Luvassa on lisää väriä lehtiin. Kuva: timo_w2s/flickr
Viime yönä oli upea sumu. Se melkeinpä houkutteli sisäänsä, ulos kävelylle, katsomaan ja hengittämään sitä lähempää. Tuulen heikettyä yö yritti olla ties kuinka kylmä, mutta sumu suojasi lämpimään tottunutta luontoa ja piti lämpötilan ainakin täällä pääkaupunkiseudulla kymmenkunnassa asteessa. Toivottavasti ensi yönäkin on sakea sumu, on se niin kaunista. En tosin tiedä, mitä kuului lentoliikenteelle; ainakin tästä Malmin yli lensi aamuyöllä matalalla yksi jos toinenkin kovaääninen iso lentokone. Jokunen niistä tuli jopa bongattua ( http://www.flightradar24.com/60.18,24.93/7 ), mutta sitten uni taas voitti. Toivottavasti Barcelonassa on hauskaa.
Helsingissä, kuten muuallakin Suomessa, mutta erityisesti lännessä, jossa ei sada, kannattaa yrittää nauttia vielä suhteellisen lämpimästä syyssäästä, tosin huomenna sunnuntaina tulee jo sadekuuroja. Lappiin alkaa virrata itäkoillisesta kylmempää ilmaa. Alkuviikon kuluessa, riippuen tarkemmin siitä, miten matalapaineet lopulta liikkuvat, sää muuttuu vähitellen koko maassa selvästi aiempaa kylmemmäksi. Etelässä tosin lienee kaikkein viileintä vasta keskiviikkona ja torstaina, silloin päivälämpötila jäänee yleisesti 10 asteen alapuolelle. Kuinka paljon, jää vielä sääpalvelun tarkennettavaksi moneen kertaan. Myös yöpakkasia alkaa olla ensi viikon mittaan. On siinä muutosta, jos tänäänkin on etelässä päästy vielä n. 15 asteen päivälämpötiloihin.
Näin syksy jatkuu Helsingissä. Tulkinnasta edellisissä kirjoituksissani. Kuva: ECMWF jäsensivut.
Sään muutokseen liittyy toki myös sateita, paikoin varmasti runsaitakin. On paikallaan muistuttaa, että sateita ja niiden liikkeitä voi parhaiten seurata sadetutkan avulla. Tällainen on esim. näillä Forecan sivuilla ( http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/veneilysaa/salamat ja http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/map/radext2?zoom=sfi2 , edelliseen on lisätty salamaniskut). Niissä on paitsi havaittu eli säätutkilla mitattu tilanne, perässä myös tietokone-ennuste tilanteen kehittymisestä ajassa eteenpäin. Tällaisen tiedon avulla pystyy sopivassa tilanteessa hyvinkin ajoittamaan esim. töistä kotiin lähtemisen niin, ettei kastu.
Myöhään sunnuntai-iltana aurinko siirtyy paistamaan kohtisuoraan juuri ja juuri eteläiselle pallonpuoliskolle. Elämme siis syyspäiväntasauksen aikaa. Päivän ja yön pituus on koko maapallolla 12 tuntia, ja jatkossa meidän päivämme entisestään lyhenevät. Keskitalvea kohti aurinko ei vähitellen vaikuta enää juuri lainkaan siihen, mihin aikaan vuorokaudesta on lämpimintä ja milloin kylmintä. Ilmamassat ja -virtaukset, tuulet, pilvet ja sateet ottavat tässä auringon paikan. Mutta vielä aurinko on pitkään määräävässä asemassa. Tosin niin, että jossain vaiheessa sen teho ei enää riitä esimerkiksi hälventämään aamuisia sumupilviä.
