Author: Joanna Rinne

Huiman helteinen heinäkuu alkaa olla ohi – heinäkuu oli mittaushistorian lämpimin heinäkuu!

Mitä heinäkuun säässä tapahtui – miksi on ollut niin kuuma ja miltä kuu näytti tilastoihin verrattuna? Tässä blogissa käydään läpi kuluneen kuukauden säätä.

Suursäätila: Sulkukorkeapaineen hallintaa

Suuren osan kuukautta Suomen säätä hallitsi ns. sulkukorkeapaine, oikeastaan useita peräkkäisiä sellaisia. Suuren osan vuotta Suomen sää on hyvin vaihteleva, sillä Atlantilta tulevat matalapaineet kulkevat Suomen yli tai läheltä suurin piirtein itää kohti ja tuovat ajoittaisia sateita. Samalla vaihtelee se, onko ilmamassa yllämme viileämpää polaarista tai arktista vai lämpimämpää keskileveysasteiden ilmamassaa.

Kuluneen heinäkuun aikana sulkukorkeapainetilanteet aiheuttivat sen, että vaihtelevan sään tuovat matalapaineen keskukset eivät päässeet korkeapaineen läpi meille, vaan luiskahtivat pohjoisen puolelta ohi. Korkeapaine oli ikään kuin virtaan asetettu este, jonka ympäri virran on kierrettävä.

Lämmin ilmamassa tuli meille niin vaivihkaa, että on vaikea sanoa, mistä ilmansuunnasta se oikeastaan tuli. Osin lämmin ilma virtasi meille kaakosta eli Venäjän puolelta, mutta osin Etelä-Euroopan suunnalta. Lämmin ilmamassa kattoi suurimman osan Eurooppaa lähes koko kuun ajan ja kullekin maalle tukalia lämpötiloja on mitattu monin paikoin ympäri mannerta.

Lämpötila: Yli 30 asteen helteitä

Poikkeukselliselta näin pitkään jatkuneet helteet varmasti tuntuivat kaikille, mutta aivan suomenennätyslukemiin ei lämpötiloissa ylletty. Korkein heinäkuun aikana mitattu lämpötila oli Vaasan Klemettilän aseman 33,7ºC, johon elohopea kipusi 18. heinäkuuta. Voimassa oleva Suomen mittaushistorian korkein lukema on 2010 Joensuun lentoasemalla Liperissä mitattu 37,2ºC.

Vaikka ykkössijaa lämpöennätyksissä ei (onneksi) tullut, tämän heinäkuun korkein lämpötila saavutti kakkossijan vuosien 1961-2018 heinäkuun lämpötilastoissa, eli vain vuonna 2010 on mitattu korkeampi lämpötila Suomessa kuin tänä vuonna 2018.

Pakkasen puolella poikettiin kuun ensimmäisen päivän ensimmäisten tuntien aikana kolmella eri mittausasemalla, kuun kylmimmäksi lämpötilaksi tuli siis Salla-Naruskan 1. heinäkuuta aamulla kello 3.30 mitattu -1,3ºC. Heinäkuun pakkaset eivät ole harvinaisia, lämpötila poikkeaa pakkasella heinäkuun aikana useimpina vuosina. Alin heinäkuun lämpötilahavainto vuoden 1961 jälkeen on vuoden 1986 -3,6ºC eli pakkaspoikkeamat jäävät heinäkuussa hyvin lähelle nollaa.

 

Lämpötilakeskiarvo: Mittaushistorian lämpimin heinäkuu

Koko Suomen keskilämpötila oli tässä heinäkuussa Suomen mittaushistorian korkein. Keskilämpötilaksi tuli 19,6ºC. Melkoinen lukema, ottaen huomioon, että se sisältää sekä päivä- että yölämpötilat! Suomen kesässä 19,6ºC tuntuisi ihan normaalilta iltapäivälämpötilalukemalta.

Alla Helsinki Kaisaniemen, Jyväskylän ja Sodankylän mittausasemien lämpötilojen keskiarvo heinäkuussa 2018. Perässä suluissa lukee vuosien 1981-2010 keskilämpötilojen keskiarvo sekä Helsingin ja Sodankylän osalta myös mittaushistorian keskiarvoennätys (ennen tätä kuuta).

• Kaisaniemi 21,1ºC (Ennätys vuodelta 2010 21,7ºC, keskiarvo 17,8ºC)
• Jyväskylä 20,1ºC (keskiarvo 16,5ºC)
• Sodankylä 20,1ºC (Ennätys vuodelta 1925 18,5ºC, keskiarvo 14,5ºC)

Kaikilla kolmella paikkakunnalla kuun keskilämpötila oli 3-4,5ºC korkeampi kuin vuosien 1981-2010 keskiarvo. Kaisaniemessä ennätys ei näiden tietojen mukaan rikkoutunut, mutta Sodankylässä kuu oli keskilämpötilaltaan korkeampi kuin mittaushistoriassa yksikään heinäkuu.

