Marraskuusta siirrytään kohti joulukuuta! On siis aika katsoa taaksepäin ja tarkastella, minkälaisessa säässä marraskuuta vietettiin.
Lämpötilojensa puolesta marraskuu jakaantui Oulun eteläpuolella kahteen hyvinkin erilaiseen vaiheeseen: noin 19. marraskuuta asti sää oli vuodenajan keskiarvoa lämpimämpää, mutta sen jälkeen jopa keskiarvoa kylmempää. Kuukausi oli vähäsateinen ja myrskypäivien määrä jäi keskimääräistä vähäisemmäksi. Lumitilanne oli marraskuussa erikoinen. Lunta oli ajankohtaan nähden vähän, jopa Lapissa.
Meille meteorologeille kerrotaan opintojen aikana erilaisista pilvityypeistä ja niiden ominaisuuksista paljon. Opintoihin kuului kurssi, jolla kahlattiin erilaiset pilvityypit läpi kuvaesimerkkien kera, ja lopputentissä pistettiin nenän eteen kuvia, joissa näkyvät pilvet tentin suorittajien tuli tunnistaa.
Eri korkeuksilla näkyvien pilvien erotteleminen toisistaan pilviä katsellessa tulee meteorologiaa opiskeille jo aikalailla selkärangasta. Siksi välillä ei-meteorologiystävien havainnot ja kokemukset pilvistä palauttavat maan pinnalle – harvalle on itsestäänselvää se, sijaitseeko taivaalla näkyvä harmahtava matto alle kilometrin korkeudessa vai pitääkö kulkea ylöspäin useita kilometrejä, ennen kuin ollaan pilvien kanssa samalla korkeudella.
Tässä kohdassa minun on myönnettävä, että en itsekään osaisi enää antaa oikeita latinankielisiä kuvaussanoja kaikille näkemilleni pilville. Töissä riittää omassa tapauksessani se, että tunnistan parin kilometrin tarkkuudella, millä korkeudella pilvi sijaitsee ja tiedostan suurinpiirtein, mikä pilven syntymekanismi on ja mitä pilven olemassaolo kertoo ilmakehän ominaisuuksista sen kellumiskorkeudella. Pilvien tunnistamistentti kaikkine nimeämisineen voisi mennä penkin alle.
Tietenkään nämä tiedot eivät ole oikeasti tarpeellisia ja pakollisia kuin meteorologeille ja lentäjille, mutta pilvien katselu muuttuu vielä kiinnostavammaksi, kun niistä saa silmänilon lisäksi myös tietoa!
Lokakuu alkoi! Onpa aika edennyt vauhdilla, juurihan vasta oltiin kesälomalla (vaikka vietin omani kesäkuussa). Kuun vaihteessa on hyvä kurkistaa taaksepäin: tässä blogitekstissä katsellaan, millainen sää syyskuussa oli.
Kuva: Matti Hietala
Yleisilmeeltään kuukausi näytti lämpötilojen osalta koko Suomessa samalta: kolmisen ensimmäistä viikkoa olivat keskimääräistä lämpimämpiä, ajoittain jopa reilusti keskiarvon yläpuolella. Selvä muutos säätyypissä tapahtui kuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna, jolloin Suomeen alkoi virrata viileää ilmaa myrskytuulien säestämänä. Lämpötilat tipahtivat keskiarvon tuntumaan, monin paikoin sen alapuolelle. Muutos tuntui erityisen dramaattiselta siksi, että tipahdusta edelsi erityisen lämpimän ilmamassan vyöhyke, jonka yhteydessä yöllä lämpötila pysyi etelässä lähes 20 asteessa myöhäisestä ajankohdasta huolimatta.
Vielä ei olla termisen syksyn eikä tähtitieteellisen syksyn puolella, ilmamassakartatkaan eivät puolla syksyn alkua; hellelämpötiloja näyttäisi vielä olevan tulossa, vaikka ollaan jo syyskuun puolella. Kuukauden nimen perusteella syksy on sentään alkanut, käytän sitä hyvänä tekosyynä katsella taaksepäin ja pistää kesä 2018 jonkinlaiseen pakettiin. Kunhan muistutan, että paketin nurkassa on reikä, josta saattaa vielä livahtaa sisään kesäasioita lähiviikkojen aikana.
