Author: Markus Mäntykannas

Poikkeuksellisia sadekertymiä

Suomi värjötteli alkuviikon ajan kahden ilmamassan rajavyöhykkeellä: lännessä oli viileämpää, merellistä ilmaa, mutta heti Suomen itäpuolella oli tarjolla kosteankuumaa, mantereista ilmamassaa. Rajavyöhykkeelle syntyi yli vuorokauden paikallaan pysynyt rintamavyöhyke, joka sylki rankkasateita itäisen Suomen päälle. Vuodenaikaan nähden sadekertymät olivat paikoin jopa poikkeuksellisen suuria: alueilla, joilla tyypillisesti sataa toukokuussa 30-40 mm, saatiin vettä vuorokaudessa yli 60 mm. Eniten rintamasadetta vuorokaudessa kertyi Mikkelin lentoasemalla, jossa satoi 63,4 mm (aikaisempi ennätys Mikkelissä 40,9 mm) eli noin 1,6 kertaa koko toukokuun normaalin sadekertymän verran.

 

Tulvimiselta onneksi vältyttiin, vaikka vettä tulikin yli tarpeiden. Järvissä tosin oli vähäsateisen kevään jäljiltä Itä-Suomessa vesivajetta, ja nämä rankkasateet nostivat vedenpintaa viidellä senttimetrillä. Järville sateet tekivät hyvää, mutta maanviljelijöiden kevätkylvöt saattavat olla vaarassa lainehtivien peltojen myötä.

Mielenkiintoisin säätapahtuma koettiin Pohjois-Karjalassa Ilomantsi-Tohmajärvi-akselilla, missä tiistai-iltapäivänä lämpötila käväisi 18-19 asteessa ja illalla alueelle saapui räväköitä, kesäisiä ukkoskuuroja. Keskiviikkoiltapäivään mennessä tilanne oli kääntynyt päälaelleen: lämpötila oli laskenut vain muutamaan lämpöasteeseen ja taivaalta satoikin lunta.

Kaakosta saapuvat matalapaineet sateineen ovat kyllä arvaamattomia – yleensä ne liittyvät idästä puskevaan hyvin lämpimään ilmamassaan, mikä mahdollistaa erittäin suuret sadekertymät ja voimakkaatkin ukkoset.

 

Päivä päivältä lämpimämpää

Torstain ja perjantain perusteella ei kannata vielä vetää johtopäätöksiä tulevasta säätyypistä. Päivät ovat nimittäin Keski- ja Pohjois-Suomessa vielä melko viileitä, etelässä päästäneen kuitenkin parhaimmillaan lähelle 15 astetta. Perjantaina muutoksen tuulet puhaltavat, kun heikohko lämmin rintama liikkuu maamme yli itään ja alkaa kääntää tuulia lämpimämmälle kantille.

Tuoreimpien ennusteiden mukaan Länsi-Venäjän korkeapaine pitää pintansa pitkälle ensi viikkoon ja sen painopiste siirtyy Suomen kaakkoispuolelle. Lauantain ja sunnuntain kuluessa ilmavirtausten suunta Suomessa kääntyy lounaasta etelän kautta kohti kaakkoa – siispä juuri siihen ilmansuuntaan, mistä kaikista lämpimin ilmamassa tähän aikaan vuodesta tulee. Lauantaina 20 asteen raja voi mennä rikki lännessä (edellisestä 20 asteen ylityksestä onkin kulunut jo pian kolme viikkoa). Sunnuntaina lämpötilat jatkavat kohoamistaan: 20 asteen raja ylittynee jo yleisemmin ja kesäisiä lukemia mitataan jo Etelä-Lapin korkeudella saakka.

 

Ensi viikko: kosteaa helleilmamassaa Kaukaasiasta

Alkuviikon ja mahdollisesti myös koko ensi viikon sääasetelma näyttää hyvin lupaavalta vuoden ensimmäisten helteiden ja voimakkaiden ukkosten kannalta. Venäjän korkeapaineen painopiste on Suomen kaakkoispuolella, kun taas lännessä, Atlantilla, junnaa matalapaine. Ilmavirtaus käy Suomeen suoraan kuumasta Kaukaasiasta, Kaspianmeren ympäristöstä, aina Iranista saakka. Matkallaan ilmavirtaus nappaa aimo annoksen kosteutta Mustaltamereltä, joten mahdollisesti koviakin ukkoskuuroja on odotettavissa erityisesti maan etelä- ja itäosaan.

Todennäköisesti maanantai on se maaginen päivä, jolloin idässä rikotaan ensimmäistä kertaa helleraja sitten viime elokuun. Eikä tässä vielä kaikki – ennusteissa näkyy lämpenevä trendi, mitä pidemmälle ensi viikkoa mennään, joten en pitäisi ihan mahdottomana, jos jokin päivä lämpötila jossain kohoaisi jopa lähemmäs 30 astetta. Jää nähtäväksi. 20 asteen lukemat näyttäisivät yltävän aika ajoin Lappiinkin saakka, joten kevät tulee etenemään siellä silmänräpäyksessä. Etelämpänä puolestaan termisen kesän alkaminen tulee ajankohtaiseksi eli vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi kohoamassa 10 asteen yläpuolelle.