Hellepäiviä huimat 27 kappaletta

Vuoden 2018 heinäkuun hellepäivien lukumääräksi kertyi huimat 27 kappaletta. Siis päivien, jolloin jossakin päin Suomea mitattiin hellelukemia. Aivan koko kuun settiä ei päässyt syntymään, sillä 1. heinäkuuta sekä 4.-6. heinäkuuta lämpötila jäi koko maassa hellerajan alle.

Vaikka erittäin lämmin heinäkuu olikin, tässä asiassa ei ennätyksiä rikkoutunut ainakaan koko maan osalta; heinäkuissa 1973 ja 2010 hellepäiviä mitattiin peräti 30 kappaletta eli vain yhtenä päivänä lämpötila pysyi hellerajan alapuolella.

Hellettä on ollut 31. heinäkuuta mennessä yhteensä 25 peräkkäistä päivää ainakin jossakin päin Suomea. Ilmatieteen laitoksen mukaan hellejaksoa voidaan kutsua poikkeukselliseksi, jos hellettä on kestänyt samalla paikkakunnalla vähintään kolme viikkoa.

Sademäärä: Kuivuus vaivasi luontoa

Kuukauden sateisimmaksi paikaksi (tai ainakin sadetta mittaavaksi havaintoasemaksi) nousi Kouvolan Anjala 121,5 mm sademäärällään. Yleisesti sademäärien keskiarvot heiluvat heinäkuussa vuosien 1981-2010 mittauksissa karkeasti välillä 63-85 mm Ilmatieteen laitoksen listaamien kymmenen paikkakunnan tietojen mukaan. Ennätykselliset lukemat ovat kolminumeroisia, jopa yli 200 millimetrin.

Helsingin Kaisaniemessä, Jyväskylässä ja Sodankylässä sademäärä jäi alle keskiarvon. Alla tämän vuoden havaitut sademäärät ja suluissa vuosien 1981-2010 keskiarvo:

• Kaisaniemi 44,1 mm (keskiarvo 63 mm)
• Jyväskylä 27,4 mm (keskiarvo 84 mm)
• Sodankylä 47,9 mm (keskiarvo 74 mm)

 

Kaikkiaan tilastot kertovat sitä, mitä myös useimpien meistä mutu-tuntuma: heinäkuu oli kuuma ja suuressa osassa Suomea vähäsateinen. Itse yritin viime viikon alussa käydä sienessä, mutta surkealla menestyksellä – sieniä ei näkynyt yhtä ainutta, ei edes minulle tuntemattomien lajien edustajia. Tulevan viikonlopun aikana korkeapaine hellittää ja lämpötila laskee vuodenajan keskiarvon tuntumaan, samalla sateet lisääntyvät. Luonto kiittää.

Itse palelen ulkona ilman paksuja vaatteita alle 25 asteessa, joten minulle tämä lämpö on ulkona taivaallista, mutta kodin kolmenkympin sisälämpötila alkaa jo puuduttaa. Toisille näin korkeat lämpötilat ovat tuskaisia, jopa hengenvaarallisia. Miten olet itse kokenut tämän heinäkuun, onko tämä säätila ollut sinulle taivas, helvetti vai jotakin siltä väliltä?

Tilastot: Foreca ja Ilmatieteen laitos

Helteinen heinäkuun viikko edessä!

Säätiedot ovat tarpeen ympäri vuoden – näin kesällä esimerkiksi lomasäitä tarkastaessa. Kannattaako lähteä mökille vai saako pilvellisen vettä niskaan?

Forecan sivuilta löytyy paljon säätietoa useasta aiheesta, minkä takia ajattelin kirjoittaa tämän blogitekstin: kun meteorologi haluaa tietää tulevien päivien säätiedot, mitä hän sivuilta katsoo?

Meteorologille on ihan ammattialan puolesta kertynyt tietoa siitä, miten sääilmiöt toimivat ja myös siitä, missä asioissa säämallit toimivat hyvin ja missä asioissa on vielä parantamisen varaa. Siksi esimerkiksi itse saatan tarkistaa säästä eri asioita kuin joku toinen käyttäjä.

 

Fiktiivinen tilanne: en ole käynyt töissä pariin viikkoon, olen ollut vaikkapa ulkomailla ja minulla ei ole hajuakaan, mitä Suomen säässä on meneillään. Haluan tietää, mikä on muutaman seuraavan päivän ennuste Helsinkiin, jossa itse asun. Miten  lähden liikkeelle?

 

1) Täsmäsää

Hyvät yleistiedot saa täsmäsäästä. Löydän sen joko kirjoittamalla paikan nimen sivujemme yläreunan hakukenttään tai etsimällä sivun vasemman reunan palkin ylälaidan pudotusvalikosta. Tänään ennuste näyttää tältä:

Ei hassumpaa, ainakaan minulle, joka pidän lämpimästä ja aurinkoisesta säästä!

Tämä katsaus antaa hyvät perustiedot: sääsymbolit näyttävät pilvisyys- ja sadetilanteen, lämpötilat sekä päivisin että öisin, tuulitiedot. Alempaa löytyvät vielä tämän hetken havaintotiedot sekä esim. auringon nousu- ja laskuajat.

