Sään takaa

Muista katsoa lopusta vinkki Helsingin yliopiston Muuttuva ilmasto -luentosarjasta (Studia Generalia).

Syksy tulee meille edelleen hitaasti. Keski-Eurooppaan leviää luoteesta, Pohjois-Atlantilta, massiivinen matalapaine, kun taas Pohjois-Venäjän korkeapaine heikkenee. Suomessa seuraus tästä on kaakkoinen ilmavirtaus. Myös Mustanmeren pohjoispuolella on pienempi matalapaine, joka liikkuu mutkitellen kohti pohjoista mutta heikkenee samalla. Se työntää kuitenkin itäisimpään Suomeen huomiseksi sateita, jotka tiistaina ovat entisestään heikentyneinä Pohjois-Suomen itäosassa. Niitä ehkä enemmän mielenkiinto kohdistuu lounaasta meitä lähestyviin ensin mainitsemani ison matalapaineen sateisiin.

Näitä sateita leviää jo maanantaina lounaaseen ja viimeistään tiistain vastaisena yönä yleisemmin maan länsiosaan. On kuitenkin siinä ja siinä, saavuttavatko nämä sateet ihan Helsinkiä ja Tamperetta, sillä ne näyttäisivät vetäytyvän takaisin kohti länttä, kuin ottaakseen vauhtia uuteen yritykseen. Sateiden uusi ja onnistuva tuleminen sattuu keskiviikolle ja torstaille. Sateita leviää jälleen ensin lounaaseen, mutta vähitellen sataa maan etelä- ja länsiosassa. Viimeistään torstaina sateita levinnee myös Itä-Suomen pohjoisosaan ja Keski-Suomen maakunnan tienoille. Perjantaina ja lauantaina tilanne ei laskelmien mukaan suuresti muuttuisi: sateita tulisi edelleen varsinkin maan etelä- ja länsiosassa ja niitä aiheuttaisivat Keski-Euroopan alunperin laajan matalapaineen koilliseen siirtyneet rippeet eli enää matalapaineen sola.

Ken haluaa uskoa tietokonetta vielä tätäkin pidemmälle, varautuu myös ensi viikonvaihteessa ainakin maan etelä- ja keskiosassa edelleen sateisiin. Vaikka sää näin kerrottuna, siis sateen todenäköisyyskajauman avulla, alkaa kuulostaa jo hyvinkin sateiselta, kannattaa huomioida, että auringonpaisteisetkin hetket ovat edelleen mahdollisia; tarkoitus ei ole esittää, että joka päivä ainoastaan sataisi. Kunkin päivän sateet näkee sitten vaikka sadetutkalta.

Ilmamassa mitattuna 850 hehtopascalin eli millibaarin painepinnan (vähän yli kilometrissä keskimäärin) lämpötilalla ei sanottavasti ole muuttumassa, mutta pilvet ja sateet toki vaikuttavat päivälämpötiloja hieman alentavasti, kuten vastaavasti yölämpötiloja kohottavasti. Alkuviikon päivälämpötilat ovat sinä 15…18, Lapissa 12…16 astetta.

Kolusin hieman nettiä löytääkseni tähän joitain poimintoja maailman moninaisesta säästä. Meksikonlahdelle on vihdoin saatu aikaiseksi hurrikaani Ingrid, joka eniten vaikuttanee maanantaina Meksikon itärannikolla. ( http://www.nhc.noaa.gov/ ). Michigan-järvellä on eilen nähty ja kuvattu iso vesipatsas ( http://www.wetteronline.de/wetter-videos?day=13&month=09&year=2013&token=wh&cat=&sort=date ). Coloradossa on tulvinut ( http://www.wetteronline.de/fotostrecken?day=14&month=09&part=single&token=cf&year=2013 ). Euroopassa Alpeilla on parin kilometrin korkeuteen ja siitä ylöspäin satanut jo lunta. Karjaa on alettu jokasyksyiseen tapaan ajaa vuoristolaitumilta kohti laaksoja ( http://www.wetteronline.de/fotostrecken?day=13&month=09&year=2013&token=ab&part=single ).

