Uusi blogi avattu

Jatkamme blogin päivittämistä osoitteessa www.foreca.fi/meteorologilta

Meteorologin sananen ilmastonmuutoksesta

Julkaistu

Elokuu on alkanut ja pitkä hellekausi on päättymäisillään.

Nyt, kun meikäläisittäin kuumaa säätä on kestänyt pitkään ja lämpöennätyksiä rikotaan ympäri pohjoista pallonpuoliskoa, päätin sohaista herhiläispesää ja pitkästä aikaa kirjoittaa lyhyesti ilmastonmuutoksesta.

Ilmastonmuutos tuppaa olemaan aihe, josta kirjoitetut uutisartikkelit ja blogitekstit herättävät lähes aina pitkän (hyvä) ja yllättävän asiattoman (huono) keskustelun kommentoijien kesken. Siksi muistutan, että julkaisemme vain asialliset kommentit eli sellaiset, jotka liittyvät aiheeseen ja joissa ei haukuta kirjoittajaa tai muita kommentoijia.

Ilmaston tutkiminen ei meteorologina ole omaa erikoisalaani, itse olen erikoistunut päivittäissään ilmiöiden tutkimiseen ja ennustamiseen. Siksi en tässä tekstissä vetoa tutkimuksiin tai nimeä indeksejä, niistä löytyy tietoa pilvin pimein netistä. Niitä etsiessään kannattaa muistaa lähdekritiikki, netttiin kun saa kirjoittaa kuka tahansa.

Kuva: Anne Keskivinkka

 

Siis, aiheeseen. On joitakin ilmastonmuutokseen liittyviä kriittisiä kommentteja, jotka esiintyvät lähes jokaisessa aiheeseen liittyvässä keskustelussa. Haluan tässä tekstissä oikoa niihin liittyviä väärinkäsityksiä.

 

Kommenttityyppi 1: ”Meidän takapihalla oli viime viikolla kylmä, mitään ilmastonmuutosta olemassa ole.”

Ilmaston ja sään käsitteet menevät helposti keskenään solmuun, jos asiaan ei ole perehtynyt pitkään ja hartaasti. Tätä aihetta ei ainakaan omassa lapsuudessani käsitelty koulussa kovin pitkästi ja siihen liittyvät oppitunnit ovat varmasti unohtuneet jo suurimmalta osalta meistä. Siis, opintojen äiti, kertaus:

Sää = Hetkellinen säätila. Nyt sataa, nyt on kylmä, nyt on kuuma. Ei kerro melkein mitään alueen ilmastosta.

Ilmasto = Keskiarvo valtavasta määrästä hetkellisiä säätiloja. Esimerkiksi koko vuoden keskilämpötila saadaan laskemalla ihan kaikki vuoden aikana mitatut lämpötilahavainnot yhteen ja ottamalla niistä keskiarvo. Mukaan mahtuu kesät ja talvet, yöt ja päivät, kaikki se vaihtelu typistettynä yhteen lukuun. Jos nähdään lukuna tuntemattoman paikan vuoden keskilämpötilana vaikkapa +10 astetta eikä mitään muuta tietoa, ei ole mitään keinoa tietää, onko koko vuoden ollut tasainen +10 asteen lämpötila alusta loppuun asti, vai onko puolet vuodesta ollut +40 astetta ja puolet -20 astetta. Molemmissa tapauksissa keskilämpötila näyttää samalta.

Suomen sää on luonnostaan vaihtelevaa johtuen Suomen sijainnista maapallolla liikkuvien matalapaineiden alueiden keskimääräisellä reitillä. Täällä on ollut, ja tulee tämän hetken tiedon mukaan olemaan myös pitkälle tulevaisuuteen, säässä paljon vaihtelua. Toiset vuodet ovat lämpimiä, toiset viileitä. Sama pätee kuukausiin, viikkoihin ja päiviin.

Mistä siis kaikki haloo? Miten tämän vaihtelun keskeltä voi huomata mitään?

Se onkin yksittäisen säähän ja ilmastoon perehtymättömän ihmisen kannalta hankalaa. Ilmastonmuutos ei saa päivittäissäätämme olemaan kuin uuni, joka muuttuu hetki hetkeltä lämpimämmäksi. Välillä tuntuu kylmältä ja välillä lämpimältä, kuten ennenkin. Ilmastonmuutoksen pieni, mutta sitäkin merkittävämpi muutos ei tunnu jokapäiväisessä elämässä, mutta näkyy mittauksista otetuissa keskiarvoissa. Välillä, mutta vain välillä, mitataan ennätyslukemia. Niitä mitataan hieman tiheämmin kuin aiemmin, mutta kuitenkin niin harvakseltaan, että se unohtuu päivittäiselämän keskellä.

Muutokseen reagoivat, ja ovat jo reagoineet, kasvien kasvualueet ja eläinten levinneisyysalueet. Joitakin lajeja kuolee sukupuuttoon, toiset siirtyvät ja kolmannet voivat paremmin ja levittäytyvät suuremmalle alueelle. Kasvit, joiden viljely onnistui hyvin yhdellä alueella, muuttuu vaikeaksi ja päinvastoin. Puhumattakaan napajäiden sulamisesta, merenpinnan noususta ja muutoksista myrskyjen ja sateiden määrissä, jotka yhtälailla tulevat paketissa mukana.