Tässä täsmäsääkuvassa ei näy lainkaan sadetta, joten valottaakseni sadepalkkien toimintaa nappaan kuvan Ivalon täsmäsäägraafista:

Alhaalla näkyy nyt muutama (matala) sadepylväs. Milloin oikein sataa? Ja paljonko sadetta tulee, kun mukana on sekä kiinteää että pilkullista väriä?

Sadepalkki esim. klo 21 kohdalla näyttää paljonko sadetta on tullut tuohon ajanhetkeen mennessä. Eli paljonko sadetta on tullut välillä 15-21. Meiltä kysytään välillä, miten sadepalkissa voi olla korkeutta, mutta symbolissa ei ole sadetta? Vastaus: symboli näyttää sään klo 21 (tosin huomioiden jonkin verran myös aiempaa säätä), mutta sadepalkki näyttää sateen koko kellonaikavälillä. Jos sade tulee klo 15-16 ja klo 21 on jo aurinkoista, symboli ja sadepalkki näyttävät riitelevän keskenään, vaikka molemmat ovat oikeassa.

Sadekuurot ovat liian pienikokoisia ja lyhytikäisiä tietokonemallien ennustettaviksi, mutta mallit osaavat kyllä hyvin tunnistaa alueet, joilla kuuroja tulee. Palkkien pilkutettu alue kertoo, paljonko sadetta on enimmillään ennustettu tulevan, jos yli kulkee useita kuuroja, pilkutetun alueen alaraja puolestaan paljonko on vähimmillään ennustettu satavan.

Kiinteä sininen kertoo siis, paljonko sadetta ennusteen mukaan tulee melko varmasti, pilkutettu kertoo, paljonko sitä saattaa tulla. Jos kiinteää sinistä ei ole, ennusteen mukaan voi olla, että ei sada lainkaan, mutta mahdolliseen kuuroon kannattaa silti varautua.

 

2) Ilmanpaine ja sade

Tästähän saa jo paljon tietoa. Miksi katselen myös muita karttoja?

Täsmäsää kertoo sokeasti sen, mitä tietokonemalli sanoo. Meteorologi on (välillä karvaasti) oppinut, että tietokonemallin ennuste ei ole aina täydellinen, vaikka ne nykyään todella hyviä ovatkin. Seuraavaksi haluan tietää, mistä sääilmiöt johtuvat? Ollaanko helpommin ennustettavassa korkeapainesäässä vai huonommin ennustuvassa matalapainesäässä?

Pikavilkaisuna kurkkaan karttaa ”Ilmanpaine ja sade” (kuvan punainen rinkula näyttää, mistä se löytyy). Tästä näen, mikä on suursäätilanne: onko korkea- vai matalapaine? Ovatko sateet kuuroja vai rintamasateita? Se kertoo jo vähän, minkälaisia muutoksia ennusteeseen voi tulla: rintamasateissa muuttuvat lähinnä sateen ajoitus ja paikka, kuurotilanteissa puolestaan sadetta tulee vain paikoitellen.

 

3) Sateet

Sateet kannattaa aina katsoa kartalta juuri tuon mahdollisen ennuste-epävarmuuden takia. Hyödyllisiä sadekarttoja löytyy vasemmasta palkista ilmanpaine ja sade -karttalinkin ylä- ja alapuolelta. Jos olen lähdössä vaikkapa mökille parin päivän päästä, valitsen kartan ”Sade 3 vrk” ja näen, mikä on ennustettu sadetilanne silloin. Varaudun, että esim. rintamasateet (kiinteä, laaja sadeläntti) voivat olla 2-5 tuntia etuajassa tai kulkea hieman eri reittiä. Kuurotilanteessa (sinisiä palluroita) ulkona voi hyvin olla, mutta sisään voi joutua juoksemaan – tai sitten ei.

Jos haluan tietää, milloin saman päivän lähestyvä sade alkaa, Katson karttaa ”sadetutka ja -ennuste”, joka löytyy samasta palkista.

Kartta muistuttaa edellistä, mutta niiden välillä on olennainen ero: Tämä kartta näyttää ensin 9 tunnin ajan tutkakuvaa, eli jo oikeasti ja ihan varmasti havaittua sadetta. E-kirjaimella varustettu ajanhetki oikean laidan aikahaitarilla näyttää ensimmäisen kuvan, joka on ennustetta eikä jo havaittua sadetta. Siitä parin tunnin ajan tutkan havaitsemat sateet liikkuvat eteenpäin, sen jälkeen siirrytään ennusteen sateisiin.

Pari mainintaa tutkasta – tutka havaitsee jo alkaneet sateet, mutta ei pian alkavia. Se saattaa näyttää täysin vihreää alueella, jossa oleva pilvi vasta kohta häviää taistelun painovoimaa vastaan ja lossauttaa sisältönsä alas eli sade alkaa. Siksi esimerkiksi aamulla tutkakuva on täysin kirkas, mutta iltapäiväkuurojen alettua muuttuu täysin toisennäköiseksi. Kuuroalueet näkyvät kyllä ennusteosiossa.

