Category: Huomioita säästä

Viime päivinä Länsi-Suomesta, viimeksi Pohjanmaan jokien alueelta, on lähtenyt oikea tulvauutisten tulva. Ja nyt tulviikin oikeasti. Ihan joet. Joillekin tulvapelloille pääsee parhaiten veneellä, uutiskuvat todistavat tämän. Ja monet ovat ne pellot, joilta oli määrä puida viljaa tai öljykasveja, mikä ei siis vieläkään ole ollut mahdollista. Eräskin Perniöstä minulle soittanut maanviljelijä kertoi, kuinka maa on jo ennestään niin märkää, ettei se ime vettä, ja kun siihen päälle tulee vaikka vain jokunen milli uutta vettä, pahenee tilanne heti. Kaikki vesi kun joko virtaa tai jää paikalleen kasvattamaan lätäköitä. Eikä vain peltoja, vesi saartaa jo asutustakin.

Pari äskeistä matala paineen ylikulkua ovat antaneet vettä nimenomaan lännessä laajoilla alueilla useita kymmeniä millimetrejä. Eivätkä nämä vesiryöpyt suinkaan olleet syksyn ensimmäisiä, esim. sunnuntaina 23.9. tuli, tosin eniten vähän näitä viime sateita idempänä, vettä yleisesti yli 30 milliä vuorokaudessa ja Mäntsälässä jopa 46,7 mm. Sunnilleen saman suuruusluokan sateita on siis saatu viime perjantain maissa Lounais- ja Länsi-Suomessa. Matalapaine on edelleen Suomessa, sen keskus on Merenkurkun paikkeilla ja matalapaine pysyttelee vielä sunnuntaina lähes paikallaan. Etelä- ja Itä-Suomen sää muuttunee sunnuntaiksi lauantaita pilvisemmäksi ja sadekuuroisemmaksi, mikä samalla johtaa päivälämpötilan laskuun joillain asteilla.

Maanantain vastaisena yönä matalapaineen keskus jo liikkuu Selkämeren rannikkoa hipoen etelään ja maanantaina päivällä Suomenlahtea pitkin itään. Samalla matalapaineenalue venyy kohti pohjoista niin, että se repii idästä uusia sateita Lappiin. Vähintään sadekuuroja saadaan toki missä päin maata tahansa. Matalapaineen reitistä johtuen Etelä-Suomessa voi ilmetä varsin jatkuvaakin sadetta.

Tiistaina tätä matalapainepesää pyörittää uusi, Suomen eteläpuolitse Riianlahden tasalla itään liikkuva matalapaine. Jossain Moskovan tienoilla, laajasti puhuen, se kohtaa toisen, Mustalta mereltä lähteneen matalapaineen, ja yhdessä nämä ottavat suunnan kohti Kuolan niemimaata. Saa nähdä, ulottuvatko sateet torstain maissa idästä itärajalle Pohjois-Karjalasta Itä-Lappiin. Jos, niin siinä on periaatteessa myös syksyn ensimmäisen räntäsateen mahdollisuus.

Joka tapauksessa tämä tapahtumasarja siirtää matalapaineenaluetta kokonaisuutena idemmäs, jolloin Suomeen virtaa varsinkin torstaina pohjoisluoteesta viileämpää ilmaa. Sää poutaantuu ja selkenee lännestä alkaen, mutta idässä voi tulla vesikuurojen ohella räntäkuuroja. Tuulen heiketessä yölämpötila laskee selvästi, ja varsinkin perjantaita vasten yöllä lämpötila saattaa yllättävän etelässäkin laskea selkeässä säässä nollan vaiheille.

Aurinkoa näyttäisi olevan tiedossa erityisesti perjantaille, mutta jo heti lauantaista alkaen alkaa lännestä lähestyä matalapaineita. Näin se siis menisi, jos tieteen viimeinen sana ottaisi toteutuakseen.

 

Kuvan linkki: http://de.fotopedia.com/items/flickr-2838493512

Syksy jatkuu meillä yhä keskimääräistä lämpimämpänä, eikä vielä suurta uhkaa yöpakkasista ja kuurasta ole ainakaan lähiöinä olemassa. Useimmiten kuitenkin lokakuun loppuun mennessä paikallista kuuraliukkautta alkaa jo esiintyä ja siksi on ehkä hyvä vähän etukäteen pohdiskella kuuran syntymisen periaatetta.

