Kumpupilvien (Cumulus) lauttautuessa syntyy kumpukerrospilveä (Stratocumulus) Kuva: Juha Föhr.
Kaikki eivät koe tarpeelliseksi, että sääennusteissa mainitaan yleensä myös tuulen tai ilmavirtauksen suunta. No, monessa toiminnassa tuulen suunta on tosi tärkeä jo heti kättelyssä, mutta koska taivas on tänään näyttänyt juuri tällaiselta, ja koska koillinen ilmavirtaus jatkuu maan etelä- ja keskiosassa vielä alkuviikolla, paljastan siis, mitä myös tuleman pitää.
Usein koillisesta virtaa Suomeen suhteessa viileämpää ilmaa ja vieläpä maanpinnan melko läheisessä ilmakerroksessa. Tämä johtaa helposti siihen, että muodostuu ns. lämpötilainversiokerroksia eli ilmakerroksia, joissa ilman lämpötila kasvaa ylöspäin mentäessä.
Tällaiset ilmakerrokset estävät kumpupilvien kasvun ylöspäin. Tällöin ne lauttautuvat eli kasvavat lähinnä leveyttä. Tälla tavalla muodostuvasta pilvikerroksesta saattaa tulla hyvinkin tiivis, vaikka se on useimmiten ohut. Etenkin kesällä tällaisen pilvikaton muodostuminen laajoille alueille voi merkitä lämpötilaennusteiden suurtakin heittämistä, koska enemmän tai vähemmän aurinkoiseksi oletettu taivas voikin sitten olla ykskaks pilvessä koko päivän. Aina tällä tavoin muodostunut pilvi ei häviä edes yöksi.
Pilvikerros on ohut ja pilvet litteitä.
Vaikka tällaiset pilvet valaistusolojen vuoksi näyttäisivät tummiltakin, on sää pilvikerroksen ohuuden vuoksi yleensä poutaista. Kuitenkin, etenkin pilvikerroksen ollessa hyvin lähellä maanpintaa ja kylmänä vuodenaikana, jokunen tippa vettä voi myös tällaisesta pilvikerroksesta tulla.
Tänään tätä koillisen pilveä esiintyi hyvinkin tiheänä Koillismaalla ja Kainuussa sekä melko tiheänä maan itäosassa. Kuvien pilvet olivat lounaan pilviesiintymän pääkaupunkiseudulle ulottunutta reunaa.
Regen in den Wolken. Kuva: Max Braun / Googlen tarkennettu kuvahaku
”Sataa kuin saavista kaataen” tai ”sataa kaatamalla” se on suomessa, kun taas englannin kielessä sataa kissoja ja koiria. Saksa on lähempänä suomea: ”Es gießt”. Mutta ranskassa: ”Il pleut des cordes”. Sataa siis köysiä.
Vai olisiko kyse järjettömästä uudisilmaisusta suomessa: ”yhtenäistä sadetta”? Sadealueet toki voivat ketterästi olla yhtenäisiä tai hajanaisia, mutta että itse sade? ”Yhtenäinen sade tuo mieleen sateen, missä pisaroiden välillä ei ole mitään, on siis vain sitä sadetta. Olisiko silloin myös sademäärä suuri? Ukkoskuurot ovat yleensä toisistaan erillisiä, siispä päättelen, ettei ukkoskuuroja sisältävä alue voi olla yhtenäinen, vaan pikemminkin hajanainen? Vai sisältääkö ajatus hajanaisesta sadealueesta myös sen, ettei sada paljoa tai ainakaan ”kaatamalla”? Entä, jos itse sade on jollain ihmeen tavalla hajanaista?
Vietin äskettäin useita päiviä Vuoksen vesistöalueella. Saman asian näki niin Lappeenrannassa kuin Punkaharjullakin: vesi on matalalla, pinta jopa puolisen metriä tavanomaista alempana. Tarkistin Suomen ympäristökeskuksen mainioilta nettisivuilta, mikä sisävesiemme tila onkaan. Paitsi monin paikoin idässä, myös Hämeessä, Pirkanmaalla ja keskisellä Uudellamaalla on samansuuntainen tilanne. Ei siis niin haittaisi, vaikka sataisi. Ennen viime viikonvaihteen myös idässä yleistyneitä ukkosia oli ukonilmojen reitti useimmiten niin, että ne levisivät etelästä maan länsiosaan ja vasta pohjoisessa idemmäs.
