Lunta sataa ja aurinko paistaa.

Julkaistu

Tänään koin elämässäni ainutkertaisen asian. Aurinko paistoi, lämpöasteita oli 9 ja taivaalta satoi lunta –  siis LUNTA, ei räntää, rakeita taikka lumirakeita. Vaan sateessa oli erotettavissa lumikiteiden rakenne, vaikka yhteentarttuneita olivatkin.

kuva
Kuuropilvestä alas leijuvia lumihiutaleita Helsingin Vallilassa 6.5.2014 klo 14.10

Sateen olomuotoon vaikuttaa ilmankosteus

Moni on varmaankin ihmetellyt miksi lunta voi tulla plusasteilla ja joskus pakkasella taas sataa vettä. Tässä astuu kuvaan hieman näkymättömämpi ystävämme vesihöyry.

Ilmakehän ilma sisältää aina tietyn määrän näkymätöntä vesihöyryä, jonka määrä voidaan ilmaista esimerkiksi ilman suhteellisena kosteusprosenttina. Kosteusprosentti voi vaihdella lähes nollasta reiluun 100 %:n, jolloin ilma on jo ylikyllästynyt.

Mitä kuivempaa ilma on (kosteusprosentti pieni), sitä korkeammassa lämpötilassa voi sade tulla alas lumena. Jos taas on hyvin kosteaa (kosteusprosentti suuri), voi sade tulla vetenä vaikka ilma olisi hieman pakkasen puolella.

Paras mahdollisuus lumikuuroille plusasteilla on keväisin

Lumikuuroja plusasteilla esiintyy helpommin keväisin kuin syksyisin, sillä keväällä ilma on usein hyvin kuivaa, syksyllä taas kosteaa.

Sadekuuroja synnyttävä konvektio käynnistyy helposti kylmässä ja kuivassa ilmamassassa keväällä, sillä auringon teho on jo suuri. Toukokuun 6. pvänä kello 14 oli ilman lämpötila Helsingin Kumpulan mittausasemalla +9 astetta ja suhteellinen kosteusprosentti noin 30 %, tällä hetkellä havaitsin n. kilometrin päässä havaintoasemalta alas leijailevia lumihiutaleita.

Kuiva ilma mahdollistaa lumisateen

Kuivassa ilmassa on vähän lumihiutaleita sulattavia vesihöyrymolekyylejä, joita lumihiutale keräilisi matkallaan alas, lisäksi kuuropilvet roikkuivat melko matalalla jolloin lumihiutaleilla oli mahdollisuus selvitä alas asti sulamatta vedeksi.

Kuuropilviä Suomen yllä 6.5. EUMETSAT:n satelliittikuvassa.
Kuuropilviä Suomen yllä 6.5. EUMETSAT:n satelliittikuvassa.

Oletko kokenut lumisateen vieläkin lämpimämmässä säässä? Olisin erittäin hämmästynyt, sillä kuvittelin jo että aiempi havaintoni n. 10 vuotta sitten kesäkuussa sataneesta lumesta +6,5 asteessa oli jo äärimmäisen poikkeuksellinen.

Kuva 1. Aleksi Jokela

Kuva 2. http://oiswww.eumetsat.org/IPPS/html/MSG/RGB/EVIEW/SEGMENT7/index.htm

 

 

 

Kevät koetuksella

Julkaistu
Kuva: Alpo Roikola/Wikipedia/Googlen tarkennettu kuvahaku.
Sinitiainen on yksi kylmistä toukokuun ilmoista kärsijä. Vaarassa voi olla pesintä. Sopeutumista riittää vielä. Kuva: Alpo Roikola/Wikipedia/Googlen tarkennettu kuvahaku.

Lämpimän kevään ansiosta puut pukkaavat jo lehtiä, vain pihatammi on vielä varovainen. Ja se vara on viisautta. Liekö tammella puuna jonkinlainen muisti. No geneettinen on, totta kai. Sopeutumiseksi sitä sanotaan. Voisiko kirjallisuuden keinoin kuvata sitä, jos ilmasto lämpeneekin pysyvästi niin, että kaikki kasvu alkaa liian aikaisin ja paleltuu sitten pois. Mitä ovat tulevaisuutemme kasvit, silkkiäkö? Liian aikaisissa keväissä piilee vaara.

