Sisämaassa alkusyksy on luvattua sumujen aikaa. Kylmien, selkeiden ja heikkotuulisten öiden sivutuotteena syntyy näyttäviä aamusumuja peltojen, notkelmien ja vesistöjen ylle. Sumut ovat usein hyvin paikallisia ja haihtuvat iltapäiväksi, jolloin ne eivät aiheuta merkittäviä ennustusvirheitä. Syksyn edetessä sumujen haihtuminen vaatii kuitenkin enemmän aikaa, kun haihtumiseen tarvittavaa energiaa eli auringonsäteilyä, saadaan päivä päivältä vähemmän.
Pahimmassa tapauksessa syksyllä tilanne on seuraava: meteorologi on ennustanut sumujen mahdollisuutta aamulla, jonka jälkeen koittaisi lämmin ja aurinkoinen syyspäivä. Tyypillisesti sumu hälveneekin iltapäiväksi – vielä ainakin syksyn alkupuoliskolla. Joskus sumusta saattaa kuitenkin muodostua laaja-alaisempi, jolloin sumukehitys jatkuu pitkälle aamupäivään saakka. Tällöin sumu yleensä ”hälvenee” alaosiltaan, mutta jatkaa kehittymistään yläosistaan kohoten ja muodostaen tiiviin sumupilvilautan, joka saattaa alaosistaan tihuttaa vettä. Lupauksia aurinkoisesta ja lämpimästä päivistä ei tällöin lunasteta, sillä sumupilvi voi jäädä roikkumaan taivaalle koko päiväksi.
Sumupilvilautta voi viedä mennessään luvatun auringonpaisteen. Kuva: Markus M/Foreca
Sumujen paikallisuuden vuoksi niiden ennustaminen on hankalaa siinä missä kesäisten kuurosateidenkin. Tiedetään, että sumuja syntyy, mutta on hankala sanoa, mihin kohtaan tarkalleen. Jos sumusta muodostuu sitkeä ja laaja-alainen, se voi heilauttaa lämpötilaennustetta useilla asteilla alaspäin. Auringonsäteilyn lämmittävä vaikutus ei jaksa tunkeutua paksun sumupilvikerroksen alle, jolloin lämpötila jää ennustettua alhaisemmaksi. Syksyinen korkeapaine ei enää takaa aurinkoisia säitä, jos mukana ei ole tuulikomponenttia, joka hajottaa sumun tehokkaammin kuin syksyn edetessä vähenevä auringonsäteily.
Syksyisiä sumutyyppejä on kaksi: kiinteän maan ylle syntyvä säteilysumu ja järvien ylle syntyvä sekoitussumu. Säteilysumu syntyy nimensä mukaisesti säteilyjäähtymisen seurauksena, jolloin pitkäaaltosäteilyn karkaaminen maanpinnalta ilmakehään kylmentää maanpinnan läheisyydessä olevan ilmakerroksen ja saa siinä olevan vesihöyryn tiivistymään näkyväksi sumuksi. Sekoitussumuja tavataan puolestaan vesistöjen yllä, jolloin kylmä ilma sekoittuu veden yläpuolella olevaan kosteaan ja lämpimämpään ilmakerrokseen, ja erityyppisten ”ilmojen” sekoittuminen aikaansaa sumun.
Säteilysumuja syntyy sisämaassa selkeinä ja heikkotuulisina syysiltoina ja -öinä. Maanpinnalta ylöspäin ilmakehään karkaava lämpösäteily aiheuttaa maanpinnan kylmenemisen, jolloin myös sen yläpuolinen ilmakerros jäähtyy. Sumuja syntyy, jos ilman lämpötila laskee nk. kastepistelämpötilaan saakka, jolloin ilmassa oleva vesihöyry muuttuu näkyväksi.Alkusyksyn säteilysumua auringonlaskun jälkeen (kuva: Markus Mäntykannas)
Huhtikuussa alkanut kylmä kyyti on jatkunut läpi kesän. Elokuun tilastoja ei vielä ole julkaistu, mutta varovaisten arvioiden mukaan valtaosassa maata elokuukin kallistuisi hieman keskimääristä viileämmälle puolelle. Näin ollen tavanomaista kylmempi sää on jatkunut nyt yhtäjaksoisesti valtaosassa maata viiden kuukauden ajan.