Muistutan vielä asiasta kiinnostuneita sekä Helsingin yliopiston Studia Generalia -luentosarjasta Muuttuva ilmasto (3.10.-7.11., ks. edellinen kirjoitukseni) sekä siitä, että hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisee heti kohta Tukholmassa tiedeyhteisön viimeisimpiä arvioita ilmastonmuutoksesta ja nimenomaan ilmakehän kannalta. Working Group I (WG I) 12th Session, IPCC 36th Plenary Session. Stockholm, Sweden, 23-26 September 2013.
Ilokseni pihapiiriin ilmestyi punarinta, joka päästää jopa yllättävän lähelle. Tässä kuvassa ei ole se, vaan ehkä sen kaukainen sukulainen. Kuva: Wikimedia Commons.
Muista katsoa lopusta vinkki Helsingin yliopiston Muuttuva ilmasto -luentosarjasta (Studia Generalia).
Syksy tulee meille edelleen hitaasti. Keski-Eurooppaan leviää luoteesta, Pohjois-Atlantilta, massiivinen matalapaine, kun taas Pohjois-Venäjän korkeapaine heikkenee. Suomessa seuraus tästä on kaakkoinen ilmavirtaus. Myös Mustanmeren pohjoispuolella on pienempi matalapaine, joka liikkuu mutkitellen kohti pohjoista mutta heikkenee samalla. Se työntää kuitenkin itäisimpään Suomeen huomiseksi sateita, jotka tiistaina ovat entisestään heikentyneinä Pohjois-Suomen itäosassa. Niitä ehkä enemmän mielenkiinto kohdistuu lounaasta meitä lähestyviin ensin mainitsemani ison matalapaineen sateisiin.
Näitä sateita leviää jo maanantaina lounaaseen ja viimeistään tiistain vastaisena yönä yleisemmin maan länsiosaan. On kuitenkin siinä ja siinä, saavuttavatko nämä sateet ihan Helsinkiä ja Tamperetta, sillä ne näyttäisivät vetäytyvän takaisin kohti länttä, kuin ottaakseen vauhtia uuteen yritykseen. Sateiden uusi ja onnistuva tuleminen sattuu keskiviikolle ja torstaille. Sateita leviää jälleen ensin lounaaseen, mutta vähitellen sataa maan etelä- ja länsiosassa. Viimeistään torstaina sateita levinnee myös Itä-Suomen pohjoisosaan ja Keski-Suomen maakunnan tienoille. Perjantaina ja lauantaina tilanne ei laskelmien mukaan suuresti muuttuisi: sateita tulisi edelleen varsinkin maan etelä- ja länsiosassa ja niitä aiheuttaisivat Keski-Euroopan alunperin laajan matalapaineen koilliseen siirtyneet rippeet eli enää matalapaineen sola.
Ken haluaa uskoa tietokonetta vielä tätäkin pidemmälle, varautuu myös ensi viikonvaihteessa ainakin maan etelä- ja keskiosassa edelleen sateisiin. Vaikka sää näin kerrottuna, siis sateen todenäköisyyskajauman avulla, alkaa kuulostaa jo hyvinkin sateiselta, kannattaa huomioida, että auringonpaisteisetkin hetket ovat edelleen mahdollisia; tarkoitus ei ole esittää, että joka päivä ainoastaan sataisi. Kunkin päivän sateet näkee sitten vaikka sadetutkalta.
Vähän yli kilometrin korkeuden lämpötila, sade ja ilmanpaineen kehitystä kuvaava tietokone-ennusteryväs. Kuva: ECMWF jäsensivut)
Ilmamassa mitattuna 850 hehtopascalin eli millibaarin painepinnan (vähän yli kilometrissä keskimäärin) lämpötilalla ei sanottavasti ole muuttumassa, mutta pilvet ja sateet toki vaikuttavat päivälämpötiloja hieman alentavasti, kuten vastaavasti yölämpötiloja kohottavasti. Alkuviikon päivälämpötilat ovat sinä 15…18, Lapissa 12…16 astetta.