Vapusta asti keväämme joutui koetukselle. Tänään Helsingin seudulla tuli lumiraekuuroja. Lumirakeita, aivan. Se on vähän epätavallisempaa kuin tavallinen vesi- tai räntäsade, mutta kuuluu sittenkin melko perussateisiin. Ehkä pitää tehdä ammatikseen säätä, jotta lumirakeet voi erikseen luokitella.

On siis viileää ja epävakaista. Epävakaisen piikkiin laitetaan joskus vähän kaikenlaista, mutta nyt sää on perusepävakaista eli kuurosateilla on vuorokausirytmi. Niitä tulee eniten iltapäivisin, kun taas öisin on jopa selkeää ja nyt jopa pakkaskylmää. Kun tuuli on luoteessa, jää länsirannikon alue poutaisimmaksi ja aurinkoisimmaksi. Näin on vielä huomenna lauantaina, sen sijaan sunnuntaina maan etelä- ja keskiosassa alkaa syntyä matalapainetta. Tässä yhteydessä voi kehittyä vähän jatkuvammankin sateen runsaspilvisiä alueita, eikä länsirannikko välttämättä enää välty sateilta. Etelärannikko puolestaan voisi poutaantua, mutta se riippuu tuulen suunnasta.

Alkuviikolla kehittyvä matalapaineenalue saa pääpuhtinsa kaakon suunnalta niin, että viimeistään tiistaina on selvä matalapaine Suomen itäpuolella. Sateen, myös rännän, todennäköisyys on siis suurin idässä, kun taas lännessä ja pohjoisessa on viimeistään tiistaina jo poutaa, luultavasti pilvisyys jää ainakin paikoin vielä runsaaksi. Maanantaina siinä välissä on kuurosateisinta etelässä ja idässä.

Vasta ensi perjantaina voimme odottaa ensin sateita kaakosta, sen jälkeen selvästi aiempaa lämpimämpää säätä. Tietokone esittää sen suunnilleen niin, että ainakin tasolle noin 15 astetta mentäisiin päivälämpötiloissa ensi viikonlopuksi ja vielä sen jälkeenkin. Ihan koko maata tämä ei välttämättä koske, ja yksi vaikuttaja tässä on vielä hyvin kylmä meri.

Vietetään siis yksi viileä viikko, toivottavasti yöpakkaset pysyvät aisoissa siellä, missä luonto on jo liikkeellä.

Kuvan linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sinitiainen#mediaviewer/Tiedosto:Sinitiainen.jpg

 

 

 

Erään vappuhaalarin tarina

Julkaistu

Vapun kirjoitusvuoro osui tällä kertaa minulle, ja heti ensiksi ajattelin, etten ainakaan bloggaa vapun sääennusteesta. Sitä on kuitenkin tuutannannut viime aikoina vähän joka lähteestä. Meteorologin kannalta tällainen yhden juhlapyhän maaninen hierominen on epäkiitollista, sillä ennusteet ehtivät muuttua suuntaan jos toiseen sen kahden viikon aikana, jolloin asia on pinnalla. Toisaalta vappu on kiistämättä yksi vuoden merkittävimmistä sääjuhlista. Tuskin koskaan ovat odotukset sään suhteen yhtä korkealla kuin vappuaamun piknikkiä suunnitellessa. Ja tuskin koskaan voi sää vaihdella niin suuressa haarukassa kuin toukokuun ensimmäisenä päivänä.

Omat remuvappuni ovat jo takana (tai edessä?), mutta ajattelin esitellä teille historiallisen jäänteen niiltä ajoilta: aidon meteorologian opiskelijahaalarin. Ne liittyvät läheisesti myös nykyiseen työnantajaani. Fuksisyksynä nimittäin ilmoittauduin vapaaehtoiseksi hankkimaan sponsorit tuleviin haalareihimme. Keräsin rohkeutta alan toimijoille soitteluun koko talven, kunnes vapun uhkaavasti lähestyessä oli pakko tarttua luuriin. Näppäilin ylioppilaslahjaksi saamaani Nokian 5110-kännykkään Weather Service Finlandin silloisen toimitusjohtajan Pirkko Saarikiven numeron. Ääni väristen tiedustelin, voisiko yritys kenties osallistua jonkinlaisella avustuksella opiskelijaparkojen asianmukaiseen vaatettamiseen. Pirkko totesi siihen, että he voivat sponsoroida haalarit kokonaisuudessaan.