Jo toukokuu oli lämmin kuin mikä – ensimmäinen hellepäivä mitattiin 11.5. ja yhteensä hellepäiviä tuli toukokuun aikana 14 kpl. Tunne lämpimästä kuukaudesta oli aivan oikea, ennätyksiä rikkoutui vino pino: kyseessä oli Suomen mittaushistorian lämpimin toukokuu, sen aikana mitattiin korkein havaintoasemakohtainen toukokuun keskilämpötila, hellepäiviä oli suurin koskaan mitattu määrä toukokuussa, sateita tuli jopa poikkeuksellisen vähän ja auringonpaistetta mitattiin niin ikään ennätysmäärä. No onkos tullut kesä nyt kevään keskelle, voisi laulaa.
Kesäkuu ei ollut yhtä dramaattinen, silloin pysyttiin ainakin keskilämpötilan osalta lähellä pitkän ajan keskiarvoa ja ennätyksiä ei rikottu. Sää oli meikäläisittäin tavallista eli vaihtelevaa, sadealueet tulivat ja menivät. Joillain alueilla Suomessa sademäärät jäivät vähäisiksi, toisilla taas ne kasvoivat runsaiksi. Keskituulen avulla mitattu kesämyrskykin saatiin. (Murphyn lakiin uskova osa minusta haluaisi väittää, että viilein ja vaihtelevasäisin kuukausi saatiin siksi, että vietin lomani kesäkuussa. Voi silti olla, että säätilat eivät määrity yksittäisen meteorologin lomapäivien perusteella.)
Heinäkuussa palattiin ennätysraiteille: kyseessä oli mittaushistorian lämpimin heinäkuu Suomessa. Huimin poikkeama normaalilämpötiloihin verrattuna oli Lapissa, mutta muuallakin Suomessa lämpötilat olivat reilusti keskimääräistä korkeampia. Heinäkuussa mitattiin myös korkeimmat lämpötilat: tässä kesän 2018 lämpötilamittausten top 5.
Korkeimmat lämpötilat kesällä 2018 (kuva: Foreca)
Elokuukin oli yhä lämmin, hellepäiviä oli vielä 13 kpl. Elokuun ääriarvoista useampi osui Lappiin:
Elokuun ääriarvot 2018 (kuva: Foreca)
Koko kesän aikana hellepäiviä on tähän asti kertynyt yhteensä 63. Sillä päästään mittaushistoriassa hopeasijalle, ykköseksi kipuaa vuosi 2002 huimalla 65 hellepäivällä. Tässä kohdassa muistanette, että tekstin alussa kirjoitin hellepäiviä vielä tulevalla viikolla olevan todennäköisesti edessä, eli nyt on meteorologisen loppukirin aika! Vielä (2.9.) ei ole varmaa, tuleeko hellepäiviä olemaan mittaushistoriassa toiseksi eniten vai peräti eniten. Kummin tahansa kävi, tilastojen mukaan voidaan suosiolla sanoa, että takana on kuuma kesä.
Miltä tämä kesä on näyttänyt aiempiin kesiin verrattuna? Raapustin kasaan viiden peräkkäisen kesän keskilämpötilat ja pistin kartalle. Tällainen kartta on vain suuntaa-antava: keskilämpötila on jokaiselta vuodelta laskettu ajanjaksolla 1.6.-31.8. Esimerkiksi tänä kesänä lämpötila nousi kesäiseksi jo reilusti toukokuun puolella, joten nuo lämpötilat eivät pääse mukaan lainkaan. Keskilämpötilat on laskettu vain 13 pisteestä (Jomala, Helsinki Kaisaniemi, Hki-Vantaa, Turku, Tampere, Pori, Vaasa, Kuopio, Joensuu, Oulu, Rovaniemi, Ivalo ja Kilpisjärvi) ja alueet on piirretty näiden tulosten mukaan kartalle ns. sinnepäin. Kartat näyttävät silti mainiosti, miten kolmen kuukauden lämpötilakeskiarvo on vaihdellut vuosittain.