 

Kommenttityyppi 2: On täällä Suomessa ennenkin ollut lämmin, lämpimämpi kuin nyt.

Aivan totta, on ollut lämpimämpi. Koko maapallo on ollut useissa vaiheissa historiassa reilusti nykyistä lämpimämpi. Napajäätä ei ole ollut ja, jos en väärin muista, Suomi on sijainnut kauan sitten, mannerlaattojen liikkeitä taaksepäin kelaten, päiväntasaajalla ja jopa sen toisella puolella.

Maapallo on kestävä, iso kivipallo ja elämä kokonaisuutena sen päällä niin ikään on kestävää. Aikana, jolloin Suomessa on ollut selvästi nykyistä lämpimämpää, elämä on ollut hyvin erinäköistä kuin nyt mm. ilmakehän suuremmasta hiilidioksidipitoisuudesta johtuen. Maapallon lämpimimmän tiedetyn kauden aikana, eli n. 100 000 000 vuotta sitten, täällä viihtyivät mm. dinosaurukset.

Elämä itse maapallolla on kestävää, mutta yksittäiset lajit hauraita muutokselle. Elämme tällä hetkellä suurta lajien joukkosukupuuttokautta ihmisen aiheuttamana. Sukupuuttoa aiheuttavat sekä ennennäkemättömän nopea ilmastonmuutos, johon eläimet ja kasvit eivät ehdi reagoida, että ihmisten aluevaltaukset, jotka vievät muulta elämältä elintilaa.

Ilmastonmuutoksen jälkeen elämä aivan varmasti jatkuu, mutta osa eläin- ja kasvilajeista katoaa. Tässä kohdassa kannattaa muistaa ihmisen olevan yksi eläinlajeista; ei ole mahdotonta, että ihmiset tötöävät maapallon itselleen elinkelvottomaksi ja vähitellen katoavat maan päältä, mutta lahjoittavat pallomme samalla muunmuotoiselle elämälle. Tässä skenaariossa elämä jatkuu, ihminen lajina ei. Asiaan kannattaa puuttua ennen kuin on liian myöhäistä.

 

Kommenttityyppi 3: Täällä Suomessahan ilmasto muuttuu vain parempaan päin!

Aivan mahdollista (tosin ei varmaa – varmaa tietoa tulevista paikallismuutoksista ei ole, sillä muuttuvia tekijöitä on niin paljon), että Suomen ilmasto muuttuu lähemmäksi Keski-Eurooppalaista. Viljelyolosuhteet saattavat parantua, viljeltävävissä oleva lajisto monipuolistua. Lämpötilat muuttuvat lomailijoille mukavammiksi. Miksi huolestua?

Ilmastonmuutoksessa saattaa hyvinkin olla paikallisvoittajia, joiden elämä muuttuu ilmaston puolesta parempaan suuntaan. Tässä ajatuksessa tuppaa unohtumaan yksi olennainen tekijä: muut ihmiset. Suomessa ilmasto saattaa jopa parantua, mutta maailmassa on valtava määrä asuttuja alueita, jotka uhkaavat muuttua elinkelvottomiksi. Ihmisillä ei ole tapana jäädä elinkelvottomalle alueelle kuolemaan tekemättä mitään, vaan jos vanhalla alueella ei voi olla, on etsittävä uusi asuinpaikka.

Jos viimevuotisten kaltaiset ihmisvirrat ovat aiheuttaneet näin paljon keskustelua ja tunteita, mitä tapahtuu, kun satoja miljoonia, jopa miljardi ihmistä tarvitsee uuden asuinpaikan? Mukavan ilmaston harvaan asutut maat ja alueet, Suomi yhtenä, tuntuvat aivan varmasti ainakin osalle heistä houkuttavilta kohteilta. Ihmisillä kun on tapana haluta asua paikassa, jossa saa elää rauhassa ja jossa lapsille on näkyvissä riittävän hyvä tulevaisuus.

Eli – koko maailman ilmasto-ongelmat koskettavat myös Suomea, vaikka haluaisimmekin välillä eristyä omaan kuplaamme irrallisiksi muista. Vaikka meille tulisikin kiva ilmasto siinä sivussa.

 

Kommenttityyppi 4: Hyvä kvartaalitulos on tärkeämpi kuin ilmastotoimenpiteet

Ilmastonmuutoksen jarruttaminen vie rahaa. Joo, totta. Joitakin elämäntapojakin pitäisi muuttaa, tai ainakin tarkastella niiden ilmastoystävällisyyttä ja ekologisuutta. Epämukavaa.

Ilmastonmuutosskeptikkoja riittää yhä siitä huolimatta, että tieteentekijät alkavat olla yksimielisiä ilmastonmuutoksen olemassaolosta, onhan muutos jo mitattu ja todisteet jo nähty. ”Minun rahoja käytetään turhiin asioihin, p***ele” -kommenttia kuulee yhä.

