Aleksi Jokela – Sivu 5

Meri savuaa

Kirjoittaja Aleksi Jokela 14.1.201414.1.2014

Aamulla 14.1. alkoi Etelä-Suomessakin olla jo sen verran kylmää, että uskaltaa puhua jo kunnon talvisäästä, kun maassakin on jo vähän lunta. Herättyäni kurkistin lämpömittariin ja huomasin ilokseni samalla, että talvisää toi mukanaan myös talvisia ilmiöitä, kuten merisavun ts. merisumun.

Merisavua Kruunuvuorenselällä klo 14.1. 9.45. Lämpötila lähimmällä mittausasemalla Kaisanemessä -14,9 C.

Merisavu on sumun yksi ilmenemismuoto ja on luokitukseltaan haihtumissumu. Merisavu syntyy tyypillisesti sulan meren tai vesistön yllä alkutalvella, kun mantereelta virtaa vähintään noin 15 astetta kylmempää ilmaa kuin veden pinta on. Käytännössä siis lämpötilan tulee olla vähintään -15 astetta, jos veden pinta on juuri ja juuri plussan puolella.

Jäänmurtaja Urho odottaa meren jäätymistä, joka alkoi vauhdikkaasti pakkasten myötä.

Kun tällaista arktisen kylmää ilmaa kulkeutuu sulan veden ylle, käynnistyy haihtuminen veden pinnasta, joka tiivistyy helposti sumuksi hyytävän kylmässä ilmassa. Näin ollen veden ylle muodostuu harsomaista sumua tai ylöspäin kohoavia sumutorneja. Kylmä ilma kykenee sitomaan vähemmän kosteutta kuin lämmin ilma, jonka vuoksi sumu syntyy. Mitä suurempi on lämpötilaero ilman ja veden välillä, sitä näyttävämpi on myös sumu.

Näkymä Kruununhaasta kattojen yli Kruunuvuorenselälle.

Oletko itse törmännyt jo tänä vuonna merisavuun tai joihinkin muihin mielenkiintoisiin talvisiin sääilmiöihin?

Kuvat: Aleksi Jokela

Lumipeite jopa nelinkertaistaa valon määrän

Kirjoittaja Aleksi Jokela 17.12.201319.12.2013

Tällä hetkellä elämme vuoden pimeintä ajanjaksoa. Päivän pituus alkaa kasvaa talvipäivänseisauksen jälkeen 21.12, jolloin valon määrä on vähäisimmillään. Eikä pimeyttä auta yhtään se, jos maa on lumeton. Moni muistaa, kuinka joskus talvella on keskiyöllä niinkin valoisaa, että ulkona voisi lukea vaikkapa kirjaa. Toisinaan taas on pilkkopimeää.

Harjavallassa oli yöllä erittäin valoisaa puhtaan valkean lumipeitteen vuoksi joulukuussa 2009.

Valoisuuteen talvella vaikuttaa huomattavasti lumipeite – tai sen olemattomuus. Alkutalvella odotankin lunta innokkaimmin juuri siksi, että pääsemme eroon synkästä syksystä. Pilvettömällä säällä lumi nimittäin tuplaa ja pilvisellä säällä jopa nelinkertaistaa valon määrän. Lumi on siis tavallaan luonnon oma kirkasvalolaite!

Millä tavalla lumi sitten lisää valon määrää?

Jotta ymmärtäisimme miksi, täytyy ensin tarkastella pinnan heijastavuutta, eli albedoa. Albedo kertoo sen kuinka paljon säteilyä pinta heijastaa. Puhtaan juuri sataneen valkean lumen albedo on jopa 90-95%, eli se heijastaa takaisin lähes kaiken valon, joka sen pinnalle saapuu. Tumma ja märkä maa luonnollisestikaan ei heijasta kovin paljoa (5-10%).

lumipeite_pilvipeite — Puhdas lumipeite heijastaa noin 90% sen pinnalle saapuvasta valosta, täysi pilvipeite taas heijastaa noin 60-70 % maanpinnalta saapuvasta valosta ja läpäisee käytännössä loput avaruuteen. Valo poukkoilee pintojen välillä niin, että sen määrä moninkertaistuu.