Hieman toki ennusteeseen vielä liittyy epävarmuutta varsinkin sen osalta, mitä tulee tapahtumaan lämpimän, suorastaan helteisen ja kosteannihkeän alkuviikon jälkeen. Lännessä kärkkyy viileämpi matalapaineen alue, joka ainakin aika ajoin viilentää Lappia selvästi. Kannattaa seurailla tilannetta Forecan 15 vuorokauden “pluumiennusteesta”!

Minulle kesäkelien, helteiden ja ukkosten saapuminen on ollut riemastuttava uutinen. Kaikkia helteet eivät kuitenkaan miellytä. Kumpaan ryhmään sinä kuulut – innostavatko helteet ja ukkoset vai katselisitko mieluummin rauhallisempaa ja viileämpää kevätsäätä?

 

Vuodenajat ovat leveysasteillamme harvoin veljeksiä. Erityisesti talvi- ja kevätkuukausissa on tuntunut viime vuosina olleen melkoista vaihtelua. Tässä julkaisussa keskityn kuitenkin kevätpuolen vaihteluiden tarkasteluihin, fokuksena maaliskuu ja termisen kevään alkaminen.

Edellytyksiä kylmälle keväälle 

Otetaanpa loistavana esimerkkinä vuoden 2013 maaliskuu, joka oli monilla paikkakunnilla harvinaisen kylmä ja muodostui paikoin jopa lähes kylmimmäksi talvikuukaudeksi. Pysyvä lumipeite saatiin jo alkutalvesta (marraskuussa 2012) eteläiseenkin Suomeen, eli selvästi etuajassa. Niinhän siinä jälleen kävi muutaman edellistalven tapaan, että Etelä-Suomessa lunta oli lopputalvesta yli äyräiden, eikä siitä ollut pulaa muuallakaan maassa. Maaliskuussa Suomen ylle jämähti sitkeä ja kylmä korkeapaine, joka piti keväiset ja lämpimät säät kaukana pohjolasta.

Maalaisjärjellä ajateltuna kunkin kuukauden ja vuodenajan ominainen suursäätila ratkaisee yksittäisen ajankohdan sääolosuhteet, mutta kevään etenemiseen liittyvät olennaisina tekijöinä myös lumi- ja jääpeite. Mitä lumisempi ja ankarampi jäätilanteen kannalta talvi on, sitä vaivalloisempaa kevään saapuminen on.

Mietitäänpä aluksi auringonsäteilyn vaikutusta: kun auringonsäteily keväisin lankeaa suhteellisen loivassa kulmassa vaalealle pinnalle (lumi- tai jääpinta), heijastuu valtaosa lyhytaaltosäteilystä pinnasta takaisin avaruuteen. Vaalea ja kylmä pinta blokkaa saapuvaa lämpösäteilyä, ja sulavan lumi- ja jääpeitteen pinnassa lämpötila on aina lähellä nollaa, vaikka jo muutaman metrin korkeudessa lämpötila olisikin selvästi korkeampi. Paksu ja vaalea lumipeite – joka torjuu eikä varastoi lämpöä – hidastaa tehokkaasti maanpinnan lämpenemistä ja tätä kautta myös kevään alkamista. Meistä jokainen lienee huomannut ilmiön konkreettisesti vaatetuksemme värivalintojen kautta: ei ole sattumaa, että aurinkoisina ja lämpiminä kesäpäivinä jätämme mustaa uhkuvat vaatekappaleet naulakkoihimme ja pukeudumme ennemmin vaaleisiin sävyihin.

Kevät etenee usein Ruotsissa, Norjassa ja Baltiassa selvästi Suomea nopeammin. Kevään ensimmäiset lämpöaallot voivat jo maaliskuussa nostattaa lämpötilan Etelä-Norjassa ja -Ruotsissa jopa lähelle 20 astetta, mutta toisinaan Suomi on saanut tyytyä vain muutamaan lämpöasteeseen, sumuun ja tihkusateisiin. Näin käy erityisesti, kun lumet ovat jo lähteneet läntisestä Skandinaviasta, mutta Suomessa on vielä kattava lumipeite ja pohjoinen Itämeri pääosin jäässä. Lämpöaalto saapuu tyypillisesti Skandinaviaan lounaan tai etelän suunnalta ja tällöin sillä on vapaa pääsy läntiseen Skandinaviaan yleensä lumetonta mannerta pitkin, eikä välissä ole suurempia (jäisiä) merialueitakaan jäähdyttämässä virtausta. Ilmavirtauksella on kuitenkin vastassaan hyinen ja tyypillisesti jäinenkin Itämeri Ruotsin ja Suomen välissä. Ja arvatkaapa, miten siinä sitten käy, kun selvästi alustaansa lämpimämpi ilmavirtaus liikkuu hyvin kylmän lumi- ja jääpeitteen yli? Kosteus alkaa tiivistyä, muodostuu sumua ja matalaa pilveä, joka ajautuu perusvirtauksen mukana Suomen puolelle. Samalla ilma jäähtyy lähemmäs alustansa lämpötilaa, ja pahimmillaan lämpötilaero esimerkiksi Helsingin ja Tukholman välillä voi olla jopa 15 astetta.

