ilma on kylmimmillään. Suhteellisen kosteuden vuorokausivaihtelu on suurimmillaan kesäpuoliskolla vuotta. Yli 95 %, suhteellinen kosteus tarkoittaa käytännössä utua tai sumua.

Kastepistelämpötila on varmasti monelle vieras suure, mutta meteorologisesti se on usein jopa normaalia lämpötilaa tärkeämpi suure. Karkeasti sen voi ajatella olevan mitta ilman sisältämälle energialle (latentti lämpö). Kesällä yli 15 C asteen kastepistelämpötilat saavat ilman tuntumaan painostavalta ja samalla myös ukkosriski kasvaa.  Mitä suurempia kastepistelämpötilan arvot ovat sitä enemmän energiaa ukkosilla on käytettävänään. Talvella kastepistelämpötila kuvaa varsin hyvin sateen olomuotoa. Kun kastepistelämpötila on alle 0 C, tutkan sade on todennäköisesti lunta. Kun kastepistelämpötila on yli 0 C, tutkan sade on todennäköisimmin vettä. Tosin kastepistelämpötilan ollessa 0 ja +1 välillä sade voi olla mitä vaan ja usein silloin puhutaan rännästä.

Tuuli on usein myös hyödyllinen suure kuvaamaan sääoloja ja usein pelkällä tuulen suunnalla voi olla suuri merkitys jonkin paikallisen ilmiön syntymiselle. Siksi onkin hyödyksi opetella, miten tuulen suunta vaikuttaa oman alueen paikallissäähän.  Itse tuulennopeuksiin liittyy sisämaamittauksissa yksi melko suurikin käytännön ongelma.  Viralliset tuulimittaukset ovat aina kymmenen minuutin keskiarvoja, joten ne eivät anna kovin hyvää kuvaa sisämaan puuskaisen tuulen voimasta. Tuulen puuskanopeudet kuvaisivat paremmin tuulen luonnetta kuin yleisesti mitattu keskituuli. Esimerkiksi myrskytilanteessa, jossa puuskat ovat yli 20 m/s, keskituulet ovat sisämaassa yleensä lähempänä 10 m/s, usein jopa tätä heikompiakin.  Karkea arvio sisämaan puuskatuulille on kertoa keskituulet kahdella. Forecan sivuilta löytyy myös puuskatuuliennusteita ja tällä hetkellä se taitaa ollakin ainoa paikka, josta puuskaennusteita Suomeen on löydettävissä. Toistaiseksi ne löytyvät ainoastaan Forecan ”Veneilysää”-osiosta.

http://foreca.fi/Finland/Helsinki/veneilysaa/tuuliennuste/fennoskandia

Muistutuksena vielä, että ”Veneilysäästä” löytyy muitakin hyödyllisiä tuotteita voimakkaiden tuulien ja myräköiden seuraamiseen. Kannattaa käydä tutustumassa näin talviaikaankin.

Ukkosmyrskyt ja salamat havaittavissa myös Täsmätukalla

Lähiaikoina Täsmätutkaan lisätään myös salamahavainnot, jotta jokainen voi itse tarkkailla omaa aluettansa lähestyviä ukkosmyräköitä ja arvioida ukonilman kestoa ja voimaa.  Täsmätutkaan on myös tulossa ns. tutkaekstrapolaatio, joka arvioi sateen liikkeen tutkakuvien perusteella pariksi tunniksi eteenpäin. Tällä puhtaasti matemaattisella toimenpiteellä saavutetaan usein parhaimmat lähituntien sade-ennusteet.

Kehitysideoita otetaan mielellään vastaan

Kehitämme jatkuvasti sivujamme mahdollisimman monipuolisiksi ja tarkoituksena on, että kaikki oleellinen tieto olisi löydettävissä helposti yhdestä samasta paikasta. Siksi otamme mielellämme vastaan teidän käyttäjien kehitysideoita ja kaikkein suosituimpia ehdotuksia tulemme varmasti myös toteuttamaan.  Pidämme jatkossakin sivustomme mahdollisimman helppokäyttöisinä ja nopeatoimisina.   Silti monimutkaisempiakin ideoita kannattaa nyt ehdottaa, sillä olemme myös suunnittelemassa ”sääaddikteille”  omaa erityissivustoa, jossa villitkin sääsovellukset ovat mahdollisia.