Vuosina 1986-1987 jopa 10 kuukauden kylmä putki
Todennäköisesti tuleva kesä tulee sijoittumaan yhdeksi viileimmäksi kesäksi viimeisen 30 vuoden tarkasteluhistorian aikana, mutta tuskin kylmimmäksi. Koleampia kesiä on ollut 80-luvulla, mutta kokonaisuutena tämän kolean jakson kesto alkaa olla jo harvinaisen pitkä. Vuosina 1986-1987 kylmyys jatkui kuitenkin yhtäkestoisena jopa 10 kuukautta: kylmä putki alkoi joukuussa 1986 ja jatkui syyskuulle 1987 saakka. Sekä kesä että talvi olivat tuolloin poikkeuksellisen kylmiä. Tämän vuoden kolea putki ei vielä siis ole lähelläkään poikkeuksellista.
Pitkän ajan ennusteet syyskuusta: epävakaista, mahdollisesti viileää
ECMWF:n eli Euroopan keskusken lanseerama tuore pitkän ajan ennuste indikoi tavanomaista viileämmän sään jatkumista Suomessa syyskuun puolellekin, tosin signaali heikkenee kuun edetessä. Erityisesti lähipäivinä poikkeama tavanomaista kylmempään suuntaan on huomattavan suuri, jopa 5-10 astetta. Ensi viikon alkupuolella ja syyskuun alussa sää olisi ainakin tilapäisesti lämpenemässä. Hellepäiviä ei näillä näkymin ole tiedossa ennen seuraavaa kesäkautta.
Loppuvuodesta kuitenkin tavanomaista lämpimämpi?
ECMWF:n keskipitkät ja pitkät ennusteet ovat tällä hetkellä vielä kokeiluasteella, ja niihin tuleekin suhtautua varauksella, mutta jos tutkii tilannetta pidemmällä aikatähtäimellä, olisi tämän vuoden kolmesta viimeisestä kuukaudesta tulossa laajalti koko Eurooppaan tavanomaista lämpimämpiä ja Skandinaviaan normaalia sateisempia. Tämä yhdistelmä antaa ymmärtää, että Atlantin matalapainetoiminta käynnistyisi jossain vaiheessa syksyä kunnolla puskien sateita ja lauhaa merellistä ilmaa kohti itää ja Suomeakin. Muutos tavanomaista lämpimämpään suuntaan voisi tapahtua lokakuun aikana, ehkä jo syyskuun puolella.
Pohjois-Atlantti on tällä hetkellä hieman tavanomaista lämpimämpi ja poikkeaman ennustetaan kasvavan lähiaikoina. Voimakkaiden matalapaineiden syntymiseksi tarvitaan tarpeeksi suuria pohjois-etelä -suuntaisia lämpötilaeroja, jotka voisivat jo syyskuun aikana käynnistää yksittäisiä myrskymatalapaineita. Tässä vaiheessa pohjoisen napa-alueen ja keskileveysasteiden ilmamassojen välinen lämpötilaero alkaa olla jo merkittävä, jolloin matalapainetoiminnan voisi olettaa käynnistyvän kunnolla.
On melko epätodennäköistä, että kylmä putki jatkuisi enää kuukausitolkulla. Syksyn saapuminen ja lämpötilaerojen kasvaminen alkaa väkisinkin muovaamaan jumittunutta suursäätilaa, jolloin esimerkiksi yksittäinen voimakas myrskymatalapaine voisi sekoittaa pakkaa kunnolla ja päästää Suomen pois kylmästä kuplasta. Tilanteen purkautumisella on kuitenkin kääntöpuolensakin: syksystä voi tulla pitkä ja harmaa ja talven viivästyminen on mahdollista.