Kolusin hieman nettiä löytääkseni tähän joitain poimintoja maailman moninaisesta säästä. Meksikonlahdelle on vihdoin saatu aikaiseksi hurrikaani Ingrid, joka eniten vaikuttanee maanantaina Meksikon itärannikolla. ( http://www.nhc.noaa.gov/ ). Michigan-järvellä on eilen nähty ja kuvattu iso vesipatsas ( http://www.wetteronline.de/wetter-videos?day=13&month=09&year=2013&token=wh&cat=&sort=date ). Coloradossa on tulvinut ( http://www.wetteronline.de/fotostrecken?day=14&month=09&part=single&token=cf&year=2013 ). Euroopassa Alpeilla on parin kilometrin korkeuteen ja siitä ylöspäin satanut jo lunta. Karjaa on alettu jokasyksyiseen tapaan ajaa vuoristolaitumilta kohti laaksoja ( http://www.wetteronline.de/fotostrecken?day=13&month=09&year=2013&token=ab&part=single ).
Syksyn tuloa voi seurata vaikka Vaisala OY:n (Länsi-Vantaalla) mainiosta sääasemasta ( http://www.vaisala.com/vantaaweather/ ). Sivun alalaidasta löytyvät 48 hours ja 5 days -history graphs -osiot ovat suorastaan loistavia. Kannattaa etsiä pitkin nettiä myös muita luotettavia ja ajantasaisia sääasemia – niitä on.
Yliopisto edustaa korkeinta tutkimusta ja opetusta. Studia Generalia -luentosarja puolestaan yleistajuistaa valittuja ajankohtaisia tutkimuskokonaisuuksia. Juuri ennen luentosarjaa hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on syyskuun lopulla julkistanut etenkin ilmakehän rakennetta (osa 1/4) koskevia uusimpia näkemyksiä. Kuva: fi.wikipedia.org.
JA VIELÄ VINKKI: Helsingin yliopistossa on tänä syksynä (3.10. – 7.11.) Studia Generalia – luentosarjan aiheena Muuttuva ilmasto. http://www.avoin.helsinki.fi/studiageneralia/ http://www.avoin.helsinki.fi/studiageneralia/syksy_2013.htm . Luentoja voi seurata myös verkossa.
Kumpupilvetkin vaikuttavat päivälämpötilaan jo kesää herkemmin. Niiden kehitys voi alkaa aamuisesta sumupilvestä. Päivisin auringon vaikutus on vielä tuntuva. Kuva: Eichental/flickr.
Ihmettelin juuri sääkarttoja, siis niitä, joita supertietokoneen laskujen pohjalta saadaan meteorologin tai ylipäätään ihmisen ymmärtämään muotoon. Syksyn ystävänä tietysti myös mielistyin tulevaan säähän: vaikka syyskuu on jo vauhdissa ja auringon korkeuskulma painuu kiihtyvällä vauhdilla ja tähtitieteellisen vääjäämättömästi kutistaen taivaan lämpöikkunaa, sää on iltapäivisin vielä kesäisen lämmintä. Pitenevät yöt elävät jo selvemmin sitä, mitä syksystä sanana tulee ensimmäisenä mieleen – lämpötilan osalta. Tässä lähes paikallaan pysyvän korkeapaineen säätyypissä ei toki sada myöskään öisin, paitsi nyt lauantain vastaisena yönä Lappiin leviää sateita, jotka lauantain kuluessa väistyvät sieltä jo itään.
Korkeapaine siis olla jököttää meillä niin, että sää sateistuu tällä tietoa vasta ensi viikon loppupuolella (tämä tieto on uusimman sääaineiston mukainen muutos myöhemmin pe-iltana). Sen verran korkeapaine ikään kuin vääntelehtii ja muuttaa muotoaan ja painopistettään, että ilmamassa muuttunee ensi viikolla idässä ja pohjoisessa hieman viileämmäksi. Jos laskelmia haluaa tarkaan uskoa, niin ensi viikon torstaina päivälämpötila jäisi Pohjois-Lapissa 10 asteen alapuolelle, mutta sekin muutos vaikuttaa ohimenevältä. Jonkinlainen pienivähittäinen päivälämpötilan lasku tietysti tulee päivien lyhenemisestä; suunta on lopulta selvä, mutta kylläpä kesä sinnittelee hyvin.