Lisäksi – tämä kuva on loistoesimerkki siitä, että kaikki tutkan kaiut eivät aina ole oikeita sateita. Tämä kuva on tilanteesta, jossa maan eteläosassa on täysin pilvetöntä, mutta rannikon tuntumassa sinistä väriä on runsaasti. Etelässä ei sada, vaan tutka bongaa ötököitä! Säätutkien kalibrointi on ikuinen taistelu sen välillä, että sateet tulevat huomatuksi, mutta muu taivaalla oleva tavara ei. Ötökät ovat samaa kokoluokkaa kuin sadepisarat, ja sadetutkan takana oleva ohjelmisto ei aina tajua, näkeekö se sadepisaroita vai ilmailevaa pientä elämää.

 

Tämä alkaa mennä jo blogiromaanin puolelle, mutta vielä yksi kartta: Täsmätutka. Se vastaa parhaiten kysymykseen ”o-ou, tummia pilviä taivaanrannassa – sataako täällä kohta?”

Täsmätutkaan pääsee taas samasta paikasta eli vasemman reunan palkin tutulta alueelta, mutta nyt pääsee valitsemaan pudotusvalikosta lähimmän paikkakunnan, joka sijoittuu kartan keskelle. Tätä kirjoittaessani Helsingin alueella ei satanut lainkaan, joten esimerkkinä Oulu.

Täsmätutka näyttää jo havaitut sateet, ei lainkaan ennustetta. Sade näkyy sinisestä violettiin, oranssiin ja mustaan -värityksellä ja havaitut maahan iskeneet salamat keltaisina plussina. Kuvassa onkin terhakasti salamoiva kuuro kuvan oikeassa yläosassa.

Tätä tulee usein seurattua ulkona liikkuessa, kun ei halua kastua tai varsinkaan jäädä salamoivan pilven alle taivasalla.

 

Lisää katsottavaa sivuilla olisi pilvin pimein, mutta tekstistä tulisi niin pitkä, että sitä ei lukisi Erkkikään (pahoittelut, tätä lukeva Erkki, jos olin väärässä). Mikäli teitä blogin lukijoita kiinnostaa, voisin välillä kirjoittaa näitä lisääkin toivomistanne aiheista. Onko teillä toiveita tai ajatuksia? Esimerkiksi

Mitä meteorologi tarkistaa, kun lähtee laivareissulle / mökille / hiihtämään / tms.

Oikein hyvää kesäistä viikkoa kaikille! Toivotan teille joko ulkoilunautintoa tai mahdollisuutta päästä kuumuutta pakoon, kumpi onkin omalla kohdalla sopivampi.

Säältään varsin erikoinen toukokuu alkaa olla takana!

Pitkäkestoinen korkeapainetilanne yhdistettynä vielä lämpimään ilmamassaan on tuonut meille helteisiä lämpötiloja ja auringonpaistetta, mutta sateet ovat jääneet vähiin.

Miltä päättyneen toukokuun sää näyttää meteorologin näkökulmasta?

Suursäätila

Vapunpäivää vietettiin suuressa osassa maata viileässä ja sateisessa säässä, silloin liikkuvien matalapaineiden reitti kulki vielä Suomen yli. Tulevien päivien aikana kaksi korkeapaineen aluetta, toinen Atlantin yllä ja toinen Venäjällä, alkoivat yhdistyä Keski-Euroopan ylle; sen seurauksena sateiden reitti työntyi kohti pohjoista. Vähitellen Keski-Euroopan ylle vahvistui korkeapaine, samalla Euroopan laaja lämmin ilmamassa levisi myös meille.

Kuun 10. päivän tienoilla tuo laaja korkeapaine hilautui kohti pohjoista suoraan Fennoskandian ylle. Euroopan ylle muodostui sää-Yin-Yang-kuvio: keskisessä ja itäisessä Euroopassa, Suomi mukaanlukien, oli aurinkoista korkeapainesäätä, kun taas läntisessä (jopa Ruotsissa) oli sateista matalapainesäätä.

Kuun puolivälissä tuo läntinen laaja matalapaine liikkui Keski-Euroopan ylle ja siitä kuroutui meille epävakaisemman ilmamassan alue. Se tiesi meillä sadekuurojen lisääntymistä. Samalla lämpimin ilmamassa väistyi Suomen yltä ja korvautui väliaikaisesti viileämmällä. Ilmamassojen välisen kylmän rintaman ylitys näkyi tutkakuvissa komeana Suomen halkaisevana ukkoskuurojonona.

Kuun viimeisen kolmanneksen ajaksi korkeapaine vahvistui jälleen Fennoskandian yllä. Sadekuuroja tuli ajoittain, mutta pääosin pysyttiin korkeapainesään puolella. Lämmin ilmamassa Suomen yllä aaltoili pohjois-eteläsuunnassa, mikä johti helteisen ja hieman viileämmän ilman vuorotteluun. Voimaikkaimmin lämpötila vaihteli Lapissa. Myös sateita pääsi ajoittain liikkumaan Pohjois-Suomen, lähinnä Lapin yli.

Lämpötila

Oli lähellä, ettei mitattu mittaushistorian korkeinta Suomen toukokuun lämpötilaa. Kuun ylimmäksi lämpötilaksi nousi 15.5. Kemiössä, Helsinki-Vantaalla ja Utissa mitattu +29,6 Celsiusasteen lämpötila; mittaushistorian korkein on vuonna 1995 mitattu +31,0 Celsiusastetta. Vaikka mittaushistorian korkein toukokuun lämpötila jäi saavuttamatta,  paikallisia toukokuun lämpötilaennätyksiä mitattiin useassa paikassa.

