Kevät tulee – oletko valmis?

Julkaistu

Kun talvi on jatkunut koko maassa näinkin pitkään, että esimerkiksi etelässä kevät on jo myöhässä yli kaksi viikkoa ja tavanomaisesti kevät on tähän aikaan koittanut jo Oulun korkeudella asti, niin kyllä se meteorologinkin mieltä lämmittää kun näkee ennustemalleissa jo varman kevään saapumisen. Ja on se vaan nyt niin odotettu ja varma juttu että ihan velvollisuuskin sitä on meteorologin julistaa!

Helsingin Kaivopuisto keväällä 2012
Helsingin Kaivopuisto keväällä 2012

Nyt elellään siis viimeisiä kevättalvisia päiviä, joten nyt kaikki talvimieliset ottakaa ilo irti näistä keleistä, sillä viikonloppuna alkaa kevät! Kevään tuo meille ensimmäinen kunnon vesisateita lounaasta tuova matalapaine. Nuo viheliäiset kaverit ovatkin tänä keväänä odotettua seuraa sillä ilman niitä etelän lämpö ja kevät eivät meille koskaan kulkeutuisi. Matalapaineet päättivät viimein lakata rienaamasta sateillaan Etelä-Eurooppaa ja ottavat nyt uuden suunnan kohti pohjoista.

Viikonloppuna lounaasta saapuva matalapaine näyttää tällä hetkellä tuovan lumia sulattavia vesisateita lähes koko Suomeen. Aluksi pilvisyys lisääntyy ja yöpakkaset hellittävät lämpimän ilmamassan edellä etelästä alkaen torstain ja perjantain aikana, kunnes sateet leviävät maahamme lauantaina. Maikkarin sääsivulta voit seurata tämän sadealueen ennustettua kulkua ja sitä tulevatko sateet omalla paikkakunnallasi millä voimakkuudella ja missä olomuodossa.

Maikkarin sääsivulta näet sadealueet, niiden voimakkuuden ja olomuodon viiden vrk:n päähän.
Maikkarin sääsivulta näet Forecan tuottaman ennusteen sadealueista, niiden voimakkuuden ja olomuodon viiden vrk:n päähän.

Tämä matalapaine tuo myös maahamme keväisen ilmamassan, ja näillä näkymin myös kauniin keväisen sään. Keski-Eurooppaan näyttäisi nimittäin alkuviikolla muodostuvan korkeapaine, jonka myötä Etelä-Euroopasta virtaisi meille 15 astetta nykyistä  lämpimämpää ilmaa. Päivälämpötilat voivat täten aurinkoisella säällä kohota jopa yli 10 asteeseen, parhaimmillaan jopa lähes 15 asteeseen! Vallitseva lumipeite kuitenkin ikävästi verottaa lämpötilan kohoamista, sillä sulava ja ilmaan vettä haihduttava lumi sitoo samalla lämpöä. Tästä syystä lämpötila ei pääse kohoamaan niin korkeaksi kuin lumettomalla maalla, jossa lämpötila voisi kohota samassa tilanteessa jo kesäiseen yli 20 asteeseen!

Näin pitkissä ennusteissa on kuitenkin valitettavasti epävarmuustekijöitä ja voi viellä olla että matalapaineet muuttavat reittiään Suomen pohjoispuolen sijaan Suomen yli ja sää pysyttelisi sateisempana ja pilvisempänä, eikä lämpötila kohoaisi yhtä korkealle kuin aurinkoisessa säässä. Mutta joka tapauksessa kevät tulee ja lumet sulavat nopeasti! Vuorokauden keskilämpötila nimittäin pysyttelee lähes koko maassa viikonlopun jälkeen reilusti plussan puolella, ja tehokkain lumien sulattaja on plusasteet ja vesisade.