Nämä päivälämpötilat siis, jotka ovat tähän aikaan vuodesta jo herkkiä paikalliselle pilvisyydelle ja tuulelle, ovat ainakin nyt vielä viikonvaihteen yli maan etelä- ja keskiosassa enimmäkseen n. 20 astetta, ja voi olla, että esim. sunnuntaina lounaassa voi olla jokusen asteen verran lämpimämpääkin. Pohjoisen päivälämpötila on siinä viitisentoista astetta, Pohjois-Lapin ehkä useimmiten 12…15 astetta.
Vaan miten nimittää tällaista säätä? Almanakan mukaan on syyskuu, mutta päivät ovat kesäisiä. Myöhäinen lämmin on tuttu ilmiö. Laajalle levinnyt on tapa puhua intiaanikesästä Pohjois-Amerikan uudisasukkaiden ilmiölle antaman nimityksen mukaan. Mutta onko tämä meillä vielä intiaanikesä, koska se oikeastaan edellyttäisi, että olisi ensin jo ollut selvästi kylmemmän sään kausi ja sitten vielä yhtäkkiä onkin yllättävän lämmintä. Tuntuu, että tämä on ennemminkin suoraa jatkoa melko lämpimälle kesälle, vai jäinkö jotain paitsi lomaillessani viikon muualla 13.-20.8.? Tuolloin kai oli sateita, muttei mitään kylmiä ilmoja?
Meillä ns. vanha kansa on puhunut Pärttylin pikkukesästä (Pärttyli, nyk. Perttu 24.8.), mutta siihen tämä on jo jonkin verran myöhäisempää säätä. Ehkä kalenterista löytäisi jonkin muun pyhimyksen, jonka mukaan nimetä tämä lokoisa jälkikesä? Vai olisiko takatalvesta tässä apua: kesän jälkeinen kesä voisi olla takakesä. Ei kuulosta hyvältä: taka-etuliite saa ainakin minun korvissani aikaiseksi pejoratiivisen tai ainakin kielteisen kaiun. Takapakki, takatalvi, takarivi, – ja hui, mitä kaikkea muuta. Ei tämä lämmin auringonpaiste voi olla mitään takaosastoa!
Tässäpä mainio, joskin kiistelty, teos. Yhden lauseen erottaminen asiayhteydestään voi olla kohtalokasta. Kuva: Wikimedia Commons.
(Huom: alinna on sunnuntaina tehty päivitys Suomen säänäkymistä.)
Syksyllä sitä aina innostuu eniten kaikkeen, ja päätin tässä jokin aika sitten selvittää, mitä tämä ilmastoa koskeva usein esitettävä siteeraus mahdollisesti pitää sisällään. Montesquieu (1689-1755, valistusajan kuuluisa ranskalainen filosofi ja kirjailija) kun tuskin sanoi tai kirjoitti tämän erillisenä ja mihinkään liittymättömänä asiana. Tai näin ainakin oletin. Sanonta itsessään kuulostaa tänä ilmastonmuutoksen aikana ajankohtaiselta.
Montesquieun jopa pääteoksena pidetty De l´esprit des lois (suomeksi vakiintunut Lakien henki, joskaan kirjaa ei ole koskaan suomennettu, 1748) kätkee sisäänsä myös tämän lauseen (partie III, livre XIX, chapitre XIV, paragraphe VI). Se kuuluu: L´empire du climat est le premier de tous les empires. Lause esiintyy mielestäni tulkinnanvaraisena ja jotenkin erillisen kuuloisena keskellä selostusta Pietari Suuren Venäjällä tekemistä uudistuksista, Venäjän ”eurooppalaistamisesta” ja erityisesti sen helppoudesta loppujen lopuksi.