Syksyn tuloa voi seurata vaikka Vaisala OY:n (Länsi-Vantaalla) mainiosta sääasemasta ( http://www.vaisala.com/vantaaweather/ ). Sivun alalaidasta löytyvät 48 hours ja 5 days -history graphs -osiot ovat suorastaan loistavia. Kannattaa etsiä pitkin nettiä myös muita luotettavia ja ajantasaisia sääasemia – niitä on.

JA VIELÄ VINKKI: Helsingin yliopistossa on tänä syksynä (3.10. – 7.11.) Studia Generalia – luentosarjan aiheena Muuttuva ilmasto. http://www.avoin.helsinki.fi/studiageneralia/  http://www.avoin.helsinki.fi/studiageneralia/syksy_2013.htm  . Luentoja voi seurata myös verkossa.

 

 

 

Kuvien linkit:

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Rotkehlchen_bird_.jpg

https://www.google.fi/search?as_st=y&tbm=isch&hl=fi&as_q=studia+generalia+syksy+2013&as_epq=&as_oq=&as_eq=&cr=&as_sitesearch=&safe=images&tbs=sur:fc&biw=1426&bih=779&sei=gbE2UrqNIqaE4gS8iICADQ#as_st=y&hl=fi&q=studia+generalia&tbm=isch&tbs=sur:fc&facrc=_&imgdii=_&imgrc=NcXRVYrp5qyJ1M%3A%3BcsCuC6Y4-qSBVM%3Bhttp%253A%252F%252Fupload.wikimedia.org%252Fwikipedia%252Fcommons%252F5%252F52%252FHelsingin_yliopiston_p%2525C3%2525A4%2525C3%2525A4rakennus.jpg%3Bhttp%253A%252F%252Ffi.wikipedia.org%252Fwiki%252FHelsingin_yliopisto%3B1600%3B1200

 

 

 

Ihminen on aina halunnut nähdä tulevaisuuteen. Sään suhteen tämä on tietyissä rajoissa mahdollistakin. Toisia asioita on kuitenkin vähän helpompi ennustaa kuin toisia ja ennustuspituuden kasvaessa sään ennustettavuus vääjäämättä heikkenee.  Ennustettavuuden heikkeneminen ajan myötä ei kuitenkaan ole täysin systemaattista. Sään ennustettavuus vaihtelee ja toisinaan voi olla vaikeampi ennustaa seuraavan päivän sää kuin vaikkapa sää 4 vuorokauden kuluttua.  Varsinaisen sääennusteen lisäksi myös tätä ennustettavuutta voidaan arvioida tietokoneen avulla.

Superpallosta apua

Moni on varmaan leikkinyt joskus superpallolla. Kyseessä on pallo, joka on erittäin kimmoisa ja poukkoilee hyvin. Sään ennustettavuuden heikkenemistä kuvaa hyvin seuraava ajatusleikki: Asetetaan pöydälle vaikkapa autorata, jonka mäki päättyy hyppyriin. Asetetaan pallo radan yläpäähän ja päästetään pallo vierimään hyppyriä alas.  Annetaan pallon pomppia rauhassa ja odotetaan kunnes se pysähtyy ja merkitään sitten pallon lopullinen sijainti. Toistamalla tämä koe useita kertoja täsmälleen samalla pallolla, päästämällä pallo vierimään täsmälleen samasta kohdasta ja samassa asennossa, päätyy pallo lopulta aina enemmän tai vähemmän eri paikkaan.  Vertailemalla lopuksi merkittyjä pallon päättymispaikkoja voimme kuitenkin huomata, että on olemassa jokin alue, josta pallo useimmiten löytyy.   Mikäli pallon lopullista paikkaa pitäisi sitten ennustaa, tuntuisi järkevältä ennustaa paikaksi juuri aluetta, josta pallo useimmiten löytyy.  Ennustamalla vain yhtä tarkkaa sijaintia, ennuste menisi lähes aina ainakin jonkin verran pieleen.   Tämä sama ongelma piilee myös pidemmissä sääennusteissa. Yli 10 vuorokauden ennusteet vastaavat jo superpalloa, joka on pysähtymässä jonnekin päin huonetta. Tällöinkin voidaan kuitenkin arvioida millä välillä lämpötilat 10 vuorokauden päästä todennäköisimmin vaihtelevat.   Samaa ajatusmallia käyttäen on päädytty jopa 15 vuorokauden ennusteisiin, joissa samalla arvioidaan myös sään ennustettavuutta kyseiselle ajalle.