Nyt tuoreiden ennusteiden mukaan matalapineet ovat päättäneet muuttaa ensi viikolla valitettavasti reittiään, eikä korkeapaine pääse kunnolla ulottumaan meille. Suomen yli kulkee viikon aikana useampi matalapine sateineen, joka estää lämpötilaa kohoamasta  pilvisyyden ja sateiden vuoksi. Aina ei voi voittaa, mutta mikäli jonakin päivänä sää on selkeä ja aurinko pääsee kunnoolla paistamaan, niin silloin lämpötilakin pääsee kohoamaan ainakin 10 asteen tuntumaan.

Kevät voi tänä vuonna myöhiäsen alkamisen vuoksi jäädä varsin lyhyeksi, nimittäin terminen kesä alkaa tavanomaisesti esimerkiksi maan eteläosassa jo toukokuun puoleen väliin mennessä. Varhaisimmillaan terminen kesä, jolloin vuorokauden keskilämpötila pysyttelee yli 10 asteessa, alkoi eteläisimmässä suomessa vuonna 2000  jo 19.4! Mitä sinä odotat eniten keväässä ja haluaisitko sen kestävän pidempään, vai odotatko jo kesää? Itse odotan eniten lämpenevää säätä ja luonnon vihertymista sekä sitä että voi luopua talven synkistä rievuista!

Muokattu 13.4.

1. kuva: Aleksi Jokela

2. kuva: Ennustekartta Maikkarin sääsivulta; http://www.mtv3.fi/saa/#viikon-saa

Sääsymbolipiparit

Julkaistu
Sääsymbolipiparit
Kylmä rintama näyttää uuninpellillä aivan liian herkulliselta…

Joulukalenterin 11. luukku on aukaistu. Avaamatta pitäisi olla vielä 13 luukkua, jos pienet – ja miksei hiukan isommatkin – suklaatahmaiset sormet ovat malttaneet olla tyhjentämättä koko kalenteria jo marraskuussa.

Pian on luvassa villiä melskettä, helinää ja kitinää pienten pilttien. On korvia, tassuja ja käpäliä kähveltämässä joulupöydän antimia. On maas’ hanki ja pikkujoulujen taksijonot valtaisat. Ja liekit loistavat joulupuista, toivon mukaan työllistämättä poliisia ja palokuntaa siinä vaiheessa, kun joulu on, kun joulu on.

Joulun odotukseen kuuluvat ehdottomasti myös piparit, mutta tarjonta on usein tällä saralla valitettavan niukkaa. Näissä tilanteissa ei ole syytä vaipua epätoivoon ja synkkyyteen. Ei tarvitse ripotella tuhkaa päällensä ja sulkeutua luostariin, sillä omin käsin voi hetkessä pyöräyttää aivan herkullisen piparitaikinan!

Piparitaikinan valmistus, tuo neilikan ja inkiväärin aromikas sekamelska, todella tuo joulun. Tyypillisesti jääkaappikylmä taikina on miellyttävän kivikovaa, liisteröityy välittömästi pöytään ja kaulimeen. Lisäksi piparitaikinalla on leipoessa uskomaton ominaisuus riittää ja riittää. Loppua ei näy koskaan.

Jos vielä parin ensimmäisen tunnin ajan jaksaa orjallisesti kaulia piparidirektiivin mukaisia 2 mm paksuisia pipareita, niin poikkeuksetta loppua kohden piparit tuntuvat aina vain paksuuntuvan. Vihdoin uuni saa rauhassa viiletä. Sakean vehnäjauhosumun laskeutuessa pyyhimme siirapit seiniltä ja tarkistamme työn tulokset!

Pete syö kylmää rintamaa.
Forecan päämeteorologi Petri Takala söi kylmän rintaman! Onko valkea joulu nyt uhattuna?

Sääsymbolipiparit ovat halutuinta herkkua tänä jouluna! Lumihiutaleet, pilvet ja auringot katoavat nopeasti parempiin suihin. Päämeteorologimme otti jo selkeästi kantaa joulun säähän syöden kylmän rintaman! Onko valkea joulu nyt uhattuna!? Siitä lisää tulevissa blogeissamme!


