Talvilomille lomps – mutta missä säässä?

Julkaistu

Koululaisten loma-aika on jälleen koittanut. Hiihtolomia vietetään tulevan kolmen viikon kuluessa portaittain: ensin huilaa etelä, viimeisimpänä itä ja pohjoinen. Googletinpa vähän hiihtolomakäytännön historiaa, joka sai alkunsa muuan kouvolaisen voimistelunopettajan ehdotuksesta vuonna 1926 Kasvatus ja koulu -lehdessä, missä hän ehdotti ”koululaisille sisätiloissa työskentelyn vastapainoksi viikon mittaista lomaa, jotta lapset pääsisivät hiihtämään keväthangille ja saisivat raitista ilmaa ja jaksaisivat puurtaa loppulukuvuoden.” Ensimmäisenä käytäntö otettiin käyttöön Grankullassa vuonna 1927 ja viisi vuotta myöhemmin talviloma tuli pakolliseksi kaikissa Suomen kansa- ja oppikouluissa.

Lapsuudestani muistan, kuinka hiihtolomien aikoihin ensimmäiset tulevan kevään merkit olivat jo havaittavissa: lämpötilan vuorokausivaihtelu selkeässä säässä voimistuu, valoisa aika pitenee ripeästi ja auringon teho riittää jo sulattamaan lunta räystäiltä ja tien pientareilta. Aurinkolaseillakin alkaa olla käyttöä.

Hiihtoloma alkaa talvisena

Tänä vuonna eteläsuomalaisten hiihtolomat käynnistyvät hieman viime päiviä talvisemmassa säässä, mutta tämä vaihe on jäämässä hyvin lyhyeksi. Viikonlopun aikana korkeapaineen keskus vaeltaa Suomen yli kohti kaakkoa tuoden mukanaan kirkkaat, talviset ja vuodenajalle tyypilliset pakkassäät. Lauantaina on vielä etelässä suojasäätä, mutta sunnuntaiksi pakastuu: pikkupakkasta ja aurinkoa taivaan täydeltä. Pohjoisessa pakkanen voi yön ja aamun aikana kiristyä 20-30 asteeseen, mutta päivän kuluessa viriävä lounaistuuli alkaa lauhduttaa.

Lähitulevaisuuden kylmin hetki ajoittuu etelässä maanantaiyöhön ja -aamuun, jolloin pakkasta voi olla 15 astetta, mutta iltapäivällä lounaistuuli viriää ja lämpötila kohoaa lounaasta alkaen jo lähelle nollaa. Sunnuntai ja maanantai ovatkin hiihtämisen kannalta upeita päiviä kautta maan – kuivaa, aurinkoista pakkassäätä.

Tiistaiksi lounaistuuli tuo kosteampaa ilmaa koko maahan, eikä aurinkoa voi enää mennä takaamaan. Pakkanen on koko maassa tässä vaiheessa heikkoa, länsirannikolla voi olla jo lämpöasteita.

Uusi keväinen jakso

Keskiviikon ja loppuviikon aikana erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa näyttäisivät voimistuvan hyvin lauhat lännen puoleiset ilmavirtaukset ja ilmassa saattaa olla useanakin päivänä kevään tuntua. Mikäli föhntuuli pääsee valloilleen, edessä voi olla varsin keväisiä päiviä. Aika ajoin maamme yli itään liikkuu sateita, jotka tulevat etelässä pääosin vetenä, mutta itään ja pohjoiseen uutta lunta voi kertyä useitakin senttejä.

Keväiset föhntuulipäivät ovat ensi viikolla mahdollisia Etelä- ja Keski-Suomessa. Lämpötila voi kohota yli +5 asteen. Tämä kuva Helsingin Eiranrannasta ti 9.2. jolloin lämpötila kohosi föhntuulen johdosta parhaimmillaan +9 asteen tuntumaan.
Keväiset föhntuulipäivät ovat ensi viikolla mahdollisia Etelä- ja Keski-Suomessa. Lämpötila voi kohota yli +5 asteen. Tämä kuva Helsingin Eiranrannasta ti 9.2. jolloin lämpötila kohosi föhntuulen johdosta parhaimmillaan +9 asteen tuntumaan.