Summa summarum: hyvin runsaslumisina ja ankarina jäätalvina kevään saapuminen voi hidastua merkittävästi. Jos helmikuun loppupuolella maassa on yli puolen metrin hanki ja Itämeren jäätilanne ankara, voi maaliskuiset lämpöaallot unohtaa. Lumen ja jään korkea albedo (heijastuskyky) kylmentää maanpintaa ja viivästyttää kevättä.

Suotuisat olosuhteet lämpimälle keväälle

Hyvinä esimerkkeinä toimivat vuodet 2008 ja 2014. Sekä talvea 2013-2014 että 2007-2008 yhdistivät pääpiirteittäin lauhat lounaiset ja kosteat ilmavirtaukset, jolloin lumipeite jäi hyvin vähäiseksi erityisesti maan etelä- ja keskiosassa. Itämeren jäätalvikin on ollut harvinaisen huono, ja valtaosa Suomenlahdesta oli molempina esimerkkitalvina jäätön. Tänä vuonna jo helmikuun aikana keskilämpötilat kohosivat monilla alueilla nollan yläpuolelle; maaliskuun alkaessa lunta oli vain Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Tämän talven ja alkukevään heikko lumi- ja jäätilanne on mahdollistanut selvästi korkeammat lämpötilat kuin esimerkiksi vuosi sitten, vaikka tietysti suursäätilakin on ollut erilainen. Samapa se – jos suursäätila olisi vuosi sitten ollut samanlainen kuin tämän vuoden maaliskuun alussa, olisivat lämpötilat joka tapauksessa jääneet useita asteita matalemmiksi. Tänä vuonna auringonsäteilyn imeytymistä maahan ei ole rajoittanut lumipeite; tumma ja lumeton maanpinta on ilomielin absorboinut auringonsäteilyä ja positiivisen takaisinkytkennän kautta lämmittänyt myös ilmaa maanpinnan läheisyydessä ja ylempänäkin alailmakehässä. Myös sulat merialueet kykenevät absorboimaan auringon lyhytaaltosäteilyä, eivätkä kylmennä Suomeen saapuvia lämpimiä ilmavirtauksia yhtä tehokkaasti kuin jääpeite. Toki Itämeri hillitsee kevään maksimilämpötiloja lämpimän ilmamassan virtauksissa sen verran, että korkeimmat lukemat jäävät yleensä länsinaapurimme puolelle. Kuluneen maaliskuun alkupuolella keskisessä Ruotsissa, Norrköpingissä, lämpötila kohosi jo 17 asteeseen, mutta samana päivänä Suomen puolella päästiin ”vain” 11 asteeseen, vaikka periaatteessa ilmamassa oli yhtä lämmintä. Mikäli Itämeri haihdutettaisiin, voisivat Suomen puolella alkukeväästä mitatut maksimilämpötilat olla useitakin asteita nykyistä korkeampia.

Toisinaan Suomessakin on ollut jo miltei kesäistä maaliskuussa: vuonna 2007 lämpötila kohosi Helsinki-Vantaalla 17,5 asteeseen. Tämä lukema tosin ei yllä lähellekään sitä, mitä Norjassa koettiin kaksi vuotta sitten: maaliskuun 27. päivä Etelä-Norjan Grimstadissa mitattiin kaikkien aikojen uusi Norjan maaliskuun lämpöennätys, kun lämpötila kohosi peräti 23,1 asteeseen. Syynä tähän oli voimakas föhn-efekti. Samaan aikaan Helsingissä tihutti vettä ja lämpötila oli +5 asteessa. Tukholmassa sentään käväistiin liki 15 asteessa.

Summa summarum: Lauhan ja vähälumisen talven jälkeen myös aikainen kevät on todennäköisempi. Toisaalta tällöin kasvaa myös rajujen takatalvien riski, sillä suursäätila voi kertaheitolla muuttua.

Termisen kevään määrittely hankalaa tänä vuonna

Termistä kevättä ei ole vielä virallisesti julistettu alkaneeksi, vaikka lämpötila onkin jo laajoilla alueilla ollut plussan puolella yötäpäivää. Vanhalla menetelmällä, jolloin terminen kevät todettiin alkaneeksi keskilämpötilan noustessa nollan yläpuolelle vähintään viideksi vuorokaudeksi putkeen, kevät olisi jo alkanut. Nykyään on siirrytty määrittelemään termisten vuodenaikojen vaihtumista lämpösummamenetelmään, joka ei ole ihan yhtä suoraviivainen. Tällöin ei riitäkään viiden vuorokauden nyrkkisääntö, vaan lämpötilojen käyttäytymistä pitää seurata viikkoja, ehkä jopa kuukausiakin. Aleksi Jokela kirjoitti aiheesta kattavammin viime viikolla, lue julkaisu täältä.

Kolea huhtikuun alku?