Miten säätilan ennustettavuutta voidaan arvioida?

ECMWF eli Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus (engl. European Centre for Medium-Range Weather Forecasts) on jo usean vuoden ajan laskenut varsinaisen sääennusteen lisäksi erilaisia mahdollisia vaihtoehtoisia sään kehityksiä.  Tällaisia ennusteita kutsutaan ryväs- tai parviennusteiksi. Niissä varsinaisen totutun ennusteen lisäksi on laskettu 51 hieman erilaisilla alkutiedoilla tehtyä ennustelaskelmaa.  Alkutilaa on siis tahallaan ”ronkittu” mahdollisuuksien rajoissa, jotta on saatu aikaiseksi erilaisia sään kehityskulkuja.

Näin eri ennusteet on saatu ”pomppimaan ” superpallon tavoin eri lopputuloksiin ja vertailemalla laskelmia toisiinsa voidaan todennäköisimpinä ennusteina pitää niitä, jotka päätyvät huoneen samaan osaan. Esimerkiksi, jos varsinainen ennustelaskelma povaa jollekin tietylle päivälle 15 asteen lämpötilaa, mutta yli 90 % laskelmista ennustaa lämpötilan olevan 17 ja 20 asteen välillä, on tämä 17-20 astetta todennäköisesti parempi ennuste kuin 15 astetta. Samalla tavalla voidaan myös laskea muitakin luokkia, kuten millä välillä lämpötila on 50% tai esimerkiksi 75 % todennäköisyydellä.

 

Yleistä 15 vrk ennusteesta

 

 

Lämpötila:

Uudessa 15 vrk:n ennusteessa näytetään erikseen vuorokauden ylin ja alin lämpötila. Näin pystytään kuvaamaan tilannetta yksinkertaisemmin ja lyhyemmin. Pelkällä yhdellä lämpötilakäyrällä vuorokausivaihtelun aiheuttama sahaava liike vaikeuttaisi erilaisten trendien (vuorokausivaihtelua suurempi lämpötilan kehityskulku) hahmottamista, joka pitkissä ennusteissa kuitenkin on yksi tärkeimmistä tiedoista.  On myös syytä muistaa, että ylimmän ja alimman lämpötilan trendit voivat toisinaan olla jonkin aikaa jopa päinvastaisia.

Lämpötilaennusteiden kuvaajissa yhtenäinen viiva kuvaa tietokonelaskelmien todennäköisintä arvoa.  Kapeampi varjostettua alue viivan ympärillä kuvaa lämpötilaväliä, jossa lämpötila on 50 prosentin varmuudella. Superpalloihin verrattuna se tarkoittaa pienintä aluetta, josta puolet palloista löytyy. Tätä 50 prosentin vyöhykettä voidaan siis pitää todennäköisimpänä vaihteluvälinä, joskin vain puolessa tapauksista lämpötila pysynee kyseisen vaihteluvälin sisällä. Leveämpi ja ulompi varjostettu alue kuvaa puolestaan kaikkien 52:n eri tietokonelaskelman vaihteluväliä.  Kaikki käyrien lämpötila- ja todennäköisyysarvot perustuvat suoriin tietokonelaskelmiin eli niitä meteorologi ei ole millään tavalla käsitellyt.  Vielä tällä hetkelläkään maailman suurimmat tietokoneet eivät saa välttämättä aina kiinni kaikkein lämpimimpiä ja kylmimpiä hetkiä. Tällaisia meteorologisia korjauksia tehdään Forecan muihin ennusteisiin ja siksi pieniä eroja tämän 15 vrk:n ja normaaliennusteen välillä on siis mahdollista esiintyä.