ECMWF:n pitkän ajan ennuste indikoi tavanomaista lämpimämpää loppuvuotta (OCT-DEC TEMP 2m anomaly). Kuva: ECMWFPohjois-Eurooppa näyttää tavanomaista sateisemmalta (precipitation anomaly). Kuva: ECMWFElokuinen Vaasa (Kuva: Matti Hietala)
Kunnon kevättä on viimein ollut ilmassa tällä viikolla. Helsingin Kumpulassa lämpötila kohosi tiistaina tasan 16 asteeseen, joka on Manner-Suomen korkein tänä vuonna mitattu lukema. Hassua kyllä, Ahvenanmaalla jo yli kuukausi sitten mitattu 17,4 astetta on edelleen kevään korkein lukema, eikä lämpötila kertaakaan huhtikuussa kohonnut yli 15 asteeseen. Tilastojen kanssa enemmän tekemissä oleva Ilmatieteen laitos tviittasi taannoin, että huhtikuussa Suomesta löytyi paikkakuntia, joilla lämpötila ei ollut vielä kertaakaan ylittänyt 10 astetta – viimeksi näin on käynyt vuonna 1993.
Kaiken kaikkiaan huhtikuusta muotoutui 1-2 astetta tavanomaista kylmempi kuukausi, mutta paljon kylmemmältä se tuntui – ainakin näin subjektiivisesti. Olemmeko viime vuosina tottuneet liian lämpimiin huhtikuihin ja unohtaneet luonnollisen vaihtelun? Ei tämä mennyt huhtikuu nimittäin mitenkään poikkeuksellisen kylmä ollut, kylmempääkin kyytiä olisi voinut olla tarjolla.
Terveisiä Islannista: viikon lämpöhuippu perjantaina
Lähipäivinä korkeapaine vaikuttaa Suomen säähän ja lähinnä Lapissa on aika ajoin pilvisempää ja epävakaisempaa. Etelässä ja lännessä lämmintä auringonpaistetta riittää perjantaille saakka ja päivän ylimmät lukemat ovat keskiviikkona ja torstaina lähellä 15 astetta. Perjantaiksi maan etelä- ja länsiosaan kiertyy korkeapaineen pohjoispuolitse jopa kesäisen lämmintä ilmamassaa – sitä samaa, joka voi lähipäivinä nostaa Islannin päivälämpötilat jopa lähelle suomalaista hellerajaa. Harvemmin Islanti lähettää meille tähän aikaan vuodesta lämpimiä terveisiä, mutta tänä vuonna tämäkin asia on toisin. Selkeässä ja heikkotuulisessa tilanteessa edellytyksiä on perjantaina ilmamassan puolesta 20 asteen ylitykselle, mutta jää nähtäväksi, hillitsevätkö pilvisyys ja kohtalainen tuuli lämpötilan kohoamista. Joka tapauksessa, Ahvenanmaan 17,4 astetta ylitettäneen viimein tulevana perjantaina, mutta siihen se sitten jääkin.
Viikonlopuksi kylmää kyytiä
Viikonloppuna ja ensi viikolla koillisvirtauksen myötä koittaa paluu takaisin arkeen: epävakaista, lumi- ja räntäkuuroja ja vuodenaikaan nähden jopa yli 5 astetta tavanomaista kylmempää. Tuttua ja turvallista jatkumoa siis huhtikuulle. Aikaisintaan ensi viikon loppupuolella sää saattaisi jonkin verran lämmetä, mutta tähän liittyy vielä paljon epävarmuustekijöitä. Nautitaan nyt siis lähipäivinä kevään lämmöstä ja luonnon heräämisestä henkiin.