Jouluisat sääsymbolipiparit (n. 50 kpl)
voita 125 g
tummaa siirappia 3/4 dl
sokeria 1 dl
vehnäjauhoa 4-5 dl
ruokasoodaa 1 tl
kanelia 1 tl
neilikkaa 1 tl
inkivääriä 1 tl

Voi, sokeri, siirappi ja mausteet kiehautetaan kattilassa. Seos jäähdytetään. Sekoitetaan sooda vehnäjauhoihin ja lisätään mukaan. Joku saattaa haluta mukaan yhden kananmunan, joku jopa teelusikallisen suolaa, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Vatkaimella veivataan taikina tasaiseksi. Laitetaan jääkaappiin tekeytymään yön yli. Seuraavana päivänä herkullinen piparitaikina on valmis taisteltavaksi! Paistoaika: +200 Celcius-astetta, 7-8 min.

Lähteet:
Valokuva ”Sääsymbolipiparit pellillä”, Mika Toivonen
Valokuva ”Pete syö kylmän rintaman!”, Atso Rönnblad
Pipariresepti alkujaan ”Paraisten piparit” -nimellä. Hiukan muunnettu versio. Reseptillä internetissä useita lähteitä.

Lämpimän vaihtelevaa keskikesää

Julkaistu
Kun tuuli yltyy, otathan vinkistä vaarin. Kuva: turtlemom4bacon/flickr

Suursäätilassa matalapainenalueet tulevat ja menevät. Juhannuksena suuren osan Suomesta otteeseensa saanut matalapaine on oikeastaan vasta tänään maan kaikista osista ohi. Tosin tänäänkin oli hyvin aurinkoista vasta iltapuolella etelässä. Nyt Suomeen pistää etelästä kapea korkeapaineenselänne, mutta eikös vain jatkossa ole taas seuraava, lännessä oleva matalapaineenalue se, joka säämme määrää. Siis jos säämaailma jaetaan karkeasti matala- ja korkeapainesäähän ja vaikkapa kylmään ja lämpimään, meidän säämme on lämmintä matalapainesäätä. Maahamme virtaa lounaan kantilta lämmintä ilmaa, mutta tuon ilman mukana liikkuu myös sadealueita ja ihan matalapainesääjärjestelmiäkin. Kovin pitkiä yhtäjaksoisia poutasäitä ei tällä tietoa ole odotettavissa.

Selvimmät sadetilanteet ovat nyt jo heti lauantaina (Suomen yli itäkoilliseen, idässä sataa vasta iltapuolelta alkaen), jolloin seassa voi olla myös ukkosta. Sunnuntaina maan etelä- ja keskiosassa on jo poutaa ja aurinkoista, lämpötila kohoaa etelän sisämaassa jopa 25 asteeseen. Pohjoisessa puolestaan satelee vielä. Kuitenkin jo maanantain vastaisena yönä etelälounaasta suorastaan hyökkää uusia sateita, sen verran ärhäkältä näyttää. Maanantaina päivällä nämä sateet painottuvat jo itään ja pohjoiseen ja lounaassa aurinkoistuu.

Tiistaista alkaen näitä sadealueita ei näyttäisi ainakaan ihan suoraan tulevan tänne mistään, mutta tämä tuskin poistaa ainakaan iltapäiväkuurojen mahdollisuutta. Mitään heinäpoutakorkeapainetta emme ole saamassa, mutta tuurilla siellä voi kai se heinäpoudankin mahdollisuus ihan pikkuisen häämöttää, ainakin paikallisilmiönä. Päivälämpötilat ovat alkuviikolla asteen pari vileämpiä, mutta sitten taas etelän sisämaassa jopa 25 astetta ja sitä rataa. Mitään viime kesien tapaisia huippuhelteitä ei ole näköpiiririssä.

