Author: Joanna Rinne

Etelän autoilijat: jos tämän luette, talven ei tarvitse yllättää:

lumipeite saadaan nyt etelärannikolle asti!

Lumisade alkaa tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Maa on vielä lämmin, joten ensisentit muuttuvat sohjoksi, sen jälkeen lunta alkaa kertyä maahan.  Sadealueen tämänhetkinen reittiennuste näyttää tältä:

 

Lunta sataa koko keskiviikon ajan, joten sitä ehtii kertyä paikoin jopa yli 10 senttiä.

Keskiviikkona lumisateessa autoilevien kannattaa varata reilusti ajoaikaa ja jos mahdollista, talvirenkaat alle!

Lumisateen jälkeen ke-to-yönä lämpötila painuu koko maassa pakkasen puolelle eli märät tienpinnat jäätyvät ja kertynyt lumi jää maahan. Siitä eteenpäin koko maassa on tiedossa pakkassäätä ainakin viikon verran eteenpäin ja jo sunnuntaina on mahdollista, että maan eteläosaan leviää uusi lumisadealue.

Marraskuu alkaa talvisissa merkeissä, hyvää kuun vaihdetta kaikille!

Lunta tulvillaan on raikas talvisää!
Joko?

Tänään lunta ja räntää on satanut etelärannikkoa myöten, myös lähipäivien sateet tulevat ainakin osin hiutalemuodossa.

 

Miten sateet liikkuvat lähipäivinä ja mitä on odotettavissa lähitunteina? Katsotaanpas videolta!

 

Tämän ja huomispäivän (eli tiistain ja keskiviikon) aikana lumi- ja räntäsateet liikkuvat maan etelä- ja itäosan yli. Maa on monin paikoin vielä lämmin, joten valtavaa kertymää ei jääne maahan, mutta autoilijoiden kannattaa olla varovaisia – liukasta on!

Torstain ja perjantain aikana sateiden lumiraja liikkuu kohti pohjoista, perjantaina lunta sataa enää lähinnä Lapissa.

Sateen olomuotoennustekartta löytyy sivuiltamme täältä:

Ajokelin heikkenemistä omalla reitilläsi kannattaa käydä seuraamassa sivujemme ajokeliennustekartalta, sivuiltamme löytyy myös sateiden olomuotoennustekartta.

Nyt lumiukkoja, tai ainakin räntäukkoja rakentamaan! (Täällä etelärannikolla tuloksena lienee vielä vain märät hanskat…)

 

 

Tänään katsellaan kuvia!

Forecan toimisto sijaitsee Espoon Keilaniemessä, meteorologien iloksi ja avuksi täältä on hyvät näkymät sekä eteläkaakkoiselle että pohjoisluoteiselle taivaalle. Erilaiset säätilanteet näkee täältä komeasti, minkä takia puhelimeni on pullollaan kuvia toimiston ikkunoista. Jotteivät ne jäisi käyttämättömiksi läppärin kansioiden pohjalle, tässä tulee sekalainen valikoima tämän vuoden puolella otettuja kuvia.

Töissä ei tule kuskattua järkkäriä mukana ja kuvat tulee yleensä otettua kännykällä kiireessä, sen takia kuvien laatu ei ole parasta a-luokkaa ja muutama satunnainen heijastusufokin saattaa löytyä. Ufoista huolimatta:

 

Syyspäiväntasaus on ohitettu, eli vietämme nyt seuraavat kuusi kuukautta vuotuisen kierron ”pimeällä puolella”. Yöt ovat päiviä pidempiä ja lyhenevät tästä joulun tienoille asti.

Vuodenaikaisvaihtelulla on suuri vaikutus säähän, mutta ilmakehästä on havaittu useita muunmittaisia kiertoja eli oskillaatioita. Oskillaatioista ja niiden vaiheita mittaavista indekseistä puhutaan usein. Monelle jo itse sanan ”oskillaatio” merkitys jää hämärän peittoon, tänään avaan siis lyhyesti mistä on kyse.

Oskillaatio – mikä se on?

Ilmakehän oskillaatioista puhuttaessa viitataan ilmakehässä luonnollisesti tapahtuvaan vaihteluun, jossa sääparametrit, esim. ilmanpaine, lämpötila ja sademäärä, vaihtelevat jaksoittain. Vuodenaikaisvaihtelu on yksi esimerkki; yksinkertaistettuna meillä on talvella kylmää, kesällä lämmintä ja välivuodenaikoina matkataan oskillaation yhdestä vaiheesta toiseen.

