Rauli-myrsky etenee parhaillaan Suomen yli, tätä kirjoittaessani tuuli on voimakkain Pohjanlahden rannikolla, erityisesti Pietarsaaressa. Tilanne elää ja kehittyy yhä.
Siksi on ajankohtaista täsmentää – mistä on paras seurata tulevien tuntien tuulihavaintoja ja -ennustetta?
Vastaus löytyy sivustomme vasemman laidan palkista, pari laatikkoa bloginaaman alapuolelta. Sieltä löytyy sinivihreä otsikko ”veneilysää”. Nimestään huolimatta se on hyvä väline ei vain vesialueiden, vaan myös maa-alueiden tuulitilanteen seuraamiseen.
Klikataanpa tuota veneilysää-otsikkoa ja katsotaan, mitä aukeaa:
Veneilysää (kuva: Foreca)
Tadaa! Kartta näyttää tuuliennusteen lähipäiville. Koska kartta kulkee veneilysää-nimellä, ensimmäisessä näkymässä tarjolla on tuuliennuste merialueille. Kuten kuvasta näkyy, reipasta tuulta on luvattu tällekin hetkelle.
Entä jos haluaisin tietää, kuinka kovaa rannikolla pahimmillaan voi tuulla? Tässä kuvassa näkyy ennustettu keskituuli, mutta keskituuli tarkoittaa, että puhutaan mitattujen tuulien keskiarvosta, eli mittaustuloksissa on mukana ollut todellisuudessa sekä matalampia että korkeampia lukemia. Keskituuli on 15 m/s riippumatta siitä, onko mitattu 14 ja 16 m/s vai 0 ja 30 m/s!
Tähän löytyy vastaus klikkaamalla kartan yläpuolelta ”puuskat” ja vielä ”riskirajat”.
Veneilysää: puuskat ja riskirajat (kuva: Foreca)
Johan värit muuttuivat! (Myönnettäköön, muutin draaman takia vielä ajanhetken täksi illaksi puolenpäivän sijaan.) Violetti väri paljastaa nopeasti, että myrskypuuskia on ennustettu Perämerelle ja Suomenlahden itäosaan. Myrskypuuskien riski näkyy tiheästi raidoitetulla alueella, kovan tuulen riski harvemmin raidoitetulla. Näiden alueiden lähellä rannikollakin kannattaa varautua myrskypuuskien tuomiin ongelmiin.
Entä maa-alueet? Suurin osa Suomen pinta-alasta on maata, ei merta. Vieläpä Lappi, joka on nyt täysin piilossa?
Ei hätää! Klikataanpa kartan ”Vaihda alue”-näppäintä ja valitaan sen alta alueeksi Fennoskandia. Kartan yläpuolisesta palkista puolestaan valitaan alueeksi meren sijaan maa. Miltä nyt näyttää?
Heti auttoi! Kartan mukaan kolmelta iltapäivällä myrskypuuskia on odotettavissa maan länsiosassa, kovan tuulen puuskia lähes koko maassa. Tilanteen muuttumista ajan kanssa voi seurata oikean reunan aikapalkilla liikkumalla.
Ylimmästä palkista voi siirtyä seuraamaan vesistöjen tuulihavaintoja, aaltoennustetta ja muita mielenkiintoisia asioita.
Tämän avulla Raulia ja muita tuulia seuraamaan, pysykää ehjinä!
Lähestyvä lämpö on herättänyt myös toimittajat kyselemään yksityiskohtia. Yksi yleisesti kysytty asia on ”voiko tätä kutsua jo intiaanikesäksi?”
Intiaanikesä-sana on peräisin Pohjois-Amerikasta ja sitä käytetään, kun syksyn viileiden säiden alettua sää muuttuukin takaisin kesäisen lämpimäksi. Siis takatalven vastakohta.
Elokuu on monille (myös itselleni) tuntunut viileältä sadekuurojen ja ajoittain tuulisen sään takia, Facebookin uutisvirran täyttyminen tuttujen sienikuvista ei yhtään vähennä tunnetta syksyn alkamisesta. Sikäli ei ole ihme, että lämpeneminen tuntuu paluulta kesään syksyn jo alettua.
Mutta miten syksyn alkaminen oikeasti määritellään? Yhteen paikkaan sidottujen ihmisten ”mutu” ei tietenkään vielä riitä tieteelliseksi määritelmäksi.