Numeeriset mallit ovat olleet yksimielisiä jo muutaman päivän ajan siitä, että maaliskuun viimeisinä päivinä suursäätila Pohjois-Euroopan alueella muuttuu talvisempaan suuntaan. Toisesta takatalvesta en halua puhua, mutta seuraava viikko näyttää selvästi tätä viikkoa kylmemmältä. Hiihtokelit Lapissa jatkuvat hamaan tulevaisuuteen, ja etelässäkin lumikuurot ovat tämänpäiväisten ennusteiden valossa mahdollisia tulevasta viikonvaihteesta alkaen.

Tuorein ECMWF:n kuukausiennuste on myös sopusoinnussa kylmenemisen suhteen, sillä ilmanpaineanomalian perusteella Suomen itäpuolella tulisi huhtikuun alussa olemaan tavanomaista alempi ilmanpaine, mikä tietäisi pääosin pohjoisen puoleisia ilmavirtauksia. Kuukauden edetessä poikkeama heikkenee, mikä tietäisi varovaista kevään etenemistä. Kuukausiennusteen nojalla suurempia lämpöaaltoja ei ole näköpiirissä, mutta tämähän voi vielä muuttua moneen otteeseen.
Nice to know – termisen kevään alkupäivämääriä 2010-luvulla:

Helsinki: 26.3.2010, 2.4.2011, 10.3.2012, 2.4.2013, ?.?.2014
Jyväskylä: 26.3.2010, 2.4.2011, 10.4.2012, 12.4.2013, ?.?.2014
Sodankylä: 2.4.2010, 3.4.2011, 22.4.2012, 13.4.2013, ?.?.2014

—

kuvat: Markus Mäntykannas

Minulta on säännöllisen epäsäännöllisesti kyselty, kuinka hyvin vanhan kansan sääuskomukset ja -ennustukset pitävät kutinsa. Tuleeko pitkä ja kuuma kesä, jos on kylmä talvi? Entä liittyvätkö pihlajanmarjat jotenkin seuraavan talven lumisuuteen?

Uskomuksia on mielin määrin, ja nyt minut valtasi tarve selvittää niiden totuudenmukaisuus. Kaivetaanpa vähän säätilastoja esiin, lyödään tiskiin 15 väittämää ja katsotaan, mitä tämä meteorologi niistä tuumaa. Älkää kuitenkaan ottako analyysejani turhan vakavasti – osa vääriksi osoittamistani uskomuksista voivat hyvinkin käydä toteen joinakin vuosina.

1. Pakkanen pyryn perästä, pahailma pakkasesta.

OIKEIN JA VÄÄRIN.

Pyryn jälkeen voi tulla ihan mitä vain – pakkasta, suojasäätä, aurinkoa, tihkusadetta, räntää. Kaikki riippuu siitä, mistä suunnasta pyryn tuova matalapaine saapuu. Yleensä talvisaikaan saapuvat lumipyryt lauhduttavat sään pakkasjakson jälkeen, mutta päinvastoinkin voi käydä, jos matalapaine liikkuu esimerkiksi eteläisintä Suomea viistäen kohti itää ja tuo jälkipuolellansa kylmät koillisvirtaukset. Eli kaiketi väittämä on yhtä usein oikeassa kuin väärässäkin.

2. Heikin tai Paavalin päivän aikoihin sää usein muuttuu. Tähän aikaa on usein pyryjä, tuiskuja.

VÄÄRIN.

Mitä pidemmälle talvessa mennään, sitä harvemmiksi myrskyt meillä käyvät. Tilastollisesti eniten myrskyää marras- ja joulukuussa, mutta tammi-helmikuussa myrskypäiviä on keskimäärin enää puolet siitä, mitä loppuvuodesta on. Merten ja mannerten väliset lämpötilaerot alkavat kuroutua vähitellen pienemmiksi talven edetessä, ja myrskyjen voimakkuus ei enää lopputalvesta yllä äärimmillään yhtä suureksi kuin alkutalvesta. Myös sademäärät pienenevät talven edetessä, sillä kylmenevään ilmakehään mahtuu vähemmän kosteutta. Vähäsateisinta aikaa meillä onkin kevättalvi ja varhaiskevät.

3. Helmikuun suojasäät merkitsevät kylmää kevättä.

VÄÄRIN.

Näin ei automaattisesti voida olettaa. Jos vallisteva säätyyppi on helmikuussa lauha, voi se olla sitä hyvinkin vielä maalis- ja huhtikuussakin. Samantyyppinen suursäätilanne voi jatkua useita kuukausiakin. Toki lauhan helmikuun jälkeen säätyyppi voi maaliskuuksi muuttua hyvin kylmäksikin: vuosi sitten maaliskuu oli selvästi helmikuuta kylmempi. Toisaalta tänä vuonna jopa poikkeuksellisen lämpimän helmikuun päätteeksi myös maaliskuu näyttäisi alkavan tavanomaista lauhempana.

4. Maaliskuu on Pohjois-Suomessa vielä talvinen. Muualla Suomessa maaliskuu maan avaa, huhtikuu maan huhtoo.

OIKEIN.