Kehitysideoita voit lähettää meille tehokkaimmin seuraavan linkin kautta:

http://corporate.foreca.com/fi/yhteystiedot/palautelomake

 

Huomioitavaa talviliikenteeseen

Julkaistu

Ennen kuin talvi kunnolla saapuu eteläiseen Suomeen, on varmasti hyvä kerrata vähän talvisään peruspiirteitä tielläliikkujan näkökulmasta. Eri lämpöoloissa on omat erityispiirteensä ja sääilmiönsä, jotka on syytä ottaa huomioon.  Tietysti kunnon lumimyräkkä aiheuttaa meillä ne kaikkein suurimmat ongelmatilanteet ja erityisen pahaksi tilanne pääsee, mikäli myräkän sankimmat hetket osuvat juuri aamu- tai iltapäiväruuhkaan. Tällä kertaa ei kuitenkaan keskitytä pahimpiin myräköihin, vaan käydään läpi, mitä huomioitavaa eri lämpöoloihin liittyy.

Ilman lämpötila -15…-50 C

Kovassa pakkasessa ilmaan ei yksinkertaisesti mahdu juurikaan kosteutta ja siksi lumisateet ja jo pelkkä pilvisyyskin ovat melko harvinaisia. Ilman lisäksi myös tiet ovat kuivia ja voidaankin yleisesti ajatella ajokelin olevan kovalla pakkasella hyvä (mikäli vaan itse kulkupeli kestää paukkupakkaset).  Toisaalta, koska kovassa pakkasessa ilmaan ei näkymätöntä vesihöyryä paljoa mahdu, jostain paikalle saapuva kosteus tiivistyy nopeasti ja saattaa aiheuttaa liukkautta. Tällaista liukkautta kutsutaan pakkasliukkaudeksi ja sitä syntyy tyypillisimmin talvikauden ensimmäisissä kovissa pakkasissa, eikä silloinkaan kovin yleisesti.

Ilman lämpötila -15…-5 C

Lumisateita ei yleensä siis esiinny kovissa pakkasissa, mutta jo 15 C asteen pakkasissa lumisateita alkaa esiintyä ja 5 asteen pakkasissa eivät ne enää ole lainkaan harvinaisia. Tällaisissa lämpöoloissa satanut lumi on erittäin kevyttä. Kevyt lumi liikkuu helposti tuulen mukana. Tuulen ei tarvitse olla lähelläkään myrskynvoimaa, kun se jo voi kuljettaa suuria määriä lunta ja kinostaa sitä jollekin tietylle alueelle. Tämä niinsanottu tuiskulumi aiheuttaa suuria haasteita kunnossapidolle.  Jo lyhyen ajan jälkeen aurauksesta lunta voi paikallisesti kinostua huomattavia määriä esimerkiksi peltoaukean laidalle. Tällaisia paikallisia ongelmakohtia löytyy sitten monella tieosuudella ja joka kerta kinostumat ovat vähän eri kohdissa riippuen lähinnä tuulen suunnasta.

Tuiskulunta Kuva: WixPix/flickr

Kaikkein suurimmat ja yllättävimmät ongelmat pakkaslumesta taitavat kuitenkin syntyä näkyvyyden heikkenemisen seurauksena. Kevyt pakkaslumi pöllyää nimittäin erittäin pitkään autojen liikkeestä ja tämä jatkuu usein vielä varsinaisen lumisateen päätyttyäkin. Samat hiutaleet nousevat useaan otteeseen liikenteen nostattamina ja sumentavat näkyvyyttä.  Tällöin edellä ajava auto pöllyttää perässään lunta, jolloin näkyvyys saattaa olla vain joitakin metrejä.   Huono näkyvyys esiintyy kuitenkin vain aivan edellä ajavan auton perässä ja tällaisessa tilanteessa pidemmästä turvavälistä olisi todellakin suurta hyötyä. ”Youtubesta” löytyy kännykkäkameravideo viime talvelta, jossa vastaavanlaisessa tilanteessa Helsinki-Lahti moottoritiellä syntyi usean auton ketjukolari.

http://www.youtube.com/watch?v=qnNcVEEEIR0

(Videon loppupäässä (1:43 eteenpäin) tilanne on havaittavissa parhaiten. Ensi silmäyksellä tilanne näyttää vähän koomiselta, eikä välttämättä voi ymmärtää, miksi autot törmäilevät toisiaan vasten eivätkä isommin edes hiljennä vauhtiaan. Tarkemmin katsottua huomaa, että näkyvyys on erittäin huono välittömästi edellisen auton perässä.  Muualla näkyvyys olisi aivan kohtuullinen).