Leikitään pienen hetken ajan, että skeptikot ovat oikeassa (kaikki todisteet kertovat päinvastoin). Ilmastonmuutoksen estäminen on pitkälti ilman puhdistamista ihmisten, erityisesti teollisuuden, päästöjä suitsimalla. Ilmastonmuutosta aiheuttaa ilmakehään päässyt sinne kuulumaton sälä (kaasut ja hiukkaset), jota ei haluta sinne enempää.

Suuri osa tuosta ilmaan päässeestä sälästä aiheuttaa ihmiselle terveyshaittoja, jopa ennenaikaisia kuolemia. Maailmalla on kaupunkeja, joissa ei pysty hengittämään ilman hengityssuojainta ja aurinko ei välttämättä näy saastepilven läpi. Mikä siis on pahinta, mitä tässä skenaariossa voi tapahtua? Ilmastonmuutosta ei estetty, koska sitä ei ollut. Ainoastaan puhdistettiin ilmaa eli tuotettiin ihmisille terveyttä, hyvinvointia ja lisää elinvuosia. Oi ei.

Leikki sikseen, ilmastonmuutos on totta. Rahaa menee väistämättä ilmastonmuutoksen suitsimiseen ja uusien teknologioiden etsimiseen, tietenkään sitä ei ole kiva käyttää. Mutta entä vaihtoehto? Käännetään teollisuuden nupit kaakkoon puhtaudesta välittämättä, rahaa tulee heti ja pian. Tuontivienti rullaa ja tavaraa liikkuu. Ikävä kyllä tämä raha on kuin 1000000% vuosikorolla otettu laina: nyt saadun rahan hinta on niin kova, että sen maksamiseen ei enää välttämättä kohta pysty koko ihmiskuntakaan. Onko sen arvoista?

 

Mitä tehdä?

Mitä yksittäinen ihminen voi tehdä? Puhutaan koko maapallosta ja me olemme kuin pikku muurahaisia sen pinnalla.

On paljon pieniä asioita, joita yksittäinen ihminen voi tehdä. Jokainen auttaa omalla tavallaan. Silti merkittävin vaikutusmahdollisuus on: äänestä seuraavissa, ja sitä seuraavissa ja sitä seuraavissa, vaaleissa aina ehdokasta, jolla ympäristöasiat ovat sydämellä ja joka myös lähtee viemään niitä eteenpäin. Sopivia ehdokkaita löytynee puolueesta riippumatta. Mikäli poliitikot unohtavat kauniit sanansa vaalien jälkeen, lähetä sähköpostia ja muistuta.

Meteorologin puheenvuoro tästä asiasta päättyy tähän. Kiitos.

Kuva: Pixabay

Helleaalto toi mittaushistorian lämpimimmän heinäkuun

Julkaistu

Huiman helteinen heinäkuu alkaa olla ohi – heinäkuu oli mittaushistorian lämpimin heinäkuu!

Mitä heinäkuun säässä tapahtui – miksi on ollut niin kuuma ja miltä kuu näytti tilastoihin verrattuna? Tässä blogissa käydään läpi kuluneen kuukauden säätä.

Kuva: Matti Hietala

Suursäätila: Sulkukorkeapaineen hallintaa

Suuren osan kuukautta Suomen säätä hallitsi ns. sulkukorkeapaine, oikeastaan useita peräkkäisiä sellaisia. Suuren osan vuotta Suomen sää on hyvin vaihteleva, sillä Atlantilta tulevat matalapaineet kulkevat Suomen yli tai läheltä suurin piirtein itää kohti ja tuovat ajoittaisia sateita. Samalla vaihtelee se, onko ilmamassa yllämme viileämpää polaarista tai arktista vai lämpimämpää keskileveysasteiden ilmamassaa.

Kuluneen heinäkuun aikana sulkukorkeapainetilanteet aiheuttivat sen, että vaihtelevan sään tuovat matalapaineen keskukset eivät päässeet korkeapaineen läpi meille, vaan luiskahtivat pohjoisen puolelta ohi. Korkeapaine oli ikään kuin virtaan asetettu este, jonka ympäri virran on kierrettävä.

Lämmin ilmamassa tuli meille niin vaivihkaa, että on vaikea sanoa, mistä ilmansuunnasta se oikeastaan tuli. Osin lämmin ilma virtasi meille kaakosta eli Venäjän puolelta, mutta osin Etelä-Euroopan suunnalta. Lämmin ilmamassa kattoi suurimman osan Eurooppaa lähes koko kuun ajan ja kullekin maalle tukalia lämpötiloja on mitattu monin paikoin ympäri mannerta.

Lämpötila: Yli 30 asteen helteitä

Poikkeukselliselta näin pitkään jatkuneet helteet varmasti tuntuivat kaikille, mutta aivan suomenennätyslukemiin ei lämpötiloissa ylletty. Korkein heinäkuun aikana mitattu lämpötila oli Vaasan Klemettilän aseman 33,7ºC, johon elohopea kipusi 18. heinäkuuta. Voimassa oleva Suomen mittaushistorian korkein lukema on 2010 Joensuun lentoasemalla Liperissä mitattu 37,2ºC.