Maaliskuu on vielä koko maassa talvikuukausi, vasta huhtikuun alussa siirrytään eteläisessä Suomessa termisen kevään (*) puolelle. Pohjois-Suomessa maaliskuu onkin vielä usein talvinen pakkaskuukausi. Etelä- ja lounaisrannikolta lumipeite häviää tyypillisesti jo maaliskuun viimeisinä päivinä, ja muuallakin maassa aurinko sulattaa tienpintoja ja mäen harjanteita esille. Onpa ensimmäisiä leskenlehtiäkin jo allekirjoittanut havainnut joskus maaliskuun puolella. Aurinko paistaa tällöin jo yhtä korkealta kuin syyskuussa.

Tänä vuonna kevät on tehnyt tuloaan harvinaisen aikaisin. Voi olla, että osassa lounaista ja läntistä Suomea terminen kevät (*) on alkanut jo ennen helmikuun puoliväliä – tämä tosin varmistunee vasta myöhemmin. Mikäli asia varmistuu todeksi, on kevät saattaanut paikoin alkaa jopa 6-8 viikkoa tavanomaista aikaisemmin.

(*) Lue tekstin alta selitykset termisille vuodenajoille.
5. Jos Markun päivänä ja yönä (25.4.) on kylmä ja jopa pakkasta, jatkuu kylmää pitkälle kesään. Ja päinvastoin: lämmin Markun päivä takaa suotuisan kesän.

VÄÄRIN.

Nämä on helppo kumota: yksittäisen päivän säätilanteella ei ole mitään tekemistä seuraavien kuukausien säätyypin kanssa. Markun päivä voi olla poikkeuksellisen kylmä, mutta tuleva kesä voi olla poikkeuksellisen lämmin. Tai päinvastoin.

6. Kesä keikkuen tuleepi, suvi suuta vääristellen.

OIKEIN.

Tuoreita luonnonantimia on vielä alkukesästä nihkeästi saatavilla, ja toisinaan kesä saapuu vaivalloisesti. Nälkä on siis mahdollisesti koetellut entisajan ihmisiä vielä alkukesästä, varsinkin pohjoisessa Suomessa. Vanhan kansan mukaan juhannuksena ollaan jo voiton puolella.

7. Kesäkuun alku on usein aika kolea, samoin aika juuri ennen juhannusta.

 

OIKEIN JA VÄÄRIN.

Kesän koleimmat kelit koetaan tyypillisesti kesäkuun alussa, koska ilmakehä ei ole vielä kylmän ja pitkän talven jälkeen ehtinyt lämmetä samassa suhteessa, missä auringon lämmitysteho on kasvanut. Aurinko on korkeimmillaan juhannuksen aikoihin, mutta kesän lämpimimmät kelit tulevat tyypillisesti kuukauden viiveellä.

Viime kesä oli kuitenkin poikkeus: kovimmat helteet koettiin jo touko-kesäkuun vaihteessa.

8. Vanha keskikesä oli 13.7, ei siis juhannuksena. Silloin tiedettiin kokemuksesta olevan lämpimintä.
OIKEIN JA VÄÄRIN.

Mikäli keskikesä määriteltäisiin lämpimimmän ajankohdan perusteella, pitäisi sen sisämaassa olla heinäkuun puoliväli ja rannikoilla aivan heinäkuun loppupuoli. Siinä mielessä väittämä on oikeassa, ettei lämpimintä keskimäärin ole juhannuksena vaan selvästi myöhemmin.

9. Syksy lähestyy jo heinäkuun lopulla: pääskyset Uoti (29.7.) ottaa, Lauri (10.8.) lakaisee ja Perttu (28.8.) peräti vie.
VÄÄRIN.

Pessimistin syksy alkaa jo juhannuksen jälkeen, kun päivä lähtee lyhenemään. Tilastojen valossa Uoti ei ota, eikä vielä Laurikaan. Perttu tuo kyllä syksyn vähitellen jo pohjoisimpaan Suomeen, mutta ei vielä vie sitä muualle maahan. Terminen syksy alkaa suuressa osassa maata vasta syyskuun puolella, etelässä vasta syyskuun loppupuolella.

10. Laurin päivän aikoihin pelättiin halloja, pakkasiakin.
OIKEIN JA VÄÄRIN.

Hallat ja pakkaset ovat elokuun puolivälissä vielä hyvin harvinaisia maan etelä- ja keskiosassa, rannikoilla jopa mahdottomia. Sen sijaan pohjoisessa ja paikoin Pohjanmaallakin pelko on voinut joinakin vuosina olla ihan realistinenkin.

11. Mooses (4.9.) on kylmä mies.
OIKEIN.

Hallayöt yleistyvät nopeasti syyskuun aikana erityisesti sisämaan puolella, pohjoisessa myös yöpakkasia esiintyy yhä todennäköisemmin, mitä pidemmälle syyskuuta mennään. Mooses ei sinällään ole kylmä mies, mutta syyskuussa muutokset kohti syksyä tapahtuvat nopeasti, ja yöt voivat olla jo kylmiä.

12. Lokakuu ei ole joka kuu: Päivät pienet pilvelliset, yöt pitkät ja pimeät. Halla hanhen siiven alla, talvi joutsenen takana.
OIKEIN.