IMG_5086

Weather Service Finland eli WSF tunnetaan nykyään nimellä Foreca Oy. Nimenmuutos oli tarpeen, sillä asiakkat eivät enää rajoitu pelkän kotimaan kamaralle. Muistona noista ajoista toimii kuitenkin edelleen verkko-osoite www.weather.fi, vaikka useimmat teistä tarkistavat sääennusteen näppäilemällä selaimeen Foreca.fi.

IMG_5088

Kuten haalareista näkyy, iloista opiskelijaelämää tuli vietettyä monta vuotta. Tällä kertaa taitaa kuitenkin sujua rauhallisemmissa merkeissä. Vaikka tänä vuonna ei sääbingosta kinkkua tullutkaan, toivotan mukavaa vappua ja kevään juhlaa kaikille!

Twitter: @liisarintaniemi

Kiurusta enää kuu kesään – leivothan jo lomaa?

Julkaistu
Kuva: VirtuaaliAnu/flickr.
On kesäloman suunnittelun aika. Kesällä sää ja luonto lyövät niin kättä kuin leikkiäkin. Sääpalvelu on kesällä kysytyintä. Vielä ei kesän säitä tiedä, paitsi jotain nyt sentään. Kuva: VirtuaaliAnu/flickr.

Kesän säästä ei tietenkään tiedä – vielä. Eikä lomasään tilauksiakaan taida kukaan ottaa vastaan, en ainakaan ole moisesta kuullut. Vuosilomasta suurin osa pidetään normaalissa työelämän marssijärjestyksessä touko-syyskuussa, joten valinnanvaraa on viimeistään työnantajalla myös säiden suhteen, koska keväästä tulee lomanpitokauden aikana jo syksy. Vielä syyskuun alkupäivinä voi ilman sään mullistuksiakin olla vielä jopa hellettä, vaikka kuka sitä nyt sinänsä kaipaa.

Jos ideana olisi ylipäätään pitää joku ihmeellinen ja taivaallinen kesäloma, vieläpä pitkä ja yhdellä kertaa, ja puhumattakaan, että sellainen pitäisi viettää Suomessa, en miettisi edes mahdollisia jonkin ajankohdan säitä, koska olisi kuitenkin mahdotonta varmasti tietää, sattuvatko tuohon vaivaiseen lomapätkään sitten kaikki kesän paisteet vai sateet. Kumminkin päin voi käydä, kuten myös kylmän ja lämpimän suhteen, myös tyvenen ja myrskyn. Ukonilmaa voi olla kiva katsella, muttei ehkä enää sen kaatamien puiden alta. Kuivat ja kuumat sääjaksot tekevät viheriöistä kelteröitä. Eikä helteitä edes kaikkien terveys kestä. Viimeistään helle saa monet sekaisin. Vaikka ei siihen hellettä tarvita, huomaan.

Kesäisen päivän tai viikon säästä ei voi vielä tietää, mutta on toki totta, että kesän eri kohdat ovat joka tapauksessa jollain tapaa toisistaan eroavaiset. Kun tätä vielä vähän kärjistän ja teen pieniä loma-aikojen sään stereotypioita, päädyn helposti ainakin näihin lomasäävinkkeihin:

Keväästä alkukesään on usein aurinkoista mutta helposti vielä kylmää. Ainakin öisin ja kylmän meren tai ison järven lähellä, kun sieltä tuulee. Ilma on kuivaa, siitepölyjä riittää. Kurkkua voi kuivata, mutta kuka terassilla värjöttäisi. Ilmakehä läpäisee hyvin auringon UV-säteilyä, joten ruskettujien riemua (?) alkupuoli kesästä on. Auringon voima kannattaa muistaa ja suojata ainakin pienet lapset palamiselta. Luonnon virkoamista talven jäljiltä voi seurata usein vielä pitkälle kesäkuuhun. Pääskysistä voi laskea jotain, mutta aikanaan se juhannusruusukin kukkii.