Vaikka ykkössijaa lämpöennätyksissä ei (onneksi) tullut, tämän heinäkuun korkein lämpötila saavutti kakkossijan vuosien 1961-2018 heinäkuun lämpötilastoissa, eli vain vuonna 2010 on mitattu korkeampi lämpötila Suomessa kuin tänä vuonna 2018.

Pakkasen puolella poikettiin kuun ensimmäisen päivän ensimmäisten tuntien aikana kolmella eri mittausasemalla, kuun kylmimmäksi lämpötilaksi tuli siis Salla-Naruskan 1. heinäkuuta aamulla kello 3.30 mitattu -1,3ºC. Heinäkuun pakkaset eivät ole harvinaisia, lämpötila poikkeaa pakkasella heinäkuun aikana useimpina vuosina. Alin heinäkuun lämpötilahavainto vuoden 1961 jälkeen on vuoden 1986 -3,6ºC eli pakkaspoikkeamat jäävät heinäkuussa hyvin lähelle nollaa.

 

Kuva: Maarit Siitonen

Lämpötilakeskiarvo: Mittaushistorian lämpimin heinäkuu

Koko Suomen keskilämpötila oli tässä heinäkuussa Suomen mittaushistorian korkein. Keskilämpötilaksi tuli 19,6ºC. Melkoinen lukema, ottaen huomioon, että se sisältää sekä päivä- että yölämpötilat! Suomen kesässä 19,6ºC tuntuisi ihan normaalilta iltapäivälämpötilalukemalta.

Alla Helsinki Kaisaniemen, Jyväskylän ja Sodankylän mittausasemien lämpötilojen keskiarvo heinäkuussa 2018. Perässä suluissa lukee vuosien 1981-2010 keskilämpötilojen keskiarvo sekä Helsingin ja Sodankylän osalta myös mittaushistorian keskiarvoennätys (ennen tätä kuuta).

  • Kaisaniemi 21,1ºC (Ennätys vuodelta 2010 21,7ºC, keskiarvo 17,8ºC)
  • Jyväskylä 20,1ºC (keskiarvo 16,5ºC)
  • Sodankylä 20,1ºC (Ennätys vuodelta 1925 18,5ºC, keskiarvo 14,5ºC)

Kaikilla kolmella paikkakunnalla kuun keskilämpötila oli 3-4,5ºC korkeampi kuin vuosien 1981-2010 keskiarvo. Kaisaniemessä ennätys ei näiden tietojen mukaan rikkoutunut, mutta Sodankylässä kuu oli keskilämpötilaltaan korkeampi kuin mittaushistoriassa yksikään heinäkuu.

Hellepäiviä huimat 27 kappaletta

Vuoden 2018 heinäkuun hellepäivien lukumääräksi kertyi huimat 27 kappaletta. Siis päivien, jolloin jossakin päin Suomea mitattiin hellelukemia. Aivan koko kuun settiä ei päässyt syntymään, sillä 1. heinäkuuta sekä 4.-6. heinäkuuta lämpötila jäi koko maassa hellerajan alle.

Vaikka erittäin lämmin heinäkuu olikin, tässä asiassa ei ennätyksiä rikkoutunut ainakaan koko maan osalta; heinäkuissa 1973 ja 2010 hellepäiviä mitattiin peräti 30 kappaletta eli vain yhtenä päivänä lämpötila pysyi hellerajan alapuolella.

Hellettä on ollut 31. heinäkuuta mennessä yhteensä 25 peräkkäistä päivää ainakin jossakin päin Suomea. Ilmatieteen laitoksen mukaan hellejaksoa voidaan kutsua poikkeukselliseksi, jos hellettä on kestänyt samalla paikkakunnalla vähintään kolme viikkoa.

Sademäärä: Kuivuus vaivasi luontoa

Kuukauden sateisimmaksi paikaksi (tai ainakin sadetta mittaavaksi havaintoasemaksi) nousi Kouvolan Anjala 121,5 mm sademäärällään. Yleisesti sademäärien keskiarvot heiluvat heinäkuussa vuosien 1981-2010 mittauksissa karkeasti välillä 63-85 mm Ilmatieteen laitoksen listaamien kymmenen paikkakunnan tietojen mukaan. Ennätykselliset lukemat ovat kolminumeroisia, jopa yli 200 millimetrin.

Helsingin Kaisaniemessä, Jyväskylässä ja Sodankylässä sademäärä jäi alle keskiarvon. Alla tämän vuoden havaitut sademäärät ja suluissa vuosien 1981-2010 keskiarvo:

  • Kaisaniemi 44,1 mm (keskiarvo 63 mm)
  • Jyväskylä 27,4 mm (keskiarvo 84 mm)
  • Sodankylä 47,9 mm (keskiarvo 74 mm)

 

Kuva: Anne Keskivinkka

Kaikkiaan tilastot kertovat sitä, mitä myös useimpien meistä mutu-tuntuma: heinäkuu oli kuuma ja suuressa osassa Suomea vähäsateinen. Itse yritin viime viikon alussa käydä sienessä, mutta surkealla menestyksellä – sieniä ei näkynyt yhtä ainutta, ei edes minulle tuntemattomien lajien edustajia. Tulevan viikonlopun aikana korkeapaine hellittää ja lämpötila laskee vuodenajan keskiarvon tuntumaan, samalla sateet lisääntyvät. Luonto kiittää.