Ilman lämpötila -4…-1 C

Lumisateen lämpöoloilla on myös vaikutusta liukkauden määrään. Käytännössä kaikkein liukkain keli lumisateella esiintyy pikkupakkasella, lämpötilan ollessa -1…-4 C astetta. Tällöin melko vaatimatonkin lumisade saattaa aiheuttaa erittäin suurta liukkautta.  Näissä lämpöoloissa satanut lumi sulaa osin auton painosta ja heti auton väistyttyä syntynyt märkä jäätyy.  Näin lumesta ”tinttaantuu” lähes jäätä vastaavaa liukkautta.  Usein kyseisessä tilanteessa esiintyy myös lauhtumista, joka osaltaan saattaa vielä nopeuttaa liukkauden syntyä.  Tällaista liikenteen aiheuttamaa liukastusta tapahtuu kovemmassakin pakkasessa, mutta erityisen suuri vaikutus sillä on juuri pikkupakkasessa.

Autojen jääksi tiivistämää lunta. Kuva: Paul Appleyard/flickr

Ilman lämpötila lähellä nollaa

Lämpötilan ollessa lähellä nollaa pienetkin muutokset voivat aiheuttaa huomattavaa liukkautta. Lauhtuminen pakkaselta suojan puolelle aiheuttaa usein kuuraliukkautta ja toisaalta sään pakastumisen yhteydessä märät tienpinnat helposti jäätyvät. Näissä lämpötiloissa myös sateen olomuoto voi olla oikeastaan mitä tahansa.

Sade: Mikäli lumisateen alkaessa lämpötila on plussan puolella, eikä sää sateen aikana kunnolla pakastu, lumi helposti sulaa tienpinnalle sitä mukaa kuin sataakin. Vasta kunnon lumisade alkaa kertyä tienpinnoille loskaksi. Pieni loska tienpinnalla ei vielä paljoa lisää liukkautta, mutta yli 1 cm loskakerros aiheuttaa helposti vesiliirtoa muistuttavan, mutta selvästi voimakkaamman efektin. Mitä enemmän loskaa tielle kertyy, sitä voimakkaampi vaikutus luonnollisesti on.

Erittäin liukasta keliä on luvassa, mikäli sankka lumisade alkaa pakkasen puolella ja sään lauhtumisen yhteydessä sade muuttuu lopuksi tihkusateeksi.  Tällöin lopuksi satanut pieni vesimäärä yhdessä liikenteen kanssa hioo ja tiivistää lumen jääksi, jota päällä oleva vesi vielä liukastuttaa lisää. Tällainen liukkaus syntyy kaikkein helpoiten kevyenliikenteen väylille ja piha-alueille. Vilkkaasti liikennöidyillä pääteillä sateen päättyminen vesisateena aiheuttaa helposti jääkenttien sijasta loskaisia tienpintoja.  Liukkainta mahdollista keliä on luvassa, jos ennestään jäisen tien päälle sataa vettä.

 

Tienpintojen jäätyminen: Märät tienpinnat jäätyvät, kun tien lämpötila painuu pakkasen puolelle.  Mikäli kylmeneminen tapahtuu hitaasti, ehtivät tienpinnat usein kuivua ennen jäätymistä.  Nopeimmin tienpinta pääsee jäähtymään sään seljetessä. Siksi onkin hyvä seurata pilvisyyttä tienpintojen ollessa märkiä.  Pilvisessä säässä ilman lämpötila ja tielämpötila ovat hyvin lähellä toisiaan.  Selkeässä säässä tienpinta on tyypillisesti 3-5 C astetta ilmaa kylmempi ja puolipilvisessäkin säässä tienlämpötila on usein 2-3 C astetta ilmaa kylmempi. Toisin sanoen pilvipeitteen repeilyn myötä tienpinta voi varsin nopeasti laskea 2-3 C asteella ja sään täysin seljetessä jopa 3-5 C asteella.  Etenkin sydäntalvella (ja pimeänä vuorokauden aikana) voidaan ajatella sään selkenemisen johtavan märkien tienpintojen jäätymiseen, vaikka ilman lämpötila olisi ennen selkenemistä 3 C astetta plussan puolella.

Kuuraliukkaus: Kuuraa syntyy kaikissa lämpötiloissa sään lauhtumisen yhteydessä. Mitä lämpimämpää ilma on, sitä enemmän siinä on kuitenkin kosteutta, jonka on mahdollista muuttua jääksi. Tästä syystä pahimmat kuuratilanteet syntyvät usein, kun ilmanlämpötila on suhteellisen korkealla eli lähellä nollaa tai jopa vähän plussan puolella.  (Kuuran synnystä voi lukea enemmän esimerkiksi Forecan aiemmasta blogista: Petollinen kuuraliukkaus): http://blogi.foreca.fi/2012/10/petollinen-kuuraliukkaus/

Samoin kuin jäätymisen yhteydessä, myös kuuran synnyssä on hyvä seurata pilvisyyden kehittymistä. Sään selkenemisen seurauksena tienpinnan lämpötila saattaa painua pakkasen puolelle, vaikka ilman lämpötila olisi aluksi 4 astetta plussan puolella.  Mikäli tällaisessa tilanteessa päivällä ennen selkenemistä ilman suhteellinen kosteus on yli 75 %,  voi illan selkenemisen jälkeen alkaa tienpinnalle muodostua kuuraa, vaikka tienpinnat olisivat lähtötilanteessa täysin kuivia.