Kaiken kaikkiaan ensimmäisellä hiihtolomaviikolla suursäätila Euroopassa on hyvin tämän viikon kaltainen: Skandinavian molemmin puolin etelässä on korkeapaineiden alueita, joiden pohjoispuolitse ilma virtaa meille lännestä. Voimakas länsivirtaus kuljettaa Atlantin kosteaa ja lauhkeaa ilmaa kohti Norjan rannikkoa, joten klassiselle föhnilmiölle on ensi viikon puolivälin jälkeen hyvät edellytykset. Ruotsin puolella lämpötila voi kohota jopa 10 ja 12 asteen välille.

Mitä ensi viikon jälkeen?

ECMWF:n kuukausiennuste enteilee jonkin sortin säätyypin muutosta toisen hiihtolomaviikon käynnistyessä. Tähän täytyy suhtautua varauksella, suurella sellaisella. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että helmikuun loppu voisi tuoda talvisemman ja lumisemman sään, jos matalapaineet kulkisivat ennusteen mukaan Fennoskandian halki kohti kaakkoa. Toisaalta jenkkimallit ennakoivat lauhan ja keväisen sään jatkumista hamaan tulevaan, joten vielä onkin iso kysymysmerkki, miten todellisuudessa käy.

ECMWF:n ennustamat ilmanpainepoikkeamat (500 hPa taso) lähiviikkoina pohjoisella pallonpuoliskolla. Ensimmäinen viikko Fennoskandiassa selvästi tavanomaista lauhempi, toisella viikolla poikkeama heikkenee. / kuva: ECMWF/Markus Mäntykannas
ECMWF:n ennustamat ilmanpainepoikkeamat (500 hPa taso) lähiviikkoina pohjoisella pallonpuoliskolla. Ensimmäinen viikko on Fennoskandiassa selvästi tavanomaista lauhempi ja matalapaineiden reitti suntautuu Skandinavian pohoispuolitse kohti itää. Toisella viikolla lämpötilapoikkeama heikkenee ja matalapaineiden reitti saattaa muuttua. / kuva: ECMWF/Markus Mäntykannas

Etelän maillakin tarkenee

Osalle suomalaisista on tullut perinteeksi viettää hiihtolomansa etelän mailla. Kanariansaarilla koillisen puoleiset pasaatituulet pitävät huolen siitä, ettei suurempia sateita ole lähiaikoina tulossa, mutta saarten pohjoisosat voivat ajoittain olla tuulisia ja epävakaisempia sadekuuroineen. Suosituissa lomakohteissa (mm. Playa de las Americas, Playa del Ingles), jotka sijaitsevat saarten suojapuolella etelässä, sää on suomalaisittain yleensä varsin kesäistä jo helmikuun loppupuoliskolla. Päivälämpötilat alkavat kohota säännöllisesti reilusti yli 20 asteen, mutta yöt ovat vielä vilpoisia. Ensi viikon loppua kohden Saharalta näyttäisi tulevan annos lämpimämpää ilmaa Kanarialle – suomalaisittain hellelukemiakin varmasti mitataan. UV-säteily on helmikuun loppupuolella luokkaa 4-5 eli saman verran kuin Etelä- ja Keski-Suomessa touko-kesäkuun tai heinä-elokuun vaihteessa. Merivesi on tähän aikaan vuodesta kylmimmillään, noin 18-asteista.

Egyptin ja Etelä-Israeliin suuntaaville on tiedossa takuuvarmaa aurinkoa ja parinkymmenen asteen päivälämpötiloja ensi viikolla. Punainenmeri on ihan uimakelpoinen: pintalämpötila reilussa 20 asteessa.

