Suomen ylle leviää poikkeuksellisen kylmää ilmamassaa – maaliskuusta talven kylmin kuukausi?

Julkaistu

Paukkupakkasia on saatu tänä vuonna odotella etelässä aivan talvikuukausien loppumetreille saakka. Pohjoisessa kipakat pakkaset ovat käyneet tutuiksi jo useamman kuukauden ajan, mutta etelässä kylmimmät päivät ovat vasta edessä arktisen ilmamassan purkauksen myötä. Arktiseksi ilmamassaksi määritellään tilanne, jossa n. 1,5 km:n korkeudella ilma on -18 -asteista tai kylmempää. Alkuviikolla eteläisen Suomen ylle koillisesta leviävä ilmamassa voi kylmimmillään olla -25 -asteista, kaikista kylmin kohta näyttäisi liikkuvan Baltian yli kohti Ruotsia. Kaiketi nyt voidaan puhua siis poikkeuksellisen kylmästä ilmamassasta; näin kylmä helmi-maaliskuun vaihde toistuu keskimäärin vain kerran tai pari vuosisadassa.

Aurinko lämmittää jo – onneksi!

Selkeässä ja heikkotuulisessa korkeapainetilanteessa vastaavan ilmamassan saapuminen meille joulu-tammikuussa, jolloin auringon teho on heikoimmillaan, olisi voinut antaa edellytyksiä jopa paikallisten pakkasennätysten rikkoutumiselle. On siis ajoitusta kiittäminen: tammikuussa vastaavassa ilmamassassa on mitattu Lapissa alle -45 ja etelässäkin -35 asteen lukemia. Tällä hetkellä aurinko nostaa lämpötiloja yön alimmista lukemista parhaimmillaan jopa 20 asteella, eikä keskitalven voimakasta inversiotilannetta – missä maanpinta kylmenee selkeällä säällä auringon lämmittävän vaikutuksen puuttuessa – pääse enää tähän vuodenaikaan iltapäivästä syntymään niin herkästi. Nyt selvitään siis “helpommalla” kuin vielä vaikkapa kuukausi sitten. Kohtalainen tuuli estää myös pakkasta kiristymästä entisestään, joskin tiistain lämpötila-tuuli -yhdistelmä on jopa hyvin hyytävä vastaten etelärannikon tuntumassa -30…-33 asteen pakkasta tyynessä säässä.

Lumikaaos Skandinavian itärannikoille?

Ilmamassan anomalia eli poikkeama normaaliin on alkuviikolla erittäin suuri: Etelä-Suomen yllä yli 15 astetta. Kaikista kylmin ilmamassa näyttäisi kuitenkin liikkuvan Baltian ja Itämeren altaan yli kohti Ruotsia, missä anomalia voi parhaimmillaan olla 20 astetta. Sulan meren ja hyvin kylmän ilmamassan yhteisvaikutuksesta Itämeren yllä voi syntyä erittäin sakeita lumisateita tai jopa oma “arktinen matalapaine”, joka tuo pahimmassa tapauksessa Ruotsin itärannikolle hyvin suuria lumikertymiä. Myös mm. Tanskan suunnalla ja Isossa-Britanniassa suuret lumikertymät ovat mahdollisia tämän ilmiön myötä. Lämpötilaero ilmamassan ja Itämeren pintaveden lämpötilan välillä on tiistaina pohjoisella Itämerellä yli 30 astetta – jo 15 asteen ero riittää synnyttämään sakeita lumisateita. Lämmön ja kosteuden haihdunta sulasta merestä tulee olemaan erittäin voimakasta.