Kuuratilanteessa jäätä syntyy ”tyhjästä”

Kuuran syntyminen on luonnon taikuutta, silmänkääntötemppu, jossa jäätä syntyy tyhjästä tien pinnoille, puun oksiin ja esimerkiksi auton tuulilasiin. Luonto käyttää ilmiössä hyväksi veden eri olomuotoja. Ilmakehän kaasuista vesi on ainoa, joka pystyy esiintymään maapallon lämpöoloissa kaikissa kolmessa olomuodossa: Kiinteänä, nesteenä ja kaasuna. Luonnon taikatempussa ilman näkymätön vesihöyry tiivistyy suoraan jääksi tienpinnalle. Tämä silmänkääntötemppu onnistuu useimmiten yllättämään autoilijat lähes täydellisesti. Tarvitaan vaan riittävän kosteaa ilmaa alueella, jossa tienpinnat ovat pakkasenpuolella.

Kastepistelämpötila

Kastepistelämpötila on oikeastaan ainoa suure, jolla voidaan arvioida kuuran syntyä. Siksi on vähän sääli, että kastepistelämpötila ei ole kovin yleisesti tunnettu suure.  Mikä tämä kastepistelämpötila sitten oikeasti on?

Lämpimään ilmaan mahtuu näkymätöntä vesihöyryä enemmän kuin kylmään ilmaan. Laskemalla ilman lämpötilaa riittävästi siinä oleva näkymätön vesihöyry aina lopulta tiivistyy. Juuri tätä lämpötilaa, jossa ilman näkymätön kosteus tiivistyy, kutsutaan kastepistelämpötilaksi (Td). Saattaa aluksi kuulostaa vähän vieraalta, mutta ilmalla voidaan ajatella olevan aina kaksi lämpötilaa. Toinen on se normaali lämpötila, jonka kaikki tietävät. Toinen on salainen lämpötila, kastepistelämpötila, jonka tietää vain hyvin harva. Meteorologisessa mielessä tämä salainen kastepistelämpötila on usein jopa normaalia lämpötilaa tärkeämpi. Se kuvastaa paitsi ilman kosteussisältöä, myös sitä kuinka paljon ilmaan on ladattu piilevää energiaa. Ennen kaikkea se kertoo juuri sen, kuinka paljon ilman pitää jäähtyä, että näkymätön vesihöyry tiivistyy näkyväksi vedeksi. Vesi nimittäin muuttuu aina näkyväksi, kun ilman lämpötila jostain syystä jäähtyy samaksi kuin ilman kastepistelämpötila. Mikäli sitten kosteuden tiivistyessä ollaan pakkasenpuolella, näkymätön vesihöyry tiivistyy suoraan jääksi.

Kuuran synnyn edellytykset

Kosteus alkaa tiivistyä tienpinnoille aina, kun tienpinta on kylmempi kuin ilman kastepistelämpötila. Mikäli tienpinta on tällöin pakkasenpuolella, syntyy kuura. Jos tienpinta on plussan puolella, vastaavassa tilanteessa syntyy vain kastetta. Kylmä tienpinta pyrkii aina jäähdyttämään pinnan lähellä olevaa ilmaa tienpinnan lämpöiseksi. Mikäli kastepistelämpötila on korkeampi kuin tienpinnan lämpötila, jäähtyy ilma kastepistelämpötilaan ja näin ilman kosteus tiivistyy.

Tyypillisiä tilanteita kuuran synnylle

Kaikkein yleisemmin kuuraa syntyy pakkasjakson jälkeen sään lauhtumisen yhteydessä. Tällöin ilma lauhtuu nopeammin kuin tienpinta ja uuden lauhemman usein mereltä saapuvan ilman kastepistelämpötila on lauhtumisen alkaessa selvästi korkeampi kuin tienpinnan lämpötila. Tämä on tyypillistä vasta talven alettua.

Kuuraa syntyy usein myös matalapaineiden ja sateiden välissä, kun sää tilapäisesti selkenee ja tienpinnat ehtivät pakastua.  Tästä on usein kyse loppusyksyn kuuratilanteissa. Erityisesti kuuraa voi syntyä, kun lämpötila vaihtelee vähän nollan molemmin puolin.

Autoilijan on hyvä seurata pilvisyyden muutoksia

Loppusyksystä on kuuran muodostuksen kannalta hyvä seurata pilvisyyden muutoksia. Sään selkeneminen ennen pimeän tuloa tai sen aikana merkitsee usein tienpintojen nopeaa kylmenemistä. Loppusyksyllä se usein tarkoittaa tienpintojen painumista pakkasen puolelle.  Mikäli ilma tällöin virtaa lännen tai etelänpuolelta, on ilmassa usein riittävästi kosteutta kuuran synnylle. On myös hyvä muistaa, että selkeässä säässä maanpinta voi olla pakkasenpuolella vaikka ilma olisikin asteen pari plussan puolella. Idän ja pohjoisen puoleisilla tuulilla puolestaan ilma yleensä kuivuu (virtaavassa ilmassa kastepistelämpötila on huomattavan alhainen) eikä pakkasesta huolimatta kuura synny yhtä helposti.  Toisaalta tällöin on syytä huomioida, että mahdollisesti satanut vesi voi helposti jäätyä tienpinnoille.