Millä tavalla pilvet sitten vaikuttavat?

Kun otetaan mukaan pilvet, niin homma käy vieläkin mielenkiintoisemmaksi. Pilvettömällä säällä lumipeitteen tuplaama valomäärä karkaa kaikki lähes esteettä avaruuteen. Jos taivaalla sen sijaan onkin täysi pilvikatto, (jonka albedo on n. 60-70%), heijastaa se takaisin 2/3 maan pinnalta saapuneesta valosta takaisin. Ja niin edelleen lumipinta jälleen heijastaa takaisin lähes kaiken pilvistä alas saapuneen valon ja pilvipeite jälleen suuren osan siitä takaisin maan pinnalle. Kun valo jää näin vangiksi poukkoilemaan lumi- ja pilvipeitteen välille, mahdollistaa se valoisuuden moninkertaistumisen verrattuna pilvettömään sekä lumettomaan tilanteeseen.

Kuvat: Aleksi Jokela

Muokattu 19.12. klo 0.26

Kalijamikko, uveavanto ja iljanne – oletko kuullut näistä säätermeistä?

Kirjoittaja Aleksi Jokela 6.11.20138.11.2013

Työstimme työkaverini kanssa Maikkarilla sääaiheista nettiuutista lähestyvästä myräkästä ja pohdiskelimme, että olisi mukava käyttää välillä jotain toisenlaista nimitystä – on tylsää aina käyttää samaa myräkkä-sanaa. Toinen työkaverini ehdotti, että käyttäisimme nimitystä myteri, joka tulee ilmeisesti jostain Karjalan suunnalta.

Tutkiessani netistä myterin alkuperää, törmäsin vieläkin erikoisempiin ja hauskempiin, eri puolella Suomea käytettäviin säätermeihin, joista suurimmasta osasta en ollut kuunaan edes kuullut. Päätin koota tähän löytämiäni hauskimpia ja erikoisimpia säätermejä. Oletko itse kuullut näistä termeistä? Ilmiantakaa arvon lukijat ihmeessä muitakin jos tulee mieleen!

Kalijamikko – Liukas jäinen tie (sanonta peräisin Oulusta)

Kaljamo/kaljama – Liukas jäinen keli

Iljanne – Liukas jääkerros

Mukulakivien päällä oli iljannetta Tallinnassa 3.2.2008.

Uveavanto – Vaarallinen paikka jäällä, jossa vesi on syövyttänyt jäähän avannon, jonka päälle on satanut lunta.

Kirsi – Tarkoittaa samaa kuin routa

Tiera/tilsa – Hevosen kenkään muodostuva lumi/jääpaakku

Holotna – Kylmän kalsea sää (sanonta tulee venäjän kielestä)

Kaivopuistossa oli holotna sää 2.3.2013. — Kaivopuistossa oli holotna 2.3.2013.

Suppo – Supolla tarkoitetaan virtaavassa alijäähtyneessä vedessä muodostuvia jääkiteitä. Jääkiteet voivat tarttua uoman pohjaan pohjajääksi tai vesirakenteisiin haitaten veden kulkua.

Lumihome – Luonnossa esiintyvä yleinen homesieni.

Vitilumen synonyymeja: hiere, höyty, nattura, sarvijauho,kropo, ryöppy, hyhmä, ypyli, höttö, kitkalumi, pakkasensiemen, siukale ja puuterilumi

Olisiko mukava kuulla esimerkiksi TV-meteorologin suusta perinteisien säätermien sijaan tällaisia erikoisempia nimityksiä? Voisin kertoa liukkaalla säällä esimerkiksi näin: ”Kaljamat voivat aiheuttaa kaatumisia erityisesti lauantain vastaisena yönä!”

