Category: Huomioita säästä

Helsingin yliopiston meteorologiaopiskelijoiden ainejärjestö, Synop, täyttää tällä viikolla 45 vuotta, onnea! Tämän kunniaksi inspiroiduin kirjoittamaan meteorologiopiskelijan elämästä ja muistelemaan hieman taivaltani meteorologian ihmeellisessä maailmassa.

Minun tarina

Minun säätarina ulottuu vuoteen 1995, jolloin 7-vuotiaana poikana – juuri opinahjonsa aloittaneena – kiinnostuin meteorologiasta. Kiinnostus lähti liikkeelle Guinessin ennätysten kirjoista, jolloin hämmästelin, miten jossain päin maailmaa on voinut sataa kaksi metriä lunta tai tuullut niin kovaa, että puita ja rakennuksia on tuhoutunut. Lapsuusvuosinani haalin itselleni myös Mitä Missä Milloin -kirjoja, lähinnä lukeakseni Suomen säästä. Samoihin aikoihin television säälähetykset alkoivat kiinnostaa niin paljon, että saatoin aamuisin jättää piirretyt väliin katsoakseni nykyistä kollegaani, Pekka Poutaa.

Sääkiinnostus johti myös sääpäiväkirjojen pitämiseen, joita jaksoin päivittää kahdeksan vuoden ajan. 10-vuotiaana päätin erään vaikuttavan ukkosmyräkän jälkeen: ”Wow, sää on siistiä, musta tulee isona säämies!”

Mielenkiinto säilyi vuosien varrella, mutta koska en missään vaiheessa lukio-opintojani ollut erityisen hyvä matematiikassa tai fysiikassa, ajattelin, etten tule pärjäämään vaativissa meteorologian yliopisto-opinnoissa ja hetkeksi luovuin haaveista kokeillakseni jotain muuta. Mielenkiinto muuttui kuitenkin jossain vaiheessa intohimoksi ja ajattelinkin, että olisi tyhmää jättää yrittämättä. Painelin vuodeksi aikuislukioon vahvistamaan matematiikan ja fysiikan taitojani ja sain opiskelupaikkani yliopistossa ensiyrittämällä. Huolet opintojen haastavuudesta osoittautuivat todeksi, mutta jo pelkästään kovalla motivaatiolla rämmin haastavan ensimmäisen opiskeluvuoden yli, kunnes opintoihin tuli rutiinia ja jatko sujuikin helpommin.

Miten ja missä meteorologiaa opiskellaan?

Suomessa meteorologiaa haetaan opiskelemaan keväisin yhteishaun kautta Helsingin matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan fysiikan koulutusohjelmaan. Ainakin aikaisemmin sisäänpääsyyn on riittänyt hyvä arvosana fysiikan ylioppilaskirjoituksista, mutta jos fysiikka jäi välistä tai arvosana ei riitä, voi opiskelupaikkaa hakea myös pääsykokeella.

Ensimmäisen vuoden opinnot fysiikan puolella ovat kaikille yhteneväiset ja vasta ensimmäisen vuoden päätteeksi valitaan se varsinainen koulutusohjelma, esimerkiksi meteorologia, geofysiikka tai tähtitiede. Ensimmäisen vuoden opinnot saattavat yllättää haastavuudellaan ja meteorologian täydellisellä poissaolemisella. Kursseihin kannattaa kuitenkin panostaa, sillä ne luovat tärkeän pohjan seuraavien vuosien, oman alan, opinnoille.

Itse meteorologiaan pääsee kunnolla käsiksi toisena opiskeluvuotena, jolloin ainakin minulla motivaatio parani ja opiskeleminen muuttui hyvinkin mielenkiintoiseksi. Kursseista tuli käytännönläheisempiä, vaikka integroimisesta, osittaisderivaatoista ja nablaamisesta tulikin arkipäivää. Kandidaatiksi valmistutaan keskimäärin 3-4 vuodessa ja tämän jälkeen on mahdollista erikoistua joko dynaamisen meteorologian tai mikrometeorologian puolelle oman kiinnostuksensa mukaan. Käytännössä erikoistumissisältöjä voi myös yhdistellä ja opintojen loppuvaiheessa opiskelijalla onkin jo varsin vapaat kädet verrattuna aivan opintojen alkupäähän. Meteorologiksi valmistuminen vie keskimäärin 5-7 vuotta riippuen opiskelutahdista.