Syyspäiväntasauksen jälkeen yö on jo päivää pidempi; valoisa aika lyhenee dramaattisesti lokakuun aikana. Kosteutta pääsee kertymään helposti kylmenevään ilmaan, eikä auringon tehokaan enää riitä aina hälventämään aamun sumuja pois. Hallaa esiintyy jo yleisesti, yöpakkasiakin. Kuun lopulla terminen talvi alkaa pohjoisimmassa Lapissa.

13. Jos Antti (30.11.) lotisee, niin joulu komeilee.
VÄÄRIN.

Hyvä esimerkki viime vuodelta: Antti lotisi, mutta niin lotisi joulukin. Ei siis mitään korrelaatiota.

14. Mitä Mattina, sitä Marjana (Matin päivänä sama sää kuin Maarianpäivänä).

VÄÄRIN.

Säätyyppi saattaa muuttua vuorokaudessakin päälaelleen, joten edellisen esimerkin tapaan mitään yhtäläisyyttä ei tilastojen valossa ole.

15. Kun on pakkanen Paavalina (25.1.), niin helle helluntaina, kylmä viima kynttelinä.
VÄÄRIN.

Hauska uskomus, jonka totuudenmukaisuutta ei voi osoittaa. Tämä on sarjassamme ”jos on kylmä talvi, tulee kuuma kesä”.

Nyt kysymys teille: mikä vanhan kansan sääuskomus on iskostunut mieleesi parhaiten? Oletko huomannut sen joskus toteutuneenkin?

—

Termiset vuodenajat:

Talvi: Vuorokauden keskilämpötila pysyvästi alle 0 (pysyvästi = väh. 5 vrk putkeen)
Kevät: -//- pysyvästi 0…10 astetta
Kesä: -//- pysyvästi yli 10 astetta
Syksy: -//- pysyvästi 0…10 astetta

—

Lisää vanhan kansan sääuskomuksia:

http://www.oulu.fi/northnature/finnish/Suomi/ajankvakansa1.html

Briteissä tulvia, Yhdysvalloissa lumimyrskyjä – mikä yhdistävä tekijä?

Kulunut talvi tuntuu olleen jälleen kaikkea muuta kuin tavanomainen maailmalla. Ääriolosuhteita on koettu mm. Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa. Ikään kuin Yhdysvaltojen itäosan päälle olisi langetettu kirous: lumipyryjä toinen toisensa perään ja niiden perästä kovia pakkasia. Lunta ja pakkasta on koettu aina Etelä-Teksasissa, Louisianassa ja Floridassa saakka.

Keskimääräinen yksittäinen lumipyry sylkäisi 20-30 senttimetrin nietokset useisiin osavaltioihin maan koillisosassa, ja parhaimmillaan pakkanen on paukkunut New Yorkissa 25 ja Chicagossakin yli 30 asteen voimin. Niin, no eihän lumi ja pakkanen sisukasta suomalaista hetkauta, mutta näin talviset olosuhteet ovat Yhdysvaltojen eteläisimmissä osavaltioissa yhtä harvinaisia kuin vaikkapa lumi Egyptissä tai pakkanen Espanjan aurinkorannikoilla.

Briteissä talvi on ollut sateisin liki 250 vuoteen. Tammikuussa satoi keskimäärin 100-150 mm ja nämä sademäärät ovat kolminkertaisia tyypillisiin tammikuun arvoihin verrattuina. Sademääränä 150 mm ei ole mitenkään mullistava kuukausitasolla, mutta keskitalvella se aiheuttaa pohjoisilla leveysasteilla helposti ongelmia huonon haihtuvuuden ja kostean maaperän vuoksi. Kun vesi ei pääse kunnolla imeytymään eikä haihtumaan, seuraa helposti tulvia.

Voimakas ja mutkitteleva suihkuvirtaus

Ääriolosuhteista voimme syyttää yläilmakehässä liki 100 m/s puhkuvaa suihkuvirtausta, joka on kuluvana talvena ollut normaalia voimakkaampi ja mutkittelevampi. Se onkin suosinut ärhäköiden matalapaineiden ajautumista Yhdysvaltojen itärannikolta suoraan kohti Brittein saaria.

Yhdysvaltojen itäosassa on ollut suihkuvirtauksen ”kuoppa” ja sen pohjoispuoli on kuulunut kylmemmän polaarisen ilmamassan piiriin, kun taas suihkuvirtauksen eteläpuolella on ollut lämpimämpää keskileveysasteiden ilmamassaa. Ilmamassojen rajavyöhykkeellä Yhdysvaltojen itäosien päällä on päässyt kehittymään voimakkaita matalapaineita, kun Kanadan arktinen ja Golf-virran ympäristössä oleva kosteanlämmin ilmamassa ovat joutuneet törmäyskurssille. Voimakkaamman suihkuvirtauksen vuoksi matalapaineet eivät ole juurikaan ehtineet heiketä saapuessaan kohti Eurooppaa ja täten ne ovatkin iskeytyneet Brittein saarille lähes täydellä tehollaan. Suihkuvirtauksen mutkittelevuuden on kuitenkin arveltu tietyillä alueilla hidastavan matalapaineiden liikettä. Toisaalta Manner-Euroopassa oli pitkin talvea vastassa sitkeä korkeapaine, joka pysäytti matalapaineet Brittein saarten ylle.