Itse palelen ulkona ilman paksuja vaatteita alle 25 asteessa, joten minulle tämä lämpö on ulkona taivaallista, mutta kodin kolmenkympin sisälämpötila alkaa jo puuduttaa. Toisille näin korkeat lämpötilat ovat tuskaisia, jopa hengenvaarallisia. Miten olet itse kokenut tämän heinäkuun, onko tämä säätila ollut sinulle taivas, helvetti vai jotakin siltä väliltä?

Tilastot: Foreca ja Ilmatieteen laitos

Hämärän pilviä

Julkaistu
Valaisevia yöpilviä kesäyönä. Kuva: Anna Latvala

Kesäisin illan hämärtyessä taivaalla voi nähdä ohuita, sinertävänvalkoisia pilviä, jotka näyttävät hohtavan. Näitä valaisevia yöpilviä voi havaita auringonlaskun jälkeen pimenevällä taivaalla niin kauan, kun taivaanrannassa näkyy vielä kajoa.

Tavalliset pilvet muodostuvat vesihöyrystä tiivistyvistä pisaroista tai jääkiteistä ja sijaitsevat troposfäärissä eli ilmakehän alimmassa kerroksessa noin 0-15 kilometrin korkeudella maanpinnasta; tropiikissa korkeimmat ukkospilvet voivat ulottua noin 20 kilometrin korkeudelle. Valaisevat yöpilvet sen sijaan ovat jääkidepilviä reilun 80 kilometrin korkeudessa mesosfäärin ylärajalla, eli lähempänä revontulien muodostumisalueen alarajaa kuin tavallisia yläpilviä. Tuolla korkeudella ilmakehän lämpötila on noin -100 astetta.

Valaisevat yöpilvet muodostuvat suurimmaksi osaksi jääkiteistä. Ne syntyvät todennäköisesti meteoripölyn ympärille, kun kesäaikaan mesosfäärin ylärajalla lämpötila laskee ja ilmassa oleva pieni määrä kosteutta kiteytyy. Kun havaintopaikalla ilta alkaa jo hämärtyä, aurinko paistaa vielä ylempänä ilmakehässä. Tällöin auringon valaisemat pilvet erottuvat selvästi muuten pimenevältä taivaalta. Lopulta, kun aurinko on laskenut jo niin alas, ettei horisontissa enää näy kajoa, valo ei enää osu myöskään valaiseviin yöpilviin.

Auringon valo osuu ylhäällä oleviin valaiseviin yöpilviin, vaikka taivas jo hämärtyy. Kuva ei ole mittakaavassa.

Paras tapa erottaa valaisevat yöpilvet tavallisista yläpilvistä onkin havaintoaika. Auringonlaskun jälkeen tavalliset yläpilvet alkavat näyttää tummemmilta tai harmahtavilta, kun taas valaisevat yöpilvet näyttävät loistavan omaa valoaan. Valaisevien yläpilvien heijastama valo on myös polarisoitunutta, eli valoaalto ei värähtele joka suunnassa yhtä paljon. Tällöin esimerkiksi polarisoitujen aurinkolasien läpi katsottuna pilvien voimakkuus näyttää vaihtuvan eri katselukulmassa. Tätä voi testata päivällä katsomalla kirkasta, sinistä taivasta samalla, kun kiertää aurinkolaseja vähitellen pystysuunnasta vaakatasoon. Ennen auringonlaskua valaisevia yöpilviä ei voi nähdä, sillä ne ovat liian heikkoja erottuakseen valoisaan aikaan.

Meteorologin vinkit sään tarkistamiseen

Julkaistu

Helteinen heinäkuun viikko edessä!

Säätiedot ovat tarpeen ympäri vuoden – näin kesällä esimerkiksi lomasäitä tarkastaessa. Kannattaako lähteä mökille vai saako pilvellisen vettä niskaan?

Forecan sivuilta löytyy paljon säätietoa useasta aiheesta, minkä takia ajattelin kirjoittaa tämän blogitekstin: kun meteorologi haluaa tietää tulevien päivien säätiedot, mitä hän sivuilta katsoo?

Meteorologille on ihan ammattialan puolesta kertynyt tietoa siitä, miten sääilmiöt toimivat ja myös siitä, missä asioissa säämallit toimivat hyvin ja missä asioissa on vielä parantamisen varaa. Siksi esimerkiksi itse saatan tarkistaa säästä eri asioita kuin joku toinen käyttäjä.

 

Fiktiivinen tilanne: en ole käynyt töissä pariin viikkoon, olen ollut vaikkapa ulkomailla ja minulla ei ole hajuakaan, mitä Suomen säässä on meneillään. Haluan tietää, mikä on muutaman seuraavan päivän ennuste Helsinkiin, jossa itse asun. Miten  lähden liikkeelle?

 

1) Täsmäsää

Hyvät yleistiedot saa täsmäsäästä. Löydän sen joko kirjoittamalla paikan nimen sivujemme yläreunan hakukenttään tai etsimällä sivun vasemman reunan palkin ylälaidan pudotusvalikosta. Tänään ennuste näyttää tältä:

Helsingin täsmäsää https://www.foreca.fi/Finland/Helsinki

Ei hassumpaa, ainakaan minulle, joka pidän lämpimästä ja aurinkoisesta säästä!

