Kirjoittelin joskus aiemmin Richard Garrettin säämusiikista. Suunnitteilla on ollut myös postaus sääaiheisista kappaleista, mutta jokainen yritys johti loputtoman pitkiin luetteloihin. Sitä paitsi pikainen googletus osoittaa, että vastaavaa on jo yritetty vaikka missä. Tyydyn sen sijaan avamaan teille sisimpäni ja paljastamaan, mitkä sääaiheiset kappaleet minua miellyttävät.
Ainakaan laskettelusesonkina, jolloin etelän väki on pohjoisessa, ei kannata esittää vain etelän säätä. Kuva: Martinj.Munneke/flickr.
Edellinen blogikirjoitus kirvoitti mieltä, josko asiasta jotain laittautuisi lausumaan, kuten loihe Miina. Eteläkö ne säät siis syö? Sääpalvelua antaessa, siis meteorologina säästä kertoessa, on hyvä olla tietoinen vaikkapa siitä, kuka säätä ”kysyy” – ja mihin tarkoitukseen. Televisiossa viestintä yksinkertaistuu, koska kukaan ei tietenkään kysy, ellei sitten uutistenlukija, suoraan yhtään mitään, vaan esiintyjä saa olla kuin Eton runon suomalainen, ”joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään …”. Eli voi itse ottaa kantaa siihen, mikä on tärkeämpää kuin jokin toinen asia – vai voiko?
Sääpalvelu erilaisina sääpalvelutuotteina kuluu sesongeittain. Heinäaikaa ei enää kukaan huomanne, mutta kaupungistunutkin ihminen elää omassa vuotuisessa kierrossaan. Kesä on meidän ilmastossamme itsestään selvä sääpalvelun sesonki, mutta kunhan on tarpeeksi kylmää, tuulista, liukasta – tai oikeastaan mitä vain, sää on oitis helposti keskiössä.
Tiettyinä ajanjaksoina vuodesta nämä samat etelän ihmiset, sään syöjät, eivät sitten ykskaks olekaan etelässä, vaan pohjoisessa. Lomanvietossa ja valkohangilla laskettelemassa. Eikä pelkästään millään puusuksilla leirinuotiolla, vaan siellä on pelit ja vehkeet ja sangen kova meno ja meininki. Etelä on vähän aikaa siellä. Osittaisessakin ulkoilmaelämässä sää on heti eri tavalla tärkeä kuin kotisohvalla Helsingissä.
Sääpalvelua saadessa on syytä olla tarkkana, että saa mitä luulee saavansa. Riippuen siitä, onko säätä kuvailevan tekstinpätkän tilannut paikallisradio vain oman paikkakunnan ennusteeksi täksi päiväksi ja huomiseksi, vai esitetäänkö siinä sään kehitystä paikallisesti tai ajallisesti laajemminkin. Eli jos ennuste koskee (on tilattu koskevaksi) Oulun seutua, ei ennusteen oikeellisuutta pidä arvioida minkä tahansa pohjoispohjalaisen kylänraitin sään mukaan, vaan vain Oulu on Oulu.
Mutta asia mutkistuu saadessaan eri mittasuhteet: ”lämpötilan nollaraja kulkee suunnilleen Oulusta Joensuuhun”. Tässä ”Oulu” tarkoittaa helposti väkisinkin myös muuta kuin itse kaupunkia tai ainoastaan lähimpiä kuntia, tosin meteorologin kannattaa miettiä, josko olisi alunperin älykkäämpää sanoa ”Perämeren pohjoisosasta Pohjois-Karjalaan”.
Vaikka takana on Suomen kartta, olisi erialisissa tarkennuksissa nykyistä enemmän mahdollista mainita maantieteellisiä alueita ja jättää sen tarkkuustason asiat, jotka kartalla jo muutenkin näkyvät, katsojan huomiokyvyn varaan. Maan keski- ja itäosat toistuessaan kyllästyttävät – varsinkin monikollisina. En ole löytänyt Suomesta vielä kuin yhden etelä- tai pohjoisosan jne., ellei sitten ajatella, että Hankoniemi on yksi ja Porkkalanniemi toinen eteläosa. Tai se joitakuita ärsyttävä ”Käsivarren Lappi ja Inarin Lappi, mitä tulee noihin pohjoisosiin.
Mutta jotta luonnollinen viittaaminen eri alueisiin on mahdollista, on maantieto ensin tunnettava. Ainakaan minä en tunnustaudu lainkaan Helsinki- tai eteläkeskeiseksi työssäni, ellen ole laatimassa varta vasten ennustetta vaikka maan eteläosaan, Uudellemaalle tai Helsinkiin. Jos sään ennustealueena on koko maa, sen myös täytyy tarkoittaa koko maata. Luonnollisesti yksi jonkin alueen painoarvoa lisäävä tekijä on sen väestömäärä, mutta jotta koko maan palstatila onnistutaan upottamaan pelkkään etelään, pitää kai sen säänkin sitten olla jo jotain erikoista.