Kuluvan viikonlopun rankkasadevaroitukset ilmeisesti perustuivat jo vanhaan sääpalvelulauseeseen: helteet purkautuvat ukkosiin. Van kun eivät aina, ja esim. koillistuuli ei ukkosta suosine, koska se kuljettaa helposti ainakin vähän viileämpää ilmaa usein vain lähellä maanpintaa, jolloin ilman tasapainotila on ennemminkin vakautumaan kuin ukkosiin päin.
Mutta palaanpa tuohon alun pohdiskeluuni sateista ja sadealueista. Jos maan eteläosassa voi sataa tänään rankasti, yli 20 mm tunnissa, niin tämähän ei ainakaan yleiskielisesti tulkittuna sisällä minkäänlaista ennustetta tai väitettä siitä, että sadetta tulisi missään esimerkiksi tunnin ajan, kahdesta tai kolmesta puhumattakaan. Eli sateen intensiteetti- eli voimakkuusmaksimiksi esitetään, että voi sataa 20 mm tunnissa, mutta se pitää tietenkin nähdä vähän samoin kuin että auto voi kulkea nopeudella 100 km tunnissa vaikka sitä ajettaisiinkin sitten vain sadan metrin matka.
Eli sateen intensiteetti voi mainiosti olla yli 20 mm tunnissa, vaikka sataa ropauttaisi vain hetkisen. Menee ainakin jokseenkin vaikeaksi arvioida, onko tuollainen varoitus ennustusmielessä osunut miten lähelle toteutunutta. Ei siinä tänään kertyvistä sademillimetreistä mainita yhtään mitään. On ylimääräistä kyseisen sanamuodon tulkintaa, jos alkaa odottaa tulvia. Tulvaennusteita sitä paitsi laatii ympäristökeskus.
Tässä alkulinkki sisävesien tutkimuksen eli hydrologian ihmeelliseen maailmaan:
Tiedättekö sen hetken juuri ennen kesäistä kaatosadetta, kun aurinko on jo menyt pilveen, luonto hiljenee ja maisema värjäytyy harmaansinertäväksi. Se on hyvä hetki. Vielä muutama minuutti, ja sataa kuin aisaa.
Kaikki kastuu hetkessä. Pisarat ovat isoja ja raskaita. Sitten, yhtä äkkiä kuin se alkoikin, sade lakkaa. Ilma on vieläkin raskas ja painostava. Maa höyryää kosteuttaan. Pian aurinko paistaa taas. Voi tätä kesää!
Helteinen ilmamassa pysyy Etelä- ja Keski-Suomen yllä perjantaihin asti. Vastaavia saderyöppyjä on siis odotettavissa vielä muutamana päivänä.
Voimakkaat sadekuurot ovat hyvin paikallisia. Naapurin piha voi jäädä kuivaksi, vaikka omalla puutkin lyhistyvät sateen painosta. Oletko sinä jäänyt tänä kesänä kaatosateen alle?
Kustaa Vilkunan oivassa kirjassa Vuotuinen ajantieto Jaakon päivän säästä voi arvioida kesän säätä.
Kirja kertoo, että miehekäs Jaakko – apostoli Jaakob Sebedeuksen poika- päättää naisten viikon. Jaakko on hyvin merkillinen mies. Hän heittää kylmän kiven veteen ja lopettaa kansanomaisen uimakauden, hän naulaa tuohen kiinni ja houkuttelee lapset papumaahan. Hänen päivästään alkaa kaura kasvaa, hän sokaisee paarmat ja panee ne pussiin tai keittää niistä puuron. Hänen päivänään on kirppujen kutuaika ja hän jakaa kirput antaen rikkaaseen taloon kapan, köyhään kaksi ja niin edelleen. – Tähän tapaan vanha kansa luonnehtii vanha kansa Jaakon päivän aikaista kesää. Kesän korkein piste nyt sivuutetaan. Yöt pitenevät ja tummuvat, syyskesä alkaa.
Mahtava Jaakko määrää myös sään, erityisesti elonkorjuun sään.
”Mitä Jaakkona, sitä Lauriin.”
”Jos Jaakkona ei sada, tulee hyvä loppukesä.”