Kuvat: Aleksi Jokela

Lähteet:

http://peda.net/veraja/jyvaskyla/palokankoulu/ymparistokasvatus/globe/saa-lumi-jajaasanastoajasanontoja

http://urbaanisanakirja.com/

Hurrikaanin, taifuunin ja trooppisen syklonin ero

Kirjoittaja Aleksi Jokela 8.10.20139.10.2013

Hurrikaani, taifuuni vai sykloni – astronautti, kosmonautti vai taikonautti? Trooppisia hirmumyrskyjä voisi periaatteessa verrata avaruuslentäjiin. Molempia nimittäin yhdistää se, että niitä nimitetään eri tavoin riippuen siitä, missä maailmankolkassa ne ovat. Käytännössä ne ovat kuitenkin yksi ja sama asia. Trooppisilla hirmumyrskyillä on kaikilla samankaltainen rakenne ja niissä kaikissa tulennopeus ylittää 33 m/s.

Mikä trooppinen hirmumyrsky?

Spiraalimainen myrsky, jossa tuuli puhaltaa pohjoisella pallonpuoliskolla vastapäivään (eteläisellä myötäpäivään) kohoten ylöspäin lähellä myrskyn keskusta, jossa sijaitsevat kovimmat tuulet.
Koko noin 400-1000 km.
Suurin yhden minuutin keskituulennopeus vähintään 33 m/s.
Syntyvät päiväntasaajan lähettyvillä lämpimän, tyypillisesti vähintään 26 asteisen meriveden yllä.
Elinkaari noin 6 vrk (mutta joskus jopa 1 kk).

Supertaifuuni Sanba riehui Tyynellä valtamerellä syyskuun puolessa välissä vuonna 2012. Kuvassa näkyy hyvin kehittyneille trooppisille hirmumyrskyille tyypillinen silmä, jossa tuuli on heikkoa ja sää selkeää.

Trooppiset hirmumyrskyt syntyvät päiväntasaajan lähettyvillä olevilla merialueilla ja eroa niillä on toisiinsa pelkästään se, että niiden nimet perustuvat siihen, millä merialueella ne sijaitsevat. Atlantin ja Tyynen valtameren itäosan trooppisia hirmumyrskyjä nimitetään hurrikaaneiksi. Vastaavasti Aasian puolella Tyynen valtameren länsiosan myrskyjä nimitetään taifuuneiksi ja Australian lähettyvillä Tyynen valtameren lounaisosassa sekä Intian valtameren hirmumyrskyjä trooppisiksi sykloneiksi. Mikäli hurrikaani kulkee Tyynellä valtamerellä tarpeeksi kauas länteen, muuttuu se taifuunksi ylittäessään päivämäärärajan. Sen rakenne ei kuitenkaan muutu.

Trooppiset myrskyt vuosilta 1985-2005. Sekä niiden nimitykset merialueiden mukaan. — Trooppiset myrskyt vuosilta 1985-2005, sekä niiden nimitykset merialueiden mukaan.

Joskus hurrikaanit kulkeutuvat Atlantin pohjoisosiin ja niiden rippeitä lopulta jopa Suomeen asti. Pohjoisille leveysasteille liikuttuaan myrsky kuitenkin heikkenee, sen rakenne muuttuu ja siitä tulee tavallinen myrsky. Tästä pitää pääasiassa huolen voimakas länsivirtaus ja kylmempi meri, joiden vaikutuksesta hurrikaanin symmetrinen ja spiraalimainen rakenne eivät enää pysy kasassa. Näin ollen hurrikaania ei voisi Suomessa koskaan esiintyä. Ei kuitenkaan ole mahdotonta että Suomessa esiintyisi joskus hirmumyrsky, sillä hirmumyrskyn määritelmä on se että keskituulennopeus ylittää 32,7 m/s. Kyse ei vain ole trooppisesta hirmumyrskystä.