Kesän tämän ajankohdan sään suurin käyttäjäryhmä lienevät lomailijat. Luulisi tämän sään sopivan lomailmoiksi, mitä nyt jokusen sadepäivän voi vaikka keskittyä puhdetöihin sisällä. Tosin kala kai syö juuri sateella, vai?

 

Kuvan linkki: http://www.flickr.com/photos/turtlemom_nancy/4968965946/

 

Ajankohtaista: Veneilysäät, vähän myös merituulesta

Julkaistu
Rantaviiva voi näkyä myös samansuuntaisena pilvijonona kaukana sisämaassa. Tässäkin on jo meren ja pilven vuoropuhelua. Kuva: geograph.org.uk

Huh huh. Ei hellettä, vaan että päivystysvuorot sekoittivat taas mieltä niin, että nettipäiväkirjan täyttö jäi aidosti vapaapäivälle, sunnuntaille. Palkkatyö on paitsi välttämätöntä, usein sellaista, ettei sen tarjoamasta näkökulmasta näe metsää puilta. Pitäisi edes hetkeksi istahtaa kaikessa rauhassa, sitten kun asiaan on tarvittavaa etäisyyttä, ja miettiä vaikka, että kun on kuudes toukokuuta, niin mikä on juuri tähän aikaan vuodesta ja vielä kohta luonteenomaista vaikka jollekin sääpalvelun osa-alueelle. Mitä siellä luonnossa taas oikein tapahtuukaan?

Foreca aloitti jälleen vapulta veneilysäiden tuotannon – siis nyt puhun sanallisista, meteorologin laatimista ihan perinteisen Merisään (oma tuotteensa varoituksineen tietyillä kriteereillä, sääviranomaisen tekemä!) tapaisista teksteistä, joita on sitten mahdollisuus kuulla osana asiakasradioittemme ohjelmaa. On ihan toinen juttu, että tuotannossa on laajemmin monenlaisia kuva- ja karttamuotoisia automaattisesti tuotettuja tuuliennusteita. Tähänkin blogiin taisit tulla Foreca.fi -etusivun kautta. Sieltä kannattaa etsiä näitä merialueiden tuuliennusteita, vasemmasta laidasta.

Näitä tarkoittamiani meteorologien kirjoittamia tuuliennusteita laadimme myös joillekin sisämaaradioasiakkaillemme. Tällöin arvioimme tuulen kehittymistä lähinnä suurilla järvenselillä. Pienillä vesillä monenlaiset paikallisilmiöt muuttavat tuulta voimakkaasti. Mutta sama koskee veneilysäitä merialueille: ei ole mahdollista tehdä ennustetta –  varsinkaan lyhyttä ja ytimekästä – niin, että sen olisi tarkoituskaan päteä joka ikisessä laiturinnokassa. Tuulelle esteetön avomeri painottuu aina, toisaalta emme voi tietää, ja josko veneilijä aina itsekään, tuleeko pysytelleeksi visusti rannikon suojassa vai suuntaako myös ulapalle ja kuinka pitkälle. Ellei tuule liikaa tai ole merenkäyntiä, Helsingistäkin matka voi olla vaikka Tallinnaan, jolloin vastaan tulee taatusti myös varsinaisen avomeren tuuli.

Mutta se tarkoittamani vuodenaikaisasia, se on maa- ja merituuli-ilmiö, tai lyhyemmin ehkä vain merituuli, koska sen tuulensuunnallinen vastakkaisilmiö maatuuli sattuu yölle. Yleisemmin meidän leveysasteillamme ilmanpaineen maanpinnan suuntainen jakautuma, ilmanpainekenttä, määrää tuulikentän. Suoraan ilmanpaine-eroista johtuvaa tuulta kulloisessakin tilanteessa voitaneen kutsua vaikka perustuuleksi. Sen päälle tulee muita tuulen nopeuteen ja suuntaan kohdistuvia vaikutuksia, etenkin rannikon lähellä, mutta myös siitä johtuvia, onko vesi kylmää vai lämmintä suhteessa yläpuoleiseen ilmaan.