Tuoreimmasta meteorologian opinto-oppaasta löydät lisätietoa opintovaatimuksista ja -aikatauluista.

Meteorologi työelämässä

Meteorologin työ on viime vuosikymmenien aikana muuttunut automaation ja tekniikan kehittyessä. Nykyään meteorologin rooli on suurimmillaan ennusteen alkuvaiheessa, jolloin muokataan tietokonemallien esittämiä ratkaisuja lopullista ennustetta varten. Itse ennustamistyöhön (mukaan luettuna tv-meteorologit) suuntautuu noin neljäsosa meteorologeista. Ennustamistyön lisäksi tutkimus- ja kehitystyö työllistää suuren osan meteorologeista – osa suuntautuu myös erilaisiin konsultointi-, myynti- ja markkinointitehtäviin. Toisinaan kombinaatioitakin em. työtehtävistä näkee – siitä minä olen elävä esimerkki: piirrän, ennustan, myyn, markkinoin, konsultoin ja kirjoitan. Meteorologin työtehtävä voi siis koostua monestakin eri osa-alueesta oman osaamisen ja mielenkiinnon perusteella.

Tulevaisuudessa automation yleistyessä ja tietokoneiden kehittyessä meteorologit tulevat sijoittumaan työelämässään todennäköisesti yhä enemmän varsinaisen ennustamistyön ulkopuolelle. Päivystäviä meteorologeja tarvitaan toki tulevaisuudessakin – onneksi tietokoneet eivät ihan kaikkea voi korvata. Tulevaisuudessa meteorologin työssä tarvitaan aikaisempaa enemmän tietoteknistä osaamista, sosiaalisia taitoja sekä kaupallistakin ymmärrystä. Ohjelmointikursseja tai kenties ohjelmointia vaikkapa sivuaineena kannattaa opintovaiheessa harkita, ja toisaalta myös kaupallisen alan työkokemus tai opinnot antavat lisäarvoa.

Meteorologin työpaikat ovat vahvasti pääkaupunkiseutukeskeisiä: suurimmat työllistäjät ovat Ilmatieteen laitos, Foreca sekä Vaisala. Yksittäiset lentosääyksiköt työllistävät kuitenkin ympäri Suomea. Pieni osa meteorologeista suuntautuu työmarkkinoille myös ulkomaille.

Taivaalla seilaavia pilviä tarkkasilmäisemmin katselevat blogin lukijat ovat ehtineet jo kiinnittää huomiota jokakeväiseen tapahtumaan, kumpupilvien saapumiseen. Ensimmäiset kumpupilvipäivät sijoittuvat yleensä maaliskuulle ja huhtikuusta alkaen niitä esiintyy jossain päin maata lähes päivittäin. Syy kumpupilvien talvimuuttoon etelän lämpöön johtuu tietenkin auringosta. Aurinko ei juuri maanpintaa pimeänä vuodenaikana lämmitä, ja kun maanpinta ei lämpene, ei iltapäivisin muodostu lämpimiä nousevia ilmavirtauksia joiden merkkeinä kumpupilvet toimivat. Kumpupilvillä on oma elinkaarensa, ne syntyvät nousevan ilmavirtauksen mukanaan nostaman vesihöyryn alkaessa tiivistyä pilvipisaroiksi, ja haihtuvat hiljalleen pois ilmavirtauksen heikettyä. Pieni pilvenhattara saattaa elää minuutin tai pari, kilometrien korkuiset pilvitornit taas purjehtivat taivaalla tuntikausia.