Keskikesää voisi olla vaikka juhannuksesta heinäkuun loppupuolelle. Silloin alkaa olla tilastollisesti lämpimintä. Jopa merivedet jo houkuttelevat muitakin kuin veneilijöitä, joilla on se vene alla lämpöä eristämässä. Valoisinta on eli päivä pisin juhannuksen maissa, ja jos on oikein perso valolle, menee yöttömän yön taian perässä tarpeeksi pohjoiseen. Pienenä hintana tästä voivat olla vaikka hyttyset. Ilma kosteutuu viimeistään vähitellen, tosin ilmavirtauksista riippuen, ja ukkoskuurot iltapäivisin ovat tuttua kesätunnelmaa siinä missä haitarinsoitto kesäiltaisin tanssilavan reunalla kosken kuohuessakin. Sanallinen maalailu voisi olla aivan loputonta, niin kaunis tämä aika on, jopa sateella. Kesäisen sateen jälkeen metsä tuoksuu hyvälle. Niinpä moni haluaa lomansa juuri tähän aikaan. Mutta aina keskikesänkään ilmat eivät ole suotuisia.

Loppukesästä syksyyn on oma lempilomakauteni. Silloinkin, kun en vietä lomaa tai vietän sen muualla, lähinnä kuitenkin Euroopassa, se on vuoden paras aika. Siinä viehättää lämpö, jota on samettisesti myös ilman vesihöyryyn sitoutuneena eikä vain yksitoikkoisena auringon kuivana möllötyksenä. Sadesäätkin ovat useimmiten lämpimiä, kunhan ei ole helteestä kiinni. Ukkoset voivat olla rajuja, kun sille päälle sattuvat. Luonto on kypsynyt tuottamaan monenlaista hedelmää. Kaikista tuoksuista paras on vastapuidun ohrapellon tuoksu loppukesän pastellinsävyiltoina. Siis vain pieni muunnelma täydestä kuusta tähkäpäiden yllä. Pimeys ja kuitenkin lämpö on ehkä se jutun juju. Valoisat kesäyöt eivät ole se minun juttuni. Mieluummin välimerellisyys Suomessa. Ja syksy on yhtä inspiraation elosalamaa.

Millainen on juuri sinun unelmiesi kesä, ne kaikkein parhaimmat hetket?

 

 

Kuvan linkki: https://www.flickr.com/photos/virtuaalianu/3695040004/sizes/z/in/photostream/

 

Kevätaskareita

Julkaistu
En osaa sanoa, onko kevättä rinnassa, mutta olkoon sitten vähintään kainalossa. Kuva on oma tai vastaava.
En osaa sanoa, onko kevättä rinnassa, mutta olkoon sitten vähintään kainalossa. Kuva on oma tai vastaava.

Tämä pitkäperjantai oli maan eteläosan sisämaan paikoin yli 15 asteen maksimilämpötiloineen kevään tähän asti lämpimin päivä. Se antaa osviittaa myös muista pääsiäispyhistä ja nimenomaan etelässä – ja varmimmin sisämaassa. Ansaittua lämpöä on jo myös Suomessa. Vielä tarvitaan luonnon heräämistä, ja taas kerran kaikki talven jälki-ilmiöt on pitkäksi ajaksi pois pyyhitty. Tosin Suomi on niin pitkä maa pohjois-etelä -suunnassa, että on siinä muistamista, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon, jos mielii koko suomenkieliselle maailmalle puhua. Mutta ei se sää nyt pohjoisessakaan rumaa ole.

Alkuviikon kuluessa mennään myös etelässä kohti viileämpää versiota keväästä, kunnes viikon päästä on jälleen ainakin vähän lämpimämpää, ainakin maan länsiosassa. Näin siis tietokoneet ja sääkartat, mutta kai se kevät ja pääsiäinen jotain muutakin ovat. Lammasta ja suklaamunia kenties, ja entäs pitkien pyhien sukuloinnit ja muut sosiaaliset suhinat. Kevättä on saattanut lähteä myös karkuun tai matkalle jo pidemmälle kevääseen, sitä ikään kuin vastaanottamaan. Joka tapauksessa pääsiäinen on useimmille ihmisille edes jotain muuta kuin tuikinormaali arki – tai ainakin mahdollisuus siihen. Kesämökkiä voi katsastaa, terassitkin kutsuvat Ja onhan juhlassa sanomaa jo itsessään. Ainakin Helsingissä on ollut tietääkseni myös sellainen perinne, että on kokoonnuttu pääsiäisaamuna katsomaan, miten aurinko noustessaan tanssii.