Tietokonemallit ja sadetutkat ovat jo niin kehittyneitä vempaimia, että kaikessa sääpalvelussa voitaisiin esittää aidosti sellaisia tarkennuksia kuin esim. että ”eniten lähitunteina ukkostaa Etelä-Päijänteellä” tai ”Lounais-Hämeessä, Pirkanmaalla ja Keski-Suomen maakunnassa oleva sadealue pysyy lähes paikallaan” upottamatta kaikkia sään hienouksia ”maan niihin ja niihin osiin”. Meillä on paljon kaunista paikannimistöä Koillismaalta Suomenselälle ja Uudeltamaalta Utsjoelle. ”Eniten pakkasta on Enontekiöllä
Jos ajasta on pulaa, voi pois jättää vaikka täysin tarpeettomia ”täällä” ja ”tuolla” -tyyppisiä ilmaisuja tilanteissa, missä osoitetaan jotain tiettyä aluetta kartalla. Ja ennen muuta: kartalla jo näkyvien elementtien olemassaoloa ei tarvitse toistaa, vaan kartalle pitäisi selittämällä tuoda lisätietoja ja täsmennyksiä, ilmiöiden syitä, seurauksia ja riippuvuussuhteita, siis jotain uutta. Lisäarvoa.
Kuvan linkki: http://www.fotopedia.com/items/flickr-3165587879
www.mtv3.fi/saa/Sääennusteet ovat usein etelä- ja etenkin pääkaupunkiseutu keskeisiä. Se tuntuu raivostuttavan niitä, joita pääkaupunkiseudun sää ei kiinnosta. Ymmärtäähän sen. Silloin kun asuin Mikkelissä se ärsytti minuakin. Ei ärsytä enää.
On totta että kaikkien pitäisi saada yhtä tarkka sääennuste. Televisiolähetysten etelä keskeisyyden ärsyttävyys on ymmärrettävää. Niiden sääennusteiden on tarkoitus palvella kaikkia, paikkakunnasta riippumatta. Mutta tämä on blogi. Blogissa saa keskittyä asioihin jotka kiinnostavat kirjoittajaa. Koska asun Helsingissä, Helsingin sää kiinnostaa minua.
Sille miksi Etelä-Suomi saa enemmän painoarvoa telkussa on useita syitä, hyviä ja huonoja. Kahden minuutin lähetyksessä ei ole aikaa kertoa kaikkea. Etelässä asuu eniten ihmisiä. Jos ennuste keskittyisi Mikkeliin, se palvelisi vielä pienempää ihmisryhmää kuin Helsinkiin keskittyvä ennuste.
Meteorologin oma mielenkiinto voi paistaa läpi säälähetyksessä. Se on tietenkin paha. Mutta taas toisaalta, minä teen parempia ennusteita etelärannikolle, koska minulla on omakohtaisia säähavaintoja Helsingistä.
Nyt tilanne on parantunut kun Maikkarin netin sääsisivuilta voi käydä katsomassa alueellisia sääennusteita. Suomi on jaettu viiteen alueeseen, joista jokaiselle tehdään oma säävideo. Sieltä näkee Itä-Suomen sään ilman että kuulee sanaakaan etelärannikosta.
Tänään tuhrasin töissä suurimman osan aamusta siihen että mietin minkälaisia sateita Helsinkiin on tänään odotettavissa. Aika vaikea tilanne: lumisadealue heikkenee lähestyessään etelärannikkoa, mutta tuulensuunta ja sula meri ovat omiaan voimistamaan lumikuuroja. Sataako pääkaupunkiseudulla tänään paljon vai vähän kiinnostaa miljoonaa ihmistä. Enkä vieläkään tiedä miten käy! Etelärannikolle keskittyminen ei tee ennustamisesta helppoa.
Lohdutukseksi teille joita ärsyttää Helsinkiin tarkentuvat ennusteet: Junantuomana en erota Helsinkiä, Espoota ja Vantaata toisistaan, vaan pidän koko pääkaupunkiseutua yhtenä isona Helsinkinä. Se ärsyttää helsinkiläisiä.
Paraboloïde hyperbolique – hyperbolinen paraboloidi – satulapinta. Kyllä silläkin säällä ratsastaa… Kuva: Christian Amet. Ks. kuvan linkki.
Johtuneeko vuodenajasta vai mistä, että unohdin taas kirjoitusvuoroni. Sen on määrä olla perjantaisin tai viimeistään lauantaisin, ja mitenkäs nyt on jo sunnuntai-ilta. No ei kun katse sääkartoille ja naamalle ilme kuin katsoisi nousevaa kuuta. Mitähän sieltä tulee?