Uusi ennätys syntyi hellepäivien lukumäärässä. Hellepäiviä oli yhteensä 14 kpl. Tämä lukema on Suomen mittaushistorian korkein, näin montaa hellepäivää ole toukokuussa mitattu meillä koskaan.

 

Suuressa osassa maan eteläosaa päivälämpötilat pysyttelivät ajankohdan keskiarvon yläpuolella kuun muutamaa ensimmäistä päivää lukuunottamatta koko kuun ajan. Joillakin alueilla lämpötila käväisi vuodenajan keskiarvolämpötiloissa juuri kuun puolivälin jälkeen, mutta nousi sen jälkeen takaisin selvästi keskiarvon yläpuolelle. Maan pohjoisosassa lämpötilat keskiarvon tuntumaan vieviä notkahduksia oli loppukuusta useampia, kun viileämmän ilmamassan alueet liikkuivat aalloittain alueen yli.

Toukokuu 2018 olikin mittaushistorian lämpimin keskilämpötilaltaan!

Myös yölämpötilat pysyttelivät suuren osan ajasta vuodenajan keskiarvon yläpuolella. Etelän rannikkokaupungeissa kuun puolivälissä yön alimmatkin lämpötilat olivat yhtä korkeita kuin ajankohdan keskimääräinen päivälämpötila!

Sade

Korkeapainesään seurauksena sateet jäivät toukokuussa jopa harvinaisen vähäisiksi. Yhtään täysin sateetonta paikkaa ei sadetta mittaavien havaintoasemien listalla ollut, mutta erityisesti etelässä sateet jäivät vähäisiksi. mm. Helsingissä ja Tampereella sadetta tuli vain kuun kolmena ensimmäisenä ja Seinäjoella neljänä ensimmäisenä päivänä.

Aurinko paistoi maan etelä- ja keskiosassa 350-400 tuntia eli mittaushistoriassa kuukausi oli ennätysaurinkoinen.

Usealla paikkakunnalla sateita tuli kuun alun lisäksi kuun puolivälin epävakaisen jakson tienoilla. Silloin sadekuuroja tuli monin paikoin, kylmän rintaman yhteydessä ukkosen kera.

Yleisesti toukokuu oli erittäin lämmin ja aurinkoinen, se tuntui itselleni aivan keskikesän kuukaudelta! Vuodenaikaisennusteiden mukaan tuleva kesä näyttää lämpötiloiltaan melko tavanomaiselta ja keskimääräistä vähäsateisemmalta. On kiinnostavaa nähdä, pitääkö ennuste paikkansa ja mitä tuleman pitää. Mikä olisi sinulle ihanteellinen kesäsää?

Elämme jännittäviä aikoja!

Olin edellisen tietokonemalliennusteen perusteella täysin varustautunut kirjoittamaan koulujen päättäjäisviikonlopun eli touko-kesäkuun vaihteen viikonlopun helteistä, kun tuli uusi malli, joka pisti lämpötilat uusiksi.

Tässä uusimmassa ennusteessa pohjoisesta tuleva viileä ilmamassa ulottuu pidemmälle Suomeen ja jää tänne pidemmäksi aikaa kuin mitä edellinen malli antoi ymmärtää. Viileällä tarkoitan tässä suhteellisen viileää – itse asiassa nyt on selvästi lämpimämpää kuin yleensä tähän aikaan vuodesta, mainostamani viileä on oikeastaan vuodenaikaan nähden normaalia säätä!

Ennuste on vielä niin vaihteleva, että aivan varmasti ei pysty sanomaan, kumpaan suuntaan mennään – edellisen ennusteen mukaan olisi saatettu jopa rikkoa edellinen Suomen mittaushistorian toukokuun lämpöennätys, kun taas tämän mukaan lämpötila nousee edes kahdenkympin tuntumaan vain aivan yksittäisissä pisteissä maan eteläosassa ja Lapissa pysytään paikoin yksinumeroisissa lämpötiloissa. Ennusteiden nopea vaihtelu kertoo siitä, että tietokoneet eivät vielä saa täysin kiinni siitä, minkälaiset reitit hyvin lämmin ja viileämpi ilmamassa tulevat ottamaan.

Tässä blogitekstissä pohdin sitä, mitä tulevan reilun viikon aikana säässä oikein tapahtuu.

Suursäätila – mitä isossa mittakaavassa tapahtuu?

Jos oikein yksinkertaistetaan, tulevan puolentoista viikon aikana ison mittakaavan säässä esiintyy kahdesti kuvio *lämmintä, jopa helteistä säätä – sitten viileämpää*. Lyhytaikaisempana tuo kuvio näkyy nyt alkavana viikonloppuna: tämä päivä eli perjantai ja huominen lauantai ovat yleisilmeiltään lämpimiä (tosin lähestyvä viileneminen näkyy pohjoisessa Lapissa jo lauantain aikana), mutta sunnuntai on selvästi edellispäiviä viileämpi.