Vuodenajan alkaminen voidaan määritellä useilla eri tavoilla, mediassa ehkäpä yleisimmin käytetty määritelmä on termiset vuodenajat. Perinteisesti termiset vuodenajat on määritelty seuraavasti:
Kevät alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi yli 0 Celsiusastetta
Kesä alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi yli 10 Celsiusastetta
Syksy alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi alle 10 Celsiusastetta
Talvi alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi alle 0 Celsiusastetta
Termiset vuodenajat vaihtuvat eri osissa Suomea eri aikoihin ja niiden vaihtuminen on nähtävissä aina vasta jälkikäteen. Suomessa lämpötilat eivät etene suoraviivaisesti päivien edetessä, vaan heittelehtivät vuoristoradan lailla erilaisten ilmamassojen ja säätyyppien ylittäessä maatamme. Vuodenaikojen vaihdokset todetaan virallisesti Ilmatieteen laitoksella edellisten viikkojen ja kuukausien lasketun lämpösumman perusteella.
Siksi niinkin yksinkertaisiin kysymyksiin kuin ”onko syksy jo alkanut” tai ”milloin syksy alkaa” on hankala vastata, virallisesti voidaan sanoa syksyn alkaneen vasta sen ollessa jo pitkällä!
Viime viikkojen sää on ainakin itselleni tuntunut tipahdukselta suoraan syksyyn – viileitä päivälämpötiloja ja kuurosateita päivittäin.
Ensi viikon sääkartoilla on näkyvissä ainakin lämpenemisen mahdollisuus, yläilmakehän laaja matalapaineen alue yllämme hellittää otettaan ja kaakosta saattaa päästä meille lämpimämmän ilman aalto. Mikäli tämä ennuste toteutuu, ei kyse ole sentään ihan seksivaumegahelteistä (iltapäivälehtihenkistä sanamuotoa lainatakseni), vaan loppuviikolla lämpötila nousee yleisesti 20-24 Celsiusasteen paikkeille.
Katsotaanpas vielä Euroopan ensi viikon sääennustetta kuvina:
Maanantain ja tiistain sääennuste (kuva: Foreca)
Viime päivät Suomen yllä palloillut matalan keskus sateineen heikkenee aluksi, mutta saa uusia voimia yhdistyessään Kaspianmeren itäpuolelta purskahtavan ilmavirtauksen etureunaan. Tiistai on siis tuulinen, sateinen ja viileä.
Keskiviikon ja torstain sääennuste (kuva: Foreca)
Keskiviikkona ja torstaina lämpimän ilmavirtauksen vaikutus näkyy jo karttaväreissä, oranssi saa tummempia sävyjä. Tämän hetken ennusteissa sää ei täysin poutaannu, vaan kuuroherkkä sää jatkuu edelleen. Silti sateiden välissä lämpötila nousee etenkin viikonloppua lähestyessä yli 20 asteen, mikä ainakin itselleni on tervetullutta vaihtelua, edessä on kuitenkin taas kolme viileämpää vuodenaikaa.
Ennuste on pysynyt tämänkaltaisena jo useamman peräkkäisen malliajon, jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä jännityksellä!
Loppukesän matalapaineet sateineen ja tuulineen kurittavat Suomea vielä ainakin ensi viikon alkupuolelle saakka. Ilmassa on tänään selvästi elokuun tuntua, vaikka aurinko mukavasti ihoa lämmittääkin tuulensuojaisilla paikoilla. Kesän lämpimimmän hetken jälkeen järvet alkavat yleensä viiletä heinäkuun loppupuolella, mutta Suomea ympäröivät merialueet ovat lämpimimmillään vasta elokuun alkupuoliskolla. Lämpimät vesialueet ja kylmenevä ilmakehä mahdollistavat erityisesti loppukesästä vesipatsaiden eli vesistön yläpuolisten trombien syntymisen.
Vesipatsaiden syntyminen
Ympäristöään lämpimämmät vesistöt voivat suotuisissa olosuhteissa edesauttaa vedenpäällisten trombien eli vesipatsaiden syntymistä erityisesti, jos seuraavat ehdot toteutuvat:
Suomen ympäristössä vaikuttaa matalapaineen keskus tai sola, mielellään ns. ”kylmä pisara”, jolloin alla oleva vesistö on yläpuolisia ilmakerroksia selvästi lämpimämpi ja kosteampi.
Verrattain matalalla sijaitseva tiivistymiskorkeus ja pilvien alaraja.
Heikko tuuliväänne, jolloin tuulen suunnan ja nopeuden muutokset ovat pieniä eri ilmakerrosten välillä.