Kas, ilmakehä yrittää kyhätä sydäntalvemme iloksi blocking-korkeapainetta. Jos niin käy, sateet taukoavat jopa pitkäksi aikaa. Kun auringonsäteilyn määrä on vielä alhainen, veikkaan parin viikon pilvipoutaa tyyppisääksi. Pilvipouta on sillä tavala miellyttävä, että jos sadevaihtoehtoa suljetaan pois, jäljelle jää sää aurinkoiostuminen – vaikka vain hetkisiksi.
Mutta ensin meillä meiilä täällä Pohjois-Europassa on ns. satulapinta-säätila. Se on vähän niin kuin neljän ilmansuunnan ristiaallokkotila – en tiedä, oliko tämä nyt spiva vertaus. Käytännössä ja karkeasti matalapaineet ovat lounaassa ja koillisessa, ja tämä koillisen matalapaine on ainakin torstaihin asti tärkeä, koska se heittää yllemme kylmää ilmaa: kylmintä eli kireitä pakkasia on keskiviikkona pohjoisessa, torstaina idässä ja onpa noissa pakksissa puhtia vielä perjantaiaamuna – tällöin maan kaakkoisosasta Uudellemaalle. Ensi viikonlopun ja sitä seuraavan ajan pakkaset ovat varsin kohtuullisia jopa vilukissalle. Tosin pilvisyys voi yllättää tässä. Satulapinnan korkeapaineakseli kulkkee luoteesta kaakkoon, ja juuri luoteesta päin odottelemma sitä kunnon korkeapainetta.
Mutta jo ennen tätä kylmän ilman kiepausta tapahtuu sen verran, että lähinnä Etelä-Suomen yli liikkuu tiistain-keskiviikon maissa heikoja lumisateita itään. Tämä on lounaisen matalapaineen elonmerkki. Pilvisyys lienee runsasta (tässä ”lienee” viittaa enemmänkin sen ennustamiseen, miten katsoja taivaan kokee yläpilvitilanteesa) myös maan keskiosassa ja selkeintä siis on pohjoisessa, paitsi että Luoteis-Lapissa sää alkanee keskiviikona jo pilvistyä.
Torstaina sää pilvistyy pohjoisessa ja Pohjanmaalla, kun taas etelässä ja idässä on mahdollisuudet jopa aurinkoiseen talvipäivään. Sanon ”mahdollisuudet”, koska pilvisyys ei ole mikään helppo ennustettava. Perjantaina etelässäkin on pilveä, tosin läpikuultavaa, ja olisiko nyt jossain Etelä-Pohjanmaan suunnalla selkeintä.
Sitten heti viikonloppuna sitä kunnon korkeapainetta rakentamaan, ns. lämmintä yläkorkeapainetta, jonka elinikä on usein pitkä. Ja kun talvi samalla kuluu pois alta päivän pidetessä ja auringon kurkkiessa yhä korkeammalta, lähestytään tilannetta, missä aurinko nostaa iltapäivälämpötiloja – jätän sanomatta, kuinka lähelle jo nollaa. Mutta syödään nyt vaan vielä sitä D-vitamiinia vähäaurinkoisuuteen.
Kuvan linkki: http://fr.wikipedia.org/wiki/Fichier:ParabHyper.png
Tiet ja jalkakäytävät olivat Järvenpäässä petollisen liukkaat jo lokakuun lopulla.Uusi vuosi alkoi lauhassa säässä liukastaen pihat ja jalkakäytävät monin paikoin aivan hirvittävän petolliseen kuntoon. Tilastot tuntuvat vaihtelevan hieman eri lähteissä, mutta esimerkiksi THL:n mukaan suomalaisille sattuu joka talvikuukausi 20 000 eriasteista kaatumista ja liukastumista.
Jotkut eivät välttämättä usko kerrasta, osa ei kaadu ikinä, mutta jos kaatumisista puolet johtaa sairaala-, tai vähintään lääkärikäyntiin, aivan pienestä ongelmasta ei voi olla kyse.
On helppoa osoittaa syyttävä sormi kohti pihojen ja katujen talvikunnossapitoa. Joskus on kieltämättä hiipinyt mieleen ajatus, että hiekoitussepelin on pakko olla äärimmäisen niukka luonnonvara, kun sitä pihdataan ja ripotellaan hyppysellinen – aivan kuin kultahippuja konsanaan.
Tärkeintä on kuitenkin omata taito seurata jalankulkusäätä ja liikkua ulkona asianmukaisin varustein. Halvimmat marketin kengät eivät välttämättä ole lainkaan suunniteltu Suomen ankariin olosuhteisiin. Osa kaukomaiden kengänpohjien kumiseoksista voi kovilla pakkasilla kovettua kivikovaksi ja muuttua jopa hengenvaarallisen liukkaaksi.
