Category: Huomioita säästä

Helsingin taiteiden yö on tänä iltana. Ja lämmin lähestyy. Päivälämpötila kohosi tänään pääkaupunkiseudulla jo 22…23 asteeseen, ja vielä alkuillan aikana ollaan vähän yli 20 asteessa. Yölämpötila lienee sekin vähän 15 asteen yläpuolella, joten kyllä tarkenee. Elokuun lopun yö parhaimmillaan ja iso osa kaupunkia yhteisenä olohuoneena. Kunhan nurkkia ei kovin roskattaisi.

Hyvin lämmin ilma on siis tulollaan Suomeen, ja juuri sopivasti kesän viimeiseksi viikonlopuksi. Syksyähän sen syyskuun jo pitää olla, tässä voitaneen unohtaa termiset tilastolliset määritelmät. Lauantaina maan etelä- ja länsiosassa on jopa helteisen lämmintä ja parinkympin raja huitelee sekin jossain Pohjois-Pohjanmaalla.

Sunnuntaina helteitä on maan etelä- ja keskiosassa aina Oulun eteläpuolelle asti, mutta maan länsiosaan leviää jo pilviä ja sateita, jotka laskevat päivälämpötiloja ainakin paikoin vähän. Etelä-Lappia myöten on yli 20 asteen lämpötiloja, Pohjois-Lapissa sen sijaan sataa.

Maanantai on jo heti toista maata: päivälämpötila jää useimmilla paikoilla vähän alle 20 asteeseen ja Pohjois-Lapissa on päivällä 8…12 astetta. Sää myös sateistuu alkuviikolla selvästi, mikä näkyy toki myös päivälämpötiloissa.

1.9. pitkäaikaisten tilastojen mukainen tavallinen päivälämpötila on Helsingissä 17, Jyväskylässä ja Oulussa 15 ja Sodankylässä 13 astetta (Lähde: Ilmatieteen laitos).

Ellu kyseli kommenttiosastolla, onko väitteille, joiden mukaan matalapaine aiheuttaa esimerkiksi päänsärkyä tai väsymystä, jotain tieteellistä perustetta vai onko kyse vain kansanuskomuksista. Jäin miettimään tätä. Toinen klassinen esimerkki, joka nousi mieleen, ovat reumapotilaat, jotka tuntevat sateen lähestymisen kolotuksena tai jäykkyytenä nivelissä.

Ensireaktioni oli niputtaa sääperäiset terveysoireet kansanuskomuskategoriaan sammakkomiehen & kumppaneiden kanssa. Sitten mietin: ”miksi ei?” Sään vaihtuessa ilmakehän alaosassa tapahtuu muutoksia esimerkiksi lämpötilassa, ilmanpaineessa ja -kosteudessa, joten miksi niillä ei olisi vaikutusta ihmisiin, etenkin herkimpiin tai sairaisiin yksilöihin? Tajusin, etten oikeastaan tiedä vastausta entuudestaan – nukuin kai sillä yliopistoluennolla, jolla asia kerrottiin. Lähdin etsimään asiaa käsitteleviä tieteellisiä artikkeleita.

Tietenalaa, joka tutkii sään vaikutusta elolliseen, kutsutaan biometeorologiaksi. Kun artikkeleita sään yhteydestä edellä mainittuihin päänsärkyyn ja reumakipuihin ryhtyi kaivelemaan, niitä löytyi yllättävän paljon (vinkki: tieteellisiä artikkeleita voi hakea mm. Google Scholarin avulla). Blogikirjoituksen puitteissa en ehtinyt käydä läpi kuin muutamia, poimintoja tässä:

• Bostonissa tutkittiin (Schulman ym. 1980) 75:ä toistuvasti päänsärystä kärsivää henkilöä ja särkyjen yhteyttä ilmanpaineeseen. Yhteyttä ei havaittu.
• Wienin Medical Universityn tutkimuksessa (Zebenhölzer ym. 2010) tutkimusryhmä koostui 238 migreenipotilaasta. Tutkijat analysoivat 11 eri sääparametrin yhteyttä migreeniin. Tilastollisesti merkittäviä yhteyksiä mitattuihin sääparametreihin ei havaittu. Sen sijaan koehenkilöiden henkilökohtainen kokemus säästä (esimerkiksi liian kuuma tai liian kylmä) vaikutti migreenin esiintymiseen.
• Migreenipotilaat olivat kohteena myös saksalaisessa tutkimuksessa (Hoffmann ym. 2010). Kokeessa havainnoitiin ilmanpaineen, lämpötilan ja ilmankosteuden vaikutusta 20 henkilön testiryhmään. Kuudella koehenkilöllä havaittiin merkittävä herkkyys: heillä kohtauksen näytti laukaisevan alhainen lämpötila ja korkea ilmankosteus.
• Australiassa tutkittiin (Aikman 1997) lämpötilan, ilmankosteuden, ilmanpaineen, tuulen nopeuden ja sademäärän vaikutuksia 25 reumapotilaaseen. Lämpötilan laskulla ja kosteuden lisääntymisellä todettiin olevan yhteys nivelkipuihin ja -jäykkyyteen.
• Norjalaisessa tutkimuksessa (Smedslund ym. 2009) havainnoitiin sään ja auringonpaisteen vaikutuksia 36 nivelreumapotilaaseen. Oli hyvin yksillöllistä, tunsivatko tutkittavat nivelkipua sään vaihdellessa. 14 potilasta ei ilmoittanut tuntevansa mitään ja loput 36 reagoivat vaihtelevasti erilaisiin muuttuviin tekijöihin säätilassa.

Pikakatsaus siis osoittaa, että päänsäryllä ei näytä olevan yhteyttä ainakaan ilmanpaineen vaihteluun. Loppujen lopuksi paineen vaihtelu onkin maan pinnalla aika pientä, esimerkiksi Suomessa liikutaan enimmäkseen haarukassa 950-1050 hPa. Sen sijaan sään vaikutuksesta reumakipuihin saattaa olla jonkinlaista tieteellistä näyttöä. Kannattaa kuitenkin vielä lukaista tämä Duodecimin artikkeli, joka kiteyttää hyvin sen, miksi tällaisia ilmiöitä on erittäin vaikea tutkia.

YLE:n Oppiminen ja tiede tuottaa TV1:lle aivan uudenlaisen sääohjelman alkaen su 2.10.2011 klo 18.15, uusinta to klo 10.20. Luvassa on ainakin kahdeksan eri teemaa käsittelevää ohjelmaa, jotka perustuvat pitkälti ihmisten kertomiin säätarinoihin.

Kyseessä ei ole ns. ”perinteinen” (behavioristiseen oppimiskäsitykseen perustuva) opetusohjelma aiheenaan monimutkainen eksakti luonnontiede, vaan korostetusti myös ohjelma tunteista, joita erilaiset sääilmiöt meissä herättävät. Erilaisia ilmiöitä lumivyöryistä rankkasateisiin lähestytään niiden herättämien tunteiden tai niistä aiheutuneiden omakohtaisten kokemusten kautta.

Ohjelma toki vilisee myös niin kysymyksiä kuin vastauksiakin, tästä pitää huolen ohjelmassa ikään kuin seikkaileva kaksikko. En muista aiempaa sääohjelmaa, missä tunne, emootiot, olisi ymmärretty tärkeäksi osaksi oppimista ja sään lainalaisuuksienkin omaksumista. Meillä on lupa ja kyky myös tuntea, kukin ihan tavallamme.

Eilen erään sanomalehden toimittaja soitti Forecan meteorologille, siis sattumoisin minulle, ja esitti heti kättelyssä kutakuinkin seuraavan kysymyksen: ”Onko mahdollista, että Suomessa saadaan huomenna rankkasateita…” ja samaan syssyyn kaivettiin esille mahdolliset tulvat ja ties mitkä. Kysymyksestä saattoi taas kerran heti päätellä, minkä sisältöistä sääjuttua oltiin tekemässä. Piti vain saada meteorologi vastaamaan: ”Kyllä se on mahdollista”.

Mutta enpä mennyt tähän lankaan, vaan totesin mm., että kuurosateita on odotettavissa siellä ja siellä ja että kuuroille ylipäätään on tyypillistä, että sademäärät voivat vaihdella suuresti ja että jokin pilvi voi toki kasvaa niin voimakkaaksi, että rankkojakin sateita voi tulla, muttei se tässä tilanteessa ole mitenkään erityisen luultavaa tai korostettavaa, ellei sitten ruveta joka kerta ikään kuin varmistelemaan ennustetta luettelemalla kaikki se, mikä tarkkaan ottaen on mahdollista.

Otin kantaa myös tulva-sanan käyttöön: mielestäni tulva tarkoittaa vähän isompaa juttua kuin sitä, että asfalttipinnalla, esim. katuja pitkin, vedet valuvat paikalliseen laaksopaikkaan, ja sitten kun viemäri ei ehdi vetää kaikkea vettä sitä mukaa kuin sitä paikalle virtaa, syntyy tietysti isokin lätäkkö.