Hitaasti liikkuva pilvi tai kuuropilvi.
Keskileveysasteiden pohjoisosassa, kuten esimerkiksi Suomen vesistöillä, vesipatsaita syntyy eniten elokuussa, jolloin vesistöjen välittömässä läheisyydessä ilma on usein ympäristöään ja ylempiä ilmakerroksia sekä kosteampaa että lämpimämpää. Jos Suomen ympäristöön parkkeeraa nk. ”kylmä sola”, ilmakehän pystysuuntainen lämpötilaero kasvaa suureksi erityisesti merialueiden yllä loppukesästä ja tällöin kuuropilviä todennäköisesti syntyy. Alailmakehän heikko tuuliväänne edesauttaa vesipatsaiden syntymistä, samoin kuin vesistön yllä oleva hitaasti liikkuva pilvi.
Vesipatsaiden syntyminen poikkeaa tornadoista/trombeista olennaisesti juuri siinä, että voimakasta pyörteisyyttä tai ukkospilveä ei tarvita – vesipatsas voi suotuisissa olosuhteissa syntyä Cumulus-pilvenkin yhteyteen, joka ei sada eikä ukkosta. Olennaista on se, että vesistön yllä lämmin ja kostea ilma kohoaa ylöspäin ja tempautuu voimakkaan lämpötilaeron aiheuttaman pystysuuntaisen pyörteen mukaan. Tällöin vesipatsaasta tulee näkyvä.
Vesipatsaita voi myös syntyä, mikäli ilma lämpenee keinotekoisesti vesikerroksen välittömässä läheisyydessä. Esimerkiksi rajujen öljytankkeripalojen yhteydessä on havaittu vesipatsaita, jotka ovat voimakkaan pystysuuntaisen lämpötilaeron seurauksena syntyneet kuin ”tyhjästä”.
Vedenpäälliset trombit todennäköisiä lähipäivinä
Kuluneen elokuun alussa vesipatsaita on havaittu Suomessa niin ikään läntisillä merialueilla ja toisaalta myös muutamien järvien yllä keskisessä Suomessa. Lähipäivinä vesipatsaiden syntymiselle on otolliset olosuhteet erityisesti Pohjanlahdella sekä mahdollisesti myös Länsi- ja Pohjois-Suomen suurten järvialueiden yllä siellä, missä kuuropilviä esiintyy. Keskiviikkona erityisesti Vaasan ja Oulun välisellä merialueella näyttävätkin vesipatsaat ovat mahdollisia, myöhemmin illasta ehkä myös mm. Selkämerellä.
Suomen länsipuolella on heikkenevä matalapaine ja toisaalta torstaiksi maamme ylle on venähtämässä laaja matalapaineen yläsola. Räväköitä kuurosateita on tiedossa suureen osaan maata ja vähitellen kylmemmäksi käyvä ilmakehä alkaa kasvattaa erityisesti suurten vesistöjen yllä pystysuuntaista lämpötilaeroa. Elokuun edetessä sademäärät mantereella vähenevät, kun taas merialueilla ja rannikoiden läheisyydessä kasvavat. Matalalla roikkuvien ja hitaasti liikkuvien pilvien yhteyteen kehittyviä suppilomaisia rakenteita on syytä tarkkailla vesillä liikuttaessa, sillä elokuu on vesipatsaiden kulta-aikaa.
Komea vesipatsas saaristossa. Voimakkuudeltaan vesipatsaat vastaavat tyypillisesti F0-F1 -luokan tornadoja. Kiitos kuvasta, Tuomas Pelto, instagram: @tpelto, web-sivu: tuomaspelto.galleria.fi)
Tällä viikolla monissa kunnissa pienet ja vähän suuremmat reput lähtevät taas liikkeelle. Minkälaista säätä repuille on tiedossa?
Kuva: NIta/Flickr
Tuleva viikko ei tuo suuria yllätyksiä, epävakainen sää jatkuu.
Maanantai on viikon päivistä poutaisin, mutta lounaistuuli alkaa vähitellen voimistua. Voimakkaimmillaan tuuli on tiistaina, sitten pahin alkaa olla ohi. Tiistaista alkaen sadekuurot yleistyvät jälleen, kuurosateita on odotettavissa runsaimmin iltapäivisin maan länsi- ja pohjoisosassa.