Keskien keskilämpötilat 2014-2018 (Kuva Foreca) Vihreä: alle 16ºC Keltainen: 16-17ºC Oranssi: Yli 17ºC
Keskiarvojen kohdalla haluan muistuttaa siitä, että näistä ei lainkaan näe, miten keskiarvo on muodostunut. Onko lämpimän keskiarvon alueella ollut yksi valtavan lämmin jakso ja muu on ollut viileää, vai onko keskilämpötila pysytellyt koko ajan ihan vähän keskiarvon yläpuolella? Sitä ei voi tietää. Silti kuva kertoo aika mainiosti, että kesät 2014 ja 2018 olivat lämpimiä, kesä 2016 suhteessa lämpimähkö ja 2015 ja 2017 muihin kolmeen verrattuna viileitä.
Vielä ei siis tiedetä, plopsahtavatko ennätyksestä puuttuvat kolme hellepäivää tulevan viikon aikana laatikkoon, sitä jäämme odottelemaan jännityksellä.
Minkälaiseksi sinä olet kokenut päättymäisillään olevan kesän?
Trooppisten syklonien sesonki on käynnissä pohjoisella pallonpuoliskolla, kuten näkyy tämänhetkisistä uutisista: Taifuunit Soulik ja Cimaron iskeytyvät pian Etelä-Koreaan ja Japaniin, kun taas Havaijin saariryhmää uhkaa hurrikaani Lane, joka pahimmillaan oli kategoriaa 5 eli voimakkainta luokkaa.
Miksi hurrikaaneja esiintyy vain tiettyihin vuodenaikoihin ja miksi niitä ei (onneksi) tule Suomeen?
Hurrikaani, Taifuuni ja trooppinen sykloni ovat kaikki samanlaisia, ne nimetään ilmestymisalueensa mukaan. Voidakseen syntyä nämä jättimäiset myrskyt vaativat mm. seuraavia asioita:
Riittävän lämmin merivesi (väh. 26,5ºC)
Vähintään 500 km etäisyys päiväntasaajalta, jotta Coriolisvoima alkaisi kääntää ilmavirtausta jättimäisen myrskyn muotoiseksi. Coriolisvoimaa ei päiväntasaajan lähellä juuri ole.
Tuulen pystyväänne eli voimakkuuden muutos ala- ja ylätroposfäärin välillä ei saa olla liian suuri
Sopiva säähäiriö (matalapaine tai ITCZ, auringon säteilymaksimin seudun konvergenssituulivyöhyke) myrskyn ”siemeneksi”
Meillä homma kaatuu jo ensimmäiseen kohtaan, merivesi ei näin pohjoisessa pääse laajalla alueella riittävän lämpimäksi. Meikäläiset merialueet eivät hurrikaanin kokonaisen järjestelmän syntymiseen riitä, siihen vaaditaan laaja merialue eli Atlantin tulisi näillä leveysasteilla lämmetä riittävästi.
Merivesi lämpiää pienellä viiveellä: lämpimimmillään se on pari kuukautta auringon säteilymaksimin eli pohjoisella pallonpuoliskolla juhannuksen jälkeen. Siksi pohjoisella pallonpuoliskolla otollisinta aikaa hurrikaaneille ja taifuuneille on loppukesä ja syksy, tosin saattaa sopivissa olosuhteissa jättimyrskyjä muihinkin vuodenaikoihin syntyä.
Riittävän lämpimillä merialueilla lähellä (mutta ei liian lähellä) päiväntasaajaa trooppisia sykloneja voi syntyä ympäri vuoden. Eteläisellä pallonpuoliskolla niiden huippuaikaa on sikäläinen kesä ja syksy.
Suurten myrskyjen kanssa ei ole leikkimistä; niiden yhteydessä tuhot saattavat olla valtavat ja kuolonuhrien määrä niin ikään. Jos satut myrskyalueelle, kannattaa pysyä kiltisti suojassa eikä ryhtyä uskaliaaksi ulkokuvaajaksi; siinä voi ihan oikeasti käydä huonosti.
Elokuu on alkanut ja pitkä hellekausi on päättymäisillään.