GFS-malliin pohjautuva ilmamassa-anomalia ti 27.2. Kaikista kylmin aalto näyttää kulkevan juuri ja juuri Suomen eteläpuolitse kohti Ruotsia. Kuva: Pivotal Weather

Vielä kylmempää ilmamassaa v. 1987 ja talvisodan aikoihin

Pikainen vilkaisu NOOA:n historiallisiin ilmamassa-analyyseihin paljasti, että eteläisen Suomen yllä on ollut vieläkin kylmempää ilmamassaa mm. Helsingin pakkasennätyksen aikoihin tammikuussa 1987 ja talvisodan aikana. Tammikuun 10. päivänä vuonna 1987 Helsinki-Kaisaniemessä mitattiin -34,3 astetta. Tällöin ilmamassan lämpötila oli n. -28 astetta eli noin neljä astetta kylmempää kuin tiistaina saapuva kylmin annos.

Tammikuussa 1987 Suomen yllä oli hieman kylmempää ilmamassaa kuin tulevalla viikolla. Tällöin syntyi mm. pääkaupunkiseudulla uusia pakkasennätyksiä. Eteläisessä Suomessa pakkasta oli laajalti 35 astetta. Kuva: Wetterzentrale

Talvisodan aikoihin Etelä- ja Keski-Suomen yllä on mahdollisesti ollut edellisen vuosisadan kylmin ilmamassa. Tällöin Helsingissä ilmamassan lämpötila on ollut vuonna 1940 17.-18. tammikuuta -30…-32, maan itä- ja kaakkoisosassa jopa -35…-37 astetta. Huomionarvoista on se, että Suomen kaikkien aikojen pakkasennätys, Kittilän -51,5 astetta, ei edellyttänyt läheskään näin kylmiä ilmamassoja. Heikkotuulisessa ja selkeässä tilanteessa talvisin voi muodostua voimakas inversio, jolloin maanpinnalla on jopa yli 20 astetta kylmempää kuin ilmamassakorkeudessa eli 1,5 kilometrissä. Kittilän pakkasennätys mitattiin ilmamassan ollessa noin -22 astetta eli maanpinnalla kahden metrin korkeudella oli tällöin jopa 30 astetta kylmempää kuin 1,5 kilometrin korkeudella. Tämä kielii voimakkaasta inversiosta.

Talvisodan aikoihin v. 1940 tammikuussa maan etelä- ja itäosan yllä oli mahdollisesti viime vuosisadan kylmintä ilmamassaa. Pakkanen paukkui suuressa osassa maata 30 ja 40 asteen välillä usean päivän ajan. Kuva: Wetterzentrale

Ilmamassa-analyysit pohjautuvat Wetterzentrale.de -sivuston 850 hPa:n lämpötilan historialliseen dataan (NOOA).

Kuinka kauan kylmä voi jatkua?

Kuten jo aikaisemmin todettu, polaaripyörteen hajoamisen myötä tavanomaista kylmemmän sään todennäköisyys on kohonnut erityisesti Euroopan pohjoisosassa. Jos siis laitetaan tämä kylmä sää heikenneen polaaripyörteen piikkiin, lohdullista on se, ettei tilanne voi kestää loputtomiin. Kevään edetessä ja pohjoisen napa-alueen lämmetessä polaaripyörre ja sen vaikutukset häviävät. Tyypillisesti näin käy huhti-toukokuun aikana. Tällöin vastaavia arktisen ilmamassan purkauksia ei enää yleensä meidän leveysasteille yllä, sillä napa-alue lämpenee kesää kohden voimakkaasti.

Maaliskuusta voi tulla tämän talven kylmin kuukausi

ECMWF:n pitkien ennusteiden mukaan tavanomaista selvästi kylmempi sää jatkuu pitkälle maaliskuuhun ja vielä kuun loppupuolellakin Pohjois-Euroopassa on selvä signaali kylmempään suuntaan. Maan etelä- ja keskiosassa ja Baltiassa maaliskuusta voi tänä vuonna muodostua tämän talven kylmin kuukausi. Viimeksi näin on käynyt talvina 2007-2008 ja 2004-2005.