Erilaisissa oskillaatioissa vaihteluväli voi olla jotakin muuta kuin yksi vuosi. Vaihtelu voi tapahtua joidenkin viikkojen, kuukausien, parin vuoden, muutaman vuoden, kymmenien vuosien tai jopa vuosituhansien välein. Myöskin niiden vaikutusalue vaihtelee, ilmastosta puhuttaessa tunnutaan yleensä viittaavan ainakin yhden mantereen kokoluokan oskillaatioihin.

Oskillaatioiden tunnistamista vaikeuttaa se, että ne hukkuvat valtavaan määrään tietoa. Päällekkäin tapahtuvat vuodenaikaisvaihtelu, tuntematon määrä erilaisia oskillaatioita ja valtavan kohinan päälle tuottaa normaali satunnaisvaihtelu. Yksinkertaistettu malli tilanteesta on nähtävissä veden pinnalla: kun useasta eri suunnasta tulee aaltoja, lopputulos vaikuttaa katsojan silmiin vain satunnaiselta heilahtelulta. Ilmakehässä tilanne on sama, mutta vaikeusastetta on nostettu runsaasti!

Asiaa ei yhtään helpota, että toisin kuin vuodenaikaisvaihtelu, joka tapahtuu säännöllisesti, useissa oskillaatioissa vaihtelu on suurta. Esim. El Niño -oskillaation seuraavaa huippua tai laaksoa ei pystytä ennustamaan varmasti kovinkaan kauaa etukäteen. Huippujen ja laaksojen vuoroväli vaihtelee ajallisesti ja niiden voimakkuusvaihtelu on suuri.

Esimerkkejä tunnetuista oskillaatioista

ENSO

• ENSO-oskillaatiossa (El Niño / Southern Oscillation) vuorottelevat El Niño – ja La Niña -vaihe.
• Se vaikuttaa suuresti erityisesti trooppisen Tyynenmeren itä- ja länsirannikon säähän ja sitä kautta esim. kalastukseen ja maanviljelyyn.
• Kierron kesto on epäsäännöllinen, yleensä n. 2-10 vuotta.

NAO

• NAO-oskillaatiossa (North Atlantic Oscillation) Pohjois-Atlantin Islannin matalapaineen ja Azorien korkeapaineen välinen ilmanpaine-ero vaihtelee.
• Se on merkittävä Euroopan, myös Suomen säälle, sillä se vaikuttaa liikkuvien matalapaineiden reitin sijaintiin.
• Kierto on epäsäännöllinen.

AO

• AO-oskillaatiossa (Arctic Oscillation) ilmanpaine vaihtelee pohjoisnavan ja pohjoisen pallonpuoliskon keskileveysasteiden välillä.
• Se vaikuttaa koko pohjoisen pallonpuoliskon säähän.
• Kierto on epäsäännöllinen.
• NAO- ja AO-oskillaatiota kutsutaan myös yhteistimellä NAM (Northern Annular Mode).

Tässä oli vain muutama esimerkki oskillaatioista. Näiden lisäksi voisi nimeltä mainita vaikkapa oskillaatiot SAM (Southern Annular Mode), AMO (Atlantic Multidecadal Oscillation), IOD (Indian Ocean Dipole), MJO (Madden-Julian Oscillation), lista on pitkä.

Oskillaatiot ovat sikäli keinotekoinen käsite, että ne antavat kuvan, että on kyse helposti ympäristöstään irrotettavasta ilmiöstä, jonka vaiheesta voi päätellä täysin, minkälaista säätä on jollekin alueelle luvassa. Asia ei ole niin yksinkertainen, vaan todellisuudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Muutokset ilmakehässä yhdellä alueella ja yhdessä parametrissa vaikuttavat toiseen alueeseen ja parametriin. Muutos kulkeutuu aaltojen lailla eteenpäin ilmakehässä. Ilmakehä elää koko ajan, joten muutoksien vaikutuksia kulkee ristiin rastiin joka suuntaan koko ajan. Ne yhdessä muodostavat meille tutut ilmastot ja sään. Oskillaatioiden käsite on ihmisten tapa yrittää ymmärtää ympäristöään palanen kerrallaan.

