Kunnon kevättä on viimein ollut ilmassa tällä viikolla. Helsingin Kumpulassa lämpötila kohosi tiistaina tasan 16 asteeseen, joka on Manner-Suomen korkein tänä vuonna mitattu lukema. Hassua kyllä, Ahvenanmaalla jo yli kuukausi sitten mitattu 17,4 astetta on edelleen kevään korkein lukema, eikä lämpötila kertaakaan huhtikuussa kohonnut yli 15 asteeseen. Tilastojen kanssa enemmän tekemissä oleva Ilmatieteen laitos tviittasi taannoin, että huhtikuussa Suomesta löytyi paikkakuntia, joilla lämpötila ei ollut vielä kertaakaan ylittänyt 10 astetta – viimeksi näin on käynyt vuonna 1993.
Kaiken kaikkiaan huhtikuusta muotoutui 1-2 astetta tavanomaista kylmempi kuukausi, mutta paljon kylmemmältä se tuntui – ainakin näin subjektiivisesti. Olemmeko viime vuosina tottuneet liian lämpimiin huhtikuihin ja unohtaneet luonnollisen vaihtelun? Ei tämä mennyt huhtikuu nimittäin mitenkään poikkeuksellisen kylmä ollut, kylmempääkin kyytiä olisi voinut olla tarjolla.
Terveisiä Islannista: viikon lämpöhuippu perjantaina
Lähipäivinä korkeapaine vaikuttaa Suomen säähän ja lähinnä Lapissa on aika ajoin pilvisempää ja epävakaisempaa. Etelässä ja lännessä lämmintä auringonpaistetta riittää perjantaille saakka ja päivän ylimmät lukemat ovat keskiviikkona ja torstaina lähellä 15 astetta. Perjantaiksi maan etelä- ja länsiosaan kiertyy korkeapaineen pohjoispuolitse jopa kesäisen lämmintä ilmamassaa – sitä samaa, joka voi lähipäivinä nostaa Islannin päivälämpötilat jopa lähelle suomalaista hellerajaa. Harvemmin Islanti lähettää meille tähän aikaan vuodesta lämpimiä terveisiä, mutta tänä vuonna tämäkin asia on toisin. Selkeässä ja heikkotuulisessa tilanteessa edellytyksiä on perjantaina ilmamassan puolesta 20 asteen ylitykselle, mutta jää nähtäväksi, hillitsevätkö pilvisyys ja kohtalainen tuuli lämpötilan kohoamista. Joka tapauksessa, Ahvenanmaan 17,4 astetta ylitettäneen viimein tulevana perjantaina, mutta siihen se sitten jääkin.
Viikonlopuksi kylmää kyytiä
Viikonloppuna ja ensi viikolla koillisvirtauksen myötä koittaa paluu takaisin arkeen: epävakaista, lumi- ja räntäkuuroja ja vuodenaikaan nähden jopa yli 5 astetta tavanomaista kylmempää. Tuttua ja turvallista jatkumoa siis huhtikuulle. Aikaisintaan ensi viikon loppupuolella sää saattaisi jonkin verran lämmetä, mutta tähän liittyy vielä paljon epävarmuustekijöitä. Nautitaan nyt siis lähipäivinä kevään lämmöstä ja luonnon heräämisestä henkiin.
Maaliskuun lopulla Suomessa ja Skandinaviassa koettiin jo sangen keväisiä hetkiä, kun lämpötila kohosi 27. päivänä Ahvenanmaalla 17,4 asteeseen. Samana päivänä Ruotsissa ja Norjassa mitattiin jo yli 20 asteen lämpötiloja. Näin korkeat maaliskuun lämpötilat eivät ole jokavuotisia, mutta suotuisissa olosuhteissa täysin mahdollisia. Onhan aurinko tähän aikaan vuodesta jo yhtä ”korkealla” kuin syyskuun puolivälissä, jolloin hellepäivätkin ovat vielä mahdollisia. Ilmakehä lämpenee talven jäljiltä viiveellä, joten teoreettiset maksimilämpötilat eivät Skandinavian alueella vielä tähän aikaan vuodesta pääse kohoamaan aivan syyskuun tasolle. Suomeen kevät saapuu tyypillisesti hieman myöhemmin kuin vastaaville leveyasteille länsinaapureihimme. Kevään maksimilämpötilat jäävät meillä usein myös matalammiksi. Tähän vaikuttavia tekijöitä on muutama.