Pitkän ajan ennusteet indikoivat maaliskuusta talven kylmintä kuukautta maan etelä- ja keskiosaan. Kuva: Maarit Siitonen, Äänekoski

Sää suosii hiihtolomalaisia

Julkaistu

Etelä-Suomen koululaisten talvilomat pyörähtivät juuri käyntiin ja talvisää näyttää parhaat puolensa. Pohjoisesta Jäämereltä virtaa Suomeen varsin kylmää ja kuivaa ilmaa. Samalla Suomeen muodostuu pikku hiljaa heikko korkeapaineen alue, joka pitää loitolla niin isommat lumisateet kuin lauhan ilmamassankin.

Hiihtäjä Alvajärvellä (kuva Maarit Siitonen)

Hiihtolomalaisille tällainen säätila tarkoittaa poutaisia pakkaspäiviä, pakkaslukemat vaihtelevat aluksi etelän reilusta 5 asteesta maan keskiosan 10 asteeseen, pohjoisessa pakkasta on reilummin, jopa 20…30 astetta. Hiihtolomien edetessä pakkaset hieman kiristyvät, etenkin öisin. Päivisin auringon lämmittävän vaikutuksen nimittäin jo huomaa, aikaisen aamun kireimmät pakkaset kyllä hellittävät iltapäivällä.

Korkeapaineen myötä tiedossa on myös aurinkoa, aluksi lähinnä pilvipeitteen rakoilua, mutta eiköhän hiihtolomaviikkoihin mahdu useita ihan selkeitäkin päiviä. Kuten tyypillistä, kireämmillä pakkasilla ohuistakin pilvilautoista satelee kevyttä pakkaslunta, tosin lumipeite ei näistä juuri vahvistu.

Lumipeitteen paksuus 18.2.

Kuukausiennusteemme mukaan kylmä ja kuiva ilmamassa näyttäisi pysyttelevän Suomen yllä jopa useamman viikon. Poutaisesta ja toivottavasti aurinkoisesta pakkassäästä pääsevät siis nauttimaan myös myöhemmin hiihtolomiaan aloittelevat.

Polaaripyörre: Kylmät viikot edessä

Julkaistu

Polaaripyörre on jälleen noussut otsikoihin – tällä kertaa siksi, että muutos polaaripyörteessä aiheuttaa sään kylmenemisen meillä, mahdollisesti pidemmäksikin aikaa.

Nyt on hyvä aika vähän tarkemmin tutkia, mikä tuo polaaripyörre on ja miksi muutos siinä tuo meille kylmää säätä.

Polaaripyörteen rakenne

Polaaripyörre-sanaa käytetään kuvaamaan kahta eri asiaa:

  • Polaaripyörre troposfäärissä (itsekin olen puhunut täällä blogiteksteissä polaaripyörteestä tässä merkityksessä) eli suihkuvirtauksen eli voimakkaamman tuulen ”kehä”, joka puhaltaa keskimäärin 60º leveysasteen ympäri. (Tähdennän varmuuden vuoksi – troposfääri on ilmakehän alin kerros, navoilla n. 7 ja tropiikissa n. 20 km korkea, jonka sisällä kaikki meille tuttu sää tapahtuu)
  • Polaaripyörre stratosfäärissä, joka puhaltaa niin ikään 60º leveysasteen ympäri ja joka ulottuu tropopaussin yläpuolelta stratosfäärin läpi mesosfääriin asti. (Stratosfääri on ilmakehän seuraava kerros, se ulottuu troposfäärin yläreunalta n. 50 km korkeuteen.)

Näiden kahden olennainen ero, siis esiintymiskorkeutensa lisäksi, on se, että polaaripyörre on olemassa troposfäärissä ympäri vuoden, mutta stratosfäärissä vain talviseen vuodenaikaan, jolloin päiväntasaajan ja napa-alueen välinen lämpötilaero on suurimmillaan.

Kirjallisuudessakin nämä kaksi on välillä yhdistetty yhdeksi ja samaksi asiaksi; itse käytän tässä lähteenä tätä Waugh, Sovel ja Polvanin artikkelia ja puhun artikkelin käyttämän terminologian mukaisesti näistä kahdesta tässä blogitekstissä erikseen.