Ilman lämpötila yli +4 C

”Lämpimässä” säässä ajokeli on useimmiten hyvä. Voimakkaan vesisateen lisäksi ongelmia liittynee lähinnä näkyvyyteen. Korkeat lämpötilat talviaikaan tarkoittavat myös kosteaa säätä, johon helposti  liittyy ainakin ajoittain sumua.

Petollinen kuuraliukkaus

Julkaistu

Syksy jatkuu meillä yhä keskimääräistä lämpimämpänä, eikä vielä suurta uhkaa yöpakkasista ja kuurasta ole ainakaan lähiöinä olemassa. Useimmiten kuitenkin lokakuun loppuun mennessä paikallista kuuraliukkautta alkaa jo esiintyä ja siksi on ehkä hyvä vähän etukäteen pohdiskella kuuran syntymisen periaatetta.

Kuuratilanteessa jäätä syntyy ”tyhjästä”

Kuuran syntyminen on luonnon taikuutta, silmänkääntötemppu, jossa jäätä syntyy tyhjästä tien pinnoille, puun oksiin ja esimerkiksi auton tuulilasiin. Luonto käyttää ilmiössä hyväksi veden eri olomuotoja. Ilmakehän kaasuista vesi on ainoa, joka pystyy esiintymään maapallon lämpöoloissa kaikissa kolmessa olomuodossa: Kiinteänä, nesteenä ja kaasuna. Luonnon taikatempussa ilman näkymätön vesihöyry tiivistyy suoraan jääksi tienpinnalle. Tämä silmänkääntötemppu onnistuu useimmiten yllättämään autoilijat lähes täydellisesti. Tarvitaan vaan riittävän kosteaa ilmaa alueella, jossa tienpinnat ovat pakkasenpuolella.

Kastepistelämpötila

Kastepistelämpötila on oikeastaan ainoa suure, jolla voidaan arvioida kuuran syntyä. Siksi on vähän sääli, että kastepistelämpötila ei ole kovin yleisesti tunnettu suure.  Mikä tämä kastepistelämpötila sitten oikeasti on?

Lämpimään ilmaan mahtuu näkymätöntä vesihöyryä enemmän kuin kylmään ilmaan. Laskemalla ilman lämpötilaa riittävästi siinä oleva näkymätön vesihöyry aina lopulta tiivistyy. Juuri tätä lämpötilaa, jossa ilman näkymätön kosteus tiivistyy, kutsutaan kastepistelämpötilaksi (Td). Saattaa aluksi kuulostaa vähän vieraalta, mutta ilmalla voidaan ajatella olevan aina kaksi lämpötilaa. Toinen on se normaali lämpötila, jonka kaikki tietävät. Toinen on salainen lämpötila, kastepistelämpötila, jonka tietää vain hyvin harva. Meteorologisessa mielessä tämä salainen kastepistelämpötila on usein jopa normaalia lämpötilaa tärkeämpi. Se kuvastaa paitsi ilman kosteussisältöä, myös sitä kuinka paljon ilmaan on ladattu piilevää energiaa. Ennen kaikkea se kertoo juuri sen, kuinka paljon ilman pitää jäähtyä, että näkymätön vesihöyry tiivistyy näkyväksi vedeksi. Vesi nimittäin muuttuu aina näkyväksi, kun ilman lämpötila jostain syystä jäähtyy samaksi kuin ilman kastepistelämpötila. Mikäli sitten kosteuden tiivistyessä ollaan pakkasenpuolella, näkymätön vesihöyry tiivistyy suoraan jääksi.

Kuuran synnyn edellytykset

Kosteus alkaa tiivistyä tienpinnoille aina, kun tienpinta on kylmempi kuin ilman kastepistelämpötila. Mikäli tienpinta on tällöin pakkasenpuolella, syntyy kuura. Jos tienpinta on plussan puolella, vastaavassa tilanteessa syntyy vain kastetta. Kylmä tienpinta pyrkii aina jäähdyttämään pinnan lähellä olevaa ilmaa tienpinnan lämpöiseksi. Mikäli kastepistelämpötila on korkeampi kuin tienpinnan lämpötila, jäähtyy ilma kastepistelämpötilaan ja näin ilman kosteus tiivistyy.