Tämä katsaus antaa hyvät perustiedot: sääsymbolit näyttävät pilvisyys- ja sadetilanteen, lämpötilat sekä päivisin että öisin, tuulitiedot. Alempaa löytyvät vielä tämän hetken havaintotiedot sekä esim. auringon nousu- ja laskuajat.

Tässä täsmäsääkuvassa ei näy lainkaan sadetta, joten valottaakseni sadepalkkien toimintaa nappaan kuvan Ivalon täsmäsäägraafista:

Ivalon täsmäsää

Alhaalla näkyy nyt muutama (matala) sadepylväs. Milloin oikein sataa? Ja paljonko sadetta tulee, kun mukana on sekä kiinteää että pilkullista väriä?

Sadepalkki esim. klo 21 kohdalla näyttää paljonko sadetta on tullut tuohon ajanhetkeen mennessä. Eli paljonko sadetta on tullut välillä 15-21. Meiltä kysytään välillä, miten sadepalkissa voi olla korkeutta, mutta symbolissa ei ole sadetta? Vastaus: symboli näyttää sään klo 21 (tosin huomioiden jonkin verran myös aiempaa säätä), mutta sadepalkki näyttää sateen koko kellonaikavälillä. Jos sade tulee klo 15-16 ja klo 21 on jo aurinkoista, symboli ja sadepalkki näyttävät riitelevän keskenään, vaikka molemmat ovat oikeassa.

Sadekuurot ovat liian pienikokoisia ja lyhytikäisiä tietokonemallien ennustettaviksi, mutta mallit osaavat kyllä hyvin tunnistaa alueet, joilla kuuroja tulee. Palkkien pilkutettu alue kertoo, paljonko sadetta on enimmillään ennustettu tulevan, jos yli kulkee useita kuuroja, pilkutetun alueen alaraja puolestaan paljonko on vähimmillään ennustettu satavan.

Kiinteä sininen kertoo siis, paljonko sadetta ennusteen mukaan tulee melko varmasti, pilkutettu kertoo, paljonko sitä saattaa tulla. Jos kiinteää sinistä ei ole, ennusteen mukaan voi olla, että ei sada lainkaan, mutta mahdolliseen kuuroon kannattaa silti varautua.

 

2) Ilmanpaine ja sade

Tästähän saa jo paljon tietoa. Miksi katselen myös muita karttoja?

Täsmäsää kertoo sokeasti sen, mitä tietokonemalli sanoo. Meteorologi on (välillä karvaasti) oppinut, että tietokonemallin ennuste ei ole aina täydellinen, vaikka ne nykyään todella hyviä ovatkin. Seuraavaksi haluan tietää, mistä sääilmiöt johtuvat? Ollaanko helpommin ennustettavassa korkeapainesäässä vai huonommin ennustuvassa matalapainesäässä?

Ilmanpaine ja sade https://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/ilmanpaine

Pikavilkaisuna kurkkaan karttaa ”Ilmanpaine ja sade” (kuvan punainen rinkula näyttää, mistä se löytyy). Tästä näen, mikä on suursäätilanne: onko korkea- vai matalapaine? Ovatko sateet kuuroja vai rintamasateita? Se kertoo jo vähän, minkälaisia muutoksia ennusteeseen voi tulla: rintamasateissa muuttuvat lähinnä sateen ajoitus ja paikka, kuurotilanteissa puolestaan sadetta tulee vain paikoitellen.

 

3) Sateet

Sateet kannattaa aina katsoa kartalta juuri tuon mahdollisen ennuste-epävarmuuden takia. Hyödyllisiä sadekarttoja löytyy vasemmasta palkista ilmanpaine ja sade -karttalinkin ylä- ja alapuolelta. Jos olen lähdössä vaikkapa mökille parin päivän päästä, valitsen kartan ”Sade 3 vrk” ja näen, mikä on ennustettu sadetilanne silloin. Varaudun, että esim. rintamasateet (kiinteä, laaja sadeläntti) voivat olla 2-5 tuntia etuajassa tai kulkea hieman eri reittiä. Kuurotilanteessa (sinisiä palluroita) ulkona voi hyvin olla, mutta sisään voi joutua juoksemaan – tai sitten ei.

Sade 3 vrk https://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/map/sade?zoom=sfi2

Jos haluan tietää, milloin saman päivän lähestyvä sade alkaa, Katson karttaa ”sadetutka ja -ennuste”, joka löytyy samasta palkista.

Sadetutka ja -ennuste https://www.foreca.fi/sadetutka/etela-suomi

Kartta muistuttaa edellistä, mutta niiden välillä on olennainen ero: Tämä kartta näyttää ensin 9 tunnin ajan tutkakuvaa, eli jo oikeasti ja ihan varmasti havaittua sadetta. E-kirjaimella varustettu ajanhetki oikean laidan aikahaitarilla näyttää ensimmäisen kuvan, joka on ennustetta eikä jo havaittua sadetta. Siitä parin tunnin ajan tutkan havaitsemat sateet liikkuvat eteenpäin, sen jälkeen siirrytään ennusteen sateisiin.