Ehkä laaja-alaisin paikallistuuleen vaikuttava ilmiö rannikolla on merituuli. Se voi yksinkin kehittää oman tuulikenttänsä, siis ilman perustuulta, mutta muuttaa usein perustuulen suntaa ja nopeutta rannikon lähellä ja vieläpä niin, että tuulen suunta muuttuu päivän kuluessa. Maalla merituulen vaikutus ulottuu kunnon merituulitilanteissa helposti kymmeniä kilometrejä sisämaahan päin, jolloin keväinen ja alkukesäinen merituuli viilentää ja kuivattaa tiettyä aluetta vaikuttaen esim. maataloudessa alueen suotuisuuteen. Rannikolla voi iltapäivisin usein nähdä, miten paitsi meren yllä on selkeää ja rannikolla merituulen myötä seljennyt, myös kaukana sisämaassa valkean pilvivallin, joka voi sisältää myös kuuropilviä. Sinne johonkin on ehtinyt  merituulirintama, ja sinne asti tuulee mereltä kylmää ilmaa.

Ilmakehä on monimutkainen, mutta tästä on rautalankamallia käyttäen kyse: Meri on kylmä, nytkin esim. Suomenlahdella vain n. +5 -asteista. Aurinko lämmittää maanpinnan, jolloin myös maanpinan läheinen ilma lämpenee ja alkaa kylmää kevyempänä kohota ylöspäin. Korvaavaa ilmaa alkaa virrata kylmältä mereltä. Syntyy kiertoliike, sirkulaatio, missä satojen metrien korkeudella vastaavasti tulee maalta merelle, missä puolestaan on laskevaa ilman likettä. Hyvin hienojakoisessa tarkastelussa on kyse myös siitä, että merellä on kylmän alustan synnyttämää korkeapainetta ja maalla vastaavasti matalapainetta.

Periaatteessa vastaavanlainen alustojen välisestä lämötilaerosta alkunsa saava, tosin ajallisesti ja paikallisesti (vuodenaikaisvaihtelu, valtameri-manner -jakautuma) hyvin paljon isomman mittakaavan kiertoliike on monsuuni-ilmiö.

Suomenlahden rannikko ei ole aivan länsi-itä -suuntainen, vaan kun mereltä tuulee suoraan, tuulee enempi kaakosta kuin etelästä. Tällaisena merituulikin aamupuolella usein alkaa (siis tilanteessa, missä on lähes pelkkä merituuli, perustuuli on vähäistä). Vaan kun pästään iltapäivään, jolloin merituuli on sanotun kiertoliikkeen kehittyessä myös voimistunut, tuuleekin lounaasta.

Tuulen sunta on siis kääntynyt myötäpäivään. Tämä johtuu ns. coriolisvoiman vaikutuksesta kiertoliikkeeseen vähitellen. Mutta tuulta tarkkailevalle entisajan kalastajalle selvisi ainakin, että koska aurinkokin vaihtaa paistosuuntaansa aivan samalla tavalla, taivaalla päivän kuluessa vasemmalta oikealle, näyttää aina tuulevan auringon suunnasta. Siitä tuulen vanha nimi: solgångsvind. Pohjanlahdella merituulen iltapäivätuulensuunta on tyypillisesti luoteinen.

Auringon painuessa mailleen merituuli sammuu, ja sellaisissa oloissa, missä maanpinta yöllä kylmennee vastaavasti suhteessa merenpinan lämpötilaan, syntyy kiertoliike toisin päin ja tuulee maalta merelle. Joskus aika hauskoja asioita voi pätellä esim. vertaamalla toisiinsa eri korkuisten savupiippujen savujen liikesuuntia.