Ennuste maanantaille ja tiistaille (kuva: Foreca)
Keskiviikosta perjantaihin sää jatkuu hyvin samanlaisena. Suomen mittakaavassa täysin poutaista päivää ei ole, mutta sateet on ripoteltu joka päiväksi hieman eri osiin maatamme. Kannattaa siis varautua antamaan repunkäyttäjille sateenvarjot ja kumisaappaat mukaan!
Suomi on tänä kesänä säästynyt rajuimmilta raekuuroilta, mutta Euroopan etelä- ja keskiosasta on kantautunut säännöllisin väliajoin ikäviä uutisia raetuhoista. Suuret (Suomessa halkaisija väh. 2 cm) tai jättikokoiset rakeet (Suomessa halkaisija väh. 5 cm) aiheuttavat keskileveysasteilla kesäisin vuosittain mittavia taloudellisia vahinkoja mm. maanviljelykselle ja rakennuksille. Vaarallisimpia jättirakeet ovat kuitenkin lentoliikenteelle.
Muistan viime kesältä tapauksen, jossa Delta Airlinesin lennolla Bostonista Salt Lake Cityyn koettiin todellinen vaaratilanne lentokoneen joutuessa keskelle aktiivista ukkospilveä jättirakeineen. Valtavat rakeet miltei rikkoivat lentokoneen tuulilasin Coloradon yllä, mutta onni onnettomuudessa: lento pääsi tekemään turvallisesti hätälaskun. Tällaisia lentoja ei toivoisi kenenkään kohdalle.
Rakeiden syntyminen ja esiintyminen Suomessa
Rakeet syntyvät kuuro- tai ukkospilvissä vallitsevien voimakkaiden nousuvirtausten yhteydessä tyypillisesti n. 5-8 kilometrin korkeudella. Voimakkaimmat nousuvirtaukset voivat olla jopa yli 40 m/s, ja tiettävästi kaikista rajuimpien nousuvirtausten voimakkuus riittäisi kannattelemaan aikuista ihmistä ukkospilvessä. Rakeet muodostuvat pilven keskiosassa, kun pienten vesipisara- tai lumiraealkioiden pinnalle tiivistyvä vesihöyry jäätyy. Tämän jälkeen rakeet kasvavat vielä hetken, kunnes nousuvirtaus heikkenee tai rakeista tulee tarpeeksi raskaita.
Pienimmät rakeet sulavat nopeasti pudotessaan: esimerkiksi herneen kokoisten rakeiden suuruus on saattanut viiden kilometrin korkeudella vielä olla 3-5 kertaa suurempi kuin maanpintatasolla. Mitä suuremmasta rakeesta on kyse, sitä suurempi putoamisnopeus ja sitä vähemmän rae ehtii sulaa pudotessaan maanpinnalle. Herneen kokoinen rae putoaa maanpinnalle keskimäärin nopeudella 9 m/s, kun taas halkaisijaltaan 8 cm:n kokoisten jättirakeiden putoamisnopeus voi olla jopa 50 m/s. Raskaat rakeet yhdistettyinä rajuun putoamisnopeuteen ovat hengenvaarallisia niin ihmisille kuin eläimillekin.
Suomen tiettävästi suurimmat rakeet liittyivät 31.7.2014 syntyneeseen supersoluun Kainuun Suomussalmella, jolloin jättirakeet olivat halkaisijaltaan jopa 8-9 -senttisiä. Maailman suurimman rakeen titteliä pitää epävirallisesti tällä hetkellä Etelä-Dakotaan elokuussa 2010 tippunut, halkaisijaltaan 20-senttinen raemöykky.
Kuva 1: Toukokuussa 2014 Kanta-Hämeen Liesjärvellä satoi suuria rakeita (kuva: Markus Mäntykannas)Kuva 2: Tyypillisiä, pieniä jäärakeita ukkoskuuron yhteydessä Torniolla elokuun 2015 alussa (kuva: Anne Siivola, Instagram: @annesiivola)
Suomessa raetyypit voidaan karkeasti jakaa kolmeen eri luokkaan: jää- ja lumirakeet sekä lumijyväset. Jäärakeet ovat suurimpia ja liittyvät kuuro- tai ukkospilviin; lumirakeet ovat korkeintaan herneen kokoisia, kevyitä ja niitä sataa yleensä talvi- tai kevätaikana, kun taas lumijyväset ovat yleisimpiä talviaikana, kooltaan hyvin pieniä ja rakenteeltaan hauraita.