Kaakkois-Aasiassa lähestytään vuoden kuumimpaa ajankohtaa ennen monsuunikauden alkamista. Päivät ovat pilvisyydeltään vaihtelevia, hiostavan kuumia ja yksittäisten sade- ja ukkoskuurojen todennäköisyys kasvaa maaliskuulle mentäessä. Esimerkiksi Phuketin päivälämpötila voi ajoittain yltää jopa 35 asteeseen ja kyllä yölläkin tarkenee.

Välimerellä puolestaan lähitulevaisuus on varsin epävakainen ja ajoittain runsaitakin sateita on tiedossa. Aurinko- ja rantalomaa ei sieltä suunnilta kannata vielä siis hakea, mutta aurinkoisina hetkinä aurinko lämmittää jo esimerkiksi Malagan tai Etelä-Turkin suunnilla samalla teholla kuin eteläisessä Suomessa huhtikuun puolivälissä tai syyskuun alussa.

Virkistäviä talvilomaviikkoja! :)

Talvenselän taittuminen vasta aloittaa talvisimman talven

Julkaistu
Lumikuormaa on isoa ja pientä, ja eri tavoin sitä voi kannatella. Kuva: smerlkal/flickr.
Lumikuormaa on isoa ja pientä, ja eri tavoin sitä voi kannatella. Kuva: smerlkal/flickr.

Lipsahti Paavalin päivän puolelle tämä blogi, joten talvennavalla taivallamme. Ken keksii noudattaa vanhaa lounaissuomalaista Paavalin päivän ruokavaliota, keittää kunnon papusopan eli minkäs muun kuin hernekeiton – ja laittaa höysteeksi sekaan siansorkkia. Kulttuurikonfliktin uhalla. Sitä paitsi keittäminen aloitetaan oikeaoppisesti  jo aamukolmelta. Ei sovi useimpien sunnuntaiaamun askareeksi. Paavalin pyry ei tiedä hyvää, mutta sitä nyt on juuri ja juuri aamulla Lapissa. Sitten kaikki lumisateet vain vähenevät. Toisaalta hyvän vuoden merkiksi tarvittaisiin jopa ihan aurinkoa, jota on lähes olemattomasti saatavilla. On toki mahdollista, että ainakin lännessä jo illaksi pilvipeite rakoilee, kuten yksi juonikkaista sääilmauksista kuuluu. Ja päivähän on jo pikkuisen pidempi kuin jouluvalojen aikaan.

Vaan kaiken sää- ja ilmastotiedon mukaan, ellei siis tosi outoja tapahdu, tuhdein talvi on tässä vaiheessa vielä edessä. Tilastoille ovat tietokonesäämallit tukena. Tosin alkava viikko on lauha, ja kaikkein lauhinta on torstain maissa. Silloin nollakelin on määrä käväistä jopa entisen Oulun läänin puolella asti, mutta vain käväistä. Lumisateita liikkuu alkuviikolla ylitsemme itään – tai miten niin ylitsemme? Mehän olemme silloin siinä sateessa sisällä! Onko se sää siellä pilvissä vai täällä maassa? No, kyse on siitä, että sataa lunta, mutta se taas kuulostaa helposti siltä, että koko alkuviikon sataa. Liikkeen ja ajoituksen rooli olisi vielä enemmän piilossa. Mutta kun monimutkainen asia pitää sanoa hyvin lyhyesti, niin tällaista se sitten on.