Tämän hetken sääennusteiden valossa Suomeen ja pohjoiseen Eurooppaan on lankeamassa vuodenaikaan nähden sangen kylmä pääsiäisviikonloppu. Valtaosassa Suomea, Ruotsia ja Norjaa vuorokauden keskilämpötila on jäämässä nollan alapuolelle; Keski- ja Pohjois-Suomessa pääsiäisviikonloppuna on pakkasta yötäpäivää, mikä on tähän aikaan vuodesta melko harvinaista. Kaiken kaikkiaan voidaankin siis puhua jonkin sortin takatalvesta ja talvisesta pääsiäisestä. Mahdolliset sateet, pääsääntöisesti heikot kuuroluonteiset, ovat tulossa yksinomaan lumena alas, mutta pääsiäiseksi povattu lumipyry näyttää tuoreimpien ennusteiden valossa jäävän Suomen eteläpuolelle.
Arktisen oskillaation (AO) vaikutus Suomen säähän
NAO- ja AO-indeksi eli eri leveysasteiden välistä ilmanpaineanomaliaa kuvaavat parametrit kulkevat vahvasti käsi kädessä ja vaikuttavat olennaisesti myös Suomen säähän. Keskitytään tässä tarkastelemaan arktista oskillaatiota (AO) eli pohjoisen napa-alueen ja pohjoisten keskileveysasteiden välistä ilmanpaine-eroa. Negatiivisen AO:n aikana ilmanpaine-ero on pienentynyt, jolloin napa-alueella vallitsee tavanomaista korkeampi ilmanpaine ja keskileveysasteilla matalapainetoiminta voi olla heikompaa. Tällöin keskileveysasteiden suihkuvirtaukseen voi tulla laajempiakin mutkia, ja kuluneen huhtikuun aikana yksi suihkuvirtauksen mutka on muodostunut läntisen Euroopan ylle. Suihkuvirtauksen kylmä kuoppa on asettumassa nyt pidemmäksi aikaa Pohjois- ja Keski-Euroopan ylle, joten kevään eteneminen tyssää erityisesti Skandinaviassa ja Suomessa. Vastaavasti positiivisen AO:n aikoihin arktisilla alueilla ilmanpaine on tavanomaista matalampi ja suihkuvirtaus voimakkaampi ja suoraviivaisempi. Positiivisen AO:n aikoihin myös Atlantin NAO-indeksi on tyypillisesti positiivinen indikoiden lämpimämpiä lännen tai lounaan puoleisia ilmavirtauksia myös Suomeen.
Kuva 1: Mutkitteleva suihkuvirtaus pitää Pohjois- ja Itä-Euroopan tavanomaista kylmempänä pääsiäisen aikana. kuva: Foreca
Kesää kohden mentäessä ilmamassoja jakava suihkuvirtaus pohjoisella pallonpuoliskolla heikkenee, kun napa-alueen ja keskileveysasteiden väliset lämpötilaerot pienenevät. Tällöin matalapaineet ja tuulet keskimäärin heikkenevät, ja arktisen oskillaation vaikutus Suomen ja Euroopan säähän pienenee. Napa-alueen jääpeitteen laajuudella, arktisen meriveden lämpötilalla sekä AO-vaihtelulla on todettu olevan korrelaatio: tällä hetkellä pitkäkestoisempia ja negatiivisia AO-vaiheita saattaa herkemmin syntyä napa-alueen jääpeitteen pinta-alan ollessa lähes ennätyksellisen alhainen.
GFS-malliin pohjautuvien ennusteiden valossa nyt on alkamassa AO:n negatiivinen vaihe, joka on ensi viikkoa kohden voimistumassa. Tämä tietää mutkittelevaa suihkuvirtausta, jossa Pohjois-ja Itä-Eurooppa asettuvat selvästi kylmemmälle puolelle. Ilmamassa Suomen yllä on pääsiäisen ajan niin kylmää kuin tähän aikaan vuodesta vain on mahdollista. Keskitalvella heikkotuulisessa korkeapainetilanteessa pakkanen voisi vastaavassa sääasetelmassa kiristyä yli 30 asteeseen. Merkittäviä lämpimämmän ilman virtauksia ei välttämättä ole tiedossa ensi viikollakaan.