Ilman näkymätön kosteus tiivistyy kylmälle pinnalle, jos pinnan lämpötila on kylmempi kuin ympäröivän ilma kastepistelämpötila

Tyypillisiä tilanteita kuuran synnylle

Kaikkein yleisemmin kuuraa syntyy pakkasjakson jälkeen sään lauhtumisen yhteydessä. Tällöin ilma lauhtuu nopeammin kuin tienpinta ja uuden lauhemman usein mereltä saapuvan ilman kastepistelämpötila on lauhtumisen alkaessa selvästi korkeampi kuin tienpinnan lämpötila. Tämä on tyypillistä vasta talven alettua.

Kylmä tie jäähdyttää lähellään olevaa ilmaa. Kun ilman lämpötila laskee -2 asteeseen (ilman kastepistelämpötila), kosteus tiivistyy tien pintaan. Syntyy kuuraa . Tilanne on petollinen, koska mitään sadetta ei esiinny. Voi olla jopa selkeää. Myöskään kosteutta ei näy, sillä ilman näkymätön kosteus tiivistyy suoraan jääksi.
Samasta syystä syntyy huurre juomalasin pintaan. Kylmä tuoppi jäähdyttää lähellään olevaa ilmaa. Kun ilman lämpötila laskee 17 asteeseen (ilman kastepistelämpötila), kosteus tiivistyy tuopin pintaan. Mikäli Tuoppi on jäädytetty pakkasen puolelle, voi hellesäällä tarjoillun lasin pintaan nopeasti muodostua jäähuurretta.

Kuuraa syntyy usein myös matalapaineiden ja sateiden välissä, kun sää tilapäisesti selkenee ja tienpinnat ehtivät pakastua.  Tästä on usein kyse loppusyksyn kuuratilanteissa. Erityisesti kuuraa voi syntyä, kun lämpötila vaihtelee vähän nollan molemmin puolin.

Autoilijan on hyvä seurata pilvisyyden muutoksia

Loppusyksystä on kuuran muodostuksen kannalta hyvä seurata pilvisyyden muutoksia. Sään selkeneminen ennen pimeän tuloa tai sen aikana merkitsee usein tienpintojen nopeaa kylmenemistä. Loppusyksyllä se usein tarkoittaa tienpintojen painumista pakkasen puolelle.  Mikäli ilma tällöin virtaa lännen tai etelänpuolelta, on ilmassa usein riittävästi kosteutta kuuran synnylle. On myös hyvä muistaa, että selkeässä säässä maanpinta voi olla pakkasenpuolella vaikka ilma olisikin asteen pari plussan puolella. Idän ja pohjoisen puoleisilla tuulilla puolestaan ilma yleensä kuivuu (virtaavassa ilmassa kastepistelämpötila on huomattavan alhainen) eikä pakkasesta huolimatta kuura synny yhtä helposti.  Toisaalta tällöin on syytä huomioida, että mahdollisesti satanut vesi voi helposti jäätyä tienpinnoille.

 

 

 

Vaihtelevalle ja epävakaiselle kesäsäälle ei loppua näkyvissä

Julkaistu

Suihkuvirtaus oikuttelee
Vaikuttaa siltä, ettei kesäistä korkeapainetta vieläkään ole näköpiirissä. Hetkeksi suihkuvirtaus jo heikkeni ja pääsimme maistamaan, miltä tuntuu suihkuvirtauksen lämpimällä puolella. Nyt taas jatkossa yläilmakehän suihkuvirtaukset kuljettavat matalapaineita juuri Keski- ja Pohjois-Euroopan ylitse. Se tarkoittaa, että lisää sateita on luvassa, paikoin runsaitakin ja jopa ukkosen kera.  Paikalliset erot sademäärissä tulevat olemaan suuria ja sademäärät jäänevät rannikolla muuta maata vähäisemmiksi. Tällaisessa säätyypissä aurinko myös näyttäytyy rannikolla sisämaata enemmän. Sateesta huolimatta sisämaassakin aurinko ehtii useampana päivänä ainakin vähän näyttäytyä. Toki myös kokonaan aurinkoisia poutapäiviä sekaan mahtuu, mutta on epätodennäköistä, että sateessa olisi yli 3 vuorokautta taukoa.  Tällaiselle säätyypille ei ole vieläkään selvää loppua sääkartoilla nähtävissä.