Videolla 16.2. laadittu ennuste troposfäärin suihkuvirtausten, samalla polaaripyörteen käytöksestä tulevina päivinä.

 

Pohjoisella pallonpuoliskolla polaaripyörteiden leveysasteilla on suuremmat maa-meri-vaihtelut ja korkeusvaihtelut kuin eteläisellä pallonpuoliskolla, siksi pohjoisella pallonpuoliskolla stratosfäärin polaaripyörre on heikompi ja muodoltaan epämääräisempi kuin eteläisellä pallonpuoliskolla. Pohjoisella pallonpuoliskolla stratosfäärin polaaripyörteessä on myös enemmän ajallista vaihtelua kuin eteläisellä; ”SSW”-tapahtumat (Sudden Stratospheric Warming), jotka aiheuttavat napa-alueiden lämpenemisen ja siistin tuulikehän heikkenemisen ja hajoamisen, ovat pohjoisella pallonpuoliskolla yleisempiä kuin eteläisellä.

SSW-tapahtuma eli stratosfäärin polaaripyörteen sisällä olevan ilman lämpeneminen ja samalla itse pyörteen heikkeneminen on takana myös nyt tapahtuvassa Suomen sään kylmenemisessä: kun polaaripyörre heikkenee stratosfäärissä, se voi vaikuttaa myös troposfäärin polaaripyörteeseen ja alemman ilmakehän kylmä ilma voi päästä ”pullahtamaan” siistin kehän sisältä etelämmäksi. Maapallon lämpeneminen ilmastonmuutoksen mukana saattaa jopa aiheuttaa meillä ajoittaisten kylmien säiden lisääntymistä – kylmä ilma vain vaihtaa paikkaa navoilta kohti meitä. Kun otetaan huomioon napojen lämpeneminen, lopputulos ei keskiarvoltaan ole kylmempi, vaan lämpimämpi.

Stratosfäärin polaaripyörteen käytös ei automaattisesti heti heijastu troposfäärin polaaripyörteeseen, vaan nämä kaksi polaaripyörrettä elävät usein omaan elämäänsä erillään toisistaan. Troposfäärin polaaripyörteen tapahtumat eli ilmamassojen ja niiden rajapintojen yläpuolisten suihkuvirtausten tapahtumat vaikuttavat maanpinnan säätapahtumiin suurimman osan ajasta. Stratosfäärin polaaripyörre saattaa silti ajoittain vaikuttaa troposfäärin polaaripyörteeseen ja siten välillisesti myös pinnalla kokemaamme säähän.

Polaaripyörre ja talvilomasää

Yllä mainitun SSW-tapahtuman takia (Sudden Stratospheric Warming) polaaripyörre on heikentynyt sekä stratosfäärissä että sittemmin troposfäärissä ja navan kylmä ilma ei enää pysy siistissä virtauksen sisällään pitämässä paketissa. Siksi meille virtaa kylmää ilmaa, luvassa on vähintään ensimmäiseksi talvilomaviikoksi, ehkä myös pidemmälle, huomattavan kylmää säätä. Tämän hetken ennusteiden mukaan sää alkaa muuttua selkeämmäksi ja pakkaslukemat ovat kaksinumeroisia aivan etelässäkin.

Hyvää talvista viikkoa kaikille lukijoille!

 

 

 

 

Olympialaiset – minkälainen ilmasto kisapaikoilla?

Julkaistu

Olympialaiset alkoivat viime viikon lopulla! Kisapaikkojen säähän ja keliin valmistautumisen onnistuminen saattaa pahimmillaan aiheuttaa kilpailijoiden häviön ja parhaimmillaan tuoda voiton, siksi halusin tämänkertaisessa blogitekstissä tutkia Etelä-Korean ja erityisesti kisa-alueiden ilmastoa.