Varhaiskevään kumpupilviin liittyy eriskummallinen piirre, niillä kun on tapana haihtua lumisateena ilmaan. Tälle näytelmälle on oma nimensä, sitä kutsutaan meteorologiassa latinankielisellä sanalla virga. Tarkkaanottaen virga tarkoittaa vitsaa tai oksaa, mutta suomen kielessä sen synonyymi on sadejuova, siis taivaalla näkyvä sade joka ei yllä maahan asti. Mutta miksi kumpupilvet muuttuvat lumisateeksi vain keväällä?

 

Kuten niin moni sääilmiö, tämänkin taustalta löytyy fysiikkaa, olkoon tämä siis varoitus fysiikka-allergiaa poteville. Oleellisin ero kevään ja kesän kumpupilvissä on tietenkin lämpötila. Keväällä ilma pilven sisällä on helposti jopa 10…20 astetta pakkasella. Voisi kuvitella että näin kylmä pilvi koostuu jääkiteistä, vesihän jäätyy nollassa asteessa. Vaan eipäs jäädykään! Nimittäin ilmakehässä kelluva pieni pilvipisara ei tahdo millään jäätyä ellei se ole kosketuksissa juuri sopivaan hiukkaseen, jäätymisytimeen. Jäätymisytimiä taas esiintyy ilmassa erittäin harvakseltaan, niinpä näitä orpoja alijäähtyneitä vesipisaroita leijuu yllin kyllin pilvissä vielä parinkymmenen asteen pakkasissa.

Pakkasen ollessa riittävän kireää alkaa lopulta kumpupilviinkin muodostua jääkiteitä, ja tällöin alkaa jääkideprosessi. Sen keksi ruotsalainen säätieteilijä nimeltä Tor Bergeron (tarkkaanottaen toki asiaa oli teoretisoitu jo aiemmin), ja usein jääkideprosessia nimitetäänkin Bergeronin prosessiksi. Bergeron oivalsi 1900-luvun alkupuolella että jääkiteet pystyvät kaappaamaan pilvestä kosteuden itselleen. Syy tähän prosessiin löytyy siitä, että vesihöyryn kyllästyspaine jää- ja vesipinnan suhteen on erilainen. Kuulostaa monimutkaiselta? Se onkin, mutta koitetaanpas selittää vähän ymmärrettävämmin.

Ajatellaan samassa kosteassa ilmassa leijuvaa vesipisaraa ja jääkidettä. Jos ilma on vesihöyryn kyllästämä, eli sen suhteellinen kosteus on 100%, vesipisara ei haihdu ilmaan, mutta ei toisaalta myöskään kasva isommaksi. Jääkiteen mielestä tämä sama ilma on kuitenkin ylikyllästystilassa, eli ilmasta alkaa härmistyä kaasumaista vesihöyryä jääkiteen pintaan. Mutta mitä tapahtuu vesipisaraa ja jääkidettä ympäröivälle ilmalle? Se alkaa nyt kuivua, sillä ilmasta siirtyy kaasumaista kosteutta jääkiteeseen. Nyt tässä kuivuvassa ilmassa olevan vesipisaran mielestä suhteellinen kosteus laskeekin alle 100%:iin, ja sen seurauksena vesipisara alkaa haihtua. Jääkideprosessin jatkuessa pilvipisarat häviävät taistelun kosteudesta jääkiteille ja lopulta pisarat haihtuvat pilvestä kokonaan, jääkiteet taas kasvavat lumihiutaleiksi.

Ilmakehässä kasvavat jääkiteet voivat saada erilaisia muotoja. On laattamaisia, pylväsmäisiä ja tähtimäisiä kiteitä. Tietyn tyyppiset jääkiteet saattavat muodostaa vaikkapa komean haloilmiön ohueen yläpilviharsoon. Sattumoisin n. 15 pakkasasteen lämpötilassa kasvavat jääkiteet saavat yleensä monisakaraisen lumikiteen muodon. Lumikiteet takertuvat helposti toisiinsa, ja näin muodostuu suurempia lumihiuteita, jotka painavampina alkavat sataa pilvestä alas. Terävärajainen pilvipisaroista koostunut kumpupilvi muuttuu suureksi lumisadeläikäksi taivaalla.