Kuva 3: NOOA:n GFS-ennusteeseen pohjautuva AO-indeksi. Pääsiäisen aikaan indeksi on painumassa selvästi negatiiviseksi. kuva: Climate Prediction Center (http://www.cpc.ncep.noaa.gov)
Pääsiäistä kohden kylmenee
Pääsiäisviikonlopun sään voisi tiivistää muutamaan lauseeseen. Suihkuvirtausakselin kylmemmällä puolella polaarisessa ilmamassassa sää on meillä melko pilvistä, aika ajoin lumikuurot ovat mahdollisia. Pääsiäisen aikoihin maamme ylle asettuva ilmamassa on paikoin lähes arktisen kylmää. Erityisesti yöt ovat hyvin kylmiä, jolloin pakkasta on laajalti 5-20 astetta, pohjoisessa paikoin enemmänkin. Päivisin lähinnä eteläisimmässä ja läntisimmässä Suomessa ollaan plussan puolella, muualla maassa päivälämpötilatkin pysyvät pakkasen puolella, mikä on useamman päivän jatkuessaan huhtikuun puolivälille jo harvinaista. Lämmittäähän meillä aurinko pian jo samalla teholla kuin elokuun loppupuolella.
Laajemmat sadealueet näyttävät kuitenkin jäävän Suomen länsi- ja eteläpuolelle eli pääsiäispäiväksi kaavailtu lumipyry jäänee aluksi Ruotsin ja myöhemmin Baltian asiaksi. Lumikuurot voivat hetkellisesti värjätä maan valkoisemmaksi myös etelässä pääsiäisen aikoihin, joten talvirenkaille on varmasti vielä käyttöä.
Maaliskuun lopulla Suomessa ja Skandinaviassa koettiin jo sangen keväisiä hetkiä, kun lämpötila kohosi 27. päivänä Ahvenanmaalla 17,4 asteeseen. Samana päivänä Ruotsissa ja Norjassa mitattiin jo yli 20 asteen lämpötiloja. Näin korkeat maaliskuun lämpötilat eivät ole jokavuotisia, mutta suotuisissa olosuhteissa täysin mahdollisia. Onhan aurinko tähän aikaan vuodesta jo yhtä ”korkealla” kuin syyskuun puolivälissä, jolloin hellepäivätkin ovat vielä mahdollisia. Ilmakehä lämpenee talven jäljiltä viiveellä, joten teoreettiset maksimilämpötilat eivät Skandinavian alueella vielä tähän aikaan vuodesta pääse kohoamaan aivan syyskuun tasolle. Suomeen kevät saapuu tyypillisesti hieman myöhemmin kuin vastaaville leveyasteille länsinaapureihimme. Kevään maksimilämpötilat jäävät meillä usein myös matalammiksi. Tähän vaikuttavia tekijöitä on muutama.
1. Ilmavirtauksen suunta
Pohjoisen pallonpuoliskon keskileveysasteet mukaanluettuna Skandinavia ja Suomi kuuluvat länsivirtausvyöhykkeelle. Keskimäärin meillä siis tuulee lännen tai lounaan puolelta ja kuulumme Atlantin matalapaineiden reitille. Matalapaineiden etupuolella leviävät lämpimän ilmamassan pulssit saapuvat keväisin tyypillisesti lounaan suunnalta Etelä- tai Keski-Euroopasta kohti pohjoista. Näiden ilmavirtauksien ja Skandinavian mantereen eteläosan välillä ei ole suurempia merialueita, jolloin ilma pääsee vapaasti liikkumaan mannerta pitkin eikä suuremmin viilene matkallansa. Skandinavian eteläpuoliskolla ei useampana talvena ole pysyvää lumipeitettäkään viilentämässä lämpimiä ilmavirtauksia matkalla. Tällöin lämpö pääsee raivaamaan tiensä hyvin esimerkiksi Ruotsin puolelle, mutta Suomeen lounaasta saapuva ilma on jo menettänyt lämpöenergiaansa kylmän Itämeren yllä.