Ilmamassoja erottava suihkuvirtaus rajaa lähes koko pohjoisen Euroopan kylmemmän ilmamassan puolelle (päästään näilläkin alueilla aurinkoisina päivinä yli 20 asteen). Ennen seuraavaa sadetta Itä- ja Pohjois-Suomessa käväistään vielä suihkuvirtauksen lämpimällä puolella ja paikoin siellä voi esiintyä hellettäkin. Viikonlopun myötä myös idässä ja pohjoisessa siirrytään viileämmän ilmamassan puolelle. Tässä yhteydessä esiintyy ukkosia ja ainakin reippaita sateita. Ennusteen mukaan Pohjois-Pohjanmaalla sadetta voi lauantai iltapäivään mennessä kertyä paikoin yli 50 mm. Lisäksi sateessa on suurta paikallista vaihtelua, jota tietokonelaskelmat eivät saa täysin kiinni. Toisaalta mahtuu näihin kolmeen vuorokauteen myös mukavan aurinkoisia hetkiä...

Matalapaineet sekoittavat alueellisia lämpöeroja
Matalapaineet sekoittavat lämmintä ja kylmää ilmaa vähän niin kuin tehosekoitin taikinaa, mutta valmiiden leipomusten sijasta matalapaineet tarjoilevat meille sadetta sen eri muodoissa. Kun matalapaine on tehnyt työnsä ja sekoittanut kaksi erilämpöistä ilmaa keskenään, se kuolee pois. Samaan aikaan kuitenkin uusia matalapaineita syntyy alueilla, jossa suihkuvirtaus jakaa kylmää ja lämmintä ilmaa.  Näin on meillä juuri tällä hetkellä ja ennen kuin vanha matala on tyystin väistynyt maastamme, on jo uusi saapumassa seuraavia sateita enteillen. Seuraava saderintama on lähestymässä etelän suunnalta. Torstaina rintama saapuu läntiseen Suomeen, perjantaina se saavuttaa jo suurimman osan Itä-Suomea ja lauantaina on sitten Pohjois-Suomen vuoro. Rintaman itäpuolella virtaa sen verran lämmintä ilmaa, että helleraja voi perjantaina paikoin rikkoutua Pohjois-Suomen alueella ja ehkä myös aivan itäisimmässä osassa maata.

Kuurosateet sekoittavat lämpöeroja pystysuunnassa
Siinä missä matalapaineet hoitavat lämpötilaerojen sekoittamisen vaakasuunnassa, kuurosateiden (tai tarkemmin konvektion) on tarkoitus huolehtia, ettei ylä- ja alailmakehän välille pääse syntymään liian suurta lämpötilaeroa. Tehokkaimmin liiallista lämpötilaeroa voi sekoittaa ukkoskuuro. Kuuropilvet, samoin kuin kumpupilvetkin, syntyvät vähän samalla tavalla kuin kiehuvan kattilan kohoavat ilmakuplat. Kun maan pinta päivällä lämpenee, syntyy sen ylle kohoavia lämpimän ilman kuplia. Ilmaan syntyvät kuplat ovat aluksi näkymättömiä. Hiljalleen kuplien kohotessa ne kuitenkin koko ajan jäähtyvät ja lopulta näkymätön kosteus tiivistyy ja syntyy pilven alaraja.  Mikäli ilmakehässä on hyvin suuria lämpötilaeroja pystysuunnassa, pilvet kasvat jopa ukkospilviksi asti. Kuuropilvet voivat olla hyvinkin pienikokoisia, vaikka niistä lomalaisten ja meteorologien kiusaksi pystyy tulemaan yhteen paikkaan suurimmat mahdolliset sademäärät. Tällaisia kuuropilviä on vähintään yhtä vaikea ennustaa kuin kiehuvan kattilan kuplien tarkkaa paikkaa ja aikaa. Mikäli kattilassa osattaisiin ennustaa kuplat millimetrien tarkkuudella ajallisesti oikein, vastaisi se kuuropilvien tapauksessa noin 100 kilometriä.

Miksi kesäsateita on usein vaikea ennustaa?
Kesällä myös rintamasateet ovat osin kuuroluontoisia. Ne muuntuvat ja katkeilevat mitä erikoisimmiksi pilvimuodostelmiksi. Tällaiset sateet voimistuvat sisämaassa päivällä ja heikkenevät merellä. Yöllä puolestaan sateet heikkenevät maalla ja voimistuvat merellä.  Samoin käy ukkosille; ne elävät erilaisella päivärytmillä meren ja mantereen yllä. Ja ukkonen se vasta paikallinen ilmiö onkin. Salama kun iskee vaan yhteen paikkaan ja äänikin kuuluu korkeintaan muutamien kymmenien kilometrien päähän.
Ehkäpä juuri tämän takia me meteorologit puhumme helteisestä korkeapainesäästä positiiviseen sävyyn. Sitä on helpompi ennustaa ;)

Jatkoa: Mitä kesälle on tapahtumassa?