1. Ilmavirtauksen suunta
Pohjoisen pallonpuoliskon keskileveysasteet mukaanluettuna Skandinavia ja Suomi kuuluvat länsivirtausvyöhykkeelle. Keskimäärin meillä siis tuulee lännen tai lounaan puolelta ja kuulumme Atlantin matalapaineiden reitille. Matalapaineiden etupuolella leviävät lämpimän ilmamassan pulssit saapuvat keväisin tyypillisesti lounaan suunnalta Etelä- tai Keski-Euroopasta kohti pohjoista. Näiden ilmavirtauksien ja Skandinavian mantereen eteläosan välillä ei ole suurempia merialueita, jolloin ilma pääsee vapaasti liikkumaan mannerta pitkin eikä suuremmin viilene matkallansa. Skandinavian eteläpuoliskolla ei useampana talvena ole pysyvää lumipeitettäkään viilentämässä lämpimiä ilmavirtauksia matkalla. Tällöin lämpö pääsee raivaamaan tiensä hyvin esimerkiksi Ruotsin puolelle, mutta Suomeen lounaasta saapuva ilma on jo menettänyt lämpöenergiaansa kylmän Itämeren yllä.
2. Itämeri ja lumipeite
Itämeren etelä- ja keskiosa eivät ole moneen talveen saaneet jääpeitettä, mutta pohjoisempana, Suomenlahden, Pohjanlahden ja Perämeren alueella jääpeitettä esiintyy keskimäärin joka talvi. Lännestä ja lounaasta saapuvat lämpimät ilmavirtaukset menettävät keväisin lämpöenergiaansa Itämeren yllä ennen Suomeen pääsyään. Ilmavirtaus kylmenee erityisesti jääpeitteen yllä, kun energiaa kuluu jään lämpötilan nostamiseen ja sen sulattamiseen. Toisaalta myös tuulen pidempi pyyhkäisymatka Itämeren altaan yllä riittää jo itsessään viilentämään pintakerroksen ilman lämpötilaa ja sitomaan lämpöenergiaa pintaveteen. Lämmönsiirtoa ilmasta veteen tapahtuu aina, kun veden lämpötila on ilman lämpötilaa alhaisempi ja päinvastoin. Tämän vuoksi lounais- ja länsivirtauksilla esimerkiksi Tukholman kevätlämpötilat ovat usein merkittävästi Suomen etelärannikon lämpötiloja korkeampia, vaikka maantieteellinen sijainti on kuta kuinkin samalla leveyspiirillä. Erittäin lämpimillä ilmamassoilla on myös tapana muodostaa sumua ja sumupilveä kylmän Itämeren yllä, joka Suomeen päästyään myös rajoittaa lämpötilaa kohoamasta.
Lumipeite sitoo jään tavoin lämpöenergiaa itseensä, joten paksu lumipeite hidastaa kevään etenemistä ja pitää maksimilämpötilat verrattain alhaisempina. Vähälumisen ja jäättömän talven jälkeen kevät alkaa yleensä nopeammin kuin kylmän ja runsaslumisen talven jälkeen.
Lumi- ja jääpeite viilentävät lämpimien ilmojen virtauksia Suomeen, ja samalla voimistavat albedoa (säteilyn takaisinheijastuminen lisääntyy). Kuva: Matti Hietala / Vaasa
3. Lumen ja jään albedo
Lumi- ja jääpeitteen osalta on otettava huomioon myös niiden suurempi albedo (0,7-0,9), joka heijastaa tehokkaasti auringonsäteilyä pinnasta pois ja pitää lämpötilat alhaisempina. Mitä korkeampi albedo, sitä suurempi heijastuskyky – esimerkiksi tuoreella lumella albedo voi olla jopa 0,9 eli käytännössä 90 % säteilystä heijastuu pois. Vastaavasti lumeton maanpinta ja sulat vesistöt absorboivat auringonsäteilyä enemmän itseensä (albedo 0,06-0,2), jolloin myös pintakerroksen lämpötila pääsee kohoamaan korkeammaksi.