Trooppisten hirmumyrskyjen voimakkuus

Trooppiset hirmumyrskyt luokitellaan voimakkuudeltaan hieman eri tavoin, riippuen onko kyseessä hurrikaani, taifuuni vai trooppinen sykloni. Hurrikaani luokitellaan viisiportaisessa Saffir-Simpson-asteikossa suurimman tuulennopeuden mukaan.

Taifuuneilla on sen sijaan vain kaksi luokitusporrasta – taifuuni tai supertaifuuni. Taifuunissa suurin tuulennopeus on vähintään 33 m/s kuten 1. luokan hurrikaanissakin. Supertaifuuni vastaa voimakkuudeltaan 4. luokan hurrikaania, eli siinä suurin tuulennopeus on vähintään 59 m/s.

Intian valtamerellä ja Australian alueella olevia trooppisia sykloneita nimitetään luokituksineen hieman vaihtelevammin eri alueilla.

Käynnissä olevia trooppisisa hirmumyrskyjä ja niiden ennustettua reittia sekä voimakkuutta voit kätevästi seurata täältä.

Kuva 1: NASA Earth Observatory Sivustolta löytyy satelliittikuvia eri luonnonilmiöistä ja mielenkiintoisista tapahtumista maapallolta ja ne ovat vapaasti käyttettävissä.

Kuva 2: NASA, Wikipedia

Taulukko 1: Aleksi Jokela

Muokattu 9.10. klo 9.43

Mistä tunnistat ukkospilven?

Kirjoittaja Aleksi Jokela 7.8.201312.8.2013

Helteet päättyvät ukkosiin – tälläkin kertaa. Lännestä saapuva viileä ilma ja etelästä virtaava trooppisen kuuma ilma kohtaavat toisensa ja sytyttävät rajavyöhykkeelleen mutkittelevan ukkosrintaman, varsinaisen ilotulitussarjan, josta saamme monet joko nauttia (tai kärsiä) lähipäivinä etenkin Oulun eteläpuolisessa Suomessa.

Joskus ukkosia syntyy ihan vain itsestään tarpeeksi kuumassa ja kosteassa paikallaan pysyvässä ilmamassassa kunhan vain aurinko pääsee lämmittämään tarpeeksi maanpintaa, jotta kohoava ilma saa ukkospilven syntymään.

Ukkospilvi Helsingistä pohjoiseen n. 80 km päässä. — Ukkospilvi Helsingistä pohjoiseen n. 80 km päässä kesäkuussa 2013.

Tällaisella selkeällä säällä syntyvän ukkospilven tunnistaa helposti tyypillisestä alasimen tai sienen muotoisesta pilvestä, joka syntyy kun tavallinen kumpupilvi alkaa kohota kukkakaalimaisesti kohti yläilmoja auringon lämmityksen vaikutuksesta. Pilvi paisuu niin kauan kuin se kohtaa lopullisen esteensä inversiokerroksen, eli tropopaussin. Tropopaussin kohdatessaan pilvi samalla jäähtyy ja jäätyy yläosastaan ja alkaa leviämään sivusuunnassa kun ylöspäin ei enää pääse. Näin muodostuu ukkospilvelle tyypillinen alasimen muoto ja harsomainen yläosa. Helpoimmin tällaisen alasimen voi bongata järven tai meren rannalta taikka peltoaukealta, josta on esteetön näkyvyys horisonttiin.