Julkaistu

Osa maasta tilapäisesti suihkuvirtauksen lämpimälle puolelle

Suihkuvirtauksen paikka on viikonlopun aikana muuttumassa. Afrikasta peräisin oleva annos lämmintä ilmaa saa suihkuvirtauksen siirtymään kohti pohjoista.  Se tarkoittaa, että viikonloppuna sää on vähän lämpenemässä.  Osa maasta pääsee jopa suihkuvirtauksen lämpimälle puolelle.  Kunnon helleaaltoa on kuitenkaan turha vielä odottaa, sillä lämpimän ilmamassan puolelle päästään vaan tilapäisesti eteläisen Suomen alueella ja osin tämäkin ”lämpöaalto” hiipuu  suihkuvirtauksen mukana saapuvan matalapaineen sateisiin.

Kaksi sadetta

Lämpimän ilman saapumisen seurauksena on meillä viikonvaihteessa liikkeellä kaksi hajanaista sadealuetta. Lauantaina lännestä saapuu sade, joka tuo lämpimän ilman tullessaan, mutta jo viimeistään maanantaina tulee toinen sade, joka vie lämpimimmän ilman mennessään.  Siinä välissä, sunnuntaina, aurinkoisimmilla alueilla Etelä- ja Keski-Suomessa on mahdollista päästä 25 asteen tuntumaan.

Viikonlopun aikana eteläisessä Suomessa päästään hetkeksi suihkuvirtauksen lämpimälle puolelle. Suihkuvirtaukseen liittyy kuitenkin myös sateita, joiden myötä "lämpöaalto" jää kovin tilapäiseksi ja paikalliseksi. Viime kerralla mainittu Afrikan lämpöaalto näkyy nyt kartassa A-kirjaimena. Se luikahtaa maamme eteläpuolelta itään, mutta saa suihkuvirtauksen kaartumaan viikonloppuna tilapäisesti toiseen suuntaan. Näin päin kaartuvalla suihkuvirtauksella (selänne) on tapana kuivata ja heikentää sateita. Se saa usein laajemmat rintamasateetkin katkeilemaan ja tekee niistä hajanaisia. Kolmen vuorokauden kertynyt sademäärä jääkin viikonloppuna viimekertaista vähäisemmäksi, vaikka pari sadealuetta liikkuu perjantain ja maanantain välisenä aikana maamme yli.

Ensi viikolla takaisin suihkuvirtauksen kylmälle puolelle

Sateista tuskin päästään vielä ensi viikollakaan, sillä siirrymme takaisin suihkuvirtauksen kylmemmälle puolelle, jossa sää on yhä ailahtelevaa. Toisaalta suihkuvirtaus on heikkenemässä, mikä tarkoittaa lämpötilaeron pienenemistä suihkuvirtauksen eri puolilla.  Niinpä ensi viikosta näyttäisikin tulevan kulunutta viikkoa lämpimämpi ja useana päivänä on Etelä- ja Keski- Suomessa mahdollista päästä 20 asteen yläpuolelle.

Suihkuvirtauksen heikkeneminen on  myös usein merkki siitä, että ilmakehä vähän miettii mitähän tekisi seuraavaksi ;)

Mitä kesälle on tapahtumassa?

Julkaistu

Säätyyppi

Meteorologisesti sää voidaan karkeasti jakaa kolmeen päätyyppiin: Aurinkoiseen korkeapaineen säähän, epävakaaseen matalapaineen säähän sekä nopeasti vaihtelevaan länsivirtauksen säätyyppiin.   Usein varsinkin kesällä joku näistä säätyypeistä jää meillä päälle pitkäksi aikaa.  Niinpä lomalaisten kannalta jännitetäänkin usein, mikä säätyyppi omalle lomalle osuu hallitsevimmaksi.

Koleaa vai lämmintä

Meillä kesän säätyyppi on yleensä kahden kauppaa. Toisinaan yläilmakehässä päällämme makaa ”kylmän polaari-ilman pussukka”, jonka ansiosta sää on sadeherkkää ja sen myötä  hyvinkin kolean tuntuista. Toisinaan taas  yläilmakehään on kiilannut etelästä lämpimän ilman kieleke keskileveysasteiden lämmintä ilmaa (joskus jopa trooppista).   Tällöin kesäsää muistuttaa pitkälti aurinkolomakohteiden rantakelejä. Näiden hyvin erilaisten säätyyppien rajamailla sää on kaikkein nopeimmin vaihtelevaa ja koetaan myös kaikkein voimakkaimmat sateet.