Pidemmissä ennusteissa on järkevää seurata lämpötilasta nimenomaan trendejä ja sitä kuinka paljon eri ennusteet ”hajoavat” toisistaan.  Mitä enemmän ennusteet erkanevat toisistaan sitä heikommin ennustettava säätilanne on luvassa.  Mikäli ennusteen mahdollinen vaihteluväli on yli 15 astetta, ei se varmasti enää monellekaan ole kovin hyödyllinen tieto. Toisaalta joissain tilanteissa voi olla tärkeää tietää vain onko lämpötila suojan vai pakkasen puolella. Riippuu siis varmasti paljon ennusteen käyttötarkoituksesta, kuinka suuri ennusteen mahdollinen vaihteluväli on vielä järkevä. Nyt jokainen voi siis itse hajonnan perusteella valita kuinka pitkälle ennustetta haluaa seurata.

Sade

Sadetta kuvataan sadepalkeilla. Sateen esitysmuoto siis poikkeaa lämpötilan esitysmuodosta ja siihen on valittu myös vähän erilaiset vaihteluvälin rajat. Tummalla palkilla kuvataan todennäköisintä sademäärää ja vaaleammalla suurempaa sademäärää, jonka tapahtumiselle on olemassa 10 % riski.  Sademäärä on suureena selvästi monimutkaisempi ja ”epäjatkuvampi” kuin lämpötila. Sademäärä ei voi ikinä olla pienempi kuin nolla ja toisaalta paikalliset erot voivat olla huomattavan suuria. Esimerkiksi kuurotyyppisessä sateessa 40 mm sademäärän todennäköisyys ei ole selvästi pienempi kuin 25 mm todennäköisyys.  Kun taas lämpötiloina 40 C ja 25 C astetta eivät kovinkaan todennäköisesti voi esiintyä vierekkäisillä alueilla.

Tekstilaatikko ja Ennustettavuus luokka:

Ennustekaavioiden alla on lisäksi tekstipalkki, joka kertoo hiirellä valitun vuorokauden arvot ja vaihteluvälit myös sanallisesti. Lisäksi tekstipalkista löytyy myös ennustettavuusluokka. Ennustettavuutta kuvataan eri värikoodien avulla.

Vihreä kuvastaa hyvin ennustettavaa tilannetta. Siinä säärintamat matalapaineet ja niiden kulkureitit tiedetään hyvin ja epävarmuutta liittyy vain hyvin pieniin ja paikallisiin ilmiöihin. Tällaisia ovat esimerkiksi yksittäiset kuuropilvet.

Keltainen kuvastaa normaalia ennustustilannetta. Tässä luokassa säähän liittyvät sadealueet ja matalapaineet ja niiden kulkureitit tiedetään vähintään muutaman sadan kilometrin tarkkuudella. Tyypillisesti epävarmuus liittyy tällöin eri tapahtumien ajoituksiin.

Oranssi kuvastaa heikosti ennustettavaa tilannetta. Matalapaineiden ja korkeapaineiden sijaintia ei enää voida arvioida varmuudella ja sään kehityksestä pystytään arvioimaan vaan karkeita trendejä. Pitkään jatkuva oranssi värikoodi voi tarkoittaa, ettei trendikään enää ole varmuudella ennustettavissa.

foreca.fi

Parhaiten ennusteen käyttö selvinnee kuitenkin sitä itse kokeilemalla ja käyttämällä.  Otamme myös mielellämme vastaan palautetta ja kehitysideoita ennusteen jatkojalostamiseksi.