Vaikka pukinkonttiin ei ehkä tullutkaan kotimaisia kitkapohjin varustettuja kenkiä, ei ole haitaksi kenellekään käyttää kengissä liukuesteitä, harjoittaa reaktionopeutta ja suoda muutama ajatus opetellakseen kaatumaan turvallisella tavalla. Yllättäen yli puolet kaatumisista tapahtuu alle kolmikymppisille, joille kiire on ajatustakin nopeampi.
Kaatumisia tapahtuu varsinkin silloin, kun märät jalkakäytävät ensin jäätyvät ja päälle sataa vielä vettä tai lunta. Näissä tilanteissa voi hyvällä syyllä miettiä, että kannattaako kipittää korkokengissä sitä viimeistä bussia kiinni. Kannattaako valita oikopolkua sen pahimman mäkisen ryteikön läpi, kun matka niin helposti voi jatkua kohti ensiapua.
Maltti on talvella valttia. On hyvä varata liikkumisiin runsaasti aikaa, tarkkailla säätä ja valita turvallisia kulkureittejä turvallisin jalkinein tallustaen.
Valokuva:
Liukas tie ja jalkakäytävä, Mika Toivonen
Kuusia on vielä jäljellä. Talvisään koristamina. Kuva: Hans/picabay.
Mitä loppiainen, tämän viikonlopun kirkollinen juhlapäivämme, voisi tarkoittaa sään kannalta? Kukaan ei erikseen haikaile lumetonta loppiaista, jotta viisaat miehet itäisiltä mailta pääsisivät joulutähden alle hangissa kahlaamatta tai valkeata, jotta nämä eivät niin helposti vain tulisikaan sieltä kaukaa. Kannetaan vain suu supussa kuivunut kuusen luuranko roska-auton vietäväksi, jälkeen jää vasta äsken niin uskollisten mutta nyt katkenneiden lehvien ja neulasten vana. Moniin ikkunoihin tosin jäävät moniväriset jouluvalot vilkuttamaan aution tienoon sumupilville. Tällaisessa tilanteessa sään sopii olla huomaamatonta. Lapset tosin kerääntyvät leikkimään lahjaksi saaduilla lasketteluvälineillä pihan vierustan lumikasoille.
Etelässä on ollut viime päivinä suojaa, ja kas, Helsingin tämän illan sateetkin saattavat tulla juuri ja juuri myös vetenä. Tällä on lisämerkitystä sikäli, että heti yön kuluessa tulee eteläänkin aamuksi useita pakkasasteita. Pian on siis liukasta paitsi siellä, missä on suolattu tai hiekoitettu. Moni menee nurin, ellei ole varovainen. Sään yhä vain kylmetessä jää jännitettäväksi, laskevatko tienpintojen lämpötilat myös etelässä -6 asteen alapuolelle. Tietää nimittäin liukkauksia myös paremmilla teillä. Ilman lämpötila voi, jos sää menee tarpeeksi selkeäksi, laskea viikonlopun kuluessa alimmillaan -10…-15 asteeseen – ja puhun siis etelästä, pohjoisessa on ainakin paikoin tätä kylmempää.
Alkuviikolla Suomen yli liikkuu lumisateita itään, lauhemman ilman etureunalla. Maanantaina yleisemin, tiistaiset lumisateet painottuvat etelään. Lounaisrannikolla lämpötila voi kohota jopa lähelle nollaa. Alkuviikon sää on kuitenkin ohimenevä ilmiö, sillä koko lailla kylmä ilma näyttäisi jo heti viikon puolivälissä kaappaavan Suomen sisäänsä. Sen verran tuo ilma sisältää myös liikkuvia lumisateita ja pilviä, joten on ennenaikaista sanoa, meneekö varsinaisiksi paukkupakkasiksi, mutta mitenkään kauas niistä ei välttämättä jäädä.
Mutta juhlat, ainakin pakolliset, loppuvat, ja normaaliruokavalio voi alkaa. Kansanperinteen mukaan se arkiruoka on vaikka kaalia: kun loppiainen lopsahtaa, kaali kuppiin kopsahtaa. Näin minulle opetti äitini kertoessaan vanhasta elämäntavasta ja sanonnoista.
Kuvan linkki: http://pixabay.com/de/tanne-tannen-verschneit-tannenwald-3897/
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
Kirjoittelin joskus aiemmin Richard Garrettin säämusiikista. Suunnitteilla on ollut myös postaus sääaiheisista kappaleista, mutta jokainen yritys johti loputtoman pitkiin luetteloihin. Sitä paitsi pikainen googletus osoittaa, että vastaavaa on jo yritetty vaikka missä. Tyydyn sen sijaan avamaan teille sisimpäni ja paljastamaan, mitkä sääaiheiset kappaleet minua miellyttävät.