Kehittyvä ukkospilvi Pyhäjoella 29.7.2013

Aina ukkospilveä ei kuitenkaan erota paljain silmin, varsinkaan silloin kun ukkospilvi liittyy säärintamaan jossa pilvet estävät näkyvyyden horisonttiin, kuten todennäköisesti nyt lähipäivien aikana. Siinä tapauksessa voi ottaa lisäksi korvat käyttöön. Ukkosen läheisyyden voi nimittäin laskea äänennopeuden avulla, joka kulkeutuu n. 340 m/s. Kolmessa sekunnissä ääni on kulkeutunut kilometrin. Mikäli salaman iskusta on kulunut vaikkapa 30 sekuntia – tarkoittaa se sitä, että ukkosalue on noin 10 kilometrin päässä. Mikäli salamaniskun ja siitä kantautuvan äänen välinen aika koko ajan lyhenee, voi päätellä että ukkosalue on tulossa kohti ja rynnistää ulos ihailemaan tulitusta, tai vetää pois töpselit seinästä ja painua kellariin. Itse ryntäisin ulos!

Ukkosen syntymisen pystyy itsekin ennustamaan. Mikäli näet taivaalla seuraavanlaista palleromaista pilviharsoa, voi ukkonen riehua päällä muutaman tunnin, tai viimeistään 12 tunnin kuluttua.

Taivas ennen 3 tuntia ennen ukonilmaa Helsingissä 7.8.2013

Onko ukkonen osunut jo omalle kohdallesi tänä kesänä? Ihaliletko vai inhoatko ukkosta? Minä rakastan!

Kuvat: Aleksi Jokela

päivitetty klo 22.13 7.8.2013

Miksi Suomessa ei ole tornadoja?

Kirjoittaja Aleksi Jokela 10.7.201313.7.2013

F4-luoan tornado Italiassa. — F4-luokan tornado Italiassa.

En varmaankaan poikkea kovin monesta muusta siinä mielessä että kiehtovin sääilmiö on mielestäni tornado, ehkäpä juuri sen tuhovoiman ja harvinaisuuden takia. Näen niistä jopa unia – toistuvasti. Kerran jouduin unessa tornadon viemäksi, se oli upea tunne!

Harmi ettei Suomessa voi törmätä sellaiseen – ei muuten pidä paikkaansa. Suomessakin on tornadoja, niitä vain kutsutaan meillä trombeiksi, ne ovat kuitenkin yksi ja sama ilmiö.

Tornadot ja trombit luokitellaan tuhovoimansa perusteella Fujita-asteikolla F0-F5. Suomessa on esiintynyt F0-F3- luokan trombeja, onpa jopa arvioitu yhden F4-luokan trombinkin joskus esiintyneen. Näin voimakas trombi tuhoaa jo puutalot perin pohjin. Suomessakin esiintyy siis voimakkaita trombeja vaikka suurin osa on heikkoja F0-F1-luokan ilmiöitä.

Tornadoja esiintyy Euroopassa lukumäärällisesti vain 1/3 siitä mitäYhdysvalloissa, jossa on otollisemmat olosuhteet tornadojen synnylle, mutta todennäköisyysjakauma tornadon voimakkuudelle on silti sama. Eli Yhdysvalloissa ei synny sen helpommin erittäin voimakkaita F4 tai F5-luokan tornadoita kuin Euroopassa, ainoastaan tornadojen kokonaismäärä on siellä isompi.

Seuraavassa taulukossa on esiintymistodennäköisyys eri voimakkuuksisten trombien synnylle:

Suomessa trombeja havaitaan vuosittain reilut 10 kpl vuodessa ja niitä esiintyy eniten kesä-syyskuussa.

Erittäin tuhoisan F4-F5 trombin syntymisen todennäköisyys on Euroopassa vain n. 0,6 %, eli suurinpirtein joka 170:s trombi voi olla tätä luokkaa. Suomessakin siis saattaa esiintyä hyvin tuhoisia trombeja jopa parinkymmenen vuoden välein. On vain ajan kysymys koska tällainen tuhoaja Suomessa jälleen iskee. Onneksi Suomi on harvaan asuttu maa!

Mikä on sinun lempisääilmiösi? Oletko itse koskaan nähnyt trombia?

—

kuva: Kuva tornadosta ECSS 2013-myrskykonferenssista

muokattu 13.7. klo 17.52