 

Tämän saman prosessin syytä on käytännössä kaikki sade meidän pohjoisilla leveysasteillamme. Meillä kun satavat pilvet ovat aina niin korkeita että niissä muodostuu jääkiteitä. Kesäaikaan tuo jääkideprosessi käynnistyy ukkospilven huipulla sen kuitumaisessa alasimessa, tai säärintaman tuoman paksun pilvimaton yläosassa. Toki lumihiutaleet kesäaikaan sulavat sadepisaroiksi hyvissä ajoin ennenkuin osuvat maanpintaan.  Keväällä poikkeuksellista on ainoastaan se että jääkideprosessi käynnistyy kylmyydestä johten jo erittäin pienissä pilvissä ja voimme omin silmin seurata sitä lähietäisyydeltä. Oletko muuten koskaan havainnut talvella kuuraa puissa ja samanaikaisesti sumua? En minäkään, kuuran synnyttämät jääkiteet kun kaappavat samalla tavalla sumun vaatiman kosteuden ilmasta itselleen.

Mutta mitä sitten tapahtuu pilvien alapuolella, maan pinnalla? Yleensä ei juuri mitään. Kuivassa kevätilmassa kumpupilvet syntyvät muutaman kilometrin korkeudelle ja ilma pilvien alapuolella on rutikuivaa. Kun lumihiutaleet alkavat hitaasti pudota, niissä oleva jää sublimoituu takaisin vesihöyryksi ja alaspäin sataessaan lumihiutaleet häviävät kuin tuhka tuuleen. Joskus kaikista voimakkaimmat lumikuurot saattavat sataa höyhenkevyitä lumihiutaleita maahan asti. Tällöin moni ihmettelee, miten voi sataa lunta vaikka lämpömittari maanpinnalla näyttää jopa +5 astetta? Taas astuu peliin fysiikka. Lumihiutaleen sublimoidessa jäätä vesihöyryksi rutikuivassa ilmassa, vaati se paljon lämpöenergiaa. Tuo sublimoituminen siis jäähdyttää lumihiutaletta ja pitää sen olomuodon lumena vaikka ympäröivä ilma olisikin plussalla.

 

Viime päivinä olemme saaneet hyvää esimakua siitä, mitä lähitulevaisuuden sää Suomessa tulee olemaan. Taivaalta voi sataa alas ihan mitä vaan ja missä vaan. Autoilijoiden kannattaa ehdottomasti pitää vielä talvirenkaat alla.

Euroopan yllä kulkee nyt yläilmakehässä voimakas suihkuvirtaus (tuulen nopeus jopa yli 100 m/s) Pohjois-Atlantilta kohti Välimerta ja toisaalta Välimereltä kohti koillista. Pohjois-Eurooppa ja Suomi mukaan luettuna jäävät nyt suihkuvirtauksen ”kuoppaan”, mikä näin keväästä tietää usein epävakaista ja koleaakin säätä. Massiivisesta matalapaineen alueesta irtaantuu päivittäin osakeskuksia, joista yksi jää pyörimään Suomen eteläpuolelle kokonaisen viikon ajaksi! Tämä osakeskus sinetöi myös pääsiäissäämme: enimmäkseen pilvistä, epävakaista ja ajoittain lumisateita eteläistä Suomea myöden. Täysi kontrasti siis viime vuoden pääsiäissäälle, jolloin itse loikoilin paidattomana Naantalin auringossa. Mutta toisaalta onhan pääsiäisen ajankohtakin pari viikkoa aikaisempi tänä vuonna.