Seuraavissa kuvissa värit tarkoittavat seuraavaa:

• Vihreä: päivälämpötila korkeintaan 15 astetta
• Keltainen: päivälämpötila korkeintaan 20 astetta
• Oranssinkeltainen: päivälämpötila korkeintaan 25 astetta
• Oranssi: päivälämpötila jopa 30 astetta

 

 

Sen jälkeen eli ensi viikolla sama kuvio toistuu hitaampana: maanantaina jopa helteisen lämmin ilmamassa tekee paluun, mutta viileää ilmaa alkaa virrata pohjoisesta Lappiin jo keskiviikkona. Maan eteläosassa sään viileneminen alkaa tuntua vasta torstaina.

Entä paikallissää?

Sateita ei ole luvassa käytännössä lainkaan tulevan puolentoista viikon aikana. Hyvä uutinen auringon ystäville, mutta huono luonnon ja hengitysilman kannalta – luontoon herännyt vihreys ei saa elvyttävää kosteutta ja sekä katupöly että siitepöly pysyvät ilmassa kellumassa.

Lämpötilamuutokset ovat tuntuvimpia maan pohjoisosassa, jossa lämpötila romahtaa jopa yli 10 asteella (ja alkuviikolla nousee takaisin vain romahtaakseen uudelleen). Ihan vain sen dramaattisuuden takia pistän tähän kuvitukseksi Ivalon 15 päivän ennusteen:

Etelässä lämpötilakuvio on samankaltainen, mutta lämpötilamuutos on 5 asteen luokkaa 10 asteen sijaan. Pohjoisessa päivälämpötilat tippuvat jopa yksinumeroisiin lukemiin, kun taas etelässä muutos on jopa helteisistä lukemista kahdenkympin tuntumaan. Suuressa osassa maata lämpötilat pysyttelevät 15 ja 20 asteen välillä.

Pilviä esiintyy paikoin lähinnä Lapissa, etenkin Pohjois-Lapissa, mutta satunnaisia pilvisyysalueita voi käydä poikkeamassa etelässäkin. Korkeapainesää jatkuu silti edelleen ja seuraava puolentoista viikon jakso on yleisilmeeltään aurinkoinen.

Ennätykset?

Kahden ennätyksen rikkoutumista on seurattu ja ennakoitu meidänkin toimistollamme tässä toukokuun aikana. Seuraaviin uusiin ennätyksiin on ainakin jonkinlainen mahdollisuus:

• Toukokuun hellepäivien lukumäärä: tähän mennessä suurin toukokuisten hellepäivien, siis päivien, jolloin ainakin yhdellä mittausasemalla Suomessa on mitattu hellettä, lukumäärä on 12 kpl vuonna 1984 (edit 27.5.: Ilmatieteen laitoksen tilastoissa lukema oli aiemmin 13, mutta tilaston tarkistuksen jälkeen luku on 12). Tämän tekstin kirjoittamishetkeen mennessä hellepäiviä on mitattu kymmenen. Aiempi ennätys on täysin mahdollista ylittää, sillä hyvinkin mahdollisia hellepäiviä ovat pe, la, ti ja ke, ehkä myös ma.
• Toukokuun lämpöennätys: tämä näytti edellisen tietokonemalliajon ennusteissa hyvinkin mahdolliselta, mutta uusimmissa ennusteissa lämpötila ei enää nouse riittävän korkealle. Sääennuste näyttää olevan tällä hetkellä ailahtelevainen, joten ei ole mahdotonta, että lämpimän ilmamassan ennuste palaa vielä takaisin. Edellinen toukokuun lämpöennätys on vuodelta 1995, jolloin Lapinjärvellä mitattiin 31,0 Celsiusasteen lämpötila. Tämän toukokuun tähän asti korkein lämpötila on 29,6 astetta, joka mitattiin Helsinki-Vantaalla, Kemiönsaaressa ja Kouvolassa 15. toukokuuta.

Vaihtelevuuden syistä

Peräkkäiset tietokonemalliajot eivät suuren kokonaisuuden näkökulmasta ole valtavan kaukana toisistaan – ilmamassan raja vain on siirtynyt Suomen sään kannalta kriittisen määrän lännemmäksi. Näin on usein; ennusteen muuttumisesta uutisoidaan dramaattisin sanankääntein, kun taas meteorologin näkökulmasta ainoa muutos on esim. ilmamassan reunan paikassa tai sääilmiön mittasuhteissa. Silti yksittäisen ”sääkäyttäjän” eli ihmisen mittakaavassa sää saattaa näyttäytyä täysin toisenlaisena kuin aiemmin luultiin. Meille meteorologeille tekeekin hyvää välillä muistuttaa itseä siitä, että pienikin muutos ennusteessa voi joko pilata tai pelastaa muutosalueella asuvan viikonlopun.