Nyt, kun meikäläisittäin kuumaa säätä on kestänyt pitkään ja lämpöennätyksiä rikotaan ympäri pohjoista pallonpuoliskoa, päätin sohaista herhiläispesää ja pitkästä aikaa kirjoittaa lyhyesti ilmastonmuutoksesta.
Ilmastonmuutos tuppaa olemaan aihe, josta kirjoitetut uutisartikkelit ja blogitekstit herättävät lähes aina pitkän (hyvä) ja yllättävän asiattoman (huono) keskustelun kommentoijien kesken. Siksi muistutan, että julkaisemme vain asialliset kommentit eli sellaiset, jotka liittyvät aiheeseen ja joissa ei haukuta kirjoittajaa tai muita kommentoijia.
Ilmaston tutkiminen ei meteorologina ole omaa erikoisalaani, itse olen erikoistunut päivittäissään ilmiöiden tutkimiseen ja ennustamiseen. Siksi en tässä tekstissä vetoa tutkimuksiin tai nimeä indeksejä, niistä löytyy tietoa pilvin pimein netistä. Niitä etsiessään kannattaa muistaa lähdekritiikki, netttiin kun saa kirjoittaa kuka tahansa.
Kuva: Anne Keskivinkka
Siis, aiheeseen. On joitakin ilmastonmuutokseen liittyviä kriittisiä kommentteja, jotka esiintyvät lähes jokaisessa aiheeseen liittyvässä keskustelussa. Haluan tässä tekstissä oikoa niihin liittyviä väärinkäsityksiä.
Kommenttityyppi 1: ”Meidän takapihalla oli viime viikolla kylmä, mitään ilmastonmuutosta olemassa ole.”
Ilmaston ja sään käsitteet menevät helposti keskenään solmuun, jos asiaan ei ole perehtynyt pitkään ja hartaasti. Tätä aihetta ei ainakaan omassa lapsuudessani käsitelty koulussa kovin pitkästi ja siihen liittyvät oppitunnit ovat varmasti unohtuneet jo suurimmalta osalta meistä. Siis, opintojen äiti, kertaus:
Sää = Hetkellinen säätila. Nyt sataa, nyt on kylmä, nyt on kuuma. Ei kerro melkein mitään alueen ilmastosta.
Ilmasto = Keskiarvo valtavasta määrästä hetkellisiä säätiloja. Esimerkiksi koko vuoden keskilämpötila saadaan laskemalla ihan kaikki vuoden aikana mitatut lämpötilahavainnot yhteen ja ottamalla niistä keskiarvo. Mukaan mahtuu kesät ja talvet, yöt ja päivät, kaikki se vaihtelu typistettynä yhteen lukuun. Jos nähdään lukuna tuntemattoman paikan vuoden keskilämpötilana vaikkapa +10 astetta eikä mitään muuta tietoa, ei ole mitään keinoa tietää, onko koko vuoden ollut tasainen +10 asteen lämpötila alusta loppuun asti, vai onko puolet vuodesta ollut +40 astetta ja puolet -20 astetta. Molemmissa tapauksissa keskilämpötila näyttää samalta.
Suomen sää on luonnostaan vaihtelevaa johtuen Suomen sijainnista maapallolla liikkuvien matalapaineiden alueiden keskimääräisellä reitillä. Täällä on ollut, ja tulee tämän hetken tiedon mukaan olemaan myös pitkälle tulevaisuuteen, säässä paljon vaihtelua. Toiset vuodet ovat lämpimiä, toiset viileitä. Sama pätee kuukausiin, viikkoihin ja päiviin.
Mistä siis kaikki haloo? Miten tämän vaihtelun keskeltä voi huomata mitään?
Se onkin yksittäisen säähän ja ilmastoon perehtymättömän ihmisen kannalta hankalaa. Ilmastonmuutos ei saa päivittäissäätämme olemaan kuin uuni, joka muuttuu hetki hetkeltä lämpimämmäksi. Välillä tuntuu kylmältä ja välillä lämpimältä, kuten ennenkin. Ilmastonmuutoksen pieni, mutta sitäkin merkittävämpi muutos ei tunnu jokapäiväisessä elämässä, mutta näkyy mittauksista otetuissa keskiarvoissa. Välillä, mutta vain välillä, mitataan ennätyslukemia. Niitä mitataan hieman tiheämmin kuin aiemmin, mutta kuitenkin niin harvakseltaan, että se unohtuu päivittäiselämän keskellä.