Pari mainintaa tutkasta – tutka havaitsee jo alkaneet sateet, mutta ei pian alkavia. Se saattaa näyttää täysin vihreää alueella, jossa oleva pilvi vasta kohta häviää taistelun painovoimaa vastaan ja lossauttaa sisältönsä alas eli sade alkaa. Siksi esimerkiksi aamulla tutkakuva on täysin kirkas, mutta iltapäiväkuurojen alettua muuttuu täysin toisennäköiseksi. Kuuroalueet näkyvät kyllä ennusteosiossa.

Lisäksi – tämä kuva on loistoesimerkki siitä, että kaikki tutkan kaiut eivät aina ole oikeita sateita. Tämä kuva on tilanteesta, jossa maan eteläosassa on täysin pilvetöntä, mutta rannikon tuntumassa sinistä väriä on runsaasti. Etelässä ei sada, vaan tutka bongaa ötököitä! Säätutkien kalibrointi on ikuinen taistelu sen välillä, että sateet tulevat huomatuksi, mutta muu taivaalla oleva tavara ei. Ötökät ovat samaa kokoluokkaa kuin sadepisarat, ja sadetutkan takana oleva ohjelmisto ei aina tajua, näkeekö se sadepisaroita vai ilmailevaa pientä elämää.

 

Tämä alkaa mennä jo blogiromaanin puolelle, mutta vielä yksi kartta: Täsmätutka. Se vastaa parhaiten kysymykseen ”o-ou, tummia pilviä taivaanrannassa – sataako täällä kohta?”

Täsmätutka https://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/kartta/tasmatutka/Oulu

Täsmätutkaan pääsee taas samasta paikasta eli vasemman reunan palkin tutulta alueelta, mutta nyt pääsee valitsemaan pudotusvalikosta lähimmän paikkakunnan, joka sijoittuu kartan keskelle. Tätä kirjoittaessani Helsingin alueella ei satanut lainkaan, joten esimerkkinä Oulu.

Täsmätutka näyttää jo havaitut sateet, ei lainkaan ennustetta. Sade näkyy sinisestä violettiin, oranssiin ja mustaan -värityksellä ja havaitut maahan iskeneet salamat keltaisina plussina. Kuvassa onkin terhakasti salamoiva kuuro kuvan oikeassa yläosassa.

Tätä tulee usein seurattua ulkona liikkuessa, kun ei halua kastua tai varsinkaan jäädä salamoivan pilven alle taivasalla.

 

Lisää katsottavaa sivuilla olisi pilvin pimein, mutta tekstistä tulisi niin pitkä, että sitä ei lukisi Erkkikään (pahoittelut, tätä lukeva Erkki, jos olin väärässä). Mikäli teitä blogin lukijoita kiinnostaa, voisin välillä kirjoittaa näitä lisääkin toivomistanne aiheista. Onko teillä toiveita tai ajatuksia? Esimerkiksi

Mitä meteorologi tarkistaa, kun lähtee laivareissulle / mökille / hiihtämään / tms.

Oikein hyvää kesäistä viikkoa kaikille! Toivotan teille joko ulkoilunautintoa tai mahdollisuutta päästä kuumuutta pakoon, kumpi onkin omalla kohdalla sopivampi.

Kesäisen vaihtelevaa

Julkaistu
Poutaista kesäsäätä. Kuva: Matti Hietala

Suomen kesäsäätä voi kuvailla vaihtelevaksi. Auringon lämmittämä, kostea ilma saa aikaan kuuropilviä, ja alueella liikkuu usein sekä matala- että korkeapaineita.

Korkeapaineen aikaan sää on kesällä yleensä poutainen ja hyvin lämmin. Jonkin verran pilviä voi esiintyä, mutta ne eivät tavallisesti kehity kuuropilviksi asti. Kuuropilvet tarvitsevat riittävän kosteuden lisäksi nousevia ilmavirtauksia, ja korkeapaineen aikaan ilma on keskimäärin laskevassa liikkeessä, mikä estää virtauksen suuntautumista ylöspäin. Tuuli on myös heikkoa, eikä se pysty sekoittamaan ilmaa tehokkaasti. Tällöin lämpötila nousee selvästi maanpintaa kohti ja pinnan lähellä oleva ilma voi joskus lämmetä hellelukemiin asti.

Epävakaalla säällä tulee paikoin kuurosateita. Kuva: Maarit Siitonen

Epävakaan sään aikaan paine on matalampi kuin korkeapaineen aikaan. Ilma pääsee helpommin nousemaan ylöspäin, ja säätyypin voikin tunnistaa paikoin korkeiksi kasvavista kumpupilvistä ja paikallisista kuurosateista. Myös ukkoskuurojen muodostuminen on mahdollista, jos nouseva ilmavirtaus on tarpeeksi voimakas.

