Author: Joanna Rinne

Suomi on viime päivät kuulunut laajaan korkeapaineen alueeseen. Lähipäivinä säätyyppi jatkuu (ainakin maan etelä- ja keskiosassa, Lapin yli liikkuu ajoittaisia sateita).

Keskikesällä korkeapaine tarkoittaa useimmiten kauniita, aurinkoisia kesäpäiviä; syksyllä, talvella ja keväällä asia ei ole niin yksinkertainen. Tässä lyhyesti kolme asiaa, joiden ennustaminen tämän säätyypin vallitessa syksyllä tuo meteorologeille uusia (virtuaalisia) harmaita hiuksia.

Sumut -> pilvisyys

Syksyisin tienvarsille ja aukeille alueille iltaisin ilmaantuvat paikalliset sumut ovat kaikille tuttuja. Sumut syntyvät maanpinnan jäähdyttyä selkeällä säällä auringon laskettua. Lämmin ilma kykenee sitomaan itseensä enemmän kosteutta kuin viileä, joten viilenevän maanpinnan yllä viilenevä ilma menettää kykyään pitää kosteus näkymättömissä. Kun ilman lämpötila laskee kastepisteen tasolle, ilmankosteus alkaa tiivistyä näkyviksi pisaroiksi eli muodostuu sumua.

Kuten selkeinä syysiltoina maastoa ihaileva katselija tietää, sumun muodostuminen on epätasaista: yhdessä paikassa se voi olla sankkaa, toisessa ilma on täysin kirkasta. Lähempänä kesää sumut jäävät usein vähäisiksi, mutta viileämpinä vuodenaikoina kosteassa ilmassa ne saattavat ehtiä yön aikana peittää laajoja alueita. Tästä alkaa meteorologin haaste: aamulla aurinko alkaa noustuaan hälventää sumua, mutta milloin ja missä sumu hälvenee kokonaan ja missä se jää pysyväksi, jos ei maanpintaan, ainakin sen yläpuolelle sumupilveksi? Meteorologi ennustaa tietotaitonsa pohjalta, mutta onnistuneeseen ennusteeseen tarvitaan taidon lisäksi myös annos onnea.

Pilvisyys -> lämpötila

Epäonnistunut pilvisyysennuste ei harmita ainoastaan kaunista päivää kaipaavia, se vaikuttaa myös lämpötilaennusteeseen. Meteorologille suurimman jännityksen tuottaa tilanne, jossa korkeapainesäällä öinen ohuehko sumupilvikerros peittää suuren osan Suomea, mutta rakoilee paikallisesti. Pilvisillä paikoilla lämpötilaennuste onnistuu useimmiten hyvin, mutta pienikin pilvipeitteen rakoilu sekoittaa pakan. Ääriesimerkit aiheesta löytyvät sydäntalvisesta Pohjois-Suomesta: kahden toisistaan muutaman kilometrin päässä sijaitsevan paikan, joista toisessa taivas on selkeä ja toisessa pilvinen, lämpötilaero voi olla jopa 20-30 astetta! Selkeällä säällä lämpö karkaa niinsanotusti (avaruuden) harakoille, pilvipeite puolestaan toimii villapaidan tavoin; lämpö jää maanpinnan ja pilven väliin.

Tämänhetkisessäkin säätilanteessa pilvipeitteen rakoilu saa öisin lämpötilan putoamaan nopeasti usean asteen verran. Jotta meteorologi saisi lämpötilaennusteen onnistumaan, on myös pilvisyysennusteen mentävä täysin nappiin.

 

Tienpintojen jäätyminen

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: kostea ilma ja paikallisesti pakkaselle laskevat tielämpötilat ovat vaarallinen yhdistelmä. Viime päivinä sen tulokset ovat päätyneet uutisotsikoihin asti aamuruuhkassa ajavien autojen kolaroitua jäätyneillä teillä.