Ihmettelin juuri sääkarttoja, siis niitä, joita supertietokoneen laskujen pohjalta saadaan meteorologin tai ylipäätään ihmisen ymmärtämään muotoon. Syksyn ystävänä tietysti myös mielistyin tulevaan säähän: vaikka syyskuu on jo vauhdissa ja auringon korkeuskulma painuu kiihtyvällä vauhdilla ja tähtitieteellisen vääjäämättömästi kutistaen taivaan lämpöikkunaa, sää on iltapäivisin vielä kesäisen lämmintä. Pitenevät yöt elävät jo selvemmin sitä, mitä syksystä sanana tulee ensimmäisenä mieleen – lämpötilan osalta. Tässä lähes paikallaan pysyvän korkeapaineen säätyypissä ei toki sada myöskään öisin, paitsi nyt lauantain vastaisena yönä Lappiin leviää sateita, jotka lauantain kuluessa väistyvät sieltä jo itään.

Korkeapaine siis olla jököttää meillä niin, että sää sateistuu tällä tietoa vasta ensi viikon loppupuolella (tämä tieto on uusimman sääaineiston mukainen muutos myöhemmin pe-iltana). Sen verran korkeapaine ikään kuin vääntelehtii ja muuttaa muotoaan ja painopistettään, että ilmamassa muuttunee ensi viikolla idässä ja pohjoisessa hieman viileämmäksi. Jos laskelmia haluaa tarkaan uskoa, niin ensi viikon torstaina päivälämpötila jäisi Pohjois-Lapissa 10 asteen alapuolelle, mutta sekin muutos vaikuttaa ohimenevältä. Jonkinlainen pienivähittäinen päivälämpötilan lasku tietysti tulee päivien lyhenemisestä; suunta on lopulta selvä, mutta kylläpä kesä sinnittelee hyvin.

Nämä päivälämpötilat siis, jotka ovat tähän aikaan vuodesta jo herkkiä paikalliselle pilvisyydelle ja tuulelle, ovat ainakin nyt vielä viikonvaihteen yli maan etelä- ja keskiosassa enimmäkseen n. 20 astetta, ja voi olla, että esim. sunnuntaina lounaassa voi olla jokusen asteen verran lämpimämpääkin. Pohjoisen päivälämpötila on siinä viitisentoista astetta, Pohjois-Lapin ehkä useimmiten 12…15 astetta.

Vaan miten nimittää tällaista säätä? Almanakan mukaan on syyskuu, mutta päivät ovat kesäisiä. Myöhäinen lämmin on tuttu ilmiö. Laajalle levinnyt on tapa puhua intiaanikesästä Pohjois-Amerikan uudisasukkaiden ilmiölle antaman nimityksen mukaan. Mutta onko tämä meillä vielä intiaanikesä, koska se oikeastaan edellyttäisi, että olisi ensin jo ollut selvästi kylmemmän sään kausi ja sitten vielä yhtäkkiä onkin yllättävän lämmintä. Tuntuu, että tämä on ennemminkin suoraa jatkoa melko lämpimälle kesälle, vai jäinkö jotain paitsi lomaillessani viikon muualla 13.-20.8.? Tuolloin kai oli sateita, muttei mitään kylmiä ilmoja?

Meillä ns. vanha kansa on puhunut Pärttylin pikkukesästä (Pärttyli, nyk. Perttu 24.8.), mutta siihen tämä on jo jonkin verran myöhäisempää säätä. Ehkä kalenterista löytäisi jonkin muun pyhimyksen, jonka mukaan nimetä tämä lokoisa jälkikesä? Vai olisiko takatalvesta tässä apua: kesän jälkeinen kesä voisi olla takakesä. Ei kuulosta hyvältä: taka-etuliite saa ainakin minun korvissani aikaiseksi pejoratiivisen tai ainakin kielteisen kaiun. Takapakki, takatalvi, takarivi, – ja hui, mitä kaikkea muuta. Ei tämä lämmin auringonpaiste voi olla mitään takaosastoa!

 

Lue intiaanikesästä: http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1050

Kuvan linkki: http://www.flickr.com/photos/photo64/2853603440/sizes/z/in/photostream/

 

 

(Huom: alinna on sunnuntaina tehty päivitys Suomen säänäkymistä.)