Suihkuvirtaus

Ylempänä ilmakehässä (troposfäärin yläosassa) näiden erilaisten ilmamassojen välissä puhaltavat hyvin voimakkaat suihkuvirtaustuulet.  Voimakkaat suihkuvirtaukset syntyvät suurten lämpötilaerojen seurauksena ja niiden mukana sitten sateet ja matalapaineet liikkuvat. Niinpä runsaimmat sateet löytyvät usein suihkuvirtausten läheisyydestä, jossa matalapaineet hoitavat työtänsä ja sekoittavat lämmintä ja kylmää ilmaa keskenään.

Suihkuvirtaus jakaa kylmää ja lämmintä ilmaa. Tällä hetkellä olemme suihkuvirtauksen kylmällä puolella. Mitä laajempi kylmän ilman pussukka on, sitä pitkäkestoisempi se yleensä on. Kysymysmerkillä on merkitty lämpimän ilman kieleke, joka alkaa viikon puolen välin jälkeen liikkua kohti pohjoista. Samalla suihkuvirtaus siirtyy ainakin osin pohjoisemmaksi, mutta se tuskin saa kokonaan syrjäytettyä kylmää ilmaa ainakaan vielä toistaiseksi. Hellekelit ovat jääneet suihkuvirtauksen eteläpuolella. Kuvassa näkyy myös seuraavan kolmen vuorokauden sateenkertymä Euroopan alueella. Erityisesti tänne Pohjolaan näyttää sateita riittävän. Kaikkein eniten tosin taitaa sataa Ruotsin puolelle, mutta myös Koillismaalle on paikoin 3 vrk:n kertymäksi ennustettu yli 50 mm.

Nyt kuulumme kylmään ilmamassaan

Tällä hetkellä kuulumme siis tähän epävakaaseen ja koleaan polaari-ilmamassan vyöhykkeeseen.  Yläilmakehässä päällämme on laaja, kylmä matalapaineen alue, jota meteorologit kutsuvat yläsolaksi. Niin kauan kuin tämä ”kylmä pussukka ” pysyy päällämme, sää jatkuu entisenlaisena eli epävakaana ja vaihtelevana.  Toisin sanoen sateita on odotettavissa aika ajoin, välillä ihan päivittäin ja parhaimmillaankin sateissa on taukoa tyypillisesti vain 3 vrk:n verran. Usein myös paikalliset erot sademäärissä ovat tässä säätyypissä suuria ja usein esimerkiksi rannikolla sateet jäävät sisämaata vähäisemmiksi.

Helleilma on jäänyt suihkuvirtauksen toisella puolelle

Mikäli haluaisimme, että säämme muuttuisi pitkään jatkuvaksi helteiseksi auringonpaisteeksi, meidän pitäisi päästä yläilmakehän suihkuvirtauksen toiselle puolelle. Tai paremminkin suihkuvirtauksen tulisi siirtyä maamme eteläpuolelta pohjoispuolelle.  Ainakaan tällä hetkellä se ei vielä näytä kovin todennäköiseltä.  Pientä toivoa muutoksesta kuitenkin on olemassa, kun Afrikan lämpöä on nyt virtaamassa Espanjan yli kohti pohjoista. Tämä lämmin annos muuttanee suihkuvirtauksen suuntaa loppuviikosta niin, että lämpimämpää ilmaa alkaa virrata kohti pohjoista.  Todennäköisintä kuitenkin on, että meillä lämpeneminen on ainoastaan tilapäistä, emmekä pääse kunnolla suihkuvirtauksen lämpimämmälle puolelle. No, muutaman päivän päästä se jo selviää.

Voiko tämä säätyyppi jatkua koko kesän

On mahdollista, että tämä epävakainen ja viileähkö säätyyppi jatkuu vielä viikkoja.  Lomalaisten ei kuitenkaan kannata vielä tyystin kadottaa toivoansa, sillä aika usein heinäkuun alussa suihkuvirtauksen paikka Euroopassa muuttuu. Ja joka tapauksessa, kun vesistöt hiljalleen lämpenevät, tämäkin säätyyppi muuttuu vähitellen vähän lämpimämmäksi,  eli aurinkoisina välipäivinä päästäneen vähitellen  20 C asteen paremmalle puolelle, paikallisesti jopa helteelle.  Eikä sovi unohtaa vanhaa ja ehkä vähän kulunutta meteorologista viisautta: ”Koskaan ei voi sataa kahta päivää peräkkäin…, kun siinä on yö välissä” ;)