Usein matalapaineen yhteydessä sää on pilvinen ja monin paikoin sateinen. Kuva: Matti Hietala

Matalapaineen alueella säätyyppi on vielä epävakaistakin sateisempi. Etenkin kylmän rintaman yhteydessä kesällä muodostuu paikoin voimakkaitakin kuurosateita ja ukkoskuuroja, sillä maanpinnan lähelle työntyvä kylmä ilma pakottaa lämpimän ilman nousuliikkeeseen. Sateita ja ukkosia esiintyy matalapaineen aikaan usein juuri rintaman ympäristössä, mutta myös sen jälkeen ilmakehä voi olla epävakaassa tilassa ja paikoin voi edelleen sadella.

Ensi viikolla sää on juuri kesäisen vaihteleva. Suomen lähistöllä on sekä matalapaineita että korkeapaineen selänne, ja ajoittaiset kuurosateet ovat mahdollisia, etenkin matalapaineen kulkiessa läheltä. Jos korkeapaineen alue pysyy Suomen kohdalla, sää on enimmäkseen poutainen ja paikoin on hellettäkin.

Aktiivisin ukkoskausi on alkanut

Julkaistu

Suomessa ukkostaa eniten heinäkuussa: juhannuksesta elokuun alkuun on yleensä aktiivisin ukkoskausi sisämaassa, rannikoilla ja merialueilla ukkoset ajoittuvat enemmänkin elokuuhun. Tilastojen valossa viime vuosikymmenien aikana eniten on ukkostanut Länsi-Suomessa Satakunnasta Pohjois-Pohjanmaalle yltävällä vyöhykkeellä. Voimakkaimmat ukonilmat ovat osuneet iltapäiviin ja alkuiltaan.

Salamointia ilmassa. Kuva: Karita Kontula-Sokka, Tuusula, kesäkuu 2018.

Merialueilla ukkoset ovat harvinaisia alkukesästä

Kuuropilvet syntyvät auringon lämmittämän mantereen yllä, joten erityisesti alkukesällä kuuropilviä muodostuu herkemmin maa-alueiden yläpuolella, sillä suuret vesistöt ja merialueet ovat vielä varsin kylmiä, eikä niiden yllä pääse muodostumaan kuuropilvelle välttämättömiä nousevia ilmavirtauksia. Kuuropilvet saattavat kuitenkin ilmavirtausten mukana ajautua mantereelta vesistöjen ylle, mutta meriveden lämpötilan ollessa mannerta matalampi, menettää kuuropilvi nopeasti energiansa ja heikkenee. Tämän vuoksi esimerkiksi Helsingissä ukkospäiviä on huomattavasti vähemmän kuin sisämaan puolella pohjoisempana.

Sitä vastoin rintamasysteemeihin liittyvät laaja-alaiset ja nopeasti liikkuvat monisoluiset kuuropilvet eivät välitä alustasta piirun vertaakaan, ja liikkuvat kylmän merenkin yli heikentymättä. Näin kävi esimerkiksi viime kesänä Kiira-myräkän yhteydessä.

Tyypillisiä ukkostilanteita Suomessa

  • Kylmä rintama: kylmän rintaman ylitys laukaisee ilmakehässä nousevia ilmavirtauksia, jotka ruokkivat ukkospilvien syntymistä laajoilla alueilla. Jos etupuolella on helteistä ja kosteaa ilmaa, voi rintaman kohdalle muodostua voimakkaita ja laaja-alaisia ukkoskuuroja.
  • Yksittäinen kuuropilvi: näihin liittyvä salamointi on usein paikallista ja nopeasti ohimenevää. Kuuron elinikä on korkeintaan muutamia tunteja. Yksittäisiä kuuropilviä syntyy, kun lämpötila laskee korkeuden mukana tarpeeksi, jolloin ilmakehä on epävakainen. Näin käy yleensä kesäpäivänä mantereen yllä.
  • Lämmin meri, kylmä ilma: loppukesällä ja alkusyksystä lämpimien vesistöjen yllä voi syntyä ukkoskuuroja, sillä pinnassa on huomattavasti lämpimämpää kuin ylempänä ilmakehässä. Ukkosia syntyy erityisesti nk. ”kylmien pisaroiden” eli matalapaineen solan yhteydessä, jolloin lämpötilaero maanpinnan ja ylemmän ilmakehän välillä on hyvin suuri ja tilanne on suotuisa ukkoskehitykselle.
  • Matalapaineen sola: ylemmän ilmakehän virtauskentän muutokset ja ylhäällä ilmakehässä oleva matalapaine voivat laukaista voimakkaitakin ukkoskuuroja varsinkin jos tuulen suunta eri ilmakerroksissa vaihtelee voimakkaasti. Tällöin on voimakas tuuliväänne, joka on suotuisa pitkäkestoisille ukonilmoille, jopa supersoluille.

Näin lasket salaman etäisyyden

Äänen nopeus on 330 m/s eli vain murto-osa valonnopeudesta. Ääni kulkee siis kilometrin kolmessa sekunnissa. Salaman välähdyksestä ukkosen jyrinään kuuluva aika jaetaan kolmella ja täten saadaan selvitettyä salamaniskun etäisyys kuulijasta. Pisimmillään ukkosen jyrähdyksen kantama on n. 20 km, tämän jälkeen ääniaallot alkavat jo taipua voimakkaasti, eikä jyrinää enää välttämättä kuulu.

Videolla meteorologimme Anna Latvala piirtää ukkospilven kehityksen.