Muutokseen reagoivat, ja ovat jo reagoineet, kasvien kasvualueet ja eläinten levinneisyysalueet. Joitakin lajeja kuolee sukupuuttoon, toiset siirtyvät ja kolmannet voivat paremmin ja levittäytyvät suuremmalle alueelle. Kasvit, joiden viljely onnistui hyvin yhdellä alueella, muuttuu vaikeaksi ja päinvastoin. Puhumattakaan napajäiden sulamisesta, merenpinnan noususta ja muutoksista myrskyjen ja sateiden määrissä, jotka yhtälailla tulevat paketissa mukana.
Kommenttityyppi 2: On täällä Suomessa ennenkin ollut lämmin, lämpimämpi kuin nyt.
Aivan totta, on ollut lämpimämpi. Koko maapallo on ollut useissa vaiheissa historiassa reilusti nykyistä lämpimämpi. Napajäätä ei ole ollut ja, jos en väärin muista, Suomi on sijainnut kauan sitten, mannerlaattojen liikkeitä taaksepäin kelaten, päiväntasaajalla ja jopa sen toisella puolella.
Maapallo on kestävä, iso kivipallo ja elämä kokonaisuutena sen päällä niin ikään on kestävää. Aikana, jolloin Suomessa on ollut selvästi nykyistä lämpimämpää, elämä on ollut hyvin erinäköistä kuin nyt mm. ilmakehän suuremmasta hiilidioksidipitoisuudesta johtuen. Maapallon lämpimimmän tiedetyn kauden aikana, eli n. 100 000 000 vuotta sitten, täällä viihtyivät mm. dinosaurukset.
Elämä itse maapallolla on kestävää, mutta yksittäiset lajit hauraita muutokselle. Elämme tällä hetkellä suurta lajien joukkosukupuuttokautta ihmisen aiheuttamana. Sukupuuttoa aiheuttavat sekä ennennäkemättömän nopea ilmastonmuutos, johon eläimet ja kasvit eivät ehdi reagoida, että ihmisten aluevaltaukset, jotka vievät muulta elämältä elintilaa.
Ilmastonmuutoksen jälkeen elämä aivan varmasti jatkuu, mutta osa eläin- ja kasvilajeista katoaa. Tässä kohdassa kannattaa muistaa ihmisen olevan yksi eläinlajeista; ei ole mahdotonta, että ihmiset tötöävät maapallon itselleen elinkelvottomaksi ja vähitellen katoavat maan päältä, mutta lahjoittavat pallomme samalla muunmuotoiselle elämälle. Tässä skenaariossa elämä jatkuu, ihminen lajina ei. Asiaan kannattaa puuttua ennen kuin on liian myöhäistä.
Kommenttityyppi 3: Täällä Suomessahan ilmasto muuttuu vain parempaan päin!
Aivan mahdollista (tosin ei varmaa – varmaa tietoa tulevista paikallismuutoksista ei ole, sillä muuttuvia tekijöitä on niin paljon), että Suomen ilmasto muuttuu lähemmäksi Keski-Eurooppalaista. Viljelyolosuhteet saattavat parantua, viljeltävävissä oleva lajisto monipuolistua. Lämpötilat muuttuvat lomailijoille mukavammiksi. Miksi huolestua?
Ilmastonmuutoksessa saattaa hyvinkin olla paikallisvoittajia, joiden elämä muuttuu ilmaston puolesta parempaan suuntaan. Tässä ajatuksessa tuppaa unohtumaan yksi olennainen tekijä: muut ihmiset. Suomessa ilmasto saattaa jopa parantua, mutta maailmassa on valtava määrä asuttuja alueita, jotka uhkaavat muuttua elinkelvottomiksi. Ihmisillä ei ole tapana jäädä elinkelvottomalle alueelle kuolemaan tekemättä mitään, vaan jos vanhalla alueella ei voi olla, on etsittävä uusi asuinpaikka.