Helsingin keskusta  saa osansa merituulesta myös niin, että terassilla tuskin tarkenee, vaikka sisämaassa olisi jo täysi kesä ja Keravallakin heitetty jo tuulipuvut nurkkaan ajat sitten. No, oma valinta, muttei kannata vilustuttaa itseään.

 

Kuvan linkki: http://www.geograph.org.uk/photo/547996

Leskenlehti, varma kevään merkki!

Julkaistu

Nenä paloi auringossa ja katupöly on narskunut hampaissa jo monta viikkoa. Mutta eilen näin kevään ensimmäisen leskenlehden. Sen kunniaksi Kirsi Kunnaksen Leskenlehti-runo (Tiitiäisen pippurimylly, 1991)

Kevään ensimmäinen
Kun leskenlehti ilmestyy
on siihen hyvä syy:

painotuore lehtinen
kertoo meille uutisen
ja otsikoi sen huolella:
OLLAAN KESÄN PUOLELLA!

Mistä sinä tunnistat kevään?

Karkauspäivä ja Talvi-Matti

Julkaistu

 

Jääpuikkojen kera kohti kevättä, kuva Tiina Asula

Vuotuinen ajantieto, Kustaa Vilkunan kirjoittama oiva opus kertoo, että helmikuu on varsin naisvaltainen kuukausi, koska helmikuuhun osuu myös karkauspäivä.

”Sehän on poikkeus tavallisesta päiväjärjestyksestä ja sellainen kiihoittaa jatkamaan tavallisesta järjestyksestä poikkeavia tapauksia, kuten juuri naisten kosintaoikeutta, vaikka karkauspäivän sattuminen helmikuun 24. päivään johtuu tietenkin aivan muista syistä. Päivän määräsi tälle paikalle jo pari tuhatta vuotta sitten Rooman ensimmäinen keisari Caius Julius Caesar, joka järjestytti roomalaisen ajanlaskun.”

Siihen asti oli noudatettu ikivanhaan tapaan taivaallisen kuun mukaisia kuukausia, joten joka vuosi tarvittiin erityinen karkauskuukausi,  jotta olisi jotenkuten pysytty tasoissa aurinkovuoden kanssa. Uudessa juliaanisessa ajanlaskussa tarvittiin enää vain yksi karkauspäivä joka neljäs vuosi. Sen paikaksi määrättiin entistä karkauskuukautta seuraava päivä, joka on 24. helmikuutta.

Mutta säähän. Liisan viimeisimmässä kirjoituksessa keskustellaan talven selän taittumisesta. Vuotuisessa ajantieto -kirja tietää, että ”säiden suhteen Talvi-Matti on kevättalven alku.” Matin päivälle (24.helmikuuta) on monia mainintoja säästä:

”Matti pitkällä parrallaan viekoittelee lapset seinuksille.” Matin pitkällä parralla tarkoitetaan räystäiden jääpuikkoja. Mutta mitä pitempi parta Matilla räystäässä riippui, sitä pidemmäksi kevät venyi, joten Matin aikainen suoja yöpakkasineen ei ollut mikään edullinen enne.

Lumimäärän suhteen Talvi-Mattia on pidetty jonkinlaisena rajana. ”Matti avaa lumiportit ja lyö yhdeksän lakkia kannon päähän.” Tulee siis vielä yhdeksän lumisadetta. ”Jos Matin päivänä pyryttää tai on kova lumituisku, niin lunta tulee vielä monta kertaa ennen kevättä, puhutaan seitsemästä ukkopyrystä ja neljästätoista poikapyrystä.”

Myös Mattiin vielä liittyy, vaikka harvinaisena, sanonta talven selän katkeamisesta ja karhun kääntymisestä toiselle kyljelle.

Vielä karkauspäivästä. Vuodesta 2000 alkaen ei Suomessa enää noudateta Julius Caesarin määräystä, vaan karkauspäivä on 29. helmikuuta, joten naimattomat miehet pitäkää varanne ja hamekankaat valmiina.