Polaaripyörre 

Toinen syypää outoon talvisäähän lienee yläilmakehässä 30 km:n korkeudesta löytyvä polaaripyörre, joka on osoittanut särkymisen merkkejä nimenomaan Kanadan kohdalla ja päästänyt arktista ilmamassaa vyörymään kohti etelää. Lauhoina talvina polaaripyörre on tiivis, lähes ympyrän muotoinen pallomainen alue, joka pysyy kasassa pohjoisten napa-alueiden yllä ja pitää arktisen ilmamassan sisällään. Joinakin talvina stratosfäärin ja napa-alueiden yllättävä lämpeneminen saattaa kuitenkin aiheuttaa epäsymmetrisyyttä pyörteeseen, jolloin keskileveysasteillekin muodostuu polaaripyörteen kuoppia ja hyvin kylmää, arktista ilmamassaa pääsee valumaan etelämmäs.

Muistatteko vielä esimerkiksi hyisen pakkastalven 2009-2010? Silloin Euroopan päällä oli vastaava polaaripyörteen ”vajoama” ja kyllä muuten hytistiin!

Niin ja tietysti se kolmas tekijä: ilmastonmuutos. Siihen en tällä erää ota enempää kantaa, mutta onhan ilmastonmuutoksen arveltu lisäävän sään ääriolosuhteita planeetallamme. Kuluvan talven voimistunut myrskyjen intensiteetti ja sitä kautta Britannian ennätystulvat voisivat toimia yhtenä varoittavana esimerkkinä.

Lauhaa hamaan tulevaisuuteen?

Euroopan keskuksen (ECMWF) tammikuun lopulla luotsaama kuukausiennuste helmikuulle meni nappiin: kuusta on tulossa selvästi tavanomaista lauhempi ja jonkin verran sateisempi.

Suursäätilassa ei edelleenkään näy suuria muutoksia suuntaan tai toiseen edes maaliskuulle siirryttäessä. Väliaikaiset muutaman päivän kylmenemiset ovat mahdollisia, mutta eteläisessä Suomessa muutamaa pakkasastetta kylmemmät lukemat enää tuskin tulevat kyseeseen.

Kun hiihtolomat alkavat viikonloppuna keskisessä Suomessa, on lumitilanne paikoin jopa poikkeuksellisen kehno, eikä se ainakaan parempaan päin lähiaikoina ole menossa. Etelä- ja länsirannikko lienevät lumettomia tämän viikon jälkeen, ja suojasäiden jatkuessa pidempään lumiraja alkaa hivuttautua selvemmin kohti sisämaata. Läntisessä Suomessa, mm. Varsinais-Suomessa ja Pohjanmaalla, on jo paikoin täysin lumetonta – lumipeite on siis hävinnyt paikasta riippuen 6-8 viikkoa tavanomaista aikaisemmin!

Kovasti on myös ollut spekulointia aikaisesta keväästä. Meillä on kuitenkin vielä koko maaliskuu edessä, ja mitä vain voi tapahtua. Maaliskuuhan on tyypillisesti vielä talvikuukausi Suomessa. Tosin aikaisen kevään kannattajille ilouutisia: vähäinen lumipeite ja huono jäätalvi Itämerellä tulevat tänä vuonna helpottamaan kevään ja lämpöisien ilmavirtausten rantautumista Suomeen.

 

—

Kuva 1: MTV/Markus Mäntykannas

Kuva 2: NOAA: http://en.wikipedia.org/wiki/File:November2013_polar_vortex_geopotentialheight_mean_Large.jpg

Kuva3: Markus Mäntykannas

Jos kalenteriin on uskomista, on talvi jo yli puolivälissä – näin voisi todeta myös optimisti. Pessimistit sanovat talven vasta alkaneen, mutta realistina minun on vilkaistava tilastoja ja todettava, että talvi on suunnilleen puolivälissä. Ensi viikko on tilastollisesti talven kylmin ja tämän jälkeen suunta on väistämättä kohti kevättä.

Tammikuun sää on ollut kahtiajakoinen: alkukuu oli synkkä, harmaa ja leuto, kun taas loppukuu on näyttäytynyt upeana kontrastina alkukuun pimeydelle. Tekin lienette jo huomanneet päivän pidentymisen; esimerkiksi eteläisessä Suomessa päivä on jo puolitoista tuntia ja Lapissa peräti viitisen tuntia pidempi kuin joulukuun pimeimpinä hetkinä. Ja tästähän se tahti vain kiihtyy!

Vaikka aurinko alkaakin jo tammi-helmikuun vaihteessa hieman lämmittää, eivät lämpötilat puhu suoraviivaisesti tämän puolesta. Talven kylmin hetki ajoittuu tilastollisesti helmikuun ensimmäiselle viikolle, mikä johtuu ilmakehämme viiveestä seurata muutoksia luonnossa. Ajoittuuhan kesänkin lämpimin hetki keskimäärin reilun kuukauden päähän siitä, kun aurinko on korkeimmillaan ja sen lämmitysteho suurimmillaan. Talven kylmimmän viikon keskilämpötilat vaihtelevat lounaisrannikon -5 Pohjois-Lapin reilun -15 asteen välillä.