Syksyllä sitä aina innostuu eniten kaikkeen, ja päätin tässä jokin aika sitten selvittää, mitä tämä ilmastoa koskeva usein esitettävä siteeraus mahdollisesti pitää sisällään. Montesquieu (1689-1755, valistusajan kuuluisa ranskalainen filosofi ja kirjailija) kun tuskin sanoi tai kirjoitti tämän erillisenä ja mihinkään liittymättömänä asiana. Tai näin ainakin oletin. Sanonta itsessään kuulostaa tänä ilmastonmuutoksen aikana ajankohtaiselta.

Montesquieun jopa pääteoksena pidetty De l´esprit des lois (suomeksi vakiintunut Lakien henki, joskaan kirjaa ei ole koskaan suomennettu, 1748) kätkee sisäänsä myös tämän lauseen (partie III, livre XIX, chapitre XIV, paragraphe VI). Se kuuluu: L´empire du climat est le premier de tous les empires. Lause esiintyy mielestäni tulkinnanvaraisena ja jotenkin erillisen kuuloisena keskellä selostusta Pietari Suuren Venäjällä tekemistä uudistuksista, Venäjän ”eurooppalaistamisesta” ja erityisesti sen helppoudesta loppujen lopuksi.

Luvun XIV otsikkona on: Mitkä ovat luonnolliset keinot muuttaa kansan tapoja ja käytöstä? (minun prima vista -käännökseni). Montesquieun idea on, että laeilla tulee pyrkiä muuttamaan vain sitä, mikä on laeilla myös luotu. Sen sijaan kansan tapoja voidaan parhaiten ja ilman tyranniaa muuttaa tuomalla sille toisia omaksuttavia tapoja tilalle. Esimerkkeinä tapojen tyrannimaisesta yrityksestä (siis Pietari Suuren) muuttaa laeilla Montesquieu mainitsee parranajopakon ja pitkien hameiden lyhentämisen polvipituisiksi. Rangaistukset ovat rikosten ehkäisemiseksi, sen sijaan haluttaessa muuttaa tapoja tulee käyttää muita, pehmeämpiä menetelmiä.

Lopulta Pietari Suuri sai havaita uudistustensa helppouden, kertoo Montesquieu. Se kävi esim. naisten kautta: naiset olivat tuon ajan Venäjällä sulkeutuneita ja tietyllä tavalla orjia. Hovissa Pietari lähetti heille kankaita ja sai heidät pukeutumaan saksalaisittain. Naiset alkoivat nauttia elämäntavasta, joka hiveli heidän makuaan, turhamaisuuttaan ja intohimojaan ja sai heidät nauttimaan myös miehistä.

Tässä kohtaa saan mielleyhtymän nykyisen kehitysavun suuntaukseen, jossa panostetaan nimenoman naisten kouluttautumiseen, sivuhuomautus sallittaneen. Mutta sitten takaisin siihen ilmastoon tässä Montesquieun selostamassa Pietari Suuren tapauksessa.

Montesquieu selittää Venäjällä tuolloin (siis ennen Pietarin uudistuksia) vallinneiden tapojen olleen ilmastolle vieraita ja olleen peräisin valloituksista ja kansojen sekoituksesta. Pietari Suuri toi eurooppalaisia tapoja eurooppalaiselle kansalle eikä itsekään odottanut uudistustensa sujuvan niin helposti. Sitten tekstissä yhtäkkiä: ”L’empire du climat est le
premier de tous les empires”. Sama kappale jatkuu, ettei Pietari Suuri siis tarvinut lakeja muuttamaan tapoja, vaan hänelle riitti saada ihmiset innostumaan toisista tavoista.

Montesquieu tiivistää vielä, että ihmiset ovat yleensä hyvin kiintyneitä tapoihinsa, joiden väkivaltainen riistäminen heiltä on tuhoisaa. Sen sijaan ihmiset kannattaa inspiroida muuttamaan ne itse. Jokainen lakiin perustuva muutosyritys, joka ei juonnu välttämättömyydestä, on tyrannimainen. Laki ei ole puhdas voimanilmaisu: asiat, jotka ovat luonteeltaan yhdentekeviä, eivät kuulu sen vastuualueeseen.