2. Itämeri ja lumipeite
Itämeren etelä- ja keskiosa eivät ole moneen talveen saaneet jääpeitettä, mutta pohjoisempana, Suomenlahden, Pohjanlahden ja Perämeren alueella jääpeitettä esiintyy keskimäärin joka talvi. Lännestä ja lounaasta saapuvat lämpimät ilmavirtaukset menettävät keväisin lämpöenergiaansa Itämeren yllä ennen Suomeen pääsyään. Ilmavirtaus kylmenee erityisesti jääpeitteen yllä, kun energiaa kuluu jään lämpötilan nostamiseen ja sen sulattamiseen. Toisaalta myös tuulen pidempi pyyhkäisymatka Itämeren altaan yllä riittää jo itsessään viilentämään pintakerroksen ilman lämpötilaa ja sitomaan lämpöenergiaa pintaveteen. Lämmönsiirtoa ilmasta veteen tapahtuu aina, kun veden lämpötila on ilman lämpötilaa alhaisempi ja päinvastoin. Tämän vuoksi lounais- ja länsivirtauksilla esimerkiksi Tukholman kevätlämpötilat ovat usein merkittävästi Suomen etelärannikon lämpötiloja korkeampia, vaikka maantieteellinen sijainti on kuta kuinkin samalla leveyspiirillä. Erittäin lämpimillä ilmamassoilla on myös tapana muodostaa sumua ja sumupilveä kylmän Itämeren yllä, joka Suomeen päästyään myös rajoittaa lämpötilaa kohoamasta.
Lumipeite sitoo jään tavoin lämpöenergiaa itseensä, joten paksu lumipeite hidastaa kevään etenemistä ja pitää maksimilämpötilat verrattain alhaisempina. Vähälumisen ja jäättömän talven jälkeen kevät alkaa yleensä nopeammin kuin kylmän ja runsaslumisen talven jälkeen.
Lumi- ja jääpeite viilentävät lämpimien ilmojen virtauksia Suomeen, ja samalla voimistavat albedoa (säteilyn takaisinheijastuminen lisääntyy). Kuva: Matti Hietala / Vaasa
3. Lumen ja jään albedo
Lumi- ja jääpeitteen osalta on otettava huomioon myös niiden suurempi albedo (0,7-0,9), joka heijastaa tehokkaasti auringonsäteilyä pinnasta pois ja pitää lämpötilat alhaisempina. Mitä korkeampi albedo, sitä suurempi heijastuskyky – esimerkiksi tuoreella lumella albedo voi olla jopa 0,9 eli käytännössä 90 % säteilystä heijastuu pois. Vastaavasti lumeton maanpinta ja sulat vesistöt absorboivat auringonsäteilyä enemmän itseensä (albedo 0,06-0,2), jolloin myös pintakerroksen lämpötila pääsee kohoamaan korkeammaksi.
4. Föhn-tuulen vaikutus
Ruotsin ja Norjan erittäin korkeat kevätlämpötilat selittyvät yleensä ainakin osittain föhn-ilmiöllä. Kuluneen maaliskuun lopulla mitatut yli 20 asteen lukemat syntyivät yhteistyössä lämpimän ilmamassan ja föhn-komponentin myötä. Föhn vaatii syntyäkseen tarpeeksi voimakasta luoteisvirtausta, joka tiputtaa sateet Kölivuoristoon, lämmittää ilman vuoriston itäpuolella ja jaksaa kuljettaa sen vielä mannerta pitkin idemmäs. Usein lämpimin ilma pakkautuukin tässä tapauksessa Ruotsin itä- ja Norjan etelärannikolle, ja vastaavasti Suomen puolella mitatut lämpötilat jäävät alhaisemmiksi, sillä föhn-tuulen menettää lämpöään etäisyyden myötä ja toisaalta kylmän Itämeren yllä.
Kevät etenee maltillisesti lähiaikoina
Tällä viikolla kevät etenee maltillisesti ja saattaa jälleen loppuviikosta ottaa hieman takapakkia. Tiistai on tämän viikon lämpimin päivä, jolloin 10 astetta mennee rikki jossain päin maan etelä- ja keskiosaa, mutta loppuviikosta uusi kylmänpurkaus on näköpiirissä. Tämä saattaa tietää lumi- ja räntäsateita eteläänkin.
