Kesä on edennyt jo pitkälle ja vasta näin elokuun puolella olemme ensi kertaa kokemassa tilanteen, kun erittäin ukkosherkkää ja lämmintä ilmamassaa on nousemassa Baltian suunnalta maan etelä- ja keskiosaan. Aikaisemmin tänä kesänä vastaavat lämpöisenkosteat pulssit ovat jääneet Suomen rajojen etelä- ja kaakkoispuolelle, ja lauantainkin tilanteeseen on liittynyt runsaasti epävarmuustekijöitä.
Edellytyksiä vuoden 2010 kaltaisille rajuilmoille
Lämpimin ja kostein ilmamassa on levittäytymässä maan eteläosaan lauantai-iltapäivän ja -illan aikana. Viron puolella mitataan todennäköisesti jopa yli 30 asteen lukemia, mutta helteisin ilma levittäytyy Suomen puolelle vasta illalla, jolloin auringon teho ei enää riitä nostamaan lämpötiloja niin korkealle. Joka tapauksessa tämän kesän lämpöennätystä, 27.6 astetta, saatetaan lauantaina kolkutella etelässä. Vaikka lauantai ei maksimilämpötilojen puolesta ole mitenkään erityinen, kiinnittyy huomio ilmamassan kosteuteen ja ilmakehän virtausdynamiikkaan, joiden lauantainen kombinaatio mahdollistaa Baltian pohjoisosassa ja Etelä-Suomessa järjestäytyneiden ja laaja-alaisten ukkospilvimuodostelmien syntymisen. Lauantaissa on potentiaalia uudelle Asta- tai Sylvi-tyyppiselle rajuilmalle ja todennäköisesti kyseessä on kirkkaasti tämän kesän aktiivisin ukkospäivä, joka tosin tulee mahdollisesti rajoittumaan melko pienelle alueelle maan eteläosaan.
Lauantain tilanne tarkemmin
Kosteaa ja lämmintä ilmaa virtaa lauantaiyöstä lähtien maan etelä- ja keskiosaan idässä olevan korkeapaineen länsipuolitse. Iltapäivän aikana matalapaineen sola kurottaa lännestä ja sen etupuolelle alkaa syntyä yksittäisiä sade- ja ukkoskuuroja iltapäivän aikana maan länsi- ja lounaisosaan. Jos sään yleiskuva on kuitenkin pilvinen, rajoittaa tämä jonkin verran kuurottaisten sateiden syntyä. Lauantain ilmamassa antaisi eteläisessä Suomessa keskikesällä aurinkoisessa säässä edellytykset yli 30 asteen lukemille, mutta näin elokuun puolella auringon säteilyteho on jo pienempi ja toisaalta erittäin lämpimiin ja kosteisiin ilmavirtauksiin liittyy tähän aikaan vuodesta myös runsaampaa pilvisyyttä näin korkeilla leveysasteilla. Todennäköisesti helleraja ylitetään useillakin paikkakunnilla, päivän ylimmät lukemat kohonnevat n. 27 asteeseen.
Illan aikana matalapaineen solaan liittyvä kylmä rintama lähestyy lounaasta ja samalla eteläisen Suomen ylle levittäytyy yhä lämpimämpää ja kosteampaa ilmamassaa Baltiasta. Ilmakehässä nk. paksun kerroksen tuuliväänteet ovat melko voimakkaita, samoin myös alailmakehän suihkuvirtaus – tämä kombo yhdistettynä kosteaan ja lämpimään ilmamassaan tulee mahdollisesti synnyttämään järjestäytyneitä, laaja-alaisiakin ukkoskuurosoluja illan aikana. Potentiaalia on vuoden 2010 kaltaisille Sylvi- ja Asta-rajuilmoille. Erityisesti etelärannikon tuntumassa sademäärät voivat nousta lauantai-illan ja sunnuntaiyön aikana hyvin korkeiksi (yli 50 mm) ja mikäli järjestäytyneitä ukkokuurossoluja pääsee syntymään, voivat tuulenpuuskat yltyä myrskylukemiin ja aiheuttaa tuulivahinkoja. Haittaa aiheuttaa mahdollisesti myös intensiivinen salamointi, ja iltapäivän kuuroissa myös rakeet ovat mahdollisia sisämaan puolella.
Vielä näin perjantainkin puolella ennusteeseen liittyy epävarmuustekijöitä: mihin mahdolliset ukkoskuurot syntyvät ja rajoittaako lauantain runsas pilvisyys voimakkaampien ukkosten syntymistä. Joka tapauksessa rajuilmaan kannattaa lauantain aikana varautua – kaikki ainekset ovat kasassa. Seuraa tilannetta lauantaina Forecan sade- ja ukkostutkasta!
Tiistaina läntisellä Suomenlahdella esiintyneet vesipatsaat liittyivät alueen yli liikkuneeseen heikohkoon kuuropilveen. Tyypillisesti vesipatsaita esiintyy vasta loppukesästä, kun meriveden lämpötila on ilman lämpötilaa korkeampi ja matalapaineen alue on lähettyvillä. Eilen ilmamassan ja meriveden välinen lämpötilaero oli kuitenkin merkittävä ja lisäksi muutkin vesipatsaiden syntymiselle merkittävät ehdot täyttyivät: Suomi kuului ns. viileän ilmamassan matalapaineen piiriin ja alueen tuuliolotkin olivat suotuisat. Vesipatsaat ovat maan päällä esiintyviä trombeja vaarattomampia siinä mielessä, että ne harvoin osuvat asutuksen ylle, ovat melko staattisia ja hidasliikkeisiä ja näkyvät kauas. Vesipatsaita toisin sanoen ehtii yleensä ”karkuun”. Tarkemmin vesipatsaiden syntymekanismista on kirjoitettu viime kesänä 
Trombit syntyvät yleensä ukkospilven yhteyteen (vesipatsaat eivät edellytä ukkospilveä), jossa vaakasuuntaiset pyörteiset ilmavirtaukset tempautuvat ukkospilven alla olevan voimakkaan nousuvirtauksen mukaan. Pyörteestä tulee näkyvä, kun siinä tiivistyvän vesihöyryn tai maasta tempautuvan pölyn ja roskan ansioista. Trombit ja tornadot vaativat syntyäkseen epävakaan ilmakehän ja suuren tuuliväänteen eli kerroksen, jossa tuulten nopeus ja suunta vaihtelevat voimakkaasti eli tuuleen muodostuu pyörteisyyttä. Sitä vastoin vesipatsaiden synty edellyttää pientä tuuliväännettä.