Torstain tienoon sää on etelätuulista, kuinkas muuten. Lumipeite vahvistunee eniten Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Lapissa, mutta kyllä lumisateita myös muualle riittää, ainakin vähän. Suojasää kylläkin syö lumipeitettä ainakin lounaassa. Lauantaiksi tänne Fennoskandiaan (vähän sanahirviö, mutta miten muuten esitetään, että Skandinaviaan ja Suomeen, nehän ovat eri asioita) saadaan etelästä kunnon matalapaine. Älköön vielä kukaan uskoko, mihin kohtaan täsmälleen, mutta häijy lumipyry sieltä on hyvinkin tulossa. Ja näyttäisi kestävän, ennen kuin sen rippeistä päästään.

Vähän suuremmassa mittakaavassa käy ensi viikon mittaan niin, että ilmamassa etenkin tuolla vähän ylempänä loppuviikolla kylmenee, ja itse asiassa kylmää ilmaa on melkein koko Euroopassa, joten pakkasen kiristymiseen tarvitaan vain pilvistä ja lumisateista eroon pääsemistä. Suursäätila on helmikuun alkaessa vuodenajan mukaisesti selvästi talvinen.

 

Kuvan linkki: https://www.flickr.com/photos/smerikal/8260508685/

Varo kauheaa syksyä

Julkaistu
Syksy voi olla vaarallista aikaa, joten luonnonvoimien edessä kannattaa käpertyä vaikka komeroon. Kuva: Hans / pixabay.
Syksy voi olla vaarallista aikaa, joten luonnonvoimien edessä kannattaa käpertyä vaikka komeroon tai vällyjen alle lämpimään. Kuva: Hans / pixabay.

Tämä Sään takaa -blogi se aina haastaa selvittämään, josko ilmassa olisi jotain uutta, tärkeää tai muuten tässä sanomisen arvoista. Vähitellen yleistyvät myrskytuulet ovat minun maailmankuvassani tuikitavallista syksyä. Viime yöhön, joka oli voimakkaan etelätuulinen jopa myrskyisine puuskineen, varmaan sopi sanonta: oli synkkä ja syksyinen yö. Vaikka synkkä tuo yö oli vain, jos otti massiivisen säävaroituskoneiston todesta ja meni kellariin odottamaan ”poikkeuksellisen” sääilmiön ohilentoa. No, ehkä myrskypuuskissa on oma taikansa.

Mutta tuo loistava ”oli synkkä ja syksyinen yö” pani hakemaan lähdettään. Mistä se on peräisin, mistä korvaan kolahtanut? Sanat soljuvat kuin ”oli juhla ja juhannusilta”. Kaunista. Ja selvisi, että asialla on ollut ainakin suomentaja Kersti Juvan kynä vuonna 1978. Alkuteos on Uncle Abner, Master of Mysteries.

Alkuperäinen kirjailija on länsivirginialainen Melville Davisson Post (1869-1930), jonka käsialaa ovat peräti 22 tarinaa, joissa Uncle Abner, oikeudenmukaisuutta annosteleva takametsien mies (tämä piti minun kääntää), esiintyy henkilöhahmona. Näistä tarinoista tietää Wikipedia, että ne ovat ”the finest mysteries ever written”. Huomaan Yleisradion julkaisseen tämän tarinan myös kuunnelmana. Alan ajatella, että tässäpä on oiva syysiltojen ilo. Jännäri, satiiri ja jopa murheellinen komedia, tarinasta sanotaan. Luomisvoimansa menettänyt kirjailija ja syrjäinen englantilainen linna. Voittaa kliseisen säästä puhumisen ja varsinkin viranomaisvaroitukset. Ihan eri genre. Onneksi ulottuvillani on kirjasto ja netti.

Vai uskallatko sittenkin kohdata syksyn silmästä silmään ja voittaa sen kuin arkkienkeli Mikael lohikäärmeen? Kuva:
Vai uskallatko sittenkin kohdata syksyn silmästä silmään ja voittaa sen kuin arkkienkeli Mikael lohikäärmeen? Syksyhän suorastaan haastaa selättämään itsensä. Kuva: Hochgeladen von Eugene a / Wikimedia Commons.