Huhtikuun aikana keskilämpötila kohoaa voimakkaasti, ja lämpötilan kohoaminen on voimakkainta juuri tähän aikaan keväästä: esimerkiksi Helsingissä ja Jyväskylässä keskimääräinen päivälämpötila kohoaa 30 päivässä seitsemällä asteella. Muistan useammankin huhtikuun, kun vielä kuun alkupuolella on ollut lumista ja yöpakkasiakin, mutta loppukuusta on paistateltu jo kesäsäässä. Muutos voi olla toisinaan varsin suurikin.

Pääsiäisenä sataa kaikkea mahdollista

Tämän viikon maanantaina etelärannikolla sadekertymät olivat yleisesti 15-20 mm ja maisema muuttui iltapäivän aikana hetkessä keväisestä talviseksi. Lumipeite saatiin koko pääkaupunkiseudulle: suurimmillaan lumensyvyys oli maanantai-iltana mm. Helsinki-Vantaalla 13 cm ja Espoon Nuuksiossa 27 cm. Jatkossakin maa voi muuttua uudestaan valkeaksi etelässä, tosin loppuviikon sateissa on sentään hieman enemmän taukoja kuin maanantaisessa – kellon ympäri jatkuvaa lumi- ja räntäsadetulitusta ei välttämättä uudelleen koeta.

Keskiviikkoaamu- ja iltapäiväksi näyttäisi osuvan viikon vähäsateisin hetki: laajalti maan keskivaiheilla on poutaista, ehkä aurinkokin pilkahtaa. Lapissa ajoittaisia sateita saadaan ja toisaalta etelärannikolle nousee viimeistään illaksi uusi maanantai-illan kaltainen sademöykky, mutta tällä kertaa sateet näyttäisivät tulevan vähän vetisempinä.

Tämän jälkeen koko pääsiäisviikonlopun sää toistaa itseään: kuurottaisia, ajoittain jatkuvampia sateita koko maassa ja olomuodoltaan ihan mitä vain. Pääosin pilvistä, ehkä sumuistakin, mutta viime päiviä paremmat todennäköisyydet auringon pilkahduksille kautta maan. Erityisesti öisin ja aamuisin maa saattaa käväistä etelässäkin valkeana, mutta päiväsaikana aurinko lämmittää jo pilvienkin läpi sen verran, että lumi sulaa nopeasti pois varsinkin teiden pinnoilta. Pohjoisessa pysytään monin paikoin pääsiäisen ajan pakkasen puolella yötä päivää ja uutta luntakin saattaa sinne jokunen sentti kertyä. Pääsiäishiihdot?

Aikaisintaan ensi viikon puolivälissä suursäätilassa saattaa tapahtua muutos lämpimämpään ja kuivempaan suuntaan. Tähän aikaan vuodesta muutos talvisesta lumi- ja räntäsateesta kesäisiin lämpötiloihin ja auringonpaisteeseen saattaa tapahtua muutamassakin päivässä. Huhtikuu pitää sisällään kaikki vuodenajat.

Ilmanlaatua ja siitepölyä

HSY:n mittausten ja Ilmatieteen laitoksen ilmanlaatuindeksin mukaan ilmanlaatu on tällä hetkellä lähes jokaisessa mittauspisteessä hyvä. Ero on huima verrattuna viime viikkoon, jolloin ilmanlaatu oli vielä monin paikoin joko tyydyttävä tai huono, muutamassa mittauspisteessä jopa erittäin huono. Onpahan lumi- ja räntäsateista ollut siis jotain hyötyäkin – ulkona liikkuessa ei tarvitse enää hieroa kirveleviä silmiä eikä köhiä.

Sähköpostiini kilahti juuri myös Turun yliopiston Aerobiologian yksikön laatima siitepölytiedote. Sen valossa leppä jatkaa kukintaansa vielä maan etelä- ja keskiosassa, mutta epävakainen sää pitää pitoisuudet melko vähäisinä. Pähkinäpensas kukkii myös etelässä, mutta siitepölypitoisuudet ovat vähäisiä. Katso tarkempi siitepölyennuste täältä!

Kärsitkö sinä siitepölystä ja oletko jo oireillut?