Luvun XIV otsikkona on: Mitkä ovat luonnolliset keinot muuttaa kansan tapoja ja käytöstä? (minun prima vista -käännökseni). Montesquieun idea on, että laeilla tulee pyrkiä muuttamaan vain sitä, mikä on laeilla myös luotu. Sen sijaan kansan tapoja voidaan parhaiten ja ilman tyranniaa muuttaa tuomalla sille toisia omaksuttavia tapoja tilalle. Esimerkkeinä tapojen tyrannimaisesta yrityksestä (siis Pietari Suuren) muuttaa laeilla Montesquieu mainitsee parranajopakon ja pitkien hameiden lyhentämisen polvipituisiksi. Rangaistukset ovat rikosten ehkäisemiseksi, sen sijaan haluttaessa muuttaa tapoja tulee käyttää muita, pehmeämpiä menetelmiä.
Lopulta Pietari Suuri sai havaita uudistustensa helppouden, kertoo Montesquieu. Se kävi esim. naisten kautta: naiset olivat tuon ajan Venäjällä sulkeutuneita ja tietyllä tavalla orjia. Hovissa Pietari lähetti heille kankaita ja sai heidät pukeutumaan saksalaisittain. Naiset alkoivat nauttia elämäntavasta, joka hiveli heidän makuaan, turhamaisuuttaan ja intohimojaan ja sai heidät nauttimaan myös miehistä.
Tässä kohtaa saan mielleyhtymän nykyisen kehitysavun suuntaukseen, jossa panostetaan nimenoman naisten kouluttautumiseen, sivuhuomautus sallittaneen. Mutta sitten takaisin siihen ilmastoon tässä Montesquieun selostamassa Pietari Suuren tapauksessa.
Montesquieu selittää Venäjällä tuolloin (siis ennen Pietarin uudistuksia) vallinneiden tapojen olleen ilmastolle vieraita ja olleen peräisin valloituksista ja kansojen sekoituksesta. Pietari Suuri toi eurooppalaisia tapoja eurooppalaiselle kansalle eikä itsekään odottanut uudistustensa sujuvan niin helposti. Sitten tekstissä yhtäkkiä: ”L’empire du climat est le
premier de tous les empires”. Sama kappale jatkuu, ettei Pietari Suuri siis tarvinut lakeja muuttamaan tapoja, vaan hänelle riitti saada ihmiset innostumaan toisista tavoista.
Montesquieu tiivistää vielä, että ihmiset ovat yleensä hyvin kiintyneitä tapoihinsa, joiden väkivaltainen riistäminen heiltä on tuhoisaa. Sen sijaan ihmiset kannattaa inspiroida muuttamaan ne itse. Jokainen lakiin perustuva muutosyritys, joka ei juonnu välttämättömyydestä, on tyrannimainen. Laki ei ole puhdas voimanilmaisu: asiat, jotka ovat luonteeltaan yhdentekeviä, eivät kuulu sen vastuualueeseen.
Vähän huteraksi siis näyttää jäävän otsikon siteerauksen yhteys sen nykykäyttöön. Katsotaanpas asiaa kenties valaisevaa kirjoitusta Céline Spectorilta, Bordeaux´n yliopiston filosofianlehtorilta: Montesquieun puolustaessa kirjaansa teologisessa tiedekunnassa (kirkko kielsi kirjan) hän nimenomaan korosti kirjan olevan moraalin ikuisen voiton ilmastosta tai paremminkin fyysisistä asioista (les causes physiques, parempi asiatarkka suomennos voisi tässä olla luonnonolosuhteet tai luonnontilaisuus).