Mutta vielä syksyyn, sen sisimpään ytimeen. Mikkelinpäivä lähestyy. Etenkin se alkuperäinen, joka näkyy vielä almanakassa arkkienkeli Mikaelin nimipäivänä ja on aina 29.9., kun taas nykyinen almanakan mikkelinpäivä on vasta seuraavana viikonloppuna, eikä ennen kolmipäiväisestä sato- ja laidunkauden päätepisteen juhlasta ja palvelijoiden vuosipäivästä, jota seurasi vapaaviikko, ole paljoa jäljellä.

Päivän siirto seuraavaan viikonloppuun ajoittuu Ruotsissa vuoteen 1772. Mainiossa kirjassaan Vuotuinen ajantieto Kustaa Vilkuna höystää tekstiään osuvilla sananparsilla ”mikkelistä ämmät pirttiin, nauriit kuoppaan” ja ”mikkelistä akat tupaan, perunat kellariin”. Naisten oli aika siirtyä tupatöihin. Vilkuna kertoo päivän olleen myös tavallinen köyhemmän kansan hääpäivä.

Säätä tietysti myös ennustettiin: ”Mitä ilma mikkelinä, sitä sitten köyriin”, joskus myös pyhiinmiehiin. ”Kun mikkelille lehti lähtee, niin Jyrkille (23.4.) kesä tulee” (Itä-Suomi). Vilkuna muotoilee, että mitä aikaisemmin ja reippaammin lehti putoaa, sitä varhemmin jäät murtuvat ja kesä tulee. Onneksi jotain löytyy myös tähän syksyyn: ”Kesää mikkeliin, syystä jouluun”. Ainakin yksi lööppi jo julisti ”syksyn lämmön jatkuvan jouluun”.

 

Melville Davisson Post  http://en.wikipedia.org/wiki/Melville_Davisson_Post#Uncle_Abner

Uncle Abner, Master of Mysteries  http://gutenberg.net.au/ebooks02/0200911.txt

Mikkelinpäivä  http://fi.wikipedia.org/wiki/Mikkelinp%C3%A4iv%C3%A4

 

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/fi/kuu-moonlight-kalpea-y%C3%B6-pimeys-8189/

Kuvan linkki: http://de.wikipedia.org/wiki/Un%C3%BCberwindlich_starker_Held,_Sankt_Michael#mediaviewer/File:Titelbild_Engel,_D%C3%A4monen_und_phantastische_Wesen.jpg

 

 

Syksy saapui rytinällä – ensilumi Itä- ja Pohjois-Suomeen!

Julkaistu

Heräsin hetki sitten päiväuniltani sateen ropinaan. Ääni tuntui jo vieraalta – niin kauan meitä oltiinkin hemmoteltu lempeällä korkeapainesäällä. Kesä lienee kuitenkin nyt sinetöity, ja onkin aika toivottaa uusi vuodenaika tervetulleeksi. Ja millä rytinällä se saapuikin!

Maanantain aikana lämpötila on suorastaan romahtanut useilla paikkakunnilla. Sunnuntaina vuorokauden ylimmät lukemat olivat esimerkiksi Turussa lähes +19 ja Tampereellakin +17 astetta, mutta parhaillaan lämpötila on ko. paikkakunnilla vain +6,3 ja +4,8 astetta. Voimakas sadealue on huuhtomassa kesää mennessään ja sen jälkipuolella koillisesta virtaa hyistä ilmaa.

Bongasin Liikenneviraston kelikamerakuvista sunnuntaiaamuna ensimmäiset lumiset maisemat. Lunta ja räntää satoi tiettävästi ainakin Länsi- ja Pohjois-Lapissa, mutta ensilumen määritelmä ei täyttynyt. Ensilumeksi voidaan Ilmatieteen laitoksen mukaan rekisteröidä aamulla kesäaikana klo 9 (talviaikana klo 8) mitattu, vähintään yhden senttimetrin paksuinen lumikerros. Täten jos vaikka paikkakunnalla X sataisi tänään illalla 10 cm lunta, mutta se sulaisi yön aikana, ei ensilumimääritelmä päde.