 

 

 

Kohta kuluneesta syyskuusta on ilmastotilastotilastojen mielessä tulossa monin paikoin yksi kaikkein sateisimmista syyskuista. Siis niistä syyskuista, jotka sisältyvät mittaushistoriaan. Kun mennään tarpeeksi ajassa taaksepäin, niin ei siinä elämänmenossa mitään mittaämpäreitä kanneltu, mutta sadevesiämpäreitä senkin edestä räystään alta sauna- ja pyykkivedeksi.

Tänä vuonna sateita tuli rutkasti jo ennen syyskuuta, ja luonto näyttää päättäneen, että kerättäköön vettä vielä – pohjavedeksi, järviin, jokiin ja mereeen. Saa nähdä, jatkuuko tämä vedentulo aina lumi- ja jääpeitteen tuloon asti – vai tuleeko loppu vielä lumena. Kohta alkaa lokakuu. Muistan lapsuudestani oikeastaan harvoja melko tarkkoja sääasioita, mutta yksi sellainen on, että ensilumi satoi joinakin vuosina siinä aika lähellä Aleksis Kiven päivää (10.10.) – ja se lapsuuden paikka oli lounaisrannikolla. Toisaalta oli myös lumettomia talvia, eli vaihtelut voivat tässäkin olla eri vuosien välillä hyvin suuria.

Syysflunssaa keuhkoputkentulehduksineen potiessa ei ole välttämättä helppoa päättää, onko jonain päivänä lämmintä, viileää vai raa´an kylmää; tuntemukset kun vaihtelevat. Niin ja sitten olisi muistettava liittää lämpötila jollain järkevällä tavalla ajankohdan keskiarvoon. Lokakuun ensimmäinen päivä on maanantaina. Silloin ajankohdan keskimääräinen päivän ylin lämpötila on Vantaalla 12, Jyväskylässä ja Oulussa 9 ja Sodankylässä 6 astetta. Vastaavasti keskimääräinen yön alin lämpötila on Vantaalla 4, Jyväskylässä ja Oulussa 3 ja Sodankylässä nolla astetta. Mutta tilastoitu on sellaisiakin vuosia, jolloin päivälämpötila on ollut etelässä 17…20 (20 astetta Lappeenrannassa) ja Sodankylässä lähellä 14 astetta.

Suomen suursäätilassa säilyy edelleen määräävimpänä kaksi tekijää: ajoittain voimakkaan ilmavirtauksen etelän-lounaanpuoleisuus ja länsipuoleisen matalapaineenalueen läheisyys. Emme ole korkeapaineessa, vaan ylitsemme liikkuu monenkokoisia sadealueita, joiden sopivissa väleissä osaa toki olla verrattain aurinkoistakin. Myrskymatalankin todennäköisyys näyttäisi kasvavan loppuviikolla, mutta eivät syksyn tuulet siihen jää. Sään jonkinasteisen viilenemisen, edes lyhytaikaisen, vuoro näyttäisi olevan alustavasti vasta viikon päästä. Ainakin siihen asti syksymme näyttäisi olevan lämpimähköä, vaikkei se tietenkään kesän jälkeen helposti siltä tunnu.

 

Kuvan linkki: http://www.geograph.org.uk/photo/502645

 

Sääennusteiden laatiminen on vuorotyötä, ja nyt lauantaina on aamuvuoroni ohi. Rakoileva pilvipeite jo houkutteleekin nauttimaan vapaasta viikonlopun lopusta, mutta ei, vielä hetkiseksi ”sorvin ääreen” ja ei kun blogia ilmoille eli nettipäiväkirja kehiin.

Nykyjournalismin termein aion nyt ”avautua” viiden vuorokauden sään laatimisesta. Ehkä vähän ”tilitänkin” sitä. Tai miten olisi viiden päivän huuma? No, yksi tunnetuimmista sääpalvelutuotteista on jo vanhastaan viiden vuorokauden sää. Miksi juuri viiden, on kaiken järjen mukaan hallinnollinen päätös, jonka lie kuka tehnyt. Ilmatieteellisessä sääpalvelussa tuon pituinen ennuste kuuluu kategoriaan ”keskipitkä sääennuste”.