Ehdin jo tottua aikaiseen talveen ja valoisaan marraskuuhun, mutta viikon päästä siitä taitaa eteläisessä Suomessa olla enää vain muisto jäljellä. Pohjois-Euroopan päällä majaillut kylmä ilmamassa on väistymässä viikonvaihteessa Atlantin matalapaineiden tieltä ja säätyyppi on Suomessa muuttumassa vuodenaikaan nähden tyypillisemmäksi – harmaaksi, tuuliseksi ja verrattain lauhaksi.
Viikonloppu vielä talvinen
Tuleva viikonloppu on vielä talvinen ja pakkasen puolella pääasiassa pysytään lounaisrannikkoa lukuun ottamatta. Lauantaiyöstä on tulossa erittäin kylmä: etelässä saakka voidaan mitata alle -15 asteen lukemia, pohjoisessa luulisi -20 asteen alittuvan useallakin mittauspisteella. Valokuvauksen ja kauniiden talvimaisemien ystävien kannattaa harkita varhain lauantaiaamusta hakeutumista sulien vesistöjen lähettyville: näkymä voi olla henkeäsalpaavan upea, sillä nk. merisavu -ilmiö pääsee todennäköisesti syntymään suuren lämpötilaeron seurauksena. Auringon noustessa voi yrittää bongailla myös haloilmiöitä!
Merisavua Helsingin edustalla tammikuussa 2016. Kuva: Markus MäntykannasViikonlopun ajan Pohjois- ja Itä-Eurooppa kuuluvat vielä kylmän polaarisen ilmamassan piiriin.
Lauhtuminen alkaa viikonvaihteessa
Tuulet alkavat vähitellen alkuviikolla kääntyä lounaan puolelle. Ensin lauhtuu pohjoinen ja länsi, vähitellen myös muu Suomi. Voimakas lauhtuminen tietää alkuviikoksi myös voimistuvaa tuulta ja sadealueita. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että sisämaan puolella erityisesti maan keskivaiheilla koetaan lauhtumisen yhteydessä lumipyry tiistain-keskiviikon tienoilla, rannikkoalueilla sateet tulevat pääosin vetenä tuulen kääntyessä puhaltamaan mereltä.
Uudet mallit eivät ennakoi lauhtumista aivan yhtä voimakkaana kuin edelliset, ja saattaakin olla niin, että ainakin maan itä- ja pohjoisosassa talvinen sää jatkuu ensi viikollakin, vaikka pakkanen kyllä heikkenee. Lämpöasteet ja vesisateet koskevat enemmänkin aivan eteläisintä ja läntisintä Suomea.
Miten käy lumipeitteelle?
Pääkaupunkiseutu ja maan itäosa ovat tällä hetkellä Suomen lumisinta seutua, lumensyvyys on ollut aamun havainnoissa paikoin yli 20 cm. Etelän ja idän lumipyryistä huolimatta vielä löytyy yksi paikkakunta, Pori, jossa ensilumi ei ole satanut maahan.
Lumipeite alkaa viimeistään keskiviikkona huveta vauhdilla maan etelä- ja länsiosassa. Mitä lähempänä rannikkoja ollaan, sitä voimakkaampana meren lämmittävä vaikutus tuntuu ja sitä nopeammin lumi on sulamassa pois. Todennäköisesti jo viikon päästä esim. pääkaupunkiseutu ja osa Etelä- ja Länsi-Suomesta ovat jälleen lumettomia. Sen sijaan näyttäisi siltä, että laajoilla alueilla maan keski- ja pohjoisosassa lumipeite pääsee ensi viikon aikana vahvistumaan. Kaikki riippuu matalapaineiden lopullisesta reitistä, joten tarkempia ennusteita on syytä seurata lähempänä.
Lämpimämpi ilmamassa kurottautuu kohti Suomea alkuviikolla. Länsi-Eurooppa lämpenee tuntuvasti.
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