Sijainti ja ilmasto

Etelä-Korea sijaitsee suuren mantereen ja Tyynenmeren välissä. Tyynimeri ja Aasian manner ovat ilmastonsa puolesta kuin yö ja päivä: mantereella on tähän aikaan vuodesta hyvin kylmää ja kuivaa, merellä lauhaa ja kosteaa. Verrataanpa toisiinsa Pyeongchangin ja Helsingin keskimääräisiä ylimpiä ja alimpia lämpötiloja kuukausittain:

Pyeongchangin ja Helsingin keskimääräiset ylimmät ja alimmat lämpötilat kuukausittain (tiedot: www.weather-and-climate.com, Ilmatieteen laitos)

Helsingin lämpötilat ovat lähes joka kuussa muutaman asteen Pyongchangin lämpötiloja viileämmät, graafien muodot eli kylmän ja lämpimän vuodenajan väliset lämpötilaerot ovat melko samanlaiset. Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, ennen kuin muistaa, että Pyongchang sijaitsee vain asteen päässä samasta leveysasteesta, jolla sijaitsee Malaga Espanjan etelärannikolla! Pyeongchangin suhteellinen viileys johtuu kahdesta asiasta: kylmän mantereen läheisyydestä ja itse paikkakunnan korkeudesta 700 m korkeudessa merenpinnasta.

Seuraavaksi verrataan toisiinsa Helsingin ja Pyeongchangin sademääriä:

Pyeongchangin ja Helsingin keskimääräinen sademäärä kuukausittain (tiedot: www.weather-and-climate.com, Ilmatieteen laitos)

Tässä näkyy huima ero Suomeen nähden: Pyeongchangin sademäärät ovat huomattavasti Helsingin sademääriä suuremmat, etenkin kesällä. Tässä näkyy Tyynen valtameren vaikutus: kuten esim. Japanissa, kesä on kuumankostea. Vuoristossa lämpötilat jäävät viileämmiksi kuin esim. Seoulissa ja Busanissa; siitä huolimatta kesä on lämmin ja sadetta riittää.

Kun mereltä tuleva sadealue kohtaa vuoriston, vuoristo pakottaa kostean ilman nousemaan ylös. Kosteus tiivistyy ja sataa vuoriston tuulen puolelle; suojan puolella sateet jäävät huomattavasti vähäisemmiksi. Tästä lähin tuttu esimerkki meille on Norja, jonka vuoriston Atlantin puoleisella sivulla tutkakuvat helottavat usein oranssinpunaisina sateesta, vaikka muualla sateet jäävät vähäisemmiksi. Vuoristo vaikuttanee myös Pyeongchangin sademääriin.

Nyt olympialaisten aikaan Pyeongchang on tilastojen mukaan varsin vähäsateinen, onneksi.

Sateiden lisäksi vuoristo vaikuttaa tuuliin. Vaikka tuuli kävisi ylempänä ilmakehässä kiltisti yhdestä suunnasta, vuoret aiheuttavat tuulelle ”esteitä” ja ilmavirtaus hajaantuu rinnettä pitkin joka suuntaan. Tuloksena syntyy runsaasti pyörteistä ja puuskaista tuulta ja viime päivien kaltaisia tilanteita, joissa tuuli voi olla hyvinkin erilainen esim. rinteen eri osissa ja myös muuttaa suuntaansa äkisti.

Olympialaisten kisapaikat

Olympialaisten kisapaikat ovat säänsä puolesta varsin erilaiset. Gangneung, jossa kilpailut tapahtuvat pääasiassa sisähalleissa, on rannikkokaupunki ja siksi lämpötiloiltaan huomattavasti vuoristokohteita lauhempi.

Alpensia-olympiapuisto, kelkkailukeskus, Yongpyong-alppihiihtokeskus, Jeongseonin alppihiihto ja Phoenix Snow Park sijaitsevat vuoristossa, jossa lämpötilat jäävät alhaisemmiksi ja tuuliolosuhteissa voi olla valtavia paikallisia eroja. Pyeongchang, jossa sijaitsee avajaisissa ja päättäjäisissä käytettävä olympiastadion, sijaitsee rannikkokaupunki Gangneungia korkeammalla, mutta ei kuitenkaan yhtä keskellä vuorenhuippuja kuin moni kisapaikka.