Tällaisten laskemiseksi erityisesti eurooppalaisia tarpeita ajatellen mutta maailmanlaajuisen säämallin kehittäjäksi ja ylläpitäjäksi on perustettu 1975 Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus, tuttavallisemmin ECMWF eli ”Euroopan keskus” tai ”sentteri”, jos sattuu kuulemaan meteorologien välistä keskustelua. Wikipedian tietojen mukaan ( http://fi.wikipedia.org/wiki/ECMWF ) se aloitti varsinaisen toimintansa 1979 aluksi 17 maan yhteisprojektina, nykyisiä jäsenmaita on 25. Supertietokone sijaitsee Englannin Readingissa. Kiinnostuneet saavat parhaiten lisätietoja ECMWF:n omilta nettisivuilta ( http://www.ecmwf.int/ ). Vastaavanlaisia globaalisia säämalleja on tietojeni mukaan myös USA:lla, Japanilla ja Australialla. Näiden laskentatulokset ovat myös pohjana erilaisille muille, alueellisesti rajatummille säämalleille.

Perinteisesti viiden vuorokauden ennuste esitetään myös sanallisesti sen lisäksi, että mm. internet on nykyään täynnä jos minkälaista sääkäyrää. Näin tekee myös Foreca, ja työ kuuluu meillä aamuvuoroon. Jos tämän ennustetekstin haluaa nähdä, niin sen löytää ainakin MTV3:n teksti-TV:n sivuilta ihan sellaisenaan.  Kuten muissakin sääteksteissä, lyhyyden vaatimus asettaa monenlaisia rajoituksia sille, mitä asioita tuohon tekstiin lopulta valitsee; viidessä vuorokaudessa Suomen kokoisessa maassa tapahtuu säässä usein aika paljon. Ainakin tietyn ”punaisen langan” tulisi välittyä, jos teksti on hyvin laadittu. Kirjallisuudenkin alalaji tämä voisi siis olla: sääennuste on etukäteen kerrottu tarina.

Sää jatkuu meillä matalapainevoittoisena, minkä pitäisi tulla esille myös tekstistä, jonka pari tuntia sitten kirjoitin. Julkaisen sen myös tässä näytteenä viiden vuorokauden sanallisesta ennusteesta. Näin se menee:

”Sunnuntaina maan etelä- ja keskiosassa tuulee koillisesta ja on pilvistä, kuuroittaista sadetta tulee yleisesti. Pohjanmaalla sää vähitellen poutaantuu ja pilvipeite rakoilee. Lapin sää on pääosin heikkotuulinen, enimmäkseen poutainen ja vaihtelevapilvinen, aurinkoisinta on Etelä-Lapissa. Päivälämpötila on etelässä 8…10, maan keskivaiheilla 8…12, Lapissa 6…10 astetta. Yölämpötila on Lapissa enimmäkseen vähän pakkasen puolella.

Maanantaina kolea pohjoiskoillinen ilmavirtaus vallitsee etelästä aina Etelä-Lappiin asti. Varsinkin idässä sadekuurot ovat edelleen yleisiä, kun taas lännessä ja pohjoisessa sää muuttuu poutaiseksi ja selkeämmäksi. Lähinnä Käsivarren Lapissa pilvisyys lisääntyy ja voi sadella vettä. Päivälämpötila jää idässä 5…10 asteeseen mutta on lännessä 10…13 ja Lapissa 6…10 astetta. Yöllä Lapissa on heikkoa pakkasta, mutta myös Pohjanmaalla lämpötila voi laskea nollaan.

Tiistaina ja keskiviikkona Pohjois-Karjalassa voi vielä tulla sadekuuroja, muuten sää muuttuu selkeämmäksi. Keskiviikkona maan etelä- ja länsiosaan leviää kuitenkin lounaasta pilviä ja paikallisia sateita. Päivälämpötilat ovat etelässä ja lännessä n. 10, idässä ja pohjoisessa 6…10, Lapissa enimmäkseen +2…+6 astetta. Yölämpötila riippuu pilvisyydestä ja voi selkeässä säässä laskea etelässäkin lähelle nollaa. Loppuviikolla sää muuttuu Suomessa sateisemmaksi.”

Tässä on tekstin valittuna rakenteena, että sää esitetään kronologisesti yleensä päivä kerrallaan. Toinen tapa olisi esim. puhua vain ennustusjaksosta ja siitä, miten se suhtautuu ajankohdan keskimäärään, kokonaissademääristä ja pitäytyä mainitsemaan vaikka vain jakson sateisin kohta. Tapoja ja tyylejä voi siis olla monia. Joka tapauksessa jonkinlainen keskipitkä sääennuste kannattaa olla hallussa –  jos ei muuta, niin pohjaksi päiväkohtaisille säästä puhumisille tai internet-sääpalvelutuotteille. Sään jatkuvan seurannan merkitystä ei voi yliarvioida. Mutta nyt on kirmaistava jopa aurinkoiseen Helsinkiin. Maan eteläosassa sateistuu vasta yön kuluessa.

 

Kuvan linkki: http://www.flickr.com/photos/tomitapio/6103164599/sizes/z/in/photostream/