Luminen maisema 21.9. Muonion Äkäsjärvellä. (Kuva: Liikennevirasto)
Luminen maisema 21.9. Muonion Äkäsjärvellä. (Kuva: Liikennevirasto)

Maanantaina saderintaman pohjoisreunaan on jo ehtinyt virrata sen verran kylmää ilmaa, että osa sateista on mm. Pohjois-Karjalassa muuttunut rännäksi. Liikenneviraston sivulta löytyi todistekuvaa maanantai-iltapäivältä Lieksan lähettyviltä, Hatunkylästä.

Räntäsadetta 22.9. iltapäivällä Pohjois-Karjalan Hatunkylässä
Räntäsadetta 22.9. iltapäivällä Pohjois-Karjalan Hatunkylässä (kuva: Liikennevirasto)

Maanantai-illan aikana saderintama liikkuu hitaasti kohti itää ja yhä kylmempää ja kuivempaa ilmaa virtaa sen pohjoispuolitse kohti etelää. Sadealueen pohjoisosassa sateen olomuoto muuttuu Pohjois-Karjalasta alkaen kiinteämmäksi. Jo maanantai-iltana joukossa on varmasti lisää räntää, mutta tiistaiyön aikana sateet muuttunevat yhä lumisempaan suuntaan, kun alailmakehään saapuu koillisesta kuivempaa ja kylmempää ilmaa. Eiliset mallit eivät vielä ennakoineet kovinkaan suuria lumikertymiä itäiseen Suomeen – kyse oli enemmänkin räntäsateen mahdollisuudesta.

Osa uusimmista malleista saa itäisen Suomen tilanteen näyttämään varsin keljulta tiistaiaamun kannalta: lunta voi kertyä pahimmillaan kymmenisen senttiä, ja autoilijoista vain murto-osalla lienee vielä talvirenkaat allansa. Räntäsateen mahdollisuus on kasvanut myös lännempänä ja etelämpänä: jotain lumensekaista voi tulla alas tiistaiyönä ja -aamuna myös mm. Jyväskylässä, Lahdessa ja jopa Hämeenlinnassa saakka.

Tiistaipäivänä sadealue näyttäisi kiepsauttavan itsensä kohti Kainuuta saapuen illalla myös itäiseen Lappiin. Ikävimmillään koko tiistain ajan se voi antaa itäiseen Suomeen keljua räntäsadetta kovan pohjoisviiman kera.

Ensilumimääritelmä on tiistaiaamuna toteutunut osassa itäistä Suomea: aamuyhdeksältä lunta on ollut maassa mm. Joensuussa, Leivonmäellä, Lieksassa ja Ilomantsissa, missä aamun lumensyvyys oli suurin, kokonaiset 7 cm. Lumikertymien ennustamisesta tekee haastavan se, että lumi on satamassa vielä lämpimän maakerroksen päälle ja onkin vaikea arvioida, kuinka paljon se ehtii sulattaa päällensä kertyvää lunta. Jos vastaava ensilumitilanne tapahtuisi vasta myöhemmällä syksyllä, jäisi maahan todennäköisesti enemmän lunta.

Joka tapauksessa ensilumi on satamassa nyt osaan maata harvinaisen aikaisin. Pohjoisessa Suomessa se sataa tyypillisesti vasta lokakuun alkupuolella, mutta maan keskivaiheilla vasta lokakuun viimeisillä viikoilla. Itäisen Suomen ensilumi on näin ollen saapunut kuukauden etuajassa. Eteläisessä Suomessa nyt maahan jäävä lumi olisi jo ennätyksellisen varhaista, sillä aikaisimmillaan näin on tapahtunut 29.9.1928.