Jäätä muodostuu tienpinnoille, kun tienpintojen lämpötila jäähtyy pakkaselle niiden yläpuolisen ilman ollessa kosteaa. Ilman lämpötilan ei tarvitse laskea pakkaselle asti; riittää, että tienpinnat ovat asteen tai pari pakkasella ja niiden yläpuolinen ilma hieman nollan yläpuolella. Kosteus tiivistyy ilmasta tienpinnoille kuuraksi. Valmiiksi märille tienpinnoille voi syntyä myös mustaa jäätä: tien pintalämpötilan laskiessa pakkaselle kosteus muuttuu autoilijoille petolliseksi jääksi.

Korkeapainesää asettaa meteorologille työhön haasteita, mutta mielenkiintoisia sellaisia. Onnistuneen ennusteen jälkeen voi hyvillä mielin nauttia vähätuulisesta ja ajoittain aurinkoisesta säätyypistä.

Säästä puhuttaessa yksi käytetyimmistä sanoista on ”keskilämpötila”. Se esiintyy yleensä vertailun yhteydessä: kun halutaan verrata vuodenaikojen säätä edeltäjiinsä nähden, vuosia toisiinsa tai esimerkiksi seurata ilmaston muuttumista. Mitä voi päätellä siitä, jos uutisessa kerrotaan tulevan kuukauden olevan keskimääräistä lämpimämpi tai kylmempi?

Vuorokauden keskilämpötilaa laskettaessa lasketaan yhteen vuorokauden lämpimin ja saman vuorokauden kylmin mitattu lämpötila, yhteenlaskun tulos jaetaan kahdella. Lopputulos on siis viileämpi kuin lämpötilahuippu ja lämpimämpi kuin vuorokauden viilein hetki. Vastaavasti, kun lasketaan kuukauden keskimääräistä ylintä lämpötilaa, lasketaan yhteen koko kuukauden kaikki lämpimimmät lämpötilat ja jaetaan kuukauden päivien määrällä. Kuten vuorokauden keskilämpötilan kohdalla, keskiarvo on aina maltillisempi ja tasaisempi kuin todelliset havainnot.

Ihmisiä kiinnostaa, onko esimerkiksi tulevan kuukauden lämpötilat ennustettu keskimääräistä lämpimämmiksi vai kylmemmiksi. Pitkän ajan ennusteet vastaavat juuri tähän kysymykseen; ne kertovat, millä puolella keskiarvoa lämpötilat tulevat olemaan. Tieto antaa viitettä tulevasta, mutta samaan lopputulokseen voidaan päästä usealla tavalla. Tästä alla muutama kuvallinen esimerkki. (Jos käyrät epäilyttävät, ei hätää; asia selviää hyvin myös tekstiä seuraten)

Kaikissa kuvissa pystyakselilla näkyy lämpötila, vaaka-akselilla aika. Jokaisessa kuvaesimerkissä keskilämpötila on 0 Celsiusastetta (kuvissa 3 ja 4 ylä- ja alakäyrien on tarkoitus olla toistensa peilikuvat, mahdolliset poikkeamat johtuvat taiteilijasta). Ykköskuvassa sekä kylmin että lämpimin lämpötila on lähellä nollaa koko jakson ajan, kakkoskuvassa lämpimin pysyttelee reilusti lämpöasteilla, kylmin reilusti pakkasella. Kolmosessa ja nelosessa molemmat muuttuvat, mutta sopivasti samanaikaisesti niin, että keskiarvo pysyy tasaisena. Kuvien perusteella voi siis päätellä seuraavaa:

 

Keskiarvo ei näytä ääriarvoja. Samaan tulokseen, esimerkkinä lämpötilan kuukausikeskiarvoon, päästään sekä silloin, jos lämpötila on tasainen läpi koko kuukauden, että silloin, jos kuukauden aikana on vuoroin hirmuisen kuuma ja hirmuisen kylmä.

Kun luet lehdistä tulevien kuukausien keskilämpötilaennusteista kertovia uutisia, kannattaa muistaa, että niistä ei voi vielä ennustaa varmoja hellekausia tai pitkiä pakkasjaksoja; sama lopputulos voidaan saavuttaa monella eri tavalla. Suomen ilmasto on luonnostaan hyvinkin vaihteleva ja vuodet eivät ole veljeksiä, meidän säähämme kuuluu sekä kuumuus, kylmyys ja kaikki niiden väliltä.