Tulevat päivät pähkinänkuoressa

Vielä pieni tiivistelmä: tämän hetken (ailahtelevaisen) ennusteen mukaan luvassa on seuraavaa:

• Ei juuri sadetta
• Pilviäkin enimmäkseen vain pohjoisessa
• Lämpimät päivät: pe, la, ma, ti, ke
• Viileät päivät: su, koulunpäättäjäisviikon to, pe, la, su

Oikein hyvää kesäistä viikonloppua ja tulevaa viikkoa, tuli lämmin tai viileä!

Helle!

Tätä kirjoittaessani (16.5.) Suomessa on jo kuudes peräkkäinen hellepäivä ja jos huomenna tuo maagiseksi määritelty 25 asteen raja ylittyy, saadaan täyteen kokonainen helleviikko.

Jotta päivä määriteltäisiin hellepäiväksi, tuon 25 asteen rajan pitää todellakin ylittyä; päivä, jolloin korkein Suomessa mitattu lämpötila on +25,0 Celsiusastetta ei vielä ole hellepäivä, mutta jos korkein lukema on +25,1, pääsee päivä helletilastoihin. Itse olen useamman kerran osunut olemaan työvuorossa niin, että lämpötila jää juuri tuon kriittisen kymmenyksen päähän. Tuntuu hullulta, että vaikka lämpötilaeroa ulkoilijalle ei tunnu, yksi asteen kymmenys kertoo, ollaanko hellesäässä; toisaalta, jos halutaan olla tieteellisesti tarkkoja, johonkin se raja on vedettävä.

Tänään kerron helletilastoista ja lopuksi vielä siitä, minkälaisena sää lähipäivinä jatkuu.

Helletilastoja

Aikaisin Suomessa mitattu hellepäivä on huhtikuun puolella. Toukokuun puolivälin tuntumassa hellelämpötiloja mitataan Suomessa n. joka kolmas tai neljäs vuosi.

Pisimmät yhtämittaiset hellejaksot eli ”montako hellepäivää on ollut putkeen” -listalla kärkeen nousee vuosi 2014, jolloin Helsingin Kumpulassa sekä Kouvolassa ja Hattulassa peräkkäisiä hellepäiviä oli 26 kpl. Tämä hellejakso ulottui heinäkuun puolivälistä elokuun lähes puoliväliin.

1961 alkaneiden tilastojen mukaan viikon mittaisia helleputkia yhdellä paikkakunnalla esiintyy melko usein, muttei joka kesä. Kahden viikon putki tapahtuu vain n. kerran 10 vuodessa ja poikkeukselliseksi voidaan sanoa tilannetta, jossa helle kestää vähintään kolme viikkoa. Näin on tämän tilaston mukaan käynyt vain vuosina 2003, 2010 ja 2014.

Viime vuonna (2017) pisin yhtäjaksoinen hellejakso oli viisi päivää pitkä, eli olemme tänä vuonna ohittaneet viime vuoden hellejaksojen pituudessa jo toukokuun puolivälissä!

Hellepäiviä on kuukausittain keskimäärin

• Toukokuu: 3 kpl
• Kesäkuu: 8 kpl
• Heinäkuu: 16 kpl
• Elokuu: 9 kpl
• Syyskuu: alle 1 kpl (eli ei edes joka vuosi)

Eli yleisimmin helteet ovat heinäkuun tai elokuun alun asia, elokuun loppupuolella niitä esiintyy enää silloin tällöin. Suomen mittaushistorian myöhäisin mitattu hellepäivä on 17.9.1947.

Vuoden 1961 jälkeen vähäisimmäksi hellepäivien määrä jäi vuonna 1962 (3 kpl) ja 1987 (10 kpl). Suurin hellepäivien lukumäärä oli vuonna 2002 (65 kpl) ja 2006 (61 kpl). Tässä on siis laskettu kaikki Suomen hellepäivät yhteensä; ei väliä, onko hellettä mitattu Hangossa, Utsjoella vai jossakin sillä välillä.

Helle jakaa mielipiteistä. Toisille se on ihanaa aikaa (tähän joukkoon lukeudun itse – ikuisena palelijana ulkolämpötila muuttuu minulle mukavaksi jossakin 25 ja 30 asteen välillä, sitä viileämmässä kaipaan toppatakkia), kun taas toisille se voi olla jopa hengenvaarallista. Lämpökuormitus keholle lisääntyy, herkimmin helteestä kärsivät vanhukset, kroonisista sairauksista kärsivät ja pienet lapset. Kunkin meistä keho on yksilöllinen, joten sää, joka on yhdelle taivaallinen, voi olla toiselle piinaa.

Kaikkein lämpimimmät päivät alkavat tältä erää olla ohitse, vaikka kesäisenä lämpötilat pysyvät suuressa osassa maata tästä eteenpäinkin. Tähän asti vähäsateista säätä alkavat värittää ukkoskuurot. Kävin kirsikkapuistossa juttelemassa kameralle tulevien päivien säästä, juttu on nähtävissä alla olevalla videolla!

 

Tilastotietojen lähde: Ilmatieteen laitos

Arvoisa juhlaväki, kansalaiset, medborgare!

Wappu on jo aivan kulman takana ja on aika julistaa Virallinen Wappusää.