Viikon puolivälin jälkeen sää on kuitenkin lämpenemessä sen verran, ettei lumipeite ole jäämässä pysyväksi. Loppuviikolla etelässä mitataan jälleen 15 asteen lukemia, idässä ja pohjoisessakin lämpenee sen verran, ettei hiihtoladuille ole vielä menemistä. Sen jälkeen syksy näyttäisi etenevän tavanomaista lämpimimmissä merkeissä.

Onkohan itäiseen Suomeen tiedossa tällaisia maisemia ensi yönä? (kuva: Markus Mäntykannas)
Maan pohjoisosassa lumi- ja räntäsade voivat vaikeuttaa keskiviikkona (kuva: Markus Mäntykannas)

Twitter: @markusmanty

Kuukaudet väreinä

Julkaistu

Jos kuukausilla olisi omat värinä, olisiko toukokuu keltainen, kuten Aikakoneen biisissä, vai kenties vaaleanvihreä? Synesteetikon olisi helppo vastata tähän, sillä synesteetikko näkee vaikkapa viikonpäivät eri väreinä.

Pohdiskelimme taannoin työkaverini Liisa Rintaniemen kanssa tuota keltaista toukokuuta, tai lähinnä sitä, onko se keltainen vai jonkin muun värinen. Samalla rupesin miettimään millaisia voisivat olla muiden kuukausien värit. Värit alkoivat muodostumaan päässäni kuukauden tyypillisen sään tai lämpötilan, toisaalta luonnossa kyseisenä kuuna esiintyvien värien tai tunnelman kautta.

Joidenkin kuukausien väri muodostui päässäni helposti, mutta osaa piti hetken miettiä. Tässä oman mieleni tuotos eri kuukausista väreinä ja pohdinnat värin ja kuukauden yhteydestä:

 

Oma näkemykseni kuukausista eri väreinä.
Oma näkemykseni kuukausista eri väreinä.

Tammikuu – sininen

Tammikuu on pimeä ja kylmä kuukausi.

Helmikuu – vaaleansininen

Helmikuu on kylmä kuukausi, mutta alkaa olla valoisampaa ja aurinkoisempaa, lunta maassa ja taivas vaaleansininen.

Maaliskuu – turkoosi

Maaliskuussa lumi alkaa sulaa ja lämpötila kohota, sen vuoksi sinisessä hieman lämpimämpää sävyä mukana.

Huhtikuu – keltainen

Lumi alkaa olla monin paikoin sulanut ja kellertävä nurmikko paljastuu, sää on kuivaa ja usein aurinkoista.

Toukokuu – vaaleanvihreä

Kasvukausi alkaa ja luonto alkaa vehreytymään.

Kesäkuu – vihreä

Puiden lehdet ja muu kasvillisuus muuttuvat kypsän vihreäksi , kesäkuussa usein vielä viileää.

Heinäkuu – oranssi

Kesän lämpimin kuukausi, loma, ilo ja valo.

Elokuu – tummanvihreä

Luonto alkaa valmistautumaan syksyn tuloon, illat pimenevät ja viilenevät.

Syyskuu  – ruoste

Ruska alkaa tehdä tuloaan, mutta vielä on melko lämpimiä päiviä, vuoden värikkäin aika.

Lokakuu  – ruskeanharmaa

Lokakuussa lehdet putoavat maahan ruskeina ja vehreys katoaa hiljalleen, pakkasyöt lisääntyvät.

Marraskuu – musta

Vuoden synkin kuukausi. Lunta ei vielä välttämättä ole maassa, ei lehtiä puissa ja usein pilvistä sekä vähän auringonvaloa.

Joulukuu – vaaleanharmaa tai valkoinen

Joulukuussa ei ole vielä kovin kylmä, mutta lunta alkaa olla jo maassa.

 

Minkä värisinä sinä näet eri kuukaudet? Olisi mielenkiintoista kuulla synesteetikon näkemät värit!