Nykyään ilmakehän käytöstä on alettu ymmärtää jo siinä määrin, että vaikka kaikkea ei voida tunnistaa, esimerkiksi päivittäisen sään ennustaminen sujuu jo kaiken huomioonottaen varsin hyvin. Erilaisiin ilmakehässä tapahtuviin vaihteluihin on maapallon mittakaavassa varsin hiljattain tullut yksi lisää: ihmisen aiheuttama ilmakehän kemiallisen koostumuksen muutos. Sen vaikutuksia ilmastoon on jo näkyvissä, erilaiset kerrannaisvaikutukset tulevat näkyviin vähitellen. Elämme maapallon kokoisen, ajattelemattomuuttamme aloittamamme tieteellisen kokeen aikoja.

Meille tulee välillä ehdotuksia blogiaiheiksi. Ne ovat erittäin tervetulleita, sillä ehdotusten avulla voimme vastata kysymyksiin ja käsitellä aiheita, jotka teitä lukijoita kiinnostavat.  Jos ja kun teillä on mielessä aiheita, joista haluaisitte meidän kirjoittavan, pistäkää vinkkiä kommentteihin! Toteutamme toiveita mahdollisuuksien mukaan.

Tänään yritän parhaani mukaan vastata lukijan esittämään kysymykseen

Miksi meteorologit puhuvat niin paljon suursäätilasta ja niin vähän paikallissäästä?

Ajan ja tilan puute

Sääennusteiden käyttäjät kuulevat tai lukevat meteorologin valitsemia sanoja yleisimmin televisiossa, radiossa ja sanomalehdissä. Näissä kaikissa asiat pitää ilmaista lyhyesti, sillä aikaa tai palstatilaa on rajoitettu määrä. Silti jollakin tavalla on ilmaistava tuleva sää niin, että kuulija-/lukijakunta missä tahansa levikkialueella kokee omasta säästään sanotun ainakin jotakin. ”Aurinkoista ja poutaa koko maassa” tyyppisenä päivänä se on melko helppoa, joskus taas Suomen yli saattaa olla liikkeessä kolmekin eri sadealuetta saman päivän aikana. Kullakin sadealueella on oma reittinsä ja ajoituksensa ja sadealueiden väliin jää vielä erilaista säätä.

Valitettavasti sääilmiöt eivät tunne ihmisen kehittämiä aluerajoja ja sääilmiöiden reittien ilmaiseminen parissa lauseessa voi olla välillä hyvinkin haastavaa. Lopputulos on siksi helposti muotoa ”Itä-Suomen yli liikkuu sateita, maan länsiosassa on aurinkoisempaa” siitä huolimatta, että suurelle osalle kuulijoista tai lukijoista jää mysteeriksi, kuuluvatko he tällaisessa ennusteessa maan itä- vai länsiosaan.

Suursäätila kertoo paljon myös paikallissäästä

Meteorologin silmin sääkartta on täynnä ”otuksia”: esimerkiksi Euroopassa voi olla jossakin korkeapaine, sen ympäristössä puolestaan pari merkittävää matalapaineen keskusta. Meteorologi oppii opinnoissaan jo alussa, että kuhunkin ”otukseen” liittyy sille ominaisia sääilmiöitä.

Jos meteorologille kertoo vaikkapa Suomen kuuluvan laajaan matalapaineen alueeseen ja matalapaineen keskuksen siihen liittyvine sateineen liikkuvan maamme yli itään, muodostuu hänen päähänsä jo yleiskuva siitä, mitä on odotettavissa. Kuvaus suursäätilasta antaa vinkin siitä, mistä suunnasta tuulee ja missä tuulet ovat voimakkaimmat, jonkinlaista osviittaa siihen, minkälaisia pilvisyys- ja sadealueita on odotettavissa ja mahdollisesti vieläpä jonkunlaisen arvauksen lämpötilojen kehityksestä.

Ongelmana tässä on tietenkin se, että suurelle osalle säätiedotusten käyttäjistä tämä hiljainen tieto ei välity. Tieto matalapaineen keskuksen liikkeistä ei välttämättä herätä lisäajatuksia, vaan turhauttaa: mikä sää täällä minun paikkakunnallani on? Onko pilviä, onko sateita?

 

Sään ennustaminen vaikeutuu pienessä mittakaavassa

Suursäätilan ”otukset” eli korkeapaineiden ja matalapaineiden sijainnit osataan nykyään ennustaa varsin hyvin useampia päiviä eteenpäin. ”Varsin hyvin” tarkoittaa meteorologian tapauksessa sitä, että muutokset niiden ennustetuissa reiteissä pysyvät usein vain kymmenien kilometrien mittakaavassa.