Kun Montesquieu kirjoittaa ilmaston olevan ensimäisen maailmanmahdin, hän Spectorin mukaan tarkoittaa ”ensimmäistä” ajallisessa mielessä, eikä mitä tulee asioiden tärkeysjärjestykseen. Toisaalla kirjassa (livre XVIII ; voir XIX, 4) Montesquieu esittää, että fyysiset asiat (luonnonolosuhteet) hallitsevat villejä (les peuples sauvages), jotka elävät luonnossa eivätkä niinkään sivistyksessä (dans une culture). Luonnontilaiset ihmiset siis elävät tuossa ensimmäisessä imperiumissa, maailmanmahdissa.
Spectorin Montesquieu-selitystekstistä voi poimia myös tämän, jonka mukaan ihmisen hyveet ja paheet riippuvat ilmastosta: ”La morale n’est plus une entité transcendante, appelant l’obéissance de la volonté libre des hommes et l’acquiescement de leur raison ; les vices et les vertus sont tributaires du climat : « Vous trouverez dans les climats du nord des peuples qui ont peu de vices, assez de vertus, beaucoup de sincérité et de franchise. Approchez des pays du midi, vous croirez vous éloigner de la morale même : des passions plus vives multiplieront les crimes ; chacun cherchera à prendre sur les autres tous les avantages qui peuvent favoriser ces mêmes passions. Dans les pays tempérés, vous verrez des peuples inconstants dans leurs manières, dans leurs vices même, et dans leurs vertus ; le climat n’y a pas une qualité assez déterminée pour les fixer eux-mêmes » (partie III, livre XIV, chapitre 2).
Kolmannen osan koko luvussa XIV on hyvin paljon tavaraa ilmaston ja ihmisen kulttuurin välisestä suhteesta.
Kuvan linkki: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Esprit_Loix_1749.JPG
Oheistan linkkivalikoimassa viimeisenä myös yleisemmän linkin siihen, mitä eri aikoina on kirjoitettu ilmaston vaikutuksesta ihmiseen.
Ja tässä kuvaus Suomen lähiajan säästä, kirjoitettu su 1.9. klo 16.30:
Helsingin tilanne edustaa keskipitkässä mielessä laajoja alueita maan etelä- ja keskiosassa. Ylimpänä ilmamassan lämpötilan muutos, keskellä sade ja alinna tieto siitä, että maanantaina vaikuttaa vielä alhaisempi ilmanpaine, mutta jatkoa hallisee korkeamman ilmanpaineen alue. Kuva: ECMWF jäsensivut.
Tätä kirjoittaessani sää on lounaisrannikolla jo poutaantunut ja enimmät sateet ulottuvat maan kaakkoisosasta Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle. Pohjois-Lapissa tulee kuuroja. Huomenna maanantaina iltapäivällä yhtenäisin sadealue ulottuu suunnilleen Pohjois-Karjalasta Pohjois-Pohjanmaalle, maan lounaisosassa sataa paikoin ja Pohjois-Lappi saa joitain sadekuuroja. Päivälämpötila on etelässä 15…17, maan keskivaiheilla sateessa 12…14, Etelä- ja Keski-Lapissa n. 17 ja Pohjois-Lapissa 11…14 astetta.
Tiistaista alkaen Suomessa on poutaa ja pääosin aurinkoista, aamuisin sumupilvi voi sekoittaa kuvioita tältä osin. Tiistain ja keskiviikon päivälämpötila on etelässä 18…20, maan keskivaiheilla n. 18 ja Lapissa 15…18 astetta, tosin Kilpisjärvellä joitain asteita alempi.
Torstaiksi Pohjois-Lappiin leviää sateita lännestä, mistä lauantain vastaisena yönä leviää runsaampia sateita koko Lappiin sekä Pohjois-Pohjanmaalle, mahdollisesti etelämmäskin. Suuressa osassa maata ää jatkuu poutaisena ja enimmäkseen aurinkoisena päivälämpötilat jopa kohoavat aurinkoisen sään alueella vähän. Lauantain kuluessa sateita tulee paitsi Lapissa, myös maan keski- ja itäosassa. Sunnuntaina on anakin laajoilla alueilla poutaa.