Jos viimevuotisten kaltaiset ihmisvirrat ovat aiheuttaneet näin paljon keskustelua ja tunteita, mitä tapahtuu, kun satoja miljoonia, jopa miljardi ihmistä tarvitsee uuden asuinpaikan? Mukavan ilmaston harvaan asutut maat ja alueet, Suomi yhtenä, tuntuvat aivan varmasti ainakin osalle heistä houkuttavilta kohteilta. Ihmisillä kun on tapana haluta asua paikassa, jossa saa elää rauhassa ja jossa lapsille on näkyvissä riittävän hyvä tulevaisuus.
Eli – koko maailman ilmasto-ongelmat koskettavat myös Suomea, vaikka haluaisimmekin välillä eristyä omaan kuplaamme irrallisiksi muista. Vaikka meille tulisikin kiva ilmasto siinä sivussa.
Kommenttityyppi 4: Hyvä kvartaalitulos on tärkeämpi kuin ilmastotoimenpiteet
Ilmastonmuutoksen jarruttaminen vie rahaa. Joo, totta. Joitakin elämäntapojakin pitäisi muuttaa, tai ainakin tarkastella niiden ilmastoystävällisyyttä ja ekologisuutta. Epämukavaa.
Ilmastonmuutosskeptikkoja riittää yhä siitä huolimatta, että tieteentekijät alkavat olla yksimielisiä ilmastonmuutoksen olemassaolosta, onhan muutos jo mitattu ja todisteet jo nähty. ”Minun rahoja käytetään turhiin asioihin, p***ele” -kommenttia kuulee yhä.
Leikitään pienen hetken ajan, että skeptikot ovat oikeassa (kaikki todisteet kertovat päinvastoin). Ilmastonmuutoksen estäminen on pitkälti ilman puhdistamista ihmisten, erityisesti teollisuuden, päästöjä suitsimalla. Ilmastonmuutosta aiheuttaa ilmakehään päässyt sinne kuulumaton sälä (kaasut ja hiukkaset), jota ei haluta sinne enempää.
Suuri osa tuosta ilmaan päässeestä sälästä aiheuttaa ihmiselle terveyshaittoja, jopa ennenaikaisia kuolemia. Maailmalla on kaupunkeja, joissa ei pysty hengittämään ilman hengityssuojainta ja aurinko ei välttämättä näy saastepilven läpi. Mikä siis on pahinta, mitä tässä skenaariossa voi tapahtua? Ilmastonmuutosta ei estetty, koska sitä ei ollut. Ainoastaan puhdistettiin ilmaa eli tuotettiin ihmisille terveyttä, hyvinvointia ja lisää elinvuosia. Oi ei.
Leikki sikseen, ilmastonmuutos on totta. Rahaa menee väistämättä ilmastonmuutoksen suitsimiseen ja uusien teknologioiden etsimiseen, tietenkään sitä ei ole kiva käyttää. Mutta entä vaihtoehto? Käännetään teollisuuden nupit kaakkoon puhtaudesta välittämättä, rahaa tulee heti ja pian. Tuontivienti rullaa ja tavaraa liikkuu. Ikävä kyllä tämä raha on kuin 1000000% vuosikorolla otettu laina: nyt saadun rahan hinta on niin kova, että sen maksamiseen ei enää välttämättä kohta pysty koko ihmiskuntakaan. Onko sen arvoista?
Mitä tehdä?
Mitä yksittäinen ihminen voi tehdä? Puhutaan koko maapallosta ja me olemme kuin pikku muurahaisia sen pinnalla.
On paljon pieniä asioita, joita yksittäinen ihminen voi tehdä. Jokainen auttaa omalla tavallaan. Silti merkittävin vaikutusmahdollisuus on: äänestä seuraavissa, ja sitä seuraavissa ja sitä seuraavissa, vaaleissa aina ehdokasta, jolla ympäristöasiat ovat sydämellä ja joka myös lähtee viemään niitä eteenpäin. Sopivia ehdokkaita löytynee puolueesta riippumatta. Mikäli poliitikot unohtavat kauniit sanansa vaalien jälkeen, lähetä sähköpostia ja muistuta.
Meteorologin puheenvuoro tästä asiasta päättyy tähän. Kiitos.
Kuva: Pixabay
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