Valitettavasti tuo kymmenien kilometrien mahdollinen virhe vaikkapa sadealueen paikassa on virhealueella sijaitsevalle käyttäjälle merkittävä. Pahimmillaan ennustettu aurinkoinen päivä saattaa muuttua kaatosateeksi.

Kuurosateet ovat myös ongelmallisia. Niiden esiintymisalue ja kuurojen mahdollisuuden ajankohta osataan ennustaa varsin hyvin, mutta kuurojen tarkkojen paikkojen ennustaminen on toistaiseksi mahdotonta. Lause ”enimmäkseen poutaa, mutta yksittäisten sadekuurojen mahdollisuus” saattaa tarkoittaa sitä, että yhdessä huono-onnisessa paikassa tulee 20mm vettä kerralla!

 

Suursäätilan kertomisesta ennusteissa ei taideta ihan heti päästä, vaikka se osaa käyttäjistä turhauttaisikin; toisaalta sen informatiivisuuden, toisaalta ajankäytön takia. Paikallissääennusteita esitetään lähinnä paikallislehdissä ja pienen peittoalueen radiokanavilla, lyhyissä koko maan ennusteissa suursäätila kuvaa tilanteen etenemistä parhaiten.

Minkälaisia sääennusteita sinä suosisit?

 

Viime viikonloppuna korkeapaineen kohtalo oli vielä epävarma, nyt näyttää jo hyvältä! Korkeapaine hallitsee Suomen säätä näillä näkyvin lähes puolentoista viikon ajan. Jokunen matalapaineen keskus käy välillä häiriköimässä, ensimmäinen jo tänä viikonloppuna, mutta korkeapaine pulpahtaa niiden jälkeen sitkeästi takaisin.

Tähän aikaan vuodesta korkeapaine ei enää tuo varmaa auringonpaistetta, vaan sumupilvi saattaa ajoittain jäädä taivaan peitoksi. Korkeapaineen ansiosta sateet pysyvät silti loitolla.

Miltä siis näyttää viikonlopun sää?

Lauantai

Suomen yli liikkuu lämmin rintama ja meille alkaa virrata lämpimämpää ilmamassaa. Mitä se tietää käytännössä? Tiivistelmä:

Pori-Helsinki-linjan eteläpuolella: Aamulla pilvistä ja kuurosateita, pian poutaantuvaa ja aurinkokin alkaa näyttäytyä. Samalla lämpötila nousee, parhaimmillaan parinkympin tienoille.

Idässä, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuun tienoilla: Pilvistä ja kuurosateita. Lämpötila 10…15 asteen paikkeilla, pilvi pitää lämmön poissa.

Lapissa: Länsi-Lapissa on varsin pilvistä, mutta poutaista, Itä-Lapissa poutaista ja osin aurinkoistakin.

Lauantain tärppi eli mihin itse lähtisin: Varsinais-Suomen ja Satakunnan tienoilla näyttää hyvältä! Luvassa aurinkoista ja mukavan lämmintä säätä.

Sunnuntai

Aamu näyttää lauantai-illan kaltaiselta: selkeintä on lounaassa, muualla pilvistä, mutta nyt jo poutaista.

Päivällä tilanne muuttuu, matalapaineen keskus siirtyy Pohjois-Ruotsin ylle ja sateita alkaa levitä lännestä Pohjois-Pohjanmaalle ja Lappiin. Satakunnan tienoillakin voi tulla muutama kuuro. Maan itäosassa sen sijaan pilvipeite rakoilee ja sää muuttuu mukavampaan suuntaan.

Päivälämpötila nousee lounaassa yleisesti 20 asteeseen, muuten maan etelä- ja keskiosassa on 15-18 astetta ja pohjoisessa 10-14 astetta.

Sunnuntain tärppi? Pidän aurinkoisesta säästä, idässä näyttää varsin positiiviselta. Savonlinna-Mikkeli-Lappeenranta-kolmiota kohti!

Ensi viikko

Sunnuntaina lähestyvän matalan keskuksen ja siihen liittyvien sateiden väistyttyä korkeapaine saa taas vallan. Ensi viikosta on tulossa suuressa osassa maata poutainen ja varsin aurinkoinen. Lupaavalta näyttää, ainakin ulkoilijoiden kannalta!

Aiotko ulkoilla tulevan viikon aikana kauniin sään päivinä?

Oma aikeeni on lähteä metsään täydentämään sienivarastoja, toivottavasti sienionni suosii!