Puolukat ovat parhaimmillaan vasta, kun halla on niitä vähän purrut. Hallasta on siis tässä vaiheessa vuotta myös hyötyä. Kuva: mtv3/Googlen tarkennettu haku.
Joidenkuiden mielestä kesä loppuu jo juhannukseen, ainakin jos ihmisten puheita kuuntelee ja uskoo. Sitten on ihmisiä, kuten minä, jotka oikeastaan nauttivatkin vasta loppukesästä ja jopa syksystä. Minulle kaikkein energisintä aikaa on juuri syksy, ja kaikki ällöhikihelteet joutavat todellakin jo mennä. On pian vihdoin syksy, ja taas voi hengittää ja ajatella. Kuumassa ei voi: näkeehän sen jo siitä, missä kehittynein osa mailmaa on – ei ainakaan tropiikissa, ellei sitten ajatella, että ihmisen paikka ja osa on maata palmun alla. Onnellinen voi niinkin olla, sitä ei tarkoitukseni ole kyseenalaistaa. Ihanaa, että on vuodenajat!
Olin juuri vuosilomalla, joskin yksi viikko siitä on vielä jäljellä syyskuuta varten. Viimeisen viikon ajan täällä satoi, mutta hahaa, enpäs ollutkaan näissä maisemissa, vaan auringossa ja parhaimmillaan lähes 30 asteen iltapäivälämmössä. Kuitenkin läntisessä Keski-Euroopassa enkä missään vetelämaassa. Viikontakainen blogi jäi kirjoittamatta, kun en löytänyt pääsyä nettiin sikäläisen ystäväni tietokoneen rikkouduttua. Sääaineistokin on paljolti netissä, siis myös kunnollisena eikä vain saippuaoopperapilviaurinkosymboliversiona. Ihanan pitkä yhdyssana muuten.
Nyt kotona nettiin taas pääsee, ja huomenna pitää olla jo työpaikallakin. Tänään tuli vielä sadekuuroja, eikä säätila huomiseksi perjantaiksi vielä paljoa muutu. Sen sijaan varsinainen viikonloppu lauantain ja sunnuntain osalta on korkeapaineen aurinkoistama ja lämmittämä: päivälämpötilat ovat 20 asteen vaiheilla, Pohjois-Lapissa toki 15…20 astetta. Vielä alkuviikko on suunnilleen tätä samaa, kunnes on jälleen epävakaisemman sään vuoro. Mitään järisyttävää sään kylmenemistä ei suinkaan ole näköpiirissä, mutta suunta on kuitenkin selvä. Ja niinhän sen pitääkin olla, ihan tilastojen mukaan. Hyvässä lykyssä syksy on aika lämminkin, mutta vaikkei olisikaan, on se kuitenkin syksyä, tuota inspiroivaa vuodenaikaa.
Kuvan linkki: http://www.google.fi/imgres?imgurl&imgrefurl=http%3A%2F%2Fwww.mtv3.fi%2Fohjelmat%2Fsivusto2008.shtml%2Flifestyle%2Fmita_tanaan_syotaisiin%2Fohjelma__ajankohtaista%3F1367875&h=0&w=0&sz=1&tbnid=Rd-7WPdLzmLGrM&tbnh=179&tbnw=281&prev=%2Fsearch%3Fq%3Dsyksy%26tbm%3Disch%26tbs%3Dsur%3Afc%26tbo%3Du&zoom=1&q=syksy&docid=35I2161dpL7hpM&hl=fi&ei=QWQWUsziBej34QT_1oG4Cw&ved=0CAIQsCU
Viljojen puinti on aikaistunut. Siihen kannattaa tutustua elokuun illan tuoksuilmiönä. Kuva: byrev/pixabay.