Vähän huteraksi siis näyttää jäävän otsikon siteerauksen yhteys sen nykykäyttöön. Katsotaanpas asiaa kenties valaisevaa kirjoitusta Céline Spectorilta, Bordeaux´n yliopiston filosofianlehtorilta: Montesquieun puolustaessa kirjaansa teologisessa tiedekunnassa (kirkko kielsi kirjan) hän nimenomaan korosti kirjan olevan moraalin ikuisen voiton ilmastosta tai paremminkin fyysisistä asioista (les causes physiques, parempi asiatarkka suomennos voisi tässä olla luonnonolosuhteet tai luonnontilaisuus).

Kun Montesquieu kirjoittaa ilmaston olevan ensimäisen maailmanmahdin, hän Spectorin mukaan tarkoittaa ”ensimmäistä” ajallisessa mielessä, eikä mitä tulee asioiden tärkeysjärjestykseen. Toisaalla kirjassa (livre XVIII ; voir XIX, 4) Montesquieu esittää, että fyysiset asiat (luonnonolosuhteet) hallitsevat villejä (les peuples sauvages), jotka elävät luonnossa eivätkä niinkään sivistyksessä (dans une culture). Luonnontilaiset ihmiset siis elävät tuossa ensimmäisessä imperiumissa, maailmanmahdissa.

Spectorin Montesquieu-selitystekstistä voi poimia myös tämän, jonka mukaan ihmisen hyveet ja paheet riippuvat ilmastosta: ”La morale n’est plus une entité transcendante, appelant l’obéissance de la volonté libre des hommes et l’acquiescement de leur raison ; les vices et les vertus sont tributaires du climat : « Vous trouverez dans les climats du nord des peuples qui ont peu de vices, assez de vertus, beaucoup de sincérité et de franchise. Approchez des pays du midi, vous croirez vous éloigner de la morale même : des passions plus vives multi­plieront les crimes ; chacun cherchera à prendre sur les autres tous les avantages qui peuvent favoriser ces mêmes passions. Dans les pays tempérés, vous verrez des peuples inconstants dans leurs manières, dans leurs vices même, et dans leurs vertus ; le climat n’y a pas une qualité assez déterminée pour les fixer eux-mêmes » (partie III, livre XIV, chapitre 2).

Kolmannen osan koko luvussa XIV on hyvin paljon tavaraa ilmaston ja ihmisen kulttuurin välisestä suhteesta.

 

Kuvan linkki: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Esprit_Loix_1749.JPG

 

Oheistan linkkivalikoimassa viimeisenä myös yleisemmän linkin siihen, mitä eri aikoina on kirjoitettu ilmaston vaikutuksesta ihmiseen.

http://classiques.uqac.ca/classiques/montesquieu/de_esprit_des_lois/de_esprit_des_lois_tdm.html

http://classiques.uqac.ca/classiques/montesquieu/de_esprit_des_lois/partie_3/de_esprit_des_lois_3.html

http://dictionnaire-montesquieu.ens-lyon.fr/index.php?id=234

http://fr.wikipedia.org/wiki/Th%C3%A9orie_des_climats

Ja tässä kuvaus Suomen lähiajan säästä, kirjoitettu su 1.9. klo 16.30:

Tätä kirjoittaessani sää on lounaisrannikolla jo poutaantunut ja enimmät sateet ulottuvat maan kaakkoisosasta Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle. Pohjois-Lapissa tulee kuuroja. Huomenna maanantaina iltapäivällä yhtenäisin sadealue ulottuu suunnilleen Pohjois-Karjalasta Pohjois-Pohjanmaalle, maan lounaisosassa sataa paikoin ja Pohjois-Lappi saa joitain sadekuuroja. Päivälämpötila on etelässä 15…17, maan keskivaiheilla sateessa 12…14, Etelä- ja Keski-Lapissa n. 17 ja Pohjois-Lapissa 11…14 astetta.

Tiistaista alkaen Suomessa on poutaa ja pääosin aurinkoista, aamuisin sumupilvi voi sekoittaa kuvioita tältä osin. Tiistain ja keskiviikon päivälämpötila on etelässä 18…20, maan keskivaiheilla n. 18 ja Lapissa 15…18 astetta, tosin Kilpisjärvellä joitain asteita alempi.