”Jos Jaakkona sataa, syödään pettua:”
Jos Jaakko kastelee housunsa, kastelee sade maata useina päivinä perätysten.”
Sen sijaan kirkas ja lämmin Jaakko tietää kylmää joulua.
Voiko tähän oikeasti varautua? Kuva: comedy_nose, Googlen tarkennettu kuvahaku.
Ja ukkospuuskat saattavat, kuten tiedetään, kaataa vähän muutakin, mutta veneilijä sentään mahtaa asialle omin päätöksin ja hyvin varautuen jotain. Eli tällaisena helle- ja ukkosviikonloppuna kannattaa valita reittinsä vesillä niin, että ukkosen uhatessa ehtii suojaan. Ja siltä varalta, ettei ehdi, pelastusliivit varmasti maksavat itsensä takaisin. Maa-alueella ukkospuuskiin varautuminen voi olla teoreettisempaa: esimerkiksi puita tuskin kannattaa mennä sinne metsään pitelemään pystyssä. Peltikatotkin lentävät, jos ovat lentääkseen. Sen sijaan erilaisten irrallisempien rakenteiden, kuten vaikka rakennustelineiden, perään kannattaa katsoa jo ennakolta.
Voimakkaat tuulenpuuskat lienevät ukonilmojen eniten vahinkoja aiheuttava osa ennen salamaniskuja ja vaikka isojen rakeiden tuhoja. Laajat sähkökatkotkin ukkosen yhteydessä aiheutuvat yleensä sähköjohdoille kaatuneista puista. Näitä katkoja sattui jo aikoja sitten, muistan niitä lapsuudestanikin, mutta nykyään riippuvuus sähköstä on lisääntynyt huimasti.
Suomen kieleen näyttää olevan siirtymässä sana ”ukkosmyrsky”, joka lienee ns. anglisismi eli englannin kielen vaikutusta. Siis ”thunderstorm” on kyseessä. Tähän liittyy sääpalvelumielessä sellainen mahdollinen epätarkkuus, että sanan jälkiosa ”myrsky” tarkoittaa ilmatieteessä ja sääpalvelussa jo ennestään jotain ihan tiettyä ja määriteltyä: tuulennopeuden 10 minuutin keskiarvoa. Kun se on 25 m/s tai yli, on jo kansainvälisestikin myrsky. Suomessa on sovittu, että täällä myrskyää jo 21 sekuntimetrin tuulella. Mutta siis 10 minuutin keskituulella, joten tämän määritelmän mukaisia myrskyjä on Suomessa käytännössä vain merellä ja tuntureiden laella, kenties joskus suurimpien järvien selillä tai kapeissa ja korkearantaisissa salmipaikoissa.
Puuskat ovat sitten asia erikseen, ja nimenomaan voimakkaat tuulenpuuskat eli aivan hetkelliset rajusti kasvaneet tuulennopeudet voimakkaisiin ukkospilvimuodostelmiin liittyen. Valistunut kansalainen tietää, että sekä salamat että puuskat kuuluvat jo käsitteeseen ”ukkonen”. Varoittamalla ukkospuuskista vielä erikseen tämä puuska-asia siis tullaan sanoneeksi ainakin kahteen kertaan. Silti sääviranomaisen varoitusjärjestelmä on varsin epätarkka ja hitaasti päivittyvä siihen nähden, miten tarkasti nykyään päästään joka ainoaa ukkospilveä seuraamaan.
Tämä kannattaakin tehdä itse, kuten olen jo aikaisemmassa blogikirjoituksessani todennut. Nyt ukkosviikonlopun kynnyksellä pidän tätä jälleen hyvin tärkeänä. Eikä siis riitä, että aamulla vilkaisee sadetutkaa, vaan seurannan pitäisi olla systemaattista, koska useimmat ukkospilvet syntyvät ja voimistuvat vasta päivällä ja joskus hyvinkin äkisti. Taivasta toki kannattaa myös katsoa ja kuunnella. Ukkospilvet oppii tuntemaan. Myös ne pilvityypit, joilla on ukkosen suhteen ennustusarvoa (Altocumulus castellanus ja floccus).