Wappuaatto

Wapun virallinen ja juhlallisin osuus alkaa Mantan lakituksesta maanantaina eli Wappuaattona klo 18. Sää on silloin mitä oivallisin: Mantan yllä, kuten muutenkin maan eteläosassa, sää on poutainen, aurinkoinenkin. Muutama pilvi vain korostaa taivaan kaunista sineä ja ylevöittää juhlakansan mielen. Lämpötila on lähes Suomen juhannuksen kaltainen eli 10-15 asteen tuntumassa.

Maan keskiosassa, Vaasa–Jyväskylä-linjan tuntumasta Pohjois-Pohjanmaalle ja jopa Meri-Lappiin, päätimme avustaa luontoa viimeisten lumien sulattamisessa ja vehreyden herättelemisessä: tarjolla on muutama napakka sadekuuro, jokunen niistä jopa sähköisen tunnelman tuovien salamoiden kera. Kuurojen väliin mahtuu aurinkoakin, jotta juhlakansa voi viihdyttyä viestimällä tovereille ja vertailemalla, missä sataa ja missä ei. Lämpötila jaksaa pysytellä 5-10 Celsiusasteessa.

Meri-Lappia lukuun ottamatta pohjoinen juhlakansa saa nauttia Wapun aloituksesta poutaisessa säässä, jossa lämpötila on muutaman asteen plussalla. Pidämme piristävästä jännityksestä, siksi päätimme vaihtelevan pilvisyyden olevan ihanteellinen pilvisyysratkaisu – se mahdollistaa pelin, jossa etukäteen oikein arvatusta pilvisyystilanteesta saa lasillisen valitsemaansa virvoittavaa juomaa! Jotta juhla ei etenisi epätasaisesti, sellainen kannattaa tarjota myös pilvisyysennusteessaan erehtyneille juhlakansalaisille.  Me meteorologit voimme syvällä kokemuksen rintaäänellä sanoa – parhaimmillekin meistä sellaista sattuu joskus.

 

Wappuyö

Wappuyönä juhlakansa saa nauttia juhlan vietosta poutaisen, jopa selkeänkin taivaan alla suuressa osassa maata. Meiltä jäi muutama sateinen symboli johonkin sijoitettaviksi, siksi Kainuun tienoilla sekä Etelä-Lapissa kuurottelee paikoin vähän lunta tai räntää. Pahoittelemme.

Lämpötila on raikas, siksi haalareiden alle suositellaan riittävää kerrosta lämpimiä vaatteita. Etelässä lämpötila pysyy juuri ja juuri plussan puolella, mutta nollaraja löytyy jo Tampereen leveysasteilta ja sen pohjoispuolisessa Suomessa mennään pakkaselle. Ajattelimme viileydestä huolimatta pakkasen olevan hyvä ratkaisu, se pitää tietyt juomat ulosjätettynä ihannelämpötilassa ja ulos jätettyjen Wappusillien kylmäketju pysyy ehyenä aamuun asti.

 

Wapunpäivä

Wappuaamuna keskusta-alueilla liikkuneina koemme, että juhlakansan taakseen jättämien juhlavälineiden sekä muun kiinteän ja nestemäisen substanssin määrä kaduilla on mittava. Arvostamme siivoojia ja heidän työtään kovasti, siksi päätimme helpottaa heidän elämäänsä tuomalla riittävän voimakkaan vesisadealueen puhdistamaan maan eteläosaa heti aamusta. Juhlallisuuksien väsyttämät Wapunviettäjät puistoissa saavat sekä herätyksen että pesun luonnon tarjoamana yhdellä kerralla. Kotiin ei tarvitse lähteä ainakaan suihkua etsimään! Onpa tuossa aamun sateessa yksittäisten salamoidenkin mahdollisuus; niitä käytetään vain, jos virkistävä vesisade ei saa kaikkia hereille. Piknikille lähteviä eteläisten kaupunkien Wapunviettäjiä suositellaan ottamaan mukaan lämmintä päälle ja sateenkestävät varusteet, ehkäpä jopa katos.

Wappuaamun sade koskee vain eteläisiä juhlijoita, maan keski- ja pohjoisosassa Wappuaamua voidaan juhlistaa poutaisessa ja vain osin pilvisessä säässä. Wapunpäivän edetessä sadealue liikkuu hitaasti kohti pohjoista katuja pesten ja kevään alkavaa vihreyttä raviten. Iltaan mennessä sadealueen pohjoisreuna alkaa vasta päästä pohjoispohjanmaalaisia ilahduttamaan, joten pohjoisen juhlijoille Wapunpäivä on poutainen.

Iltaa kohden eteläiset juhlakansalaiset koetaan jo puhdistuneiksi ja sade väistyy. Pilvisyys pysyy edelleen runsaana, jotta kirkkaus ei ylitä Wapun jälkeen herkistyneiden silmien mukavuusaluetta. Lämpötilakin pysyy alle kymmenessä asteessa, jottei kuumuus koettele juhlan väsyttämiä liikkujia liiaksi.

Toivotan oikein hyvää, ylevää ja juhlallista Wappua koko kansalle!

Forecan Oivallinen SääMestari ja Ilmojen Säätäjä

Joanna Rinne (FM / MuM / FOSMIS)

 

Vielä videomuotoinen Wappusääennuste: