Ennen kuin talvi kunnolla saapuu eteläiseen Suomeen, on varmasti hyvä kerrata vähän talvisään peruspiirteitä tielläliikkujan näkökulmasta. Eri lämpöoloissa on omat erityispiirteensä ja sääilmiönsä, jotka on syytä ottaa huomioon. Tietysti kunnon lumimyräkkä aiheuttaa meillä ne kaikkein suurimmat ongelmatilanteet ja erityisen pahaksi tilanne pääsee, mikäli myräkän sankimmat hetket osuvat juuri aamu- tai iltapäiväruuhkaan. Tällä kertaa ei kuitenkaan keskitytä pahimpiin myräköihin, vaan käydään läpi, mitä huomioitavaa eri lämpöoloihin liittyy.
Ilman lämpötila -15…-50 C
Kovassa pakkasessa ilmaan ei yksinkertaisesti mahdu juurikaan kosteutta ja siksi lumisateet ja jo pelkkä pilvisyyskin ovat melko harvinaisia. Ilman lisäksi myös tiet ovat kuivia ja voidaankin yleisesti ajatella ajokelin olevan kovalla pakkasella hyvä (mikäli vaan itse kulkupeli kestää paukkupakkaset). Toisaalta, koska kovassa pakkasessa ilmaan ei näkymätöntä vesihöyryä paljoa mahdu, jostain paikalle saapuva kosteus tiivistyy nopeasti ja saattaa aiheuttaa liukkautta. Tällaista liukkautta kutsutaan pakkasliukkaudeksi ja sitä syntyy tyypillisimmin talvikauden ensimmäisissä kovissa pakkasissa, eikä silloinkaan kovin yleisesti.
Ilman lämpötila -15…-5 C
Lumisateita ei yleensä siis esiinny kovissa pakkasissa, mutta jo 15 C asteen pakkasissa lumisateita alkaa esiintyä ja 5 asteen pakkasissa eivät ne enää ole lainkaan harvinaisia. Tällaisissa lämpöoloissa satanut lumi on erittäin kevyttä. Kevyt lumi liikkuu helposti tuulen mukana. Tuulen ei tarvitse olla lähelläkään myrskynvoimaa, kun se jo voi kuljettaa suuria määriä lunta ja kinostaa sitä jollekin tietylle alueelle. Tämä niinsanottu tuiskulumi aiheuttaa suuria haasteita kunnossapidolle. Jo lyhyen ajan jälkeen aurauksesta lunta voi paikallisesti kinostua huomattavia määriä esimerkiksi peltoaukean laidalle. Tällaisia paikallisia ongelmakohtia löytyy sitten monella tieosuudella ja joka kerta kinostumat ovat vähän eri kohdissa riippuen lähinnä tuulen suunnasta.
Kaikkein suurimmat ja yllättävimmät ongelmat pakkaslumesta taitavat kuitenkin syntyä näkyvyyden heikkenemisen seurauksena. Kevyt pakkaslumi pöllyää nimittäin erittäin pitkään autojen liikkeestä ja tämä jatkuu usein vielä varsinaisen lumisateen päätyttyäkin. Samat hiutaleet nousevat useaan otteeseen liikenteen nostattamina ja sumentavat näkyvyyttä. Tällöin edellä ajava auto pöllyttää perässään lunta, jolloin näkyvyys saattaa olla vain joitakin metrejä. Huono näkyvyys esiintyy kuitenkin vain aivan edellä ajavan auton perässä ja tällaisessa tilanteessa pidemmästä turvavälistä olisi todellakin suurta hyötyä. ”Youtubesta” löytyy kännykkäkameravideo viime talvelta, jossa vastaavanlaisessa tilanteessa Helsinki-Lahti moottoritiellä syntyi usean auton ketjukolari.
http://www.youtube.com/watch?v=qnNcVEEEIR0
(Videon loppupäässä (1:43 eteenpäin) tilanne on havaittavissa parhaiten. Ensi silmäyksellä tilanne näyttää vähän koomiselta, eikä välttämättä voi ymmärtää, miksi autot törmäilevät toisiaan vasten eivätkä isommin edes hiljennä vauhtiaan. Tarkemmin katsottua huomaa, että näkyvyys on erittäin huono välittömästi edellisen auton perässä. Muualla näkyvyys olisi aivan kohtuullinen).
Ilman lämpötila -4…-1 C
Lumisateen lämpöoloilla on myös vaikutusta liukkauden määrään. Käytännössä kaikkein liukkain keli lumisateella esiintyy pikkupakkasella, lämpötilan ollessa -1…-4 C astetta. Tällöin melko vaatimatonkin lumisade saattaa aiheuttaa erittäin suurta liukkautta. Näissä lämpöoloissa satanut lumi sulaa osin auton painosta ja heti auton väistyttyä syntynyt märkä jäätyy. Näin lumesta ”tinttaantuu” lähes jäätä vastaavaa liukkautta. Usein kyseisessä tilanteessa esiintyy myös lauhtumista, joka osaltaan saattaa vielä nopeuttaa liukkauden syntyä. Tällaista liikenteen aiheuttamaa liukastusta tapahtuu kovemmassakin pakkasessa, mutta erityisen suuri vaikutus sillä on juuri pikkupakkasessa.
Ilman lämpötila lähellä nollaa
Lämpötilan ollessa lähellä nollaa pienetkin muutokset voivat aiheuttaa huomattavaa liukkautta. Lauhtuminen pakkaselta suojan puolelle aiheuttaa usein kuuraliukkautta ja toisaalta sään pakastumisen yhteydessä märät tienpinnat helposti jäätyvät. Näissä lämpötiloissa myös sateen olomuoto voi olla oikeastaan mitä tahansa.
Sade: Mikäli lumisateen alkaessa lämpötila on plussan puolella, eikä sää sateen aikana kunnolla pakastu, lumi helposti sulaa tienpinnalle sitä mukaa kuin sataakin. Vasta kunnon lumisade alkaa kertyä tienpinnoille loskaksi. Pieni loska tienpinnalla ei vielä paljoa lisää liukkautta, mutta yli 1 cm loskakerros aiheuttaa helposti vesiliirtoa muistuttavan, mutta selvästi voimakkaamman efektin. Mitä enemmän loskaa tielle kertyy, sitä voimakkaampi vaikutus luonnollisesti on.
Erittäin liukasta keliä on luvassa, mikäli sankka lumisade alkaa pakkasen puolella ja sään lauhtumisen yhteydessä sade muuttuu lopuksi tihkusateeksi. Tällöin lopuksi satanut pieni vesimäärä yhdessä liikenteen kanssa hioo ja tiivistää lumen jääksi, jota päällä oleva vesi vielä liukastuttaa lisää. Tällainen liukkaus syntyy kaikkein helpoiten kevyenliikenteen väylille ja piha-alueille. Vilkkaasti liikennöidyillä pääteillä sateen päättyminen vesisateena aiheuttaa helposti jääkenttien sijasta loskaisia tienpintoja. Liukkainta mahdollista keliä on luvassa, jos ennestään jäisen tien päälle sataa vettä.
Tienpintojen jäätyminen: Märät tienpinnat jäätyvät, kun tien lämpötila painuu pakkasen puolelle. Mikäli kylmeneminen tapahtuu hitaasti, ehtivät tienpinnat usein kuivua ennen jäätymistä. Nopeimmin tienpinta pääsee jäähtymään sään seljetessä. Siksi onkin hyvä seurata pilvisyyttä tienpintojen ollessa märkiä. Pilvisessä säässä ilman lämpötila ja tielämpötila ovat hyvin lähellä toisiaan. Selkeässä säässä tienpinta on tyypillisesti 3-5 C astetta ilmaa kylmempi ja puolipilvisessäkin säässä tienlämpötila on usein 2-3 C astetta ilmaa kylmempi. Toisin sanoen pilvipeitteen repeilyn myötä tienpinta voi varsin nopeasti laskea 2-3 C asteella ja sään täysin seljetessä jopa 3-5 C asteella. Etenkin sydäntalvella (ja pimeänä vuorokauden aikana) voidaan ajatella sään selkenemisen johtavan märkien tienpintojen jäätymiseen, vaikka ilman lämpötila olisi ennen selkenemistä 3 C astetta plussan puolella.
Kuuraliukkaus: Kuuraa syntyy kaikissa lämpötiloissa sään lauhtumisen yhteydessä. Mitä lämpimämpää ilma on, sitä enemmän siinä on kuitenkin kosteutta, jonka on mahdollista muuttua jääksi. Tästä syystä pahimmat kuuratilanteet syntyvät usein, kun ilmanlämpötila on suhteellisen korkealla eli lähellä nollaa tai jopa vähän plussan puolella. (Kuuran synnystä voi lukea enemmän esimerkiksi Forecan aiemmasta blogista: Petollinen kuuraliukkaus): http://blogi.foreca.fi/2012/10/petollinen-kuuraliukkaus/
Samoin kuin jäätymisen yhteydessä, myös kuuran synnyssä on hyvä seurata pilvisyyden kehittymistä. Sään selkenemisen seurauksena tienpinnan lämpötila saattaa painua pakkasen puolelle, vaikka ilman lämpötila olisi aluksi 4 astetta plussan puolella. Mikäli tällaisessa tilanteessa päivällä ennen selkenemistä ilman suhteellinen kosteus on yli 75 %, voi illan selkenemisen jälkeen alkaa tienpinnalle muodostua kuuraa, vaikka tienpinnat olisivat lähtötilanteessa täysin kuivia.
Ilman lämpötila yli +4 C
”Lämpimässä” säässä ajokeli on useimmiten hyvä. Voimakkaan vesisateen lisäksi ongelmia liittynee lähinnä näkyvyyteen. Korkeat lämpötilat talviaikaan tarkoittavat myös kosteaa säätä, johon helposti liittyy ainakin ajoittain sumua.