Suurimmat jäärakeet havaitaan yleensä toukokuun loppupuolelta elo-syyskuun vaihteeseen yltävällä ajanjaksolla. Valtaosa, jopa yli 60 %, suurista rakeista havaitaan heinäkuun aikana, kun taas kesä- ja elokuussa havaintoja tehdään kumpanakin kuukautena n. 15 %. Yleisimmin suuria rakeita esiintyy klo 14 ja 19 välillä siten, että kaikista suurimpien rakeiden todennäköisyys on suurimmillaan vasta klo 16 jälkeen. Synoptisesti otollisin suurille rakeille on Kuvan 3 kaltainen, jossa Suomen länsi- tai lounaispuolella on pintamatalapaine ja Venäjällä korkeapaineen keskus. Mikäli näiden välissä pintakerroksessa käy lämmin ja kostea ilmavirtaus etelän tai kaakon puolelta ja ylempänä ilmakehässä vallitsee voimakas lounaan puoleinen ilmavirtaus, on ilmakehässä nk. tuuliväännettä, joka yhdessä voimakkaiden nousuvirtausten kanssa mahdollistaa suurten rakeiden kehittymisen. Tilastollisesti suuria rakeita havaitaan Suomessa eniten maamme etelä- ja lounaisosassa, erityisesti Satakunnasta kohti itäistä Uuttamaata yltävällä alueella.
Euroopassa puolestaan suurille rakeille otollisia alueita ovat Pohjois-Italian ja -Espanjan ylängöt. Tilastollisesti maailman suurimmat rakeet lienevät tippuneet Yhdysvaltojen Keskilänteen, Bangladeshiin ja Keski-Kiinaan.
Kuva 3: Suurien rakeiden todennäköisyyden on suurimmillaan, kun Suomen länsi- tai lounaispuolella on matalapaineen alue ja maahamme virtaa kaakosta tai idästä lämmintä ja kosteaa ilmaa. Yläilmakehässä taas tuuli puhaltaa voimakkaasti eri suunnasta, jolloin esiintyy myös tuuliväännettä. Helteisen sektorin päälle kiilaava kylmä rintama luo otolliset olosuhteet ukkosille ja rakeille.
Nice to know: Raeparametrit – pieni opas rakeiden ennustamiseen
Kiinnostuneimille pieni tietoisku loppuun siitä, miten suuria rakeita voidaan ennakoida ja mitkä ovat suotuisimmat olosuhteet Suomessa niiden esiintymiselle.
Suomen länsi- tai lounaispuolella oleva matalapaineen alue yhdistettynä hyvin lämpimään ja kosteaan pintavirtaukseen kaakon puolelta kasvattaa rakeiden todennäköisyyttä varsinkin, mikäli lännestä on saapumassa kylmä rintama.
Mitä kosteampi alailmakehä, sen enemmän ”rakennusainesta” rakeilla on.
Suuret CAPE-arvot mahdollistavat voimakkaat nousuvirtaukset. Liian suuret arvot, yli 3500 J/kg, eivät kuitenkaan enää ole suotuisia suurien rakeiden esiintymiselle.
Kohtalaisen suuri DLS (deep layer shear) eli paksun kerroksen tuuliväänne 0-6 km:n korkeudella heittelee rakeita eri ilmakerroksien välillä, jolloin ne pääsevät keräämään massaa. Suurehkon DLS:n ansiosta ukkosmyräkät ovat pitkäkestoisia, jolloin mm. rakeita suosivien supersolujen syntyminen on mahdollista. Yli 30 m/s DLS:lla suurien rakeiden todennäköisyys pienenee merkittävästi.
Keskileveysasteilla suurimmat, halkaisijaltaan yli 8-senttiset rakeet, ovat esiintyneet CAPE-arvoilla 1200-3000 J/kg yhdistettynä 15-30 m/s DLS-arvoihin.
Suuri lämpötilavähete, eli voimakas lämpötilan lasku korkeuden mukana, on myös olennainen tekijä. Ala- ja yläilmakehän suuren lämpötilaeron seurauksena pilvet pääsevät kasvamaan korkeutta, ja mikäli lämpötilan nollaraja tulee suuren vähetteen seurauksena vastaan jo tarpeeksi matalalla, rakeet eivät ehdi sulaa pudotessaan.
LCL:n (lifting condensation level) eli nk. tiivistymiskorkeuden yläpuolelle yltävä kostea ilma ja runsas vesihöyryn määrä antaa rakeille rakennusaineksen.
Oletko sinä törmännyt Suomessa tai muualla suuriin rakeisiin?
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