Kävin muutama päivä sitten kotiseutuvillani Varsinais-Suomessa ja muistin heti, miksi olen aina pitänyt elokuusta. Tuleentuneet viljapellot maalaavat hämärtyvät illat aivan käsittämättömillä värisävyillä sumujen hiipiessä pikku hiljaa jokilaaksojen alimmista osista vielä pehmentämään näitä kellanvihreitä pastellimaisemia. Pimeys ja sumu kisaavat, kumpi ehtii ensin. Nyt puuttui vain se täysikuu tähkäpäiden päältä, niin, ja tietysti ruislinnun ääni, sallin tässä itselleni viittauksen Eino Leinoon. Viljaa ei vielä puitu, mikä olisi ihmeellisellä tuoksullaan täyttänyt tyynen illan. Nyt se varmaan on jo koettavissa.
Tänään on Laurin päivä. Lauri heittää Jaakon jälkeen toisen kylmän kiven veteen. Lauri on kansanperinteessä hallahousu. En tiedä, miten asia olisi tänä kesänä, kun kaikki vuodentulo on kypsynyt etuajassa, mutta entisaikaan pelättiin Laurin päivän tienoon hallaöitä. Ennen muuta kolme Laurin jälkeistä yötä olivat tärkeitä Laurin rautaöitä. Varsinaista syksyä ei Lauri kuitenkaan vielä aloittanut, sen sijaan kahden viikon päässä häämöttävä Pärttyli (nyk. Perttu, 24.8.) oli jo merkittävä syksyn säiden vaarinoton ajankohta.
Nyt hallat jäänevät lähinnä Lapin asiaksi, sen verran lämpöä ilmassa vielä helteiden häivyttyä on jäljellä. Hallaa ruokkivat pitenevät yöt, mutta paitsi ilmamassan lämpötila, erityisesti pilvet estäessään lämpösäteilyä karkaamasta avaruuteen pitävät hallaa loitolla. Samoin kosteus muutenkin, eli myös sumu pitää yöllistä lämpötilan laskua kurissa.
Suursäätila muuttuu lähipäivien kuluessa selvästi matalapaineisemmaksi. Se tarkoittaa sateiden yleistymistä ja runsasta pilvisyyttä, muttei sulje pois ohimenevästi aurinkoisiakaan päiviä. Päivälämpötilat riippuvat pilvisyydestä ja sateista mutta ovat valtaosassa maata 15 ja 20 asteen välillä, nyt viikonvaihteessa etelässä vielä 20 asteen vaiheilla. Lapissa on pikku hiljaa myös viileämpiä päiviä, ja tietysti sateisimmilla paikoilla voi olla viileämpää.
Huomiseksi sunnuntaiksi paikoin jopa runsaita sateita liikkuu Baltian yli maan itäosaan, varmimmin itäisimpään osaan. Lännessä sateet ovat kuuroittaisempia ja paikallisempia. Pohjoisessa on varsin vähäsateista, laajoilla alueilla poutaista, mutta mentäessä kohti maanantain vastaista yötä Kainuussa ja Koillismaalla voi sataa paljonkin. Maanantaina sateet ovat edelleen maan etelä- ja keskiosassa melko yleisiä. Tiistaina aiempaa paikallisempia sateita saadaan etenkin maan keskivaiheilla, myös Pohjois-Lapissa kasvaa sateen mahdollisuus. Keskiviikkona ja torstaina lounaasta tänne loikkaava matalapaine syvenee Suomen yllä. Tämä tietää sään selvää sateistumista suurimmassa osassa maata.
Ken haluaa uskoa vielä tämänkin jälkeistä tietokonesäämallin laskelmaa, niin varautukoon perjantaina ohimenevästi kuivempaan ja aurinkoisempaan säähän mutta heti sen jälkeisiin sateisiin. Ilmamassan merkittävää kylmenemistä ei kuitenkaan ole näköpiirissä, joten kesäsateista tässä on kyse, ei vielä syyssateista.
Kuvan linkki: http://pixabay.com/fi/maatalous-viljat-kaarinuoli-korvat-87761/
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