Tässä vielä sääennuste seuraaviksi päiviksi Etelä-Koreaan:

 

Perjantain ja lauantain aikana tuuli näyttää voimistuvan – toivottavasti se ei tuo ongelmia mäkihyppykisoihin.

Onnea kaikille urheilijoille ja viihtyisiä penkkiurheiluhetkiä Suomen päässä kisoja seuraaville!

Millainen oli tammikuun sää?

Julkaistu

Tammikuu on ohi, helmikuun vuoro! Ennen uusiin tuuliin siirtymistä kurkataan vielä taaksepäin tammikuun säähän – minkälainen sää oli Suomessa viime kuussa?

Kuva: Maarit Siitonen

 

Suursäätila

Pääosa tammikuusta oli säältään vaihteleva eli Suomi sijaitsi liikkuvien matalapaineen keskuksien reitillä. Tammikuuhun mahtui yksi noin viikon mittainen pidempi korkeapainejakso vähän ennen kuun puoliväliä.

 

Lämpötila

Kuun kylmin lämpötila -36,8ºC mitattiin Inarin Nellimissä 24.1. Melkein kaikki yli 30 pakkasasteen lukemat mitattiin kolmena kylmänä yönä välillä 21.-24.1. Yllättävää kyllä, kuun lämpimin lukema mitattiin heti näiden kylmimpien jälkeen – Ahvenanmaan Jomalassa elohopea nousi 25.1. 6,9 Celsiusasteeseen!

Ennätyksiä lämpötiloissa ei lähennelty, vuoden 1961 jälkeen kylmin mitattu tammikuun lämpötila on vuonna 1999 havaittu -51,5ºC lämpötila ja lämpimin vuonna 1979 havaittu +10,9ºC.

Yleisesti ottaen tammikuu oli keskimääräistä lauhempi lähes koko maassa.

 

Sateet 

Kuukauden sateisin paikka oli tällä kertaa Lieksan Koli, jossa mitattiin yhteensä 81,9 mm sademäärä (siis lumi vedeksi muutettuna; sama määrä vettä muodostaa hyvin eripaksuisen kerroksen lunta silloin, kuin lumi on märkää kuin silloin, kuin se on kuivaa; myös lämpötila vaikuttaa muodostuvan lumikerroksen paksuuteen. Siksi sataneen lumen määrä ilmoitetaan yleensä tilastoissa vedeksi muutettuna). Lukema on selvästi korkeampi kuin tammikuun Suomen keskimääräinen tammikuun sademäärä 44 mm.

Tuuli

Tammikuussa myrskypäiviä oli yhteensä 5 kpl: 7.1., 8.1., 16.1., 24.1., ja 25.1. Korkein havaittu tuulilukema tuli Rauman Kylmäpihlajan asemalta, siellä mitattiin 7.1. 25,9 m/s:n 10 minuutin keskituuli.

Lumimäärä

Miten muuttui lumensyvyys kuun alusta kuun loppuun? Tammikuun ensimmäinen päivä lunta oli enimmillään Kittilässä, jossa sitä oli 80 cm, Piikkiössä sitä ei ollut käytännössä lainkaan (jostakin syystä lukemaksi on tullut 0,1 cm).  Tammikuun viimeisenä päivänä puolestaan lunta oli Enontekiöllä sekä Puolangan Paljakalla 98 cm, aivan maan lounaisosassa lunta oli muutamalla asemalla vain parin sentin verran.

Kuva: Matti Hietala

Siinä oli tammikuun sää pähkinänkuoressa, minkälaisia toiveita sinulla olisi helmikuun sään suhteen? Itse toivoisin tänne Helsinkiin joko kunnon pakkasia ja reilusti lunta, tai vaihtoehtoisesti lumetonta, loskatonta ja helppokulkuista maastoa; kumpi tahansa käy. Vuoroin jäätyvästä ja sulavasta loskasta ja vaakarännästä pysyisin mieluiten kaukana.