Verbinä tulviminen voi olla vaikka sitä, että ”vesi tulvii kellareihin”. Mutta onko tuollainen hetkellinen ja hyvin paikallinen ilmiö tulva, koska tulva tarvitaan terminä myös ihan muuhun käyttöön?

Rankkasade voidaan niin ikään määritellä – miten halutaan. Ilmatieteen laitoksen nettisivuilta selviää, että piirtävien sademittareiden mittausten avulla on tilastollisin menetelmin  päädytty pitämään suomalaisena rankkasateen alarajana sateen intensiteettiä 7 mm/h. Huomaa: tilastollisesti! Samalla siis varmistetaan, että Suomessa on tilastollisesti tietty määrä rankkasateita. No mutta, siis tuo vähintään 7 milliä pitää sataa yhdessä tunnissa, eikä niin, että kun ”Uudellamaalla on satanut yön aikana yli 25 millimetriä vettä”, aletaan viitata rankkasateeseen. Ja ”Uudellamaalla” tuskin satoi tuota 25 milliä sillä perusteella, että tuo määrä mitattiin yhdellä tai kahdella havaintoasemalla. Hurjaa yleistystä ja huitaisua!

No, jotta tästä tulee draamaa, huomaan siis tämän päivän kyseisestä lehdestä, että kas, kun minulta ei tärpännyt, niin sieltä lehdestä on soitett Ilmatieteen laitokselle ja todennäköisesti asitetty aivan sama, etukäteen paperille kirjoitettu kysymys. Tai sitten on vain käytetty suoraan viralllisten varoitusten sanamuotoja, joiden mukaan vettä VOI sataa tietyllä alueella yli 20 mm tunnissa.

Lopputulema: ”Tänään luvassa rajuja rankkasateita” ja ”Rankkasateita luvassa etelään ja kaakkoon”.

Uudet sadevaroitukset poikivat pelkkiä lööppejä, ja joutuukin pakosti miettimään, että onko se vain tarkoituskin, jotta saadaan näyttämään siltä, että ilmasto on jotenkin vaarallisella tavalla muuttunut. Niin muuttunut, että rankkasateetkin alkavat olla elokuussa jo yleisiä.

”Sateet voivat aiheuttaa tulvimista kellareissa tai kaduilla ja haitata tieliikennettä.” Onko tämä todella tarpeellista sanoa?

 

Jo kuukauden nimi sanoo, että marjojen ja muun vuodentulon ohella vilja tuleentuu leikattavaksi, nykyään puitavaksi. Entisajan elokuuta kuvaa vaikkapa Eino Leino: ”Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu…” Ruisrääkkiä saa nyt etsiä, mutta puimurit pellolla ovat vastaava äänimaailma. Ja mikä ihmeellinen tuoksu elokuun iltaan viljan puinnista tuleekaan! Jotta kaupasta saa sitä oikeaa taikinajuureen leivottua täysjyväruisleipää, on ruikiinsiemenet ensin kylvettävä peltoon ensi kesän satoa ajatellen.

Minulle, joka asun kaupungissa Etelä-Suomessa, elokuu tuo tullessaan usein lähes välimerelliset, lämpimät mutta pimeät, illat. Vastapaino valkeille kesäöille. Päivät lyhenevät syksyä kohti kiihtyvää vauhtia. Siis yöt kasvavat pituutta siinä missä varjotkin päivällä. Sitä mukaa kuin ilmamassa viiletessään samalla antaa myöten, alkaa olla hallaöitä. Halla ei ole mikään outo sääilmiö, vaan se tarkoittaa pakkasta maanpinnassa muttei vielä kahden metrin korkeudella, mikä on ilman lämpötilan varsinainen mittaus- ja ennustuskorkeus ilmatieteessä. Lauri (10.8.) on hallahousu.

Ukonilmoja voi olla myös yöllä, ja kun on pimeää, kaukaiset salamat ilmakehässä saavat yötaivaan leimuamaan, vaikkei jyrinää kuulu. Nämä ovat elosalamoita tai kalevantulia. Vasta elokuu on sitä mielenkiintoisinta kesää, joka nytkin jatkuu Etelä-Suomessa parinkymmenen asteen tai vähän yli päivälämpötiloin, tosin ensi viikolla on jokunen viileämpikin päivä. Sää muuttuu nyt jo viikonloppuna aiempaa selvästi sateisemmaksi. Paitsi Lapissa. Saa nähdä, tuleeko myös paikallisia tulvia. Kuulun niihin, jotka vasta kohta aloittavat vuosilomansa.