Selkeinä päivinä aurinko nostattaa lämpötiloja maan etelä- ja keskiosassa päivisin jo liki 10 asteella.

Vähäluminen tammikuu

Tammikuun alku oli siitä harvinainen, että lumiraja huiteli Pohjois-Karjala – Oulu -linjalla, kun tyypillisesti lunta olisi pitänyt olla koko maassa. Näin tammikuun lopullakin lunta on vuodenaikaan nähden hyvin vähän erityisesti maan keskivaiheilla. Jyväskylän mittausasemalla lunta on tänään 7 cm, ja tämä lukema on vain noin viidesosa tilastollisista normaalilukemista. Löytyypä Pohjanmaalta pari mittausasemaa, jossa lunta on niukin naukin vain muutama senttimetri. Laajalti etelärannikollakin lunta on alle puolet normaalilukemista. Ainoastaan maan pohjoisosassa lumitilastoissa ollaan lähempänä keskiarvoja. Käsivarren Lappi muodostaa poikkeuksen sääntöön: siellä lunta on tavanomaista enemmän.

Loppukuun kylmänpurkauksessa olisivat olleet erinomaiset olosuhteet suoranaiselle lumikaaokselle eteläisessä Suomessa, mikäli ilmavirtaus olisi koillisen sijasta hivuttautunut hieman kohti itää. Näinhän kävi mm. talvina 2009-2010 ja osittain myös seuraavana talvena. Nyrkkisääntönä olemme pitäneet, että yli 15 asteen ero Suomenlahden pintaveden ja ilmamassan lämpötilan välillä on selvä hälytyssignaali konvektiivisille (kuurottaisille) lumisateille. Viime viikolla ero oli parhaimmillaan yli 20 asteen luokkaa. Suomen etelärannikon kohdatessaan nämä lumikuurot tuppaavat vielä voimistumaan hieman, kun tapahtuu nk. rannikkokonvergenssi. Tämä ilmiö aiheutuu, kun kitka alkaa hidastaa mereltä päin saapuvaa ilmavirtausta rannikon edustalla ja kääntää sitä vastapäivään rantaviivan suuntaiseksi (esimerkiksi Suomenlahdella puhaltava kaakkoistuuli kääntyy mantereella itään päin). Prosessi aiheuttaa sen, että tietyssä aikayksikössä kapealle rantaviivalle saapuu enemmän ilmaa kuin mitä sitä ehtii siirtyä pois. Ylimääräinen ilma joutuu pakotettuun nousuliikkeeseen ja tämä lisää osaltaan lumisateiden intensiteettiä. Etelärannikko on toistaiseksi säästynyt lumikuurojonoilta, sillä ne ovat koillistuulessa ajautuneet Viron rannikolle ja siellä lunta onkin kertynyt 10-25 cm.

Kohti säätyypin muutosta – lumipyry viikonlopuksi?

Tammikuun lumitilanteeseen ei ehdi enää tulla radikaalia muutosta, mutta jospa helmikuu toisikin muutoksen tullessaan. Suomi on pitkään kuulunut idän kylmän ja mantereisen korkeapaineen vaikutuspiiriin; lännen lauhemmat matalapaineet sateineen ovat liikkuneet Pohjois-Atlantilta Brittein saarten yli kohti Välimerta. Viikonloppuna korkeapaine saattaa antaa sen verran periksi, että ainakin maan etelä- ja länsiosaan saadaan ihan kunnon lumipyry. Lumikertymät ovat vielä vähän kysymysmerkin alla, mutta mallit ennakoivat selvää tuulten voimistumista ja lauhtumista kylmän viikon päätteeksi.

Mikäli lumipyry pääsee raivaamaan tiensä kylmän korkeapaineen päälle, ennakoisi tämä uutta ajanjaksoa Euroopan suursäätilanteeseen. Meillä kylmät ja selkeät päivät vaihtuisivat lähitulevaisuudessa pilvisiin, lauhoihin ja lounaistuulivoittoisiin päiviin ja lämpötilat alkaisivat hilautua jo lähelle nollaa.

Suurimpana epävarmuustekijänä säätyypin muuttumisessa näkisin yhä meidän sitkeän korkeapaineen. Se suurimmilta osin on dominoinut koko pohjoisen ja itäisen Euroopan säätä jo viimeiset pari viikkoa, enkä yhtään yllättyisi, jos tämä korkea päättäisikin lössähtää päällemme vielä pidemmäksikin aikaa. Paukkupakkaset käyvät kuitenkin perjantain jälkeen epätodennäköisiksi – pilvisyys alkaa lisääntyä ja tuulet voimistuvat, joten kylmimmät päivät lienevät ohi tiistai-perjantai -akselin jälkeen.

Ps. Jos nyt olisi kesä, olisimme jo parin viikon ajan nauttineet kunnon hellejaksosta.

—

Kuva1&2: Foreca/Markus Mäntykannas
Kuva3: ECMWF/Foreca