Mutta vielä yksi varoituksen sana.Varo sääpalvelua ja ole tarkkana! Varmistu, millaista sääpalvelutuotetta käytät ja miten sitä tulkitset. Kun käytettävä sääpalvelu on entistä useammin netissä, ja etenkin silloin, kun se ei ole karttamuotoista, vaan aikajanalle sijoitettuja pilvi-aurinko-tippa -symboleja, on väärän tulkinnan vaara suuri. Tiedän tämän niistä lukuisista kommenteista, joita olen puhelinpalvelua antaessani kuullut ja joutunut oikomaan.
Eli jos vaikka klo 9 aamulla (tietojen ollessa esitettynä 3 tunnin välein) on pelkkä aurinko eli poutaa ja klo 12 pilvi ja salama eli ukkosta, kyseinen palvelu EI millään muotoa esitä, että sade ja ukkonen alkaisivat klo 12. Ei, vaan tällainen ennusteen esitystapa koostuu tietokoneen laskelmiin perustuvista sääsuureiden ajallisista ja paikallisista pistearvoista. Tässä esimerkissämme ukkonen on siis saattanut tietokoneen mielestäkin alkaa vaikka jo heti klo 9:n jälkeen! Ja jos ajatellaan ukkosen usein paikallista luonnetta, niin mitäs jos tietokone ei laskekaan sitä ukkosta juuri siihen kyseiseen pisteeseen mutta jokaiseen naapuripitäjään kyllä? Tuleeko tarkistettua myös lähialueen ennuste vai ainoastaanko yhden pisteen? Tässä on ilmeinen metsään menemisen vaara sen lisäksi, minkä vaaran metsään meneminen ukonilmalla voi aiheuttaa.
Yritän lisätä tähän Forecan sääkameran ottaman kuvan la 23.7. klo 15.55 ukkospilven alaosaan liittyneestä ns. vyörypilvestä. Vyörypilven näkyminen ennakoi usein melko välittömiä ukkospuuskia.
Vyörypilvi (lat. arcus) on ukkospilven etuosassa oleva puuskarintaman yllä oleva pilvi (Wikipedia). Kuva Foreca.
Tässä tapauksessa kyse oli heikkenevästä pilvestä, joka oli juuri lakannut ukkostamasta. Pieni kuuro sentään tuli 10 minuuttia kuvan ottamisesta.
Sääkartan sadepilviaurinko- symboli on meteorologin pelastus, ja painajainen. Yhdellä symbolilla voi merkata mitä tahansa näistä viidestä:
Lämpimänä kesäpäivänä symboli on paikallaan kuvaamaan konvektiivisia iltapäiväkuuroja. Aamu on aurinkoinen, päivällä taivaalle nousee kumpupilviä joista saadaan muutama sadekuuro, ja illalla taivas on taas kirkas.
Joskus todellakin on niin vaihtelevaa säätä, että pilvisadeaurinko kuvaa tilannetta parhaiten. Välillä paistaa, välillä sataa, ja tarkka ajoitus tai ykseittäisen paikkakunnan hetkellisen sään kertominen sen tarkemmin on mahdotonta.
Saderintaman kulkiessa yli sää voi muuttua lyhyessäkin ajassa aurinkoisesta sateiseksi, ja kirkastua rintaman jälkeen uudelleen. Pilvisadeaurinko on viimeinen vaihtoehto, silloin kun rintaman ylikulkuun liittyvää sään vaihtelua ei onnistu muuten saamaan kartalle.
Ennustettaessa vaihtelevaa säätä useamman päivän päähän saderintamien ajoitus hämärtyy ja kuurosateiden paikka on epävarma. Jos säärintamia kulkee yli päivittäin on rintaman tarkkaa ylikulkua lähes mahdoton ajoittaa tarkasti useamman päivän päähän. Silloin pilvisadeaurinko kertoo sään vaihtelevuudesta.
Joskus, etenkin pidempien ennusteiden kanssa on niin, että meteorologi ei tiedä sataako vai paistaako. Silloin sadepilviaurinko on pelastava työkalu.
Tulkintaa tarvitaan. Nyrkkisääntönä voinee pitää että kohdat 1 ja 2 ja 3 ovat mahdollisia selityksiä alle 48 tunnin ennusteissa. Yli kahden vuorokauden päähän ennustettaessa vaihtoehdot 4 tai 5 ovat todennäköisempiä. Onneksi säälähetyksissä meteorologit usein avaavat symbolien merkityksiä puheessaan.
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