Kuva: Aleksi Jokela

Höyryä syksyyn!

Julkaistu
Tämän nyt syyskokemuksen voi suunnitella itselleen ensi kaudeksi. Hyvä sää vaikuttaa hyvään tuuleen. Kuva: Matkaseurani.
Tämän nyt syyskokemuksen voi suunnitella itselleen ensi kaudeksi. Hyvä sää vaikuttaa hyvään tuuleen. Kuva: Matkaseurani.

Lounaishämäläinen auringon kyllästämä syyskuun päivä. Yö vielä edessä. Vähän maisema on jo kesästä karissut. On lämmintä. Mutta valo, jossa kaikki kylpee, ei ole enää kesänväristä. Iltapäivän taivaankaari sai alleen jonkun harvan,  olevinaan kumpupilven, oikeasti melkein taivaanvärisen tahran. Yhden hetken sellainen minua varjosti. Vihreä mattatummuu ja vähitellen varisee. On yhä keltaisempaa. Lehti lehdeltä.  Viljavan seudun pellot ovat pidemmällä. Sänkipellot ovat omalla tavallaan keltaisia, muuttumassa ties miksi väriksi ilman väriä. Yhtäkkinen jo kynnetty maa on kiiltävässä mustuudessaan silti vastakohta. Ruma ei ole sekään, mutta muistuttaa kierrosta elämässä. Verkkokalvolle tarttuu myös kellanruskeaa kauraa. Kohta näissäkin maiseman kohdissa on sänki, jos kaikki menee oikein. Ja sitten ehkä musta kynnös. Mutta nyt on juuri tämä aika. Toki kesän väriä osaa vielä ilmestyä: auringonkukkia. Kokonaisina peltoina.

Ja miten minä tähän liityn? Kokijana ja näkijänä. Lämpimät aurinkoiset päivät panevat keksimään, miten ne parhaiten käyttää. Tuskin sään armoilla, mutta sen vaikutuksessa ovat kaikki ulkoilman puuhat. Ei Suomessa tapahdu vain kesällä. Olin valinnut täksi viikonlopuksi jotain uutta ja vastapainoa sisällä istumiselle. Samalla kulttuuruhistoriallisen kurkistuksen kokemalla aitoa menneisyyttä itse.

Junan ääntä, liikkumista eri suuntiin ja virkistystä. Kuva: ks. edellinen.
Junan ääntä, liikkumista eri suuntiin ja virkistystä. Kuva: ks. edellinen.

Kapearaiteinen! Jokioisten museorautatien syysajot jatkuvat illalla pimeäntuloon asti, jolloin toivon näkeväni paitsi ilotulituksen, myös revontulia selkeänä yönä. Valosaastetta täytyy olla Minkiöllä murto-osa Helsingin taivaan yömössöstä. Höyryveturi ikään kuin savuttaa, mutta se savu haihtuu pois, ja sen tuoksu kuuluu tähän junatunnelmaan. Tällainen matkailu käy kulttuurisen ulottuvuuden lisäksi kaikille aisteille. Jätin kertomatta, miltä maisema tuoksui suunnilleen siinä, missä oli jo kynnetty maa mustaksi. Joku vieressäni oli juuri ehtinyt sanoa jotain karjakon ammatista, ikään kuin siitä jotain tietäisi. Sai ansionsa mukaan, syysluonto tuli ikkunattomasta ikkunasta sisään ja kosti. Sopivista näkökulmista ja tuulenkin suunnasta riippuen maisema sai veturista paksun sumunnäköisen peitteen, näkymä oli ihan omansa.

Tätä lämmintä syksyä kannattaa, kuulkaa, hyödyntää. On se muutakin kuin korkeapainetta.

 

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jokioisten_Museorautatie

www.jokioistenmuseorautatie.fi/

www.youtube.com/watch?v=JgysOwXBG64