(Aiheesta kiinnostuneet: lisää tietoa Miinan blogitekstissä )

 

 

Kuunpimennys tuli ja meni – pilvet peittivät näkyvyyden suuressa osassa Suomea, mukaanlukien toimistollamme pääkaupunkiseudulla, mutta muutamat onnekkaat mm. maan länsiosassa pääsivät pilvipeitteen rakoilun ansiosta nauttimaan punaisesta superkuusta.

Omia kuvia en nyt siis pääse tähän laittamaan, mutta onneksi maailmalta kuvia löytyy sitäkin enemmän.

Pilvipeitteen takia jätin kameran maanantaiaamuna suosiolla kotiin, mutta mikäli sen olisin ottanut, toimistoltamme otettu kuva taivaasta olisi näyttänyt suurinpiirtein tältä:

Nyt siis seuraavia taivaantapahtumia odottelemaan. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!

(Lunta onkin odotettavissa Pohjois-Lappiin lähipäivinä, siitä lisää sivuillamme:
Lunta tulossa )

Ensi yönä katseet kannattaa suunnata taivaalle!

Odotettavissa on täydellinen kuunpimennys; vieläpä superkuun eli hieman keskimääräistä suuremman (maata lähempänä olevan) kuun aikaan. Kuunpimennys näkyy täydellisenä klo 5:11-6:24, puolivarjovaiheesta puolivarjovaiheen päättymiseen klo 3:10-8:24 (jolloin aurinko on jo noussut koko maassa).

Pilvisyys lisääntyy Suomessa ensi yönä koillisesta alkaen. On siis onnenkauppaa, missä pimennys näkyy ja missä ei. Allaolevassa kuvassa näkyy ennustettu pilvisyys klo 06 huomisaamuna; kokemus kertoo, että pilvisyysalueen muoto harvoin toteutuu täysin ennustemallin mukaisena, joten kannattaa seurata tilannetta. Parhaat mahdollisuudet kuunpimennyksen näkymiseen ovat paikoin maan etelä- ja keskiosassa sekä Länsi-Lapissa.

Seuraava täydellinen kuunpimennys näkyy Suomessa vasta vuonna 2018, joten kannattaa tähyillä taivaalle! Itse olen täydellisen pimennyksen aikaan sopivasti työvuorossa Forecan toimistolla, jossa selkeän sään sattuessa kuu tulee näkymään hyvin. Kamera tulee varmuuden vuoksi mukaan, toivottavasti pilvet eivät tule tielle.

Täydellisen kuunpimennyksen aikaan kuu on ruosteenpunainen, tämänkaltaisia näkymiä siis on onnekkaille odotettavissa:

Raskaiden uutisten päivinä kaivataan väliin vähän kevennystä. Siinä hengessä tämä allekirjoittaneen arkistoista löytynyt aarre – mahdollisesti noin kymmenvuotiaana tekemäni sääennuste. Meteorologeille ominainen kiinnostus äärisäihin jo näkyvissä. (Fysiikan näkökulmasta tämä ennuste ei mennyt täysin putkeen)

 

Meteorologi on kaikille tuttu ammattinimike, mutta yksi meiltä meteorologeilta kysytyimpiä kysymyksiä on: ”mitä meterologi työssään oikeastaan tekee?”

Uteliaille ja tiedonhaluisille tässä kuvaus Forecan päivystävän meteorologin keskimääräisestä työpäivästä.

 

Sää ei tunne toimistoaikoja, siksi meteorologin työ on vuorotyötä. Vuorot ovat tarpeiden mukaan eripituisia ja -aikaisia, esimerkiksi tämän aamun työt alkoivat aamuviideltä. Pimeys on jo lisääntynyt siinä määrin, että aurinko nousee vasta hyvän aikaa aamuvuorolaisen töihin tulon jälkeen (lohduksi auringonnousut näkyvät suuren osan vuodesta komeasti toimistomme ikkunasta).