4. Föhn-tuulen vaikutus
Ruotsin ja Norjan erittäin korkeat kevätlämpötilat selittyvät yleensä ainakin osittain föhn-ilmiöllä. Kuluneen maaliskuun lopulla mitatut yli 20 asteen lukemat syntyivät yhteistyössä lämpimän ilmamassan ja föhn-komponentin myötä. Föhn vaatii syntyäkseen tarpeeksi voimakasta luoteisvirtausta, joka tiputtaa sateet Kölivuoristoon, lämmittää ilman vuoriston itäpuolella ja jaksaa kuljettaa sen vielä mannerta pitkin idemmäs. Usein lämpimin ilma pakkautuukin tässä tapauksessa Ruotsin itä- ja Norjan etelärannikolle, ja vastaavasti Suomen puolella mitatut lämpötilat jäävät alhaisemmiksi, sillä föhn-tuulen menettää lämpöään etäisyyden myötä ja toisaalta kylmän Itämeren yllä.
Kevät etenee maltillisesti lähiaikoina
Tällä viikolla kevät etenee maltillisesti ja saattaa jälleen loppuviikosta ottaa hieman takapakkia. Tiistai on tämän viikon lämpimin päivä, jolloin 10 astetta mennee rikki jossain päin maan etelä- ja keskiosaa, mutta loppuviikosta uusi kylmänpurkaus on näköpiirissä. Tämä saattaa tietää lumi- ja räntäsateita eteläänkin.
Keväisen lämmön ja auringonpaisteen myötä luontomme heräilee asteittain. Kevään etenemisen kääntöpuolena on kuitenkin siitepöly, joka saattaa aiheuttaa herkimmille oireita jo helmi-maaliskuun vaihteessa.
Suomen siitepölykausi alkaa toisinaan jo helmikuun loppupuolella, jolloin suotuisissa olosuhteissa maahamme ajelehtii kaukokulkeutumina lepän siitepölyä etelämpää Euroopasta. Leppä aloittaa yleensä kukintansa Etelä-Suomessa maaliskuun puolella, pohjoisempana huhtikuun aikana. Tänä vuonna lepän siitepölyhuippu näyttäisi maan etelä- ja keskiosassa ajoittuvan huhtikuun alkuun. Akuutein lepän siitepölykausi kestää muutaman viikon. Yleensä lepän kukintojen aikoihin ilmassa alkaa olla pähkinäpensaankin siitepölyä, mutta tiettävästi se aiheuttaa oireita harvemmille.
Siitepölyoireiden kannalta toukokuu on Suomessa tyypillisesti hankalin kuukausi. Tällöin kukkii koivu. Sen kukinta saattaa alkaa jo huhtikuun puolella, mutta on yleensä huipussaan maan etelä- ja keskiosassa toukokuun alku- ja keskipuolella, pohjoisempana vasta touko-kesäkuun vaihteessa. Koivun siitepölyn aiheuttamia oireita ovat mm. nuha, tukkoisuus, kutina, aivastelu, yskä ja silmien punoitus. Koivuallergia saattaa aiheuttaa myös mm. ihottumaa tai väsymystä.
Koivun kukintojen jälkeen koittaa yleensä muutaman viikon ”helpompi” ajanjakso, kunnes taas kesäkuun puolella alkaa heinien kukinta. Se on huipussaan maan etelä- ja keskiosassa kesä-heinäkuun vaihteessa, pohjoisempana siitepölymäärät ovat yleensä vähäisempiä ja keskittyvät enemmän heinäkuun puolelle.
Siitepölykausi jatkuu vielä elokuulle, jolloin kukkii pujo. Tämän kasvin siitepölykausi on usein lyhyt ja ajoittuu heinä-elokuun vaihteeseen. Pohjoisimmassa Suomessa pujoa ei juurikaan kasva, joten esimerkiksi Keski- ja Pohjois-Lapin osalta siitepölykausi päättyy jo heinäkuun aikana.
Siitepölypitoisuudet nousevat suurimmiksi aurinkoisella ja lämpimällä säällä, jolloin kukinnat voimistuvat. Mikäli aurinkoiseen säätilaan liittyy tuuli, levittää tämä yhdistelmä tehokkaasti siitepölyä ja pitoisuudet voivat nousta huipputasolle. Siitepölypitoisuuksien piikki ajoittuu tyypillisesti iltapäivälle, kun taas öisin ja aamuisin siitepölyä on vähemmän ilmassa. Kostea ja sateinen sää sitoo itseensä ilman epäpuhtauksia ja siitepölyä, jolloin siitepölyallergikoilla oireetkin tilapäisesti helpottuvat.
Siitepölytilannetta ja -ennustetta kannattaa seurata Forecan sivuilta!
Siitepölytiedot: Turun yliopiston Aerobiologian yksikkö
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