Torstaiksi Pohjois-Lappiin leviää sateita lännestä, mistä lauantain vastaisena yönä leviää runsaampia sateita koko Lappiin sekä Pohjois-Pohjanmaalle, mahdollisesti etelämmäskin. Suuressa osassa maata ää jatkuu poutaisena ja enimmäkseen aurinkoisena päivälämpötilat jopa kohoavat aurinkoisen sään alueella vähän. Lauantain kuluessa sateita tulee paitsi Lapissa, myös maan keski- ja itäosassa. Sunnuntaina on anakin laajoilla alueilla poutaa.

 

 

Joidenkuiden mielestä kesä loppuu jo juhannukseen, ainakin jos ihmisten puheita kuuntelee ja uskoo. Sitten on ihmisiä, kuten minä, jotka oikeastaan nauttivatkin vasta loppukesästä ja jopa syksystä. Minulle kaikkein energisintä aikaa on juuri syksy, ja kaikki ällöhikihelteet joutavat todellakin jo mennä. On pian vihdoin syksy, ja taas voi hengittää ja ajatella. Kuumassa ei voi: näkeehän sen jo siitä, missä kehittynein osa mailmaa on – ei ainakaan tropiikissa, ellei sitten ajatella, että ihmisen paikka ja osa on maata palmun alla. Onnellinen voi niinkin olla, sitä ei tarkoitukseni ole kyseenalaistaa. Ihanaa, että on vuodenajat!

Olin juuri vuosilomalla, joskin yksi viikko siitä on vielä jäljellä syyskuuta varten. Viimeisen viikon ajan täällä satoi, mutta hahaa, enpäs ollutkaan näissä maisemissa, vaan auringossa ja parhaimmillaan lähes 30 asteen iltapäivälämmössä. Kuitenkin läntisessä Keski-Euroopassa enkä missään vetelämaassa. Viikontakainen blogi jäi kirjoittamatta, kun en löytänyt pääsyä nettiin sikäläisen ystäväni tietokoneen rikkouduttua. Sääaineistokin on paljolti netissä, siis myös kunnollisena eikä vain saippuaoopperapilviaurinkosymboliversiona. Ihanan pitkä yhdyssana muuten.

Nyt kotona nettiin taas pääsee, ja huomenna pitää olla jo työpaikallakin. Tänään tuli vielä sadekuuroja, eikä säätila huomiseksi perjantaiksi vielä paljoa muutu. Sen sijaan varsinainen viikonloppu lauantain ja sunnuntain osalta on korkeapaineen aurinkoistama ja lämmittämä: päivälämpötilat ovat 20 asteen vaiheilla, Pohjois-Lapissa toki 15…20 astetta. Vielä alkuviikko on suunnilleen tätä samaa, kunnes on jälleen epävakaisemman sään vuoro. Mitään järisyttävää sään kylmenemistä ei suinkaan ole näköpiirissä, mutta suunta on kuitenkin selvä. Ja niinhän sen pitääkin olla, ihan tilastojen mukaan. Hyvässä lykyssä syksy on aika lämminkin, mutta vaikkei olisikaan, on se kuitenkin syksyä, tuota inspiroivaa vuodenaikaa.

 

Kuvan linkki: http://www.google.fi/imgres?imgurl&imgrefurl=http%3A%2F%2Fwww.mtv3.fi%2Fohjelmat%2Fsivusto2008.shtml%2Flifestyle%2Fmita_tanaan_syotaisiin%2Fohjelma__ajankohtaista%3F1367875&h=0&w=0&sz=1&tbnid=Rd-7WPdLzmLGrM&tbnh=179&tbnw=281&prev=%2Fsearch%3Fq%3Dsyksy%26tbm%3Disch%26tbs%3Dsur%3Afc%26tbo%3Du&zoom=1&q=syksy&docid=35I2161dpL7hpM&hl=fi&ei=QWQWUsziBej34QT_1oG4Cw&ved=0CAIQsCU