Vuorosta riippumatta ensimmäisenä töihin tullessa meteorologi tutustuu vallitsevaan säähän. Missä sataa ja missä paistaa? Minkälaisia ovat lämpötilat, ovatko ne vastaavat kuin ennustetut? Tärkeää on tietää toisaalta suursäätila (Euroopan mittakaavassa esim. matala- ja korkeapaineiden alueiden paikat, erilaiset ilmamassat ja niiden väliset merkittävät säärintamat), toisaalta yksityiskohtaisemmin Suomen sää (pilvisyys, sateet, lämpötilat, tuuli, ilmankosteus yms.).

Kun tämänhetkisestä säästä on jonkinlainen kuva, siirrytään tutkimaan tietokonemallien ennusteita. Tietokonemalleja on lukuisia erilaisia, kullakin omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Lisäksi jokainen malli laskee ennustetta tehdessään useiden erilaisten sääparametrien toimintaa useissa ilmakerroksissa, joten erilaisten käytettävien ennustekarttojen kirjo on valtava. Kullekin meteorologille muodostuu nopeasti eri säätilanteille omat karttasuosikkiyhdistelmät, joita hän säätilanteen kehittymistä pohtiessaan käyttää.

Kartat voivat näyttää normaalien pinnalla havaitsemiemme sääilmiöiden (sade, ilmanpaine, tuuli, pilvisyys) lisäksi erikoisempia, kuten tietyn painepinnan korkeutta maanpinnasta (eli sitä, millä korkeudella ilmapaine on vaikkapa 850 hPa), märkälämpötilaa (eri asia kuin normaali lämpötila, netistä löytyy tarkempi kuvaus), eri ilmakerrosten pilviä jne. Kuten allaolevasta kuvasta näkyy, kartoista muodostuu pöydälle nopeasti melkoinen sillisalaatti (tässä vain osa kerralla käytettävistä kartoista).

Eri tietokonemallit ovat ennustejakson alussa varsin yksimielisiä tulevasta säästä, mutta ilmakehän kaoottisuuden takia pienet virheet kasaantuvat nopeasti ja ennusteet alkavat erkaantua toisistaan. Meteorologin tehtävä on ennustetta laatiessaan arvioida, mikä malleista on sillä hetkellä parhaiten tulevaa säätä kuvaava ja miksi; sen jälkeen muodostaa mieleensä mahdollisimman tarkka kuva tulevien päivien säästä.

Kun tämä pohjatyö, vallitsevan sään tutkiminen ja ennusteiden vertailu sekä oman tulkinnan muodostaminen on tehty, alkaa käyttäjille näkyvä työosuus, joka kestää loppupäivän ajan: mm. ennustetekstien kirjoittaminen, palveluissamme näkyvien ennusteiden säätäminen (vaikka pohja ennusteisiimme tulee tietokonemalleista, meteorologi kuluttaa merkittävästi aikaa ennusteen käsin paranteluun, jotta tietokonemalleille ominaiset virheet saataisiin poistettua ennusteista), erilaisten karttojen piirtäminen ja päivystävään puhelimeen vastaaminen. Forecan meteorologit vastaavat sääennustetietoja tarvitseville, esim. juhlia tai säänarkoja töitä suunnitteleville, numerossa 0600 411 411
(3,98 €/min + pvm).

Vaikka pääosa vallitsevan sään ja ennusteiden tutkimisesta tehdään vuoron alussa, seuranta jatkuu koko päivän ajan: sadekuuroja voi ilmaantua hieman ennustetun alueen ulkopuolelle, pilvipeitteen yllättävä repeily vaikuttaa lämpötilaan, sadealue voi olla etuajassa ennusteeseen nähden. Meteorologi reagoi yllättäviin tilanteisiin ja muuttaa ennusteita tarpeen mukaan niin, että ne pysyvät mahdollisimman todenmukaisina.

Meteorologin työ pysyy kiinnostavana sään vaihtelevuuden takia: vaikka säätilanteet voivat olla toisiinsa nähden samankaltaisia, täysin samanlaisena sää ei toistu ikinä; kukin työpäivä on erilainen kuin edeltäjänsä.