Mutta välissä on vielä lankalauantai, jolloin voi sattua kaikenlaista; saavathan noidat siellä kyöpelinvuorellaan ja vähän muuallakin mellastaa rauhassa.

Virvotaan sateessa

Julkaistu
Kuva: Jyrki Salmi / flickr.com
Palmu- eli virposunnuntai on jo ovella. Virvon, varvon, tuoreeks terveeks,… ja sulle vitsa, mulle muna, vai mitenkä se nyt menikään. Kuva: Jyrki Salmi / flickr.com.

Kevät tuo meille pian pääsiäisen ajan. Palmusunnuntai osuu jo tähän viikonloppuun, ja se ensimmäinen kevätpäiväntasauksen jälkeinen täysikuu, joka pääsiäisen kohdan almanakassa määrää, on tiistaina. Toisaalta, jos muutetaan tarkastelukulmaa vielä paljon vanhemman kalenterijärjestelmän mukaiseksi, päivää ennen tuota täysikuun tiistaita on maanantai 14.4. – ”Suwi-Päiwä”, kuten Kustaa Vilkuna tietää kirjassaan kertoa.

Kun vuosi oli jaettu kahtia, niin tästä se kesäpuoli alkoi. Tärkeimpiä olivat kolme suviyötä 12.-14.4. Näiden ei toivottu olevan kylmiä, koska se olisi tiennyt kylmiä öitä vielä yhdeksällä viikolla tai vaihtoehtoisesti 40 vuorokautta ihan vaan kylmää, oli yö tai päivä.

No nyt nuo yöt eivät ole kylmiä, joskaan eivät erityisen lämpimiäkään. Sääkartat pursuavat muutenkin aika perusmättöilmaa, josko tähän saan vähän nykykieltä laittaa. Matalapainetta pitelee tämän viikonvaihteen. Eniten sataa palmusunnuntaina, ja siihen vielä maanantain paikallisemmat sateet päälle, tosin läntisimmässä Suomessa lienee maanantaina jo keväisempää. Niin ja onhan tässä vielä päivä ennen noita sunnuntain sateita: lauantai, virpomispäivän aatto. Siitä on tulossa jokseenkin aurinkoinen maan etelä- ja länsiosan jopa yli 10 asteen päivälämpöineen.

Säätilastojen tekeminen pääsiäisajalle olisi hupaisa juttu, koska pääsiäinen on toisinaan aikaisin, joskus taas myöhään eli jo pitkällä keväässä. Omalla olemuksellaan pääsiäinen korostaa myös kevään säiden keikkuvuutta. Mutta kylmää keväällä on, vaikka asian miten yrittäisi vääntää. Auringonsäteilyä tulee nyt yhtä paljon kuin juhannuksen tienoosta eli kesäpäivänseisauksesta myös eteenpäin laskien kohti syksyä kuin mitä nyt on matkaa sinne keskikesään. 11 viikkoa ennen on suunnilleen nyt, ja saman verran keskikesästä kohti syksyä, niin syyskuun ensimmäiseen viikkoon näitä lähiaikoja voi tässä mielessä verrata. Talvi siis aina hidastaa kesän tuloa – ja kesä talven. Paitsi jos kesäksi riittää auringon korkeuskulma eli päivän pituus.

Lumipeitteen puuttuminen on nyt puolellamme, jos olemme lämpöihmisiä: Näin auringonsäteily saadaan maksimaalisesti ilman lämpötilan hyväksi, hyvin lämpiävän maanpinnan kautta. Toisaalta tällä tavoin etenevän kevään voisi kuvitella tuovan paljon ja jo varhaisia merituulitilanteita, jolloin rannikkoseuduilla paljastuu, että meri on, vaikkakin kaunis, niin kylmä naapuri. Mutta on niitä hiirenkorvia vielä odottaminen. Pajunkissoja sen sijaan jo on.

 

Kuvan linkki: https://www.flickr.com/photos/salman2000/4349189334/